Mitä sitten kun lapset muuttaa kotoa?

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:18"]

Sittenhän elämä vasta alkaakin:)

[/quote]

Niin mikä elämä? Sitä mä tässä just kyselen. Mitä te sitten alatte tekemään? Työttömänä on paha matkustella ja harrastuksiinkin menisi rahaa, jota ei ole. Tuntuu tyhjälle ja pelotavallekin jos elämää riittä vielä vuosikymmeniksi.

[/quote]

Meillä on 3/4 lapsista jo muuttaneet kotoa ja elo siipan kanssa senkun paranee. Odotellaan uutta kuherruskuukautta kuin kuuta nousevaa:D

Aiomme vielä rakentaa yhden talon (2 rakennettu jo) mummolaksi, muuttaa 3-12 kk kerrallaan eri maihin asumaan, matkustella muutenkin, nauttia lapsenlapsista (1. tulossa), luemme, katsomme leffoja takkatulen loimussa, rapsutan pihaa kun olen kotosalla, tapaamme ystäviämme vähintään yhtä usein kuin nytkin (ruokavieraita n 2x kuukaudessa). Ajattelin myös aloittaa maalaamisen uudelleen, opetella valokuvausta ja kieliä edelleenkin ja jatkaa nykyisiä liikuntaharrastuksia.

Mä en oikein ymmärrä näitä lasten perään vinkujia - eikö teillä todellakaan ole omaa elämää?? Tuollainen läheisriippuvuus on varmasti lapsista tosi ahdistavaa, omassa ystäväpiirissä on muutamia joiden on ollut pakko muuttaa pois Suomesta että saa napanuoran katkaistua.

Eikä tosiaan koskaan tunnu tyhjältä kun laittavat viestiä muutaman kerran viikossa ja lähes joka vkl joku piipahtaa syömään tai tuo leipomuksia:D

Lapsille kuuluu antaa juuret ja siivet!

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:18"]

Sittenhän elämä vasta alkaakin:)

[/quote]

Niin mikä elämä? Sitä mä tässä just kyselen. Mitä te sitten alatte tekemään? Työttömänä on paha matkustella ja harrastuksiinkin menisi rahaa, jota ei ole. Tuntuu tyhjälle ja pelotavallekin jos elämää riittä vielä vuosikymmeniksi.

[/quote]

Meillä on 3/4 lapsista jo muuttaneet kotoa ja elo siipan kanssa senkun paranee. Odotellaan uutta kuherruskuukautta kuin kuuta nousevaa:D

Aiomme vielä rakentaa yhden talon (2 rakennettu jo) mummolaksi, muuttaa 3-12 kk kerrallaan eri maihin asumaan, matkustella muutenkin, nauttia lapsenlapsista (1. tulossa), luemme, katsomme leffoja takkatulen loimussa, rapsutan pihaa kun olen kotosalla, tapaamme ystäviämme vähintään yhtä usein kuin nytkin (ruokavieraita n 2x kuukaudessa). Ajattelin myös aloittaa maalaamisen uudelleen, opetella valokuvausta ja kieliä edelleenkin ja jatkaa nykyisiä liikuntaharrastuksia.

Mä en oikein ymmärrä näitä lasten perään vinkujia - eikö teillä todellakaan ole omaa elämää?? Tuollainen läheisriippuvuus on varmasti lapsista tosi ahdistavaa, omassa ystäväpiirissä on muutamia joiden on ollut pakko muuttaa pois Suomesta että saa napanuoran katkaistua.

Eikä tosiaan koskaan tunnu tyhjältä kun laittavat viestiä muutaman kerran viikossa ja lähes joka vkl joku piipahtaa syömään tai tuo leipomuksia:D

Lapsille kuuluu antaa juuret ja siivet!

[/quote]

Kylläpä osaatkin sitten olla kannustava. Mä ihan mykistyn.

