Narsistin keskustelutyyli

Täällä tuo muutamien sivujen takainen avoimen suhteen tuskailija. Tuntuu että olen aivan hukassa kun viesteilin miehen kanssa muutamien päivien ajan pitkästä aikaa. Olemme eronneet jo jokin aika sitten, mutta yritämme käsitellä asioita. Olimme tavanneet noin kerran 1,5 viikossa, mutta tapaamisia harvennettiin ja peruttiin aina välillä, koska vaimo romahti, sanoi tulevansa hulluksi, antoi ymmärtää että ajaa kolarin jne ja mies pelkäsi vaimon mielenterveyden takia. Mies ei kuitenkan halunnut lopettaa suhdettamme, eikä vaimokaan kuulemma halunnut sitä ja sanoi että asiat paranevat. Mies ei halunnut että tapailen muita mutta avoin suhde oli vaimon ehdotus. Jätin miehen lopulta, koska rajoittaminen meni aivan liian pitkälle. Nyt kun puhuimme asiasta, mies sanoi että vaimo oli sanonut että menee järjiltään jos tapaamme puoli tuntia kun satumme olemaan samassa kaupungissa ja hän pelkäsi vaimon kanssa olleen lapsen puolesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin on käynyt, mutta mies suhtautui niihin että ratkaisu on aina vain että me emme tapaa ja vaimo on tunteellinen. Sanoin hänelle, että tilanne on hirveä ja että minulle välittyy henkisen väkivallan ilmapiiri, mutta en tiedä kuka valtaa käyttää. Mies väitti ettei ole henkistä väkivaltaa, vain pahaa oloa ja vaimo menisi aivan tolaltaan jos kuulisi että sanon tällaisia syytöksiä. Ja entä jos itseäni syytettäisiin henkisestä väkivallasta, että syytös on tosi kauhea ja hän haluaa nyt pitää viesteilystä tauon. Olen ihan hukassa, eihän tuo voi olla vain normaalia pahaa oloa? Hän sanoi että olen ennenkin pahentanut tilanteita väittämällä, että tällaiset episodit ovat vaimon puolelta henkistä väkivaltaa. Tai että hän satuttaa kumpaakin kun haluaa jatkaa suhdetta. Tai olenko se minä joka satuttaa hänen vaimoaan ja häntä. En ole enää edes tässä suhteessa, mutta sen käsittely on aivan hirveää kun koko ajan tuntuu että on sankassa sumussa ilman mitään kiintopistettä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuo muutamien sivujen takainen avoimen suhteen tuskailija. Tuntuu että olen aivan hukassa kun viesteilin miehen kanssa muutamien päivien ajan pitkästä aikaa. Olemme eronneet jo jokin aika sitten, mutta yritämme käsitellä asioita. Olimme tavanneet noin kerran 1,5 viikossa, mutta tapaamisia harvennettiin ja peruttiin aina välillä, koska vaimo romahti, sanoi tulevansa hulluksi, antoi ymmärtää että ajaa kolarin jne ja mies pelkäsi vaimon mielenterveyden takia. Mies ei kuitenkan halunnut lopettaa suhdettamme, eikä vaimokaan kuulemma halunnut sitä ja sanoi että asiat paranevat. Mies ei halunnut että tapailen muita mutta avoin suhde oli vaimon ehdotus. Jätin miehen lopulta, koska rajoittaminen meni aivan liian pitkälle. Nyt kun puhuimme asiasta, mies sanoi että vaimo oli sanonut että menee järjiltään jos tapaamme puoli tuntia kun satumme olemaan samassa kaupungissa ja hän pelkäsi vaimon kanssa olleen lapsen puolesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin on käynyt, mutta mies suhtautui niihin että ratkaisu on aina vain että me emme tapaa ja vaimo on tunteellinen. Sanoin hänelle, että tilanne on hirveä ja että minulle välittyy henkisen väkivallan ilmapiiri, mutta en tiedä kuka valtaa käyttää. Mies väitti ettei ole henkistä väkivaltaa, vain pahaa oloa ja vaimo menisi aivan tolaltaan jos kuulisi että sanon tällaisia syytöksiä. Ja entä jos itseäni syytettäisiin henkisestä väkivallasta, että syytös on tosi kauhea ja hän haluaa nyt pitää viesteilystä tauon. Olen ihan hukassa, eihän tuo voi olla vain normaalia pahaa oloa? Hän sanoi että olen ennenkin pahentanut tilanteita väittämällä, että tällaiset episodit ovat vaimon puolelta henkistä väkivaltaa. Tai että hän satuttaa kumpaakin kun haluaa jatkaa suhdetta. Tai olenko se minä joka satuttaa hänen vaimoaan ja häntä. En ole enää edes tässä suhteessa, mutta sen käsittely on aivan hirveää kun koko ajan tuntuu että on sankassa sumussa ilman mitään kiintopistettä.

