Lue keskustelun säännöt.
Mikä Suomen koulujärjestelmässä on mennyt 2000-luvulla pieleen?
30.12.2021 |
Sveitsiläislehti ryöpyttää Suomea: ”Pisa-mestari putoaa huipulta” https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008507403.html
Tyttöjen ja poikien väliset erot ovat jatkaneet kasvuaan joten on aivan selvää, että jotkin muutokset eivät ole olleet oikeansuuntaisia. Meillä ei ole varaa jatkaa muutoinkin lapsiköyhtyvässä Suomessa tätä kehitystä vaan ideapakkiin tarvitaan uusia keinoja. Mikä mielestäsi on mennyt pieleen ja mitä voitaisiin tehdä paremmin?
Kommentit (77)
Isoin ongelma on inkluusio. Eli kaikki oppilaat laitetaan samaan yleisopetuksen ryhmään. Nykyään älyllisesti kehitysvammaiset, erilaisia diagnooseja omaavat lapset ym. ovat kaikki samassa yleisopetuksen ryhmässä. Keskimäärin ryhmässä on 15-17 oppilaalla jokin diganoosi, luokassa 25 oppilasta. Erityisopettajia koko isossa koulussa kaksi, joten ei tuki tule perässä tunneille. Erityisluokat pitäisi saada takaisin ja ryhmäkoot pienemmäksi.
Minulla on jokaisessa ryhmässä niin vaikeasti älyllisesti kehitysvammaisia oppilaita, etteivät osaa edes pukeutua kunnolla itse. Silti he ovat normaaleissa luokissa, mikä on huono asia heille itselleen ja kaikille muille. Eivät he pahoja ole, mutta se säälivitonen on ihan liikaa, kun eivät osaa lukea tai kirjoittaa yläkouluun tullessaan. Näillä perheillä on useimmiten samanlaiset vanhemmat, joten perhe ei pysty tukemaan lasta, vaan lapset huolehtivat itsestään. Eihän se onnistu, eli lapset saattavat tulla t-paidassa ja shortsit jalassa kouluun keskellä talvea, minkä lisäksi lapsia on perheessä 8-12, joten ei heille jää kotona aikaa.
Erittäin vaikeasti mielenterveysongelmaiset oppilaat ovat normaaleissa ryhmissä. Keski-Suomessa psykiatriseen hoitoon ei pääse lainkaan, vaan oppilaat pitää ottaa huostaan ja siirtää eri maakuntaan, että he saavat apua. Nytkin meillä on kymmenkunta oppilasta, jotka ovat liian vaikeasti mielenterveysongelmaisia, eivätkä siksi pääse hoitoon. Kouluun saa kuitenkin tulla.
Vanhemmuus on hukassa. Lapsia ei koskaan ole komennettu, joten yläkoulussa käyvät fyysisesti kimppuun, kun käsken laittaa puhelimen pois. Täysin neutraali: "Hei Jesse, laita puhelin pois", saa oppilaan käymään fyysisesti opettajan kimppuun. Älylaitteista todella moni on vaikeasti riippuvainen. Pojista melkein 70 % pelaa yöt, eli menee nukkumaan kello 6 aamulla, joten ehtii nukkua alle pari tuntia ennen koulun alkamista. Ei noin väsyneenä opi tai jaksa keskittyä.
Tässä muutamia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorisotoimen näkökulmasta voin sanoa, että lapsia tekevät ne, joiden ei pitäisi. On paljon perheitä, joissa 34-vuotias äiti on tehnyt 11 lasta 8 eri miehen kanssa ja lisää tulee. Lapsista kymmenen on huostassa, mutta lisää tehdään silti. On päihdeongelmaa ym. Työhaluja ei ole, joten tehdään lapsia, ettei tarvitse mennä töihin. Lapsista ei huolehdita, joten jo ekalla luokalla lintsaavat 300-400 tuntia vuodessa, jopa enemmän. Näitä lapsia näen tosi paljon töiden kautta, eikä näistä lapsista veronmaksajia tule, vaikka kuinka yritämme. Valitettavasti.
Kaikki oli hyvin, kunnes opetushallitus alkoi kehittämään.
