Lue keskustelun säännöt.
Olen opettaja, joka vihaa työtään. Onko muita samanlaisia?
13.04.2015 |
Olen pätevä kielten aineenopettaja ja nyt ollut muutaman vuoden opettajan työssä. Minulla on ollut myös hyviä hetkiä, mutta päällimmäisenä on uupumus ja jonkinlainen turhautuminen työssä. Työtä on todella paljon: erilaisia käytöshäiriöitä ja oppimisvaikeuksia löytyy todella monelta oppilaalta ja esimerkiksi wilmaviestien lukemiseen ja niihin vastaamiseen kuluu aivan tolkuttomasti aikaa (arvioisin, että viikossa n. 3-4 tuntia vähintään). Välillä ottaa niin paljon päähän vanhemmat, jotka syyttävät opettajaa milloin mistäkin sekä lähettelevät turhia viestejä, kuten "olihan se niin, että huomenna on sisäliikuntaa?". No onhan se toki tärkeää tietää, mutta ennen wilmajärjestelmää ihminen olisi vaan pakannut ne sisäliikuntavarusteet lapsen mukaanturhia kyselemättä. Opettajan oletetaan lukevan vielä yömyöhälläkin viestejä ja vastaavan niihin (mitä en kylläkään todellakaan tee).
Opettajan työssä on hyvä puoli se, että jos on pakko, voi lähteä kotiin aikaisin (eli n. yhden maissa), jolloin kylläkin jää paperitöitä (ja esim wilma) iltatöiksi, mutta eipähän tarvitse oman pikkukoululaisen olla yksin kotona. Samoin kesäloma on hieno juttu. Opettajan työ on kuitenkin vastuuseen ja työmäärään nähden niin huonosti palkattua ja kuluttavaa, että olen ajatellut hakeutua muualle töihin.
Ongelmana on tällä hetkellä vaan se, mihin hakeutuisin. Uudelleenkouluttautuminen ei ole mahdollista (kouluttauduin jo uudelleen opettajaksi muutama vuosi sitten, huoh). Nyt on ansaittava rahaa. Olisiko kellään hyviä ajatuksia, mihin muualle opettaja voi sijoittua työelämässä? Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Kommentit (61)
Jos olet toista vuotta luokanopena, niin lohdutukseksi voin sanoa, että työ tekijäänsä neuvoo, ja ikä tuo auktoriteettia. Sanoit, että lasten pitää oppia kuuntelemaan ohjeet. Väärin! Jokaisessa luokassa on lapsia, joiden on vaikea vastaanottaa ohjeita vain kuulemalla, ja monilla ne ohjeet menevät ohi ihan muuten vain. Siis aina ohjeet, esim. syksyn liikuntasuunnitelma jakoon wilmaan, ellei se ole koulun yhteinen ja jo jossain nettisivulla. Läksyt AINA taululle kirjoitettuna. Jos jollain lapsella on jatkuvasti läksyt tekemättä, tarkastat, että ne on kirjaan merkittynä. Myös tunnilla annettavat ohjeet AINA selkeästi ja myös taululle lyhyesti kirjoitettuna (vähintään sivunumero). Myös käyttäytymisen ohjeet kerrotaan luokalle etukäteen. Älä luule, että he osaisivat olla fiksuja. Vaikka kotona kasvatettaisiin miten hyvin, niin joukossa tyhmyys tiivistyy ja ohjeet unohtuvat. Jos lasten välejä pitää selvitellä, niin puhuttele aina vain yksi lapsi kerrallaan. Päätä itse istumajärjestys ja kerro etukäteen, että ei saa valittaa open päätöksestä. Siis selkeyttä ja rauhallisuutta ohjeiden antoon. Esiinny itsevarmasti, mutta empaattisesti. Ja vanhemmille ohjet wilman kautta. Eivät he ole kysymyksineen typeriä, vaan haluavat tukea työtäsi ja haluavat että lapsi toimii oikein. Ota vanhempien tuki vastaan. Toki voit myös opastaa kysymään esim. liikunta-asioita ensin kavereilta, eikä aina suoraan opelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ja vuorovaikutus kuormittaa vuosi vuodelta opettajia enenevässä määrin, ennen saivat keskittyä itse opetuksen sisältöön ja oppilaisiin."
