Lue keskustelun säännöt.
Ei ole ihmisen arvoista elämää elää täällä yksiössä
29.12.2021 |
Kamala olo ja seinät kaatuu päälle. Pandemia on ollut hirveää aika meille, jotka asumme yksiössä. Mä olen nyt kaksi vuotta tehnyt töitä, syönyt, nukkunut ja viettänyt vapaa-aikaa tässä 26 neliön kokoisessa yksiössä.
Noh, paljon isompaan ei ole varaa vaikka olen korkeakoulutettu ja tienaan 3600 euroa kuussa. Ei mennyt elämä niin kuin nuorempana kuvittelin.
N30
Kommentit (92)
Kaveri asuu myös pienessä tönössä.Ihmettelen mihin rahat on mennyt.Ollut valtion töissä koko elämän eikä edes ole oma asunto.Vuokrayksiö. Mitä teette rahoilla te jotka olette olleet hyväpalkkaisia. Ei se ainakaan vaatteissa eikä kodissa näy.
Aloittajalla hyvä palkka. Mikä maksaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.
Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.
N42
Muutin 18 vuotiaana suoraan lastensuojelulaitoksesta 30 neliön yksiöön. Täällä ollaan edelleen 12 vuotta myöhemmin. Ei ole tulevaisuutta ei. m30
Siivoa se kämppä. Tulee kummasti lisäneliöitä ja viihtyisyys lisääntyy.
Olipa alentuva kommentti. Millään siivouksilla tai sisustusratkaisuilla ei saada aikaiseksi sitä tilannetta ettei 24/7 kotona olevalla ihmisellä kaatuisi yksiössä seinät ja vakava masennus niskaan ja hyvinkin nopeasti. Kirjaimellisesti samojen seinien tuijottaminen _jatkuvasti_ on paha juttu kenelle tahansa, puhumattakaan nyt siitä jos on jo valmiiksi ongelmia mielenterveyden kanssa. Ihan eri juttu jos on työelämässä tai vilkas sosiaalinen elämä muutoin.
Mä sekoan kohta mun yksiössä vaikka olen työelämässä. Ei oo kavereit, harrastuksii tai naista. Kohta ajattelin lopettaa työt myös. IHAN SAMA!
Minä olen ollut tässä 28 neliön yksiössä 10 vuotta putkeen työttömänä, eli 850€/kk tuloilla. Olen pärjännyt ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.
Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.
N42
Muutin 18 vuotiaana suoraan lastensuojelulaitoksesta 30 neliön yksiöön. Täällä ollaan edelleen 12 vuotta myöhemmin. Ei ole tulevaisuutta ei. m30
Kaikella rakkaudella ja sympatialla tilannettasi kohtaan, sinulla lienee jokin muu ongelma kuin asunnon koko. Hakeudu mielekkäisiin harrastuksiin ja avun piiriin (henkistä tukea tarvitsevat kaikki joskus), ja yritä näin alkaa luoda sellaista elämää, jota haluat elää. Kyllä se siitä lähtee vielä, usko pois. Hitaasti mutta varmasti.
Minä ja mieheni omistamme ihanan yksiön Helsingissä. Emme missään tapauksessa halua luopua asunnosta, emmekä kaipaa isompaan. Neliöitä on 30,5, mutta pohjaratkaisu on niin hyvä, että meille sopii ihan kaikki tarvittava (sänky, kuuden hengen ruokapöytä [jatkettava pöytä, jonka pidämme 4-hengen pöytänä kun ei ole vieraita, mutta jatkettunakin mahtuisi hyvin], iso työpöytä ja sohva) ja myös ei-niin-välttämättömiä, kuten pienet pöydät sohvan molemmin puolin ja leveä ja korkea kirjahylly. Eteisessä on isot ja syvät kiinteät vaatekaapit, joten erillisiä lipastoja tai komeroita emme tarvitse. Pohjaratkaisusta ja tavaran vähäisestä määrästä johtuen meillä on väljä ja aina siisti koti.
