Narsistin keskustelutyyli

En tiedä, oliko ex narsisti, mutta seuraavia hänen kanssaan tapahtui

- valehteli, petti, salaili ja kun jäi kiinni, niin olin vainoharhainen, hullu jne. jne (ja siis jäi useista valheista kiinni ns rysän päältä ja monet ihmiset myös ihan mustaa valkoisella näyttivät hänen tekonsa/viestinsä/jne). Kaikki muut hänen mukaansa valehtelivat.

- puhui minusta aiheetta pahaa kaikille sukulaisilleen, kavereilleen ja exälleen. Ja vuosia. Tämä selvisi, kun jätin exäni ja juttelin asioista hänen exänsä kanssa. Kamalan määrän paskapuheita, panettelua jne oli exäni vuosia muille minusta sanonut. Minulle näytteli aina "välittävää" ja ei tullut mieleenkään, mitä ukko oikeasti on suustaan päästellyt

- jos annoin rahaa, lainasin autoa tai mitä tahansa lapsilleni, niin tein väärin ja olin tyhmä. Koska minun olisi pitänyt vaan antaa kaikki hänelle ja kuskata vain häntä. (En antanut enkä kuskannut)

- kaikki minun kotona oli jotenkin väärin. Huonekalut, kylppäri, näkymät jne. Ja nämä tuli tietooni kommenteillaan, joka kerta, kun kävi minun luona. Ihan kaikkea piti jollakin konstilla halventaa. Yritti kaikin tavoin saada minut tuntemaan itseni huonommaksi. Ja en ole.

- kun jätin, niin kävi rappukäytävän oveeni liimailemassa lappuja: " olet huono ihminen", "h...ra", "pettäjä" (ite petti, nettideittaili ja vaikka sun mitä. Minä en) jne

- välillä oli mukava ja "normaali" joten kun en yksinkertaisesti tiennyt, mitä inhottavaa kaksinaamaista peliä ja elämää oikeasti elää, niin en pahimpia tekoja edes osannut epäillä.

Loppuaikoina aloin ajattelemaan sanaa "normaali" Onko normaalia että kun toinen on onnellinen tai iloinen, toinen sanoo heti jotain mikä vie ilon? Onko normaalia, että kotona pitää hiiviskellä ettei miestä ala ärsyttämään? Onko normaalia että appivanhemmat sanovat sinua munahaukaksi, ja mies ei puutu siihen? ( Niin sairas maailma)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitin just narskulle. Keskustelu oli hyvin tyypillinen:

N: NIIIIN?!!!

Minä: Miksi sä tuolla tavalla vastaat?

N: No sinä se et juuri koskaan vastaa mulle tai vastaat paljon kauheammin.

Eli välittömästi syy toisen niskoille. Aiemmin olisin loukkaantunut, nyt lähinnä vaan huvitti. Kiitos kaikille keskustelijoille täällä, teidän avulla olen nyt paljon paremmin ymmärtänyt mistä on kyse.

Tuttua.

Parisuhteessahan on tärkeää tuoda ilmi omia toiveitaan. Jos sanoin että olisi mukava jos saisin sinulta joskus kukkia, niin vastaus oli juurikin samaan tyyliin: "No koskas olet tuonut minulle kukkia viimeksi? En minäkään saa kukkia!"

Ja vastaavasti kaikki muutkin omat toiveet ammuttiin aina alas. Kun en minäkään tee hänelle, niin ei hänkään tee minulle. Jos pyysin hieromaan, niin ei hän voi hieroa, kun en minäkään koskaan hiero häntä. Kun tarjouduin hieromaan häntä, niin ei kuulemma kiinnosta olla hierottavana, jos taustalla on oletus siitä, että hänen pitää sitten hieroa minua.

Sellainen asemasotatilanne aina päällä. :D

Juu, ei ollut hyvä kertoa suoraan mitä haluaisi.

Kukat olivat hassu juttu. Jos ostin kotiin kukkakimpun, niin hän aina hiissasi sen lähelle omaa paikkaansa ruokapöydässä ja oli, että ostit minulle kukat. Minä siis nainen, hän mies. Hän oli hyvin kitsas myös kukkien suhteen. Yleensä merkkipäivänä sain halvimman ruukkukasvin, mm. lapsen syntymän jälkeen. Yli 100 000 vuodessa ansaitseva todeallakin muisti meitä vastasyntynyttä ja uutta äitiä halvimmalla mahdollisella ruukkukasvilla. Ja joo, en sanonut leikkokukista, että otsin kotia kaunistamaan tai perhettä ilahduttamaan. Kamalinta olisi ollut jos olisin ostanut kukat itselleni. Iloisesti myönsin, että hänelle ne ovat. Mielessäni lisäsin, että prinsessalle.

Nytok kirjoitti:

Loppuaikoina aloin ajattelemaan sanaa "normaali" Onko normaalia että kun toinen on onnellinen tai iloinen, toinen sanoo heti jotain mikä vie ilon? Onko normaalia, että kotona pitää hiiviskellä ettei miestä ala ärsyttämään? Onko normaalia että appivanhemmat sanovat sinua munahaukaksi, ja mies ei puutu siihen? ( Niin sairas maailma)

Tämä on hyvä. Mä aloin nähdä enemmän normaalimpaa elämää ja parisuhteita työni kautta ja se avasi silmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.

Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan. 

Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.

Yhden katsomani videon pohjalta, missä narsistinen nainen on rehellinen itsestään, tuli ajatus voiko kyse olla siitä, että tämä lähestyjä haluaa sinun muistavan hänet? Hän ei siis siedä ajatusta siitä että hän unohtuu ja siksi muistuttelee näin olemassaolostaan. Se että avaat hänen viestinsä on hänelle myönteinen signaali. Ehkäpä hän ajattelee, että jokin portti on vielä avoinna.

Mulla ei ihan tuollaisesta ole kokemusta (kosinta jne) mutta ajattelen että arkipäiväisempi versio siitä on aiemmin laittamani esimerkki. Yhteyttä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä kysytään lähtisinkö elokuviin. Kun vastaan myöntävästi keskustelu loppuukin siihen eikä henkilöstä kuulu mitään. Otappa näistä nyt selvää.

Ap

Uskon myös tuohon unohtamisteoriaan. Kerran hän soitti minulle yllättäen (kun en ollut lukenut/vastannut hänen viesteihinsä Facessa tai tekstarina) enkä tunnistanut hänen numeroaan vaan vastasin virallisesti omalla koko nimelläni :D Ymmärsiköhän viimein että en todella ole tallentanut hänen numeroaan, en estänyt enkä mitään sellaista kimpaantumisreaktiota koska hän ei nyt ihan oikeasti ole yhtä merkittävä minulle kuin itse luulee. 

Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.

Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.

Asuitteko te yhdessä vai etäsuhde? Minkä mittaisia mykkäkouluja ja oliko niitä paljon? Lähtivätkö ne jostain riidasta vai jostain muusta? Narsistiksi epäilemäni uusi etäsuhde on ollut nyt kaksi viikkoa mykkäkoulussa (jouluviikosta!) ja koen, että suhde oli nyt sitten tässä. 

