Narsistin keskustelutyyli

Miksi joku on sitten tekemisissä tälläisen narsistisen ihmisen kanssa?

Koska on vielä nuori eikä osaa suojella itseään. Omat rajat eivät ole vielä piirtyneet niin että niitä osaisi suojella. Koska narsistiset persoonat ovat usein karismaattisia. Koska narsistiset persoovat kertovat paljon omasta elämästään ja luovat näin intiimin suhteen illuusion. Koska narsistiset persoonat ovat usein verbaalisesti taitavia. Koska narsistiset persoonat eivät useimmiten ota lähelleen sellaista jolla on vahva itsetunto vaan sellaisen jolla on heikko.

Vasta riittävien haavojen, etäisyyden ja ajan myötä pystyy näkemään suhteen epäterveen ja tuhoavan luonteen ja repii itsensä irti siitä. Hinnalla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime aikoina otsikoissa olleista julkkiksista narsistitutka piippaa ainakin Dannyn, Rennyn ja Kurren kohdalla. 

Ihan samaa olen miettinyt itsekseni!

Samoin Karita Mattila, Sari Havas, Anna Puu ja Emilia Leppilampi vaikuttavat narsistisilta tai narsisteilta.

Havas on ollut aika yllätys. Mä en ymmärrä miksi pitää vöyhkätä seksistä suuna päänä. Ihan kuin olisi keksinyt pyörän uudelleen tai jotain. Monella muullakin on tyydyttävä ja hyvä seksielämä, mutta ei sitä tarvitse julistamalla julistaa.

Näyttäisi olevan osalle viiskymppisiä naisia hirmuisen tärkeää alleviivata omaa halukkuuttaan ja haluttavuuttaan julkisesti…en sano etteikö mediakin tätä muodikkaasti puffaa mutta aina sitä hämmästyy että eivätkö pelkät ammatilliset ansiot (usein näyttelijänä tai muuna esiintyjänä) kanna.

Minista olisi ihan ok viesti sekin joltain kypsemmältä julkkisnaiselta että ei se seksi nyt enää tässä iässä ole niin must eikä jatkuvasti mielessä mutta elämä on silti oikein mielekästä ja hyvää kumminkin. Koko seksiä ei otettaisi edes puheeksi, kun ihminen olisi kiinnostava ilmankin. Niinkuin omaa vanhenemistaan pitäisi peitellä ja salata nykyään viimeiseen asti, jopa kieltää se.

Tuohan on ihan vihonviimeistä narskulle, oma ikääntyminen.

Jotta ihmisen voisi diagnosoida narsistiksi pitäisi tietää ihmisen käytös koko elämän ajalta. Joku täällä tietää työkaverinsa narsistiksi, minkä verran oikeasti tiedät tästä ihmisestä? Moni esimerkki täältä sopii enemmänkin aspergeriin ja samanlaiseen keskustelutyyliin voi olla monta erilaista syytä. Narsisteja sanotaan olevan 0,5 prosentista kahteen prosenttiin, suomessa keittiöpsykologien narsistidiagnooseja on varmaankin miljoonia. Narsistidiagnoosin heittäminen esim. keskustelutyylin perusteella tietämättä kunnolla ihmisen elämää lapsesta alkaen on henkistä väkivaltaa.

Soitin just narskulle. Keskustelu oli hyvin tyypillinen:

N: NIIIIN?!!!

Minä: Miksi sä tuolla tavalla vastaat?

N: No sinä se et juuri koskaan vastaa mulle tai vastaat paljon kauheammin.

Eli välittömästi syy toisen niskoille. Aiemmin olisin loukkaantunut, nyt lähinnä vaan huvitti. Kiitos kaikille keskustelijoille täällä, teidän avulla olen nyt paljon paremmin ymmärtänyt mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Soitin just narskulle. Keskustelu oli hyvin tyypillinen:

N: NIIIIN?!!!

Minä: Miksi sä tuolla tavalla vastaat?

N: No sinä se et juuri koskaan vastaa mulle tai vastaat paljon kauheammin.

Eli välittömästi syy toisen niskoille. Aiemmin olisin loukkaantunut, nyt lähinnä vaan huvitti. Kiitos kaikille keskustelijoille täällä, teidän avulla olen nyt paljon paremmin ymmärtänyt mistä on kyse.

Mistä me tiedämme millainen öykkäri sinä olet ollut aiemmin? Narsistit harrastaa tuollaista irti kontekstista otettua tarinointia ja syyllistämistä, mitä tämä sinunkin pätkäsi tässä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Jotta ihmisen voisi diagnosoida narsistiksi pitäisi tietää ihmisen käytös koko elämän ajalta. Joku täällä tietää työkaverinsa narsistiksi, minkä verran oikeasti tiedät tästä ihmisestä? Moni esimerkki täältä sopii enemmänkin aspergeriin ja samanlaiseen keskustelutyyliin voi olla monta erilaista syytä. Narsisteja sanotaan olevan 0,5 prosentista kahteen prosenttiin, suomessa keittiöpsykologien narsistidiagnooseja on varmaankin miljoonia. Narsistidiagnoosin heittäminen esim. keskustelutyylin perusteella tietämättä kunnolla ihmisen elämää lapsesta alkaen on henkistä väkivaltaa.

Meidän työpaikalla koko muu osasto ramppasi työpsykologilla valittamassa pahaa oloaan paitsi narsisti esimies. Mutta ei tuokaan tietysti riitä sinulle todisteeksi esimiehen narsismista. Tämä esimies myös puhui täysin ristiin asioita henkilöstä x henkilölle y ja sitten henkilöstä y henkilölle x. Pari alaisista ja burn out lomalle, osa irtisanoutui. Kun palkattiin henkilö tekemään kartoitus yksikön sekavasta tilanteesta, jokainen alainen kertoi syyksi esimiehen. 

Vierailija kirjoitti:

Jotta ihmisen voisi diagnosoida narsistiksi pitäisi tietää ihmisen käytös koko elämän ajalta. Joku täällä tietää työkaverinsa narsistiksi, minkä verran oikeasti tiedät tästä ihmisestä? Moni esimerkki täältä sopii enemmänkin aspergeriin ja samanlaiseen keskustelutyyliin voi olla monta erilaista syytä. Narsisteja sanotaan olevan 0,5 prosentista kahteen prosenttiin, suomessa keittiöpsykologien narsistidiagnooseja on varmaankin miljoonia. Narsistidiagnoosin heittäminen esim. keskustelutyylin perusteella tietämättä kunnolla ihmisen elämää lapsesta alkaen on henkistä väkivaltaa.

Tuletko useinkin nillittämään vaikkapa lukihäiriökeskusteluihin että MISSÄ DIAGNOOSI, asiasta ei saa puhua ennen lääkärin tekemää diagnoosia lainkaan vaan se on vaiettava?!

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku on sitten tekemisissä tälläisen narsistisen ihmisen kanssa?

Koska on vielä nuori eikä osaa suojella itseään. Omat rajat eivät ole vielä piirtyneet niin että niitä osaisi suojella. Koska narsistiset persoonat ovat usein karismaattisia. Koska narsistiset persoovat kertovat paljon omasta elämästään ja luovat näin intiimin suhteen illuusion. Koska narsistiset persoonat ovat usein verbaalisesti taitavia. Koska narsistiset persoonat eivät useimmiten ota lähelleen sellaista jolla on vahva itsetunto vaan sellaisen jolla on heikko.

Vasta riittävien haavojen, etäisyyden ja ajan myötä pystyy näkemään suhteen epäterveen ja tuhoavan luonteen ja repii itsensä irti siitä. Hinnalla millä hyvänsä.

Koska joskus seuraansa ei saa valita itse. Esim töissä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku on sitten tekemisissä tälläisen narsistisen ihmisen kanssa?

Koska on vielä nuori eikä osaa suojella itseään. Omat rajat eivät ole vielä piirtyneet niin että niitä osaisi suojella. Koska narsistiset persoonat ovat usein karismaattisia. Koska narsistiset persoovat kertovat paljon omasta elämästään ja luovat näin intiimin suhteen illuusion. Koska narsistiset persoonat ovat usein verbaalisesti taitavia. Koska narsistiset persoonat eivät useimmiten ota lähelleen sellaista jolla on vahva itsetunto vaan sellaisen jolla on heikko.