Jännä että joillain ei vaan ole minkäänlaista samaistumiskykyä muiden erilaisiin tilanteisiin (kommentoimatta nyt tämän 30-vuotiaan, 12 vuotta samassa asunnossa asuneen tilannetta mitenkään.)
A) Vietätkö/vietättekö työttömyyden tai esimerkiksi sairauksien takia suurimman osan hereilläoloajasta jatkuvasti kotona?
B) Asutko sinä asunnossasi yksin?
Niinpä.
Usein ne pienet tönöt on toisen käden vuokra asuntoja.Miten se on mahdollkista että valtio sallii muutaman omistavan montakin kämppää ja vetää hirmu vuokrat joilla elättävät itsensä.Täällä Ruotsissa saa vuokrata pari vuotta max ja siitä poikki.Se on oikeen,Näin vapaantuu asuntoja , joita muut tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.
Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.
N42
Muutin 18 vuotiaana suoraan lastensuojelulaitoksesta 30 neliön yksiöön. Täällä ollaan edelleen 12 vuotta myöhemmin. Ei ole tulevaisuutta ei. m30
Kaikella rakkaudella ja sympatialla tilannettasi kohtaan, sinulla lienee jokin muu ongelma kuin asunnon koko. Hakeudu mielekkäisiin harrastuksiin ja avun piiriin (henkistä tukea tarvitsevat kaikki joskus), ja yritä näin alkaa luoda sellaista elämää, jota haluat elää. Kyllä se siitä lähtee vielä, usko pois. Hitaasti mutta varmasti.
Minä ja mieheni omistamme ihanan yksiön Helsingissä. Emme missään tapauksessa halua luopua asunnosta, emmekä kaipaa isompaan. Neliöitä on 30,5, mutta pohjaratkaisu on niin hyvä, että meille sopii ihan kaikki tarvittava (sänky, kuuden hengen ruokapöytä [jatkettava pöytä, jonka pidämme 4-hengen pöytänä kun ei ole vieraita, mutta jatkettunakin mahtuisi hyvin], iso työpöytä ja sohva) ja myös ei-niin-välttämättömiä, kuten pienet pöydät sohvan molemmin puolin ja leveä ja korkea kirjahylly. Eteisessä on isot ja syvät kiinteät vaatekaapit, joten erillisiä lipastoja tai komeroita emme tarvitse. Pohjaratkaisusta ja tavaran vähäisestä määrästä johtuen meillä on väljä ja aina siisti koti.
Jännä että joillain ei vaan ole minkäänlaista samaistumiskykyä muiden erilaisiin tilanteisiin (kommentoimatta nyt tämän 30-vuotiaan, 12 vuotta samassa asunnossa asuneen tilannetta mitenkään.)
A) Vietätkö/vietättekö työttömyyden tai esimerkiksi sairauksien takia suurimman osan hereilläoloajasta jatkuvasti kotona?
B) Asutko sinä asunnossasi yksin?
Niinpä.
Ohoh, luitkin viestini sitten noin. Viestini alkuosa oli tarkoitus olla tsemppiviesti tuolle kolmekymppiselle, ja viestin toinen kappale oli sitten vain kertomus omasta tilanteestani. En siis yrittänyt viestittää edellä mainitulle, että koska meillä menee kivasti, sinunkin pitäisi olla tyytyväinen yksiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.
Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.
N42
Muutin 18 vuotiaana suoraan lastensuojelulaitoksesta 30 neliön yksiöön. Täällä ollaan edelleen 12 vuotta myöhemmin. Ei ole tulevaisuutta ei. m30
Siivoa se kämppä. Tulee kummasti lisäneliöitä ja viihtyisyys lisääntyy.
