Ei ole ihmisen arvoista elämää elää täällä yksiössä

Ei riitä rahaa asuu omas kämpäs ku kaikki rahat menee maksullisii naisii. Pakko asuu vanhempien luona

M48

Eipä palannut ap puolustelemaan surkeaa provoaan ja selittämään, miksei muka voi isompaan asuntoon muuttaa. Kaikenlaisia uusavuttomia, jäädään tuleen makaamaan, vaikka rahkeita olisi muuttaa isompaan asuntoon.

Kuule, lähde pois. Sinne Helsinkiin pääsee aina takaisin, sinnehän kaikki vahingossa valuvat. Pois sieltä pitää itse lähteä, ja siksipä maalla onkin paljon ihania edullisia koteja vailla uusia asukkaita.

Teet ilmeisesti vielä etätöitä, joten muutolle ei ole mitään estettä.

Minä olen ollut kuten sinä. Tunsin kuristuvani kaupunkiasunnossa, kaduilla, yötä päivää loistavissa katuvaloissa ja kolisevassa rappukäytävässä. Jahkailin lähtöä kun mietin, että ei kai se voi olla mahdollista - miksi kaikki asuvat täällä ja maksavat itsensä kipeäksi, jos parempaan elämään olisi niin helppo päästä?

Tuska kävi niin kovaksi että sitten vain lähdin, välittämättä seurauksista. Siitä on 15 vuotta, takaisin en mene. Hesassa on kiva käydä kulttuurimatkalla silloin tällöin, muuten kotona on parempi. Juuri heitin naapurin hevosille iltaheinät, satelee hiljakseen lunta. Täällä ei ole nykyään enää edes yksinäistä, netti on keksitty.

Voi voi. Valittamalla ne yksiön seinät rapautuu pikkuhiljaa ja tilasi laajenee ja voit hengittää. Lopeta se ulina ja kestä kuin mies.

Muuta meille. Tääl on tilaa temmeltää

Tienaan melkein puolet vähemmän. Ja asun onnellisena kaksiossa. En saa tukia. Haaveeni on muuttaa yksiöön jossain vaiheessa.

Ei kyllä heru sääliä. Kolmekymppisen luulisi osaavan olla jo valittamatta ja uhriutumatta turhasta. Tai no heilutteleehan se pääministerikin naiskorttia ja ravaa altistuneena baarissa, joten jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua siellä yksiössä pitelee? Ei ainakaan työt, jos kerran pystyt tekemään ne etänä. Muuta ihmeessä kauemmaksi ja väljemmäksi, kyllä elämänlaatu paranee, saat huomata.

Kiva muuttaa jonnekkin skutsiin missä ei tunne ketään tai tapaa ketään. Siellä masentuu myös, ainoastaan eri syystä.

Ethän aloituksen perusteella nytkään käy missään tai näe ketään, joten mikä ero?

Olen asunut parisuhteessa ollessani isoissa asunnoissa, mutta en koskaan ollut onnellinen. Pienen yksiöni omistan ihan itse, ei enää edes pankki, ja tunnen olevani turvassa, onnellinen ja vapaa :) No myönnetään, ennen koronaa oli vielä hauskempaa kun enimmäkseen matkustelin, pyörin kaupungin ravintoloissa ja nautin kodistani vähän harvemmin kuin nyt, kun siellä istutaan 24/7. 

Kyllä tähän tottuu. Olen asunut koko aikuisikäni, eli yli 20 vuotta eri kokoisissa yksiöissä. Itsekseen, kun asuu ja tyytyy vähään niin ihan jees tämä lopulta on. Tietenkin olisi kiva omistaa vaikka pieni piha tai joku harrastustila, mutta niihin ei vain ole mahdollisuuksia tai varaa. Mennään siis tällä ja pääseehän täältä aina pois ulos, jos tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Toki jos juhlia järjestäisin tai omistaisin paljon ystäviä niin tällainen pieni asunto voisi olla ongelma, mutta ihmiselle, joka on lähes aina yksin eikä ole parisuhteessa tällainen 40-50 neliötä on aivan riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieneen kaksioon ei ole varaa? Tai edes isompaan yksiöön?