Meillä oli omat asunnot, mutta vietimme kaiken ajan yhdessä, vuorotellen molemmissa asunnoissa. Paitsi ne mykkäkoulut. Ensimmäinen mykkäkoulu alkoi, kun sanoin "voi kun olisimme aina näin onnellisia". Niinpä. Mykkäkoulun jälkeen selitti, että sillä kommentilla törkeästi kyseenalaistin koko suhteemme ja tahallani maalasin piruja seinille. Viimeinen mykkäkoulu alkoi, kun olin nukkunut yön huonosti, koska hän oli jostain syystä levoton koko yön. Kysyi syytä minun väsymykseen ja sanoin ihan neutraalisti, että "en saanut unta kun olit jatkuvasti liikkeellä". Kuulemma törkeästi pilasin hänen hyvän aamunsa syyllistämällä omasta unettomuudestani jne. Tällaista se suuttuminen oli, hän kutsui näitä riidoiksi, minä en oikein tiennyt koskaan mistä tarkalleen ottaen riideltiin. Lyhin mykkäkoulu kesti 5 päivää ja pisin yli 2 kuukautta. Suunnilleen puolen vuoden välein tapahtuivat.

Kun "riidat" ovat tätä luokkaa, niin vaikea kuvitella, miten olisimme kommunikoineet, jos olisi tullut ihan oikeita ongelmia. En olisi koskaan voinut sanoa omia ajatuksia, koska rangaistus oli aina mykkäkoulu. Myöhemmin tuli myös raivokohtauksia, jossa tavarat hajosivat. Toivoisin, että sinun ei tarvisisi ottaa oppia kantapään kautta. Jos kumppani rakastaa ja välittää sinusta, hän tulee selvittämään asiat puhumalla kanssasi, ja ongelmiin löytyy myös ratkaisu. Silent treatment on parempi termi kuin "mykkäkoulu". Hän kouluttaa sinua varomaan itsesi ilmaisemista ja tottelemaan häntä. Yksi hälytysmerkki tuossa on että se on alkanut jouluviikolla.  Meilläkin juhlapyhät nostivat hänen kiukkunsa pintaan aina jossain kohtaa. Ja etenkin ennen joulua kannatti nöyryyttää minua, kun halusin sovun hinnalla millä hyvänsä, kun puoli sukua oli tulossa meille joulunviettoon. 

Mykkäkoulusta vielä sen verran, että eksäni koki olevansa oikeutettu tekemään silloin mitä halusi. Hän kuitenkin rakkauspommitti minua säännöllisesti, joten oli valtava järkytys kun sain tietää, että hän oli Tinderissä ja muilla treffipalstoilla selkäni takani. Lisäksi oli muutakin holtitonta käytöstä, joka selvisi vasta myöhemmin. Minun seurassa kuitenkin esitti ihan jotain muuta. Ole tarkkana, että tiedät mitä sen mykkäkoulun takana oikeasti on. Narsistinen henkilö oikeuttaa itselleen kaikenlaista sillä varjolla, että sinä olet kohdellut häntä huonosti hänen mielestään. 

Kiitos sulle. Olen tuo, jolle vastasit.

Olen tämän mykkäkouluajan etsinyt youtubesta tietoa narsismista ja sinun kirjoittamasi täsmää siihen sekä myös tämän minun elämäni ihmisen käytös.

Olen oppimani perusteella pidättäytynyt itse yrittämästä mitään kontaktia ja tämän ajan rakentanut itseäni olemaan tiukkana ja lankeamatta häneen, jos hän vielä yrittää palata. Olin vielä silloin y itse ihastunut häneen, kun tämä tapahtui, joten tunteet on pakkokuoletettava.

Elämässäni on kauan sitten ollut toinen narsisti, mutta hän ei harrastanut mykkäkouluja ollenkaan.

Eksäni kohdalla hän palasi takaisin aina "suloisena kuin sika pienenä". Jos hän huomasi eron uhkaa ilmassa, hän jopa pyysi anteeksi ja kävi kanssani näennäisesti rakentavan aikuisen keskustelun. Silloin sain minäkin ilmaista mielipiteeni ja tunteeni. Hän oli lempeä. Tuntui helpottavalta palata, koska pitkän mykkäkoulun jälkeen oma olo oli hauras ja haavoittuvainen.  Sen jälkeen hän osallistui hulluna kotitöihin, teki aiemmin rästiin jääneet remppajutut jne. Sitten kun minä aloin rentoutumaan ja  miettimään, että ehkä suhteemme onkin oikeasti kehittynyt, palattiin vanhoihiin uomiin. Hän alkoi löytämään minusta taas vikoja, mietti haluaako olla suhteessa, läheisyys/etäisyys vaihteli ja lopulta hän raivostui jostain mitättömästä. Ja sitten pitkä mykkäkoulu. Tavaroiden hajottamisen lisäksi lopussa tuli myös tönimistä ja siinä meni onneksi itselläni viimeinen raja. Ja tosiaan meillä oli valehtelua, salailua, pettämistä ja ties mitä, joten ihan hajalla olin suhteen loputtua. Enää en katseli mykkäkouluilevaa miestä ja jäisi suhteeseen, jossa oli koko ajan epämääräinen paha olo. Kannattaa vetää tiukat rajat. Suhde rikkoi niin vähitellen, että siinä kadotti itsensä ja jälkikäteen tuntuu ihan uskomattomalta, että tällaiseen kuvioon olen suostunut/ajautunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitin just narskulle. Keskustelu oli hyvin tyypillinen:

N: NIIIIN?!!!

Minä: Miksi sä tuolla tavalla vastaat?

N: No sinä se et juuri koskaan vastaa mulle tai vastaat paljon kauheammin.

Eli välittömästi syy toisen niskoille. Aiemmin olisin loukkaantunut, nyt lähinnä vaan huvitti. Kiitos kaikille keskustelijoille täällä, teidän avulla olen nyt paljon paremmin ymmärtänyt mistä on kyse.

Tuttua.

Parisuhteessahan on tärkeää tuoda ilmi omia toiveitaan. Jos sanoin että olisi mukava jos saisin sinulta joskus kukkia, niin vastaus oli juurikin samaan tyyliin: "No koskas olet tuonut minulle kukkia viimeksi? En minäkään saa kukkia!"

Ja vastaavasti kaikki muutkin omat toiveet ammuttiin aina alas. Kun en minäkään tee hänelle, niin ei hänkään tee minulle. Jos pyysin hieromaan, niin ei hän voi hieroa, kun en minäkään koskaan hiero häntä. Kun tarjouduin hieromaan häntä, niin ei kuulemma kiinnosta olla hierottavana, jos taustalla on oletus siitä, että hänen pitää sitten hieroa minua.

Sellainen asemasotatilanne aina päällä. :D

Hän kysyi unelmistani. Jos kerroin, niin joko ei kuunnellut tai sitten parin päivän kuluttua käytti hyväkseen minua vastaan. Siis, että haaveilet siitä ja tästä ja et mitään tee sen eteen ja Buckinghamin palatsissa sun pitäisi sitten kai asua tai miljoonakämpässä New Yorkissa. En sitten enää viitsinyt kertoa unelmistani. Itse asiassa pitkään olin tilassa, jossa en suunnitellut tai unelmoinut. Nyt uskallan tehdä sitä taas omassa päässäni tai kirjoittaa päiväkirjaan.

Nytok kirjoitti:

Niin lisäisin sen että juhlapäivät, lomat menivät aina pieleen. Sain kuulla että hössötin esim joulua ja seuraavassa lauseessa että olen laiska ja en ollut tehnyt samoin kun äiti tai ex. Lapset eivät olisi ansainneet lahjoja. Meillä alkoholismi teki miehen narsistiksi. Oli aikoja kun oli normaali ja osoitti hellyyttä. Siksi varmaan keston niin pitkään. Nyt sairaana on rauhoittunut.

