Miettikää hetki ennen kuin lisäännytte vanhojen miesten kanssa.

Ap, yritä nyt kasvaa aikuiseksi ja tajua, että kaikilla on jotain ongelmia. Tietyssä iässä kaikkien omat vanhemmat ovat maailman noloimmat. Sisaruksia on joko liikaa, liian vähän tai ne ovat vääränlaisia tai ainakin väärän ikäisiä tai väärää sukupuolta. Ja se omista, vanhenevista vanhemmista huolehtiminen ei KOSKAAN tule oikeaan aikaan. Nyt sentään äitisi voi auttaa isäsi kanssa, olisiko se sitten parempi, jos molemmat olisivat saattohoitokunnossa samaan aikaan ja silloin, kun sinulla on lapsiperhe ja esim. avioero vaiheessa? Näitäkin tapahtuu. 

Jossain vaiheessa pitää lakata syyttämästä niitä olosuhteita ja alkaa elää omaa elämää niissä puitteissa, jotka on annettu. Tilanteesi ei todellakaan ole ideaali, mutta sellaista elämä on. Äitisi ja isäsi kantakoon vastuunsa ratkaisuistaan, aseta rajat ja elä omaa, ikätasoista elämääsi. Ei se tietenkään tarkoita sitä, ettei sinulla olisi mitään vastuuta vanhemmistasi, mutta mieti itse, missä rajasi kulkevat. Kummankaan vanhemman huvittaminen tai elämänvalintojen tekeminen heidän halujensa perusteella ei ainakaan kuulu sinulle. 

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:04"]

Isäni oli 55, äitini 32 kun synnyin. Voin rehellisesti, kaunistelematta sanoa isäni iän olleen yksi elämäni isoimpia huolia ja tumma pilvi elämäni yllä niin kauan kuin muistan. Lainkaan liiottelematta voin verrata isäni ikää esim. alkoholismia vastaavaan vaikeuteen. Haluaisin antaa näin pappaisän lapsena kuvauksen siitä, millaista oikeasti on olla iäkkään isän lapsi:

- Minulla ei ole sisaruksia. Olen kärsinyt tämän takia yksinäisyydestä arjessa ja lomien aikana. Mökillä, lomamatkalla, yksin kotona koulun jälkeen on oikeasti ankea olla. Pienenä haaveiluni siskosta meni niin yli, että valehtelin ihmisille varmaan kahdeksanvuotiaaksi, että minulla on isosisko. Kaipasin seuraa lakkaamatta. Ymmärrän, että tilanne on eri monilla muilla yksilapsisilla pariskunnilla, joilla ovat kaverit, suku ja lähellä asuvat lapset mukana elämässä. Meidän perhe on ollut aina surullisen eristäytynyttä. Isälläni ei ole ainuttakaan ystävää, eikä heillä todellakaan ole pariskuntia kavereina. Rippijuhlat, ylppärit, synttärit, you name it, ollaan lähes aina oltu vain me ja pari muuta, jos niitäkään.

Isäni ja äitini suhde alkoi isäni ollessa yhä naimisissa. Suhde jatkui pari vuotta ennen kuin isäni ex-vaimo sai tietää asiasta ja lähti. Tästä johtuen sukuni "eristi" isän hetkeksi avioeron jälkeen, tilanne korjaantui myöhemmin mutta välit ovat yhä viileät ja ollaan se "odd one out"-perhe. Kiusallinen perhe. Se perhe, jossa äitini hymyilee ahdistunutta muovihymyä häissä tms. pakollisessa sosiaalisessa tilanteessa, missä huokuu selkeästi äitini olevan ylimääräinen, epätoivottu, vaikkei sitä ääneen sanota. Eleistä kyllä huomaa. Olen aistinut tämän pienestä pitäen, ja tilanne on heijastunut tavallaan minuunkin. En ole läheinen sisarpuolteni kanssa. Ikäeron takia, ja muutenkin. Kuitenkin lapsuudessani yksiä onnellisimpia muistoja oli se, kun pääsin peuhaamaan "oikeaa" lapsuutta sisarpuolteni kanssa, vaikka he olivatkin minua yli hyvin reippaasti vanhempia. Yllättävää kyllä, isäni exä on aina ollut lämmin ja jopa rakastava minua kohtaan. Tieto siitä, että vanhempieni suhde alkoi niin väärällä ja likaisella tavalla ei ole yhtään mukavaa. On kiusallista kuunnella vierestä, kun kaverit kertovat herttaisia ja mukavia tarinoita miten heidän vanhempansa tapasivat. Minä en pahemmin jakele omaani.

