Miksi naiset ei tykkää kun mies pelaa?
Tuttujen vaimoista suurin osa ei tykkää yhtään kun oma mies pelaa ja yksi jopa kieltää miestä pelaamasta kokonaan (vaikka on itse laiska ja saamaton, mies tekee lähes kaiken kotona).
Ovatko pelaamisesta valittavat naiset jotenkin kateellisia kun eivät itse osaa vai mikä hitto siinä on että ei saisi miehellä olla harrastusta josta nauttii?
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:07"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 18:57"]
Vanhin jäsen meidän tiimissä on yli 50v, nuorin on parikymppinen. Meillä on ikäraja tiimiin, jonneja ei oteta koska kenelläkään ei kestä hermot niiden kanssa. Tainnut pelaamisesta tulla koko kansan huvia pikkuhiljaa, toki täälläkin näkyy nämä iänikuiset asenteet. Tosimies ei pelaa vaan hakkaa halkoja ulkona ilman paitaa 20 asteen pakkasessa tai rassaa jotain vitun autoja pimeässä kellarissa.
[/quote]
Ei, vaan tosimies tekee muutakin kuin pelaa. Tosimiehen elämää ei pelaaminen hallitse, vakka hän pelejä harrastaisikin. Jos tosimiehellä on perhettä, perhe on tosimiehelle peliä tärkeämpää. Pelaamisella on sijansa mutta se ei hallitse elämää eikä pilaa ihmissuhteita.
[/quote]Eikö täällä nyt ole jo miljoona kertaa mainittu, että nämä peliriippuvaiset taitaa olla vähemmistö. Ihan mikä hyvänsä riippuvuus vietynä äärimmilleen ei ole tervettä. Kyllästyttää vain nämä asenteet, samat ihmiset jotka vinkuu pelaamisesta pyörii täällä palstalla pakkomielteenomaisesti yötä päivää, puhumattakaan muusta somesta, omat ajanvietteet on ihan helvetin terveitä ja kehittäviä, eiks niin.
Mun mies pelasi joitain näitä kiltapelejä ilta- ja yökaudet, kun lapsi oli jotain 1-vuotias. Siinä jäi sitten puurot ja iltapesut ja kaikki mulle, hyvä jos itse saatiin nopeesti iltaruoka syötyä. Kaikki yhteinen tekeminen saunomisesta leffan katsomiseen riippui siitä, oliko kilta sinä iltana paikalla ja monen aikaan oli sovittu peli. Ja kun osa porukasta oli ulkomaalaisia, pelit saattoi esim. alkaa klo 20 tai 21 ja sitten jatkuivat ties miten myöhään yöhön saakka. Viikonloppuisin varsinkin. Muut pelaajat saattoi olla 20-vuotiaita. Onhan heillä aikaa ja energiaa pelata ihan toisella lailla kuin nelikymppisellä perheenisällä.
Monen mainitsema "paikalla, muttei lainkaan läsnä", piti 100% paikkansa. Aivan rasittavaa oli, kun yritin jotain kysyä tai sanoa, ei se mitään kuullut. Hyvänyönsuukotkin jäi pikkuhiljaa pois noina aikoina, ja se harmitti mua tosi paljon, mutta ei kiinnostanut enää olla pussaamassa, kun ei sadasosasekuntia saanut siihenkään aikaa uhrata.
Nykyään ei onneks tuo kilta enää kokoonnu - thank God! Yksinpelit voi keskeyttää, jos mulla on jotain asiaa, eikä ne vie meidän yhteistä telkkarin katselu-/ sohva- tai seksiaikaa, vaan mies voi pelailla sitten kun lapsi nukkuu ja mä oon surffaamassa toisella koneella tai jo nukkumassa.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:07"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 18:57"]
Vanhin jäsen meidän tiimissä on yli 50v, nuorin on parikymppinen. Meillä on ikäraja tiimiin, jonneja ei oteta koska kenelläkään ei kestä hermot niiden kanssa. Tainnut pelaamisesta tulla koko kansan huvia pikkuhiljaa, toki täälläkin näkyy nämä iänikuiset asenteet. Tosimies ei pelaa vaan hakkaa halkoja ulkona ilman paitaa 20 asteen pakkasessa tai rassaa jotain vitun autoja pimeässä kellarissa.