Mulla on kaksi narsistieksää ja se oli heillä ainakin niin päin, että tarvitsivat sitä alkoholia narsisminsa itsehoitoon. Oikea hoitotapahan olisi ollut terapia ja mahdollisesti lääkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.

Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan. 

Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.

Yhden katsomani videon pohjalta, missä narsistinen nainen on rehellinen itsestään, tuli ajatus voiko kyse olla siitä, että tämä lähestyjä haluaa sinun muistavan hänet? Hän ei siis siedä ajatusta siitä että hän unohtuu ja siksi muistuttelee näin olemassaolostaan. Se että avaat hänen viestinsä on hänelle myönteinen signaali. Ehkäpä hän ajattelee, että jokin portti on vielä avoinna.

Mulla ei ihan tuollaisesta ole kokemusta (kosinta jne) mutta ajattelen että arkipäiväisempi versio siitä on aiemmin laittamani esimerkki. Yhteyttä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä kysytään lähtisinkö elokuviin. Kun vastaan myöntävästi keskustelu loppuukin siihen eikä henkilöstä kuulu mitään. Otappa näistä nyt selvää.

Ap

Uskon myös tuohon unohtamisteoriaan. Kerran hän soitti minulle yllättäen (kun en ollut lukenut/vastannut hänen viesteihinsä Facessa tai tekstarina) enkä tunnistanut hänen numeroaan vaan vastasin virallisesti omalla koko nimelläni :D Ymmärsiköhän viimein että en todella ole tallentanut hänen numeroaan, en estänyt enkä mitään sellaista kimpaantumisreaktiota koska hän ei nyt ihan oikeasti ole yhtä merkittävä minulle kuin itse luulee. 

Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.

Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.

Asuitteko te yhdessä vai etäsuhde? Minkä mittaisia mykkäkouluja ja oliko niitä paljon? Lähtivätkö ne jostain riidasta vai jostain muusta? Narsistiksi epäilemäni uusi etäsuhde on ollut nyt kaksi viikkoa mykkäkoulussa (jouluviikosta!) ja koen, että suhde oli nyt sitten tässä. 

Meillä oli omat asunnot, mutta vietimme kaiken ajan yhdessä, vuorotellen molemmissa asunnoissa. Paitsi ne mykkäkoulut. Ensimmäinen mykkäkoulu alkoi, kun sanoin "voi kun olisimme aina näin onnellisia". Niinpä. Mykkäkoulun jälkeen selitti, että sillä kommentilla törkeästi kyseenalaistin koko suhteemme ja tahallani maalasin piruja seinille. Viimeinen mykkäkoulu alkoi, kun olin nukkunut yön huonosti, koska hän oli jostain syystä levoton koko yön. Kysyi syytä minun väsymykseen ja sanoin ihan neutraalisti, että "en saanut unta kun olit jatkuvasti liikkeellä". Kuulemma törkeästi pilasin hänen hyvän aamunsa syyllistämällä omasta unettomuudestani jne. Tällaista se suuttuminen oli, hän kutsui näitä riidoiksi, minä en oikein tiennyt koskaan mistä tarkalleen ottaen riideltiin. Lyhin mykkäkoulu kesti 5 päivää ja pisin yli 2 kuukautta. Suunnilleen puolen vuoden välein tapahtuivat.

Kun "riidat" ovat tätä luokkaa, niin vaikea kuvitella, miten olisimme kommunikoineet, jos olisi tullut ihan oikeita ongelmia. En olisi koskaan voinut sanoa omia ajatuksia, koska rangaistus oli aina mykkäkoulu. Myöhemmin tuli myös raivokohtauksia, jossa tavarat hajosivat. Toivoisin, että sinun ei tarvisisi ottaa oppia kantapään kautta. Jos kumppani rakastaa ja välittää sinusta, hän tulee selvittämään asiat puhumalla kanssasi, ja ongelmiin löytyy myös ratkaisu. Silent treatment on parempi termi kuin "mykkäkoulu". Hän kouluttaa sinua varomaan itsesi ilmaisemista ja tottelemaan häntä. Yksi hälytysmerkki tuossa on että se on alkanut jouluviikolla.  Meilläkin juhlapyhät nostivat hänen kiukkunsa pintaan aina jossain kohtaa. Ja etenkin ennen joulua kannatti nöyryyttää minua, kun halusin sovun hinnalla millä hyvänsä, kun puoli sukua oli tulossa meille joulunviettoon. 

Mykkäkoulusta vielä sen verran, että eksäni koki olevansa oikeutettu tekemään silloin mitä halusi. Hän kuitenkin rakkauspommitti minua säännöllisesti, joten oli valtava järkytys kun sain tietää, että hän oli Tinderissä ja muilla treffipalstoilla selkäni takani. Lisäksi oli muutakin holtitonta käytöstä, joka selvisi vasta myöhemmin. Minun seurassa kuitenkin esitti ihan jotain muuta. Ole tarkkana, että tiedät mitä sen mykkäkoulun takana oikeasti on. Narsistinen henkilö oikeuttaa itselleen kaikenlaista sillä varjolla, että sinä olet kohdellut häntä huonosti hänen mielestään. 

Kiitos sulle. Olen tuo, jolle vastasit.

Olen tämän mykkäkouluajan etsinyt youtubesta tietoa narsismista ja sinun kirjoittamasi täsmää siihen sekä myös tämän minun elämäni ihmisen käytös.

Olen oppimani perusteella pidättäytynyt itse yrittämästä mitään kontaktia ja tämän ajan rakentanut itseäni olemaan tiukkana ja lankeamatta häneen, jos hän vielä yrittää palata. Olin vielä silloin y itse ihastunut häneen, kun tämä tapahtui, joten tunteet on pakkokuoletettava.

Elämässäni on kauan sitten ollut toinen narsisti, mutta hän ei harrastanut mykkäkouluja ollenkaan.

Eksäni kohdalla hän palasi takaisin aina "suloisena kuin sika pienenä". Jos hän huomasi eron uhkaa ilmassa, hän jopa pyysi anteeksi ja kävi kanssani näennäisesti rakentavan aikuisen keskustelun. Silloin sain minäkin ilmaista mielipiteeni ja tunteeni. Hän oli lempeä. Tuntui helpottavalta palata, koska pitkän mykkäkoulun jälkeen oma olo oli hauras ja haavoittuvainen.  Sen jälkeen hän osallistui hulluna kotitöihin, teki aiemmin rästiin jääneet remppajutut jne. Sitten kun minä aloin rentoutumaan ja  miettimään, että ehkä suhteemme onkin oikeasti kehittynyt, palattiin vanhoihiin uomiin. Hän alkoi löytämään minusta taas vikoja, mietti haluaako olla suhteessa, läheisyys/etäisyys vaihteli ja lopulta hän raivostui jostain mitättömästä. Ja sitten pitkä mykkäkoulu. Tavaroiden hajottamisen lisäksi lopussa tuli myös tönimistä ja siinä meni onneksi itselläni viimeinen raja. Ja tosiaan meillä oli valehtelua, salailua, pettämistä ja ties mitä, joten ihan hajalla olin suhteen loputtua. Enää en katseli mykkäkouluilevaa miestä ja jäisi suhteeseen, jossa oli koko ajan epämääräinen paha olo. Kannattaa vetää tiukat rajat. Suhde rikkoi niin vähitellen, että siinä kadotti itsensä ja jälkikäteen tuntuu ihan uskomattomalta, että tällaiseen kuvioon olen suostunut/ajautunut. 