- Isäni on aina ollut "pappani", ei isäni. On kyllästyttävää, kun niin pienestä kuin muistan häntä on automaattisesti oletettu isovanhemmakseni. On tylsää ja noloa, kun vanhojentansseissa minulle tultiin sanomaan, että oli "söpöä" kun tanssin ukkini kanssa. On inhottavaa, että isäni on erottunut niin selkeästi vanhempainilloissa, kavereiden vanhempien joukossa. Hänen ikänsä on tullut kaikkien fyysisten aktiviteettien tielle. En ole koskaan riehunut isäni olkapäillä, juossut kilpaa, potkinut palloa. Hän ei todellakaan ole tullut valvomaan leirejä tai osallistunut treeneihin niinkuin muiden isät. Aina on pitänyt varoa. Varoa kun isä on väsynyt, heikko, sairas, hauras. Isäni sai ensimmäisen sydänkohtauksen kun olin 12. Olen pelännyt kuollakseni isän kuolemaa, koko elämäni.

-Äitini ja isäni suhde on voinut todella huonosti viimeiset ainakin seitsemän vuotta. En tiedä ennen sitä, en ollut tarpeeksi kypsä ymmärtääkseni ettei se mitä meillä on ei ole normaalia. Äitini käy edelleen töissä, isä on ollut eläkkeellä jo iät ajat. Äitini on joutunut joustamaan tekemisistään, haluistaan, menoistaan, koska isä ei vaan jaksa/pysty/halua. Tämä on todella rasittavaa, koska äiti pitää minua isäni korvikkeena. Siinä missä kavereideni vanhemmat menevät yhdessä matkalle, aloittavat uuden harrastuksen, touhuavat yhdessä, meillä minun pitäisi olla se joka menee äidin kanssa. Isäni ei tykkää matkustamisesta, ja äiti mankuu matkaseuraa koko ajan. "Aloitetaan seinäkiipeily, hei lähdetään Pariisiin just sillon kun on sun tenttiviikko, osallistutaanko, mennäänkö, blaablaablaa". NO EN TULE! Opiskelen toisessa kaupungissa, mulla on oma elämäni ja kotoa irtautuminen aiheuttaa syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Inhottavinta tässä on se, että kaverini menevät kotiin rentoutumaan ja passuuttamaan itseään, minä menen kotiin passaamaan isääni. Äitiäni ahdistaa selkeästi isän rapistuva kunto. Hänellä ei ole tasa-arvoista kumppania, vaan hoidokki. Äiti vaikuttaa hyvin onnettomalta. 22-vuotiaana on helvetin raskasta huolehtia siitä, miten hoidan isän jos äiti äkillisesti kuolisi. On helvetin raskasta ajatella, että käyn varmuudella katsomassa isääni vanhainkodissa/tai että hän on täysin äidin hoidettavissa ennen kuin täytän kolmekymmentä. Jos hän elää sinne asti. Isäni ei tule 100% varmuudella tapaamaan lapsiani. On vitttumaista, että hän hopuuttaa lapsenlapsia itsekkäistä syistä. Hän ei ole koskaan ollut täysin osallistuva pappa ex-liittonsa lapsien lapsille. Ex-vaimon uusi mies on oikeastaan korvannut hänen paikkansa. Tästä isä on luonnollisesti katkera eikä nää itsessään mitään vikaa. Vastuu on siis minulla. Jee. On tosi kivaa murehtua isän laitospaikasta tän ikäisenä. On tosi kivaa, että elän about samaa ikävaihetta kuin itseäni 10-20 vuotta vanhemmat naiset. On tosi kivaa, ettei isä enää neuvo ja hoida minua, vaan minä häntä.

