Miettikää hetki ennen kuin lisäännytte vanhojen miesten kanssa.

Hyvä kirjoitus. Mulla taas oma äiti sai mut 42-vuotiaana ja on ollut täysi mummo jo silloin. Nyt hän on kohta 80 ja mä 37. Isästä ei ttietoa. Raskas elämä, kun joka päivä pelkää, koska sattuu jotain ja lapsen lapsia ei uskalla antaa hoitoon tuolle mummolle.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:37"]Hyvä kirjoitus. Mulla taas oma äiti sai mut 42-vuotiaana ja on ollut täysi mummo jo silloin. Nyt hän on kohta 80 ja mä 37. Isästä ei ttietoa. Raskas elämä, kun joka päivä pelkää, koska sattuu jotain ja lapsen lapsia ei uskalla antaa hoitoon tuolle mummolle.
[/quote]
Tänään puhelin soi kun olin suihkussa ja ajattelin, et noniin, nyt alkoi se mun keski-ikäisen elämä. Elämä jossa huolehdin äidistäni koska isä kuoli. Sitä pelkää ihan lakkaamatta.
Suosittelen, ettet kirjoita tänne surujasi. Tulet saamaan paljon ivaa ja kuraa niskaan koska murheesi ei ole tarpeeksi oikea näiden mielestö.
Mutta mä ymmärrän sua. Tää on raskasta.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:30"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:13"]

Mulla on ollut yllättävän kevyt mieli. Ja kaikille jonka kanssa oon tapellut- en osaisi sanoa teille puolta sanaa vastaan jos kasvokkain juteltais.

[/quote] Anteeksipyyntö hyväksytty. T. eilen ihan syyttä suotta lehmäksi ja ties miksi haukuttu.
[/quote]
Ei ollut anteeksipyyntö. Laitappa viestisi niin katsotaan. Sanoin vaan totuuden.
Kyl sunkin pitää kyetä katsomaan mikä sussa on vikana, jos laitat myrkyllisiä tai vittuilevia viestejä tuntemattomille netissä.
[/quote]
Hei sä oot se "sielu valitsee elämänsä"-muija?
Vai se "jonnin_joutava katkeruus, hyvin akateeminen, joidenkin teini-ikäisten dokujen lapsi, ja on hyvin katkera tästä mutta ei sit ookkaan vaikka ensin sanoin niin"-tyyppi?
Oot sellanen ihminen, joka kipittää keskustelupalstoja läpi määritellen, onko jollakin ihmisellä oikeus SINUN mielestäsi kokea pahaa oloa, vai onko syy jonnin_joutava jolloin aihetta ei ole ja muiden pitää tukkia turpansa koska SULLA oli niiiiin paljon vaikeampaa?
Joko sä oot ihminen jonka muukan ihmiskaupan uhriksi joutunut, koko elämänsä väkivallasta ja raiskauksista kärsinyt ihminen on "valinnut" elämänsä tai olet tyyppi, joka hiljentää ja vähättelee muiden tuskas koska itse on kärsinyt ja siten kukaan ei saa valittaa omista kokemuksistaan.
Right. No se ei ollu syyttä suotta. Sä oot lehmä siinä tapauksessa. Mutta toki marttyyrinä et sitä tule koskaan ymmärtämään.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:13"]

Kromosomivaurioiden riskikin lisääntyy jos mies on yli 50 v. Siittiöt happanee.

[/quote]

Taitaa ne 50 v. naisen munasolutkin jo aika kuraa olla, onhan niillä ikääkin jo 50 vuotta toisinkuin 50 vuotiaan miehen siittiöillä..  :D .

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:10"] kaverilla myös iäkäs isä, sairastui Parkinsoniin samoihin aikoihin kun kaveri meni ylä-asteelle. ei pysty itkemättä puhumaan isästään ja miettii, miksi ihmeessä vanhemmat halusivat vielä sen iltatähden? isoveljet olivat siis 15 ja 21 , vanhemmat nelivitosia kun tämä ystäväni syntyi [/quote] En ihan ymmärrä? Kaverisi olisi mielummin valinnut olla syntymättä vain sen takia että isällä on Parkinson? [/quote] Valinnut olla syntymättä?? VALINNUT olla syntymättä? Voiko vittu isompaa aivopierua olla! Tuki jo se typerä turpasi kanttura!

