Opiskelija: tukeeko vanhempasi sinua taloudellisesti?

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 16:39"]

Meillä on ollut periaatteena, että lapsia tuetaan siihen asti, että saavat ammatin. Kummallekin lapselle on vuosien varrella kerätty muutaman tonnin pesämuna opiskeluun ja hankittu tarpeellista tavaraa. Kotiin saa tulla käymään aina, kun haluaa, joten maksamme matkakulut. Synttäri- ja joululahjat annamme rahana, yleensä 100-200 euroa. Käymme lasten luona pari kertaa vuodessa ja silloin ostamme kaupasta ruokaa ja muuta tarpeellista kaapit täyteen. Viemme lapset myös ravintolaan syömään.

Mies jaksaa muistuttaa lapsille, että koskaan ei saa tulla niin tiukkaa, että näkee nälkää tai opiskelut kärsivät. Mies laittaakin lasten tilille silloin tällöin muutaman kympin. Viime syksynä miestä huoletti, että onkohan lapsilla talveksi vaatteita ja hän oli laittanut heille vaaterahaa.

Mies on pienipalkkainen ja itsekin olen osa-aikatöissä, mutta lasten muutettua pois kotoa ruoka- ja muut kulut pienenivät niin paljon, että rahaa liikenee lapsille. Eihän tuo loppujen lopuksi paljon ole, mutta mukavaa meistä.

[/quote]

Olette ihania vanhempia! Juuri noin mekin aiomme toimia kun lapset lähtevät opiskelemaan.

3. vuosi yliopistossa. Lainaa ei ole. Vanhemmat maksavat isoja hankintoja ja ovat säästäneet rahaa minulle lapsesta asti, niin ei ole tarvinnut lainaa. Hki.

Minua vanhemmat ovat opikeluaikana tukeneet hyvin. Opintolainaa ei ole koskaan tarvinnut ottaa. Äitini tuki vielä poikaystävääkin taloudellisesti, kun tämä opiskeli, koska hänen vanhemmat ei tukenut.

Minua tuetaan, ei mitään kuukausittaisia tilisiirtoja, kuten joillakuilla ystävistäni, mutta syntymäpäivänä, jouluna ja joskus satunnaisesti saan vanhemmiltani rahaa. Puhutaan ehkä vuositasolla max 700-1000 eurosta. Lisäksi kotona käydessä vanhempani maksavat paluujunalipun, joskus asunnolleni ruokaostoksia, vaatteita tms. Itse käyn opintojeni ohessa töissä ja toisinaan olen nostanut myös lainaa. 

Ovat tukeneet. Sain opintojen alussa vanhemmilta melkein 100e/kk. Muistaakseni sen ekan vuoden. Se oli tosi hyvä helpotus koska pelkällä opintotuella ei ruokaa saanut. Vanhemmat halusivat pitää minusta huolen ja minä olin vain kiitollinen avusta! Sitten myöhemmin tämä tuki loppui mutta olen rahapulassa pari kertaa saanut isältä rahaa ihan pyytämällä. Vanhempani eivät ole mitään erityisen rikkaita enkä ole turhuuksiin apua pyytänyt. Kun käyn vanhemmillani saan myös ruokakassin kotiin. En oikeasti näe tässä mitään pahaa. Minusta on ihanaa kun on vanhemmat jotka välittävät ja auttavat tarvittaessa. Vanhempiini on tosi hyvät välit. Kaikilla ei tällaista ole ja se on tosi kurjaa. En oikeastaan muutenkaan ymmärrä sellaista että yrittää hampaat kiristellen pärjätä ilman apua. Mitä yrittää sellainen todistella vanhemmille? Että pärjää vaikka saa vain nuudelia pöytään? Ja sitten sillä vielä ylpeillään! Haukkukaa vain pappa betalariksi, ihan sama minulle. 

Juu ja saan myös itse paluujunalipun kuten toinen kirjoittaja :)

Meidän lapset asuvat kotona joten "tuen" kaikessa. Kannattaa asua lähtökohtaisesti kaupungissa jossa on yliopisto.

Isä antaa mulle vieläkin viikkorahaa kympin :D Muuten ei. Äidillä ei olisi edes varaa tukea. Mutta toi 40 euroa lisää kuussa auttaa tosi paljon! Sillä saa jo matkakortin maksettua. Saan kuitenkin opintotukea ja lainaa. Pian pääsen halvempaan asuntoon, niin ei tarvi lainaa nostella vähän väliä.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 10:36"]Isä antaa mulle vieläkin viikkorahaa kympin :D Muuten ei. Äidillä ei olisi edes varaa tukea. Mutta toi 40 euroa lisää kuussa auttaa tosi paljon! Sillä saa jo matkakortin maksettua. Saan kuitenkin opintotukea ja lainaa. Pian pääsen halvempaan asuntoon, niin ei tarvi lainaa nostella vähän väliä.
[/quote]
Niin joo. Asun Helsingissä ja olen 20-vuotias/fuksi.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 10:34"]

Meidän lapset asuvat kotona joten "tuen" kaikessa. Kannattaa asua lähtökohtaisesti kaupungissa jossa on yliopisto.

