Olen opettaja, joka vihaa työtään. Onko muita samanlaisia?

Laita Wilmaan viikko- tai kk- tiedote tai käytä läksykalenteria ja kouluta vanhemmat käyttämään sitä lopettamalla viesteihin vastaaminen. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Palkallista yt-aikaa on luokanopettajilla muistaakseni 4t viikossa ja sen pitäisi riittää palavereihin, kokouksiin ja viesteihin. Raja pitää vetää itse.

Ymmärrän. Itsekin opiskelin aineenopettajaksi ja vaikka olinkin tehnyt satunnaisia sijaisuuksia, niin sain kylmää vettä niskaani ekalla pidemmällä määräaikaisella pestilläni.

Tuntien suunnittelu tyhjästä ilman mitään tukea ja muu työ (kokeet, kokoukset, erinäiset "vapaaehtoiset" tehtävät kuten koulun juhlien ja tapahtumien suunnittelu, kodin yhteistyö, arviointi) vei hirveästi aikaa. Ja kun oppilaat eivät edes jaksaneet kuunnella, vaan sen hälyn yli yritti joka päivä ääni käheänä huutaa, alkoi todellakin kypsyttää. Lisänä ne jotkut vanhemmat, jotka soittivat jauhaakseen illat pitkät Pirkka-Pekon sivuseikoista (kaipasivat itsekin jotain hoitoa?).

Laskin päiviä tuon tehtävän loppumiseen enkä enää ole hommiin hakenut. Ymmärrän todellakin niitä, jotka palavat loppuun. Mitään kiitosta et saa siitä, että illat ja viikonloput kaiket pohdit pedagogisesti kehittäviä ja teinejäKIN kiinnostavia tapoja opettaa jokin asia. Äänihuulet kärsivät, melutaso on kuin jostain tehokanalasta ja jatkuva riittämättömyydentunne vaivaa.

Enkä todellakaan vaivaa omien lasteni opettajia Wilmalla/puhelimella. Ainoastaan sairauspoissaolot tms. mainitsen.

Vierailija kirjoitti:

Lukion opena olin tulossa sanomaan samaa: yritä henkesi edestä päästä lukioon! Hae ja tee itseäsi tykö eri lukioihin. Itselläni on kokemusta myös yläkoulusaa opettamisesta ja lukion opettajana oleminen on oikeasti kuin aivan eri työ. Nautin aivan älyttömästi! Ja 15 v on nyt tästä kokemusta.

Riippuu lukiosta ja sen oppilasaineksesta. Hyvissä lukioissa on korkea taso ja oppilaat opiskelevat, mutta huonoissa olet samanlainen päiväkerholaisten hoitaja kuin villeimmissä yläkouluissa.

Irtisanot vain itsesi ja sitten uuden työn hakuun. Kyllä tekevälle aina töitä löytyy.

Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ja vuorovaikutus kuormittaa vuosi vuodelta opettajia enenevässä määrin, ennen saivat keskittyä itse opetuksen sisältöön ja oppilaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pätevä kielten aineenopettaja ja nyt ollut muutaman vuoden opettajan työssä. Minulla on ollut myös hyviä hetkiä, mutta päällimmäisenä on uupumus ja jonkinlainen turhautuminen työssä. Työtä on todella paljon: erilaisia käytöshäiriöitä ja oppimisvaikeuksia löytyy todella monelta oppilaalta ja esimerkiksi wilmaviestien lukemiseen ja niihin vastaamiseen kuluu aivan tolkuttomasti aikaa (arvioisin, että viikossa n. 3-4 tuntia vähintään). Välillä ottaa niin paljon päähän vanhemmat, jotka syyttävät opettajaa milloin mistäkin sekä lähettelevät turhia viestejä, kuten "olihan se niin, että huomenna on sisäliikuntaa?". No onhan se toki tärkeää tietää, mutta ennen wilmajärjestelmää ihminen olisi vaan pakannut ne sisäliikuntavarusteet lapsen mukaanturhia kyselemättä. Opettajan oletetaan lukevan vielä yömyöhälläkin viestejä ja vastaavan niihin (mitä en kylläkään todellakaan tee).

