kotisynnytys, kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tokihan on sellainenkin mahdollisuus, kuin polikliininen synnyttäminen. Ja sairaalaan voi mennä mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jos vaan kotona pärjäilee.

Itselläni on hyvät kokemukset sairaalassa synnyttämisestä.

Ensimmäinen lapsi syntyi n. tunnissa sairaalaan menosta (olin 9cm auki sairaalaan mennessä). Kaikki sujui rauhallisesti ja hallitusti, lapsi syntyi ilman mitään kipulääkkeitä tai ylimääräisiä kommervenkkejä. Kätilö oli lempeä mutta napakka, todella ammatillinen ja taitava. Periaatteessa kaikki meni äärettömän hyvin, ja olisin voinut vaikka kotiutuakin pian vauvan kanssa. Menetin synnytyksessä kuitenkin lopulta niin paljon verta, että tarvitsin kaksi pussia punasoluja tankkaukseksi. Tätä ennen minua huimasi niin paljon, että pyörryin jos nousin pystyyn.

Toisessa raskaudessa lapsivedet meni kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Supistuksia ei kuitenkaan tullut, eikä homma muutenkaan edennyt millään lailla, joten jouduin lopulta osastolle antibiooteille ja synnytys piti käynnistää infektioriskin vuoksi. Lääkkeillä käynnistetty synnytys oli minulla todella raju, ohi tunnissa. Toisaalta osastolla oli naisia joilla käynnistelyä oli tehty jo päiviä, eikä heidän kehonsa reagoineet ollenkaan samalla tavalla kuin minulla. Tästä tunnin synnytyksestä toivuin samantien, en juurikaan edes vuotanut verta ja vointi oli loistava! Vauvalla kuitenkin seurattiin infektio-oireita ja otettiin sydänfilmiä, koska vesien menosta oli mennyt niin pitkään ja synnytyksen aikana käyrillä näkyi jotain häikkää. Hän taisi lopulta olla vain äärettömän säikähtänyt pikaisesta saapumisestaan maailmaan, mustelmillakin koko tenava.

Tällä pitkällä tarinalla oli tarkoitus muistuttaa aloittajaa, että asiat ei aina mene suunnitelmien mukaan eikä läheskään kaikkeen voi itse vaikuttaa vaikka parhaansa tekisi. Toivottavasti varaudut henkisesti myös siihen vaihtoehtoon, että synnytys tulee tapahtumaan sairaalassa.

Tänä maailmanaikana jokainen tietää mitkä riskit kotisynnytyksessä on. Aikuinen ihminen tietää myös että on asioita jotka ei ole miellyttäviä, mutta ne on turvallisuus- ja terveyssyistä tarpeellisia ja järkeviä. Sen vuoksi toivotan aloittajalle vaan paljon hyvää tuuria valitsemallaan tiellä, ja mahdollisimman hyvää pettymystensietokykyä, mikälin hän jostain syystä joutuu kuitenkin sairaalaan synnytyksen hetkellä hakeutumaan. Ja muistutan vielä polikliininen synnytyksen mahdollisuudesta. Kukaan ei pakota väkisin sairaalaan jäämään, jos ajatus huonekaverista kammottaa. Tsemppiä joka tapauksessa, miten sitten päädytkään tekemään!

Polikliininen synnytys on ihan hyvä vaihtoehto, mutta ei suojele esim sisätutkimuksilta ja lisäksi kotiutumispäätöstä ei välttämättä anneta. Kotona saa kuitenkin varmasti olla rauhassa.

Ei potilasta vastoin tahtoa saa tutkia saati olla päästämättä kotiin. Voit ihan vapaasti lähteä milloin tahansa tai kieltäytyä mistä tahansa toimenpiteestä. Tyhmää se voi olla, mutta sinulla on siihen täysi vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tokihan on sellainenkin mahdollisuus, kuin polikliininen synnyttäminen. Ja sairaalaan voi mennä mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jos vaan kotona pärjäilee.

Itselläni on hyvät kokemukset sairaalassa synnyttämisestä.