Rakas ystävä (jos olisimme ystäviä, niin ottaisin sua nyt hartioista kiinni, istuttaisin tuoliin ja katsoisin suoraan silmiin), sua jymäytetään ihan täysillä. Sua koulutetaan ihan täysillä. Kohta olet tottelevainen pikkurobotti, joka ei kyseenalaista mitään eikä uskalla mitään kysyä.

1) Tauko yhteydenpidossa = mykkäkoulu. Tämä on rangaistus siitä, että kehtaat asioista puhua ja jotain vaatia.

2) Triangulaatio. Pelailee sua ja vaimoaan toisiaan vastaan omaksi edukseen. Kumpikin haluaa miellyttää ja kumpikin on menossa rikki. Toisekseen en edes usko, että on susta kertonut vaimolle avoimesti ja heillä on mitään avointa suhdetta.

3) Gaslightning eli täysi sumutus ja kusetus käynnissä. Et saa suoriin kysymyksiin suoria vastauksia, jotain ympäripyöreää hölinää mentaaliongelmista jne. Sun syyllistäminen eli jos et kyselisi, niin kaikki olisi hyvin.

Lopeta jo hyvä ihminen kaikki kommunikointi tämän ihmisen kanssa! Yrittää sua vielä ehkä takaisin, mutta älä vastaa. Siellä on varmaan muita virityksiä, kun sun suhteen voi pitää taukoa.

Jossain mainoksessa kai sanotaan, että herää, pahvi. Nyt on aika herätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuo muutamien sivujen takainen avoimen suhteen tuskailija. Tuntuu että olen aivan hukassa kun viesteilin miehen kanssa muutamien päivien ajan pitkästä aikaa. Olemme eronneet jo jokin aika sitten, mutta yritämme käsitellä asioita. Olimme tavanneet noin kerran 1,5 viikossa, mutta tapaamisia harvennettiin ja peruttiin aina välillä, koska vaimo romahti, sanoi tulevansa hulluksi, antoi ymmärtää että ajaa kolarin jne ja mies pelkäsi vaimon mielenterveyden takia. Mies ei kuitenkan halunnut lopettaa suhdettamme, eikä vaimokaan kuulemma halunnut sitä ja sanoi että asiat paranevat. Mies ei halunnut että tapailen muita mutta avoin suhde oli vaimon ehdotus. Jätin miehen lopulta, koska rajoittaminen meni aivan liian pitkälle. Nyt kun puhuimme asiasta, mies sanoi että vaimo oli sanonut että menee järjiltään jos tapaamme puoli tuntia kun satumme olemaan samassa kaupungissa ja hän pelkäsi vaimon kanssa olleen lapsen puolesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin on käynyt, mutta mies suhtautui niihin että ratkaisu on aina vain että me emme tapaa ja vaimo on tunteellinen. Sanoin hänelle, että tilanne on hirveä ja että minulle välittyy henkisen väkivallan ilmapiiri, mutta en tiedä kuka valtaa käyttää. Mies väitti ettei ole henkistä väkivaltaa, vain pahaa oloa ja vaimo menisi aivan tolaltaan jos kuulisi että sanon tällaisia syytöksiä. Ja entä jos itseäni syytettäisiin henkisestä väkivallasta, että syytös on tosi kauhea ja hän haluaa nyt pitää viesteilystä tauon. Olen ihan hukassa, eihän tuo voi olla vain normaalia pahaa oloa? Hän sanoi että olen ennenkin pahentanut tilanteita väittämällä, että tällaiset episodit ovat vaimon puolelta henkistä väkivaltaa. Tai että hän satuttaa kumpaakin kun haluaa jatkaa suhdetta. Tai olenko se minä joka satuttaa hänen vaimoaan ja häntä. En ole enää edes tässä suhteessa, mutta sen käsittely on aivan hirveää kun koko ajan tuntuu että on sankassa sumussa ilman mitään kiintopistettä.

