Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on aina oikeassa

Juurikin näin. Bestwisser. Tietää mitä maapallo tarvitsee.

Jos se vaikka sattuu olla ainoa sisarus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin äskettäin miehen kanssa, joka oli naimisissa, mutta heillä oli avoin suhde vaimon ehdotuksesta. Kaikki oli hirveän vaikeaa, jos meillä meni hyvin, vaimo sai kohtauksia ja halusi sanella aikataulut ja kuinka usein tapasimme, mutta aina jos otin miehen kanssa puheeksi, että hän kohtelee minua aika huonosti vaimonsa takia, hän sanoi, että minäkin olen aggressiivinen häntä kohtaan, kun syytän häntä siitä, että hän kohtelee minua huonosti vaikka hän haluaa kaikille vain hyvää. Niinpä vähitellen lakkasin kritisoimasta häntä, koska en halunnut olla huono ihminen ja yritin vain ymmärtää miten vaikeassa tilanteessa hän on. Mies puhui välillä tunteja pahasta olostaan, kun vaimo ei haluaisi että hänellä on näin syvällinen suhde, mutta hän ei halua lopettaa. Mies ei myöskään missään nimessä halunnut että tapaisin ketään muita, vaikka tapasimme vain kerran puolessatoista viikossa eikä vaimollakaan ollut ketään muuta. Yritin ehdottaa, että lopettaisimme suhteen ja he keskittyisivät omaansa, mutta mies sanoi, että kaikki paranee vielä eikä heidän suhteessaan ole mitään vikaa. Viimeinen niitti oli kun vaimo oli kuulemma kieltänyt meitä tapaamasta samassa kaupungissa muutaman kilometrin päässä toisistamme ollessamme puolta tuntia, jos aioimme tavata myös seuraavalla viikolla useamman tunnin. Kun jätin hänet, pyysin häntä pyytämään anteeksi sitä, miten hän on kohdellut minua. Hän pyysi anteeksi ja sanoi miten on kokenut joutuneensa syyttömänä hyökkäysteni kohteeksi, ei koskaan ole saanut kertoa miten pahalta hänestä tuntuu enkä minä ole välittänyt siitä ja miten hän ajatteli, että varmaan olen ajatellut rakastavani häntä kun olen ollut niin inhottava häntä kohtaan. Tarinan opetus on varmaan, että jos joutuu narsistisen triangulaation keskelle, tulee olemaan todella vaikea tietää missä tilanteen alkuperäinen syy milloinkin on, sen ratkaiseminen on täysin mahdotonta, eikä oikeasti voi tehdä muuta kuin paeta.

Voi voi miespoloa. Oli hänellä vaikeaa. Onneksi erositte, niin hänen osaltaankin helpotti.

Oliko avioliitto avoin? Saitko sen varmasti selville vai pettikö vaimoaan?

Toki ensimmäinen intiimikertamme tapahtui niin, että mies antoi ymmärtää, että heidän liittonsa on avoin, mutta myöhemmin kävi ilmi, että siitä ei ollut silloin vielä sovittu, joten vaimolle ei saanut kertoa miten meidän suhteemme oli oikeastaan alkanut. Itse en olisi tietenkään ryhtynyt mihinkään jos olisin tiennyt, ettei suhde ollut avoin. Toki oli vähän petetty olo itsellänikin, että minulle oli valehdeltu ja olin päätynyt osallistumaan pettämiseen.

