Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Minkä takia narsistin seurassa tulee aina jotenkin ahdistunut olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku on iloinen, tyytyväinen, tasapainoinen ja innostunut omasta jutustaan, se saa narskun näkemään punaista. Hän kun ei koskaan tule aidosti olemaan noita asioita. Se toisen ilo ja into pitää sammuttaa ja lannistaa.
Tämä on totta.
Narsisti mitätöi toisten osaamisen ja kyvyn kehittyä. Kannustavassa ilmapiirissä kaikki on mahdollista mutta ei narsistin lähellä. Siellä on vain epäonnistujia. Haihattelijoita. Valehtelijoita. Kiitos narsistin luoman ilmapiirin jossa lannistetaan ja mitätöidään onnistujia.
Narsistit toistavat samaa kaavaa. Mistä tunnistat narsistin? Heidän työpaikat vaihtuvat usein. Eivät sopeudu työyhteisöön. Ihmissuhteet eivät kestä pitkään. Narsistien exät ovat ne pahimmat. Tosiystäviä ei ole.
Mun tuntema narsisti on kyllä ollut naimisissa jo 15 vuotta saman naisen kanssa ja samassa työpaikassa 20. Ystäviin en ota kantaa. Pyörittää työyhteisöä ja pomoja ihan mielin määrin. Vaimo ei suinkaan ole mikään rassukka myöskään, epäilen että on aika narsistinen hänkin.
Näin läheltä seuranneena, veli kyseessä.Mun tuntema narsisti on myös ollut samassa työpaikassa ainakin 20 vuotta. No ei se varmaan muualle pääsisikään kun ainoa koulutus on hädin tuskin peruskoulu.
Narsistit näkevät ympärillään narsisteja. MOT.
Tuosta en osaa sanoa, mutta narsistin uhri alkaa helposti epäillä itseään narsistiksi tai muuten hulluksi ja vialliseksi.
Narsisti isäni on ahkera kirjoittelemaan nettiin.
Noista tarinoista välittyy oikeasti ihan täydellisesti eroava kuva todellisuuteen verrattuna.
Todellisuudessa itse terrorisoinut ympäristöään vuosikymmeniä, kirjoituksista paistaa taas kuva siitä miten kokoajan muut tekee hänelle vääryyttä jne.
Luen ja analysoin noita omaksi terapiaksi, näkee miten äärimmäisen vaikeasti narsistinen tuo henkilö on.
Häiriköi ja kiusaa, saa lopulta itsellesi hieman takaisin samaa, tässä kohti oletkin uhri. Kerro eteenpäin tarinaa pelkästään siitä mitä sinulle tehtiin, jätä kertomatta kaikki muu. Saa uhri huonoon valoon tarinalla.
Tässä yksi perus kaava narsistilta
Minullakin kesti pitkään myöntää, että voin suhteessa todella pahoin ja kumppanini on vahvan narsistinen. Suuri osa ajasta meni vatvomiseen olinko ymmärtänyt oikein, mikä häntä vaivaa, miten minun pitäisi selittää hänelle ajatuksiani ettei hän suutu, miten saisin tietää totuuden asioista x, z ja y jne. Hänen seurassaan olo jopa helpottui, kun minulla loppui tunne- ja aivotoiminta siltä osin, kun en voinut hänen seurassaan mitään ilmaista. Sitten taas ihmettelin, miksi heti hänestä erossa ollessa kaikki pahat ajatukset ja olot vyöryivät mieleeni.
Kommentti älykkäistä narsisteista oli osuva. Minun kohdallani eksäni käytti ylistämällä alistamista. Hän mm. aina kehui ruuanlaittoani ja muisti töistä laittaa tekstarin, kuinka hyvältä evääksi laittamani ruoka maistui. Tuntuihan se silloin mukavalta. Muistan aina kun kerran olimme hänen veljensä kanssa syömässä samaan aikaan heidän äidillään. Veli sanoi minulle kahden kesken, että pitää aina kehua ruoka silloinkin vaikka se olisi pahaa, jotta ei tarvitse itse maksaa tai laittaa ruokaa. Myös eksäni osasi taitavasti hyödyntää sosiaalisia taitojaan ja tunnetason manipulointia, jotta "loismainen" elämäntapa maksimoitui.