Rakas ystävä (jos olisimme ystäviä, niin ottaisin sua nyt hartioista kiinni, istuttaisin tuoliin ja katsoisin suoraan silmiin), sua jymäytetään ihan täysillä. Sua koulutetaan ihan täysillä. Kohta olet tottelevainen pikkurobotti, joka ei kyseenalaista mitään eikä uskalla mitään kysyä.

1) Tauko yhteydenpidossa = mykkäkoulu. Tämä on rangaistus siitä, että kehtaat asioista puhua ja jotain vaatia.

2) Triangulaatio. Pelailee sua ja vaimoaan toisiaan vastaan omaksi edukseen. Kumpikin haluaa miellyttää ja kumpikin on menossa rikki. Toisekseen en edes usko, että on susta kertonut vaimolle avoimesti ja heillä on mitään avointa suhdetta.

3) Gaslightning eli täysi sumutus ja kusetus käynnissä. Et saa suoriin kysymyksiin suoria vastauksia, jotain ympäripyöreää hölinää mentaaliongelmista jne. Sun syyllistäminen eli jos et kyselisi, niin kaikki olisi hyvin.

Lopeta jo hyvä ihminen kaikki kommunikointi tämän ihmisen kanssa! Yrittää sua vielä ehkä takaisin, mutta älä vastaa. Siellä on varmaan muita virityksiä, kun sun suhteen voi pitää taukoa.

Jossain mainoksessa kai sanotaan, että herää, pahvi. Nyt on aika herätä.

Kiitos. 2. ei tosin pidä paikkaansa, koska olen tavannut vaimon kahdesti. Ensimmäisellä kerralla sanoi, että uskoo vapaaseen rakkauteen ja siihen että ketään ei voi omistaa ja on aina halunnut avoimen suhteen. Toisella, että mun täytyy muistaa, että heidän suhde tulee aina ensin. Mies istui hiljaa vieressä eikä sanonut mitään.

Tekee niin paljon mieli sanoa, että mutta kun mies sanoi rakastavansa mua.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että narsisti syyttelee muita niistä asioista joita inhoaa itsessään. Voi haukkua esim muita lihaviksi, laiskoiksi, hienhajuisiksi jne, vaikka haukkujen kohde olisi hoikka, ahkera ja raikas, narsisti itse taas kaikkia haukkumiaan asioita. Narsistin mieli ja keskustelutyyli on jotenkin sen tyylinen, että jos hän vain jotain sanoo, niin asia muuttuu siksi. Ainakin hänen omassa mielessään.

Olen liikunnallinen, hyvä tasapaino, tykkään kulkea luonnossa vaativammissakin maastoissa. Niin vain tämä jankkasi ja jankkasi, että mua ei voi maastoon päästää, kun tasapaino on huono. En vieläkään ymmärrä tätä kohtaa. Olinhan tosin muutenkin ihan aikaansaamaton, mitätön, en mitään osannut. Kokiko hän oman tasapainonsa huonoksi? Ei voinut sietää sitä, että se(kin) asia oli kohdallani ainakin kohtuullisen ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuo muutamien sivujen takainen avoimen suhteen tuskailija. Tuntuu että olen aivan hukassa kun viesteilin miehen kanssa muutamien päivien ajan pitkästä aikaa. Olemme eronneet jo jokin aika sitten, mutta yritämme käsitellä asioita. Olimme tavanneet noin kerran 1,5 viikossa, mutta tapaamisia harvennettiin ja peruttiin aina välillä, koska vaimo romahti, sanoi tulevansa hulluksi, antoi ymmärtää että ajaa kolarin jne ja mies pelkäsi vaimon mielenterveyden takia. Mies ei kuitenkan halunnut lopettaa suhdettamme, eikä vaimokaan kuulemma halunnut sitä ja sanoi että asiat paranevat. Mies ei halunnut että tapailen muita mutta avoin suhde oli vaimon ehdotus. Jätin miehen lopulta, koska rajoittaminen meni aivan liian pitkälle. Nyt kun puhuimme asiasta, mies sanoi että vaimo oli sanonut että menee järjiltään jos tapaamme puoli tuntia kun satumme olemaan samassa kaupungissa ja hän pelkäsi vaimon kanssa olleen lapsen puolesta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin on käynyt, mutta mies suhtautui niihin että ratkaisu on aina vain että me emme tapaa ja vaimo on tunteellinen. Sanoin hänelle, että tilanne on hirveä ja että minulle välittyy henkisen väkivallan ilmapiiri, mutta en tiedä kuka valtaa käyttää. Mies väitti ettei ole henkistä väkivaltaa, vain pahaa oloa ja vaimo menisi aivan tolaltaan jos kuulisi että sanon tällaisia syytöksiä. Ja entä jos itseäni syytettäisiin henkisestä väkivallasta, että syytös on tosi kauhea ja hän haluaa nyt pitää viesteilystä tauon. Olen ihan hukassa, eihän tuo voi olla vain normaalia pahaa oloa? Hän sanoi että olen ennenkin pahentanut tilanteita väittämällä, että tällaiset episodit ovat vaimon puolelta henkistä väkivaltaa. Tai että hän satuttaa kumpaakin kun haluaa jatkaa suhdetta. Tai olenko se minä joka satuttaa hänen vaimoaan ja häntä. En ole enää edes tässä suhteessa, mutta sen käsittely on aivan hirveää kun koko ajan tuntuu että on sankassa sumussa ilman mitään kiintopistettä.