Miksi yhteistyötä sitten pitää olla? Se kuormittaa myös meitä vanhempia. Monen lapsen äitinä minulla on muutakin tekemistä kuin ravata koululla, suunnitella typeriä (tätä sanaa en käytä lasten kuullen) tapahtumia, ostaa Saanapetterille vihreäraidallinen haalari näytelmää varten jne. Jo pelkästään se, että nuoremmille lapsille pitää hommata hoitaja, kun itse tapaamisiin lähtee, on raivostuttavaa ja kallista. Toivoisin, että kun lapseni aamulla lähetän kouluun tai vien tarhaan, henkilökunta siellä hoitaisi hommansa ja minä hoidan omani, ensin työpaikalla ja sitten kotona.
Olen niin samaa mieltä! Mikä tämän yhteistyön ajatus oikein on? Odotatteko, että olen jotain mieltä teidän toimintatavoistanne? En ole kasvatusalan ammattilainen, en halua puuttua koulunkäyntiin! Ja kaiken huippuna, entä jos olenkin eri mieltä, esitän kritiikkiä, niin vedätte herneen nenään. Pitäisi ilmeisesti tulla kuuntelemaan ja kehumaan miten hienoa kaikki on, vai mitä oikein odotatte? Tehkää työnne, minä teen omani.
No nyt tuli rehellistä palautetta :D. Mua jotenki opena helpotti kuulla tuo. Tuosta voi kuulla, että ärtymyksen takana on luotto opettajan ammattitaitoon kasvattajana "Lopeta se vatvominen, mutta tee muuten niin kuin teet".
Ennen opettajilla oli annettu auktoriteetti, jota ei saanut kyseenalaistaa. Nykyisin auktoriteetti pitää ansaita, ja se on väärin.
Missä on sanottu että nuorilla on oikeus aukoa päätänsä tunneilla ja hälistä? Tää homma menee aina sairaammaksi.
Pitäisi olla nollatoleranssi häiriköinnille, ei teinit ole maailman napoja vaikka luulevat olevansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat kysyvät kielten opettajalta mitä liikuntaa on?
Niinpä. Samaa on minultakin kysytty ja olen myös kielten ope yläkoulussa. Ja sunnuntai-iltana om tulllut Wilmaan joku kysymys aiheesta jolla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa ja kun en ole heti vastannut niin Wilmassa on maanantaiaamuun mennessä jo pari haloo, saako vastausta-viestiä.
Teen monesti töitä myös sunnuntaina mutta pidän rajan siinä että en käy Wilmassa juurikin jotta en näe sinne viikonloppuna tulleita viestejä vanhemmilta. Osa vanhemmista ehtiikin sitten poistaa tunnekuohussa kirjoittamansa viestin. Näkyy vain että tämä viesti poistettu ja kellonaika.
Mutta olen ollut pitempään opena kuin ap mutta ajatukseni on työstä sama eli mietin mihin kouluttautuisin. Ensi keväänä sitten haen uuteen koulutukseen. En jaksa saikata yhä useamman erityiskoulutasoisen oppilaan kanssa päivästä toiseen.
Miksi avaat Wilman oppituntien jälkeen? Avaat sen maanataina, kun tulet koululle ja vastaat, ettet tiedä, mitä liikuntaa oppilailla on ja että kysymys pitää lähettää liikunnanopettajan Wilmaan. Jos huoltaja suuttuu, anna suuttua. Mitä se sinulle kuuluu, vanhempien tyhmyys lähettää viestejä luokanvalvojalle sunnuntaisin ja olettaa hänen vastaavan? Jos yläasteikäinen ei tiedä, mitä liikuntaa maanantaina on, kysyy kavereilta tai tulee ilman liikuntavaatteita. Ei saa uhriutua tai pelätä huoltajia. Tee selväksi, että sunnuntaisin et viesteihin vastaa, eikä liikunta kuulu sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Luitko kolmonen viestini kunnolla? Kirjoitin, että kotiin voi pakon edessä lähteä jo yhdeltä, mutta sitten töitä on tehtävä illalla. Minulla on 25 opetustuntia viikossa, ja tosiaan, se aika on opetusta, muu aika on opetuksen suunnittelua, kokeiden ym. korjaamista, wilmaa (tosiaan se usea tunti viikossa), vanhempainvartteja, kokouksia (vähintään 2 tuntia viikossa), välituntivalvontoja, vanhempainvartteja yms. Usein myös osa välitunneista menee puhutteluihin, välkkäjäähyihin, riitojen selvittelyihin - ja sitten pitäisi vielä ehtiä käydä kopioimassa ja hakemassa materiaaleja seuraavalle tunnille.
