Mummi "vitsailee" etten osaa hoitaa lastani

Ei minusta auta kuin suoraan sanoa, että tuollaista haukkumista ja lyttäämistä ei voi enää kertaakaan piilottaa muka vitsiksi ja jos ei lopu samantien niin ette voi muuta kuin olla tapaamatta enää mummia. Te vanhempina päätätte kuka ja millä ehdoilla tapaa teidän lastanne ja jos se ei mummille sovi niin sitten hän ei voi olla osa elämäänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille turpa kiinni minusta ei noin puhuta. Kiltit tytöt ei muuta maailmaa.

Mä en ymmärrä miksi lähteä hakemaan riittaa, kun tuon tyyppiset ihmiset tuppaa helposti suuttumaan. Ihmisten kanssa ei kannata olla niin vakava mielinen. Lapsen kehitys ei tuollaisesta häiriinny, hän varmasti osaa itsekkin vastata mitä on tänään syönyt kun toinen kyselee mitä syötetään, lapset ovat sillä tavalla ihanan rehellisiä, eivät ymmärrä vittuilua, mutta osaavat antaa päteviä vastauksia.

Eli siedä vaan aivan kaikki p***a, koska ei kannata ottaa liian vakavasti? Juu, hyvä neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille turpa kiinni minusta ei noin puhuta. Kiltit tytöt ei muuta maailmaa.

Mä en ymmärrä miksi lähteä hakemaan riittaa, kun tuon tyyppiset ihmiset tuppaa helposti suuttumaan. Ihmisten kanssa ei kannata olla niin vakava mielinen. Lapsen kehitys ei tuollaisesta häiriinny, hän varmasti osaa itsekkin vastata mitä on tänään syönyt kun toinen kyselee mitä syötetään, lapset ovat sillä tavalla ihanan rehellisiä, eivät ymmärrä vittuilua, mutta osaavat antaa päteviä vastauksia.

Sehän siinä onkin. Nuo tuollaiset tuntuvat hakevan nimenomaan sitä, että kohde suuttuu ja alkaa huutaa tai käyttäytyä muuten aggressiivisesti.

"Miten sinä nyt suutuit, hyväähän minä tarkoitin, kun huolehdin Jöminajaminan syömisistä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille turpa kiinni minusta ei noin puhuta. Kiltit tytöt ei muuta maailmaa.

Mä en ymmärrä miksi lähteä hakemaan riittaa, kun tuon tyyppiset ihmiset tuppaa helposti suuttumaan. Ihmisten kanssa ei kannata olla niin vakava mielinen. Lapsen kehitys ei tuollaisesta häiriinny, hän varmasti osaa itsekkin vastata mitä on tänään syönyt kun toinen kyselee mitä syötetään, lapset ovat sillä tavalla ihanan rehellisiä, eivät ymmärrä vittuilua, mutta osaavat antaa päteviä vastauksia.

Sehän siinä onkin. Nuo tuollaiset tuntuvat hakevan nimenomaan sitä, että kohde suuttuu ja alkaa huutaa tai käyttäytyä muuten aggressiivisesti.

"Miten sinä nyt suutuit, hyväähän minä tarkoitin, kun huolehdin Jöminajaminan syömisistä."

Riittää kun sanoo rauhallisesti että jos vielä jatkaa, ei tarvitse enää tulla ollenkaan ja sitten pitää se myös.

Tuo ei oikeaati ole lapselle hyvästä.

Hirveän yleistä vaikka tosi ärsyttävää.

Minun isäni teki tuota, vaikka oli oikeasti maailman kiltein ihminen. Mutta se oli jonkinlainen tapa hänen ikäpolvellaan bondautua lapsen kanssa.

Ei sillä oikeasti pahaa tarkoiteta, halutaan vaan olla nyt lapsen puolella, kun ei enää ole sitä vanhemman kasvatusvastuuta. Ja tietysti se loukkaa, varsinkin nuorta vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän yleistä vaikka tosi ärsyttävää.

Minun isäni teki tuota, vaikka oli oikeasti maailman kiltein ihminen. Mutta se oli jonkinlainen tapa hänen ikäpolvellaan bondautua lapsen kanssa.

Ei sillä oikeasti pahaa tarkoiteta, halutaan vaan olla nyt lapsen puolella, kun ei enää ole sitä vanhemman kasvatusvastuuta. Ja tietysti se loukkaa, varsinkin nuorta vanhempaa.

Lapsen puolella haukkumalla tämän äitiä? Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille turpa kiinni minusta ei noin puhuta. Kiltit tytöt ei muuta maailmaa.