Töissäkin kaikki tilastot näytti, että hän ei paljon työpäivien aikana töitä tee (ts. työkaverit tekivät hänenkin työnsä), mutta hän sai kaiken anteeksi olemalla kiva. Jossain vaiheessa hän jäi kiinni pettämisestä ja seuran etsimisestä. Hän perusteli sitä minun harhakuvitelmaksi, miten hän nyt näin kaunista ihmistä pettäisi ja kun seksikin on ihan mahtavaa. Olin ihan "höpsö", kun olin tällaista saanut päähäni.
Hän osasi myös taitavasti vedellä niistä naruista, joiden tiesi minuun toimivan. Olen käynyt paljon terapiassa ja arvostan itsetutkiskelua. Aina kun yritin erota tosissani hänestä, hän kertoi millaisia oivalluksia oli tehnyt itsestään mm. myönsi että minun alaspainamiseni ja osa raivokohtauksista johtuu hänen huonosta itsetunnostaan ja nyt hän osaisi käsitellä asiaa. Todella pahassa erouhkatilanteessa otti kaikki syyt niskoilleen suhteemme ongelmista ja pyysi anteeksi. Silti joka kierroksella kohtelu huononi, suhde vei koko ajan enemmän voimia ja sai pään enemmän sekaisin. Tosiaan rahaakin häneen meni ihan liian paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa tämä Ylen ohjelma, asianajaja Markku Salo haastateltavana. Tämä aukaisee monen silmät. Oma ex-mieheni osuu täydellisesti ohjelmassa kuvattuu narsistin muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin kesti pitkään myöntää, että voin suhteessa todella pahoin ja kumppanini on vahvan narsistinen. Suuri osa ajasta meni vatvomiseen olinko ymmärtänyt oikein, mikä häntä vaivaa, miten minun pitäisi selittää hänelle ajatuksiani ettei hän suutu, miten saisin tietää totuuden asioista x, z ja y jne. Hänen seurassaan olo jopa helpottui, kun minulla loppui tunne- ja aivotoiminta siltä osin, kun en voinut hänen seurassaan mitään ilmaista. Sitten taas ihmettelin, miksi heti hänestä erossa ollessa kaikki pahat ajatukset ja olot vyöryivät mieleeni.
Kommentti älykkäistä narsisteista oli osuva. Minun kohdallani eksäni käytti ylistämällä alistamista. Hän mm. aina kehui ruuanlaittoani ja muisti töistä laittaa tekstarin, kuinka hyvältä evääksi laittamani ruoka maistui. Tuntuihan se silloin mukavalta. Muistan aina kun kerran olimme hänen veljensä kanssa syömässä samaan aikaan heidän äidillään. Veli sanoi minulle kahden kesken, että pitää aina kehua ruoka silloinkin vaikka se olisi pahaa, jotta ei tarvitse itse maksaa tai laittaa ruokaa. Myös eksäni osasi taitavasti hyödyntää sosiaalisia taitojaan ja tunnetason manipulointia, jotta "loismainen" elämäntapa maksimoitui.
Töissäkin kaikki tilastot näytti, että hän ei paljon työpäivien aikana töitä tee (ts. työkaverit tekivät hänenkin työnsä), mutta hän sai kaiken anteeksi olemalla kiva. Jossain vaiheessa hän jäi kiinni pettämisestä ja seuran etsimisestä. Hän perusteli sitä minun harhakuvitelmaksi, miten hän nyt näin kaunista ihmistä pettäisi ja kun seksikin on ihan mahtavaa. Olin ihan "höpsö", kun olin tällaista saanut päähäni.
Hän osasi myös taitavasti vedellä niistä naruista, joiden tiesi minuun toimivan. Olen käynyt paljon terapiassa ja arvostan itsetutkiskelua. Aina kun yritin erota tosissani hänestä, hän kertoi millaisia oivalluksia oli tehnyt itsestään mm. myönsi että minun alaspainamiseni ja osa raivokohtauksista johtuu hänen huonosta itsetunnostaan ja nyt hän osaisi käsitellä asiaa. Todella pahassa erouhkatilanteessa otti kaikki syyt niskoilleen suhteemme ongelmista ja pyysi anteeksi. Silti joka kierroksella kohtelu huononi, suhde vei koko ajan enemmän voimia ja sai pään enemmän sekaisin. Tosiaan rahaakin häneen meni ihan liian paljon.
Tuo ruoan kehuminen tuosta syystä on ihan klassikko.