Haluaisinkin oikeastaan lukioon opettajaksi, koska siellä vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö on minimaalista. Lukioon on vaan niin vaikea päästä, usein vaaditaan aiempaa kokemusta lukiosta (mitä minulla ei ole). Täytyy varmaan yrittää vielä sinne, josko se olisi siedettävämpää.
Lukiossa päälle tulevat sitten prelit ja yo-rumba. On todella haastavaa sekin. Oppilaat suuttuvat julmetusti, jos joku ei osaa arvioida riittävän oikein yo-lautakunnan kanssa, mitä tuloksia on odotettavissa. Kilpailu tulevista koulutuspaikoista on kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaksi tuli mieleen, jos vaihtaisit työympäristöä peruskoulusta vaikka johonkin aikuisten opettamiseen? Opetan itse aikuisia kansalaisopistossa, tosin eri aineita. Kansalaisopistojen kielikurssithan on tosi suosittuja. Entä voisitko opettaa esim. aikuislukiossa, tai toisella asteella? Aikuisissa on se hyvä puoli, että heidän kanssaan ei mene niin paljon aikaa kasvattamiseen, voi keskittyä itse opetukseen :)
Kansalaisopistossa on kuulemma ihan kamalaa opettaa kieliä. Puolet opiskelijoista on itse ammatiltaan kieltenopettajia, ja jokainen virheesi ja pedagoginen epätäydellisyytesi tulee kyllä selväksi.
Maalaispaikkojen lukiot ovat myös aivan kammottavia paikkoja kieltenopettajille. Iso osa oppilaista on vähän yksinkertaista lestadiolaisperheen kakaraa, jotka eivät osaa yhtään kieliä kun eivät ole saaneet katsoa telkkaria tai kuunnella poppista. Niitä joutuu sitten kamalasti yrittämään prepata, kun on opettajan huonoutta ja häpeää kun eivät kirjoituksista selviä.
Juu, on ystävättärenä kieltenopettaja. On kuulemma Maailman Rankin Ammatti, ei voi ymmärtää kuinka jotkut tekevät enemmänkin kuin minimitunnit...
Vaikutat tekstisi perusteella erittäin suvaitsemattomalta ja maailmaa näkemättömältä ihmiseltä. Toivottavasti elämä sinuakin opettaa.
Olen opettaja, ja minusta tuntuu, että työni on sitä, että pidän päivän aikana 75 minuutin mittaisia live-esityksiä sen 1-6 kertaa, yleisö vain vaihtuu. Moniko konttoristi jaksaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita pyllyilijöitä on tosiaan joka luokassa. Vievät aivan liikaa aikaa ja huomiota muilta ja itse opetuksesta. Vanhemmat usein vielä tukevat, ettei ole mitenkään mahdollista ja opettaja on vaan asenteellinen ammatissaan. Kaikki kärsivät. Vie hirveästi ylimääräistä aikaa ja resursseja muilta.
Tuli itsekin vedettyä joskus ranttaliksi lapsena. Vanhemmille tietysti selitin, etten se minä ollut, vaan ne muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaksi tuli mieleen, jos vaihtaisit työympäristöä peruskoulusta vaikka johonkin aikuisten opettamiseen? Opetan itse aikuisia kansalaisopistossa, tosin eri aineita. Kansalaisopistojen kielikurssithan on tosi suosittuja. Entä voisitko opettaa esim. aikuislukiossa, tai toisella asteella? Aikuisissa on se hyvä puoli, että heidän kanssaan ei mene niin paljon aikaa kasvattamiseen, voi keskittyä itse opetukseen :)
Kansalaisopistossa on kuulemma ihan kamalaa opettaa kieliä. Puolet opiskelijoista on itse ammatiltaan kieltenopettajia, ja jokainen virheesi ja pedagoginen epätäydellisyytesi tulee kyllä selväksi.
Maalaispaikkojen lukiot ovat myös aivan kammottavia paikkoja kieltenopettajille. Iso osa oppilaista on vähän yksinkertaista lestadiolaisperheen kakaraa, jotka eivät osaa yhtään kieliä kun eivät ole saaneet katsoa telkkaria tai kuunnella poppista. Niitä joutuu sitten kamalasti yrittämään prepata, kun on opettajan huonoutta ja häpeää kun eivät kirjoituksista selviä.