Olipa alentuva kommentti. Millään siivouksilla tai sisustusratkaisuilla ei saada aikaiseksi sitä tilannetta ettei 24/7 kotona olevalla ihmisellä kaatuisi yksiössä seinät ja vakava masennus niskaan ja hyvinkin nopeasti. Kirjaimellisesti samojen seinien tuijottaminen _jatkuvasti_ on paha juttu kenelle tahansa, puhumattakaan nyt siitä jos on jo valmiiksi ongelmia mielenterveyden kanssa. Ihan eri juttu jos on työelämässä tai vilkas sosiaalinen elämä muutoin.
Mä sekoan kohta mun yksiössä vaikka olen työelämässä. Ei oo kavereit, harrastuksii tai naista. Kohta ajattelin lopettaa työt myös. IHAN SAMA!
Se, ettei sinulla ole kavereita, harrastuksia tai naista ei johdu yksiöstä vaan tavalla tai toisella sinusta itsestäsi. Mene eri keskusteluun hajoamaan! Täällä puhutaan nyt muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Kaveri asuu myös pienessä tönössä.Ihmettelen mihin rahat on mennyt.Ollut valtion töissä koko elämän eikä edes ole oma asunto.Vuokrayksiö. Mitä teette rahoilla te jotka olette olleet hyväpalkkaisia. Ei se ainakaan vaatteissa eikä kodissa näy.
Aloittajalla hyvä palkka. Mikä maksaa ?
Ehkä yksinkertaisesti voimavarat vähissä ja jumahtanut? Kokee ettei jaksa muuttoa/selviydy siitä? Mulla oli tuollainen (masennuksesta kärsivä) kaveri, ei osannut pyytää apua. No keräsin pari auttamishaluista tyyppiä omasta tuttavapiiristä ja ilmoitin kaverille että yhdessä saadaan sut muutettua jos vaan haluat muuttaa. Tarjouduin auttamaan käytännön asioissa, kun löysi lopulta uuden sopivan kämpän tehtiin yhdessä niitä kaikenmaailman muuttoilmoituksia ja sähkösopimuksia ja pankkiasioita ja mitä siinä nyt on kaikkea järkkäämistä. Tai itse hän ne tietty hoiti, mä lähinnä ryystin sohvalla kahvia. Eipä se tarvinnut kuin vähän henkistä tukea ja persiille potkimista niin hommat järkkääntyi.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan kusetettu sukupolvi. Normaali asuminen on tehty liian kalliiksi ihan tavalliselle kansalaiselle.
t. terveisiä täältä 22 neliön yksiöstä toivottaa M32
No jos haluat jotain zumba kursseja siellä vetää niin pienihän toi on. Jos et, niin pitäisikö siellä kodissa juosta vaikkapa maratoni? Kuitenkin istut täsmälleen samalla paikalla ja kuljet täsmälleen samoja reittejä niin jääkaapille kun vessaan. Nukut täsmälleen samassa sängyssä kuten aikaisemminkin. Kysymys kuuluu: Mihin tarvitset lisää neliöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.
Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.
N42
Muutin 18 vuotiaana suoraan lastensuojelulaitoksesta 30 neliön yksiöön. Täällä ollaan edelleen 12 vuotta myöhemmin. Ei ole tulevaisuutta ei. m30
Kaikella rakkaudella ja sympatialla tilannettasi kohtaan, sinulla lienee jokin muu ongelma kuin asunnon koko. Hakeudu mielekkäisiin harrastuksiin ja avun piiriin (henkistä tukea tarvitsevat kaikki joskus), ja yritä näin alkaa luoda sellaista elämää, jota haluat elää. Kyllä se siitä lähtee vielä, usko pois. Hitaasti mutta varmasti.