Opettajan työssä on hyvä puoli se, että jos on pakko, voi lähteä kotiin aikaisin (eli n. yhden maissa), jolloin kylläkin jää paperitöitä (ja esim wilma) iltatöiksi, mutta eipähän tarvitse oman pikkukoululaisen olla yksin kotona. Samoin kesäloma on hieno juttu. Opettajan työ on kuitenkin vastuuseen ja työmäärään nähden niin huonosti palkattua ja kuluttavaa, että olen ajatellut hakeutua muualle töihin.

Ongelmana on tällä hetkellä vaan se, mihin hakeutuisin. Uudelleenkouluttautuminen ei ole mahdollista (kouluttauduin jo uudelleen opettajaksi muutama vuosi sitten, huoh). Nyt on ansaittava rahaa. Olisiko kellään hyviä ajatuksia, mihin muualle opettaja voi sijoittua työelämässä? Onko muita samassa tilanteessa olevia?

Kouluhan se on lähtenyt vastuuttamaan vanhempia lapsten asioista. Lapsena ihan itse olin vastuussa siitä, oliko oikeat liikuntavälineet mukana vai ei. Samoin siitä, oliko läksyt tehty vai ei. Koko koulunkäynti oli omalla vastuulla, lintsaamisesta korkeintaan ilmoitettiin kotiin. Todistuksessa sitten näki, miten on vastuunsa hoitanut. Huoh, kun niiden vanhempienkin  on ansaittava rahaa.

Mitähän vanhemmat siitä pitäisivät nykyään, että vastu olisi lapsilla ja sitten tulisi vain se todistus keväällä kouraan?

Voitko opiskella avoimessa aikuiskasvatuksen kursseja ja hakeutua opeksi AMK:un, yliopistoon, iltalukioon, aikuiskoulutukseen tms?

Muoks. Ja piti sanomani, että olen itse yläkoulun ope. Pidän työstäni, vaikka välillä olen totaalisen poikki. Ymmärrän tunteesi, koska tämä työ on kuormittavaa. Arvostelijoille suosittelen yli 3kk sijaisuutta luokanopena tai luokanvalvojana.

Opetan kieliä kansalaisopistoissa. Rakastan työtäni ja saan todella keskittyä itse asiaan eli opettamiseen. Työmäärä on hurja, sillä oppituntien suunnitteluun menee ihan hirveästi aikaa. Varjopuolena on sitten se, että tuloni ovat todella heikot, koska opistojen lukukausi on lyhyt. Olen vuodessa monta kuukautta työttömänä. Olen tehnyt satunnaisesti sijaisuuksia eri luokka-asteilla ja voin sanoa, että jokaisessa on omat ongelmansa. Eipä se lukiokaan kieltenopettamisen kannalta näyttäydy minään paratiisina kaikkine aineidenkorjaamisineen jne. Minuakin kiinnostaisi, mihin muihin töihin opettajat ovat sijoittuneet.

Mä oon pohtinut, olenko jotenkin keskimääräistä heikompi, kun työ väsyttää niin sikana. En edes tee överipäiviä ja lomat lähinnä lomailen. Olen siis myös aineenopettaja yläkoulussa. Tällä hetkellä mulla on 24 tuntia, johon kuuluu luokanvalvojuus. Varsinkin nuo oman luokan asiat onövat viime vuonna, kun en vielä ollut heidän valvojansa, menneet vähän solmuun ja meinasin kyllä kyyneleen tirauttaa, kun tänään setvin lukkaristani aukkopaikkoja, joiden aikana voisin käydä seuraamassa oman luokkani menoa muiden aineiden tunneilla.

