Onko täällä muita jotka tulevat herkästi riippuvaiseksi?

Minä. Entinen alkoholisi, nykyinen syöppö. Join kaikki pöydän alle. Nykyisin tilaan aina kaksi pitsaa kerralla, yhdestä ei ole mihinkään. Donitseja monta. Missään ei voi pysyä kohtuudessa vaan kaikki vedetään överiksi. Juominen loppui ihme kyllä elämäntilanteen muuttuessa. Nyt olen kalorilaskurissa ollut neljä päivää ja toistaiseksi kaikki hyvin, en ole sortunut. Laihdutin aiemminkin ja silloin tietysti painoin 40 kiloa kun olin tyytyväinen. 

Ihmiset, muistakaa rakastaa itseänne!

*pus*

Äidin puoli suvusta on juoppoja ja mt-ongelmaisia häntä lukuunottamatta melkein kaikki ja samat geenit jyllää minullakin.

Jo ala-asteella olin koukussa jännitykseen ja adrenaliiniin. Livahdin jatkuvasti salaa öisin ulos yksinäni vaeltelemaan. Kiipeilin katoilla ja puissa, mitä kielletympää ja vaarallisempaa, sen parempi. Näpistelin jatkuvasti kaupoista, karkkia ja kaikenlaista tarpeetonta roinaa mikä sattui silmiin osumaan.

Ylä-asteikäisenä aloin hakeutumaan tappeluihin, niistä sai kovat kiksit kävi kummin päin vaan. Tupakkaan jäin koukkuun ensimmäisestä henkäyksestä lähtien.  Satunnaisia alkoholikokeiluita, lisää näpistyksiä. Varastin pari mopoa ja fillarin, kävin huviajelulla ja palautin sitten lähistölle. Rahapelejä.

Lukioikäisenä aloin polttamaan pilveä, mikä oli tavallaan hyvä koska se rahoittii eikä huvittanut enää tapella tai rötöstellä. Ensimmäinen suhde, joka oli täyttä riippuvuutta alusta loppun. Suhde loppui ja niin myös lukiossa käyminen.

Pilvi vaihtui piriin ja lukio duunarihommiin. Ensimmäiset työnarkomanian oireet havaittavissa, painoin spiidin voimalla kahta työtä arjet ja viikonloput. Parin vuoden päästä ei enää kestänyt pää eikä kroppa, vaan tuli totaaliromahdus. 

Lopetin huumeet. Vuoden painin vaikean masennuksen kanssa, siitä ajasta en paljon muista. Heti kun elämänilo palasi, niin palasi myös pakkomielteet ja riippuvuudet. Pelasin 16h päivässä tietokoneella ja ahmin itseni palloksi, +50kg reilussa vuodessa. 

Ryhdistäydyin ja kävin lukion loppuun. Laihduin takaisin normaalipainooni. Sain maisterinpaperit ennätysvauhdilla ja hyväpalkkaisen työn. Työnarkomania nosti taas päätään ja löysin itsestäni myös piilevän shoppailijan. Jos en tarvinnut itselleni mitään, niin ostin sitten jollekin muulle, sukulaiselle tai kaverille - kaikenlaista pientä kodinelektroniikkaa, puhelimia sun muita turhakkeita lähinnä. Olin hyvää vauhtia sotkemassa talousasiani osamaksuilla ja pikavipeillä, kunnes hurahdinkin punttisaliin ja muuhun liikuntaan, joten shoppailu jäi ja taloustilanne parani. Aloitin toisen pidemmän suhteeni, joka ei ollut yhtään terveempi kuin ensimmäinenkään. Kehitin itselleni seksiriippuvuuden siinä sivussa ja senhän arvaa miten siinä käy. Petin exääni parin vuoden suhteen aikana ehkä 100 eri naisen kanssa, kunnes muutama kuukausi ennen suunniteltuja häitä tulin järkiini ja tunnustin koko homman, suhde tietysti pääättyi siihen. 

Exäni joi aika paljon koko suhteen ajan, joten oli helppoa sen tissuttelun lomassa alkaa alkoholistiksi itsekin kun on alalle hyvin soveltuva perimä. Eron jälkeen homma lähti lopullisesti lapasesta ja vuoden päästä olin työtön rapajuoppo. 

Tuosta on nyt kolme vuotta, pääsin pari vuotta sitten lopullisesti kuiville alkoholista ja sain uuden työpaikan. Tällä hetkellä tasapainottelen työnarkomanian, liikunta- ja seksiaddiktion välillä ja elämä on olosuhteisiin nähden ihan mallillaan. Olen päättänyt, että en enää ikinä seurustele koska tiedän etten pysty tasapainoseen suhteeseen ja piuhat pistin poikki viime kesänä, koska en todellakaan halua siirtää näitä geenejä eteenpäin edes vahingossa. Omaisuuteni aion testamentata nuorten mielenterveystyöhön.

Siinäpä se, yhden yleisriippuvaisen elämätarina toistaiseksi. Ikävintä on, että tästä tuskin tulee parantumaan vaan addiktiot tulevat aina olemaan osa elämääni. Terapiassa on vuosien varrella lähinnä työstetty keinoja, millä niitä voi vähän suitsia tai ohjata vähemmän tuhoisaan suuntaan. Ainoa yksittäinen selvästi helpottava "hoito" on riittävä ja säännöllinen yöuni. Olen pienestä asti kärsinyt kausittaisesta unettomuudesta ja unettomuuskauden aikana ja jälkeen yleensä karkaa myös nuo riippuvuudet täysin hallinnasta. Olen siis pohjimmiltani riippuvainen säännöllisestä unirytmistä :)

Joo mä jään koukkuun ihmisiin. Ihan paskaa.

Olen riippuvainen shoppailusta, mutta pelaamisesta en yhtään. Vahvoja kipulääkkeitä en uskalla käyttää, koska pelkään että jään niihin koukkuun. Joudun sairauteni takia käyttämään lääkkeitä, mutta onko se riippuvuutta?

Miten joku voi tulla kahvista riippuvaiseksi? Pahan makuista ja tekee olon levottomaksi.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 23:34"]

Mulla on sama ongelma. Miehet(roikun vaikka tiedän että tästä ei tule mitään), joskus ollut alkoholi, joskus oli huumeet, lääkkeet, shoppailu, rahapelit, kahvi, tupakka, ...aina koukussa johonkin :/ voikohan olla kaksisuuntainen?

[/quote]

Jos sinusta tuntuu siltä, että kärsit näistä asioista ja ne eivät ole hallinnassa, kannattaisiko sinun käydä esim psyk polilla juttelemassa ja tekemässä testejä asian varmistamiseksi T. Kaskisuuntainen

Paras olisi olla riippumaton ja pidättäytyä kaikesta nautinnosta. Saattaa elää pitkään tai ainakin elämä tuntuisi pitkältä.

Nukkumisesta, liikunnasta ja syömisestä olen riippuvainen. Erityisesti nukkumisesta.