Mä en ymmärrä miksi lähteä hakemaan riittaa, kun tuon tyyppiset ihmiset tuppaa helposti suuttumaan. Ihmisten kanssa ei kannata olla niin vakava mielinen. Lapsen kehitys ei tuollaisesta häiriinny, hän varmasti osaa itsekkin vastata mitä on tänään syönyt kun toinen kyselee mitä syötetään, lapset ovat sillä tavalla ihanan rehellisiä, eivät ymmärrä vittuilua, mutta osaavat antaa päteviä vastauksia.

Eli pitää vaan niellä kaikki koska toinen on kusipää. Tervettä.

No ehkä kannattaisi mainita asiasta, siis rakentavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän yleistä vaikka tosi ärsyttävää.

Minun isäni teki tuota, vaikka oli oikeasti maailman kiltein ihminen. Mutta se oli jonkinlainen tapa hänen ikäpolvellaan bondautua lapsen kanssa.

Ei sillä oikeasti pahaa tarkoiteta, halutaan vaan olla nyt lapsen puolella, kun ei enää ole sitä vanhemman kasvatusvastuuta. Ja tietysti se loukkaa, varsinkin nuorta vanhempaa.

Lapsen puolella haukkumalla tämän äitiä? Just.

Niin. Haetaan liittoutumaa tylsiä sääntöjä vastaan. Eikö ne sinulle anna herkkuja.. jne

töks kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille turpa kiinni minusta ei noin puhuta. Kiltit tytöt ei muuta maailmaa.

Mä en ymmärrä miksi lähteä hakemaan riittaa, kun tuon tyyppiset ihmiset tuppaa helposti suuttumaan. Ihmisten kanssa ei kannata olla niin vakava mielinen. Lapsen kehitys ei tuollaisesta häiriinny, hän varmasti osaa itsekkin vastata mitä on tänään syönyt kun toinen kyselee mitä syötetään, lapset ovat sillä tavalla ihanan rehellisiä, eivät ymmärrä vittuilua, mutta osaavat antaa päteviä vastauksia.

Eli pitää vaan niellä kaikki koska toinen on kusipää. Tervettä.

No ehkä kannattaisi mainita asiasta, siis rakentavasti. 

Toinen on toistuvasti kusipää. Miten siitä sanotaan rakentavasti?

Mummo vit tuilee käyttäen lasta kilpenään. On vaan niin typerä, ettei tajua sahaavansa oksaa jolla istuu. Ennenpitkää lapsi asettuu vanhempansa "puolelle", ei yksikään lapsi halua kuulla oman vanhemman olevan huono. Jopa päihdeongelmaisten lapset puolustelee vanhempiaan viimeiseen asti. Aijjjj että, olisi kiva nähdä mummon ilme, kun lapsi lopulta osaa näpäyttää kunnolla takaisin!!

,,,,,,,ööööö,,,,,,kukas sen "huonon äidin" kasvatti ja oli esimerkkinä?

Niinpä🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Jos se ei ole vitsiä?

EI OLE,se on mollaamista ja ilkeilyä,hapattaa penskaa "mummi on hyvä ja äiti paska"

Meillä tuollainen alkoi jo silloin kun teininä toin ensimmäisiä poikaystävä kandidaatteja kotiin: "eikö tuo Minna ole tehnyt ruokaa", "tarjoaako tuo Minna vain ranskalaisia, eikö tuo nyt osaa mitään parempaa sulle tehdä" jne. Välittömästi alkoi mustamaalaus. Oli muuten hyvä testi poikaystävälle että kenen puolelle asettuu. Ja sama toki jatkuu nyt mummona. "Tuo äiti" tekee aina kaiken väärin ja lapsesta yritetään saada ikäänkuin liittolaista minua vastaan. Viimeksi käski 7v lastani vahtimaan ettei "tuo äiti aja ylinopeutta kotimatkalla". Sitten ihmettelee miksen käy siellä kovin usein. Olen kurkkuani myöden täynnä noita "tuo äiti" juttuja. Argh!

Munkin äiti välillä tekee tuota ja luulen, että on osin tiedostamatonta. Oma äitinsäkin puhui samalla tavalla vähätellen eli on selkeästi opittua. Ei se auta kuin sanoa suoraan, että et tykkää tuosta tavasta puhua. Mikään ei muuten muutu. Ja tuollaisia sokeita kohtia voi olla itselläänkin, ainakin minä huomaan toistavani jotain ikäviä tapoja, joita äiti teki lapsuudessani.