Tulet olemaan lapsillesi raskas taakka, jos et löydä elämääsi muuta sisältöä. Jos vaikka et lapsissasi roikkuisikaan, jo se tieto, että vanhemmalla ei ol oikein mitään, on taakka. Tiedän tämän koska äitini on tuollainen. Ryhdistäydy.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:18"]

Sittenhän elämä vasta alkaakin:)

[/quote]

Niin mikä elämä? Sitä mä tässä just kyselen. Mitä te sitten alatte tekemään? Työttömänä on paha matkustella ja harrastuksiinkin menisi rahaa, jota ei ole. Tuntuu tyhjälle ja pelotavallekin jos elämää riittä vielä vuosikymmeniksi.

[/quote]

Meillä on 3/4 lapsista jo muuttaneet kotoa ja elo siipan kanssa senkun paranee. Odotellaan uutta kuherruskuukautta kuin kuuta nousevaa:D

Aiomme vielä rakentaa yhden talon (2 rakennettu jo) mummolaksi, muuttaa 3-12 kk kerrallaan eri maihin asumaan, matkustella muutenkin, nauttia lapsenlapsista (1. tulossa), luemme, katsomme leffoja takkatulen loimussa, rapsutan pihaa kun olen kotosalla, tapaamme ystäviämme vähintään yhtä usein kuin nytkin (ruokavieraita n 2x kuukaudessa). Ajattelin myös aloittaa maalaamisen uudelleen, opetella valokuvausta ja kieliä edelleenkin ja jatkaa nykyisiä liikuntaharrastuksia.

Mä en oikein ymmärrä näitä lasten perään vinkujia - eikö teillä todellakaan ole omaa elämää?? Tuollainen läheisriippuvuus on varmasti lapsista tosi ahdistavaa, omassa ystäväpiirissä on muutamia joiden on ollut pakko muuttaa pois Suomesta että saa napanuoran katkaistua.

Eikä tosiaan koskaan tunnu tyhjältä kun laittavat viestiä muutaman kerran viikossa ja lähes joka vkl joku piipahtaa syömään tai tuo leipomuksia:D

Lapsille kuuluu antaa juuret ja siivet!

[/quote]

Kylläpä osaatkin sitten olla kannustava. Mä ihan mykistyn.

[/quote]

Öh, paras neuvo on ottaa se peukalo irti perseestä ja tehdä elämälleen jotain eikä vaan istua kotona nyyhkimässä. Vain itse voi tehdä elämälleen jotain ja se mamman viihdyttäminen ei tosiaankaan ole lapsen tehtävä!!!

Kuten huomaat mun kirjoituksestani niin antamalla lapselle vapauden ja elämän saat heidät varmemmin lähelle kuin kuristamalla väkisin!

Kyllä, kirjoitukseni oli erittäin kannustava.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:15"]

Mitä olet tehnyt viime vuodet? jos lapset ovat muuttaneet kotoa, niin ei he ihan pieniä ole pitkään aikaan olleet. hanki uusia harrastuksia ja ystäviä ja tekemistä ja sisältöä elämään. Mene johonkin yhdistykseen tai ala matkustella tai tee vapaaehtoistyötä.

[/quote]

Kasvattanut lapsia, hoitanut kotitaloutta, etsinyt ja hakenut työpaikkaa ja joskus käynyt kääntymässä jossakin työnpätkässä. Mitä nyt nainen yleensä tekee. Nyt kun lapset ovat muuttaneet kotoa tuntuu todella tyhjälle. Edelleenkin haen töitä ja siivoan ja semmosta mutta päivät ovat todella tyhjät, hiljaiset ja yksinäiset ja tarkoituksettomat.

[/quote]

Herranjestas ihminen, herää! Mitä nyt NAINEN yleensä tekee?! Tuossako on sun käsitys naisen ja ihmisen elämästä?

Tiedoksesi: monet harrastukset ja opinnot ja puuhat ovat täysin ilmaisia. Käytössäsi on netti ja kirjastolaitos, kaikenlaista tapahtumaa järjestetään laidasta laitaan koko ajan, riippuen asuinpaikastasi. Voit opiskella mitä haluat, ulkoilla, urheilla, lukea, kirjoittaa, soittaa, laulaa, tanssia, pelata, maalata, valokuvata, kokata, leipoa, joogata, ommella, säveltää, viljellä puutarhaa, pyöräillä, patikoida, blogata. Keksisin luetella vaikka sata asiaa, joita voi harrastaa vähällä rahalla tai ilmaiseksi. Avaa silmäsi!

