Lue keskustelun säännöt.
Muita "rinnattomia" paikalla?
13.04.2015 |
Itselläni taas jokin ns.tissikriisi menossa ja olen alkanut haaveilla rintojen suurennuksesta. Olin jo heivannut nuo ajatukset mielestäni, mutta nyt mieltäni on taas alkanut kalvamaan olemattomat rintani... En edes haluaisi mitään isoja, mutta kunhan olisi edes pienehköt, eikä vain tällaisia olemattomia nysänännejä. Olen muuten suht tyytyväinen ulkonäkööni, kauniiksikin kehuttu, mutta tissittömyys rajoittaa esim.parisuhteeseen ryhtymistä. En voi nauttia läheisyydestä aidosti, kun häpeilen kokoajan ylävartaloani ja aistin että mahdollinen miehenikin haaveilee mielessään isommista rinnoista. Pidänkin seksiä harrastaessa useimmiten paidan päällä. Uimahalleissa en halua käydä lainkaan arvostelevien katseiden kohteena.
Osaatteko te muut "rintavarustukselta kehittymättömät" olla sinut itsenne kanssa?
Kommentit (83)
Ei mullakaan ole edes AA-kupin täyttäviä rintoja, en silti ikinä osais kuvitella ottavani silikoneja koska ajatus siitä, että ihon alla on jotain ihmisruhoon kuulumatonta varmaan ahdistais mua ihan hirveesti :p Mutta joo, olishan se kiva tuntea olevansa nainen, eikä teinipoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:22"]
Ihana vertaistukiketju :)
[/quote]
Joo, oletin ketjun olevan täynnä yökkäilyä meitä lautoja kohtaan mutta tulikin oikeesti hyvä mieli, kun huomasi että meitä on täällä paljonkin :) -74
Kirjoittaa googlen kuvahakuun "little tits". Suurin osa niistä näyttää olevan kuten mulla... Kaikki ne pienimmästä päästä olevat, vain hieman nöpöttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on, enkä ole teini-iän jälkeen enää hävennyt niitä. Seksissä alastomana tietysti, uimahalleissa ei tulisi mielekään jättää käymättä tämän takia :-D
Rautainen itsetunto auttaa kaikilla elämänalueilla. Silareilla voit korjata vaan tissis, et mieltäsi.
Täällä kanssa, A-kuppi. Tällä hetkellä pidän rinnoistani <3 Toisinaan en, välillä tulee kauhea tissittömyys kriisi, raskauksien ym muutoksien tuomat "virheet" näyttävät silloin isoilta. Vaikkei ne todellisuudessa ole. Olen ylpeä pienistä rinnoistani, nämä nyt vaan sattuu olemaan osa minua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuolla taas haukkui silarit hankkineita suurinpiirtein aivottomiksi. Kertoo enemmän kirjoittajasta heittää tuonkaltainen yleistys ilman minkäänlaista argumenttia - puhumattakaan tutkimustuloksista. Ymmärrän että valtaosalla herää negatiivisa tuntemuksia kun puhutaan silarit hankkineista, mikä ei sinänsä ole ihme kun osa kuvittelee ryntäidensä avulla ansaitsevan paikan valokeilassa ja laukovat tyhmyyksiä juorulehdille minkä ehtivät. Suurin osa meistä silarit hankkineista on kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä jotka menestyvät elämässä paremmin tai huonommin - harva ulkopuolinen vain tietää operaatiosta.
Ensinnäkin haluan sanoa että arvostan teitä kaikkia jotka hyväksytte vartalossane senkin mikä poikkeaa yleisestä kauneusihanteesta. Rinnat eivät määritä naisen arvoa. Koin itse omalla kohdallani kuitenkin asian niin, että henkisellä tasolla tunsin olevani nainen. Fyysisesti tuntui että jokin pala naisellisuutta puuttuu. Olin jo ennen operaatiota elämässä ihan hyvin menestynyt niin työelämässä kuin urheilupuolella, olin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut mutta seksi tökki. En kyennyt nauttimaan jostain mikä minulle henkilökohtaisesti, intuitiivisesti aiheutti iljettävyyden tunteen. Viimeinen niitti oli sen kun miehet kuvittelivat heissä olevan jotain vikaa. Tuntui pahalta aiheuttaa jollekkin sellainen olo, vaikka heissä ei ollut mitään vikaa. Minun päässäni oli vikaa jonka olin itse kehittänyt median luomilla paineilla länsimaisista kauneusihanteista. Halusin kuulua massaan mikä on biologisesti ajateltuna normaalia. Harva haluaa poiketa keskimääräisestä epäedustavana pidetyllä ominaisuudella. Koomistahan tässä on se, että yhtä hyvin polvet voisivat olla seksualisoituja. Me ihmiset itse olemme seksualisoineet ja luoneet nämä paineet yhteen ominaisuuteen, jonka ainoa päämäärä luontaisesti on tuottaa maitoa. Todellisuudessa kenelläkään ei tarvitse olla C-kupin rintoja tai suurempia imettääkseen.