Itse kuulen usein olevani "täydellinen". Helppoa sinun on olla, kun olet tuollainen täydellinen. Jos hän toimii väärin ja siitä huomauttaa, niin lopulta keskitytään siihen että minä olen mukamas niin täydellinen, ettei minun odotuksiani pysty täyttämään kukaan. Ja aina menin tähän lankaan, että pienennän itseäni ja kerron kuinka MINÄ en ole täydellinen ja kuinka myös MINÄ teen virheitä. Keskustelun huomio on hetkessä minussa, eikä narsistin tekemässä ikävässä jutussa. Ja minä olen se, joka haukkuu itseäni narsistille, jotta hänellä olisi parempi mieli itsestään. Yleensä minulta odotettiin näissä tilanteissa myös anteeksipyyntöä. Siihen en kuitenkaan kyennyt, kun tajusin että en oikeasti ole se, jonka pitää pyytää anteeksi. Ja jatkuvasti sitten kuulin, että olen ihminen, joka ei pyydä anteeksi.
Tämä on minusta sitä älykästä narsismia. Ei tarvitse haukkua toista, kun saat toisen vähättelemään puolestasi itseään ja hyvässä lykyssä myös pyytämään anteeksi, vaikka sinä olisit se alunperin väärin tehnyt osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en edes ymmärrä, miten se tapahtui, mutta pienensin itseäni ja menin pienempään ja pienempään lokeroon. Puhuin vaan neljäsosan siitä, mitä olisin normaalisti puhunut ja myös esitin tyhmempää kuin olen. Vain neljä kuukautta ja olin jo jotenkin erkaantunut itsestäni.
Silti minulla oli 90 % yhteisestä ajasta hyvä olla. Ilmeisesti joku huumetyyppinen euforiareaktio. Kun olin yksin, tuli järkyttävät laskut ja epävarmuus. Ja suhteeseen lähtiessä minulle oli ihan selvää, että haluan tasaisen, tasapainoisen ja turvallisen suhteen. Ja silti olin tuossa neljä kuukautta. Onneksi en neljää tai neljäätoista vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes ymmärrä, miten se tapahtui, mutta pienensin itseäni ja menin pienempään ja pienempään lokeroon. Puhuin vaan neljäsosan siitä, mitä olisin normaalisti puhunut ja myös esitin tyhmempää kuin olen. Vain neljä kuukautta ja olin jo jotenkin erkaantunut itsestäni.
Silti minulla oli 90 % yhteisestä ajasta hyvä olla. Ilmeisesti joku huumetyyppinen euforiareaktio. Kun olin yksin, tuli järkyttävät laskut ja epävarmuus. Ja suhteeseen lähtiessä minulle oli ihan selvää, että haluan tasaisen, tasapainoisen ja turvallisen suhteen. Ja silti olin tuossa neljä kuukautta. Onneksi en neljää tai neljäätoista vuotta.
Tuo huumetyyppinen euforian tunne on kuulemma ihan totta. Tällaisiin henkilöihin ja suhteisiin addiktoituu, siihen hyvän ja huonon vaihteluun. Toisen seurasta tulee riippuvaiseksi, vaikka se samalla tekee tosi huonoa psyykeelle ja terveydelle. Kuulemma on hormonitasolla ihan verrattavissa huumeriippuvuuteen.
Ja ero voi aiheuttaa ihan vastaavat oireet kuin vierottautuminen huumeista. Itse putosin discard-vaiheessa ihan pohjalle, kaikki elintoiminnot olivat pitkään sekaisin (unettomuus, rytmihäiriöt, pahoinvointi yms.) Siksi ero narsistisesta suhteesta ei koskaan ole "vain ero".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trauma bonding aiheuttaa riippuvuuden tunteen ja hormonimyrskyn. Stressi nostaa kortisolitasot korkealle ja välillä on helpotuksen hetkiä, jolloin dopamiinituotanto hyrrää. Tässä on hyvät diat aiheesta:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes ymmärrä, miten se tapahtui, mutta pienensin itseäni ja menin pienempään ja pienempään lokeroon. Puhuin vaan neljäsosan siitä, mitä olisin normaalisti puhunut ja myös esitin tyhmempää kuin olen. Vain neljä kuukautta ja olin jo jotenkin erkaantunut itsestäni.
Silti minulla oli 90 % yhteisestä ajasta hyvä olla. Ilmeisesti joku huumetyyppinen euforiareaktio. Kun olin yksin, tuli järkyttävät laskut ja epävarmuus. Ja suhteeseen lähtiessä minulle oli ihan selvää, että haluan tasaisen, tasapainoisen ja turvallisen suhteen. Ja silti olin tuossa neljä kuukautta. Onneksi en neljää tai neljäätoista vuotta.