[/quote] Mitäs typerää tuossa oli? Valitsisiko hän mielummin syntymän vai ei, jos se olisi mahdollista? Mutta hienoa, että sinä olet niin fiksu :D!

[/quote]

Kerropa mulle vielä, miten munasolu ja siittiö yhdessä päättävät joko syntyä tai jättää syntymättä? Ne on soluja. Ne ei vielä ajattele. Ne ei toivo tai valitse yhtään mitään.

Ihan vitun typerä kommentti.

[/quote] Valitsisiko (ts. jos voisi)? Osaat kai lukea, vaikka eilen jollekin valitit jeesusteluista, eikä täällä edes kukaan jeesustellut.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:13"] Mulla on ollut yllättävän kevyt mieli. Ja kaikille jonka kanssa oon tapellut- en osaisi sanoa teille puolta sanaa vastaan jos kasvokkain juteltais. [/quote] Anteeksipyyntö hyväksytty. T. eilen ihan syyttä suotta lehmäksi ja ties miksi haukuttu. [/quote] Ei ollut anteeksipyyntö. Laitappa viestisi niin katsotaan. Sanoin vaan totuuden. Kyl sunkin pitää kyetä katsomaan mikä sussa on vikana, jos laitat myrkyllisiä tai vittuilevia viestejä tuntemattomille netissä.

[/quote]

Anteeksi annettu.

Viestit: 181,211,229,234,246,250,257,265,271.

Siellä tuli tännepäin: "typerä turpa kanttura" (jos siis mun toiseen viestiin koko ketjussa), "sairas lehmä", "pelle"

Ja sitten esität minulle, kiitos, kaikki myrkylliset tai vittuilevat viestit näistä!

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 18:56"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:21"]Vai että verrattavissa alkoholistiin? Et tiedä mistä puhut! Et todellakaan tiedä mitä on olla alkoholistin lapsi. [/quote] Ja sinä et selvästi tiedä millaista on olla ap. Uskomattoman typerä kommentti [/quote] Ei ollenkaan typerä. Vaihtaisin oman alkoholistiäitini vaikka 50 v mummeliäitiin oitis. [/quote] Voi vittu! 50v ei ole mummeli! 77-vuotias isäni on pappaisä.

[/quote] Vaikka 80v joka ensin pitikin kirjoittaa, mutta kun 80v nainen ei lisäänny. Ymmärsin tosin, että isäsi oli nuorempi syntyessäsi. Eihän 50 v synnyttänyt ole kauaa 50v.

Sympatiani sulle. Mun on vaikea samaistua tilanteeseen, kun ei ole kokemusta, mutta voin kuvitella häpeän tunteet, kun ihmiset olettavat isäsi olevan pappa. Ei henk. koht. vaarit kiinnosta ja siksi mulla onkin ihana, nuorempi viriili mies. Onnellista elämää takana jo lähes 20 vuotta ja useampi lapsi. Sain kuopukseni 36- vuotiaana ja näin jälkikäteen ajatellen ikä tuntui kyllä jo aika paljolta.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:10"] kaverilla myös iäkäs isä, sairastui Parkinsoniin samoihin aikoihin kun kaveri meni ylä-asteelle. ei pysty itkemättä puhumaan isästään ja miettii, miksi ihmeessä vanhemmat halusivat vielä sen iltatähden? isoveljet olivat siis 15 ja 21 , vanhemmat nelivitosia kun tämä ystäväni syntyi [/quote] En ihan ymmärrä? Kaverisi olisi mielummin valinnut olla syntymättä vain sen takia että isällä on Parkinson? [/quote] Valinnut olla syntymättä?? VALINNUT olla syntymättä? Voiko vittu isompaa aivopierua olla! Tuki jo se typerä turpasi kanttura!

[/quote] Mitäs typerää tuossa oli? Valitsisiko hän mielummin syntymän vai ei, jos se olisi mahdollista? Mutta hienoa, että sinä olet niin fiksu :D!

[/quote]

Kerropa mulle vielä, miten munasolu ja siittiö yhdessä päättävät joko syntyä tai jättää syntymättä? Ne on soluja. Ne ei vielä ajattele. Ne ei toivo tai valitse yhtään mitään.