Juu, on ystävättärenä kieltenopettaja. On kuulemma Maailman Rankin Ammatti, ei voi ymmärtää kuinka jotkut tekevät enemmänkin kuin minimitunnit...
Vaikutat tekstisi perusteella erittäin suvaitsemattomalta ja maailmaa näkemättömältä ihmiseltä. Toivottavasti elämä sinuakin opettaa.
Ap sanoi olevansa kieltenopettaja. On ihan eri asia opettaa alakoululaisia, murkkuja tai lukiolaisia. Millä paikkakunnalla tai koulussa. Niissä on todella paljon variaatiota. Muistaa jo omasta nuoruudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niihin menee helposti tuo aika!
Luokanopettaja joutuu tiedottamaan kaikki asiat ja tapahtumat ja kissanristiäiset ja muut koulun toiminnat koteihin ja lisäksi tiedottamaan villejen kakaroitten riidat ja kinat ja selvittelyt. Sen lisäksi vastaamaan niihin lyhyisiin kysymyksiin, ilmoittamaan uinnit, läksyt, kaikki!
Ja auta armias, jos et sitä tee. Aina on joku huoltaja, joka valittaa.
Ihan koiran hommaa välillä koko työ. Haluaisin itse myös pois tästä oravanpyörästä.
Olen lastenhoitaja, lähihoitajana ollut päiväkodeissa ja tehnyt koulunkäynninohjaajan työtä. Oon ollut alalla 7.v aikalailla ja todennut, että tämä työ on ihan hirveää. Ollaan menty miinus kahdella työntekijällä integroidussa päiväkodissa, jossa oli mm. autistisia ja selkäydinvammaisia lapsia. Ihan järkyttävää hommaa. Oon aivan täynnä tätä alaa ja aloin opiskelemaan välinehuoltajaksi. Olin yhden päivän töissä erityisluokassa sijaisena, missä lapset saivat kiroilla ja käyttää ilman lupaa opettajan tietokonetta, piirrellä minecraftilla alapään kuvia, pelata sählyä luokassa, liikuntatunneilla leikittiin piilosta. Yks pentu repi kaikki vihkonsa jne. Ajattelen nyt että samantekevää, en enää jaksa vääntää säännöistä jne. Yksi päivä sinne tai tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat kysyvät kielten opettajalta mitä liikuntaa on?
Jos olet luokanvalvoja niin kysyvät kaikkea mahdollista, eivät osaa laittaa viestiä suoraan sille opettajalle jota asia koskee.
Olen lastenhoitaja, teen kuukauden sijaisuutta erityisluokkaan. Jo kahden viikon jälkeen olisi tehnyt mieli keksiä syy työn lopettamiselle. Olen todella uupunut nostoista, kun nostelen ja puen semmoista varmaan noin 8.v lasta. Käsiä särkee ja sormia, selkää ja niskoja. Nukun joka yö huonosti, kun kipuja joka puolella. Sitten töissä potkitaan, purraan, raavitaan vielä. Kakarat juoksevat pakoon, kun välitunti loppuu ja takseille lähtö on jatkuvaa tappelua. Työ ei ole todellakaan koulunkäynnin ohjausta, vaan jotain laaja-alaista kehitysvammatyötä koulussa. Kaipaisin töihin oikeisiin koulunkäynnin ohjaajan hommiin, avuksi tunneille normaaliin opetukseen. Onneksi opiskelen toista alaa. Ei tätä työtä jaksa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aineenopettajilla on vielä usein luokanvalvontaluokka, jonka asioista joutuu huolehtimaan. Tämän vuoksi suuren oppilasmäärän lisäksi on LV-vastuu ja mm. vanhempainiltojen pitäminen, wilma-viesteihin vastaaminen (esim. juuri liikunnasta ym.) ja luokan pedagogisten asiakirjojen päivittäminen. Liikaa duunia liian pienellä liksalla 😔
Kyllä on monia muitakin, jotka vihaavat opettajan työtä.
Vierailija kirjoitti:
Koska työskentelen tällä hetkellä toista vuotta luokanopettajana. T. ap
Olisiko tästä ollut syytä mainita aloituksessa? Esim. "Olen pätevä kielten aineenopettaja, mutta en ole saanut koulutustani vastaavaa työtä ja työskentelen tällä hetkellä luokanopettajana."
