Ei ole ihmisen arvoista elämää elää täällä yksiössä

Vierailija kirjoitti:

Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.

Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.

N42

Voitko asua siellä järven rannalla omien tulojen ansiosta vai miehen tulojen ansiosta?

On tää kyl niin väärin että duunarit joutuvat asumaan pks pienissä luukuissa samalla kun rikkaat saavat elellä missä päin suomea haluaa, halvemmilla seuduilla, etätöitä tehden..

Vierailija kirjoitti:

On tää kyl niin väärin että duunarit joutuvat asumaan pks pienissä luukuissa samalla kun rikkaat saavat elellä missä päin suomea haluaa, halvemmilla seuduilla, etätöitä tehden..

Aha, ai että ne duunarin duunit pakottaa asumaan stadin kantakaupungissa tai Espoon Westendissä? No ei ihme että oot jäänyt duunariksi, jos ei ole älliä sen vertaa että ymmärtäisit muuttaa halvemman asumisen perässä esim. 20 kilsaa johonkin suuntaan.

Meidän perhe asuu helvetin kalliissa neliöissä Espoossa lähellä mun (yh-äidin) työpaikkaa, mutta tämä on ihan oma valinta - työmatkaan ei mene kohtuuttomasti aikaa. Mutta ei tulis mieleenkään vinkua, että on tää asuminen kallista. Sitten kun tuntuu että ei huvita maksaa asumisesta näin helvetisti, muutan kauemmas duunista. Yksinkertaista! Se hyvä puoli pks:n asunnoissa enimmäkseen on, että niiden arvo säilyy tai jopa kasvaa. Toisin on böndellä, et välttämättä saa omasta asunnosta maksamiasi rahoja koskaan takaisin.

Minä muutin eilen kaksiosta yksiöön. Oli liikaa tilaa ja maksoin vuokraa turhista neliöistä. Vähine tavaroineni mahdun ihan hyvin yksiöön. Kotini on Helsingin keskustassa, ja voin aina mennä kaupungille, merenrantaan ja puistoihin. Minkä tässä siis pitäisi ahdistaa, ei minkään.

Mä asun yksin 98 m2 asunnossa. Kolme makkaria (joista yhdessä ei ole edes huonekaluja), olohuone, keittiö, kaksi kylpyhuonetta, sauna ja vaatehuone. Kuitenkin 95% ajastani vietän makuuhuoneessani (teen myös etätöitä) ja 5% ajasta keittiössä tai kylppärissä. Olen usein miettinyt, että mulle riittäisi ihan hyvin yksiö. 

Vierailija kirjoitti:

Mä asun yksin 98 m2 asunnossa. Kolme makkaria (joista yhdessä ei ole edes huonekaluja), olohuone, keittiö, kaksi kylpyhuonetta, sauna ja vaatehuone. Kuitenkin 95% ajastani vietän makuuhuoneessani (teen myös etätöitä) ja 5% ajasta keittiössä tai kylppärissä. Olen usein miettinyt, että mulle riittäisi ihan hyvin yksiö. 

Täsmennän vielä kirjoitustani, että 95% ja 5% kotonaoloajastani. En mä nyt sentään kaikkea aikaani kotona ole, vaikka etätöitä teenkin. 

Olin sinun iässäsi samassa tilanteessa samalla koulutustaustalla. Ajattelin samoin. Nyt kuitenkin asun kaksiossa, koska nain köyhän miehen. Jos sinä nait rikkaan miehen, asut 10 vuoden päässä omakotitalossa pk-seudulla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tää kyl niin väärin että duunarit joutuvat asumaan pks pienissä luukuissa samalla kun rikkaat saavat elellä missä päin suomea haluaa, halvemmilla seuduilla, etätöitä tehden..

Aha, ai että ne duunarin duunit pakottaa asumaan stadin kantakaupungissa tai Espoon Westendissä? No ei ihme että oot jäänyt duunariksi, jos ei ole älliä sen vertaa että ymmärtäisit muuttaa halvemman asumisen perässä esim. 20 kilsaa johonkin suuntaan.

Meidän perhe asuu helvetin kalliissa neliöissä Espoossa lähellä mun (yh-äidin) työpaikkaa, mutta tämä on ihan oma valinta - työmatkaan ei mene kohtuuttomasti aikaa. Mutta ei tulis mieleenkään vinkua, että on tää asuminen kallista. Sitten kun tuntuu että ei huvita maksaa asumisesta näin helvetisti, muutan kauemmas duunista. Yksinkertaista! Se hyvä puoli pks:n asunnoissa enimmäkseen on, että niiden arvo säilyy tai jopa kasvaa. Toisin on böndellä, et välttämättä saa omasta asunnosta maksamiasi rahoja koskaan takaisin.

Aloittaja ei edes mieti mahdollisuutta, että hän olisi yh-vanhempi ja sitten hänen pitäisi kustantaa se isompi asunto ja elättää itsensä lisäksi muita ihmisiä omilla tuloillaan. Itselläni on omistuskolmio Helsingissä Kehä I:n sisällä. Ei luonnollisestikaan ole halpaa asumista. Kohta pitäisi vaihtaa neliöön, että lapset saavat omat huoneet.

Ap vertaa tilannettaan vain lapsettomiin pariskuntiin.

Hillitöntä uhriutumista ap:lta, vaikka hånellä on lämmitetty koti, yksityisyyttä, sähkö ja juokseva vesi, vaikka moni ihminen tässä maailmassa asuu pienemmässä asumuksessa ilman mukavuuksia yhdessä monen muun suurperheen jäsenen kanssa.

Jos ap ei näe asuntoaan ihmisen arvoisena, hän on sokea etuoikeutetulle asemalleen maailmassa.

Kaupungin vuokra-asuntoa ei kuka tahansa voi saada, mutta asumisoikeusasunnon voi. Lisäksi asoasunnoissa ei noudateta ARA-asuntojen jakoperusteita kuten kunnalla, joten yksinasuvana voi saada niin suuren asunnon kuin mihin on varaa.

Itse asun Helsingissä Hasolla 59m2 kolmiossa reilun 615 euron vastiketta maksaen. Yksinasuvana arvostan makkarin lisäksi erillistä työ-/vierashuonetta, ja onhan se oma saunakin ihan kiva lisä.

Neljääkymppiä lähenevä kollegani asuu puolestaan omistusyksiössä ja kaipaa nyt hiukan enemmän tilaa ympärilleen. Helsingin hinnoilla se tarkoittaa sinkulle kuitenkin kantakaupungin vaihtamista lähiöön, jos ei halua muuttaa vuokralle.

yksiö on paljon nopeampi siivota kuin kaksio tai vielä isompi

Hgin kantakaupunki on ainoa paikka Suomessa missä voin kuvitella asuvani. Asun siis tyytyväisenä yksiössä. Asukaa te muut siellä kehyskunnissa jos haluatte. Rikkaat tietenkin asuu missä tykkää ja miten.