Vasta riittävien haavojen, etäisyyden ja ajan myötä pystyy näkemään suhteen epäterveen ja tuhoavan luonteen ja repii itsensä irti siitä. Hinnalla millä hyvänsä.

Jos vnhemmat on narsisteja sitä luulee että narsistinen maailma on normaali. Iän karttuessa alkaa ihmetellä miksi naapurissa lapsi itkiessään saa paijausta mutta minä vastaavassa tilanteessa saan valtavan viharyöpyn äidiltäni. Minun äitini oli valokuvista leikannut oman päänsä pois koska oli isäni kanssa joutunut pakkonaimisiin. YHDEN kerran serkkuni tuli kyläilemään meille ja kysyi valokuvia katsoakseen. Voi sitä häpeän määrää , kuvissa mollotti tyhjä pään aukko äitini kohdalla. Kun kysyin syytä äitini sanoi "en halua olla kuvissa" , ei ollut tullut mieleen jättäytyä pois. Äitini mielestä asiassa ei ollut mitään ihmeellistä.

Sääli, ettei ap pysty muokkaamaan otsikkoa, koska tämän voisi nimetä uudelleen "Narsistiksi luulemasi ihmisen keskustelutyyli" ja tällöin ei tarvitsisi nillittää diagnooseista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.

Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan. 

Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.

Yhden katsomani videon pohjalta, missä narsistinen nainen on rehellinen itsestään, tuli ajatus voiko kyse olla siitä, että tämä lähestyjä haluaa sinun muistavan hänet? Hän ei siis siedä ajatusta siitä että hän unohtuu ja siksi muistuttelee näin olemassaolostaan. Se että avaat hänen viestinsä on hänelle myönteinen signaali. Ehkäpä hän ajattelee, että jokin portti on vielä avoinna.

Mulla ei ihan tuollaisesta ole kokemusta (kosinta jne) mutta ajattelen että arkipäiväisempi versio siitä on aiemmin laittamani esimerkki. Yhteyttä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä kysytään lähtisinkö elokuviin. Kun vastaan myöntävästi keskustelu loppuukin siihen eikä henkilöstä kuulu mitään. Otappa näistä nyt selvää.

Ap

Uskon myös tuohon unohtamisteoriaan. Kerran hän soitti minulle yllättäen (kun en ollut lukenut/vastannut hänen viesteihinsä Facessa tai tekstarina) enkä tunnistanut hänen numeroaan vaan vastasin virallisesti omalla koko nimelläni :D Ymmärsiköhän viimein että en todella ole tallentanut hänen numeroaan, en estänyt enkä mitään sellaista kimpaantumisreaktiota koska hän ei nyt ihan oikeasti ole yhtä merkittävä minulle kuin itse luulee. 

Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.

Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.

Asuitteko te yhdessä vai etäsuhde? Minkä mittaisia mykkäkouluja ja oliko niitä paljon? Lähtivätkö ne jostain riidasta vai jostain muusta? Narsistiksi epäilemäni uusi etäsuhde on ollut nyt kaksi viikkoa mykkäkoulussa (jouluviikosta!) ja koen, että suhde oli nyt sitten tässä. 

Meillä oli omat asunnot, mutta vietimme kaiken ajan yhdessä, vuorotellen molemmissa asunnoissa. Paitsi ne mykkäkoulut. Ensimmäinen mykkäkoulu alkoi, kun sanoin "voi kun olisimme aina näin onnellisia". Niinpä. Mykkäkoulun jälkeen selitti, että sillä kommentilla törkeästi kyseenalaistin koko suhteemme ja tahallani maalasin piruja seinille. Viimeinen mykkäkoulu alkoi, kun olin nukkunut yön huonosti, koska hän oli jostain syystä levoton koko yön. Kysyi syytä minun väsymykseen ja sanoin ihan neutraalisti, että "en saanut unta kun olit jatkuvasti liikkeellä". Kuulemma törkeästi pilasin hänen hyvän aamunsa syyllistämällä omasta unettomuudestani jne. Tällaista se suuttuminen oli, hän kutsui näitä riidoiksi, minä en oikein tiennyt koskaan mistä tarkalleen ottaen riideltiin. Lyhin mykkäkoulu kesti 5 päivää ja pisin yli 2 kuukautta. Suunnilleen puolen vuoden välein tapahtuivat.

Kun "riidat" ovat tätä luokkaa, niin vaikea kuvitella, miten olisimme kommunikoineet, jos olisi tullut ihan oikeita ongelmia. En olisi koskaan voinut sanoa omia ajatuksia, koska rangaistus oli aina mykkäkoulu. Myöhemmin tuli myös raivokohtauksia, jossa tavarat hajosivat. Toivoisin, että sinun ei tarvisisi ottaa oppia kantapään kautta. Jos kumppani rakastaa ja välittää sinusta, hän tulee selvittämään asiat puhumalla kanssasi, ja ongelmiin löytyy myös ratkaisu. Silent treatment on parempi termi kuin "mykkäkoulu". Hän kouluttaa sinua varomaan itsesi ilmaisemista ja tottelemaan häntä. Yksi hälytysmerkki tuossa on että se on alkanut jouluviikolla.  Meilläkin juhlapyhät nostivat hänen kiukkunsa pintaan aina jossain kohtaa. Ja etenkin ennen joulua kannatti nöyryyttää minua, kun halusin sovun hinnalla millä hyvänsä, kun puoli sukua oli tulossa meille joulunviettoon. 

Mykkäkoulusta vielä sen verran, että eksäni koki olevansa oikeutettu tekemään silloin mitä halusi. Hän kuitenkin rakkauspommitti minua säännöllisesti, joten oli valtava järkytys kun sain tietää, että hän oli Tinderissä ja muilla treffipalstoilla selkäni takani. Lisäksi oli muutakin holtitonta käytöstä, joka selvisi vasta myöhemmin. Minun seurassa kuitenkin esitti ihan jotain muuta. Ole tarkkana, että tiedät mitä sen mykkäkoulun takana oikeasti on. Narsistinen henkilö oikeuttaa itselleen kaikenlaista sillä varjolla, että sinä olet kohdellut häntä huonosti hänen mielestään. 

Hyrrrrr, kun tulee ex-aviomieheni käytös tästä täydellisesti mieleen. Omien mielipiteitteni ja tunnetilojeni ilmaiseminen verbaalisesti aiheutti meilläkin exän mykkäkoulun ja suuttumisen. Minäkään en aina tiennyt, että mistä hän oli taas suuttunut, koska meillä ei ollut riitaa, ei sanaharkkaa, ei erimielisyyttä. Yhtäkkiä vain huomasin, että nyt exä on naama norsunvidulla eikä vastaa mihinkään kysymyksiini tai ei kommentoi puheitani.

Hän suuttui kerran siitä, kun pitkän ja erittäin kiireisen työpäivän jälkeen kotiin tultuani ja välipalaa keittiössä syödessäni sanoin "kylläpä väsyttääkin". Tästä alkoi mykkäkoulu. Parin päivän ajan kyselin, että mitä on tapahtunut, onko hän jostain loukkaantunut ja lopulta mies suvaitsi kertoa järjettömän huutoraivon kera "ÄLÄ VALITA, ÄLÄ AINA VALITA! Jos sua väsyttää niin tee asialle jotain, ei ole normaalia että väsyttää! Mene nukkumaan jos väsyttää äläkä valita". Olin ihmeissäni. Sanoin rauhallisesti, että enhän minä mitään valita, kunhan pari päivää sitten rankan työpäivän jälkeen tokaisin, että väsyttää. Sen jälkeen asiasta ei keskusteltu, mies poistui paikalta. Tämä ai ollut ainoa kerta, kun tunnetilani ilmaiseminen ohimennen aiheutti miehessä vastaavan reaktion. En ymmärrä miten hän saattoi reagoida näin.