Mietin juuri tänään, että ihan aidosti ja oikeasti välitän niistä lapsista ja monesta tykkäänkin myös muuten kuin pedagogisen rakkauden näkökulmasta. Silti on vaikea sietää sitä, että työpaikallaan joutuu jatkuvasti piittaamattoman ja ivallisen käytöksen kohteeksi. Että tarvitseeko minun, aikuisen ihmisen, töissäni kuunnella sellaista röyhkeää kommentointia päivästä toiseen. Luokassa, jossa on 20 lasta, riittää kolme tai neljä pyllyilijää ja mölyäjää sotkemaan koko pakan, ja ainahan ne kolme vähintään löytyy... Jotenkin olisi vielä eri asia, jos olisivat omia lapsia. Mikään eläintarhameininki ei mun tunneillani ole ja komennan kyllä, mutta totisesti toivoisin, että työ olisi muuta kuin joukkojen hallintaa.

Mitäköhän sitten tekisin, jos jokin toinen ala pitäisi valita? En tiedä! Voisin olla vaikka kirjastonhoitaja, joogaohjaaja, museo-opas tai puutarhuri, mutta ei noistakaan taida leipää tienata, kun ei ole työpaikkoja. Opena mennään. Purraan hammasta ja siedetään.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon pohtinut, olenko jotenkin keskimääräistä heikompi, kun työ väsyttää niin sikana. En edes tee överipäiviä ja lomat lähinnä lomailen. Olen siis myös aineenopettaja yläkoulussa. Tällä hetkellä mulla on 24 tuntia, johon kuuluu luokanvalvojuus. Varsinkin nuo oman luokan asiat onövat viime vuonna, kun en vielä ollut heidän valvojansa, menneet vähän solmuun ja meinasin kyllä kyyneleen tirauttaa, kun tänään setvin lukkaristani aukkopaikkoja, joiden aikana voisin käydä seuraamassa oman luokkani menoa muiden aineiden tunneilla.

Mietin juuri tänään, että ihan aidosti ja oikeasti välitän niistä lapsista ja monesta tykkäänkin myös muuten kuin pedagogisen rakkauden näkökulmasta. Silti on vaikea sietää sitä, että työpaikallaan joutuu jatkuvasti piittaamattoman ja ivallisen käytöksen kohteeksi. Että tarvitseeko minun, aikuisen ihmisen, töissäni kuunnella sellaista röyhkeää kommentointia päivästä toiseen. Luokassa, jossa on 20 lasta, riittää kolme tai neljä pyllyilijää ja mölyäjää sotkemaan koko pakan, ja ainahan ne kolme vähintään löytyy... Jotenkin olisi vielä eri asia, jos olisivat omia lapsia. Mikään eläintarhameininki ei mun tunneillani ole ja komennan kyllä, mutta totisesti toivoisin, että työ olisi muuta kuin joukkojen hallintaa.

Mitäköhän sitten tekisin, jos jokin toinen ala pitäisi valita? En tiedä! Voisin olla vaikka kirjastonhoitaja, joogaohjaaja, museo-opas tai puutarhuri, mutta ei noistakaan taida leipää tienata, kun ei ole työpaikkoja. Opena mennään. Purraan hammasta ja siedetään.

Tuota ivallista ja röyhkeää käyttäytymistä on välillä vaikea jättää etäälle. Tunteisiin tahtoo mennä, kun oppilas sanoo pahasti. Yksikin oppilas saattaa saada luokan dynamiikan sekaisin niin, että muut orjailevat tuota pelleilijää. Vanhempien on USEIN vaikea uskoa lapsestaan mitään kielteistä. Kyllä minä senkin tavallaan ymmärrän. Suurin osa nuorista on mukavia, kun niitä kahdestaan jututtaa. Tänä vuonna sain oman aineeni lisäksi opinto-ohjaajan tehtäviä. Toivon saavani noiden ohjauskeskusteluiden avulla oppilat näppeihini.