[/quote]
Ei, vaan tosimies tekee muutakin kuin pelaa. Tosimiehen elämää ei pelaaminen hallitse, vakka hän pelejä harrastaisikin. Jos tosimiehellä on perhettä, perhe on tosimiehelle peliä tärkeämpää. Pelaamisella on sijansa mutta se ei hallitse elämää eikä pilaa ihmissuhteita.
[/quote]Eikö täällä nyt ole jo miljoona kertaa mainittu, että nämä peliriippuvaiset taitaa olla vähemmistö. Ihan mikä hyvänsä riippuvuus vietynä äärimmilleen ei ole tervettä. Kyllästyttää vain nämä asenteet, samat ihmiset jotka vinkuu pelaamisesta pyörii täällä palstalla pakkomielteenomaisesti yötä päivää, puhumattakaan muusta somesta, omat ajanvietteet on ihan helvetin terveitä ja kehittäviä, eiks niin.
[/quote]
Aloituksessa kysyttiin miksi naiset eivät tykkää kun miehet pelaavat. Ja naiset ovat vastanneet että pelaamisessa häiritsee sen viemä järjetön aikamäärä sekä se että muu elämä pitäisi rakentaa miehen pelaamisen ympärille. Pelaaminen siis häiritsee silloin kun mies on siitä riippuvainen. Kohtuullinen määrä pelaamista ei näiden vastausten perusteella ole häirinnyt ketään. Kohtuullisesti pelaavien ei tarvitse siis kritiikistä pillastua.
Toinen kysymys on se, mikä on kohtuullinen määrä pelaamista. Jokainen perhe ja pariskunta määrittelee itse sen, kuinka paljon vanhemmat voivat käyttää aika ihan omiin harrastuksiinsa.
Itseänikin ottaa hermoille miehen pelaaminen, sillä hän pelaa päivittäin jotain peliä vähintään tunnin päivässä. Sitten hän nukkuu myös usein päiväunia. Katsoo ennen nukahtamistaan tv: tä... Minä teen senkin ajan kotitöitä ja hoidan lapsia. Meillä on 1,5 vuotias taapero ja vastasyntynyt vauva ja kummallakin on omat tarpeensa, joita ei voi sivuttaa. Vauvaperheessä tulee myös paljon pyykkiä ja siivoamista, jotka minä äiti hoidan. Laitan päivittäin ruokaa koko perheelle myös silloin, kun mies on lomilla ja kaiken siivoamisenkin hoidan pääasiassa minä. Minulla ei ole omaa aikaa lähes ollenkaan ja vaikka kuinka olisin kipeänä, tai väsynyt, niin hoidan lapset ja teen kotitöitä. Synnytys-sairaalassa tunsin oloni hemmotelluksi, kun sain hakea valmiit ruoat ja huoneeni pidettiin siistinä siivoajien taholta. Kotiin tullessa minua odotti taas siivoaminen ja ruoan laitto, vaikka olisinkin kaivannut lepoa. Tänään tajusin, että miehellänihän tuota " hemmottelua" on kaikki arki. Hän asuu, kuin hotellissa, kun saa valmiin ruoan ja pyykit pestään ja taitellaan kaappiin hänelle valmiiksi. Hänen ei tarvitse tehdä kotona juuri mitään.. Missäkö on ongelma? Olen kertonut hänelle, etten kovin arvosta sitä, että joudun tekemään yksin kotitöitä ja aina pyytämään häntä tekemään jotain pientäkin asiaa, kuten vaihtamaan taaperolta vaipan, tai korjaamaan pöydän, tai viemään roskapussin ulos, tai lukitsemaan oven yöksi tjms. kun oma-aloitteisuutta ei oikein löydy. Hän vain sanoo, että tekeehän hän, mutta kun harvoin tekee. Sitten hän vain sanoo, että tavitsee nyt lepoa ja menee nukkumaan päiväuniaan, tai sanoo, että ottaa nyt pelin ja menee pelaamaan, ei koskaan kysy, miten minä jaksan, tai tarvitsenko minä lepoa. Tuntuu, ettei hän ole se mies, johon alunperin rakastuin. Tuntuu, kuin hän olisi pikkupoika, jota saa passata ja välillä pinna palaa sen vuoksi, tai surettaa. Olisi ihan ok, jos hän pelaisi sen tunnin päivässä, jos hän tekisi kotitöitäkin käskemättä ja viettäisi vähän enemmän aikaa lasten kanssa. Tasa- arvoisesti ajatellen minullakin pitäisi olla sitten tunti päivässä aikaa tehdä jotain minulle mieluisaa, jonka aikana hän puolestaan hoitaisi lapsia.