Mies reagoi samalla tavalla, jos ilmaisin mielipiteeni jostain asiasta. Hän jyräsi mielipiteeni aina jollain pätemisellä yli ja sain tuntea olevani tyhmä. Esimerkiksi jos olisin kertonut ohimennen, että minusta koronatilanne ei ole ihan niin paha, että välttämättä tarvitaan kouluihin etäopetusta. Siihen mies olisi vastannut kiukulla etsien heti netistä tilastoja koronatartunnoista kotikaupungissamme ja perustellut, että etäopetus on ainoa järkevä tapa toimia ja että enkö minä nyt sitäkään tämän statistiikan valossa tajua. Eli mielipiteeni ei edes kyseenalaistanut exän mielipidettä, mun omat mielipiteet hän vain aina halusi osoittaa vääriksi ja huonoiksi.

Tilanne johti siihen, että ainoa tapa tulla exäni kanssa toimeen oli olla hiljaa ja vaieta omista tunnetiloista ja mielipiteistään. Ja se tietysti johti siihen, että meillä ei juurikaan enää puhuttu muusta kuin että kumpi käy ruokakaupassa.

Kuten meillä. Jos sanoin, että hartiat on jumissa tai oli vähän huonosti nukuttu yö, niin se oli valittamista. Ja sitten alkoi tuo, että miksi et tee asialle jotain, miksi vain valitat. Olin varmaankin 20 vuoden aikana aika alamaissa, veikkaisin jonkin asteista masennusta. En halunnut nousta ylös sängystä, nähdä ketään, ajatus ei kulkenut. Silti vain suoritin päivän toisensa jälkeen ilman apua puolisolta, hoitaen työn, lapset ja kodin.

Samoin mielipiteiden kanssa. Jos lipsautin, että olipas Eira (nimi keksitty) vähän hassu tänäön, niin heti puolusteli puolisoni Eiraa: on niin ahkera, lapset pieniä, tekee kovasti töitä. Puolison myötätunto riitti Eiralle, mutta ei koskaan minulle saakka. Vaikka Eiralla oli myös miehensä ja äitinsä apuna. Tai jos huolestuin jostain ympäristöuutisesta, niin ylireagoin. Itse hän kyllä,postasi Facebookissa hyvinkin ytimekkäitä kannanottoja ympäristöasioista.

Opin, että mielipiteeni ovat joko vääriä tai eivät ainakaan mielenkiintoisia. Jos sattuu tai huolestuttaa tai väsyttää, niin parasta olla hiljaa. Parasta itseasiassa olla hiljaa koko ajan ja kuunnella puolison jatkuvaa puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseltä hävisi pitkässä narsistisessa suhteessa kyky paitsi suuttua, myös itkeä tai surra. Oikeastaan kaikki tunteet. Muutuin itsekin tyhjäksi kuoreksi. Luulen, että tästä syystä "pärjäsin" hänen kanssaan yli 12 vuotta ilman pahimpia ylilyöntejä. Kuitenkin narsistiset piirteet alkoivat hänellä loppua kohden voimistua ja minä persoonana aloin myös voimistumaan. Kun aloin näyttämään taas tunteita, hänessä heräsi raivo ja alkoi näkyvällä tavalla se minun syyttely. Hän jätti minut tuossa vaiheessa noin vain. Samalla löysin itsestäni taas tunteet, surun ja vihan, ja itkin varmaan vuoden. Nyt kun emme asu enää yhdessä, niin tunnen taas. Olen tunteva olento.

Tämän jälkeen ex:n käytös on vain kärjistynyt, saan haukkumaviestejä ja käytös on todella omahyväistä ja avoimen itsekästä. Muutuin tuntevana ihmisenä hänen silmissään toiseksi. Hän on myös uudessa suhteessa, kuulemma elämänsä nainen, mutta tällä naisella ei näytä olevan mitään käsitystä siitä, miten ex minulle puhuu ja tekstailee melkein päivittäin. Itselle on niin hämmentävää, miten ex:n käytös minua kohtaan on pahentunut uuden naisen myötä. En syytä tästä tätä naista, en vaan ymmärrä miksi n-ex hakee minulta narsistista lähdettä negaation kautta, kun hänellä on uusi rakkauskin. Hän käyttää tätä uutta naistaan minua kohtaan kiristysvälineenä, mainitsee hänet nimeltä, antaa ymmärtää kuinka hyvä tämä nainen on.

Ajatuksia?

Mun kohdalla lapseni isän käytös pahenee aina, kun hänellä on joku tyttöystävä. Olen tullut siihen tulokseen, että varmaan hän saa näiltä ihmisiltä tukea ja voimaa. Koska hänhän on omissa puheissaan lasta kaipaava Isä ja minä hullu akka, joka on pilannut hänen elämänsä. Voin vain kuvitella, miten minun 'tempauksiani' (vaatimusta tarkoista sopimuksista, rajojen vetoa, rikosilmoitus), siellä päivitellään.

Arvelen samaa. Uudesta tyttöystävästä saadaan henkistä tukea, liittolainen, joka vahvistaa narsistin omakuvaa ja kertomusta tapahtuneesta. Ei suinkaan niin, että olisi aidosti onnellinen ja että se heijastuisi jotenkin myönteisesti minuun yhteisten lasten äitinä.

Ja varmaan siitä uudesta tyttöystävästä saadaan se kaikki positiivinen narsistinen lähde irti, mikä on saatavissa, joten minun roolikseni jää olla sylkykuppina narsistin negatiivisille tunteille. Syyllinen kaikkeen pahaan narsistin elämässä. Kun uutta tyttöystävää ei ole, niin narsisti tarvitsee sitä positiivista lähdettä jostain, vaikka sitten eksästä. Ja silloin hän on hyvää pataa kanssani.

Tälle on kait ihan psykologinen termi: splitting. Narsisti näkee ihmiset joko hyvinä ja pahoina, ja sekä eksä että nykyinen eivät voi olla molemmat samaan aikaan hyviä. Joten "roolitus" tapahtuu. Toinen termi on triangulation, eli kolmio narsistin, eksän ja nykyisen välillä, jonka valtasuhdetta narsisti pyrkii ohjailemaan kertomalla omia versioitaan eksälle ja nykyiselle tyttöystävälle. Eksä saattaa vilahtaa paljon puheissa, kun on tyttöystävänsä kanssa ja päinvastoin. Ja molemmat, sekä eksä että tyttöystävä, ovat tämän takia aina vähän varpaillaan.

Mä koin ollessani ”nyxä”, että mies vähän kilpailutti meitä. Esimerkiksi, kun oli tavannut exänsö yhteisen lapsensa riennoissa sanoi, että exä näytti hyvältä, oli niin upeasti laittautunut. Tai toi minulle lahjan, kun käyttäydyin paremmin kuin ”jäkättävä” exä. Plussana täytyy todeta, että hän puhui kiitettävän vähän kuitenkin exästään. Ei siis ainakaan haukkunut kovin. Saas nähdä kuinka minut seuraajalleni haukkuu. En nimittäin jaksa uskoa, että mies voi olla yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.

Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan. 

Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.

Yhden katsomani videon pohjalta, missä narsistinen nainen on rehellinen itsestään, tuli ajatus voiko kyse olla siitä, että tämä lähestyjä haluaa sinun muistavan hänet? Hän ei siis siedä ajatusta siitä että hän unohtuu ja siksi muistuttelee näin olemassaolostaan. Se että avaat hänen viestinsä on hänelle myönteinen signaali. Ehkäpä hän ajattelee, että jokin portti on vielä avoinna.

Mulla ei ihan tuollaisesta ole kokemusta (kosinta jne) mutta ajattelen että arkipäiväisempi versio siitä on aiemmin laittamani esimerkki. Yhteyttä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä kysytään lähtisinkö elokuviin. Kun vastaan myöntävästi keskustelu loppuukin siihen eikä henkilöstä kuulu mitään. Otappa näistä nyt selvää.

Ap

Uskon myös tuohon unohtamisteoriaan. Kerran hän soitti minulle yllättäen (kun en ollut lukenut/vastannut hänen viesteihinsä Facessa tai tekstarina) enkä tunnistanut hänen numeroaan vaan vastasin virallisesti omalla koko nimelläni :D Ymmärsiköhän viimein että en todella ole tallentanut hänen numeroaan, en estänyt enkä mitään sellaista kimpaantumisreaktiota koska hän ei nyt ihan oikeasti ole yhtä merkittävä minulle kuin itse luulee. 

Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.

Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.

Asuitteko te yhdessä vai etäsuhde? Minkä mittaisia mykkäkouluja ja oliko niitä paljon? Lähtivätkö ne jostain riidasta vai jostain muusta? Narsistiksi epäilemäni uusi etäsuhde on ollut nyt kaksi viikkoa mykkäkoulussa (jouluviikosta!) ja koen, että suhde oli nyt sitten tässä. 

Meillä oli omat asunnot, mutta vietimme kaiken ajan yhdessä, vuorotellen molemmissa asunnoissa. Paitsi ne mykkäkoulut. Ensimmäinen mykkäkoulu alkoi, kun sanoin "voi kun olisimme aina näin onnellisia". Niinpä. Mykkäkoulun jälkeen selitti, että sillä kommentilla törkeästi kyseenalaistin koko suhteemme ja tahallani maalasin piruja seinille. Viimeinen mykkäkoulu alkoi, kun olin nukkunut yön huonosti, koska hän oli jostain syystä levoton koko yön. Kysyi syytä minun väsymykseen ja sanoin ihan neutraalisti, että "en saanut unta kun olit jatkuvasti liikkeellä". Kuulemma törkeästi pilasin hänen hyvän aamunsa syyllistämällä omasta unettomuudestani jne. Tällaista se suuttuminen oli, hän kutsui näitä riidoiksi, minä en oikein tiennyt koskaan mistä tarkalleen ottaen riideltiin. Lyhin mykkäkoulu kesti 5 päivää ja pisin yli 2 kuukautta. Suunnilleen puolen vuoden välein tapahtuivat.

Kun "riidat" ovat tätä luokkaa, niin vaikea kuvitella, miten olisimme kommunikoineet, jos olisi tullut ihan oikeita ongelmia. En olisi koskaan voinut sanoa omia ajatuksia, koska rangaistus oli aina mykkäkoulu. Myöhemmin tuli myös raivokohtauksia, jossa tavarat hajosivat. Toivoisin, että sinun ei tarvisisi ottaa oppia kantapään kautta. Jos kumppani rakastaa ja välittää sinusta, hän tulee selvittämään asiat puhumalla kanssasi, ja ongelmiin löytyy myös ratkaisu. Silent treatment on parempi termi kuin "mykkäkoulu". Hän kouluttaa sinua varomaan itsesi ilmaisemista ja tottelemaan häntä. Yksi hälytysmerkki tuossa on että se on alkanut jouluviikolla.  Meilläkin juhlapyhät nostivat hänen kiukkunsa pintaan aina jossain kohtaa. Ja etenkin ennen joulua kannatti nöyryyttää minua, kun halusin sovun hinnalla millä hyvänsä, kun puoli sukua oli tulossa meille joulunviettoon. 

Mykkäkoulusta vielä sen verran, että eksäni koki olevansa oikeutettu tekemään silloin mitä halusi. Hän kuitenkin rakkauspommitti minua säännöllisesti, joten oli valtava järkytys kun sain tietää, että hän oli Tinderissä ja muilla treffipalstoilla selkäni takani. Lisäksi oli muutakin holtitonta käytöstä, joka selvisi vasta myöhemmin. Minun seurassa kuitenkin esitti ihan jotain muuta. Ole tarkkana, että tiedät mitä sen mykkäkoulun takana oikeasti on. Narsistinen henkilö oikeuttaa itselleen kaikenlaista sillä varjolla, että sinä olet kohdellut häntä huonosti hänen mielestään. 

Hyrrrrr, kun tulee ex-aviomieheni käytös tästä täydellisesti mieleen. Omien mielipiteitteni ja tunnetilojeni ilmaiseminen verbaalisesti aiheutti meilläkin exän mykkäkoulun ja suuttumisen. Minäkään en aina tiennyt, että mistä hän oli taas suuttunut, koska meillä ei ollut riitaa, ei sanaharkkaa, ei erimielisyyttä. Yhtäkkiä vain huomasin, että nyt exä on naama norsunvidulla eikä vastaa mihinkään kysymyksiini tai ei kommentoi puheitani.

Hän suuttui kerran siitä, kun pitkän ja erittäin kiireisen työpäivän jälkeen kotiin tultuani ja välipalaa keittiössä syödessäni sanoin "kylläpä väsyttääkin". Tästä alkoi mykkäkoulu. Parin päivän ajan kyselin, että mitä on tapahtunut, onko hän jostain loukkaantunut ja lopulta mies suvaitsi kertoa järjettömän huutoraivon kera "ÄLÄ VALITA, ÄLÄ AINA VALITA! Jos sua väsyttää niin tee asialle jotain, ei ole normaalia että väsyttää! Mene nukkumaan jos väsyttää äläkä valita". Olin ihmeissäni. Sanoin rauhallisesti, että enhän minä mitään valita, kunhan pari päivää sitten rankan työpäivän jälkeen tokaisin, että väsyttää. Sen jälkeen asiasta ei keskusteltu, mies poistui paikalta. Tämä ai ollut ainoa kerta, kun tunnetilani ilmaiseminen ohimennen aiheutti miehessä vastaavan reaktion. En ymmärrä miten hän saattoi reagoida näin.

Mies reagoi samalla tavalla, jos ilmaisin mielipiteeni jostain asiasta. Hän jyräsi mielipiteeni aina jollain pätemisellä yli ja sain tuntea olevani tyhmä. Esimerkiksi jos olisin kertonut ohimennen, että minusta koronatilanne ei ole ihan niin paha, että välttämättä tarvitaan kouluihin etäopetusta. Siihen mies olisi vastannut kiukulla etsien heti netistä tilastoja koronatartunnoista kotikaupungissamme ja perustellut, että etäopetus on ainoa järkevä tapa toimia ja että enkö minä nyt sitäkään tämän statistiikan valossa tajua. Eli mielipiteeni ei edes kyseenalaistanut exän mielipidettä, mun omat mielipiteet hän vain aina halusi osoittaa vääriksi ja huonoiksi.

Tilanne johti siihen, että ainoa tapa tulla exäni kanssa toimeen oli olla hiljaa ja vaieta omista tunnetiloista ja mielipiteistään. Ja se tietysti johti siihen, että meillä ei juurikaan enää puhuttu muusta kuin että kumpi käy ruokakaupassa.

Johtuisikohan tuo, etteivät kestä yhtään valitusta tai laiskottelua tai huoletonta rahankäyttöä tms siitä, että ovat niin ankaria itseään kohtaan. Heidän ei ole sallittu olla heikkoja ja tarvitsevia ja kontrolloivat sitten aikuisena itse itseään edelleen tiukasti niin sitten he alkavat ärsyyntyä toisen "kermaperseyteen" sen sijaan, että tulisivat itse sieltä ankeasta luolastaan normaaliin elämään, jossa saa olla iloja ja suruja, väsymystä, laiskuutta, heikkoutta ja tunnetiloihinsa saa tukea ja seuraa rakkailta läheisiltä. 

Narsistieksä ei halunnut näyttää mitään heikkoutta itsessään, hän ei pystynyt tukeutumaan toiseen ihmiseen. 

Ja kyllä, myös minut vaiennettiin. Ei saanut puhua tunteista - omista tai hänen -, ei suhteesta, ei omista jutuista, meillä ei ollut sellaista kivaa ja rakentavaa mielipiteenvaihtoa ajankohtaisista asioista tai ilmiöistä. Hän kyllä kertoili omista suunnitelmistaan ja projekteistaan. Ja paljon jätti myös kertomatta asioita, jotka olisivat olleet oleellisia kertoa. Ja paljon valehteli ja kaunisteli myös. 

Mun pitkäaikainen kumppani meni raiteiltaan jos tuli herpesrupi huuleen. Hän ihan oikeasti oli hakemassa saikkua ja käyttäytyi kuin spitaalinen. Kaikenlainen sairastaminen oli osoitus heikkoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet kuinka narskut aina aloittavat tyhjästä riidan juuri silloin, kun olette heikoimmillanne? Kun olette väsyneitä tai muuten nuupallaan. Juuri silloin ne keksivät täysin odottamattoman riidan jostain täysin epäoleellisesta asiasta tai aiheesta, joka on ollut ajankohtainen vuosia aikaisemmin. Vai onko tämä tyypillistä vain naispuolisille narsisteille?