[/quote]

Niin sä keksit. Nyt. Sun lapset ei ilmeisimmin olekaan muuttaneet vielä kotoa. Tuosta listasta olen jo useimpia harrastanut ihan kyllästymiseen asti muutenkin. Eikä mua yhtään tanssita kun olen niin yksin ja hyödytön. Kaikkeni antanut ja elämänhaluni kadottanut.

[/quote]

Mä olen 55-vuotias, ja lapset on muuttaneet ajat sitten, ja mulla on tekemistä enemmän kuin aikaa. Keksisin vielä vaikka mitä, jos vain ehtisin tehdä.

Mitäpä jos hakisit hoitoa, kuulostat masentuneelta.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:43"]

Tulet olemaan lapsillesi raskas taakka, jos et löydä elämääsi muuta sisältöä. Jos vaikka et lapsissasi roikkuisikaan, jo se tieto, että vanhemmalla ei ol oikein mitään, on taakka. Tiedän tämän koska äitini on tuollainen. Ryhdistäydy.

[/quote]

Ei lapsi voi vanhempansa puolesta elää. Turhaan olet äitisi taakaksesi ottanut. En mä arvannut, että se näin pahalta oikeasti sitten tuntuu. Nuorempana vaan ajattelin, että kunhan saan lapset aikuisiksi niin hyvä on. Nyt kun se on totta, tuntuu siltä, että olen elämäntehtäväni tehnyt ja valmis kuopattavaksi. Entiset kivatkaan harrastukset eivät enää tunnu miltään ja elämä on ihan hirveän tyhjää.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:15"]

Mitä olet tehnyt viime vuodet? jos lapset ovat muuttaneet kotoa, niin ei he ihan pieniä ole pitkään aikaan olleet. hanki uusia harrastuksia ja ystäviä ja tekemistä ja sisältöä elämään. Mene johonkin yhdistykseen tai ala matkustella tai tee vapaaehtoistyötä.

[/quote]

Kasvattanut lapsia, hoitanut kotitaloutta, etsinyt ja hakenut työpaikkaa ja joskus käynyt kääntymässä jossakin työnpätkässä. Mitä nyt nainen yleensä tekee. Nyt kun lapset ovat muuttaneet kotoa tuntuu todella tyhjälle. Edelleenkin haen töitä ja siivoan ja semmosta mutta päivät ovat todella tyhjät, hiljaiset ja yksinäiset ja tarkoituksettomat.

[/quote]

Herranjestas ihminen, herää! Mitä nyt NAINEN yleensä tekee?! Tuossako on sun käsitys naisen ja ihmisen elämästä?

Tiedoksesi: monet harrastukset ja opinnot ja puuhat ovat täysin ilmaisia. Käytössäsi on netti ja kirjastolaitos, kaikenlaista tapahtumaa järjestetään laidasta laitaan koko ajan, riippuen asuinpaikastasi. Voit opiskella mitä haluat, ulkoilla, urheilla, lukea, kirjoittaa, soittaa, laulaa, tanssia, pelata, maalata, valokuvata, kokata, leipoa, joogata, ommella, säveltää, viljellä puutarhaa, pyöräillä, patikoida, blogata. Keksisin luetella vaikka sata asiaa, joita voi harrastaa vähällä rahalla tai ilmaiseksi. Avaa silmäsi!

[/quote]

Niin sä keksit. Nyt. Sun lapset ei ilmeisimmin olekaan muuttaneet vielä kotoa. Tuosta listasta olen jo useimpia harrastanut ihan kyllästymiseen asti muutenkin. Eikä mua yhtään tanssita kun olen niin yksin ja hyödytön. Kaikkeni antanut ja elämänhaluni kadottanut.