Jos haluat tehdä hommia aineenopettajana, käsittääkseni olisi avuksi, jos kasvattaisit pätevyyksien määrää. Yksi tuttu kieltenopettaja hankki S2-pätevyyden ja sai sen avulla ensimmäisen sijaisuutensa. Taisi tehdä vain yhden vuoden mittaisen sijaisuuden ja sen jälkeen onnistui jo nappaamaan viran.
Vierailija kirjoitti:
kielen opettaja voi kouluttautua kääntäjäksi
Kääntäjiä ei juuri enää tarvita kun jokaisella on Google Translate taskussa.
Opiskelin opettajaksi mutta työskentelen kouluttajana muulla alalla. Työ on mukavaa eikä opinnot menneet hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itsekin opiskelin aineenopettajaksi ja vaikka olinkin tehnyt satunnaisia sijaisuuksia, niin sain kylmää vettä niskaani ekalla pidemmällä määräaikaisella pestilläni.
Tuntien suunnittelu tyhjästä ilman mitään tukea ja muu työ (kokeet, kokoukset, erinäiset "vapaaehtoiset" tehtävät kuten koulun juhlien ja tapahtumien suunnittelu, kodin yhteistyö, arviointi) vei hirveästi aikaa. Ja kun oppilaat eivät edes jaksaneet kuunnella, vaan sen hälyn yli yritti joka päivä ääni käheänä huutaa, alkoi todellakin kypsyttää. Lisänä ne jotkut vanhemmat, jotka soittivat jauhaakseen illat pitkät Pirkka-Pekon sivuseikoista (kaipasivat itsekin jotain hoitoa?).
Laskin päiviä tuon tehtävän loppumiseen enkä enää ole hommiin hakenut. Ymmärrän todellakin niitä, jotka palavat loppuun. Mitään kiitosta et saa siitä, että illat ja viikonloput kaiket pohdit pedagogisesti kehittäviä ja teinejäKIN kiinnostavia tapoja opettaa jokin asia. Äänihuulet kärsivät, melutaso on kuin jostain tehokanalasta ja jatkuva riittämättömyydentunne vaivaa.
Enkä todellakaan vaivaa omien lasteni opettajia Wilmalla/puhelimella. Ainoastaan sairauspoissaolot tms. mainitsen.
Eikö tämä ole väärä strategia, että yrittää huutaa melun yli? Silloinhan lapset päin vastoin alkavat itse käyttää kovempaa ääntä puhuessaan kaverille, jotta kuulevat toisensa opettajan äänen yli.
Eikö ennemmin kannata puhua hiljempaa tai max tavallisella äänellä? Jos siellä kukaan ei halua kuunnella, niin EVVK. Jos siellä on joku oppilas, joka haluaa kuulla, niin se sanoo niille toisille, että "nyt v***u pää kiinni, täällä jotkut haluaa oppia".
Sijaisten osa on se karuin. Oman opettajan kanssa kiltisti käyttäytyvät oppilaat heittäytyvät aivan hulttioiksi, kun tulee sijainen. Se on vähän niin kuin oltaisiin vapaalla, ei tarvitse oppia mitään ja voidaan ottaa rennommin. Jos oppilailla on tämä asenne, niin älä sinäkään hikoile. Voit antaa läksyksi ne asiat ja tehtävät, mitä piti käydä tunnilla läpi.
Itse teen töitä tällä hetkellä freelancermuusikkona, en jaksanut olla opettajana yksityisessä musiikkikoulussa. Ihan käsittämätön työmäärä välillä, vanhemmat olettavat että olen minä tahansa kellonaikana minä tahansa päivänä tavoitettavissa, ei ole työsuhdepuhelinta ollut... Opetin siis ryhmiä, joten oppilaita oli todella paljon. Yksilöopettajana on paljon helpompi työtaakka. Lapset on enimmäkseen ihania mutta sitten se kaikki muu mitä työhön kuuluu ja raivohullut vanhemmat... Seuraavaksi ajattelin hakea johonkin kunnalliseen konservatorioon, niissä on vähän tolkullisempi meno kuin monien yksityisten yrittäjien musiikkikouluissa. Ei pitäisi työnantajankaan hiillostaa.