Vierailija kirjoitti:

Munkin äiti välillä tekee tuota ja luulen, että on osin tiedostamatonta. Oma äitinsäkin puhui samalla tavalla vähätellen eli on selkeästi opittua. Ei se auta kuin sanoa suoraan, että et tykkää tuosta tavasta puhua. Mikään ei muuten muutu. Ja tuollaisia sokeita kohtia voi olla itselläänkin, ainakin minä huomaan toistavani jotain ikäviä tapoja, joita äiti teki lapsuudessani.

Ero on siinä, että tiedostat tekeväsi asioita yhtä typerästi ja mahdollisesti edes koetat korjata asiaa, ettei sama tyhmyys jatku.

Vierailija kirjoitti:

Ööö what? Luultavasti ei tarkoita asiaa noin, vaan oikeasti vitsillä sanoo. Me puhutaan siskon kanssa aina noin toistemme lapsille, ja nauretaan vaan asialle. Ehkä meillä sit vaan on outo huumori.

Onhan teidän lapsillannekin yhtä outo huumorintaju kuin teillä? Ettei vain käy niin, että lapsi ottaakin ne jutut tosissaan ja alkaa pitämään omaa äitiään huonona tuollaisen huumorin seurauksena?

Anoppini tekee aivan samaa ja inhoan sitä. Aina minä äiti olen se huono enkä mitään osaa, edes ruokaa en kuulemma anna tarpeeksi, kun on niin laiha ja aina hyvällä halulla syö, siitä sen kuulemma näkee.

Anoppi käy meillä kerran vuodessa muiden sukulaisten kanssa, jotka kyllä yrittävät sitten aina hänelle tuosta sanoa, mutta menee kuuroille korville, ei edes noteeraa mitenkään jos hänelle asiasta sanoo, vaan jatkaa vaan sitä juttuaan, tai joskus saattaa vaihtaa ja alkaa sanoa lapselle että "onko se äiti ihan pöhkö kun tollasa höpisee" tmv. Ei auta myöskään, vaikka poikansa hänelle asiasta on rähjännyt monesti.

Tällä hetkellä nähdäänkin vai tuo kerran vuodessa, kun välimatkaa on paljon, mutta sekin on kyllä raskas visiitti. Aina jälkikäteen vierailujen jälkeen menee useampi päivä itkeskellessä ja miettiessä, että teenkö tosiaan jotain väärin. Tätä on jatkunut lapsen syntymästä asti, kohta 6 vuotta. Viimeisimmän visiitin päätteeksi päätin, että jos anoppi vielä jatkaa tuota seuraavalla visiitillään, saa jäädä viimeiseksi. Mies voi mennä tapaamaan äitiään jonnekin sen kerran vuodessa jos haluaa, mutta minä en enää jaksa hänen kanssaan sitten olla tekemisissä, enkä altista lapsiani enää tuolle käytökselle. Siitä on niin monesti hänelle sanottu.

Aloitat vaan joka lauseen äidillesi, että vieläkö se mummo muistaa, että……jne. Eiköhän mee perille!

Mitäs ap, jos sinun miehesi lepertelisi sinulle äitisi kuullen jostain asiasta, että "voi voi eikö sinun äitisi sinulle edes tällaista asiaa huolehtinut..."? Muutaman kerran kun tekisi, niin äitisi saattaisi  hoksata asian joko hiljaa mielessään tai savu korvista tupruten.

Minun anopillani on ihan järjetön tapa komennella ja puuttua ihan joka asiaan. Siis käskyttää, pomottaa, komentelee ja holhoaa kohta nelikymppisiä tyttäriään ihan koko ajan. Siis jos ollaan siellä ja kälyt lapsineen, anoppi on se joka siis käytännössä taukoamatta komentaa, miten lapset pitää syöttää, miten vaipat vaihtaa, mihin nukuttaa, mitä pukea.

Ja kamalinta on se, että nämä keski-ikäiset kälyt tottelevat lettipäinä kiltisti.

Arvata saattaa, että kun minä en tottele, siitä syntyy aina järkyttävä riita. Kun se on jotain ennenkuulumatonta, että "emoa" ei totella. Appi siis nimittää vaimoaan "emoksi". Eikä muuten pitänyt siitäkään, kun sanoin, että anoppihan ei ole minun lasteni emo, eikä ole enää mitään emon oikeutta myöskään 39-vuotiaaseen poikaansakaan, joka on asunut pois kotoa 21 vuotta.