Inkluusio. Lapseni koulussa jopa suoraan Venäjältä muuttanut lapsi laitettiin tavalliselle luokalle ilman mitään tukea. Ei osaa sanaakaan suomea. Luokalla tytöt Intiasta ja Venäjältä, kumpikin muutti elokuussa Suomeen. Ei ohjaajia tai erityisopettajan tukea. Lisäksi sillä luokalla on ihan kantalapsia, joilla on isoja ongelmia, mutta ei tukea.
Opettajien omassa listauksessa syinä inkluusio ja maahan muutto. Meillä on kaikkein suurimmat erot Pisa-kokeissa kantaväestön ja tulijoiden välillä ja kun kaikki on samassa niin kaikkien tulokset kärsii. Kouluun mennään 2 vuotiaan kielitaidolla.
1. Samassa luokassa käytöshäiriöiset, kielitaidottomat, ”nepsyt”...
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198539.html
Meillä tosiaan ollaan ihan hissukseen koko romahduksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajien omassa listauksessa syinä inkluusio ja maahan muutto. Meillä on kaikkein suurimmat erot Pisa-kokeissa kantaväestön ja tulijoiden välillä ja kun kaikki on samassa niin kaikkien tulokset kärsii. Kouluun mennään 2 vuotiaan kielitaidolla.
1. Samassa luokassa käytöshäiriöiset, kielitaidottomat, ”nepsyt”...
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198539.html
Meillä tosiaan ollaan ihan hissukseen koko romahduksesta.
Edelleen huonoiten pärjäävät Itä-Suomen pojat. Onko ne kielitaidottomia?
Aloitin opettajana vuonna 2000, ja maailma oli hyvin erilainen tuolloin. Yläastelaiset joutuivat ottamaan runsaasti vastuuta omasta opiskelustaan, käytöshäiriöiset saatiin pääasiassa muualle mutta kyllä näitä adhd-tapauksia ja autismin kirjon oppilaita oli tuolloinkin. Erityisopettajia oli vähemmän, yksi 500 oppilasta kohden, kuraattori ja terveydenhoitaja hoitivat myös muita kouluja ja olivat paikalla vain 3 päivää viikossa. Nykyään samassa koulussa ja lähes samalla oppilasmäärällä on kolme erityisopettajaa, koulunkäyninohjaaja, psykologi, kuraattori ja terveydenhoitaja päivittäin paikalla. Paremmista resursseista ei ole kyse.
Tai oikeastaan juuri niiden resurssien kohdentamisesta on kyse. Oppilasta ymmärretään ja autetaan, hän saa tukea, erityisjärjestelyjä, juuri hänelle räätälöityjä tehtäviä ja kokeita ja hänen opintojaan pohditaan palavereissa vähintään kaksi kertaa lukuvuodessa mutta usein jopa kuukausittain. Tämä tietysti on oppilaan kannalta ihanteellista. Parhaimmillaan perhetyöntekijä vielä tuo kouluun ja auttaa läksyissä eli aikuiset jumppaavat teinin ulos peruskoulusta ilman minkäänlaisia standardeja. Kun ei osaa lukea eikä kirjoittaa, on saanut tehdä suullisia kokeita eikä,ole tarvinnut pinnistellä minkään eteen sitten ekaluokan. Vika on muissa, järjestelmässä, vanhemmissa, opettajissa ja sossussa, ei itse teinissä.
Kun yksi uniikki lumihiutale vie useita tunteja viikossa opettajien resursseja, voitte varmasti kuvitella, miten paljon tunteja vie se 20% peruskoulun oppilaista, jotka ovat tehostetun ja erityisen tuen tarpeisia. Omassa koulussani se tarkoittaa 100 oppilasta, joille on räätälöitävä yksilöllinen koulupolku palavereineen, ja se kaikki on pois niiden 400 muun oppilaan opetuksesta. Ei ole palkattu lisää opettajia vaan oppilaan tueksi erityisopettajia ja muita tukihenkilöitä, jotka vaativat opettajilta lisää temppuja erityisille mutta eivät ole millään tavalla apuna siinä itse opetuksessa. Seuraavat tunteja ja vaativat yhdelle oppilaalle tuota, toiselle tätä, kolmannelle sitä, neljännelle näitä. Päälle puhutaan opettajien ammattitaidosta, jonka pitäisi siis kattaa kaikki maailman temput ihan jokaiselle oppilaalle. Ei ihme, että nuoret opettajat katoavat alalta.