Minuutti aikaisemmin kaikki on saattanut vaikuttaa olevan keskivertoa paremmin ja kun uskallatte rentoutua ja antaa väsymyksen tulla pintaan, narsisti hyökkää täydellä raivolla riitelemään jostain vuosien takaisesta pikkuseikasta ja antaa tulla täydeltä laidalta. Ne ovat kuin elukoita jotka haistavat milloin olet heikoimmillasi ja hyökkäävät juuri silloin.

Omalla kohdallani näytti siltä, että riita alkoi yleensä silloin, kun olisi ollut aihetta (minun) juhlaan. Syntymäpäivät, joulu, lasten juhlat. Aina näitä vietin tippa linssissä: en onnesta, vaan siksi, että nieleskelin kakun kanssa pahaaoloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.

Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan. 

Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.

Yhden katsomani videon pohjalta, missä narsistinen nainen on rehellinen itsestään, tuli ajatus voiko kyse olla siitä, että tämä lähestyjä haluaa sinun muistavan hänet? Hän ei siis siedä ajatusta siitä että hän unohtuu ja siksi muistuttelee näin olemassaolostaan. Se että avaat hänen viestinsä on hänelle myönteinen signaali. Ehkäpä hän ajattelee, että jokin portti on vielä avoinna.

Mulla ei ihan tuollaisesta ole kokemusta (kosinta jne) mutta ajattelen että arkipäiväisempi versio siitä on aiemmin laittamani esimerkki. Yhteyttä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä kysytään lähtisinkö elokuviin. Kun vastaan myöntävästi keskustelu loppuukin siihen eikä henkilöstä kuulu mitään. Otappa näistä nyt selvää.

Ap

Uskon myös tuohon unohtamisteoriaan. Kerran hän soitti minulle yllättäen (kun en ollut lukenut/vastannut hänen viesteihinsä Facessa tai tekstarina) enkä tunnistanut hänen numeroaan vaan vastasin virallisesti omalla koko nimelläni :D Ymmärsiköhän viimein että en todella ole tallentanut hänen numeroaan, en estänyt enkä mitään sellaista kimpaantumisreaktiota koska hän ei nyt ihan oikeasti ole yhtä merkittävä minulle kuin itse luulee. 

Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.

Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.

Asuitteko te yhdessä vai etäsuhde? Minkä mittaisia mykkäkouluja ja oliko niitä paljon? Lähtivätkö ne jostain riidasta vai jostain muusta? Narsistiksi epäilemäni uusi etäsuhde on ollut nyt kaksi viikkoa mykkäkoulussa (jouluviikosta!) ja koen, että suhde oli nyt sitten tässä. 

Meillä oli omat asunnot, mutta vietimme kaiken ajan yhdessä, vuorotellen molemmissa asunnoissa. Paitsi ne mykkäkoulut. Ensimmäinen mykkäkoulu alkoi, kun sanoin "voi kun olisimme aina näin onnellisia". Niinpä. Mykkäkoulun jälkeen selitti, että sillä kommentilla törkeästi kyseenalaistin koko suhteemme ja tahallani maalasin piruja seinille. Viimeinen mykkäkoulu alkoi, kun olin nukkunut yön huonosti, koska hän oli jostain syystä levoton koko yön. Kysyi syytä minun väsymykseen ja sanoin ihan neutraalisti, että "en saanut unta kun olit jatkuvasti liikkeellä". Kuulemma törkeästi pilasin hänen hyvän aamunsa syyllistämällä omasta unettomuudestani jne. Tällaista se suuttuminen oli, hän kutsui näitä riidoiksi, minä en oikein tiennyt koskaan mistä tarkalleen ottaen riideltiin. Lyhin mykkäkoulu kesti 5 päivää ja pisin yli 2 kuukautta. Suunnilleen puolen vuoden välein tapahtuivat.

Kun "riidat" ovat tätä luokkaa, niin vaikea kuvitella, miten olisimme kommunikoineet, jos olisi tullut ihan oikeita ongelmia. En olisi koskaan voinut sanoa omia ajatuksia, koska rangaistus oli aina mykkäkoulu. Myöhemmin tuli myös raivokohtauksia, jossa tavarat hajosivat. Toivoisin, että sinun ei tarvisisi ottaa oppia kantapään kautta. Jos kumppani rakastaa ja välittää sinusta, hän tulee selvittämään asiat puhumalla kanssasi, ja ongelmiin löytyy myös ratkaisu. Silent treatment on parempi termi kuin "mykkäkoulu". Hän kouluttaa sinua varomaan itsesi ilmaisemista ja tottelemaan häntä. Yksi hälytysmerkki tuossa on että se on alkanut jouluviikolla.  Meilläkin juhlapyhät nostivat hänen kiukkunsa pintaan aina jossain kohtaa. Ja etenkin ennen joulua kannatti nöyryyttää minua, kun halusin sovun hinnalla millä hyvänsä, kun puoli sukua oli tulossa meille joulunviettoon. 

Mykkäkoulusta vielä sen verran, että eksäni koki olevansa oikeutettu tekemään silloin mitä halusi. Hän kuitenkin rakkauspommitti minua säännöllisesti, joten oli valtava järkytys kun sain tietää, että hän oli Tinderissä ja muilla treffipalstoilla selkäni takani. Lisäksi oli muutakin holtitonta käytöstä, joka selvisi vasta myöhemmin. Minun seurassa kuitenkin esitti ihan jotain muuta. Ole tarkkana, että tiedät mitä sen mykkäkoulun takana oikeasti on. Narsistinen henkilö oikeuttaa itselleen kaikenlaista sillä varjolla, että sinä olet kohdellut häntä huonosti hänen mielestään. 

Hyrrrrr, kun tulee ex-aviomieheni käytös tästä täydellisesti mieleen. Omien mielipiteitteni ja tunnetilojeni ilmaiseminen verbaalisesti aiheutti meilläkin exän mykkäkoulun ja suuttumisen. Minäkään en aina tiennyt, että mistä hän oli taas suuttunut, koska meillä ei ollut riitaa, ei sanaharkkaa, ei erimielisyyttä. Yhtäkkiä vain huomasin, että nyt exä on naama norsunvidulla eikä vastaa mihinkään kysymyksiini tai ei kommentoi puheitani.

Hän suuttui kerran siitä, kun pitkän ja erittäin kiireisen työpäivän jälkeen kotiin tultuani ja välipalaa keittiössä syödessäni sanoin "kylläpä väsyttääkin". Tästä alkoi mykkäkoulu. Parin päivän ajan kyselin, että mitä on tapahtunut, onko hän jostain loukkaantunut ja lopulta mies suvaitsi kertoa järjettömän huutoraivon kera "ÄLÄ VALITA, ÄLÄ AINA VALITA! Jos sua väsyttää niin tee asialle jotain, ei ole normaalia että väsyttää! Mene nukkumaan jos väsyttää äläkä valita". Olin ihmeissäni. Sanoin rauhallisesti, että enhän minä mitään valita, kunhan pari päivää sitten rankan työpäivän jälkeen tokaisin, että väsyttää. Sen jälkeen asiasta ei keskusteltu, mies poistui paikalta. Tämä ai ollut ainoa kerta, kun tunnetilani ilmaiseminen ohimennen aiheutti miehessä vastaavan reaktion. En ymmärrä miten hän saattoi reagoida näin.

Mies reagoi samalla tavalla, jos ilmaisin mielipiteeni jostain asiasta. Hän jyräsi mielipiteeni aina jollain pätemisellä yli ja sain tuntea olevani tyhmä. Esimerkiksi jos olisin kertonut ohimennen, että minusta koronatilanne ei ole ihan niin paha, että välttämättä tarvitaan kouluihin etäopetusta. Siihen mies olisi vastannut kiukulla etsien heti netistä tilastoja koronatartunnoista kotikaupungissamme ja perustellut, että etäopetus on ainoa järkevä tapa toimia ja että enkö minä nyt sitäkään tämän statistiikan valossa tajua. Eli mielipiteeni ei edes kyseenalaistanut exän mielipidettä, mun omat mielipiteet hän vain aina halusi osoittaa vääriksi ja huonoiksi.