[/quote]

Mä olen 55-vuotias, ja lapset on muuttaneet ajat sitten, ja mulla on tekemistä enemmän kuin aikaa. Keksisin vielä vaikka mitä, jos vain ehtisin tehdä.

Mitäpä jos hakisit hoitoa, kuulostat masentuneelta.

[/quote]

Mä kävin jo lääkärissä eikä sillä ollut tarjota kun lämmintä kättä ja pillerireseptiä. No reseptiä en ottanut ja pari kertaa kävin psyksh:lla juttelemassa mutta se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Tännekin on hauskempi avautua vaikka paskaa saakin niskaansa. Tuntuu, että voinko muka minä olla ihan ainoa nainen, josta lasten kotoa muutto onkin ikävää sitten kun se lopulta tapahtuu. Eläisin mieluummin yhä teinivaihetta. Kaikki oli niin paljon hauskempaa kun oli vilskettä ja huutoakin. Se meni liian äkkiä ohi, en ehtinyt nauttia siitä tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:15"]

Mitä olet tehnyt viime vuodet? jos lapset ovat muuttaneet kotoa, niin ei he ihan pieniä ole pitkään aikaan olleet. hanki uusia harrastuksia ja ystäviä ja tekemistä ja sisältöä elämään. Mene johonkin yhdistykseen tai ala matkustella tai tee vapaaehtoistyötä.

[/quote]

Kasvattanut lapsia, hoitanut kotitaloutta, etsinyt ja hakenut työpaikkaa ja joskus käynyt kääntymässä jossakin työnpätkässä. Mitä nyt nainen yleensä tekee. Nyt kun lapset ovat muuttaneet kotoa tuntuu todella tyhjälle. Edelleenkin haen töitä ja siivoan ja semmosta mutta päivät ovat todella tyhjät, hiljaiset ja yksinäiset ja tarkoituksettomat.

[/quote]

Herranjestas ihminen, herää! Mitä nyt NAINEN yleensä tekee?! Tuossako on sun käsitys naisen ja ihmisen elämästä?

Tiedoksesi: monet harrastukset ja opinnot ja puuhat ovat täysin ilmaisia. Käytössäsi on netti ja kirjastolaitos, kaikenlaista tapahtumaa järjestetään laidasta laitaan koko ajan, riippuen asuinpaikastasi. Voit opiskella mitä haluat, ulkoilla, urheilla, lukea, kirjoittaa, soittaa, laulaa, tanssia, pelata, maalata, valokuvata, kokata, leipoa, joogata, ommella, säveltää, viljellä puutarhaa, pyöräillä, patikoida, blogata. Keksisin luetella vaikka sata asiaa, joita voi harrastaa vähällä rahalla tai ilmaiseksi. Avaa silmäsi!

[/quote]

Niin sä keksit. Nyt. Sun lapset ei ilmeisimmin olekaan muuttaneet vielä kotoa. Tuosta listasta olen jo useimpia harrastanut ihan kyllästymiseen asti muutenkin. Eikä mua yhtään tanssita kun olen niin yksin ja hyödytön. Kaikkeni antanut ja elämänhaluni kadottanut.

[/quote]

Mä olen 55-vuotias, ja lapset on muuttaneet ajat sitten, ja mulla on tekemistä enemmän kuin aikaa. Keksisin vielä vaikka mitä, jos vain ehtisin tehdä.

Mitäpä jos hakisit hoitoa, kuulostat masentuneelta.

[/quote]

Mä kävin jo lääkärissä eikä sillä ollut tarjota kun lämmintä kättä ja pillerireseptiä. No reseptiä en ottanut ja pari kertaa kävin psyksh:lla juttelemassa mutta se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Tännekin on hauskempi avautua vaikka paskaa saakin niskaansa. Tuntuu, että voinko muka minä olla ihan ainoa nainen, josta lasten kotoa muutto onkin ikävää sitten kun se lopulta tapahtuu. Eläisin mieluummin yhä teinivaihetta. Kaikki oli niin paljon hauskempaa kun oli vilskettä ja huutoakin. Se meni liian äkkiä ohi, en ehtinyt nauttia siitä tarpeeksi.