Ihan vitun typerä kommentti.

[/quote] Valitsisiko (ts. jos voisi)? Osaat kai lukea, vaikka eilen jollekin valitit jeesusteluista, eikä täällä edes kukaan jeesustellut.

[/quote]

Mä en ole valittanut kenellekään jeesusteluista, koska lainaamasi oli ensimmäinen tähän ketjuun kirjoittamani viesti. Mun mielestä on täysin naurettavaa miettiä koko asiaa, koska tosiasia on se, että hedelmöittyminen on biologinen reaktio eikä minkään sortin valinta.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:41"]

Sympatiani sulle. Mun on vaikea samaistua tilanteeseen, kun ei ole kokemusta, mutta voin kuvitella häpeän tunteet, kun ihmiset olettavat isäsi olevan pappa. Ei henk. koht. vaarit kiinnosta ja siksi mulla onkin ihana, nuorempi viriili mies. Onnellista elämää takana jo lähes 20 vuotta ja useampi lapsi. Sain kuopukseni 36- vuotiaana ja näin jälkikäteen ajatellen ikä tuntui kyllä jo aika paljolta.

[/quote]

Joo lapsellasi ei olekaan äitiä vaan ryppyinen yhäri-mummo. Jos lapset saisi valita minkäikäiset vanhemmat on, niin AINAKAAN äidin ei pitäisi olla yli-ikäinen. Ne kromosomivaurioiden riskitkin kasvavat.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:10"] kaverilla myös iäkäs isä, sairastui Parkinsoniin samoihin aikoihin kun kaveri meni ylä-asteelle. ei pysty itkemättä puhumaan isästään ja miettii, miksi ihmeessä vanhemmat halusivat vielä sen iltatähden? isoveljet olivat siis 15 ja 21 , vanhemmat nelivitosia kun tämä ystäväni syntyi [/quote] En ihan ymmärrä? Kaverisi olisi mielummin valinnut olla syntymättä vain sen takia että isällä on Parkinson? [/quote] Valinnut olla syntymättä?? VALINNUT olla syntymättä? Voiko vittu isompaa aivopierua olla! Tuki jo se typerä turpasi kanttura!

[/quote] Mitäs typerää tuossa oli? Valitsisiko hän mielummin syntymän vai ei, jos se olisi mahdollista? Mutta hienoa, että sinä olet niin fiksu :D!

[/quote]

Kerropa mulle vielä, miten munasolu ja siittiö yhdessä päättävät joko syntyä tai jättää syntymättä? Ne on soluja. Ne ei vielä ajattele. Ne ei toivo tai valitse yhtään mitään.

Ihan vitun typerä kommentti.

[/quote] Valitsisiko (ts. jos voisi)? Osaat kai lukea, vaikka eilen jollekin valitit jeesusteluista, eikä täällä edes kukaan jeesustellut.

[/quote]

Mä en ole valittanut kenellekään jeesusteluista, koska lainaamasi oli ensimmäinen tähän ketjuun kirjoittamani viesti. Mun mielestä on täysin naurettavaa miettiä koko asiaa, koska tosiasia on se, että hedelmöittyminen on biologinen reaktio eikä minkään sortin valinta.

[/quote] Mutta toivottavasti ymmärrät, että tuonkin asian miettiminen auttaisi sinua. Sielu ihmisessä, kun ei ole minkään sortin biologinen reaktio.

Olet edelleen selkeästi avun tarpeessa. Sait itsesi taas pyhään raivoon vaikka "olosi oli kevyempi".

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:41"]

Sympatiani sulle. Mun on vaikea samaistua tilanteeseen, kun ei ole kokemusta, mutta voin kuvitella häpeän tunteet, kun ihmiset olettavat isäsi olevan pappa. Ei henk. koht. vaarit kiinnosta ja siksi mulla onkin ihana, nuorempi viriili mies. Onnellista elämää takana jo lähes 20 vuotta ja useampi lapsi. Sain kuopukseni 36- vuotiaana ja näin jälkikäteen ajatellen ikä tuntui kyllä jo aika paljolta.

[/quote]

Joo lapsellasi ei olekaan äitiä vaan ryppyinen yhäri-mummo. Jos lapset saisi valita minkäikäiset vanhemmat on, niin AINAKAAN äidin ei pitäisi olla yli-ikäinen. Ne kromosomivaurioiden riskitkin kasvavat.