Rakas ystävä (jos olisimme ystäviä, niin ottaisin sua nyt hartioista kiinni, istuttaisin tuoliin ja katsoisin suoraan silmiin), sua jymäytetään ihan täysillä. Sua koulutetaan ihan täysillä. Kohta olet tottelevainen pikkurobotti, joka ei kyseenalaista mitään eikä uskalla mitään kysyä.

1) Tauko yhteydenpidossa = mykkäkoulu. Tämä on rangaistus siitä, että kehtaat asioista puhua ja jotain vaatia.

2) Triangulaatio. Pelailee sua ja vaimoaan toisiaan vastaan omaksi edukseen. Kumpikin haluaa miellyttää ja kumpikin on menossa rikki. Toisekseen en edes usko, että on susta kertonut vaimolle avoimesti ja heillä on mitään avointa suhdetta.

3) Gaslightning eli täysi sumutus ja kusetus käynnissä. Et saa suoriin kysymyksiin suoria vastauksia, jotain ympäripyöreää hölinää mentaaliongelmista jne. Sun syyllistäminen eli jos et kyselisi, niin kaikki olisi hyvin.

Lopeta jo hyvä ihminen kaikki kommunikointi tämän ihmisen kanssa! Yrittää sua vielä ehkä takaisin, mutta älä vastaa. Siellä on varmaan muita virityksiä, kun sun suhteen voi pitää taukoa.

Jossain mainoksessa kai sanotaan, että herää, pahvi. Nyt on aika herätä.

Kiitos. 2. ei tosin pidä paikkaansa, koska olen tavannut vaimon kahdesti. Ensimmäisellä kerralla sanoi, että uskoo vapaaseen rakkauteen ja siihen että ketään ei voi omistaa ja on aina halunnut avoimen suhteen. Toisella, että mun täytyy muistaa, että heidän suhde tulee aina ensin. Mies istui hiljaa vieressä eikä sanonut mitään.

Tekee niin paljon mieli sanoa, että mutta kun mies sanoi rakastavansa mua.

Mikset sanonut? Tai sitten tämä mies on oman narsistinsa uhri. Sinun kannaltasi tuo suhde on ihan älytön, jos et halua tuhlata elämääsi heidän kahden suhteen pönkittämiseen ja antamaan dramaattisuutta ehkä muuten vähän arkiseen olemiseen. Jos tykkäät tuosta kuviosta ja se tekee sut onnelliseksi (etkä toivo sen enempää), niin eihän siinä mitään. Mitä sinä haluat? Että nämä kaksi päättävät elämästäsi? Vai jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

Narsisti todellakin tuntuu tekevän täysin päinvastoin kuin sanoo. Aika käsittämätöntä kun tässä eräänkin kaverin meininkiä katsonut ja yleensä se menee aina niin että hän vaikkapa kertoo ettei pidä jostain tyypistä ja heti kohtahan hän onkin oma-aloitteisesti tämän tyypin kanssa yhteyksissä. Miksi jos ei muka tykkää? Ylipäätään kaikki tällaiset tykkäämisjutut tuntuu olevan täysin ristiriidassa sanat vs teot. Ellei sitten ihan minua ärsyttääkseen jotenkin vaan tahallaan tee. Olen alkanut epäilemään kaikkea mitä sanoo.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Itselläni on kaveri, joka on osoittautunut tällaiseksi. En enää luota ollenkaan, mitä hän sanoo ja tekee.