Ennen kuin päädyin leikkaukseen otin asioista paljon selvää. Se oli todella suuri ja vaikea prosessi henkisesti, ei niinkään fyysisesti. Asiasta kertominen omalle perheelle oli kaikkein vaikeinta - minun kohdallani se tuntui hyvin epäluontevalta, meidän perhe on aina ollut kylmä. Se on tuntunut pahalta, olen lapsuudesta asti haaveillut perheestä jossa tehtäisiin asioita yhdessä, syötäisiin yhdessä.. Tilanne oli vaikea, mutta kaiken punnitsemisen jälkeen näin omalla kohdallani tämän pinnallisen ratkaisun parhaana omalle kohdalleni. Muistan ikuisesti kuinka onnellinen olin kun sain raudat - etuhampaat eivät enää sojoittaneet ulos suusta lähes vaakasuorasti. Teini-iässä sain akneen lääkityksen ja se huumaava euforian tunne kun naaman joka kolkasta ei enää pursua rasvaa solkenaan. Tuntui ihan uskomattomalta. Sekä akne että hampaiden oikaisuhoito olivat huomattavasti keskimääräistä vakavampia tapauksia ihotautilääkärin ja oikojan mukaan. Siitä sain kyllä kuulla, ei sen puoleen.
Rintojen kasvu alkoi hieman ennen täytettyäni 13. Se loppui kuin seinään ennen kuin ehdin täyttää 14. Toisinsanoen näytin fyysisesti yli parikymppisenä samalta kuin ala-asteen päättyessä/yläasteen aloitettua. Kyllä se ahdisti, etenkin kun ystäväpiirissä on useampi D-kupin luomut omaava, kauniit piirteet, pitkät sääret ja rehellisesti sanoen useat heistä ovat upeita niin sisältä kuin ulkoa. Lopulta päätin, että nyt teen muiden ennakkoluuloista huolimatta sen mikä itsestäni tuntuu parhaalta - en koe toimivani moraalisesti väärin, niin pitkään kun en satuta ketään muuta.
Leikkauksen jälkeen kävin Hukilla leikattavana ja nyt mulla on kaunis B-kuppi. Olen todella tyytyväinen! Leikkauksen jälkeen seksi on alkanut ensimmäisiä kertoja elämässäni olemaan taivaallista, olen nauttinut siitä kunnolla. Olen muutenkin harrastanut kilpaurheilua tavalliseen tapaan ja tulokset ovat olleet hyviä. Nämä laskeutuvat nätisti ja ovat lähes (ei ihan, mutta sanoisin että melkeimpä) samantuntuiset kuin ennen operaatiota. Mun rinnat eivät ennen leikkausta olleet erityisen löllöt - rintarauhasmyhkylän päällä oli hieman pehmeää rasvaa ja siinä se. Se sama pieni kerros löllöä rasvaa on nyttenkin rinnan päällä kuin ennen leikkausta. Jos olisin joskus omannut luomut D-kupit tilanne voisi olla toinen, mutta nyt tuntuma on lähellä sitä mitä se ennen leikkausta oli joten olen tuntumaankin oikein tyytyväinen. Tietenkin minä kuulun siihen vähemmistöön joka on ainakin tähän asti selvinnyt ilman komplikaatioita ja teknisiä epäonnistumisia leikkauksen suhteen ja on fakta että kaikki eivät ole yhtä tyytyväisiä lopputulokseen. Minun kohdallani kaikki on kuitenkin toistaiseksi oikein hyvin, nautin elämästäni ja uusista (muiden silmiin edelleen pienistä) rinnoistani täysin rinnoin ;) Suurin kiitos kuuluu Jyri Hukille joka operaation toteutti. Jos jotain muuta kiinnostaa aihepiiri, kannattaa vierailla www.silikonit.info
Päätätte sitten elää luomuina tai silarillisina, muistakaa että tämä on teidän elämä ja sen elämiseen on vain yksi mahdollisuus. Älkää jättäkö jotain tekemättä muiden ennakkoluulojen tai näkemysten takia, mutta älkää myöskään päätykö tekemään mitään kenenkään muun tahdosta tai painostuksesta.