Minä ja mieheni omistamme ihanan yksiön Helsingissä. Emme missään tapauksessa halua luopua asunnosta, emmekä kaipaa isompaan. Neliöitä on 30,5, mutta pohjaratkaisu on niin hyvä, että meille sopii ihan kaikki tarvittava (sänky, kuuden hengen ruokapöytä [jatkettava pöytä, jonka pidämme 4-hengen pöytänä kun ei ole vieraita, mutta jatkettunakin mahtuisi hyvin], iso työpöytä ja sohva) ja myös ei-niin-välttämättömiä, kuten pienet pöydät sohvan molemmin puolin ja leveä ja korkea kirjahylly. Eteisessä on isot ja syvät kiinteät vaatekaapit, joten erillisiä lipastoja tai komeroita emme tarvitse. Pohjaratkaisusta ja tavaran vähäisestä määrästä johtuen meillä on väljä ja aina siisti koti.
Jännä että joillain ei vaan ole minkäänlaista samaistumiskykyä muiden erilaisiin tilanteisiin (kommentoimatta nyt tämän 30-vuotiaan, 12 vuotta samassa asunnossa asuneen tilannetta mitenkään.)
A) Vietätkö/vietättekö työttömyyden tai esimerkiksi sairauksien takia suurimman osan hereilläoloajasta jatkuvasti kotona?
B) Asutko sinä asunnossasi yksin?
Niinpä.
Ohoh, luitkin viestini sitten noin. Viestini alkuosa oli tarkoitus olla tsemppiviesti tuolle kolmekymppiselle, ja viestin toinen kappale oli sitten vain kertomus omasta tilanteestani. En siis yrittänyt viestittää edellä mainitulle, että koska meillä menee kivasti, sinunkin pitäisi olla tyytyväinen yksiössä.
👍 Okei tämä oli sitten väärinymmärrys minun puoleltani, pahoittelen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.
Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.
N42
Muutin 18 vuotiaana suoraan lastensuojelulaitoksesta 30 neliön yksiöön. Täällä ollaan edelleen 12 vuotta myöhemmin. Ei ole tulevaisuutta ei. m30
Siivoa se kämppä. Tulee kummasti lisäneliöitä ja viihtyisyys lisääntyy.
Olipa alentuva kommentti. Millään siivouksilla tai sisustusratkaisuilla ei saada aikaiseksi sitä tilannetta ettei 24/7 kotona olevalla ihmisellä kaatuisi yksiössä seinät ja vakava masennus niskaan ja hyvinkin nopeasti. Kirjaimellisesti samojen seinien tuijottaminen _jatkuvasti_ on paha juttu kenelle tahansa, puhumattakaan nyt siitä jos on jo valmiiksi ongelmia mielenterveyden kanssa. Ihan eri juttu jos on työelämässä tai vilkas sosiaalinen elämä muutoin.
Ahdistuntut ihminen on ahdistunut ihminen, vaikka ympärillä olisi sata neliötä. Sitten olisi vain moninkertainen ahdistus siitä, kuinka paljon siivottavaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma lienee nyt ihan muualla kuin asunnon neliöissä. Miten tilanteesi muuttuisi jos kotonasi olisi erillinen huone sängylle? Kävisit siellä öisin nukkumassa.
Minäkin asun parvekkeettomassa yksiössä ja teen etätöitä. Koronasta huolimatta käyn päivittäin ulkona ja tapaan ystäviäni milloin missäkin - kotona ja kahviloissa. Koko kesähän oli käytännössä vapaa koronarajoituksista.
Mieti ongelmasi alkusyytä.
Mihin sitä edes yksin tarvitsee tilaa? Ei minun mielestäni mihinkään. Ainut mitä haluaisin niin harrastetilaa, jossa saisi olla omissa oloissa. Mutta jos ostan omakotitalon, jossa on vaikkapa kellari tmv. paikka jossa voisin puuhailla, niin asuttavia neliöitä on yleensä liikaa. Nyt ehkä asuinneliöiden puolesta kaksio olisi sopiva. Yksi nurkkaus on työpisteelle ja yksi nurkkaus pelipisteelle, jossa on pelitietokonetta yms kilkettä. Työergonomiaan olen panostanut ja työpiste on viimeisen päälle. Ainut mitä kaipaisi, niin hitusen isompi keittiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vantaalla on alle 30 neliön yksiöstä, rumalla asuinalueella, pyydetty tutulta 650 €/kk.