En tiedä miksi avaudun. Kai olen vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen. Olen kateudesta sairas, kun kaverini kertovat laittaneensa whatsappviestiä isälleen. Heidän moderneille, osaaville, työelämässä yhä toimiville isilleen. Isä, joka kantoi olkapäillä lapsena, isä jolla on yhä ajokortti, isä jolle voi soittaa jos on ahdistus ja hätä. Isä, jolla on liberaalit ajatukset kodinhoidosta. En osaa purkaa ajatuksiani. Kai vaan haluan sanoa teille naisille, jotka suunnittelette itsekkäästi pyöräyttävänne omaksi iloksenne sen iltatähden 44-60-vuotiaiden setienne kanssa, että miettikää vähän sen iltatähden joku päivä olevan ihminen joka joutuu kantamaan vastuun siitä, ettette kykene ajattelemaan hänen parastaan. Koska kyllä, lapsi tarvitsee isän. Pappa ei ole isä.

Kiitos. Kylläpä tuli tekstiä. Jotenkin vaan itkettää.

 [/quote]

Minun isäni kuoli kun olin 2 vuotias. Lapsena olisin antanut mitä tahansa jos olisin saanut oman isän edes hetkeksi. Vaikka 100 vuotiaan. Isän sijaan minulla oli edes paappa ja setä. Mistä olen kiitollinen.

Meidän orpojen lisäksi aika monella avioerolapsella ei käytännössä ole isää. Suoraansanoen sinä vaikutat keskenkasvuiselta, itsekeskeiseltä ja pinnalliselta "huolinesi". Et saa marinoihisi minkäänlaista sympatiaa ainakaan minulta.

Vain yksi, mutta olennainen asia: ANALWAFFE

Mieti sitä ensi kerralla kun mariset isästäsi.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"]

Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v.

[/quote]

Kyllä, noinkin voi sattua. Oma isäni kuoli minun ollessa 28v. Plot twist: sait minut ollessaan 26-vuotias.

Eihän hän kuollut sydänkohtaukseen, vaan jäi sairaseläkkeelle.

Isäni on 50 vuotias ja äitipuoleni 30. Pidän 20-vuotiaana huolen siitä, ettei rakas vuoden ikäinen pikkusiskoni jä koskaan yksin. Meitä on perheessä useampi ja kaikista pidetään huolta. Ei uusioperheissä aina mene kaikki vikaan vaikkei aluksi helppoa olisikaan.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 23:33"]Luin vain aloituksen, mutta pakko kommentoida pelkästään sen pohjalta. Pahoitteluni, jos joku on jo aiheesta maininnut, tai ap tuonut lisää näkökantoja esiin, jotka ovat ristiriidassa mielipiteeni kanssa. Sitä vain halusin sanoa, että tuo hauras, sairas pappa -efekti ja osallistumatomuus ei ole pelkästään iästä kiinni. Ennen kaikkea se on persoonakysymys. Ex- mieheni (tuli isäksi 28-vuotiaana) ei ole koskaan peuhannut ja reuhkannut poikiensa kanssa. Ei hyppyyttänyt, kantanut hartioilla, osallistunut leireille, harrastuksiin jne. Sen sijaan isäni, rauha hänen muistolleen, teki sitä syöpähoidoistaan ja valtavista kivuistaan huolimatta jokseenkin kuolinvuoteelleen saakka.   [/quote] ..tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että mitä vanhempi tullessaan isäksi, sitä todennäköisemmin kuolinvuoteelle kellahtaa ennen kuin lapsi on edes täysi-ikäinen. Iäkkäitä isiä verrataan nuoriin nahjuksiin. Miksi? Jotta ei näyttäisi niin pahalta? Jos tulee isäksi 55v. ja on silloin reipas ja hyväkuntoinen, SE ei vielä ihan riitä. Itsekästä olla ajattelematta lapsen elämänkaarta. TODELLA itsekästä. Kai sitä on puolusteltava kaikin keinoin.