Ehkä mun tuore eksä on sun aiempi eksä. Kuulostaa erittäin siltä, että noin olisi voinut hyvin tapahtua, jos meidän suhde olisi jatkunut. Toisaalta, valitettavasti, näitä tyyppejä on ihan liian paljon ja ne toistavat keskenään samaa kaavaa. Minunkin eksäni jatkaa emotionaalista vuoristorataelämäänsä esittäen hyvää tyyppiä kaikille, kunnes väsähtää ja kaikki leviäää ja sama kehä uudestaan ja uudestaan, naiset vaan vaihtuu paitsi osa eksistä roikkuu tavalla toisella kuviossa mukana vuodesta toiseen. 

Näitä luettuani totean, että mä en ymmärrä narsistisen ihmisen ajatusmaailmaa. Onko se todella niin pieni ja mitätön? Eikö hän itse tosiaankaan huomaa siinä mitään outoa? Voiko joku ajatella koko elämänsä ja ihmissuhteensa kuin jonkin talouslaskelman? Ymmärtääkö narsisti olevansa narsisti, myöntääkö koskaan itselleen? Käsittääkö, mitä on ”normaali”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitin just narskulle. Keskustelu oli hyvin tyypillinen:

N: NIIIIN?!!!

Minä: Miksi sä tuolla tavalla vastaat?

N: No sinä se et juuri koskaan vastaa mulle tai vastaat paljon kauheammin.

Eli välittömästi syy toisen niskoille. Aiemmin olisin loukkaantunut, nyt lähinnä vaan huvitti. Kiitos kaikille keskustelijoille täällä, teidän avulla olen nyt paljon paremmin ymmärtänyt mistä on kyse.

Tuttua.

Parisuhteessahan on tärkeää tuoda ilmi omia toiveitaan. Jos sanoin että olisi mukava jos saisin sinulta joskus kukkia, niin vastaus oli juurikin samaan tyyliin: "No koskas olet tuonut minulle kukkia viimeksi? En minäkään saa kukkia!"

Ja vastaavasti kaikki muutkin omat toiveet ammuttiin aina alas. Kun en minäkään tee hänelle, niin ei hänkään tee minulle. Jos pyysin hieromaan, niin ei hän voi hieroa, kun en minäkään koskaan hiero häntä. Kun tarjouduin hieromaan häntä, niin ei kuulemma kiinnosta olla hierottavana, jos taustalla on oletus siitä, että hänen pitää sitten hieroa minua.

Sellainen asemasotatilanne aina päällä. :D

Juu, ei ollut hyvä kertoa suoraan mitä haluaisi.

Kukat olivat hassu juttu. Jos ostin kotiin kukkakimpun, niin hän aina hiissasi sen lähelle omaa paikkaansa ruokapöydässä ja oli, että ostit minulle kukat. Minä siis nainen, hän mies. Hän oli hyvin kitsas myös kukkien suhteen. Yleensä merkkipäivänä sain halvimman ruukkukasvin, mm. lapsen syntymän jälkeen. Yli 100 000 vuodessa ansaitseva todeallakin muisti meitä vastasyntynyttä ja uutta äitiä halvimmalla mahdollisella ruukkukasvilla. Ja joo, en sanonut leikkokukista, että otsin kotia kaunistamaan tai perhettä ilahduttamaan. Kamalinta olisi ollut jos olisin ostanut kukat itselleni. Iloisesti myönsin, että hänelle ne ovat. Mielessäni lisäsin, että prinsessalle.

Mielestäni se on merkki siitä, että suhteessa on jotain pahasti pielessä, kun pitää alkaa omassa päässään puhua asioita ja heitellä asiattomia kommentteja omalle kumppanille. Minäkin sain itseni kiinni tällaisesta, itselleni täysin vieraasta toiminnasta, narsistieksän kanssa. Siinä vaan tapahtui niin käsittämättömiä asioita, että ajatukset vilistivät päässä eikä oikein pystynyt aina käsittämään mitä tapahtuu. 

Ja sitten toisaalta. Joskus aikana ennen totaalista asioiden sähköistymistä nuoruuden luonnehäiriöinen eksäni heitteli mielessään minulle kommentteja, joita ei itse uskaltanut sanoa ääneen. Se kävi ilmi siitä, että hän oli kirjoittanut niitä! Hän oli esimerkiksi kirjoittanut kalenteriini lisämerkintöjä epäillen kalenterimerkintöjä todisteiksi pettämisestä. Ihan tuuria, että edes huomasin sen, koska kyseessä oli menneisyys eikä tulevat päivät. Olin myös kirjoittanut hänelle kirjeen, jossa yritin saada jotain tolkkua meidän väliseen suhteeseen ja myöhemmin törmäsin siihen ja katsoin, että hän oli kirjoittanut siihen ivallisia ja vihamielisiä välikommentteja. (Terveiset vaan eksälle, jos tunnistat itsesi, en jaksanut muunnella tapahtumia.)

Vierailija kirjoitti:

Näitä luettuani totean, että mä en ymmärrä narsistisen ihmisen ajatusmaailmaa. Onko se todella niin pieni ja mitätön? Eikö hän itse tosiaankaan huomaa siinä mitään outoa? Voiko joku ajatella koko elämänsä ja ihmissuhteensa kuin jonkin talouslaskelman? Ymmärtääkö narsisti olevansa narsisti, myöntääkö koskaan itselleen? Käsittääkö, mitä on ”normaali”?

Eivät yleensä ymmärrä. Siksi eivät edes tajua hakea apua eivätkä ymmärrä, että toisten ihmisten elämä ei ole yhtä raskasta jatkuvaa säätämistä, peittelyä ja esittämistä ja kieroilua ja selviämistaistelua kuin heillä eivätkä myöskään ymmärrä mitä tekevät uhrilleen eivätkä edes tajua uhria uhriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitin just narskulle. Keskustelu oli hyvin tyypillinen:

N: NIIIIN?!!!

Minä: Miksi sä tuolla tavalla vastaat?

N: No sinä se et juuri koskaan vastaa mulle tai vastaat paljon kauheammin.

Eli välittömästi syy toisen niskoille. Aiemmin olisin loukkaantunut, nyt lähinnä vaan huvitti. Kiitos kaikille keskustelijoille täällä, teidän avulla olen nyt paljon paremmin ymmärtänyt mistä on kyse.

Tuttua.

Parisuhteessahan on tärkeää tuoda ilmi omia toiveitaan. Jos sanoin että olisi mukava jos saisin sinulta joskus kukkia, niin vastaus oli juurikin samaan tyyliin: "No koskas olet tuonut minulle kukkia viimeksi? En minäkään saa kukkia!"

Ja vastaavasti kaikki muutkin omat toiveet ammuttiin aina alas. Kun en minäkään tee hänelle, niin ei hänkään tee minulle. Jos pyysin hieromaan, niin ei hän voi hieroa, kun en minäkään koskaan hiero häntä. Kun tarjouduin hieromaan häntä, niin ei kuulemma kiinnosta olla hierottavana, jos taustalla on oletus siitä, että hänen pitää sitten hieroa minua.

Sellainen asemasotatilanne aina päällä. :D

Juu, ei ollut hyvä kertoa suoraan mitä haluaisi.

Kukat olivat hassu juttu. Jos ostin kotiin kukkakimpun, niin hän aina hiissasi sen lähelle omaa paikkaansa ruokapöydässä ja oli, että ostit minulle kukat. Minä siis nainen, hän mies. Hän oli hyvin kitsas myös kukkien suhteen. Yleensä merkkipäivänä sain halvimman ruukkukasvin, mm. lapsen syntymän jälkeen. Yli 100 000 vuodessa ansaitseva todeallakin muisti meitä vastasyntynyttä ja uutta äitiä halvimmalla mahdollisella ruukkukasvilla. Ja joo, en sanonut leikkokukista, että otsin kotia kaunistamaan tai perhettä ilahduttamaan. Kamalinta olisi ollut jos olisin ostanut kukat itselleni. Iloisesti myönsin, että hänelle ne ovat. Mielessäni lisäsin, että prinsessalle.