Tuo huumetyyppinen euforian tunne on kuulemma ihan totta. Tällaisiin henkilöihin ja suhteisiin addiktoituu, siihen hyvän ja huonon vaihteluun. Toisen seurasta tulee riippuvaiseksi, vaikka se samalla tekee tosi huonoa psyykeelle ja terveydelle. Kuulemma on hormonitasolla ihan verrattavissa huumeriippuvuuteen.
Ja ero voi aiheuttaa ihan vastaavat oireet kuin vierottautuminen huumeista. Itse putosin discard-vaiheessa ihan pohjalle, kaikki elintoiminnot olivat pitkään sekaisin (unettomuus, rytmihäiriöt, pahoinvointi yms.) Siksi ero narsistisesta suhteesta ei koskaan ole "vain ero".
Joo, minulla sama. Oman traumataustani takia varmasti tuo huumekokemus syntyy. Pahin osa vierotusoireista meni ohi kuukaudessa, mutta saa nähdä kauanko tämä lievempi oireilu jatkuu.
Oma psyykeeni ei kestä niitä laskuja yhtään, joten siksi alan tietoisesti pyrkiä pois vuoristoratamaisesta suhteesta, joka luo huumepiikkejä ja laskuja. Jonkun toisen psyyke kestää paremmin laskut tai hän ei ymmärrä niiden olemassaoloa ja jää siksi suhteeseen. Toisaalta narsistini ryhtyi myös liian nopeasti liian kitsaaksi huumeenannostelijaksi, joten minun oli helpompi lähteä. Hän arvioi minut väärin tai sitten en itse ollut hänelle riittävän hyvä lähde, että hän olisi jaksanut nähdä vaivaa vuokseni enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin mielessäni ja ääneenkin pitkään "Ei hän mikään narsisti ole, mutta..." Tavallaan ne kaikki merkit oli esillä, mutta silti oli todella vaikea myöntää ja sisäistää asiaa.
Usein ne älykkäimmät narsistit käyttävät pitkään hyvin älykkäitä keinoja kontrolloida, jolloin siitä ei jää mitään pitävää todistetta, vain hämmennys ja surkea olo.
Haluaisin nostaa tähän käsitteen ylistämällä alistaminen. Se on kokijalle niin hämmentävä kokemus, josta ei saa kiinni. Sinua saatetaan kehua kauniiksi tai hyväksi äidiksi, mutta se tapahtuukin jotenkin vähättelevästi. Tai kun olet niin hyvä äiti, niin tottakai hoidat lapset vatsataudissa ja narsisti voi lähteä töihin ja harrastuksiin. Olet niin kaunis, et voi tietää kuinka etuoikeutettu olet kauniina ihmisenä. Olet kaunis, mutten tunne mitään sinua kohtaan enää, mistä luulet sen johtuvan? Olet saanut kaiken niin helpolla, kun olet niin kaunis. Olet kaunis, mutta... Helppo sinun sanoa kun olet tuollainen kaunotar. Lopeta meikkaaminen, lähdetään jo, et sä tartte mitään meikkiä, kun oot niin nätti. Oot hyvä äiti, tottakai sä hoidat sen.
Jne.
Kiitos hyvästä viestistä! Niin totta! Se välihyvä on juuri tuollaista, erittäin vaikeasti vastustettavaa! Tuli uupumus kun luki tuota, niin hyvin tuo osui kokemuksiini.
Ja tuossa ylistyksen keskellä sitä on niin hämmentynyt et tällaisen ihanuudenko olen harkinnut jättää, että olen tosiaan ollut vain hankala itse, vaativa ja kiittämätön.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia narsistin seurassa tulee aina jotenkin ahdistunut olo.
Miksi muuten? Silloin kun kaikki pintapuolisesti on hyvin, mitään pahaa ei tapahdu jne. Tästä olisi kiinnostavaa kuulla oivaltavia näkemyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia narsistin seurassa tulee aina jotenkin ahdistunut olo.
Miksi muuten? Silloin kun kaikki pintapuolisesti on hyvin, mitään pahaa ei tapahdu jne. Tästä olisi kiinnostavaa kuulla oivaltavia näkemyksiä.