[/quote] Yli-ikäinen on vasta, kun lasta ei enää saa. t: ohis

Minua häiritsi ap:n kirjoituksessa tuo sisarushomma. Kyllä, saa olla yksinäinen ja kaivata sisarusta, mutta jotenkin tekstistä paistaa syyllistäminen. "Miksi ette tehneet minulle sisarusta?" Kai tajuat, mikä tuossa mättää? Ei ketään voi syyllistää/painostaa tuollaisesta, se on vaan yksiselitteisen väärin. Eikä sisaruksettomuus välttämättä ole johtunut isäsi iästä, vaan vaikka siitä, ettei äitisi ole halunnut enempää lapsia. Ap:n kannattaisi myös tiedostaa, ettei "normaalin" ikäinen isä tee autuaaksi. Minulla on sellainen, mutta hän on aivan hirveä ihminen. En ole kokenut mitään tuollaista whatsapp-isäsuhdetta ja tiedän mitä tarkoitat, mutta sinä et voi asialle mitään. Eikä se läheinen isäsuhde välttämättä toisi elämään suurtakaan positiivista muutosta, taidat olla glorifioinut koko isäjutun mielessäsi. Sinun kannattaisi tiedostaa, että elämä ei ole aina täydellistä. Loppujen lopuksi isäsi ikä on aika marginaalinen juttu elämässä.

Yyh että särähtää korvaan tuo "kaverit menevät lapsuudenkotiin passuuttamaan itseään", tää on kyllä just tätä. Eikö nyt normaalimpaa ole että isot lapset jo vähän auttaa ikääntyviä vanhempiaan, eikä käytä lapsuudenkotiaan jonain hotellina? Varsinkin jos vanhemmat vielä on työelämässä niin siihen lisäksi sitten vielä muualla asuvien lasten hotellina toimiminen. Et varmaan sitte auta tiskeissä / ruuanlaitossa tms kun käyt kotona?

Sori vaan, en symppaa sua. Mun isä häipyi kun olin 1 kk, sen jälkeen oli lauma vaihtuvia juoppoisäpuolia kunnes muutin 16-vuotiaana pois enkä taakseni katsonut. Mieti nyt että sulla ON ne vanhemmat ja tykkäät niistä, ja lopeta omaan napaan tuijotus ja ruikutus. Ootko ajatellut että jos sun isä olisi tehnyt lapsen nuorempana / ei olisi tehnyt ollenkaan, et olisi täällä valittamassa vanhaa isäpappaa? Herätys.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:04"]

Isäni oli 55, äitini 32 kun synnyin. Voin rehellisesti, kaunistelematta sanoa isäni iän olleen yksi elämäni isoimpia huolia ja tumma pilvi elämäni yllä niin kauan kuin muistan. Lainkaan liiottelematta voin verrata isäni ikää esim. alkoholismia vastaavaan vaikeuteen. Haluaisin antaa näin pappaisän lapsena kuvauksen siitä, millaista oikeasti on olla iäkkään isän lapsi:

- Minulla ei ole sisaruksia. Olen kärsinyt tämän takia yksinäisyydestä arjessa ja lomien aikana. Mökillä, lomamatkalla, yksin kotona koulun jälkeen on oikeasti ankea olla. Pienenä haaveiluni siskosta meni niin yli, että valehtelin ihmisille varmaan kahdeksanvuotiaaksi, että minulla on isosisko. Kaipasin seuraa lakkaamatta. Ymmärrän, että tilanne on eri monilla muilla yksilapsisilla pariskunnilla, joilla ovat kaverit, suku ja lähellä asuvat lapset mukana elämässä. Meidän perhe on ollut aina surullisen eristäytynyttä. Isälläni ei ole ainuttakaan ystävää, eikä heillä todellakaan ole pariskuntia kavereina. Rippijuhlat, ylppärit, synttärit, you name it, ollaan lähes aina oltu vain me ja pari muuta, jos niitäkään.