Ensimmäinen lapsi syntyi n. tunnissa sairaalaan menosta (olin 9cm auki sairaalaan mennessä). Kaikki sujui rauhallisesti ja hallitusti, lapsi syntyi ilman mitään kipulääkkeitä tai ylimääräisiä kommervenkkejä. Kätilö oli lempeä mutta napakka, todella ammatillinen ja taitava. Periaatteessa kaikki meni äärettömän hyvin, ja olisin voinut vaikka kotiutuakin pian vauvan kanssa. Menetin synnytyksessä kuitenkin lopulta niin paljon verta, että tarvitsin kaksi pussia punasoluja tankkaukseksi. Tätä ennen minua huimasi niin paljon, että pyörryin jos nousin pystyyn.

Toisessa raskaudessa lapsivedet meni kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Supistuksia ei kuitenkaan tullut, eikä homma muutenkaan edennyt millään lailla, joten jouduin lopulta osastolle antibiooteille ja synnytys piti käynnistää infektioriskin vuoksi. Lääkkeillä käynnistetty synnytys oli minulla todella raju, ohi tunnissa. Toisaalta osastolla oli naisia joilla käynnistelyä oli tehty jo päiviä, eikä heidän kehonsa reagoineet ollenkaan samalla tavalla kuin minulla. Tästä tunnin synnytyksestä toivuin samantien, en juurikaan edes vuotanut verta ja vointi oli loistava! Vauvalla kuitenkin seurattiin infektio-oireita ja otettiin sydänfilmiä, koska vesien menosta oli mennyt niin pitkään ja synnytyksen aikana käyrillä näkyi jotain häikkää. Hän taisi lopulta olla vain äärettömän säikähtänyt pikaisesta saapumisestaan maailmaan, mustelmillakin koko tenava.

Tällä pitkällä tarinalla oli tarkoitus muistuttaa aloittajaa, että asiat ei aina mene suunnitelmien mukaan eikä läheskään kaikkeen voi itse vaikuttaa vaikka parhaansa tekisi. Toivottavasti varaudut henkisesti myös siihen vaihtoehtoon, että synnytys tulee tapahtumaan sairaalassa.

Tänä maailmanaikana jokainen tietää mitkä riskit kotisynnytyksessä on. Aikuinen ihminen tietää myös että on asioita jotka ei ole miellyttäviä, mutta ne on turvallisuus- ja terveyssyistä tarpeellisia ja järkeviä. Sen vuoksi toivotan aloittajalle vaan paljon hyvää tuuria valitsemallaan tiellä, ja mahdollisimman hyvää pettymystensietokykyä, mikälin hän jostain syystä joutuu kuitenkin sairaalaan synnytyksen hetkellä hakeutumaan. Ja muistutan vielä polikliininen synnytyksen mahdollisuudesta. Kukaan ei pakota väkisin sairaalaan jäämään, jos ajatus huonekaverista kammottaa. Tsemppiä joka tapauksessa, miten sitten päädytkään tekemään!

Polikliininen synnytys on ihan hyvä vaihtoehto, mutta ei suojele esim sisätutkimuksilta ja lisäksi kotiutumispäätöstä ei välttämättä anneta. Kotona saa kuitenkin varmasti olla rauhassa.

Ei potilasta vastoin tahtoa saa tutkia saati olla päästämättä kotiin. Voit ihan vapaasti lähteä milloin tahansa tai kieltäytyä mistä tahansa toimenpiteestä. Tyhmää se voi olla, mutta sinulla on siihen täysi vapaus.

Aikuinen saa lähteä, mutta jos vauvalla on jotakin sairaalahoitoa tai -seurantaa vaativaa häntä eivät vanhemmat voi viedä kotiin. Tosin en kyllä ymmärrä, miksi joku siinä tilanteessa veisikään, ei ne huvikseen siellä ketään pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tokihan on sellainenkin mahdollisuus, kuin polikliininen synnyttäminen. Ja sairaalaan voi mennä mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jos vaan kotona pärjäilee.

Itselläni on hyvät kokemukset sairaalassa synnyttämisestä.