No kyllähän sitä vähintään alitajuisesti ymmärtää, että väkivalta alkaa kohta taas ja pelkää, että kaikki 'ihana' otetaan taas pois.
Vierailija kirjoitti:
Onko narsistinen ihminen sellainen,joka sanoo kummallisia sivuhuomautuksia?
Tai sitten sanoo jotain,johon on piilotettu piikki.
Usein tällaisen henkilön seurassa tulee ahdistunut olo,kun täytyy miettiä mitä sanoo ja mitä piikkejä toinen taas keksii.
Ärsyttää myös,kun pitää itse varoa mitä sanoo,kun herkästi suuttuva ihminen raivostuu heti tai kääntää kaiken vitsiksi.
On!
Kun se yhdistyy ylistykseen, on kuvio valmis.
Jälkikäteen muistetaan ylistys, ei törky joka oli sivulauseessa.
"Oot kyl upein koskaan, täydellinen. Oon niin erityisasemassa jne ..ihme kun en vieläkään ole varma onko meistä mihinkään"
wtf?
"Oot kaunis, sellaisen skandinaavisen kaunottaren näköinen. Muistutat ihan Madeleinea. Haluaisitko näyttää häneltä?"
Lopussa aina joku twisti.
Ja olen tietty yliherkkä jos pahastun.
Piikkejä alkaa odottaa.
Niihin täytyy tottua, muuten on vaativa.
Ex-narsku puuttui puheisiini ja sanoihini. Auta armias, jos sanoin hänen mielestään jonkun sanan "väärin".
Olisi pitänyt myös kokkailla yhdessä. Eli käytännössä niin, että minä ostan ruuat ja ruoka tehdään hänen luona. Ja mikään normiruoka ei ollut ok. Olisi aina pitänyt ostaa mahdollisimman kallista.
Voi sitä tyytyväistä ilmettä, joka välähti hänen kasvoillaan, jos minulle kävi jotain hankaluutta elämässä.
Haukkui mun lapset, lastenlapset jne jne
Aloin niin syvästi inhoamaan hänen seuraansa ja nyt vaan toivon, ettei mitenkään enää ikinä ota yhteyttä. Oon blokannut kaikilta yhteyskanavilta.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin kesti pitkään myöntää, että voin suhteessa todella pahoin ja kumppanini on vahvan narsistinen. Suuri osa ajasta meni vatvomiseen olinko ymmärtänyt oikein, mikä häntä vaivaa, miten minun pitäisi selittää hänelle ajatuksiani ettei hän suutu, miten saisin tietää totuuden asioista x, z ja y jne. Hänen seurassaan olo jopa helpottui, kun minulla loppui tunne- ja aivotoiminta siltä osin, kun en voinut hänen seurassaan mitään ilmaista. Sitten taas ihmettelin, miksi heti hänestä erossa ollessa kaikki pahat ajatukset ja olot vyöryivät mieleeni.
Kommentti älykkäistä narsisteista oli osuva. Minun kohdallani eksäni käytti ylistämällä alistamista. Hän mm. aina kehui ruuanlaittoani ja muisti töistä laittaa tekstarin, kuinka hyvältä evääksi laittamani ruoka maistui. Tuntuihan se silloin mukavalta. Muistan aina kun kerran olimme hänen veljensä kanssa syömässä samaan aikaan heidän äidillään. Veli sanoi minulle kahden kesken, että pitää aina kehua ruoka silloinkin vaikka se olisi pahaa, jotta ei tarvitse itse maksaa tai laittaa ruokaa. Myös eksäni osasi taitavasti hyödyntää sosiaalisia taitojaan ja tunnetason manipulointia, jotta "loismainen" elämäntapa maksimoitui.
Töissäkin kaikki tilastot näytti, että hän ei paljon työpäivien aikana töitä tee (ts. työkaverit tekivät hänenkin työnsä), mutta hän sai kaiken anteeksi olemalla kiva. Jossain vaiheessa hän jäi kiinni pettämisestä ja seuran etsimisestä. Hän perusteli sitä minun harhakuvitelmaksi, miten hän nyt näin kaunista ihmistä pettäisi ja kun seksikin on ihan mahtavaa. Olin ihan "höpsö", kun olin tällaista saanut päähäni.
