Mummi "vitsailee" etten osaa hoitaa lastani
Miten suhtautua ja reagoida, kun minua ihan vaan huumorilla (!) mollataan lapsen äitinä? Puhutaan siis lapsen kuullen esim. "Eikö se äiti oo ymmärtänyt pukea sinua kunnolla" tai "Annetaan äidin mennä itsekseen (tekemään jotain mitä ehdotin), jää sinä tänne mummin kanssa" ja "Mitä se äiti sinulle oikein syöttää.." eli aina pitää mainita se että äiti on huono :( miksi ei voi vain kysyä että onko kylmä/kuuma, pitää sanoa että äiti ei osaa pukea? Jos kysyn tätä mummilta, syyttää että mitä nyt vitsailusta suutut. Tämä mummi on siis oma äitini.
Kommentit (54)
Täällä sitä haukutaan ilkutaan mummoa mutta kuka on se kuka keittää parhaan makaroonivellin ja neuloo rakkaudella villasukat ostaa ensimmäiset barbit ja aina valvoo ja huolehtii. Sitten itkette haudalla katuen.
Ups! Minä teen tuota aina miehelle koiraan liittyvissä asioissa. Olen ajatellut sitä vitsailuna. Ehkä pitää lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Ups! Minä teen tuota aina miehelle koiraan liittyvissä asioissa. Olen ajatellut sitä vitsailuna. Ehkä pitää lopettaa.
On terve merkki, että katsoo omaa toimintaansa arvioiden ❤️
Tuo on vaan joku joidenkin pinttynyt vanha tapa. Jotkut tekee tuota. Ei tarkoita mitään. Ei tuossa ole mitään sen kummempaa. Sano et tukkii turpansa, jos et jaksa kuunnella.
Sano mummille, että odotat sitä päivää kun hän on uurnassa jossain varaston perukoilla. Vitsailet tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa heittää lapsellesi juttua samaan sävyyn äidistäsi: "Miten se mummo on sinulle tuon pipon laittanut noin hassusti päähän" jne. Kysy sitten äidiltäsi, että tuntuuko kivalta, kun hänestä puhutaan noin.
Niin tai sanoo vastineeksi, että mummo ei tiedä, että äiti osaa pukea, laittaa hyvää ruokaa yms. Kyllä se mummo hiljenee. Tai yksinkertaisesti sanoo lapselle, että luota äitiin.
Mummolassa sitten vaan tuntikausien mäkätys, miten "mummo tällaista paskaa meille tarjoaa, ei tätä syö erkkikään", "miten mummolla onkin surkea sisustusmaku, kato nyt näitä tuolejakin, eikö mummolla ole yhtään värisilmää"...
Vierailija kirjoitti:
Tuo "annetaan äidin mennä tekemään sitä ja tätä" on täysin normaali lause, jota kaikki mummit käyttävät.
No en todellakaan käytä, mutta en olekaan mummi. Olen Mummu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän yleistä, valitettavasti.
"Voi sentään kun äiti ei ole edes ulkohousuja sinulle pukenut vaikka ulkona melkein pakkasta"(kauppareissu autolla).
"Ai sinulla on nälkä, eikö se äiti anna tarpeeksi ruokaa."
" Haukottelitko sinä raukka, eikö se äiti laita sinua ajoissa nukkumaan iltaisin".
Lista on loputon."Voi sentään, eikö sinulla ole villapukua täällä toppapuvun alla!" kun ulkona on plusasteita, ja se on talvihaalari.
"Voi sentään, eikö äiti anna sinun syödä keksejä ennen ruokaa, mummi antaa tästä, ole hyvä!"
"Voi sentään, eihän nyt hampaita tarvitse harjata, kun on tuollaista taistelua, ei se yksi ilta haittaa!" Juu huomenna taistellaan vielä enemmän, kiitos vaan.
"Voi sentään, kyllä se täytyy ruuan kanssa juoda maitoa!" vaikka lapsella on maitoallergia.Näitähän riittää.
Mistä h*levetistä näitä kumpuaa!
Ota asia puheeksi. Ja mikäli vielä jatkuu anna ensimmäinen varoitus. Nyt pistät tuollaisen pelin poikki ihan heti.
Tuo on vanhojen ihmisten huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä haukutaan ilkutaan mummoa mutta kuka on se kuka keittää parhaan makaroonivellin ja neuloo rakkaudella villasukat ostaa ensimmäiset barbit ja aina valvoo ja huolehtii. Sitten itkette haudalla katuen.
Minä teen tuon kaiken itse, vm 71. En tarvi äitiä, anoppia tai mummoa siihen. Muistelen kuitenkin lämmöllä miten erilaista oma lapsuus oli verrattuna nykymaailmaan. Ennenkaikkea niitä mummun kutomia sukkia, vaikka osaan kutoa itse.
Onneksi lasten isovanhemmat on ihan fiksuja. Mutta lasten isä harrasti samaa. Ei ihan tuolla tavalla, mutta jos lapsi menikin isin luo, niin heti oli että ai, eikö äiti kelpaakaan, no isi hoitaa jne. Tai nappasi lapsen syliin ja puhui, että ootpas niin isin tyttö ja aina isin sylissä tms. Harmi kun tuotakaan ei voinut tietää ennen kuin ne lapset syntyi, kaksoset kyseessä. Eron jälkeen sitten ihan suoraan yritti puhua pahaa minusta ja hänen uusi nainenkin siihen puuttui. Tosin sekään ei kauaa jaksanut exää. Onneksi lapset on fiksuja ja tietää että ei kannata tosissaan ottaa isin juttuja. Hyvin olen heidät aina hoitanut. Ja en puhu itse pahaa heidän isästään. Tottakai sen verran olen puhunut, ettei just usko noita juttuja, vaan äiti rakastaa ja välittää heistä aina. Ja nykyään ei sentään suoraan hauku, mutta vähättelevä tyyli on, myös muita ihmisiä kohtaan.
Ei ehkä rakentavasti, mutta voi sanoa rauhallisesti ja välttää loukkauksia omalta puoleltaan. On vaikeaa, mutta toimii paremmin.
Itse sanoin äidilleni muutama vuosi sitten, että pidän nyt vähän taukoa hänen tapaamisessaan. Että ei ole lopullista, mutta tarvitsen nyt vähän aikaa. Äiti tuli lankoja pitkin, mutta pysyin rauhallisena ja toistin, ettei ole lopullista.
Oli muuten kesyä naista kun kuukauden päästä tapasimme. Sittemmin välimme ovat parantuneet ja kaikenlainen mollaaminen ja arvostelu on loppunut.