Mielestäni se on merkki siitä, että suhteessa on jotain pahasti pielessä, kun pitää alkaa omassa päässään puhua asioita ja heitellä asiattomia kommentteja omalle kumppanille. Minäkin sain itseni kiinni tällaisesta, itselleni täysin vieraasta toiminnasta, narsistieksän kanssa. Siinä vaan tapahtui niin käsittämättömiä asioita, että ajatukset vilistivät päässä eikä oikein pystynyt aina käsittämään mitä tapahtuu. 

Ja sitten toisaalta. Joskus aikana ennen totaalista asioiden sähköistymistä nuoruuden luonnehäiriöinen eksäni heitteli mielessään minulle kommentteja, joita ei itse uskaltanut sanoa ääneen. Se kävi ilmi siitä, että hän oli kirjoittanut niitä! Hän oli esimerkiksi kirjoittanut kalenteriini lisämerkintöjä epäillen kalenterimerkintöjä todisteiksi pettämisestä. Ihan tuuria, että edes huomasin sen, koska kyseessä oli menneisyys eikä tulevat päivät. Olin myös kirjoittanut hänelle kirjeen, jossa yritin saada jotain tolkkua meidän väliseen suhteeseen ja myöhemmin törmäsin siihen ja katsoin, että hän oli kirjoittanut siihen ivallisia ja vihamielisiä välikommentteja. (Terveiset vaan eksälle, jos tunnistat itsesi, en jaksanut muunnella tapahtumia.)

Juu ei, kyllä tällaista tapahtuu! Onhan nämä tällaiset tyypit lukeneet vaikka päiväkirjojakin ja tehneet sinne omat lisäykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.

Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan. 

Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.

Yhden katsomani videon pohjalta, missä narsistinen nainen on rehellinen itsestään, tuli ajatus voiko kyse olla siitä, että tämä lähestyjä haluaa sinun muistavan hänet? Hän ei siis siedä ajatusta siitä että hän unohtuu ja siksi muistuttelee näin olemassaolostaan. Se että avaat hänen viestinsä on hänelle myönteinen signaali. Ehkäpä hän ajattelee, että jokin portti on vielä avoinna.

Mulla ei ihan tuollaisesta ole kokemusta (kosinta jne) mutta ajattelen että arkipäiväisempi versio siitä on aiemmin laittamani esimerkki. Yhteyttä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä kysytään lähtisinkö elokuviin. Kun vastaan myöntävästi keskustelu loppuukin siihen eikä henkilöstä kuulu mitään. Otappa näistä nyt selvää.

Ap

Uskon myös tuohon unohtamisteoriaan. Kerran hän soitti minulle yllättäen (kun en ollut lukenut/vastannut hänen viesteihinsä Facessa tai tekstarina) enkä tunnistanut hänen numeroaan vaan vastasin virallisesti omalla koko nimelläni :D Ymmärsiköhän viimein että en todella ole tallentanut hänen numeroaan, en estänyt enkä mitään sellaista kimpaantumisreaktiota koska hän ei nyt ihan oikeasti ole yhtä merkittävä minulle kuin itse luulee. 

Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.

Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.

Asuitteko te yhdessä vai etäsuhde? Minkä mittaisia mykkäkouluja ja oliko niitä paljon? Lähtivätkö ne jostain riidasta vai jostain muusta? Narsistiksi epäilemäni uusi etäsuhde on ollut nyt kaksi viikkoa mykkäkoulussa (jouluviikosta!) ja koen, että suhde oli nyt sitten tässä. 

Meillä oli omat asunnot, mutta vietimme kaiken ajan yhdessä, vuorotellen molemmissa asunnoissa. Paitsi ne mykkäkoulut. Ensimmäinen mykkäkoulu alkoi, kun sanoin "voi kun olisimme aina näin onnellisia". Niinpä. Mykkäkoulun jälkeen selitti, että sillä kommentilla törkeästi kyseenalaistin koko suhteemme ja tahallani maalasin piruja seinille. Viimeinen mykkäkoulu alkoi, kun olin nukkunut yön huonosti, koska hän oli jostain syystä levoton koko yön. Kysyi syytä minun väsymykseen ja sanoin ihan neutraalisti, että "en saanut unta kun olit jatkuvasti liikkeellä". Kuulemma törkeästi pilasin hänen hyvän aamunsa syyllistämällä omasta unettomuudestani jne. Tällaista se suuttuminen oli, hän kutsui näitä riidoiksi, minä en oikein tiennyt koskaan mistä tarkalleen ottaen riideltiin. Lyhin mykkäkoulu kesti 5 päivää ja pisin yli 2 kuukautta. Suunnilleen puolen vuoden välein tapahtuivat.

Kun "riidat" ovat tätä luokkaa, niin vaikea kuvitella, miten olisimme kommunikoineet, jos olisi tullut ihan oikeita ongelmia. En olisi koskaan voinut sanoa omia ajatuksia, koska rangaistus oli aina mykkäkoulu. Myöhemmin tuli myös raivokohtauksia, jossa tavarat hajosivat. Toivoisin, että sinun ei tarvisisi ottaa oppia kantapään kautta. Jos kumppani rakastaa ja välittää sinusta, hän tulee selvittämään asiat puhumalla kanssasi, ja ongelmiin löytyy myös ratkaisu. Silent treatment on parempi termi kuin "mykkäkoulu". Hän kouluttaa sinua varomaan itsesi ilmaisemista ja tottelemaan häntä. Yksi hälytysmerkki tuossa on että se on alkanut jouluviikolla.  Meilläkin juhlapyhät nostivat hänen kiukkunsa pintaan aina jossain kohtaa. Ja etenkin ennen joulua kannatti nöyryyttää minua, kun halusin sovun hinnalla millä hyvänsä, kun puoli sukua oli tulossa meille joulunviettoon. 

Mykkäkoulusta vielä sen verran, että eksäni koki olevansa oikeutettu tekemään silloin mitä halusi. Hän kuitenkin rakkauspommitti minua säännöllisesti, joten oli valtava järkytys kun sain tietää, että hän oli Tinderissä ja muilla treffipalstoilla selkäni takani. Lisäksi oli muutakin holtitonta käytöstä, joka selvisi vasta myöhemmin. Minun seurassa kuitenkin esitti ihan jotain muuta. Ole tarkkana, että tiedät mitä sen mykkäkoulun takana oikeasti on. Narsistinen henkilö oikeuttaa itselleen kaikenlaista sillä varjolla, että sinä olet kohdellut häntä huonosti hänen mielestään. 

Hyrrrrr, kun tulee ex-aviomieheni käytös tästä täydellisesti mieleen. Omien mielipiteitteni ja tunnetilojeni ilmaiseminen verbaalisesti aiheutti meilläkin exän mykkäkoulun ja suuttumisen. Minäkään en aina tiennyt, että mistä hän oli taas suuttunut, koska meillä ei ollut riitaa, ei sanaharkkaa, ei erimielisyyttä. Yhtäkkiä vain huomasin, että nyt exä on naama norsunvidulla eikä vastaa mihinkään kysymyksiini tai ei kommentoi puheitani.