Nuo listaamasi ammatit vaikuttavat kyllä olevan ihanaa vastapainoa opettajan työlle :). Ne voisivat tuntua ainakin jonkin aikaa oikealta paratiisilta.

kielen opettaja voi kouluttautua kääntäjäksi

Vierailija kirjoitti:

Ekaksi tuli mieleen, jos vaihtaisit työympäristöä peruskoulusta vaikka johonkin aikuisten opettamiseen? Opetan itse aikuisia kansalaisopistossa, tosin eri aineita. Kansalaisopistojen kielikurssithan on tosi suosittuja. Entä voisitko opettaa esim. aikuislukiossa, tai toisella asteella? Aikuisissa on se hyvä puoli, että heidän kanssaan ei mene niin paljon aikaa kasvattamiseen, voi keskittyä itse opetukseen :)

Kansalaisopistossa on kuulemma ihan kamalaa opettaa kieliä. Puolet opiskelijoista on itse ammatiltaan kieltenopettajia, ja jokainen virheesi ja pedagoginen epätäydellisyytesi tulee kyllä selväksi.

Maalaispaikkojen lukiot ovat myös aivan kammottavia paikkoja kieltenopettajille. Iso osa oppilaista on vähän yksinkertaista lestadiolaisperheen kakaraa, jotka eivät osaa yhtään kieliä kun eivät ole saaneet katsoa telkkaria tai kuunnella poppista. Niitä joutuu sitten kamalasti yrittämään prepata, kun on opettajan huonoutta ja häpeää kun eivät kirjoituksista selviä.

Juu, on ystävättärenä kieltenopettaja. On kuulemma Maailman Rankin Ammatti, ei voi ymmärtää kuinka jotkut tekevät enemmänkin kuin minimitunnit...

Vierailija kirjoitti:

Ekaksi tuli mieleen, jos vaihtaisit työympäristöä peruskoulusta vaikka johonkin aikuisten opettamiseen?

Entä voisitko opettaa esim. aikuislukiossa, tai toisella asteella? Aikuisissa on se hyvä puoli, että heidän kanssaan ei mene niin paljon aikaa kasvattamiseen, voi keskittyä itse opetukseen :)

Ei ikinä, aikuiset ovat nykyään yhtä rasittavia kuin jäkikasvunsa. Vittuillaan ja häiriköidään tunneilla, varsinkin toisella asteella.

Lääkärinä inhoan alkoholisteja ja nistejä sekä muita luusereita jotka tulevat päivystykseen kun ovat ottaneet yliannokset tai teloneet itsensä. On järjetöntä sekoittaa päätänsä niin että ei kykene hallitsemaan itseään.

Minua vanhempana ei kiinnosta opettajien ylipitkät Wilma-viestit tai ylipitkät vanhempainillat ja jonninjoutavat lässytykset. Kouluun mennään käymään koulua ja sillä siisti.

En oleta että opettaja vastaa klo 16 jälkeen yhtään mihinkään. Laita rajat.

"Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ja vuorovaikutus kuormittaa vuosi vuodelta opettajia enenevässä määrin, ennen saivat keskittyä itse opetuksen sisältöön ja oppilaisiin."

Miksi yhteistyötä sitten pitää olla? Se kuormittaa myös meitä vanhempia. Monen lapsen äitinä minulla on muutakin tekemistä kuin ravata koululla, suunnitella typeriä (tätä sanaa en käytä lasten kuullen) tapahtumia, ostaa Saanapetterille vihreäraidallinen haalari näytelmää varten jne. Jo pelkästään se, että nuoremmille lapsille pitää hommata hoitaja, kun itse tapaamisiin lähtee, on raivostuttavaa ja kallista. Toivoisin, että kun lapseni aamulla lähetän kouluun tai vien tarhaan, henkilökunta siellä hoitaisi hommansa ja minä hoidan omani, ensin työpaikalla ja sitten kotona.

Kansalaisopiston opettajana olo on koiranvirka, lyhyet lukukaudet( kurssit loppuu jo joulukuun alussa kun ovat alkaneet syyskuussa), ei virkoja, paljon saman kielen opeja kilpailemassa tunneista, kurssisi eivät pakosti ala ollenkaan tai voivat kuivahtaa kokoon. Tosi kiusallista opettaa paria ihmistä. Oppilaat iäkkäitä, hanakoita puuttumaan opetukseen ja esittämään ties mitä järjettömiäkin toiveita. Aina joku superhankala kärttyilijä joukossa.