[/quote] Miksi se vanhemman kuolema on niin kamala asia?

Voisiko tämän ketjun otsikko olla: miettikää hetki ennen kuin rikotte perheitä.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:21"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:16"]

Äänestänet Vihreitä ? Sopisi tyyliin.

[/quote] Fantastisesti tiivistit juntteutesi kahteen lauseeseen.
[/quote]

Junttiutesi se sanotaan, vitun idiootti.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:25"]mulla on 53-vuotias mies, jolla on leikattu eturauhassyöpä, lisäksi on II tyypin diabetes ja verenpainelääkitys. Taudit ei aiheuta niin ikäviä juttuja, kuin niiden lääkkeet, joiden takia mies on aina väsynyt ja pahantuulinen. Mut niille ei voi mitään. MITÄÄN tällaisia ongelmia ei ollut vielä 10 vuotta sitten, joten älkää nyt nuoret oikeasti tulko väittämään, että kaikki on pelkkää sattumaa, et ei ikä sinänsä mitään tee.
[/quote]

Nyyh.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:21"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:16"]

Äänestänet Vihreitä ? Sopisi tyyliin.

[/quote] Fantastisesti tiivistit juntteutesi kahteen lauseeseen.
[/quote]

Junttiutesi se sanotaan, vitun idiootti.
[/quote]
Aina vaan paranee. Toi tykkäys omasta kommentista on se kirsikka kakun päällä.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:02"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:36"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:25"] [quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:22"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:18"] Mitä? Isäsi kuoli kun olit kaksivuotias, mutta kerkesi keitellä mannapuuroa kun tulit koulusta, kerätä muistoja, olla olkapäillä ja suosikki? [/quote] Häh? [/quote][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:22"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:18"] Mitä? Isäsi kuoli kun olit kaksivuotias, mutta kerkesi keitellä mannapuuroa kun tulit koulusta, kerätä muistoja, olla olkapäillä ja suosikki? [/quote] Häh? [/quote] Lue provosi uudestaan läpi. Hirmuisen paljon aktivuteettia kerkesit harrastaa kaksivuotiaaksi [/quote] Niin siis jätin lainauksen ihan tarkoituksella pois koka ei ole mun teksti. Mutta missä kohtaa siellä se kuoleminen oli? [/quote] Miten voi joku olla niin yksinkertainen, että vaihtoehdoista a) luen tekstin uudelleen b) kirjoitan asiasta pari viestiä, etten ymmärrä, noin moni päätyy vaihtoehtoon b?

[/quote]

Jos SÄ olisit lukenut sen viestin uudelleen, olisit ehkä huomannut, että ko. kirjoittajan isä sai sydänkohtauksen, kun kirjoittaja oli 2-vuotias ja oli siitä lähtien sairaseläkkeellä. Sydänkohtaus ei ole sama kuin kuolema. Ihan noin niinku tiedoksi.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:10"] kaverilla myös iäkäs isä, sairastui Parkinsoniin samoihin aikoihin kun kaveri meni ylä-asteelle. ei pysty itkemättä puhumaan isästään ja miettii, miksi ihmeessä vanhemmat halusivat vielä sen iltatähden? isoveljet olivat siis 15 ja 21 , vanhemmat nelivitosia kun tämä ystäväni syntyi [/quote] En ihan ymmärrä? Kaverisi olisi mielummin valinnut olla syntymättä vain sen takia että isällä on Parkinson? [/quote] Valinnut olla syntymättä?? VALINNUT olla syntymättä? Voiko vittu isompaa aivopierua olla! Tuki jo se typerä turpasi kanttura!