Mitä siis pitäisi tehdä toisin? Palautetaan luokkiin oppiminen, vaatiminen, ponnistelu. Jos ei pysty, pitää löytyä paikka, jossa voi rauhoittua ja tarvittaessa kerrata vuosiluokkia jo alakoulussa, jos taidot eivät riitä yläkouluun mutta muiden ei tarvitse kärsiä yhden eksistentiaalisesta kriisistä. Pienennetään ryhmiä mutta ei erityisopettajien avulla vaan ihan palkkaamalla lisää opettajia. Lasta on turha siirrellä luokka-asteelta toiselle, jos hän ei osaa edes lukea kunnolla. Apukoulut takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikkakunnalla on ala-asteella 13 erityisluokkaa. Yläkoulussa 1. Lähes kaikki joutuvat siis normaalille luokalle yläkoulussa, vaikka alakoulussa ovat esimerkiksi väkivaltaisuuden tai nepsyn tai vammaisuuden takia erityisluokalla. Jostakin syystä ei toimi, mutta eipä yläkouluun tehdä erityisluokkia. Mieluummin laitetaan lapsi sijoitukseen. Sosiaalitoimen mukaan yksi sijoitettu lapsi maksaa 150 000 euroa vuodessa, mutta kaupunki käyttää rahan mieluummin sijoitukseen kuin erityisluokkien tekemiseen. Eikä me olla ainut kaupunki, joka näin tekee.
Poikien uuslukutaidottomuus on todellista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On paljon perheitä, joissa 34-vuotias äiti on tehnyt 11 lasta 8 eri miehen kanssa ja lisää tulee.
Kuinka paljon Suomessa oikeasti on perheitä, joissa on kymmenen lasta? Riittääkö joka kouluun edes?
Vierailija kirjoitti:
Nuorisotoimen näkökulmasta voin sanoa, että lapsia tekevät ne, joiden ei pitäisi. On paljon perheitä, joissa 34-vuotias äiti on tehnyt 11 lasta 8 eri miehen kanssa ja lisää tulee. Lapsista kymmenen on huostassa, mutta lisää tehdään silti. On päihdeongelmaa ym. Työhaluja ei ole, joten tehdään lapsia, ettei tarvitse mennä töihin. Lapsista ei huolehdita, joten jo ekalla luokalla lintsaavat 300-400 tuntia vuodessa, jopa enemmän. Näitä lapsia näen tosi paljon töiden kautta, eikä näistä lapsista veronmaksajia tule, vaikka kuinka yritämme. Valitettavasti.
Tuo esimerkkisi on aikas mainio kärjsitys. - Mutta tuo myös mieleen miten nuoret jakautuvat yhä selkeämmin kahteen ääripäähän: heihin joilla menee todella hyvin on entisiin vuosiin verrattuna paljon enemmän ja heillä joilla menee suhteessa entistä heikommin on vastaavasti enemmän tähän väliin jää toki myös huomattava joukko.
Aiemmin esimerkiksi kouluttautumalla vähän pidemmälle, kuten maisteriksi oli verraten hyvä tapa päästä parantaa asemaana työmarkkinoille ja kulttuurisesti.