[/quote]

No narun jatkeeksi sitten vaan, jos ei mikään kelpaa. Parempi lapsillesikin ettei tarvitse tuollaista marttyyrivolinaa kuunnella. Oma äitini oli juuri tuollainen "olen kaikkeni antanut eikä kukaan enää tarvitse", ja voin sanoa että olin iloinen kun se kuoli.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:15"]

Mitä olet tehnyt viime vuodet? jos lapset ovat muuttaneet kotoa, niin ei he ihan pieniä ole pitkään aikaan olleet. hanki uusia harrastuksia ja ystäviä ja tekemistä ja sisältöä elämään. Mene johonkin yhdistykseen tai ala matkustella tai tee vapaaehtoistyötä.

[/quote]

Kasvattanut lapsia, hoitanut kotitaloutta, etsinyt ja hakenut työpaikkaa ja joskus käynyt kääntymässä jossakin työnpätkässä. Mitä nyt nainen yleensä tekee. Nyt kun lapset ovat muuttaneet kotoa tuntuu todella tyhjälle. Edelleenkin haen töitä ja siivoan ja semmosta mutta päivät ovat todella tyhjät, hiljaiset ja yksinäiset ja tarkoituksettomat.

[/quote]

Herranjestas ihminen, herää! Mitä nyt NAINEN yleensä tekee?! Tuossako on sun käsitys naisen ja ihmisen elämästä?

Tiedoksesi: monet harrastukset ja opinnot ja puuhat ovat täysin ilmaisia. Käytössäsi on netti ja kirjastolaitos, kaikenlaista tapahtumaa järjestetään laidasta laitaan koko ajan, riippuen asuinpaikastasi. Voit opiskella mitä haluat, ulkoilla, urheilla, lukea, kirjoittaa, soittaa, laulaa, tanssia, pelata, maalata, valokuvata, kokata, leipoa, joogata, ommella, säveltää, viljellä puutarhaa, pyöräillä, patikoida, blogata. Keksisin luetella vaikka sata asiaa, joita voi harrastaa vähällä rahalla tai ilmaiseksi. Avaa silmäsi!

[/quote]

Niin sä keksit. Nyt. Sun lapset ei ilmeisimmin olekaan muuttaneet vielä kotoa. Tuosta listasta olen jo useimpia harrastanut ihan kyllästymiseen asti muutenkin. Eikä mua yhtään tanssita kun olen niin yksin ja hyödytön. Kaikkeni antanut ja elämänhaluni kadottanut.

[/quote]

Mä olen 55-vuotias, ja lapset on muuttaneet ajat sitten, ja mulla on tekemistä enemmän kuin aikaa. Keksisin vielä vaikka mitä, jos vain ehtisin tehdä.

Mitäpä jos hakisit hoitoa, kuulostat masentuneelta.

[/quote]

Mä kävin jo lääkärissä eikä sillä ollut tarjota kun lämmintä kättä ja pillerireseptiä. No reseptiä en ottanut ja pari kertaa kävin psyksh:lla juttelemassa mutta se oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Tännekin on hauskempi avautua vaikka paskaa saakin niskaansa. Tuntuu, että voinko muka minä olla ihan ainoa nainen, josta lasten kotoa muutto onkin ikävää sitten kun se lopulta tapahtuu. Eläisin mieluummin yhä teinivaihetta. Kaikki oli niin paljon hauskempaa kun oli vilskettä ja huutoakin. Se meni liian äkkiä ohi, en ehtinyt nauttia siitä tarpeeksi.

[/quote]

No ei meillä ainakaan ole vielä hiljentynyt mihinkään tämä elo (ok 1 teini vielä kotona) - harvase viikonloppu pöydän ääressä on vähintään 7 henkeä, on mekkalaa ja naurua, hyvää ruokaa ja kuulumisia vaihdettavaksi. Aina joku on poissa ulkomailla työn tai huvin takia, toinen tuo uuden tyttö- tai poikaystävän näytille, on lasten kavereita mukana (viihtyvät meillä vielä nyt kolmekymppisinäkin).... He eivät vain arkena enää asu täällä. Meillä ainakin elämä muuttui tosi vähän, pyykkimäärä pieneni ja arkisin ei tarvitse tehdä pataljoonalle ruokaa. Eipä juuri muuten.