Hän suuttui kerran siitä, kun pitkän ja erittäin kiireisen työpäivän jälkeen kotiin tultuani ja välipalaa keittiössä syödessäni sanoin "kylläpä väsyttääkin". Tästä alkoi mykkäkoulu. Parin päivän ajan kyselin, että mitä on tapahtunut, onko hän jostain loukkaantunut ja lopulta mies suvaitsi kertoa järjettömän huutoraivon kera "ÄLÄ VALITA, ÄLÄ AINA VALITA! Jos sua väsyttää niin tee asialle jotain, ei ole normaalia että väsyttää! Mene nukkumaan jos väsyttää äläkä valita". Olin ihmeissäni. Sanoin rauhallisesti, että enhän minä mitään valita, kunhan pari päivää sitten rankan työpäivän jälkeen tokaisin, että väsyttää. Sen jälkeen asiasta ei keskusteltu, mies poistui paikalta. Tämä ai ollut ainoa kerta, kun tunnetilani ilmaiseminen ohimennen aiheutti miehessä vastaavan reaktion. En ymmärrä miten hän saattoi reagoida näin.

Mies reagoi samalla tavalla, jos ilmaisin mielipiteeni jostain asiasta. Hän jyräsi mielipiteeni aina jollain pätemisellä yli ja sain tuntea olevani tyhmä. Esimerkiksi jos olisin kertonut ohimennen, että minusta koronatilanne ei ole ihan niin paha, että välttämättä tarvitaan kouluihin etäopetusta. Siihen mies olisi vastannut kiukulla etsien heti netistä tilastoja koronatartunnoista kotikaupungissamme ja perustellut, että etäopetus on ainoa järkevä tapa toimia ja että enkö minä nyt sitäkään tämän statistiikan valossa tajua. Eli mielipiteeni ei edes kyseenalaistanut exän mielipidettä, mun omat mielipiteet hän vain aina halusi osoittaa vääriksi ja huonoiksi.

Tilanne johti siihen, että ainoa tapa tulla exäni kanssa toimeen oli olla hiljaa ja vaieta omista tunnetiloista ja mielipiteistään. Ja se tietysti johti siihen, että meillä ei juurikaan enää puhuttu muusta kuin että kumpi käy ruokakaupassa.

Johtuisikohan tuo, etteivät kestä yhtään valitusta tai laiskottelua tai huoletonta rahankäyttöä tms siitä, että ovat niin ankaria itseään kohtaan. Heidän ei ole sallittu olla heikkoja ja tarvitsevia ja kontrolloivat sitten aikuisena itse itseään edelleen tiukasti niin sitten he alkavat ärsyyntyä toisen "kermaperseyteen" sen sijaan, että tulisivat itse sieltä ankeasta luolastaan normaaliin elämään, jossa saa olla iloja ja suruja, väsymystä, laiskuutta, heikkoutta ja tunnetiloihinsa saa tukea ja seuraa rakkailta läheisiltä. 

Narsistieksä ei halunnut näyttää mitään heikkoutta itsessään, hän ei pystynyt tukeutumaan toiseen ihmiseen. 

Ja kyllä, myös minut vaiennettiin. Ei saanut puhua tunteista - omista tai hänen -, ei suhteesta, ei omista jutuista, meillä ei ollut sellaista kivaa ja rakentavaa mielipiteenvaihtoa ajankohtaisista asioista tai ilmiöistä. Hän kyllä kertoili omista suunnitelmistaan ja projekteistaan. Ja paljon jätti myös kertomatta asioita, jotka olisivat olleet oleellisia kertoa. Ja paljon valehteli ja kaunisteli myös. 

Tämä osuu eksääni myös. Hän jopa kerran sanoi minulle, että on niin ankara itseään kohtaan, että ei sovi parisuhteeseen. Ja ankaruus oli kuulemma pahentunut vuosi vuodelta. Hänellä ei ollut mitään koulutusvaatimuksia tai kiinnostusta kenenkään tuloja kohtaan, mutta esim. eväsleivän tippuminen maahan oli valtava katastrofi, puhumattakaan isommista vastoinkäymisistä. Sai jännittää koko ajan meneekö kaikki kuin Strömsössä, jotta hänellä ei mene hermot. Kukaan ei saanut mokata missään asiassa. Sairastumisen suhteen oli sama juttu. Minun sairauksia ei ollut olemassa, hänen sairaudet raivostutti ja ei hoitanut niitä kuin pakon edessä, lastensa lääkitsemistä vastusti. Tämä on samalla kontrollointia. Hänelle oli turha selittää, että minä tarvitsen kipulääkettä kipuun, koska muuten on liian vaikea olla. 

Minä olin koko suhteen ajan tekopirteä ja positiivinen. En uskaltanut valittaa mistään, ettei tule sanomista. Silti hän saattoi sanoa, että minun kanssa on raskasta olla kun valitan ja haukun ihmisiä. Työkaverini syyllistyi rikokseen, joka ei ollut mitenkään ymmärrettävissä. Siinä eksälläni riitti ymmärrys työkaveriani kohtaan. Tämä oli taas osoitus, kuinka haluan koko ajan haukkua ihmisiä ja hän ei sellaista jaksa kuunnella. Sam kokemus kuin toisella kirjoittajalla.

Mun narsistieksä tekee jatkuvasti ainakin pieniä rikollisia tekoja ja petoksia sekä toimii moraalittomasti. Ehkä siksi sunkin eksällä riitti sympatiaa rikollista työkaveria kohtaan, ainoa henkilö, johon hän pystyy samaistumaan, te muut "normaalit" olette vihollisia. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, oliko ex narsisti, mutta seuraavia hänen kanssaan tapahtui

- valehteli, petti, salaili ja kun jäi kiinni, niin olin vainoharhainen, hullu jne. jne (ja siis jäi useista valheista kiinni ns rysän päältä ja monet ihmiset myös ihan mustaa valkoisella näyttivät hänen tekonsa/viestinsä/jne). Kaikki muut hänen mukaansa valehtelivat.

- puhui minusta aiheetta pahaa kaikille sukulaisilleen, kavereilleen ja exälleen. Ja vuosia. Tämä selvisi, kun jätin exäni ja juttelin asioista hänen exänsä kanssa. Kamalan määrän paskapuheita, panettelua jne oli exäni vuosia muille minusta sanonut. Minulle näytteli aina "välittävää" ja ei tullut mieleenkään, mitä ukko oikeasti on suustaan päästellyt

- jos annoin rahaa, lainasin autoa tai mitä tahansa lapsilleni, niin tein väärin ja olin tyhmä. Koska minun olisi pitänyt vaan antaa kaikki hänelle ja kuskata vain häntä. (En antanut enkä kuskannut)

- kaikki minun kotona oli jotenkin väärin. Huonekalut, kylppäri, näkymät jne. Ja nämä tuli tietooni kommenteillaan, joka kerta, kun kävi minun luona. Ihan kaikkea piti jollakin konstilla halventaa. Yritti kaikin tavoin saada minut tuntemaan itseni huonommaksi. Ja en ole.

- kun jätin, niin kävi rappukäytävän oveeni liimailemassa lappuja: " olet huono ihminen", "h...ra", "pettäjä" (ite petti, nettideittaili ja vaikka sun mitä. Minä en) jne

- välillä oli mukava ja "normaali" joten kun en yksinkertaisesti tiennyt, mitä inhottavaa kaksinaamaista peliä ja elämää oikeasti elää, niin en pahimpia tekoja edes osannut epäillä.

Oli se. Toki diagnoosi voi mennä hienosäädöllisesti pieleen, mutta tuo kattaa sen riittävän hyvin. 