Tilanne johti siihen, että ainoa tapa tulla exäni kanssa toimeen oli olla hiljaa ja vaieta omista tunnetiloista ja mielipiteistään. Ja se tietysti johti siihen, että meillä ei juurikaan enää puhuttu muusta kuin että kumpi käy ruokakaupassa.

Johtuisikohan tuo, etteivät kestä yhtään valitusta tai laiskottelua tai huoletonta rahankäyttöä tms siitä, että ovat niin ankaria itseään kohtaan. Heidän ei ole sallittu olla heikkoja ja tarvitsevia ja kontrolloivat sitten aikuisena itse itseään edelleen tiukasti niin sitten he alkavat ärsyyntyä toisen "kermaperseyteen" sen sijaan, että tulisivat itse sieltä ankeasta luolastaan normaaliin elämään, jossa saa olla iloja ja suruja, väsymystä, laiskuutta, heikkoutta ja tunnetiloihinsa saa tukea ja seuraa rakkailta läheisiltä. 

Narsistieksä ei halunnut näyttää mitään heikkoutta itsessään, hän ei pystynyt tukeutumaan toiseen ihmiseen. 

Ja kyllä, myös minut vaiennettiin. Ei saanut puhua tunteista - omista tai hänen -, ei suhteesta, ei omista jutuista, meillä ei ollut sellaista kivaa ja rakentavaa mielipiteenvaihtoa ajankohtaisista asioista tai ilmiöistä. Hän kyllä kertoili omista suunnitelmistaan ja projekteistaan. Ja paljon jätti myös kertomatta asioita, jotka olisivat olleet oleellisia kertoa. Ja paljon valehteli ja kaunisteli myös. 

Itse asiassa pohdintasi osuu oikeaan tuon eksäni osalta. Kiitos fiksuista sanoistasi! 

Nimittäin tuo exäni on kasvanut perheessä, missä on aina korostettu akateemisen koulutuksen paremmuutta ja ylivaltaa. Kaikki alle maisteritutkinnon on katsottu hänen perheessään kakkosluokan kansalaisiksi. Ja akateemisissakin ex-appivanhempani aina muistivat mainita, jos henkiö X on väitellyt ja tohtori vai ihan vaan perusmaisteri.

Exäni on 6 laudaturin ylioppilas. Ex appivanhempani tekivät hänelle selväksi jo lukion alussa, että exästäni tulee lääkäri. Olivat jopa sanoneet, että ei mikä tahansa lääkäri vaan että pojasta tulee aivokirurgi. Piste. Pojan mielipiteistä ei väliä.

Exän mukaan niin kauan kuin hän asui kotona herättivät hänen vanhempansa hänet vapaapäivänä klo 9. Oli sitten joulu tai kesäloma. Aina ylös klo 9. Kysyin syytä tähän, koska minun lapsuudenkodissani sai nukkua lomalla juuri niin pitkään kuin nukutti. Exän mukaan syys herätyksiin oli se, että "päivä ei mene ohi". Kun kysyin että miltä asialta ne päivät olisivat meneet ohi niin ex ei osannut selittää. Eli heillä ei ollut mitään tekemistä vapaapäiville, kunhan nyt repäistiin lapset vapaapäivinäkin ylos klo 9.

Exäni on hyvin rahaorientoitunut ja aina mitanut ihmisten paremmuutta vuosiansioilla. Korostaa aina kuinka se-ja-se tuttavat on julkisilla verolistoilla ja ansainnut viime vuonna yli 100 000 euroa. 

Minä olen kasvanut tavallisessa duunariperheessä ja exän mielestä tällainen rento elämäntyyli, missä vapaapäivänä nukuttiin pitkään, ja lomillakaan ei ollut agendaa oli minun laiskuutta. Hän sanoi monesti että olen aikaansaamaton. En tosiaankaan ole, mutta en vain toiminut suorituskeskesisesti lomapäivinäkin kuten ex.

Tosi paljon tuttua. Kaikki pyörii sen ympärillä, mikä kenenkin vuosiansiot on. Mitä mikäkin on maksanut. Miten aina pitää tehdä lisää rahaa.

Koskaan ei saa pysähtyä tai levätä. Vapaapäivinäkin pitää olla agenda. Pitää olla tehokas. Sairauslomat ovat turhaa ja laiskuutta, vasemmiston keksintö. Itsessä ei siedetä heikkoutta, niin ei toisessakaan. Jos ei itse jää koskaan sairaslomalle, niin ei uskota että puolisonkaan pitäisi.

Perfektionisti, joka vaatii itseltään paljon, projisoi tämän myös lähisuhteessaan toiseen ihmiseen. Jos ei koskaan riitä itselleen, niin muut ihmiset eivät koskaan riitä myöskään perfektionistille. Oli sitten narsisti tai ei. Vain teot merkkaa, sinua ei hyväksytä sinuna itsenäsi. Käytännössä sinussa on vain välinearvo narsistille. Tämän kun tajusin, niin alkoi irrottautuminen ja olen opetellut itsekin vain olemaan hyvällä omatunnolla.

Edes teot eivät riitä. Ihan vain siksi, että niitä ei huomata. Vaikka päivällinen on ollut pöydässä 25 vuotta ja puhtaat vaatteet laskostettuna kaapissa, niin toisen mielestä et ole koskaan tehnyt mitään. Jos siivoat pihan sitä ei huomata. Parin viikon kuluttua kuulet, kuinka toinen aina vain joutuu hoitamaan pihatyöt.

Toisaalta jos jätät jotain tekemättä, niin se huomataan.

Minulla on ollut narsistimies. En tiedä mistä aloittaisin kertomaan. Valehtelu, pettäminen, loukkaaminen. Minun tekemisten rajoittaminen. Kun luin kirjaa, hän tuli ja napsautti kirjan kiinni, "mene tiskaamaan tms". Myös lepo, vaikka kipeänä oli kielletty. "Täällä vain makaat koko päivän" Ei riittänyt selitykseksi että tulin töistä tai että olin siivonnut koko talon tai että olin kipeä. Samoin jos olin tietokoneella, tuli ja sammutti koneen. Jos katsoin tvstä jotain, vaihtoi kanavaa. Kännissä piti koko taloa hereillä. Veti peiton pois yöllä ja halusi keskustella. Kun olin kertonut pomosta joka oli sanonut jotain ilkeää, sanoi että pomo on oikeassa. Kun minulla oli tärkeä päivä seuraavana päivänä, silloin valvottiin edellinen yö. Kun olisin tarvinnut tukea, teki asiasta vielä vaikeamman. Totesi välillä että olen ryppyinen tai lihava tms. Ihmetteli kun jotkut pitivät minusta. Haukkui huonoksi äidiksi. Onneksi ei ollut yhteisiä lapsia. Mies laski kuinka usein lapset käyvät jääkaapilla tai kuinka kauan ovat suihkussa. Oli vihainen jos joku tuli illalla ottamaan iltapalaa. Myöskin lasten kuskaaminen autolla oli kuulemma väärin. Seurustelun alussa otti minulta ison lainan. Ei alkanut maksaa takaisin. Kun sanoit että maksat vuokran sitten kokonaan, ei ymmärtänyt miksi. (Lainan lyhennys oli juuri puolet vuokran hinnasta) Sitten oltiin pulassa kun jätti vuokran kokonaan maksamatta.

Nyt on sairas ja kuolemaa tekevä mies. Asun muualla, mutta käyn katsomassa. Ymmärsin jossain vaiheessa erkaantua ja hankin oman elämän. Lapsilta olen pyytänyt anteeksi kun altistin heidät sellaiselle elämälle. Kun luen kirjoittamaan, en ymmärrä miten sitä jaksoin. Tai enhän minä jaksanut. Sairastuin vakavaan masennukseen. Siitä kun selvisin, lähdin.

Joo, ei mikään määrä tekoja riitä eikä niitä huomata. Narsisti teki aina "kaiken" tai vähintään puolet, vaikka tosiasiassa arjen pyöritys oli pääasiassa minun vastuullani ja olin ainoa, joka piti esim. parisuhdetta yllä. Sama koski maksettuja laskuja, hän kuulemma hoiti kaiken.