En ole koskaan viikkoa pidempään päässyt miettimään, tekeekö suhde onnelliseksi. Aina kun on tuntunut, että nyt asiat ovat tasaisesti ja hyvin, ja voin vihdoin rauhassa miettiä onko tämä suhde se, mitä pidemmän päälle haluan, tulee jotain. Käytännössä aina mies sanoo, että vaimo on romahtanut emmekä voi hetkeen tavata. Pahimmillaan itkin puhelimessa miehelle, että olenko sairas, kun roikun tässä suhteessa, en halua tällaista. Mies sanoi, että et ole, maailmassa on kaikenlaisia suhteita ja meillä on tällainen, välitämme kovasti toisistamme ja sinä vain haluaisit enemmän aikaa kanssani kun juuri nyt on mahdollista järjestää.

Ei  ihmiset varmaan roiku tällaisissa suhteissa koska haluavat että muut päättävät omasta elämästä. Ainakin itselläni se on enemmän sitä, että pää on aivan sekaisin keskustelujen jälkeen. Ei ole tunnetta siitä, että olisi kykenevä tekemään oikeita päätöksiä. On täysin riippuvainen siitä toisesta, joka "kertoo miten asiat todella ovat". Sanoin joskus miehelle, että tämä on niin outoa, kun yritän sanoa että minulla on paha olla ja haluan lopettaa, tuntuu kuin tekisit jonkin silmänkääntötempun ja kaikki on taas ikään kuin hyvin  ja minä olen vain ollut väärässä. Mies ei ollut samaa mieltä. Nyt minulla on sentään viime päivien keskustelusta kirjalliset viestit joihin voin palata. Aiemmin kaikki tällaiset keskustelut käytiin puhelimessa, jolloin ei jäänyt kuin tosi outo olo eikä mitään mistä varmistaa miksi tuntui niin oudolta.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan viikkoa pidempään päässyt miettimään, tekeekö suhde onnelliseksi. Aina kun on tuntunut, että nyt asiat ovat tasaisesti ja hyvin, ja voin vihdoin rauhassa miettiä onko tämä suhde se, mitä pidemmän päälle haluan, tulee jotain. Käytännössä aina mies sanoo, että vaimo on romahtanut emmekä voi hetkeen tavata. Pahimmillaan itkin puhelimessa miehelle, että olenko sairas, kun roikun tässä suhteessa, en halua tällaista. Mies sanoi, että et ole, maailmassa on kaikenlaisia suhteita ja meillä on tällainen, välitämme kovasti toisistamme ja sinä vain haluaisit enemmän aikaa kanssani kun juuri nyt on mahdollista järjestää.

Ei  ihmiset varmaan roiku tällaisissa suhteissa koska haluavat että muut päättävät omasta elämästä. Ainakin itselläni se on enemmän sitä, että pää on aivan sekaisin keskustelujen jälkeen. Ei ole tunnetta siitä, että olisi kykenevä tekemään oikeita päätöksiä. On täysin riippuvainen siitä toisesta, joka "kertoo miten asiat todella ovat". Sanoin joskus miehelle, että tämä on niin outoa, kun yritän sanoa että minulla on paha olla ja haluan lopettaa, tuntuu kuin tekisit jonkin silmänkääntötempun ja kaikki on taas ikään kuin hyvin  ja minä olen vain ollut väärässä. Mies ei ollut samaa mieltä. Nyt minulla on sentään viime päivien keskustelusta kirjalliset viestit joihin voin palata. Aiemmin kaikki tällaiset keskustelut käytiin puhelimessa, jolloin ei jäänyt kuin tosi outo olo eikä mitään mistä varmistaa miksi tuntui niin oudolta.

Tiedät itsekin vastauksen. Mä en enää näihin viesteihisi vastaa tämän jälkeen. Romanttisen parisuhteen on tarkoitus tehdä osapuolensa onnellisiksi, ei suremaan, onnettomaksi, päätä ikävällä tavalla sekaisin. Etäisyyden päästä tapaustasi tarkastellessa näyttää vahvasti siltä, että sinua käytetään hyväksi, jotta kaksi muuta ihmistä saavat draamaa ja jännitystä omaan suhteeseensa. Sun outo tunne ei kuulosta hyvältä oudolta tunteelta. Kaikkea hyvää elämääsi.