Hän osasi myös taitavasti vedellä niistä naruista, joiden tiesi minuun toimivan. Olen käynyt paljon terapiassa ja arvostan itsetutkiskelua. Aina kun yritin erota tosissani hänestä, hän kertoi millaisia oivalluksia oli tehnyt itsestään mm. myönsi että minun alaspainamiseni ja osa raivokohtauksista johtuu hänen huonosta itsetunnostaan ja nyt hän osaisi käsitellä asiaa. Todella pahassa erouhkatilanteessa otti kaikki syyt niskoilleen suhteemme ongelmista ja pyysi anteeksi. Silti joka kierroksella kohtelu huononi, suhde vei koko ajan enemmän voimia ja sai pään enemmän sekaisin. Tosiaan rahaakin häneen meni ihan liian paljon.
Sama kokemus. Alisti ylistämällä.
Muttei ylistänyt mistään mikä vahvisti minua ja tulevaisuuttani ja omilla jaloilla seisomista.
Ei ylistänyt töistäni, koulustani, osaamisesta, kannustanut viisaaseen rahan käyttöön, pärjäämiseen.
Ylisti kun tein juttuja, joista ei jäänyt minulle mitään käteen ja vahvisti minun välinearvoisuutta. Ylisti kun poltin rahani jotta ulkonäköni kelpaisi jne. Ylistämällä piti panostamisen vain häntä hyödyttävissä, minun riippuvaisuutta tukevissa jutuissa.
Ja toinen, minun kiihottumiseni ei innostanut häntä yhtään.
Hankalammissa tilanteissa lupasi jotain kauas tulevaisuuteen (jotka ei tietty toteutunut koskaan). Voi toivon riippuvuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes ymmärrä, miten se tapahtui, mutta pienensin itseäni ja menin pienempään ja pienempään lokeroon. Puhuin vaan neljäsosan siitä, mitä olisin normaalisti puhunut ja myös esitin tyhmempää kuin olen. Vain neljä kuukautta ja olin jo jotenkin erkaantunut itsestäni.
Silti minulla oli 90 % yhteisestä ajasta hyvä olla. Ilmeisesti joku huumetyyppinen euforiareaktio. Kun olin yksin, tuli järkyttävät laskut ja epävarmuus. Ja suhteeseen lähtiessä minulle oli ihan selvää, että haluan tasaisen, tasapainoisen ja turvallisen suhteen. Ja silti olin tuossa neljä kuukautta. Onneksi en neljää tai neljäätoista vuotta.
Tuo huumetyyppinen euforian tunne on kuulemma ihan totta. Tällaisiin henkilöihin ja suhteisiin addiktoituu, siihen hyvän ja huonon vaihteluun. Toisen seurasta tulee riippuvaiseksi, vaikka se samalla tekee tosi huonoa psyykeelle ja terveydelle. Kuulemma on hormonitasolla ihan verrattavissa huumeriippuvuuteen.
Ja ero voi aiheuttaa ihan vastaavat oireet kuin vierottautuminen huumeista. Itse putosin discard-vaiheessa ihan pohjalle, kaikki elintoiminnot olivat pitkään sekaisin (unettomuus, rytmihäiriöt, pahoinvointi yms.) Siksi ero narsistisesta suhteesta ei koskaan ole "vain ero".
Tuntuu et täällä on poikkeuksellisen viisaita ihmisiä tässä ketjussa 😊
Narsististista eroon päässyt on yhtä kova tyyppi kuin huumeet lopettanut! Vahva ja sitkeä kuin mikä!
"Minullakin kesti pitkään myöntää, että voin suhteessa todella pahoin ja kumppanini on vahvan narsistinen. Suuri osa ajasta meni vatvomiseen olinko ymmärtänyt oikein, mikä häntä vaivaa, miten minun pitäisi selittää hänelle ajatuksiani ettei hän suutu, miten saisin tietää totuuden asioista x, z ja y jne"
Sama menossa. Mietin kumpi meistä on narsisti ja kumpi se mieletön tyyppi. Isot panostukset taloudellisesti ja ajallisesti ymmärtää että kumpi tässä nyt on ns virheellinen, itsekäs, epärealistinen.
Alue: Aihe vapaa
Onko narsistinen ihminen sellainen,joka sanoo kummallisia sivuhuomautuksia?
Tai sitten sanoo jotain,johon on piilotettu piikki.
Usein tällaisen henkilön seurassa tulee ahdistunut olo,kun täytyy miettiä mitä sanoo ja mitä piikkejä toinen taas keksii.
Ärsyttää myös,kun pitää itse varoa mitä sanoo,kun herkästi suuttuva ihminen raivostuu heti tai kääntää kaiken vitsiksi.