Jossain vaiheessa aloin kirjaamaan ylös kaiken tekemäni ja maksamani, ja data näytti selkeästi että tein ja maksoin valtaosan laskuistakin. Kun yritin todistaa tilannetta, n aina totesi, että toiset ne jaksaa listata ja korostaa tekemiään juttuja, HÄN VAAN TEKEE eikä tee siitä numeroa.

Kun sitten muutamalta ulkopuoliselta kuulin, että kaikille oli aina selvää että tein melkein kaiken yksin, aloin itkemään helpottuneena. Näin toimi se sumutus/gaslighting, kun oma todellisuus hämärtyy. Ja kyllä hän teki, hän teki sen verran ettei kukaan voinut sanoa ettei hän tee mitään, mutta hän itse koki tekevänsä kaiken ja että minä vain olin.

Niin lisäisin sen että juhlapäivät, lomat menivät aina pieleen. Sain kuulla että hössötin esim joulua ja seuraavassa lauseessa että olen laiska ja en ollut tehnyt samoin kun äiti tai ex. Lapset eivät olisi ansainneet lahjoja. Meillä alkoholismi teki miehen narsistiksi. Oli aikoja kun oli normaali ja osoitti hellyyttä. Siksi varmaan keston niin pitkään. Nyt sairaana on rauhoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten narsisti suhtautuu siihen että lähteeksi aikomansa onkin älykkäämpi kuin narsisti itse eikä lähde mukaan perinteisiin hoovering yms tempauksiin tai uskomaan hänen juttujaan? Mulle ainakin voi kokeilla vaikka mitä mutta harmaan kiven metodi on niin syvälle iskostunut ettei minusta saa irti edes vihareaktiota.

Narsisti palaa siis aina, ennemmin tai myöhemmin vaikka vuosienkin päästä, yhtäkkiä kyselemään kuulumisia tai jopa suoraan ehdottelemaan. On jopa kosinut parin viestinvaihdon jälkeen. Koska hän on minulle tahtomattaan ihan nobody, vastaan toki ystävällisesti muutamalla sanalla kuten kelle tahansa tuntemattomalle vaikka bussipysäkillä. Yleensä tämä narsisti aktivoituessaan jaksaa hetken kokeilla kylmää/kuumaa yms tempauksia kunnes perääntyy oma-aloitteisesti vaikka olen ystävällisesti ja kunnioittavasti lähtenyt keskuteluun mukaan. Olisi mielenkiintoista päästä tuohon hetkeen, että mitä hän ajattelee kun tajuaa ettei merkitsekään minulle mitään eikä tule saamaan haluamaansa draamaa ja tämän johdosta lähteekin itse takaisin luolaansa nuolemaan haavojaan. 

Tämä sama kuvio toteutunut koko tuntemisemme ajan (yli 20 vuotta) useammin kuin kerran ja ihmetyttää miksi hän tulee aina takaisin kokeilemaan. Ei tule koskaan pääsemään ihoni alle vaikka kuinka haluaisi.

Yhden katsomani videon pohjalta, missä narsistinen nainen on rehellinen itsestään, tuli ajatus voiko kyse olla siitä, että tämä lähestyjä haluaa sinun muistavan hänet? Hän ei siis siedä ajatusta siitä että hän unohtuu ja siksi muistuttelee näin olemassaolostaan. Se että avaat hänen viestinsä on hänelle myönteinen signaali. Ehkäpä hän ajattelee, että jokin portti on vielä avoinna.

Mulla ei ihan tuollaisesta ole kokemusta (kosinta jne) mutta ajattelen että arkipäiväisempi versio siitä on aiemmin laittamani esimerkki. Yhteyttä ei ole ollut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä kysytään lähtisinkö elokuviin. Kun vastaan myöntävästi keskustelu loppuukin siihen eikä henkilöstä kuulu mitään. Otappa näistä nyt selvää.

Ap

Uskon myös tuohon unohtamisteoriaan. Kerran hän soitti minulle yllättäen (kun en ollut lukenut/vastannut hänen viesteihinsä Facessa tai tekstarina) enkä tunnistanut hänen numeroaan vaan vastasin virallisesti omalla koko nimelläni :D Ymmärsiköhän viimein että en todella ole tallentanut hänen numeroaan, en estänyt enkä mitään sellaista kimpaantumisreaktiota koska hän ei nyt ihan oikeasti ole yhtä merkittävä minulle kuin itse luulee. 

Minulle tapahtui täsmälleen samoin :D Eksä oli ihan hämmentynyt, miksi minä vastaan hänelle virallisesti koko nimellä. Kerroin, että en tiennyt kuka soittaa, kun olen hänen numeronsa poistanut. Estin hänen numeron sen puhelun jälkeen. Lokitiedoista silti näkee, että yrittää noin puolen vuoden välein tavoitella.

Minullekin kävi suhteessa niin, että mikään ei tuntunut enää miltään. Se oli yksi syy miksi se jatkui liian pitkään, kun ei siinä turrassa olemisessa ollut halua ja kykyä tehdä isoja ratkaisuja. En muista oikein kunnolla suhteen aikaisia tapahtumia, hyviäkään. Tunteettomuus on ehkä jotenkin blokannut muistia? Sen ahdistavan olotilan muistan, mikä oli niiden viikkojen mittaisten mykkäkoulujen aikana. Tuntuu ihan hullulta, että olen sellaiseen suostunut. Aina kun päätin asialle jotain tehdä, olin kuin täi tervassa. En uskaltanut mitään uusien rangaistusten pelossa. Sitten kun hän ei merkinnyt minulle enää mitään, aloin pitämään puoleni. Ja ero siitä tuli.

Asuitteko te yhdessä vai etäsuhde? Minkä mittaisia mykkäkouluja ja oliko niitä paljon? Lähtivätkö ne jostain riidasta vai jostain muusta? Narsistiksi epäilemäni uusi etäsuhde on ollut nyt kaksi viikkoa mykkäkoulussa (jouluviikosta!) ja koen, että suhde oli nyt sitten tässä. 

Meillä oli omat asunnot, mutta vietimme kaiken ajan yhdessä, vuorotellen molemmissa asunnoissa. Paitsi ne mykkäkoulut. Ensimmäinen mykkäkoulu alkoi, kun sanoin "voi kun olisimme aina näin onnellisia". Niinpä. Mykkäkoulun jälkeen selitti, että sillä kommentilla törkeästi kyseenalaistin koko suhteemme ja tahallani maalasin piruja seinille. Viimeinen mykkäkoulu alkoi, kun olin nukkunut yön huonosti, koska hän oli jostain syystä levoton koko yön. Kysyi syytä minun väsymykseen ja sanoin ihan neutraalisti, että "en saanut unta kun olit jatkuvasti liikkeellä". Kuulemma törkeästi pilasin hänen hyvän aamunsa syyllistämällä omasta unettomuudestani jne. Tällaista se suuttuminen oli, hän kutsui näitä riidoiksi, minä en oikein tiennyt koskaan mistä tarkalleen ottaen riideltiin. Lyhin mykkäkoulu kesti 5 päivää ja pisin yli 2 kuukautta. Suunnilleen puolen vuoden välein tapahtuivat.

Kun "riidat" ovat tätä luokkaa, niin vaikea kuvitella, miten olisimme kommunikoineet, jos olisi tullut ihan oikeita ongelmia. En olisi koskaan voinut sanoa omia ajatuksia, koska rangaistus oli aina mykkäkoulu. Myöhemmin tuli myös raivokohtauksia, jossa tavarat hajosivat. Toivoisin, että sinun ei tarvisisi ottaa oppia kantapään kautta. Jos kumppani rakastaa ja välittää sinusta, hän tulee selvittämään asiat puhumalla kanssasi, ja ongelmiin löytyy myös ratkaisu. Silent treatment on parempi termi kuin "mykkäkoulu". Hän kouluttaa sinua varomaan itsesi ilmaisemista ja tottelemaan häntä. Yksi hälytysmerkki tuossa on että se on alkanut jouluviikolla.  Meilläkin juhlapyhät nostivat hänen kiukkunsa pintaan aina jossain kohtaa. Ja etenkin ennen joulua kannatti nöyryyttää minua, kun halusin sovun hinnalla millä hyvänsä, kun puoli sukua oli tulossa meille joulunviettoon. 