Vaimon kanssa ensimmäisellä kahdenkeskisellä tutustumistapaamisella, jota hän vaati, hän puhui paljon vapaan rakkauden merkityksestä ja siitä ettei ketään voi omistaa. Parin viikon päästä mies soitti peruutti yhteiset suunnitelmat koska vaimo oli kuulemma yhtäkkiä romahtanut tajutessaan suhteen syvyyden ja pelkäsi hänen menettämistään. Kuuntelin neljä tuntia miehen kertomusta omasta pahasta olostaan kun hän haluaa vain että kaikki ovat onnellisia. Kahden päivän päästä vaimolla oli parempi olo ja voitaisiin sittenkin nähdä kuten suunniteltiin. Sanoin etten suostu tällaiseen. Siitä alkoikin sitten jokin outo kuukausien mittainen ajanjakso, jossa melkein päivittäisissä tuntikausia kestävissä puheluissa 1,5 viikon välillä tapahtuvien intensiivisten tapaamisten välillä oma todellisuuden- ja moraalintaju muuttui jonkinlaiseksi hattaraksi, kun mies sai kaiken aina puhuttua sellaiseksi, että minä nyt vain vaadin liikaa, vääriä asioita, en ymmärrä että hänelläkin on vaikeaa, en voi vaatia häntä kohtelemaan vaimoaan väärin, lapsikin kärsii ja hän vain pitää minusta niin paljon ja suhteemme tuntuu niin oikealta. Omat silmät on alkaneet avautua vasta nyt kun olen tajunnut ettei kaikki vika ollut minussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa rumaa syyllistää narsistien uhreja siitä, että avaavat tänne kokemuksiaan ja tuntojaan (tuolle YTHS tyypille tämä kommentti siis). Usein narsistit ovat kutoneet seittinsa todella tiukalle uhrin ympärille ja mitä enemmän hän yrittää pyristellä irti, sitä tiukemmalle seitti kiristyy. Kyseessä on totaalinen sosiaalinen, taloudellinen, emotionaalinen ja psykologinen kontrolli. Se, että uhrit kertovat siitä mitä heille tapahtuu, on ensimmäisiä askelia siihen, että tunnistaa ettei kaltoinkohtelu ole oikein. Mitäpä luulet, onko silloin sinun syyllistämisestäsi apua, vai ehkä siitä, että tukee uhrin ajatusta siitä, ettei kaltoinkohtelu ole oikein.

Narsistin kynsistä pääseminen on pitkä tie. Tiedän, koska olen ollut siinä paskassa kaulaani myöden. Vaikka olin koulutettu ja hyvätuloinen, minulle jäi muutama satanen käyttörahaa kuussa ja velkaa oli narsistin ansiosta niin, että suurin osa tuloista meni sen lyhentämiseen. Velka oli vielä sellainen, että en pystynyt realisoimaan sen pääomaa pitkiin aikoihin. Vaati aikamoista venymistä, että pystyin salaa hankkimaan purkuria ja vihdoin oman asunnon, salaa senkin. Siirsin sinne tärkeimpiä tavaroitani niin pikku hiljaa, ettei narsisti huomannut. Ja sitten erään tavallisen, ison riidan päätteeksi kun narsisti taas karjui että haluaa erota ja haluaa minun lähtevän, niin lähdin ja estin hänet joka tuutista.

Voitte uskoa että teki kaikkensa mustamaalatakseen minut ja selvittääkeen missä asun. Se kaikki oli todella raskasta. Puoli vuotta tein vain pakolliset, lopun aikaa nukuin ja yritin kerätä voimiani takaisin. Pikku hiljaa alkoi elämässä näkyä valonpilkahduksia, eikä ajatukseni pyörineet enää narskun ympärillä ja siinä mitä saan ja en saa tehdä. Ei siitä vapaudestakaan osannut oikein iloita, kun ei uskonut itsekään sen kestävän.

Juuri näin, uhrin itsetunto ja voimavarat on käytetty. Kaverilla kävi juuri näin. Kuten kerroit. Piti varoa kaikkia entisiä läheisiä, ettei paljasta kenelläkään mihin koira on viety hoitoon, kun narsku uhkasi tappaa sen. Olen kuunnellut kaverin juttuja ja täytyy sanoa, että hänen tapauksessaan kyseessä taisi olla psykopaatti, koska käytti väkivaltaa ihan sattumanvaraisesti.

Uhri keräsi vuosia voimia päästääkseen pois.

Viestittelin tuttavan kanssa n. 20 vuoden takaa. Hän parin kolmen viestin jälkeen kysyi suoraan, että mitä sulle on tapahtunut, sä et ole sama ihminen. Missä on se itsevarma anteeksipyytelemätön ja rohkea nainen. Musta tuli kyllä kynnysmatto. Kuitenkin tarinani on sikäli hyvä, että kyllä kynnysmattoudestakin eroon pääsee. Erosta muutama vuosi ja alan tunnistaa itseni.

Mun ystävä kysyi samaa, kun olin ollut narsistin kanssa 2 kk enkä vielä tajunnut.

Sulla oli hyvä ystävä. Sitä ei itse tajua, kun tilanteessa on.