[/quote] Mitäs typerää tuossa oli? Valitsisiko hän mielummin syntymän vai ei, jos se olisi mahdollista? Mutta hienoa, että sinä olet niin fiksu :D!

[/quote]

Kerropa mulle vielä, miten munasolu ja siittiö yhdessä päättävät joko syntyä tai jättää syntymättä? Ne on soluja. Ne ei vielä ajattele. Ne ei toivo tai valitse yhtään mitään.

Ihan vitun typerä kommentti.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:21"]Vai että verrattavissa alkoholistiin? Et tiedä mistä puhut! Et todellakaan tiedä mitä on olla alkoholistin lapsi. [/quote] Ja sinä et selvästi tiedä millaista on olla ap. Uskomattoman typerä kommentti

[/quote] Ei ollenkaan typerä. Vaihtaisin oman alkoholistiäitini vaikka 50 v mummeliäitiin oitis.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:13"]

Mulla on ollut yllättävän kevyt mieli. Ja kaikille jonka kanssa oon tapellut- en osaisi sanoa teille puolta sanaa vastaan jos kasvokkain juteltais.

[/quote] Anteeksipyyntö hyväksytty. T. eilen ihan syyttä suotta lehmäksi ja ties miksi haukuttu.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 21:48"]Minusta nuo asiat, joista kirjoitit, eivät ole ikään sidottuja. Isäni oli 48v kun synnyin, äitini 17 vuotta nuorempi. Minulla on kaksi sisarusta, toinen kaksi vuotta vanhempi ja toinen reilua vuotta nuorempi. Nyt minä olen 24v pienen pojan äiti. Isäni on 72v ja äitini 55v. He ovat edelleen yhdessä ja tekevät paljon asioita yhdessä. Isäni on virkeä ja aktiivinen. Hän ei juurikaan sairastele. Hän on ihana isä ja ihana isoisä. Voi olla että hän ei elä kun poikani on teini-iässä tai aikuinen, mutta me elämme tässä hetkessä ja nautimme siitä. [/quote] Anteeksi, että viilaan pilkkua ja jankutan mutta.. About 5 vuotta sitten faijani oli paljon paremmassa jamassa. Tulet yllättymään, miten nopeasti se rapistuminen alkaa kun lähtee toden teolla jylläämään. Oikeesti, jo pelkästään toi 7v on valtava ero. 48 on jo parempi kuin 55. Vaikkei sekään mikään ihanne ole. Kiva silti kuulla, että hän on hyvä ja rakas isä.

[/quote]

Oma faija oli 55-vuotiaana ihan mainiossa kunnossa. Raksalla paineli hommia siinä missä muutkin. Siitähän on vielä vuosia eläkeikäänkin. Nyt päälle kuuskymppisenä eläkkeelle jääneenä ei tunnu ikä rajoittavan oikeastaan mitään vieläkään. Itsestä pitää toki pitää huolta ja säästyä sairauksilta. Alle kolmekymppinenkin voi olla rapakunnossa jos elämäntavat on huonot.
[/quote]
Huoh. Meinasin eroa 72 ja 77 välillä.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 19:13"]

Mulla on ollut yllättävän kevyt mieli. Ja kaikille jonka kanssa oon tapellut- en osaisi sanoa teille puolta sanaa vastaan jos kasvokkain juteltais.