Jos et ole vielä toipunut tai haluat varmistaa, ettet joudu vastaavaan uudelleen, kaiva tietoa narsismista. Kaikkein mielenkiintoisimmiksi olen itse kokenut muutaman youtube-kanavan, jossa narsistit itse kertovat omasta sisäisestä maailmastaan. Siihen ei normaalin ihmisen mielikuvitus meinaan riitä ja siksi suhteen aikana ei tajua mitä tapahtuu ja on ehkä vaan selittämätön huono tai voimaton olo. Ja silti nämä ihmiset toimivat suht samalla kaavalla, toki hieman eroavin painotuksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä luettuani totean, että mä en ymmärrä narsistisen ihmisen ajatusmaailmaa. Onko se todella niin pieni ja mitätön? Eikö hän itse tosiaankaan huomaa siinä mitään outoa? Voiko joku ajatella koko elämänsä ja ihmissuhteensa kuin jonkin talouslaskelman? Ymmärtääkö narsisti olevansa narsisti, myöntääkö koskaan itselleen? Käsittääkö, mitä on ”normaali”?

Eivät yleensä ymmärrä. Siksi eivät edes tajua hakea apua eivätkä ymmärrä, että toisten ihmisten elämä ei ole yhtä raskasta jatkuvaa säätämistä, peittelyä ja esittämistä ja kieroilua ja selviämistaistelua kuin heillä eivätkä myöskään ymmärrä mitä tekevät uhrilleen eivätkä edes tajua uhria uhriksi. 

Ihan kamalaa. Ei ole ihme, että on ollut kuuden kuukauden välein ottamassa eroa, mykkäkoulua tasaisin väliajoin, välillä hirveää raivoa ja vihamielisyyttä. Eihän sitä kukaan jaksa. Onneksi minun ei tarvitse enää olla vastaanottavana osapuolena.

Luin näitä viime yönä ja ahdisti niin että menetin yöuneni. Tuli niin ex-mies mieleen.

Niin paljon samaa omassa käytöksessä ja miehen käytöksessä, omat tunteet kuolivat, minusta tuli tunteeton miestä kohtaan, koska en jaksanut sitä tunteiden vuoristorataa. Itsetunto oli nollassa ja olin kroonisesti väsynyt ja innoton.

Kotona oli erittäin mukavaa kun mies oli poissa.

Joulujen pilaaminen. Joka joulu sama homma, pari viikkoa ennen joulua aloitti jonkun älyttömän draaman, jotta muun perheen joulumieli olisi pilalla.

Antoi ymmärtää, että naisia riitti joka sormelle, jos asiat ei menneet juuri kuten hän halusi. Asioiden salailu, isoistakaan asioista ei keskusteltu, eikä pienistä. Juuri kuten joku täällä sanoi, puhuttiin kumpi käy ruokakaupassa. Kauppaan hänen kanssaan ei voinut yhdessä mennä, kun alkoi sielläkin menettää hermojaan ja meuhkaamaan.

Mykkäkoulut aivan mitättömistä asioista. Olisi pystynyt jatkamaan puhumattomuutta loputtomiin, ei häntä häirinnyt eristäytyä. Tämä perheen isä käski painua ovesta ulos, jos asiat ei menneet mielensä mukaan, aivan kuin olisin lapsen kanssa lähtenyt yhtään minnekään kotoamme.

Puhui aina että "sinua pitäisi vähän kouluttaa". Niin sitä hyvää parisuhdetta rakennetaan...

Saattoi ulkona pihalla huutaa isoon ääneen "painu vit*uun täältä vastauksena johonkin ihan normaaliin asiaan. Sukulaisvierailut oli kauheita, kun mies alkoi mollata minua kaikkien edessä.

Edelleen saattaa alkaa haukkua ala-arvoisesti, kun joudumme lapsen asioista sopimaan.

Sivaltelu ja loukkaukset oli miehen hupia. Tai on vieläkin, ei vaan osu eikä uppoa enää, kun mies on pois elämästä.

Vaikka yritin elää niinkuin miehen käytös ei häiritsisi, valitettavasti asiat ei ole jääneet lapselta huomaamatta. Lapsi ei halua olla tekemisissä isänsä kanssa.

Lähtekää hyvät naiset heti, kun pienintäkään merkkiä narsismista näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä luettuani totean, että mä en ymmärrä narsistisen ihmisen ajatusmaailmaa. Onko se todella niin pieni ja mitätön? Eikö hän itse tosiaankaan huomaa siinä mitään outoa? Voiko joku ajatella koko elämänsä ja ihmissuhteensa kuin jonkin talouslaskelman? Ymmärtääkö narsisti olevansa narsisti, myöntääkö koskaan itselleen? Käsittääkö, mitä on ”normaali”?

Eivät yleensä ymmärrä. Siksi eivät edes tajua hakea apua eivätkä ymmärrä, että toisten ihmisten elämä ei ole yhtä raskasta jatkuvaa säätämistä, peittelyä ja esittämistä ja kieroilua ja selviämistaistelua kuin heillä eivätkä myöskään ymmärrä mitä tekevät uhrilleen eivätkä edes tajua uhria uhriksi. 

Ihan kamalaa. Ei ole ihme, että on ollut kuuden kuukauden välein ottamassa eroa, mykkäkoulua tasaisin väliajoin, välillä hirveää raivoa ja vihamielisyyttä. Eihän sitä kukaan jaksa. Onneksi minun ei tarvitse enää olla vastaanottavana osapuolena.

Narsistin mykkäkoulusta on paljon hyviä youtubevideoita. 

Narsisti ei pidä sinua tuntevana ihmisenä vaan objektina. Olet kuin koira, tuoli, auto, lounas jääkaapissa = hyödyke, joka on olemassa hänen tarpeitaan täyttämässä. 

Jos olet toiminut huonosti tehtävässäsi, sinua koulutetaan tai rankaistaan mykkäkoululla. Se ei tee narsistille yhtään tiukkaa eikä hän uhraa minuuttiakaan ajatusta sille, miltä sinusta tuntuu. Jos raivoat tai anelet, hän saa siitä vaan polttoainetta itselleen. Hän etsii mykkäkoulun aikana tyydytyksensä muualta ja muista ihmisistä tai asioista.

Narsisti ei ole kiintynyt sinuun, joten hänen kiintymyssuhteensa ei järky mykkäkoulussa kuten sinulla narsistiin päin järkkyy.  Ja tämä on ehkä heidän akilleen kantapäänsä, koska eivät tajua, että lopulta kohteen kiintymys narsistia kohtaan katkeaa kokonaan. 

Tän ketjun perusteella yksikään teistä ei ole tavannut narsistia.

Narsistit eivät ole lapsellisia kiukuttelijoita tai mykkäkoulua harrastavia.

Narsistit ovat usein taitavia keskustelijoita ja osaavat perustella kantansa hyvin. Narsismi tulee hiljan esille kun kyseisen ihmisen kanssa on enemmän aikoja kontaktissa. Tällöin narsisti on yleensä itsekeskeinen ja manipuloiva.

Usein narsisti valitsee yksittäisiä ihmisiä uhreikseen ja tuottaa valituille pahaa oloa (esim työpaikalla). Tätä ympärillä olevat eivät välttämättä huomaa, koska heitä nostetaan ”arvoasteikossa” korkeammalle, niin että he itse kuvittelevat olevansa erityislaatuisia. (Myöhemmin narsisti voikin lytätä tämän saman ihmisen.)