itsekin pelasin tietokoneella pelejä silloin nuorempana, kun olin sinkku ja asuin yksin ja joskus ne pelit veivät mukanaan niin, että päivästä kului niihin monta tuntia, mutta nyt asiat ovat toisin, eikä enää tee mielikään pelata. Pitää ottaa vastuuta muista asioista, enkä tahdo siitäkään syystä "koukuttua" mihinkään peliin.
Hei 107.
sanoppa tänään miehelle että tarvit omaa aikaa. Että menet vaikka päiväunille. Jos mies tulee kysymään kesken tunnin päikkäriaikasi vaikka mitä taapero voi syödä tai pyytää sinut vaihtamaan vaippaa ilmoitat että haluat tuntisi ja neuvottuasi miestä aika alkaa alusta nyt. Tai lähde vaikka kauppaan tai kirjastoon yksin.
kun mies on yksin vastuussa perheestä hän tajuaa paremmin kuinka paljon siinä on työtä ja vastuuta. Jos mies valittaa tullessasi kuinka rankkaa hänellä on niin sanot vaan että niin sinullakin on ollut tähän asti. Ja siksi haluat myös omaa aikaa jolloin mies hoitaa perheen.
minulla hyvä mies mutta ei hänkään tajunnut alkuun sitä että kotiäitikin väsyy joskus ja tarvii omaa aikaa. Kun tajusi rupesi oma-aloitteisesti kysymään usein haluatko omaa aikaa että hän voisi nyt olla lasten kanssa. Kumpikin voi sen jälkeen paljon paremmin koska itsellä ainakin oman miehen arvostus kasvoi ja oma jaksaminen näin.
En minä katsoisi sellaista miestä joka käyttää aikansa pelaten. Pelit ovat minustakin lasten harrastuksia, ja en kyllä osaisi arvostaa teini-ikäisen tasolle jäänyttä miestä. Enkä itse ole edes mikään keskiaikainen vaan alle kolmikymppinen.
No meillähän asiasta ei kitise kukaan, kun emäntäkin pelaa(tuleva tohtoris rouva). Olemme 30v ja 25v. Omistamme omat ps4 konsolit, tietokoneet jne. Hommat sujuu aika leppoisesti niin että molemmat hoitaa kotihommia, kun kerkeää tai jaksaa. Mikäli toinen tarvii apua pelit menee pauselle. Ruoka tehdään välillä yhdessä välillä toinen hoitaa. Sama tulee siivoamiseen ja pyykkäykseen. Kaupoilla käydään aina yhdessä. Välillä käymme salsaamassa ja välillä lenkillä yhdessä tai erikseen.
pelaamisesta jatkuva nalkututtaminen ei auta.(molempien ex puolisot tekivät tätä) Mielummin sopii yhteiset askareet ja peliajat mutta kohtuus kaikessa. Ei pelaamista aina voi laittaa kakkoseksi.
Mies ei voi olla naisen harrastus, minusta jos naisella on aikaa nalkuttaa pelaamisesta hänellä ei ole omia mielenkiinnon kohteita, eli harrastuksia. Parisuhteessa ei tarvitse aina kaikkea tehdä yhdessä. Tämmöinen takertuminen tappaa minkä tahansa parisuhteen oli harrastus tai harrastuttamattomuus mikä vaan.