Että mistä ihmeestä nämä (etenkin tuonkin alueen partaansa nauravat yksityiset vuokrantajat) näitä hintoja oikeasti vetävät?
Kun jo koko asuinalue on kuin teurasjättettä, niin kuka kehtaa pyytää tuollaisia vuokria?
Kaivokselaan toki kaipaavat kaikki asumaan, kun on niiiiiiiin kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.
Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.
N42
Muutin 18 vuotiaana suoraan lastensuojelulaitoksesta 30 neliön yksiöön. Täällä ollaan edelleen 12 vuotta myöhemmin. Ei ole tulevaisuutta ei. m30
Kaikella rakkaudella ja sympatialla tilannettasi kohtaan, sinulla lienee jokin muu ongelma kuin asunnon koko. Hakeudu mielekkäisiin harrastuksiin ja avun piiriin (henkistä tukea tarvitsevat kaikki joskus), ja yritä näin alkaa luoda sellaista elämää, jota haluat elää. Kyllä se siitä lähtee vielä, usko pois. Hitaasti mutta varmasti.
Minä ja mieheni omistamme ihanan yksiön Helsingissä. Emme missään tapauksessa halua luopua asunnosta, emmekä kaipaa isompaan. Neliöitä on 30,5, mutta pohjaratkaisu on niin hyvä, että meille sopii ihan kaikki tarvittava (sänky, kuuden hengen ruokapöytä [jatkettava pöytä, jonka pidämme 4-hengen pöytänä kun ei ole vieraita, mutta jatkettunakin mahtuisi hyvin], iso työpöytä ja sohva) ja myös ei-niin-välttämättömiä, kuten pienet pöydät sohvan molemmin puolin ja leveä ja korkea kirjahylly. Eteisessä on isot ja syvät kiinteät vaatekaapit, joten erillisiä lipastoja tai komeroita emme tarvitse. Pohjaratkaisusta ja tavaran vähäisestä määrästä johtuen meillä on väljä ja aina siisti koti.
Jännä että joillain ei vaan ole minkäänlaista samaistumiskykyä muiden erilaisiin tilanteisiin (kommentoimatta nyt tämän 30-vuotiaan, 12 vuotta samassa asunnossa asuneen tilannetta mitenkään.)
A) Vietätkö/vietättekö työttömyyden tai esimerkiksi sairauksien takia suurimman osan hereilläoloajasta jatkuvasti kotona?
B) Asutko sinä asunnossasi yksin?
Niinpä.
Ohoh, luitkin viestini sitten noin. Viestini alkuosa oli tarkoitus olla tsemppiviesti tuolle kolmekymppiselle, ja viestin toinen kappale oli sitten vain kertomus omasta tilanteestani. En siis yrittänyt viestittää edellä mainitulle, että koska meillä menee kivasti, sinunkin pitäisi olla tyytyväinen yksiössä.
👍 Okei tämä oli sitten väärinymmärrys minun puoleltani, pahoittelen!
Eipä mitään! Kiva, että kävit lukemassa tuon vastaukseni, ja kiitos, kun pahoittelit. Jäi hyvä mieli kummallekin :) Ainakin minulle. Yritän jatkossa olla tarkempi, etteivät tekstini olisi niin ristiin tulkittavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot edelleen nuori ja tulet vielä asumaan paljon mukavammin tulevaisuudessa. Nuoruudessa nyt vaan joutuu asumaan kaikenmaailman rotanloukoissa kun alkaa rakentamaan elämäänsä.
Minä asuin aikanaan 18 neliön yksiössä monta vuotta, mutta nyt minulla on iso omakotitalo järven rannalla.