23/25

Oletko harkinnut lemmikin ottamista? Ainakin koirasta olisi oikeasti seuraa ja sen kanssa voisi puuhastellakin kaikkea.

Onhan tuo varmasti iso elämänmuutos ja se on ihan normaalia, että se ahdistaa aluksi ja elämä voi tuntua tyhjältä. Kuinka usein näet lapsiasi? Jos pyytäisit heitä käymään vaikka useammin tai kävisit heidän luonaan kyläilemässä?

Opiskelua, siinä riittää vaihtoehtoja vaikka kuinka. Ei välttämättä maksa mittään, voi sitä tietoa hankkia huvikseenkin. 

Mene opiskelemaan ja hanki uusi ammatti. Lähäreistä ja hoiva-avustajista on huutava pula.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 17:11"]

Oletko harkinnut lemmikin ottamista? Ainakin koirasta olisi oikeasti seuraa ja sen kanssa voisi puuhastellakin kaikkea.

Onhan tuo varmasti iso elämänmuutos ja se on ihan normaalia, että se ahdistaa aluksi ja elämä voi tuntua tyhjältä. Kuinka usein näet lapsiasi? Jos pyytäisit heitä käymään vaikka useammin tai kävisit heidän luonaan kyläilemässä?

[/quote]

En ole uskaltanut puhua tunteistani, etten kuten tuolla joku sanoi, etten olisi ahdistava ja roikkuva äiti. Välillä viikottain , välillä harvemmin. Tykkäisin jos vaikka joku pistäytyisi useamminkin. Mutta olen ajatellut, että sen pitäisi lähteä heistä ja olen pettynyt kun käyvät mielestäni liian harvoin. Tunnen epäonnistuneeni kun eivät tuon enempää kaipaa. On mulla 2 kissaa. Eikä ole ketään, kenen kanssa puhua näistä tunteista. Tuntuu siltä, että lapseni ovat vaan iloisia kun pääsivät vihdoin kotoa vaikka mielestäni olen ollut ihan hyvä äiti. Kuunteleva ja rakastava. Epäonnistumisen tunne on musertava.

Olen itse 55-vuotias, lapset muuttaneet aika hiljan opiskelupaikkakunnille. Onhan tämä alkuun vähän haikeaa, vaatii totuttelemista. Nuoret ovat vähän väliä mielessäni. Toisaalta on ihanaa, kun suhde selkeästi muuttuu, näkee kuinka lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja pärjäävät:)

Tosin olen työelämässä, mikä vie oman aikansa. Käyn paljon näyttelyissä, konserteissa, elokuvissa, luen paljon. Minulla on omat rakkaat pitkäaikaiset ystävät. Ja mies. Juuri aloitin venäjän opiskelun.
Muutaman vuoden sisällä meillä on tarkoitus muuttaa pienempään asuntoon, ja olen jo pikkuhiljaa käynyt tavaroita läpi ja myynyt ylimääräisiä Torissa. Kirppiksellekin on tarkoitus mennä kesällä myymään, täällä järjestetään kesällä ilmaisia kirppistapahtumia.

Tuntuu, että ap ei nyt oikein jaksa eikä halua yhtään mitään. Suosittelen sinulle kuitenkin sitä mielialalääkettä, voisi parantaa oloasi!

Menet mindfulness -kurssille. Oikeasti. 

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 17:11"]

Oletko harkinnut lemmikin ottamista? Ainakin koirasta olisi oikeasti seuraa ja sen kanssa voisi puuhastellakin kaikkea.

Onhan tuo varmasti iso elämänmuutos ja se on ihan normaalia, että se ahdistaa aluksi ja elämä voi tuntua tyhjältä. Kuinka usein näet lapsiasi? Jos pyytäisit heitä käymään vaikka useammin tai kävisit heidän luonaan kyläilemässä?