Ensimmäinen lapsi syntyi n. tunnissa sairaalaan menosta (olin 9cm auki sairaalaan mennessä). Kaikki sujui rauhallisesti ja hallitusti, lapsi syntyi ilman mitään kipulääkkeitä tai ylimääräisiä kommervenkkejä. Kätilö oli lempeä mutta napakka, todella ammatillinen ja taitava. Periaatteessa kaikki meni äärettömän hyvin, ja olisin voinut vaikka kotiutuakin pian vauvan kanssa. Menetin synnytyksessä kuitenkin lopulta niin paljon verta, että tarvitsin kaksi pussia punasoluja tankkaukseksi. Tätä ennen minua huimasi niin paljon, että pyörryin jos nousin pystyyn.

Toisessa raskaudessa lapsivedet meni kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Supistuksia ei kuitenkaan tullut, eikä homma muutenkaan edennyt millään lailla, joten jouduin lopulta osastolle antibiooteille ja synnytys piti käynnistää infektioriskin vuoksi. Lääkkeillä käynnistetty synnytys oli minulla todella raju, ohi tunnissa. Toisaalta osastolla oli naisia joilla käynnistelyä oli tehty jo päiviä, eikä heidän kehonsa reagoineet ollenkaan samalla tavalla kuin minulla. Tästä tunnin synnytyksestä toivuin samantien, en juurikaan edes vuotanut verta ja vointi oli loistava! Vauvalla kuitenkin seurattiin infektio-oireita ja otettiin sydänfilmiä, koska vesien menosta oli mennyt niin pitkään ja synnytyksen aikana käyrillä näkyi jotain häikkää. Hän taisi lopulta olla vain äärettömän säikähtänyt pikaisesta saapumisestaan maailmaan, mustelmillakin koko tenava.

Tällä pitkällä tarinalla oli tarkoitus muistuttaa aloittajaa, että asiat ei aina mene suunnitelmien mukaan eikä läheskään kaikkeen voi itse vaikuttaa vaikka parhaansa tekisi. Toivottavasti varaudut henkisesti myös siihen vaihtoehtoon, että synnytys tulee tapahtumaan sairaalassa.

Tänä maailmanaikana jokainen tietää mitkä riskit kotisynnytyksessä on. Aikuinen ihminen tietää myös että on asioita jotka ei ole miellyttäviä, mutta ne on turvallisuus- ja terveyssyistä tarpeellisia ja järkeviä. Sen vuoksi toivotan aloittajalle vaan paljon hyvää tuuria valitsemallaan tiellä, ja mahdollisimman hyvää pettymystensietokykyä, mikälin hän jostain syystä joutuu kuitenkin sairaalaan synnytyksen hetkellä hakeutumaan. Ja muistutan vielä polikliininen synnytyksen mahdollisuudesta. Kukaan ei pakota väkisin sairaalaan jäämään, jos ajatus huonekaverista kammottaa. Tsemppiä joka tapauksessa, miten sitten päädytkään tekemään!

Polikliininen synnytys on ihan hyvä vaihtoehto, mutta ei suojele esim sisätutkimuksilta ja lisäksi kotiutumispäätöstä ei välttämättä anneta. Kotona saa kuitenkin varmasti olla rauhassa.

Yritän kovasti saada kiinni sun ajatuksista ja peloista...

Jos menet sairaalaan ja ilmoitat että kotisynnytyksen sijaan haluat polikliinisen synnytyksen, kukaan ei estä sinua poistumasta sairaalasta synnytyksen jälkeen. Jos voinnissasi tai lapsen voinnissa kuitenkin olisi jotain sellaista, jonka vuoksi lääkäri arvioisi tarpeelliseksi teitä pidempään seurata, etkö luottaisi hänen ammattitaitoonsa? Toki itse voisit poistua paikalta, mutta mikäli lapsen vointi olisi huono ja hän tarvitsisi hoitoa, olet oikeassa siitä että kotiutumislupaa ei silloin välttämättä tulisi. Jos päätöksesi viedä lapsi kotiin vaarantaisi tämän hengen tai terveyden, voitaisiin tehdä kiireinen huostaanotto ja näin turvata lapselle tarvittava hoito. Mutta et kai uhmakkuudessasi oikeasti haluaisi sellaista tilannetta? Jos tarve vaatisi, etkö oikeasti siltikään haluaisi tarvittavaa hoitoa lapsellesi tai itsellesi?