Ei nekään ole juuri minkäänarvoisia asuntoja edes yhdelle ihmiselle suuressa osassa muuta maat.

Helsingissä asuville ehkä se oma epäonnistumisen/"epäonnistumisen" (lue kummin päin tunnet) tunne voikin iskeä muita myöhemmin.

Itselleni ainakin kaatuu seinät päälle pienessä kaksiossakin. En viihdy yhtään ja ahdistaa.

Kumppanillekaan ei ole tarvetta, kun olen pääosin yksinviihtyvä aseksuaali ja parisuhdehan se aina on se maaginen asia, jonka avulla päästään asumaan laveammin.

No tai raha siis. 🙄

Pitäisi varmaan alkaa taas pelata veikkauksen pelejä, niin ehkä onnetar olisi joskus 10 vuoden päästä armeliaalla tuulella.

Taitaa useimmilla olla se ahdistava yksiö siellä oman pään sisällä. 

Olen asunut pienessä yksiössä, josta kaksion ja kolmion kautta siirtynyt aikaa myöten 100 neliön omistusrivariin. Kaksi asuu meitä tässä. Isoon ok-taloon en haluaisi muuttaa. Varaa olisi tällä hetkellä.

Joskus tuntuu, että ne onnellisimmat hetket koin siinä pikku yksiössäni.

Meillä on -loppujen lopuksi- täällä Suomessa kaikki hyvin, kun on katto pään päällä. Puliukoillekin tarjotaan jotain asumusta, mutta metsien miehet eivät halua, koska pitää olla juomatta ja hoitaa asiansa, joten jäävät telttaansa tai kadulle.

Niin, kun me kaikki emme ole samankaltaisia ihmisiä.

Ymmärrän hyvin heitä, joita pienet asunnot ahdistavat/vituttavat ja jos vielä ei ole sitä halua käydä myymässä itseään sen paremman elämän hitaassa toivossa, niin varmasti ottaa vielä enemmän päähän.

Vähässä kun ovat minkäänlaiset naiset tai miehet, jotka ovat täysin sen omankaltaisen kumppaninsa tavanneet siihen vain törmäämällä.

Mä olen 19 neliön yksiössä. Yksi huone, jossa herään , teen ruokaa , jumppaan , kurkin ikkunasta , katon TV , Olen tietokoneella . Kävelen 4 metrin sisällä ees taas tässä. Näin se homma etenee.. On se varmaan aika aika sama kuin vaikka Sörkan vankilassa olis neliöt, ainoo että Sörkassa ei maksa mitään, ja tämä maksa 500 euroa Helsinkgin Hakaniemessä. TErv.  mies. 50v

Vierailija kirjoitti:

Ollaan kusetettu sukupolvi. Normaali asuminen on tehty liian kalliiksi ihan tavalliselle kansalaiselle.

t. terveisiä täältä 22 neliön yksiöstä toivottaa M32

Yksiöt pitää suomen ilmanalassa kieltää lailla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen viimeiset 17 vuotta asunut yksiössä, joka tuntuu luksukselta verrattuna siihen kun alkuaan muutin omilleni niin asuin ensin viiden hengen soluasunnossa sitten vähän pienemmässä solussa, kunnes lopulta sain mahd. päästä asumaan yksiöön. Nyt asun neljännessä yksiössäni. - Muuttoja on selittänyt mm. töiden perässä muutto. Vielä näin 45 vuotiaana toisinaan haaveilee jostain tilavammasta vaikka on yksin -yksiössä asumisessaksin puolensa. Vaikka yksiön ei sijaitse enää yhtä hyvällä paikalla kuin viimeisin opiskeluaikainen kämppäni. Ja välillä tuntuu vähän tylsältä kuunnella joidenkin opiskelijoiden vinkumista siitä miten heitä sorretaan kun äkkiseltään ei tule montaa paikkaa mieleen, jossa opiskelijat voisivat asua ja elää yhtä leveästi kuin Suomessa yhteiskunnan sponsoroidessa oli kyse sitten opiskelijan vuokrakämpästä tai omasta ja tai opiskelijan vanhempien lapselleen (tässä opiskelijalle) hankkimasta kämpästä.  