[/quote] Anteeksipyyntö hyväksytty. T. eilen ihan syyttä suotta lehmäksi ja ties miksi haukuttu.
[/quote]
Ei ollut anteeksipyyntö. Laitappa viestisi niin katsotaan. Sanoin vaan totuuden.
Kyl sunkin pitää kyetä katsomaan mikä sussa on vikana, jos laitat myrkyllisiä tai vittuilevia viestejä tuntemattomille netissä.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:21"]Vai että verrattavissa alkoholistiin? Et tiedä mistä puhut! Et todellakaan tiedä mitä on olla alkoholistin lapsi. [/quote] Ja sinä et selvästi tiedä millaista on olla ap. Uskomattoman typerä kommentti

[/quote] Ei ollenkaan typerä. Vaihtaisin oman alkoholistiäitini vaikka 50 v mummeliäitiin oitis.
[/quote]
Voi vittu! 50v ei ole mummeli! 77-vuotias isäni on pappaisä.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 23:01"]Öh.. Surullisia asioita. Mut mä en nyt ihan tajua miten ne liittyy just isäsi ikään. Miksei vanhempasi tehneet useampia lapsia, olivathan he hedelmällisiä, kun saivat sinutkin. Ja jos äitisi oli ns. toinen nainen, olisi hän ollut sitä joka tapauksessa, vaikka isäsi olisi ollut hänen kanssaan saman ikäinen. Muoviset hymyt olisivat jatkuneet ja oletettavasti aivan samalla tavalla lapset edellisestä liitosta, puolisisaruksesi, olisivat jääneet sulle etäisiksi. Eristäytyminen mielestäni johtuu tästä. Ja miten ikään liittyy se, että isälläsi ei ole edes ystäviä? Onhan ystäviä kaikenikäisillä. Tuntuu, että ongelmat johtuvat pikemminkin siitä että äitisi oli toinen nainen ja rikkoi liiton kuin isäsi iästä.

Se toki on selvää, että muita vanhempi isä erottuu vanhojentansseissa ja joudut näkemään hänen vanhenemisen ja haurastumisen aiemmin kuin jälkikasvu keskimäärin.
[/quote]
Ei ollut isä hedelmällinen. Epäilemättä oisivat pukanneet lisää vaikka kuusikymppisenä, mutta onneksi ei näi käynyt. Itse olin yksi "onnekas" laukaus, mun jälkeen kävivät testeissä ja lääkärikin ihmetteli, että miten oli onnistunut, kun oli niin alhanen onnistumismahdollisuus.
Tiedän mitä te ajattelette. Kyllä, isäni on tehnyt isyystestin. Luonnollisesti. Huoh.

päätyy sinne mihin sielu päätti mennä. Käsittämätöntä pahuutta väittää tollasta.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:18"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:10"] kaverilla myös iäkäs isä, sairastui Parkinsoniin samoihin aikoihin kun kaveri meni ylä-asteelle. ei pysty itkemättä puhumaan isästään ja miettii, miksi ihmeessä vanhemmat halusivat vielä sen iltatähden? isoveljet olivat siis 15 ja 21 , vanhemmat nelivitosia kun tämä ystäväni syntyi [/quote] En ihan ymmärrä? Kaverisi olisi mielummin valinnut olla syntymättä vain sen takia että isällä on Parkinson? [/quote] Valinnut olla syntymättä?? VALINNUT olla syntymättä? Voiko vittu isompaa aivopierua olla! Tuki jo se typerä turpasi kanttura!

[/quote] Mitäs typerää tuossa oli? Valitsisiko hän mielummin syntymän vai ei, jos se olisi mahdollista? Mutta hienoa, että sinä olet niin fiksu :D!

[/quote]

Kerropa mulle vielä, miten munasolu ja siittiö yhdessä päättävät joko syntyä tai jättää syntymättä? Ne on soluja. Ne ei vielä ajattele. Ne ei toivo tai valitse yhtään mitään.

Ihan vitun typerä kommentti.
[/quote]
Joo itsellä pää räjähti kun tää muija kertoi kuinka "me valitaan sieluina se elämä" eli siis jokainen