Myös tuo ajatus, että kotona ei missään tilanteessa voisi tulla tilannetta jossa kätilön on turvallisuussyistä tarkistettava sormin synnytyksen etenemistä tai lapsen tarjontaa on virheellinen.

Samat ihmiset huutavat ketjussa, jossa ihmiset jakavat kamalia kokemuksiaan Suomen synnytyssairaaloista ja lapsivuodeosastoista, että synnytys ei ole sairaus ja naiset ovat vuosituhansia synnyttäneet ja täällä taas kauhistelevat, että kotona synnyttävät äidit riskeeraavat vauvansa terveyden. Jos kerran uskotte, että synnytys on luonnollinen asia, niin mitä vikaa on synnyttää kotona, kun on siihen valmistautunut, kyseessä ei ole riskiraskaus ja varsinkin jos apuna on vielä luottokätilö?

Sairaalassa ette tiedä kuka tulee olemaan hoitava lääkäri, kätilö jne., ette tiedä saatteko synnyttää haluamallanne tavalla, esimerkiksi altaassa, ympäristö on stressaavampi kuin kotona, mikä voi vaikeuttaa synnytystä, ette saa samaa yksityisyyttä tai toipumisrauhaa kuin kotona ja ette välttämättä saa edes tarvitsemianne asioita sairaalassa, kuten kipulääkettä synnytyksen jälkeen, siteitä jne. Paljon helpompi siirtyä synnytysaltaasta omaan sänkyyn kotona, saada omasta jääkaapista ruokaa jne. kuin mennä lapsivuodeosastolle, jossa jopa pidetään nälässä ja liassa jos ei esimerkiksi ilman pyörtymistä pääse itse hakemaan ruokaa tiettynä aikana käytävän päästä sekä (veriseen) suihkuun.

Ongelma on siinä, että synnytys on jopa pyhä asia, valtava muutos kelle tahansa äidille, mutta kätilöt ja lääkärit sairaalassa eivät kunnioita sitä, vaan kohtelevat äitejä kuin liukuhihnalla ja jopa käyttäytyvät väkivaltaisesti huutaen, pilkaten tai käyden fyysisesti käsiksi, mikä pilaa synnytyksen ja tekee sen vaikeammaksi. Myös luonnossa synnyttävät eläimet eivät reagoi hyvin stressiin / komenteluun synnytyksen aikana, turvallisuudentunne tärkeää. Jotkut tuntevat olonsa turvallisemmaksi kotona, toiset sairaalassa. Kukin valitkoon itselleen ja vauvalleen parhaimman tien.

Taas joku sekopää mies provoilee. Kukaan nainen ei kirjoita niinkuin tämä AP. Katsokaa kommentteja, ihan selvästi miehen kirjoittamia. Älkää ruokkiko mokomaa otusta. 

AP vaikuttaa trollille mutta uskon että tätä ketjua kuitenkin lukee naiset, joita kiinnostaa kotisynnytys keinona suojella omaa kehollista itsemääräämisoikeutta. Suomessa kun ei edes rahalla voi taata hyvää hoitoa, lepoa ja yksityisyyttä sairaalassa.

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011015185.html

Kotisynnytykset yleistyy, koska synnytyssairaaloita lopetetaan ja kaikki keskitetään isoihin kaupunkeihin joissa sairaalat ovat jo valmiiksi ruuhkautuneita. Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä kovin kauas. Itselläni tulee pakosti kotisynnytys eteen, koska lähisairaalaa ei enää ole ja parin tunnin ajomatka seuraavaan sairaalaan on liian pitkä. Lisäksi kyseinen sairaala on pahasti ruuhkautunut.

Olen synnyttänyt 2 kertaa, eka lapsi syntyi 6 viikkoa ennen laskettua aikaa, toinen 5 päivää lasketun ajan jälkeen. Kummallakin kerralla meni.kaikki hyvin; ei mitään valittamista sairaalan  eikä kätilöiden toiminnassa. Oli turvallinen olo ammattitaitoisissa käsissä. Mutta olenkin ihan normaali ihminen, en mikään lumihiutale enkä hihhuli!