Parisuhteessa yleensä muut näkevät narsistin paremmin kuin narsistin uhrit itse. Narsistin uhri saattaa olla täysin muuttunut ihmisenä ja huomaa narsistin todellisen luonteen aina hetkittäin, mutta ei osaa päästä suhteesta irti.

Vierailija kirjoitti:

Tän ketjun perusteella yksikään teistä ei ole tavannut narsistia.

Narsistit eivät ole lapsellisia kiukuttelijoita tai mykkäkoulua harrastavia.

Narsistit ovat usein taitavia keskustelijoita ja osaavat perustella kantansa hyvin. Narsismi tulee hiljan esille kun kyseisen ihmisen kanssa on enemmän aikoja kontaktissa. Tällöin narsisti on yleensä itsekeskeinen ja manipuloiva.

Usein narsisti valitsee yksittäisiä ihmisiä uhreikseen ja tuottaa valituille pahaa oloa (esim työpaikalla). Tätä ympärillä olevat eivät välttämättä huomaa, koska heitä nostetaan ”arvoasteikossa” korkeammalle, niin että he itse kuvittelevat olevansa erityislaatuisia. (Myöhemmin narsisti voikin lytätä tämän saman ihmisen.)

Parisuhteessa yleensä muut näkevät narsistin paremmin kuin narsistin uhrit itse. Narsistin uhri saattaa olla täysin muuttunut ihmisenä ja huomaa narsistin todellisen luonteen aina hetkittäin, mutta ei osaa päästä suhteesta irti.

Jokaisessa meissä on hieman narsistisia piirteitä, joissakin enemmän kuin muissa. Hiukan enemmän narsistia yhdistettynä täydelliseen tunteettomuuteen ja veemäisyyteen, hankala ihminen elää parisuhteessa!! Kaikki ei ole julmia sosiopaatteja kuitenkaan.

Oma hankala ex-puolisoni tykkäsi kekkuloida alasti vaikkapa naapureiden nähden. Mielestäni sairasta itsensä esittelyä ja narsismia, kukaan kun ei häntä halunnut nähdä ilman vaatteita! Hän oikein nautti, kun minua hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.

Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan. 

Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.

Narsisti ex- mieheni, josta olen kirjoitellut tähän ketjuun, alkoi saamaan ydinpommiin verrattavia raivokohtauksia, jos pystyin osoittamaan jonkun hänen päättömän väittämänsä valheeksi. Ylipäätään se, että kyseenalaistin hänen toimintaansa ja ilmaisin, että en hyväksy sitä (minun haukkuminen tyhmäksi ja yksinkertaiseksi jne) saivat aikaan hirvittäviä monologi-raivokohtauksia häneltä. Se, että en mennyt kaasuvalotukseen vaan oikaisin asian oli pahaa myrkkyä hänelle.

Kun ex oli pettänyt minua taas jonkun yhden yön jutun kanssa ja jäi todisteiden kanssa kiinni niin tietystihän hän sanoi, että pettäminen on minun syytäni, koska olen tällainen nainen ja näytän tällaiselta. Kun sanoin, että pettäminen oli SINUN valinta ja SINÄ uitit elintäsi toisessa naisessa niin exä yritti vaihtaa puheenaihetta huutoraivon säestämänä ja poistui lopulta huoneesta. En antanut periksi vaan sanoin rauhallisesti että en hyväksy toimintaasi, se on väärin. Ja piru oli sen jälkeen irti. Vuosien myötä minusta tuli todella taitava pitämään keskustelut raiteillaan vaikka exä yritti vetäytyä vastuusta ja vaihtaa puheenaihetta, kun oli tehnyt jotain epäsopivaa. Ja tietysti ne exän raivokohtaukset vain hurjistuivat, kun hän ymmärsi että minua ei enää pissitä silmään ja hänen temppuilunsa eivät toimi minuun. Uhallanikaan en provosoitunut enkä lähtenyt riitelemään vaan olin tyynen rauhallinen puheessani. En tajua miten löysin sen sisäisen voiman itsestäni!

Exän kanssa on pakko olla edelleen hiukan tekemississä, koska on alaikäisiä lapsia. En tapaa häntä kasvotusten, pakolliset asiat vain viesteillä. Mä lähetän hänelle ehkä 1 viestin kuukaudessa ja exältä tulee joka tai joka toinen päivä 1-5 viestiä. Exän viestit on 99% minun haukkumistani. En reagoi niihin mitenkään, en avaa viestejä koska pystyn lukemaan ne näytöltä. Mutta sitkeästi se exä vain laittaa viestejä vaikka noudatan grey rock- mallia. Eli ilmeisesti hän yrittää saada mitä tahansa reaktiota minulta näillä viesteillään, mutta ähäkutti, ei onnistu enää mun kanssani. Ja mikä hulluinta - exällä on ollut jo pitkään toinen nainen ja vakituinen suhde. Käyttäisi energian, jonka käyttää minun haukkumiseeni, nyxäänsä. Eniten ihmettelen millainen älykääpiö hänen nyxänsä on kun katselee tällaista touhua. Jos mulla olisi uusi mies niin kyllä hyvin äkkiä muuttuisi tuolla toimintatavalla exäksi.

Niin, ja exäni on sanonut minulle useaan otteeseen, että hän aikoo olla minuun yheteydessä eläkepäivilläkin. Ja nyt ollaan hiukan yli 40v. Aion estää exän numeron puhelimessani sinä päivänä, kun kuopus täyttää 18v. Sähköpostiin voin laittaa samana päivänä säännön, että exän spostista tulevat mailit menevät suoraan roskapostiin. Tokihan hän voi hankkia prepaidit ja uusia sähköposteja jos haluaa työkseen häiritä minua, mutta toivon että tuo edellä mainittu auttaa.

Voit tehdä niin jo nyt. Voit estää hänet ja antaa vaikka sähköpostiosoitteen ja ilmoittaa, että luet sitä esim tiettyinä päivinä. Tuskin noissa saamissasi viesteissä mitään sellaista on, joka vaatii reagointia.

EI voi estää, koska vanhempi pitää saada kiinni, jos lapselle sattuu jotakin vakavaa hänen ollessaan toisen vanhemman luona. En ole ylläolevan kirjoittaja, mutta minullakin lapsi N_n kanssa enkä voi estää häntä, vaikka todellakin haluaisin.

Tapaamisten ajaksi voi ottaa eston pois. Lapsi on tapaamisten ajan toisen vanhemman vastuulla ja hänen on selvittävä, joten voi myös lähteä siitä, että jos esim joutuu sairaalaan, niin ilmoittavat sieltä ja pitää eston myös tuolloin.

Ja voisihan antaa vaikka kolmannen henkilön numeron että tieto lapsen yllättävistä tapahtumista tuonne, sieltä tieto siirtyy äidille.

Kokeilin tätä kerran ja tyyppi lähetti viestiä siitä, että minun pitää palauttaa hänen lapselleen antamansa lahja. Tämä oli se hätätilanne, jonka vuoksi hän laittoi viestiä kolmannelle osapuolelle.

Silloin tämä kolmas osapuoli vastaa narsistille lyhyesti ja napakasti, että tämä ei ole hätätilanne. Siis pointti, että kolmas osapuoli toimisi roskasuodattimena, kun ilmeisesti Suomessa ei sellaista appia vielä ole tehtynä. 

Ymmärrän tämän pointin, ongelmana vaan on se, että kukaan, siis kukaan läheisistäni ei halua missään nimessä oli tämä hätäpuhelinnumero, he kun tietävät tismalleen millainen as s ho le on kyseessä.