En ole täydellinen, mutta nyt koen olevani tavallinen, suomalainen nainen ja se on mulle tärkeintä. Voisin olla kauniimpi, voisin olla pidempi, voisin olla älykkämpi, mutta olen kiitollinen terveydestäni ja siitä että tunnen oloni vihdoin tavalliseksi naiseksi. Toisinaan täytyy vain pysähtyä ajattelemaan sitä mitä sillä hetkellä on ja arvostamaan niitä ominaisuuksia. Sitä helposti sokeutuu omalle onnelleen ja näkee vain sen mitä itseltä puuttuvaa muilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan oikein hyvin.
Mitä enemmän on tullut ikää, sitä vähemmän jotkut rintarauhaset jaksavat kiinnostaa. Ne eivät ole elämääni ajatellen mitenkään olennaiset.
N30
Minulla ei ole rintoja melkein ollenkaan, ei siis tissivakoa tai edes ihotaitteita rintojen alla. Ovat muodoltaan myös tosi kolmiomaiset ja nännit ovat pienet ja pehmeät. Olen kuitenkin ihan sinut kroppaani kanssa, vaatteet näyttävät hyvältä oikeankokousten rintsikoiden kanssa. En koe että rintani olisivat mitenkään seksuaaliset, enkä tykkää niitä kosketeltavan.
Olen kuitenkin sinut itseni kanssa, en osaisi kuvitella rintoja itselleni :) olen luonteeltani ja pukeutumistyyliltäni muutenkin hieman androgyyni, johtuisiko sitten siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten jälkeen rinnat lähti.en pystynyt hyväksymään muutosta,implanttien otto oli tosi tärkeetä itsetunnon kannalta.koko elämänlaatu parani.
Aina ollut pienet rinnat, eikä ole aiemmin häirinnyt. Raskausajan lihomisten ja imetysten takia rinnat kasvoivat 5 koolla ja painon pudottua ja imetyksen lopetettuani rinnat ovat menneet aivan kamaliksi roikkuviksi nahkalärpykkeiksi. Nykyisin rinnat haittaa ja varsinkin jos mies niitä koskettelee niin itseäni lähinnä inhottaa kun ennen nautin siitä vaikka rinnat olivatkin pienet. Täällä sitä sitten mietitään, että auttaako tähän mikään ajatushoito tmv vai pitääkö tosiaan ottaa ne silikonit itsekin.
Vaatteiden läpi tuollainen ei tietenkään näy ja uimahallissa pystyn edelleen käydä miettimättä asiaa, mutta tuo koskettelu on se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita ap kuva,muuten vaikea ajatella ongelmaasi.
Ikävä sanoa, mutta en pystynyt siihen. Hankin implantit. Kuppikokoni suureni olemattomasta beehen. Se muutti kaiken; nyt voi paljastaa ylävartaloni kylpylässä tai seksissä ilman että edes ajattelen asiaa. Rintaliivit päällä olen suorastaan uhkea (ex-rinnattoman mittakaavassa).
Mulla oli tuo sama alemmuudentunne mitä kuvailet, enkä olisi voinut kuvitella esim. ottavani aurinkoa bikineissä julkisella paikalla saati riisuvani paitaa miehen nähden. Mulla ei siis ollut lainkaan rintoja.
Operaatio ja sitä seuraava viikko oli tuskallinen, enkä suosittele sitä kellekään. Keinorinnat ei ole yhtä pehmeät kuin aidot, ja ne on usein kylmät. Jos ap voit olla ilman, älä ota implantteja. Jos taas rinnat on sulle kynnyskysymys, proteesit on parempi vaihtoehto kuin pelkät nännit kylkiluiden päällä. Minulle vaikutus oli entisen 1/10 sijaan nykyinen 8/10. Todella suuri parannus siis.
3, samalta kuulostaa kun minullakin. Rinnat alkoivat olevinaan kehittyä ollessani 11v, mutta jäivätkin sille asteelle. Olen miettinyt mielessäni onko minulla jokin kehityshäiriö, kun tissit eivät ole kasvaneet ja kehittyneet normaalisti. Lähisuvussani kaikki naiset ovat todella isorintaisia.
Minä!
Minulla on ollut ennen lapsia aika hyvän kokoinen povi. Mutta nyt neljän lapsen jälkeen ei jäljellä ole oikein mitään. Ja se jäljellä olevakin roikkuu. Tosin minua ei pätkääkään haittaa olla pienirintainen, se sopii tällaiselle urheilulliselle naiselle oikein hyvin. Olen miettinyt, että nostattaisin nämä nahkalärpäkkeet ylös. Eli en ottaisi silkooneja (sillä en todellakaan halua mitään kehooni kuulumatonta sinne laittaa) vaan nostaisin ihan vaan nämä omat pienet tisuni oikealle paikalleen.
Ihana vertaistukiketju :)