Mykkäkoulusta vielä sen verran, että eksäni koki olevansa oikeutettu tekemään silloin mitä halusi. Hän kuitenkin rakkauspommitti minua säännöllisesti, joten oli valtava järkytys kun sain tietää, että hän oli Tinderissä ja muilla treffipalstoilla selkäni takani. Lisäksi oli muutakin holtitonta käytöstä, joka selvisi vasta myöhemmin. Minun seurassa kuitenkin esitti ihan jotain muuta. Ole tarkkana, että tiedät mitä sen mykkäkoulun takana oikeasti on. Narsistinen henkilö oikeuttaa itselleen kaikenlaista sillä varjolla, että sinä olet kohdellut häntä huonosti hänen mielestään. 

Hyrrrrr, kun tulee ex-aviomieheni käytös tästä täydellisesti mieleen. Omien mielipiteitteni ja tunnetilojeni ilmaiseminen verbaalisesti aiheutti meilläkin exän mykkäkoulun ja suuttumisen. Minäkään en aina tiennyt, että mistä hän oli taas suuttunut, koska meillä ei ollut riitaa, ei sanaharkkaa, ei erimielisyyttä. Yhtäkkiä vain huomasin, että nyt exä on naama norsunvidulla eikä vastaa mihinkään kysymyksiini tai ei kommentoi puheitani.

Hän suuttui kerran siitä, kun pitkän ja erittäin kiireisen työpäivän jälkeen kotiin tultuani ja välipalaa keittiössä syödessäni sanoin "kylläpä väsyttääkin". Tästä alkoi mykkäkoulu. Parin päivän ajan kyselin, että mitä on tapahtunut, onko hän jostain loukkaantunut ja lopulta mies suvaitsi kertoa järjettömän huutoraivon kera "ÄLÄ VALITA, ÄLÄ AINA VALITA! Jos sua väsyttää niin tee asialle jotain, ei ole normaalia että väsyttää! Mene nukkumaan jos väsyttää äläkä valita". Olin ihmeissäni. Sanoin rauhallisesti, että enhän minä mitään valita, kunhan pari päivää sitten rankan työpäivän jälkeen tokaisin, että väsyttää. Sen jälkeen asiasta ei keskusteltu, mies poistui paikalta. Tämä ai ollut ainoa kerta, kun tunnetilani ilmaiseminen ohimennen aiheutti miehessä vastaavan reaktion. En ymmärrä miten hän saattoi reagoida näin.

Mies reagoi samalla tavalla, jos ilmaisin mielipiteeni jostain asiasta. Hän jyräsi mielipiteeni aina jollain pätemisellä yli ja sain tuntea olevani tyhmä. Esimerkiksi jos olisin kertonut ohimennen, että minusta koronatilanne ei ole ihan niin paha, että välttämättä tarvitaan kouluihin etäopetusta. Siihen mies olisi vastannut kiukulla etsien heti netistä tilastoja koronatartunnoista kotikaupungissamme ja perustellut, että etäopetus on ainoa järkevä tapa toimia ja että enkö minä nyt sitäkään tämän statistiikan valossa tajua. Eli mielipiteeni ei edes kyseenalaistanut exän mielipidettä, mun omat mielipiteet hän vain aina halusi osoittaa vääriksi ja huonoiksi.

Tilanne johti siihen, että ainoa tapa tulla exäni kanssa toimeen oli olla hiljaa ja vaieta omista tunnetiloista ja mielipiteistään. Ja se tietysti johti siihen, että meillä ei juurikaan enää puhuttu muusta kuin että kumpi käy ruokakaupassa.

Johtuisikohan tuo, etteivät kestä yhtään valitusta tai laiskottelua tai huoletonta rahankäyttöä tms siitä, että ovat niin ankaria itseään kohtaan. Heidän ei ole sallittu olla heikkoja ja tarvitsevia ja kontrolloivat sitten aikuisena itse itseään edelleen tiukasti niin sitten he alkavat ärsyyntyä toisen "kermaperseyteen" sen sijaan, että tulisivat itse sieltä ankeasta luolastaan normaaliin elämään, jossa saa olla iloja ja suruja, väsymystä, laiskuutta, heikkoutta ja tunnetiloihinsa saa tukea ja seuraa rakkailta läheisiltä. 

Narsistieksä ei halunnut näyttää mitään heikkoutta itsessään, hän ei pystynyt tukeutumaan toiseen ihmiseen. 

Ja kyllä, myös minut vaiennettiin. Ei saanut puhua tunteista - omista tai hänen -, ei suhteesta, ei omista jutuista, meillä ei ollut sellaista kivaa ja rakentavaa mielipiteenvaihtoa ajankohtaisista asioista tai ilmiöistä. Hän kyllä kertoili omista suunnitelmistaan ja projekteistaan. Ja paljon jätti myös kertomatta asioita, jotka olisivat olleet oleellisia kertoa. Ja paljon valehteli ja kaunisteli myös. 

Tämä osuu eksääni myös. Hän jopa kerran sanoi minulle, että on niin ankara itseään kohtaan, että ei sovi parisuhteeseen. Ja ankaruus oli kuulemma pahentunut vuosi vuodelta. Hänellä ei ollut mitään koulutusvaatimuksia tai kiinnostusta kenenkään tuloja kohtaan, mutta esim. eväsleivän tippuminen maahan oli valtava katastrofi, puhumattakaan isommista vastoinkäymisistä. Sai jännittää koko ajan meneekö kaikki kuin Strömsössä, jotta hänellä ei mene hermot. Kukaan ei saanut mokata missään asiassa. Sairastumisen suhteen oli sama juttu. Minun sairauksia ei ollut olemassa, hänen sairaudet raivostutti ja ei hoitanut niitä kuin pakon edessä, lastensa lääkitsemistä vastusti. Tämä on samalla kontrollointia. Hänelle oli turha selittää, että minä tarvitsen kipulääkettä kipuun, koska muuten on liian vaikea olla. 

Minä olin koko suhteen ajan tekopirteä ja positiivinen. En uskaltanut valittaa mistään, ettei tule sanomista. Silti hän saattoi sanoa, että minun kanssa on raskasta olla kun valitan ja haukun ihmisiä. Työkaverini syyllistyi rikokseen, joka ei ollut mitenkään ymmärrettävissä. Siinä eksälläni riitti ymmärrys työkaveriani kohtaan. Tämä oli taas osoitus, kuinka haluan koko ajan haukkua ihmisiä ja hän ei sellaista jaksa kuunnella. Sam kokemus kuin toisella kirjoittajalla.

Vierailija kirjoitti:

Soitin just narskulle. Keskustelu oli hyvin tyypillinen:

N: NIIIIN?!!!

Minä: Miksi sä tuolla tavalla vastaat?

N: No sinä se et juuri koskaan vastaa mulle tai vastaat paljon kauheammin.

Eli välittömästi syy toisen niskoille. Aiemmin olisin loukkaantunut, nyt lähinnä vaan huvitti. Kiitos kaikille keskustelijoille täällä, teidän avulla olen nyt paljon paremmin ymmärtänyt mistä on kyse.

Tuttua.

Parisuhteessahan on tärkeää tuoda ilmi omia toiveitaan. Jos sanoin että olisi mukava jos saisin sinulta joskus kukkia, niin vastaus oli juurikin samaan tyyliin: "No koskas olet tuonut minulle kukkia viimeksi? En minäkään saa kukkia!"

Ja vastaavasti kaikki muutkin omat toiveet ammuttiin aina alas. Kun en minäkään tee hänelle, niin ei hänkään tee minulle. Jos pyysin hieromaan, niin ei hän voi hieroa, kun en minäkään koskaan hiero häntä. Kun tarjouduin hieromaan häntä, niin ei kuulemma kiinnosta olla hierottavana, jos taustalla on oletus siitä, että hänen pitää sitten hieroa minua.

Sellainen asemasotatilanne aina päällä. :D