Vuosia sitten olin asunnoton ja asuin useita kuukausia hyvien ystävien luona. Minulla ja 2-vuotiaalla lapsellani oli noin 14 neliön huone. Jossain vaiheessa mukava ilmapiiri muuttui ja ystävät heittivät meidät ulos vähän ennen joulua. Ystävän mies halusi viettää joulun vain oman perheen kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna tuo pieni huone  tuntui suorastaan paratiisilta.

Vierailija kirjoitti:

Teitä yksin asuvia taitaa siellä Helsingissä olla pilvin pimein. Kulttuurimme modernia yksilöllistä "kehitystä".

Näin se on. Kyselin joskus puolitutuilta onko heillä tiedossa joku, joka sopisi minulle tai jolle minä sopisin.  Joku naureskeli ja joku oli vaivautunut.  Olen kuitenkin kuullut tapauksista, joissa aviopari alunperin tutustui ystävien kautta. Yhdessä elämänvaiheessa yritin nettiä Ei kiitos. Vuosien varrella on käyty paljon harrastuksissa. Harrastuksissa on usein aviopareja tai muut ovat väärän ikäisiä noin minun kannaltani. En ole koskaan huomannut kenenkään tutustuvan siellä niin, että sopisivat tapaamisia.

Tärkeintä, että grynderit ja sijoittajat voittavat. Ihmisillä ei niin väliä. Tyttäreni etsii kumppaninsa kanssa omaa asuntoa. Kyllä alkaa olla vähissä vähintään 3 h ja k-asunnot. Uudistuotantoon eivät halua koskea pitkällä tikullakaan.  Niissä on 90 % pieniä minkinkoppeja, jossa jatkuvasti muuttoauto on pihassa. Sijoittajat pitävät asunnon sen aikaa, kun ei tarvitse maksaa yhtiölainaa. Sen jälkeen alkaa myyntirumba. Talolainaa 80 %.  Ei mitään selvitystä maksukyvystä. Kuka uskaltaa. Ei ainakaan laskutaitoinen.

Muuta vähän "syrjempään". Tai laita oma asunnonhakuilmoitus paikalliseen sanomalehteen, josta joku hyväntahtoinen eläkeläinen sen bongaa ja tarjoaa ehkä edullisesti isompaa asuntoa jopa samalta alueelta. Itse asun alle 500 eurolla yksiössä kaupungin keskustassa, mutta aiemmin asuin satasen halvemmalla  kahden kilometrin päässä todella tilavassa kaksiossa.

Oon mökillä 30km sieltä hemmetin kantakaupungista. 90 neliötä, just sain takan sopivan lämpöiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.

Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.

N42

Muutin 18 vuotiaana suoraan lastensuojelulaitoksesta 30 neliön yksiöön. Täällä ollaan edelleen 12 vuotta myöhemmin. Ei ole tulevaisuutta ei. m30

Siivoa se kämppä. Tulee kummasti lisäneliöitä ja viihtyisyys lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.

Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.

N42

Muutin 18 vuotiaana suoraan lastensuojelulaitoksesta 30 neliön yksiöön. Täällä ollaan edelleen 12 vuotta myöhemmin. Ei ole tulevaisuutta ei. m30

Siivoa se kämppä. Tulee kummasti lisäneliöitä ja viihtyisyys lisääntyy.

Olipa alentuva kommentti. Millään siivouksilla tai sisustusratkaisuilla ei saada aikaiseksi sitä tilannetta ettei 24/7 kotona olevalla ihmisellä kaatuisi yksiössä seinät ja vakava masennus niskaan ja hyvinkin nopeasti. Kirjaimellisesti samojen seinien tuijottaminen _jatkuvasti_ on paha juttu kenelle tahansa, puhumattakaan nyt siitä jos on jo valmiiksi ongelmia mielenterveyden kanssa. Ihan eri juttu jos on työelämässä tai vilkas sosiaalinen elämä muutoin.