Mutta korkeakoulu ja yliopsisto -koulutus on haluttu inflatoida, niin se ainakaan helpota nuorten oloa. Miksi panostaa koulun öyntiin ja opiskeluun, jos lopulta ratkaisevampaa on se, että oletko oikean lainen hyvä tyyppi
Niinp sitten itseä ja omaa suuntaa haetaan yhä useammin sosiaalisen median (tutummin somen) kautta, josta taas voi törmätä ja saada hyvin erilaisia vaikutteita ja löytää itselleen mieluista seuraa hyvässä ja pahassa. - Seurauksena on, kuten osuvasti sanotaan kuplautuminen. Eli vaikka tapahtuu aiempaa selkeämpä polarisaatiota erinomaisen hyvin pärjääviin ja niihin nuoriin, joille pärjääminen on kauniisti sanottuna hyvin haastavaa niin yhä useampi elää kokonaan omassa kuplassaan, eikä enää koe tai näe tai tunnistakaan osan (nuorista) tapoja elää ja olla yhteisiä kiinnostuksen kohteita, esikuvia ja haaveita ei ole. Tai on bvain hyvin hyvin vähän. - Toisin oli vaikka vielä 1980 luvulla oli verraten paljon asioita, jotka kaikki tai ainakin 80% nuorista tiesi ja tunsi vaikka toki saattoivat itse tehdä sen suhteen oman valinnan mutta tunnisti mahdollisuuden siihen olevan olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat eivät saa enää opettaa, vaan aika menee HOPSien kirjoitteluun ja palavereihin. Aineenopettajavaimoni istuu joka viikko 3-9 tuntia työpäivien jälkeen (eli useimmiten pari tuntia päivässä) oppilaiden palavereissa. Tästä ei saa edes palkkaa. Sitten korjaa päälle kokeet ja tekee muun työn. Wilma-juttuihin menee päivässä ainakin tunti. Ihan hullun hommaa! Palavereissa istuminen on ainakin ihan turhaa, kun kuulemma 5 minuuttia ajasta koskee oikeasti omaa ainetta. Mutta kun pitää räätälöidä lähes kaikille se oma opintopolku ja keskustella tuntikausia siitä. Oppilaalla taas ei ole velvoitetta pysyä sovitussa, eli opettaja tekee ja joustaa ja auttaa, mutta oppilas ei tule edes kouluun tai tee edes sitä yhtä yhdessä sovittua tehtävää per päivä. Mitään ei siis voi enää vaatia, mikä tuntuu näin insinööristä oudolta, sillä ei meillä töissä noin jousteta. Mietin kovasti, miten nuo nuoret ikinä voisivat töissä pärjätä, kun koulu sopii, että nuori aloittaa koulupäivän kello 12, kun ei jaksa aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon perheitä, joissa 34-vuotias äiti on tehnyt 11 lasta 8 eri miehen kanssa ja lisää tulee.
Kuinka paljon Suomessa oikeasti on perheitä, joissa on kymmenen lasta? Riittääkö joka kouluun edes?
Suomalainen nainen synnyttää nykyään keskimäärin 1,37 lasta. Korkeasti koulutettujen syntyvyys on korkeampi kuin matalasti koulutettujen. Että sellaisia suurperheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon perheitä, joissa 34-vuotias äiti on tehnyt 11 lasta 8 eri miehen kanssa ja lisää tulee.
Kuinka paljon Suomessa oikeasti on perheitä, joissa on kymmenen lasta? Riittääkö joka kouluun edes?
Meillä 9000 asukkaan kaupungissa on ainakin 13 tällaista perhettä, jotka keksin lyhyellä mietinnällä. Ainoastaan yksi on uskovaisia, muut ihan vain elämäntapatyyppejä. Tämä on yleistynyt ihan hirveästi, mutta ei sitä keskiluokkainen ihminen näe, ainoastaan me näemme, jotka teemme töitä heidän kanssaan. Varsinkin, kun eivät ne lapset tämän 9000 asukkaan kaupungin kouluun asti pääse, vaan ovat jo huostassa muualla kauan sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon perheitä, joissa 34-vuotias äiti on tehnyt 11 lasta 8 eri miehen kanssa ja lisää tulee.
Kuinka paljon Suomessa oikeasti on perheitä, joissa on kymmenen lasta? Riittääkö joka kouluun edes?
Meillä 9000 asukkaan kaupungissa on ainakin 13 tällaista perhettä, jotka keksin lyhyellä mietinnällä. Ainoastaan yksi on uskovaisia, muut ihan vain elämäntapatyyppejä. Tämä on yleistynyt ihan hirveästi, mutta ei sitä keskiluokkainen ihminen näe, ainoastaan me näemme, jotka teemme töitä heidän kanssaan. Varsinkin, kun eivät ne lapset tämän 9000 asukkaan kaupungin kouluun asti pääse, vaan ovat jo huostassa muualla kauan sitä ennen.