Isäni ja äitini suhde alkoi isäni ollessa yhä naimisissa. Suhde jatkui pari vuotta ennen kuin isäni ex-vaimo sai tietää asiasta ja lähti. Tästä johtuen sukuni "eristi" isän hetkeksi avioeron jälkeen, tilanne korjaantui myöhemmin mutta välit ovat yhä viileät ja ollaan se "odd one out"-perhe. Kiusallinen perhe. Se perhe, jossa äitini hymyilee ahdistunutta muovihymyä häissä tms. pakollisessa sosiaalisessa tilanteessa, missä huokuu selkeästi äitini olevan ylimääräinen, epätoivottu, vaikkei sitä ääneen sanota. Eleistä kyllä huomaa. Olen aistinut tämän pienestä pitäen, ja tilanne on heijastunut tavallaan minuunkin. En ole läheinen sisarpuolteni kanssa. Ikäeron takia, ja muutenkin. Kuitenkin lapsuudessani yksiä onnellisimpia muistoja oli se, kun pääsin peuhaamaan "oikeaa" lapsuutta sisarpuolteni kanssa, vaikka he olivatkin minua yli hyvin reippaasti vanhempia. Yllättävää kyllä, isäni exä on aina ollut lämmin ja jopa rakastava minua kohtaan. Tieto siitä, että vanhempieni suhde alkoi niin väärällä ja likaisella tavalla ei ole yhtään mukavaa. On kiusallista kuunnella vierestä, kun kaverit kertovat herttaisia ja mukavia tarinoita miten heidän vanhempansa tapasivat. Minä en pahemmin jakele omaani.

- Isäni on aina ollut "pappani", ei isäni. On kyllästyttävää, kun niin pienestä kuin muistan häntä on automaattisesti oletettu isovanhemmakseni. On tylsää ja noloa, kun vanhojentansseissa minulle tultiin sanomaan, että oli "söpöä" kun tanssin ukkini kanssa. On inhottavaa, että isäni on erottunut niin selkeästi vanhempainilloissa, kavereiden vanhempien joukossa. Hänen ikänsä on tullut kaikkien fyysisten aktiviteettien tielle. En ole koskaan riehunut isäni olkapäillä, juossut kilpaa, potkinut palloa. Hän ei todellakaan ole tullut valvomaan leirejä tai osallistunut treeneihin niinkuin muiden isät. Aina on pitänyt varoa. Varoa kun isä on väsynyt, heikko, sairas, hauras. Isäni sai ensimmäisen sydänkohtauksen kun olin 12. Olen pelännyt kuollakseni isän kuolemaa, koko elämäni.

-Äitini ja isäni suhde on voinut todella huonosti viimeiset ainakin seitsemän vuotta. En tiedä ennen sitä, en ollut tarpeeksi kypsä ymmärtääkseni ettei se mitä meillä on ei ole normaalia. Äitini käy edelleen töissä, isä on ollut eläkkeellä jo iät ajat. Äitini on joutunut joustamaan tekemisistään, haluistaan, menoistaan, koska isä ei vaan jaksa/pysty/halua. Tämä on todella rasittavaa, koska äiti pitää minua isäni korvikkeena. Siinä missä kavereideni vanhemmat menevät yhdessä matkalle, aloittavat uuden harrastuksen, touhuavat yhdessä, meillä minun pitäisi olla se joka menee äidin kanssa. Isäni ei tykkää matkustamisesta, ja äiti mankuu matkaseuraa koko ajan. "Aloitetaan seinäkiipeily, hei lähdetään Pariisiin just sillon kun on sun tenttiviikko, osallistutaanko, mennäänkö, blaablaablaa". NO EN TULE! Opiskelen toisessa kaupungissa, mulla on oma elämäni ja kotoa irtautuminen aiheuttaa syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Inhottavinta tässä on se, että kaverini menevät kotiin rentoutumaan ja passuuttamaan itseään, minä menen kotiin passaamaan isääni. Äitiäni ahdistaa selkeästi isän rapistuva kunto. Hänellä ei ole tasa-arvoista kumppania, vaan hoidokki. Äiti vaikuttaa hyvin onnettomalta. 22-vuotiaana on helvetin raskasta huolehtia siitä, miten hoidan isän jos äiti äkillisesti kuolisi. On helvetin raskasta ajatella, että käyn varmuudella katsomassa isääni vanhainkodissa/tai että hän on täysin äidin hoidettavissa ennen kuin täytän kolmekymmentä. Jos hän elää sinne asti. Isäni ei tule 100% varmuudella tapaamaan lapsiani. On vitttumaista, että hän hopuuttaa lapsenlapsia itsekkäistä syistä. Hän ei ole koskaan ollut täysin osallistuva pappa ex-liittonsa lapsien lapsille. Ex-vaimon uusi mies on oikeastaan korvannut hänen paikkansa. Tästä isä on luonnollisesti katkera eikä nää itsessään mitään vikaa. Vastuu on siis minulla. Jee. On tosi kivaa murehtua isän laitospaikasta tän ikäisenä. On tosi kivaa, että elän about samaa ikävaihetta kuin itseäni 10-20 vuotta vanhemmat naiset. On tosi kivaa, ettei isä enää neuvo ja hoida minua, vaan minä häntä.