[/quote]

Tässäkin on puolensa ja puolensa. Toki opiskelijan kannalta on ihanteellista, ettei esim. asumiskustannukset tule elämisen ja opiskelun tielle. Mutta missä kohtaa sitä sitten itsenäistyisi? Usein tuollaisessa käy, että muutetaan heti avopuolisoksi ja sitten ei osatakaan olla hetkeäkään yksin ja omillaan, kun ikinä ei ole oltu. 

Eivät ole ikinä tukeneet. Isäni maksaa puhelinlaskuni koska maksaa kahden nuoremmankin sisarukseni. Mieheni sitten onkin tukenut ja olemme olleet koko lukio ja amk urani ajan yhdessä. Hänen tuloilla eletty. Olen nyt 25v ja opinnot loppusuoralla. Meillä on yksi lapsi.

eivät tue. Jos haluan mennä käymään kotiseudulla, maksan itse matkat. Äitini periaate on, että 18-vuotias tai vanhempi elättää itsensä ellei ole vaikka vakavasti sairas.

Joskus kun loppukuusta aistivat että saattaisi olla tarvetta niin tilille ilmestyy satanen, vaikka en haluaisi ottaa rahaa vastaan D: Myös bussiliput kotoa takaisin maksetaan!
Olen 20, nostan lainaa ja olen käynyt jo vuosia osa-aikatöissä milloin missäkin, mutta yksityinen vuokrakämppä Tampereella nielaisee jo yksinään tuet.

5: Ei ole ilmeisesti tullut mieleen, että useimmilla vanhemmat eivät HALUA tai VOI maksaa lapsilleen mitään?

Isä osti itselleen pienen sijoituskaksion ja otti siihen taloudellisessa mielessä huonon vuokralaisen eli minut. Päivittäiselämää tukee äidin Visan rinnakkaiskortti. Turussa ollaan ja ikää on 20 + vähän.

22-vuotias opiskelija Espoosta täällä! Aloitin opiskeluni syyskuussa 2012 ja olen tehnyt töitä opintojen ohella lokakuusta 2012 lähtien, sillä en välittömästi saanut uutta työpaikkaa muutettuani pk-seudulle. Tällä hetkellä teen töitä kolmessa eri työpaikassa ja olen erittäin ylpeä, etten ole suuremmin tarvinnut vanhemmiltani taloudellista tukea. Vanhempani eivät ole missään kohtaa maksaneet elämistäni, mutta isäni on auttanut suuremmissa hankinnoissa. Esimerkiksi muuttaessani kalustetusta asunnosta opiskelija-asuntoon isäni osti minulle sinne huonekaluja. Äitini on ostanut minulle muutamia kertoja ruokaa ja muuta tarpeellista. Nämä tapahtuivat opiskelujeni ensimmäisen vuoden aikana. Olen toki saanut tarvittaessa rahaa lainaan, mutta en ole sitä kuin kerran ottanut. 

Nykyään asun yhdessä avomieheni kanssa, joka on kokopäivätöissä, jonka vuoksi vanhempani ehkä olettavatkin taloustilanteeni olevan hyvä, vaikka loppujen lopuksi en ole sen rikkaampi kuin yksin asuessanikaan :-D 

Isä maksaa asumisen kulut ja netin ja kännykän, äiti antaa 500 - 700 e/kk "ruokarahaa". Käyn kyllä lisäksi töissä, mutta vanhemmat haluavat hemmotella nyt, kun on rahalle tarvetta.

Ensimmäisenä opiskeluvuotena tukivat "ruokarahalla", koska heidän oma taloudellinen tilanne oli hyvä. Toisena vuonna asiat muuttuivat ja siitä lähtien olenkin elänyt kesätöistä karttuneilla rahoilla ja opintolainalla. Opintotuet ovat aina suoraan menneet asumiskuluihin. Nykyään vanhempani maksavat puhelinlaskuni ja tilaavat minulle satunnaisesti jotain lehtiä. Kiitollinen olen kaikesta heiltä saamastani avusta.

Tampereelta ja neljäs vuosi menossa.

Hävettää aina kertoa, mutta vanhemmat tukevat 350e/kk kevät lukukauden ajan + liput ympärivuoden jos haluan tulla käymään kotona. Asumiseen menee n. 550 /kk, eli itse elämiseen jää se 300 e/kk.
Opiskelen ulkomailla ja omistan koiran, joten töihin meneminen ei oikein luonnistu. Olen sanonut vanhemmilleni että hävettää kun he tukevat minua noin isolla rahasummalla että voin kyllä nostaa lainaa tai säästää kaikki kesätyörahat, mutta he eivät halua sitä. Rakastan matkustelua, joten heidän mielestä mun pitäisi saada matkustaa sen kerran vuodessa omilla kesätyörahoilla koska olenhan nuori., Päädyimmme sitten ''kompromissiin'' että syyslukukuden saan elää omilla kesätyörahoilla ja kevään kustantavat he. 

Olen todella kiitollinen totta kai tästä avusta, koska heidän kukkarossaan se ei juurikaan tunnu että antavat sen 350e/kk. Ja olen aina kumminkin itse käynyt töissä ja aina kustantanut omat turhuudet. Ja he ovat ylpeitä että ensinnäkin opiskelen yliopistossa ja että pärjään hyvin siellä.

Tukee. Asun vanhempien sijoitusasunnossa, josta en maksa heille mitään. Lisäksi mulla on käytössä isäni nimissä oleva auto. Kaikki laskut lähetän eteenpäin vanhemmilleni. Saan myös jonkun verran käyttörahaa.