Pahimpana omat rakkaat koululaiset joita näet vain tunnin pari päivässä kun lähdet illaksi töihin. Ei ollut sen väärtiä hommaa! Lukiossa paljon asiallisemmat opiskelijat jotka oikeasti tekevät hommia!

Vierailija kirjoitti:

"Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ja vuorovaikutus kuormittaa vuosi vuodelta opettajia enenevässä määrin, ennen saivat keskittyä itse opetuksen sisältöön ja oppilaisiin."

Miksi yhteistyötä sitten pitää olla? Se kuormittaa myös meitä vanhempia. Monen lapsen äitinä minulla on muutakin tekemistä kuin ravata koululla, suunnitella typeriä (tätä sanaa en käytä lasten kuullen) tapahtumia, ostaa Saanapetterille vihreäraidallinen haalari näytelmää varten jne. Jo pelkästään se, että nuoremmille lapsille pitää hommata hoitaja, kun itse tapaamisiin lähtee, on raivostuttavaa ja kallista. Toivoisin, että kun lapseni aamulla lähetän kouluun tai vien tarhaan, henkilökunta siellä hoitaisi hommansa ja minä hoidan omani, ensin työpaikalla ja sitten kotona.

Olen niin samaa mieltä! Mikä tämän yhteistyön ajatus oikein on? Odotatteko, että olen jotain mieltä teidän toimintatavoistanne? En ole kasvatusalan ammattilainen, en halua puuttua koulunkäyntiin! Ja kaiken huippuna, entä jos olenkin eri mieltä, esitän kritiikkiä, niin vedätte herneen nenään. Pitäisi ilmeisesti tulla kuuntelemaan ja kehumaan miten hienoa kaikki on, vai mitä oikein odotatte? Tehkää työnne, minä teen omani. 

Vierailija kirjoitti:

"Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ja vuorovaikutus kuormittaa vuosi vuodelta opettajia enenevässä määrin, ennen saivat keskittyä itse opetuksen sisältöön ja oppilaisiin."

Miksi yhteistyötä sitten pitää olla? Se kuormittaa myös meitä vanhempia. Monen lapsen äitinä minulla on muutakin tekemistä kuin ravata koululla, suunnitella typeriä (tätä sanaa en käytä lasten kuullen) tapahtumia, ostaa Saanapetterille vihreäraidallinen haalari näytelmää varten jne. Jo pelkästään se, että nuoremmille lapsille pitää hommata hoitaja, kun itse tapaamisiin lähtee, on raivostuttavaa ja kallista. Toivoisin, että kun lapseni aamulla lähetän kouluun tai vien tarhaan, henkilökunta siellä hoitaisi hommansa ja minä hoidan omani, ensin työpaikalla ja sitten kotona.

Uusi opetussuunnitelma lisää koulujen yhteydenottoja koteihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat kysyvät kielten opettajalta mitä liikuntaa on?

Niinpä. Samaa on minultakin kysytty ja olen myös kielten ope yläkoulussa. Ja sunnuntai-iltana om tulllut Wilmaan joku kysymys aiheesta jolla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa ja kun en ole heti vastannut niin Wilmassa on maanantaiaamuun mennessä jo pari haloo, saako vastausta-viestiä.

Teen monesti töitä myös sunnuntaina mutta pidän rajan siinä että en käy Wilmassa juurikin jotta en näe sinne viikonloppuna tulleita viestejä vanhemmilta. Osa vanhemmista ehtiikin sitten poistaa tunnekuohussa kirjoittamansa viestin. Näkyy vain että tämä viesti poistettu ja kellonaika.

Mutta olen ollut pitempään opena kuin ap mutta ajatukseni on työstä sama eli mietin mihin kouluttautuisin. Ensi keväänä sitten haen uuteen koulutukseen. En jaksa saikata yhä useamman erityiskoulutasoisen oppilaan kanssa päivästä toiseen.