Tämä vapaasuhteilija, mitä sinä tuossa ukossa roikut.

Sen akka on selvästi sekopää. Tulee mieleen nämä 90 päivää morsiamena yms jotka lopulta roikkuessaan suostuvat siihen toiseen vaimoon, ja sitten esitetään ehtoja että heidän täytyy olla se ykkönen (miten tämmöistä voisi edes teoriassa luvatakaan), ja kakkonen ei saa olla liian kaunis tms. Eli käytännössä eivät siihen kykene kuitenkaan vaikka jostain syystä ovat ajatuksen päähänsä saaneet, ja tiedossa varmasti jatkuvaa draamaa.

Ukko nyt roikkuu sun perässä varmaan toivoen että jossain vaiheessa eukko antaa olla niin paljon kuin lystää, ja on vielä onnistunut löytämään sinut uhriksi, ei ole aivan joka oksalla naisia jotka tuohon lähtisivät.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan viikkoa pidempään päässyt miettimään, tekeekö suhde onnelliseksi. Aina kun on tuntunut, että nyt asiat ovat tasaisesti ja hyvin, ja voin vihdoin rauhassa miettiä onko tämä suhde se, mitä pidemmän päälle haluan, tulee jotain. Käytännössä aina mies sanoo, että vaimo on romahtanut emmekä voi hetkeen tavata. Pahimmillaan itkin puhelimessa miehelle, että olenko sairas, kun roikun tässä suhteessa, en halua tällaista. Mies sanoi, että et ole, maailmassa on kaikenlaisia suhteita ja meillä on tällainen, välitämme kovasti toisistamme ja sinä vain haluaisit enemmän aikaa kanssani kun juuri nyt on mahdollista järjestää.

Ei  ihmiset varmaan roiku tällaisissa suhteissa koska haluavat että muut päättävät omasta elämästä. Ainakin itselläni se on enemmän sitä, että pää on aivan sekaisin keskustelujen jälkeen. Ei ole tunnetta siitä, että olisi kykenevä tekemään oikeita päätöksiä. On täysin riippuvainen siitä toisesta, joka "kertoo miten asiat todella ovat". Sanoin joskus miehelle, että tämä on niin outoa, kun yritän sanoa että minulla on paha olla ja haluan lopettaa, tuntuu kuin tekisit jonkin silmänkääntötempun ja kaikki on taas ikään kuin hyvin  ja minä olen vain ollut väärässä. Mies ei ollut samaa mieltä. Nyt minulla on sentään viime päivien keskustelusta kirjalliset viestit joihin voin palata. Aiemmin kaikki tällaiset keskustelut käytiin puhelimessa, jolloin ei jäänyt kuin tosi outo olo eikä mitään mistä varmistaa miksi tuntui niin oudolta.

Ettei nyt olisi niin että sinä sanot että haluat lopettaa, niin mies yrittää sitten viedä sitä lopetusta kunnialla ja lempeästi loppuun, mutta siinä vaiheessa sulla iskeekin taas joku toivonkipinä että ehkä sittenkin...

Sä yrität kysyä mieheltä lupaa, vaikka eihän sun tarvi, ja kun mieskään ei sitten sano suoria sanoja eikä vie sitä lopetusta eteenpäin, niin säkään et saa sitä tehtyä.

Huvitti tuo hajujuttu, kun eräs tässä vasta äskettäin avautuikin minulle miten pahalta kuulemma haisin joskus aikoinaan. Kas kun ei silloin mitään sanonut kun aikaa yhdessä vietettiin, mutta tilanne taisi olla eri kun taka-ajatuksineen yritti saada minua pehmitettyä. Sitten kun huomasi ettei onnistu niin alkoikin tulemaan vähän kriittisempää juttua :D

Vapaasuhteilijan suhde on siis jo loppunut. Kaikki tuo päätä sekoittanut viesteily lähti siitä, että piti tavata vielä kerran, mutta en uskaltanut tavata yrittämättä ensin viestittelyllä hahmottaa missä mielentilassa ja millä ajatuksilla toinen on. Tietysti vikaa on paljon itsessänikin, erinäisistä elämässä aiemmin tapahtuneista asioista johtuen lähdin suhteeseen sillä ajatuksella, että kukaan ei huoli minua enää ja saan olla kiitollinen, että joku huolii edes osaksi aikaa. Kiitos kun olette kommentoineet ja antaneet suhteellisuudentajua, tästä ketjusta on ollut valtavasti apua.