[/quote]

En ole uskaltanut puhua tunteistani, etten kuten tuolla joku sanoi, etten olisi ahdistava ja roikkuva äiti. Välillä viikottain , välillä harvemmin. Tykkäisin jos vaikka joku pistäytyisi useamminkin. Mutta olen ajatellut, että sen pitäisi lähteä heistä ja olen pettynyt kun käyvät mielestäni liian harvoin. Tunnen epäonnistuneeni kun eivät tuon enempää kaipaa. On mulla 2 kissaa. Eikä ole ketään, kenen kanssa puhua näistä tunteista. Tuntuu siltä, että lapseni ovat vaan iloisia kun pääsivät vihdoin kotoa vaikka mielestäni olen ollut ihan hyvä äiti. Kuunteleva ja rakastava. Epäonnistumisen tunne on musertava.

[/quote]

Totta kai ne on iloisia, se on NORMAALIA! Etkö sä ollenkaan muista omaa aikuistumistasi, tai muuten tajua nuorten sielunelämästä mitään? Tulisin hulluksi jos mun äiti olisi tuollainen, ei mitään omaa elämää. 

En ymmärrä kysymystä. Netistä löytyy ilmaiseksi vaikka mitä kursseista kissavideoihin ja myös vinkkejä siihen mitä kaikkea voi harrastaa ilmaiseksi tai pienellä rahalla. Ja joo, olen ollut pitkäänkin työttömänä välillä ja tekemistä kyllä löytyi enemmän kuin mihin oli aikaa.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 17:19"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 17:11"]

Oletko harkinnut lemmikin ottamista? Ainakin koirasta olisi oikeasti seuraa ja sen kanssa voisi puuhastellakin kaikkea.

Onhan tuo varmasti iso elämänmuutos ja se on ihan normaalia, että se ahdistaa aluksi ja elämä voi tuntua tyhjältä. Kuinka usein näet lapsiasi? Jos pyytäisit heitä käymään vaikka useammin tai kävisit heidän luonaan kyläilemässä?

[/quote]

En ole uskaltanut puhua tunteistani, etten kuten tuolla joku sanoi, etten olisi ahdistava ja roikkuva äiti. Välillä viikottain , välillä harvemmin. Tykkäisin jos vaikka joku pistäytyisi useamminkin. Mutta olen ajatellut, että sen pitäisi lähteä heistä ja olen pettynyt kun käyvät mielestäni liian harvoin. Tunnen epäonnistuneeni kun eivät tuon enempää kaipaa. On mulla 2 kissaa. Eikä ole ketään, kenen kanssa puhua näistä tunteista. Tuntuu siltä, että lapseni ovat vaan iloisia kun pääsivät vihdoin kotoa vaikka mielestäni olen ollut ihan hyvä äiti. Kuunteleva ja rakastava. Epäonnistumisen tunne on musertava.
[/quote]

Eihän se epäonnistumista ole, päinvastoin, lasten kuuluukin lähteä. Ja vaikka olet heille rakas, heidän on tehtävä irtiotto, eivätkä voi luonasi kokoaikaa käydä. Nuoren aikuisen elämä on niin täynnä kaikkea, ja niin pitääkin olla.
Olisiko sinulla mitään vanhaa ystävyyttä, jota voisit nyt yrittää elvyttää?

Huh huh, millaista tekstiä ap on saanut. Eikö kellekään teistä vastaajista tullut edes hetkeksi tyhjän pesän syndroomaa? Tuntuu, että siellä on kiljuttu riemusta kun lapset on saatu potkittua pois. Kyllähän siinä väkisinkin elämän sisältö muuttuu. Omani muuttivat viime kesänä pois ja vieläkin tuntuu välillä yksinäiseltä, eikä se tarkoita sitä etteikö tässä minulla olisi elämää. 

Kannattaa aloittaa se oma elämä jo ennenkuin lapset lähtee. Pienin askelin, aluksi harrastuksia lasten kanssa ja sitten harrastuksia ilman lapsia. Siten se erkaneminen lapsista on helpompaa, eikä lapset ole ainut elämän sisältö.