N42
Anna kun arvaan: olet parisuhteessa varakkaan miehen kanssa? Se on ainoa pakokeino ulos näistä "rotanloukoista" Sinkku joutuu elämään koko elämänsä itsemurhayksiössä itsemurhaa pohtien. Onko se ihmisen arvoista elämää, onko!
Olen 46-vuotias ja asunut sekä elänyt sinkkuna 25-vuotiaasta asti. Eli siis 21 vuotta. Minulla on mukavan kokoinen rivitalokaksio, jossa asustelen. Palkkani on muutaman satasen isompi (bruttona) kuin aloittajalla, mutta progressiivisen verotuksen ansiosta veikkaan nettotulojemme olevan aika samat. Mihinkään skutsiin ei todellakaan tarvitse muuttaa, jo pk-seudulla kehyskunnissa saa Helsingin yksiön asumiskustannuksilla neliöitä sekä oman pihan - myös sinkkuna. Ainakin jos käy töissä ja on vähintään keskituloinen kuten aloituksessa valittava henkilö oman ilmoituksensa mukaan on. Ja lisätään nyt vielä, että asun kehyskunnassa aivan keskustan tuntumassa kaikkien peruspalveluiden äärellä, myös junaradan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua siellä yksiössä pitelee? Ei ainakaan työt, jos kerran pystyt tekemään ne etänä. Muuta ihmeessä kauemmaksi ja väljemmäksi, kyllä elämänlaatu paranee, saat huomata.
Kiva muuttaa jonnekkin skutsiin missä ei tunne ketään tai tapaa ketään. Siellä masentuu myös, ainoastaan eri syystä.
Sitten pohdit, kumpi masentaa enemmän. Elämä on valintoja.
Olen asunut pienemmässä tilassa kuin 26 neliötä. Ihan tyytyväisenä. Jos haluaa enemmän, kannattaa katsella jotain Kontulan, Järvenpään tai Nurmijärven asuntotarjontaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut pienemmässä tilassa kuin 26 neliötä. Ihan tyytyväisenä. Jos haluaa enemmän, kannattaa katsella jotain Kontulan, Järvenpään tai Nurmijärven asuntotarjontaa.
Hyi!
Miksi pääosin yksin asuville ihmisille edes tarjotaan näitä kitumisneliöitä?
Ei niihin kukaan mielellään palaa, etenkään parvekeettomaan/pihaattomaan sellaisen?
Pk-seutu on pääosin yksi susi yksinasuville ihmisille.
Rumissa, pienissä kopeissa tulisi työssäkäyvienkin asua ja silti jotenkin pysyä vielä järjissään. =DD
Kaikella rakkaudella ja sympatialla tilannettasi kohtaan, sinulla lienee jokin muu ongelma kuin asunnon koko. Hakeudu mielekkäisiin harrastuksiin ja avun piiriin (henkistä tukea tarvitsevat kaikki joskus), ja yritä näin alkaa luoda sellaista elämää, jota haluat elää. Kyllä se siitä lähtee vielä, usko pois. Hitaasti mutta varmasti.
Minä ja mieheni omistamme ihanan yksiön Helsingissä. Emme missään tapauksessa halua luopua asunnosta, emmekä kaipaa isompaan. Neliöitä on 30,5, mutta pohjaratkaisu on niin hyvä, että meille sopii ihan kaikki tarvittava (sänky, kuuden hengen ruokapöytä [jatkettava pöytä, jonka pidämme 4-hengen pöytänä kun ei ole vieraita, mutta jatkettunakin mahtuisi hyvin], iso työpöytä ja sohva) ja myös ei-niin-välttämättömiä, kuten pienet pöydät sohvan molemmin puolin ja leveä ja korkea kirjahylly. Eteisessä on isot ja syvät kiinteät vaatekaapit, joten erillisiä lipastoja tai komeroita emme tarvitse. Pohjaratkaisusta ja tavaran vähäisestä määrästä johtuen meillä on väljä ja aina siisti koti.