Vierailija kirjoitti:

Narsistit tuhoavat ihmisen ja sitten itse kävelevät tilanteesta ja ihmisen elämästä pois kuin mitään ei olisi tapahtunut, jättäen ihmisen selviytymään tilanteesta, asiasta ja tuhosta yksin. Narsistit ovat hirviöitä. Muuta sanaa heille ei ole. Surullista on myös ihmiset jotka puolustaa narsistia ihan vain siksi etteivät ole onneksi joutuneet tuhon keskelle koska eihän narsisti kaikkia pahoinpitele. Nämä ihmiset puolustaa narsistia syteen ja saveen ja syyttää uhria valehtelusta. Olin narsistin kanssa vuosia ja se oli elämäni kamalinta aikaa. En usko että pääsen sen yli milloinkaan kokonaan. Se muutti minut ihan täysin enkä luota ihmisiin enää samalla tavalla.

Juuri törmäsin somessa viestiin, jossa uusi seuralainen livertää, että M:n kanssa suunnitellaan jo uusia matkoja, on niin ihanaa! M on tosin jättänyt perheensä ja toisen vanhemman pärjäilemään kipuilevien lasten kanssa miten parhaaksi näkee, kusettanut raha-asioissa, tyhjentänyt mm. lapsien tilejä, käynyt tyhjentämässä yhteisen entisen kodin sillä aikaa, kun toinen vanhempi oli töissä. Onnea uudelle naiselle. Tähän tapaukseen kuuluu, että manner vaihtuu, kun entinen suhde päättyy, tulee ihan uudet kaverit ja kuviot. Vielä ehtinee tässä elämässä parille mantereelle ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistit tuhoavat ihmisen ja sitten itse kävelevät tilanteesta ja ihmisen elämästä pois kuin mitään ei olisi tapahtunut, jättäen ihmisen selviytymään tilanteesta, asiasta ja tuhosta yksin. Narsistit ovat hirviöitä. Muuta sanaa heille ei ole. Surullista on myös ihmiset jotka puolustaa narsistia ihan vain siksi etteivät ole onneksi joutuneet tuhon keskelle koska eihän narsisti kaikkia pahoinpitele. Nämä ihmiset puolustaa narsistia syteen ja saveen ja syyttää uhria valehtelusta. Olin narsistin kanssa vuosia ja se oli elämäni kamalinta aikaa. En usko että pääsen sen yli milloinkaan kokonaan. Se muutti minut ihan täysin enkä luota ihmisiin enää samalla tavalla.

Juuri törmäsin somessa viestiin, jossa uusi seuralainen livertää, että M:n kanssa suunnitellaan jo uusia matkoja, on niin ihanaa! M on tosin jättänyt perheensä ja toisen vanhemman pärjäilemään kipuilevien lasten kanssa miten parhaaksi näkee, kusettanut raha-asioissa, tyhjentänyt mm. lapsien tilejä, käynyt tyhjentämässä yhteisen entisen kodin sillä aikaa, kun toinen vanhempi oli töissä. Onnea uudelle naiselle. Tähän tapaukseen kuuluu, että manner vaihtuu, kun entinen suhde päättyy, tulee ihan uudet kaverit ja kuviot. Vielä ehtinee tässä elämässä parille mantereelle ainakin.

Tämä kuulostaa niin tutulle! Kävin läpi jotain samanlaista minun narsistin kanssa ja kun meidän välit meni poikki, miehellä olikin jo uusi nainen heti kainalossa. Tai siis olihan se nainen ollut siellä jo aiemminkin. Totta kai. Mies hylkäsi melkein kaikki aiemmat kaverinsa, koska on nyt niin tiiviisti uuden naisen kanssa, että muille ei löydy aikaa yhtään. Nainen postaa someen, ja joo käyn aina välillä kattomassa, heidän nk onnestaan melki joka päivä ja minä ajattelen, että onnea vaan uudelle naiselle, kohta se oikea mies astuu esiin, kun love bombing loppuu ja sittenpähän näet mihin sotkuun ittesi laitoit. Tämä mies hyppii naisesta toiseen ja ois minunkin pitänyt itse nähdä varoitusmerkit mutta kun en ollut ennen tekemisissä narsistin kanssa, niin en vaan tajunnut. Ystäväni kyllä yritti varoittaa mutta ehei, en minä heitä kuunnellut. Huoh. Että joo, onnea vaan näille kaikille uusille kumppaneille. Onnea ette saa narsistin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Huvitti tuo hajujuttu, kun eräs tässä vasta äskettäin avautuikin minulle miten pahalta kuulemma haisin joskus aikoinaan. Kas kun ei silloin mitään sanonut kun aikaa yhdessä vietettiin, mutta tilanne taisi olla eri kun taka-ajatuksineen yritti saada minua pehmitettyä. Sitten kun huomasi ettei onnistu niin alkoikin tulemaan vähän kriittisempää juttua :D