En tiedä miksi avaudun. Kai olen vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen. Olen kateudesta sairas, kun kaverini kertovat laittaneensa whatsappviestiä isälleen. Heidän moderneille, osaaville, työelämässä yhä toimiville isilleen. Isä, joka kantoi olkapäillä lapsena, isä jolla on yhä ajokortti, isä jolle voi soittaa jos on ahdistus ja hätä. Isä, jolla on liberaalit ajatukset kodinhoidosta. En osaa purkaa ajatuksiani. Kai vaan haluan sanoa teille naisille, jotka suunnittelette itsekkäästi pyöräyttävänne omaksi iloksenne sen iltatähden 44-60-vuotiaiden setienne kanssa, että miettikää vähän sen iltatähden joku päivä olevan ihminen joka joutuu kantamaan vastuun siitä, ettette kykene ajattelemaan hänen parastaan. Koska kyllä, lapsi tarvitsee isän. Pappa ei ole isä.

Kiitos. Kylläpä tuli tekstiä. Jotenkin vaan itkettää.

[/quote]

Olet täysin  oikeassa. Omani on jo teinejä mies on 46v. Olen nähnyt miten vanheminen iskee häneenkin eli ei jaksa ja pinna ei veny enää niin hyvin kuin ennen. Väsyy paljon helpommin.

Itse olen 49v. ja huomaan täysin samoja asioita itsestäni. On 50v. liian vanha isäksi ja kyllä se on akkojen vika, kun ottavat pappoja puolisokseen. Sit nuori vaimo haluaa väkisten niitä lapsia. 

Lapsien kanssa pitää jaksaa peuhata ja tehdä asioita. Jos ei jaksa niin sitten ei lapsia.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 14:56"]

Lapsien kanssa pitää jaksaa peuhata ja tehdä asioita. Jos ei jaksa niin sitten ei lapsia.

[/quote]

En ole ikinä "jaksanut" peuhata lasten kanssa ja jos niiltä kysyt, niin olen takuulla maailman paras mutsi.

Rakkaus ei aina katso ikää. Saahan sitä perhe-eläkkeen ja ehtii vielä olla uuden miehen kanssa. Ei oo omakohtaista kokemusta koska mua ei oo koskaan kiinnostaneet yli ikäiset. 

Äh... melkein kyyneleet nousi silmiin kun luin tuota tekstiä. (T^T)

En jaksanu lukea.

Ap: Olen about teiniäidin poika, jonka mielenterveys ei aina ole ollut kuten hävittäjälentäjällä. Voidaan vertailla tarinoitamme ja huomata, että tietynlaisesta surkeudesta löytää tietynlaisia onnellisuuden siemeniä. Oppisitpa hyväksymään itsesi ja taustasi ja erottamaan eri asioiden huonot ja hyvät puolet toisistaan.

Lähdetkö treffeille??? :)

Yritä oppia nauttimaan isäsi läsnäolosta ja siitä, että hän hyväksyy sinut lapsenasi, vaikka hän ei elossa olisikaan ikuisesti. Rakastavat vanhemmat ovat iästä riippumatta lapselle kaikki kaikessa. Oma isäni about 20 v. itseäni vanhempana on aina vihannut minua sen vuoksi, että en koskaan sopinut hänen suunnitelmiinsa. Rakasta itseäsi ja opi elämään itsesi kanssa. Silloin voit myös oppia rakastamaan äitisi lisäksi myös isääsi.