Täyttä puppua. Erityisesti matalasti koulutettujen syntyvyys on romahtanut viime vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon perheitä, joissa 34-vuotias äiti on tehnyt 11 lasta 8 eri miehen kanssa ja lisää tulee.
Kuinka paljon Suomessa oikeasti on perheitä, joissa on kymmenen lasta? Riittääkö joka kouluun edes?
Suomalainen nainen synnyttää nykyään keskimäärin 1,37 lasta. Korkeasti koulutettujen syntyvyys on korkeampi kuin matalasti koulutettujen. Että sellaisia suurperheitä.
Korkeasti koulutetut naiset saavat vähemmän lapsia kuin matalasti koulutetut. Varkaus on ainakin hyvä esimerkki näistä yli kymmenen lapsen perheistä, niitä on täällä monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon perheitä, joissa 34-vuotias äiti on tehnyt 11 lasta 8 eri miehen kanssa ja lisää tulee.
Kuinka paljon Suomessa oikeasti on perheitä, joissa on kymmenen lasta? Riittääkö joka kouluun edes?
Meillä 9000 asukkaan kaupungissa on ainakin 13 tällaista perhettä, jotka keksin lyhyellä mietinnällä. Ainoastaan yksi on uskovaisia, muut ihan vain elämäntapatyyppejä. Tämä on yleistynyt ihan hirveästi, mutta ei sitä keskiluokkainen ihminen näe, ainoastaan me näemme, jotka teemme töitä heidän kanssaan. Varsinkin, kun eivät ne lapset tämän 9000 asukkaan kaupungin kouluun asti pääse, vaan ovat jo huostassa muualla kauan sitä ennen.
Täyttä puppua. Erityisesti matalasti koulutettujen syntyvyys on romahtanut viime vuosina.
Viime vuosina syntyvät lapset eivät ole vielä koulussa, ihan tiedoksi vain...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon perheitä, joissa 34-vuotias äiti on tehnyt 11 lasta 8 eri miehen kanssa ja lisää tulee.
Kuinka paljon Suomessa oikeasti on perheitä, joissa on kymmenen lasta? Riittääkö joka kouluun edes?
Suomalainen nainen synnyttää nykyään keskimäärin 1,37 lasta. Korkeasti koulutettujen syntyvyys on korkeampi kuin matalasti koulutettujen. Että sellaisia suurperheitä.
Mutta tämä johtuu siitä, että matalasti koulutettu on useammin kokonaan lapseton kuin korkeammin koulutettu. Eli hieman kärjistäen matalasti koulutetulla on 0 tai 3-5 lasta ja korkeakoulutetulla 1-2.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon perheitä, joissa 34-vuotias äiti on tehnyt 11 lasta 8 eri miehen kanssa ja lisää tulee.
Kuinka paljon Suomessa oikeasti on perheitä, joissa on kymmenen lasta? Riittääkö joka kouluun edes?
Suomalainen nainen synnyttää nykyään keskimäärin 1,37 lasta. Korkeasti koulutettujen syntyvyys on korkeampi kuin matalasti koulutettujen. Että sellaisia suurperheitä.
Korkeasti koulutetut naiset saavat vähemmän lapsia kuin matalasti koulutetut. Varkaus on ainakin hyvä esimerkki näistä yli kymmenen lapsen perheistä, niitä on täällä monta.
Täyttä valetta. Korkeasti koulutetut naiset saavat selvästi enemmän lapsia kuin matalasti koulutetut. Tämä on faktaa, jonka ymmärtämiseen ei näköjään palstalaisten käsityskyky riitä. https://www.stat.fi/til/synt/2020/02/synt_2020_02_2021-12-03_tie_001_fi…
Älypuhelimet ja muut laitteet pois
Jonkin verran taso-opetusta, eli tukiopetusta heikommille ja syventävää opetusta edistyneille
Vähemmän oppisisältöjä, mutta perusteellisemmin opetettuna
Enemmän henkilökuntaa kouluun
Paremmat tukitoimet erityisoppilaille
Parempaa opinto-ohjausta