Meillä on myös muita harrastuksia mutta, kuten molemmat ovat todenneet väärän ihmisen kohdalla ei ole väliä mihin aikansa tuhlaa. Se on aina väärin mikäli se ei ole yhteistä aikaa, eli puolison ehdoitta sanelema tekeminen.
Ymmärrän toki oneglman lasten kasvatuksessa mutta silloin miehen tai naisen on vaan tiedettävä asioiden tärkeysjärjestys.
Ei vaimoa haittaa kun itsekin pelaa. En olisi ottanut vaimoa joka vihaa pelaamista. Mitä parempaa sitä kotona ollessa nyt voisi tehdä vapaa-ajallaan? Tietty kaikki menot menee pelaamisen edelle. Mutta reality-tv, penkkiurheilu, ja kaikki tv-paska ylipäätään ei.
Mies, jonka vaimokin pelaa 1-2 tuntia päivässä yhdessä
Mies pelaa kaikki päivät. Aamupala ja tupakka reissu, sitten uutisten luku ja siitä se lähtee. Klo 12 noin aloittaa, saattaa mennä yöllä aamuyölle. Tavallisia sotapelejä. Jos keskeytän tärkeän asian vuoksi johon tarv apua niin hyvä kun ei päälle käy. Häiritsen tahallani. On ollut tilanteita joihin olen apua tarvinnut niin nyt ei voi pyytää mitään. On lentokoneen ohjauskurssi menossa vaihteeksi. Hän on sairaseläkkeellä joten aikaa on. Minä maksan kaiken joskin en kaikkia ruokia, hinaa niitä kaupasta. Haluaisin avioeron mutta ei jako onnistu. Rahat menivät tähän ukkoon ja omaisuus. Jos tuo olisi rahapeli, niin pitäisi halvin roskis etsiä.
Entäs jos mies lyö kun keskeytän pelin jonkin tärkeän asian sanomiseen. Huutaa että pilasit pelin ja just kun olin voittaa. Nyt taas pitää aloittaa alusta. Nousee ylös ja sanoo että häivy siitä vai pitääkö läväyttää. Pelaa puolesta päivästä lähtien aamuyölle. Aina joku väkivalta peli. Puhuminen ei auta kun ei välitä puhumisesta. No ne muut hommat jäivät kun minua inhotti koko käytös. En tiedä onko jokin sairaus tuossa mukana. Hän on onneton jotenkin tiedän. Auttaisin kyllä jos tietäisin. Mutta nyt nostan kytkintä. Tunteeni ovat muutenkin jo loppu.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos mies lyö kun keskeytän pelin jonkin tärkeän asian sanomiseen. Huutaa että pilasit pelin ja just kun olin voittaa. Nyt taas pitää aloittaa alusta. Nousee ylös ja sanoo että häivy siitä vai pitääkö läväyttää. Pelaa puolesta päivästä lähtien aamuyölle. Aina joku väkivalta peli. Puhuminen ei auta kun ei välitä puhumisesta. No ne muut hommat jäivät kun minua inhotti koko käytös. En tiedä onko jokin sairaus tuossa mukana. Hän on onneton jotenkin tiedän. Auttaisin kyllä jos tietäisin. Mutta nyt nostan kytkintä. Tunteeni ovat muutenkin jo loppu.
Kerroit jo itse vastauksen eli ero mahdollisimman pian on sinulle ratkaisu.
Tietokonepelaaja, auton tuunaaja, kalastus/metsästysharrastaja, jääkiekko fani, veneily/mökkeily hullu, siivouksen karttaja.
Tuossa nopeasti miehen pahimmat kauhuskenaariot naisen näkökulmasta, viisas nainen selvittää nuo jo ensitreffeillä.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:02"]
Kummasti näissä provoissa mies tekee aina kaikki kotityöt. Tällaiseen ei oikeassa elämässä törmää, ellei mies ole totaali-yh.
[/quote]
Minä taas olen oikeassa elämässä törmännyt useampaan naiseen, jotka valittivat kotitöistä siitäkin huolimatta, että itse osallistuivat niihin vain vähän tai eivät juuri ollenkaan.