Sama ja lisäksi hän oli löytänyt jonkun mielenkiintoisemman jota kehui jatkuvasti, ikäänkuin yrittäen saada minussa jonkun alemmuuskompleksin päälle ja olisi tehnyt hajujutustakin mieli kysyä kun tuli niin spontaanisti että aijjaha, onko tällä mahtavalla henkilöllä paremmat hajutkin kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vapaasuhteilijan suhde on siis jo loppunut. Kaikki tuo päätä sekoittanut viesteily lähti siitä, että piti tavata vielä kerran, mutta en uskaltanut tavata yrittämättä ensin viestittelyllä hahmottaa missä mielentilassa ja millä ajatuksilla toinen on. Tietysti vikaa on paljon itsessänikin, erinäisistä elämässä aiemmin tapahtuneista asioista johtuen lähdin suhteeseen sillä ajatuksella, että kukaan ei huoli minua enää ja saan olla kiitollinen, että joku huolii edes osaksi aikaa. Kiitos kun olette kommentoineet ja antaneet suhteellisuudentajua, tästä ketjusta on ollut valtavasti apua.

Perusohje myrkyllisten suhteiden päättämisessä on "no contact". Suhtaudu siihen vakavasti. Saat vain lisää käsiteltäviä asioita olemalla yhteydessä pariskuntaan. Kirjoituksistasi päätellen suhde ei ole tuonut sinulle mitään hyvää. Hetkellinen kokemus, että miehen kiinnostus ("rakkaus")  hiveli haavoittunutta itsetuntoa. Sinulla on sitäkin parempi syy suojella itseäsi ja ennen kaikkea tehtävänä opetella rakastamaan itseäsi. Kaikkea hyvää sinulle! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti todellakin tuntuu tekevän täysin päinvastoin kuin sanoo. Aika käsittämätöntä kun tässä eräänkin kaverin meininkiä katsonut ja yleensä se menee aina niin että hän vaikkapa kertoo ettei pidä jostain tyypistä ja heti kohtahan hän onkin oma-aloitteisesti tämän tyypin kanssa yhteyksissä. Miksi jos ei muka tykkää? Ylipäätään kaikki tällaiset tykkäämisjutut tuntuu olevan täysin ristiriidassa sanat vs teot. Ellei sitten ihan minua ärsyttääkseen jotenkin vaan tahallaan tee. Olen alkanut epäilemään kaikkea mitä sanoo.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Itselläni on kaveri, joka on osoittautunut tällaiseksi. En enää luota ollenkaan, mitä hän sanoo ja tekee.

Narskut on aika impulsiivisia olioita ja toimivat vähän kuin hyönteiset ympäristön ärsykkeiden mukaan. Jos vaikkapa tällainen henkilö josta eivät sanojensa mukaan pidä ottaakin heihin yhteyttä, niin ovat huomiosta hyvin mielissään ja unohtuukin aiemmat kommentit. Tai ottavatkin itse yhteyttä, koska eivät pidä henkilöstä sen vuoksi kun ei ole heidän edessään heti kumartelemassa ja moiset pitää "kesyttää laumaan". Oma ego menee kaiken edelle.

Hovi ympärillä. Hyväksyvät vain hoviinsa ne jotka palvovat narsistia, ovat samaa mieltä kuin narsisti.

Narsisti on aina bestwisser, tietää mikä on oikein ja mitä koko maailma "tarvitsee".

Narsistit luokittelevat ihmiset arvottomiin ja arvokkaisiin ja muodostavat hovinsa oman luokituksensa perusteella.

Käyttäytyvät armottomasti "arvottomaksi" luokittelemiaan ihmisiä kohtaan.

Palstatrolli winner on malliesimerkki.