Joo, ja oli toinenkin hyvä ystävä. Hänelle kerroin kahdesta ensimmäisestä oudosta jutusta, jota tapahtui ja siitä, etten oikein tiedä, miten reagoida, koska ne oli kuitenkin toisaalta aika hienovaraisia ja voisi myös ajatella, että itse ylireagoin. Hän alkoi ensin puolustella, että ei se varmaan tarkoittanut ja ehkä se ei nyt vaan tajunnut jne. Sitten todettiin, että paskaa käytöstä ei puolustella vaan aletaan katsoa, onko tilanne tosiaan tämä ja että minä ansaitsen kunnollisen suhteen, jossa minua ei kohdella huonosti. Se on hänen asiansa, jos ei halua arvostaa minua, ei minun arvoni mittari. 

Olen hyvilläni puolestasi. Säästyit monelta surulta ystäviesi ansiosta.

Oudot jutut kuvaa hyvin sitä, mitä tapahtuu. Jos olisin älynnyt luottaa vaistooni, olisin jättänyt suhteen sikseen. Vieläkin muistan ne pienet outoudet ja epäjohdonmukaisuudet useiden vuosien takaa. Ja myös tunteet, mitä ne herättivät. Ensimmäisenä tulee mieleen pari ravintolan illallispöydässä alkanutta riitaa. Ne alkoivat ihan tyhjästä. Hänen energiansa ja jopa asentonsa oli aivan erilainen, hyökkäävä. Ja niin kauan väänsi, että olinkin sitten jo pyåuolustuskannalla. Tai hänen työkavri, joka ei sanonut mulle sanaakaan, kun ekan kerran tavattiin. Oli kuitenkin firman markkinointihenkilö. Olivat juuri olleet työmatkalla ja nämä kaksi olivat jääneet vielä muutamaksi päiväksi työmatkan jälkeen lomailemaan kohteeseen. Syy, miksi en epäillyt suhdetta oli se, että tyyliltään tai olemukseltaan nainen ei ollut yhtään miehen makuun. Näitä on paljon ja olisi vain pitänyt kuunnella pientä ääntä, joka sanoi, että kaikki ei ole ok.

Ainakin mun narsistieksän makuun on ihan jokainen nainen, jonka se saa. No jostain oksennuksen peitossa olevasta kodittomasta en tiedä, mutta jos siis puhutaan alle 160-kiloisista ja jotenkin elossa olevista. Kai sille miehetkin käy, ainakin sellainen olo jäi, vaikka oli kovin homofobinen. 

Sitä pientä ääntä tai kaihertavaa tunnetta KANNATTAA kuunnella. Koska on monia ihmisiä, joiden kanssa sitä ei tule lainkaan. Siksi ei kannata selitellä tyhjäksi sitä, kun se tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa rumaa syyllistää narsistien uhreja siitä, että avaavat tänne kokemuksiaan ja tuntojaan (tuolle YTHS tyypille tämä kommentti siis). Usein narsistit ovat kutoneet seittinsa todella tiukalle uhrin ympärille ja mitä enemmän hän yrittää pyristellä irti, sitä tiukemmalle seitti kiristyy. Kyseessä on totaalinen sosiaalinen, taloudellinen, emotionaalinen ja psykologinen kontrolli. Se, että uhrit kertovat siitä mitä heille tapahtuu, on ensimmäisiä askelia siihen, että tunnistaa ettei kaltoinkohtelu ole oikein. Mitäpä luulet, onko silloin sinun syyllistämisestäsi apua, vai ehkä siitä, että tukee uhrin ajatusta siitä, ettei kaltoinkohtelu ole oikein.

Narsistin kynsistä pääseminen on pitkä tie. Tiedän, koska olen ollut siinä paskassa kaulaani myöden. Vaikka olin koulutettu ja hyvätuloinen, minulle jäi muutama satanen käyttörahaa kuussa ja velkaa oli narsistin ansiosta niin, että suurin osa tuloista meni sen lyhentämiseen. Velka oli vielä sellainen, että en pystynyt realisoimaan sen pääomaa pitkiin aikoihin. Vaati aikamoista venymistä, että pystyin salaa hankkimaan purkuria ja vihdoin oman asunnon, salaa senkin. Siirsin sinne tärkeimpiä tavaroitani niin pikku hiljaa, ettei narsisti huomannut. Ja sitten erään tavallisen, ison riidan päätteeksi kun narsisti taas karjui että haluaa erota ja haluaa minun lähtevän, niin lähdin ja estin hänet joka tuutista.

Voitte uskoa että teki kaikkensa mustamaalatakseen minut ja selvittääkeen missä asun. Se kaikki oli todella raskasta. Puoli vuotta tein vain pakolliset, lopun aikaa nukuin ja yritin kerätä voimiani takaisin. Pikku hiljaa alkoi elämässä näkyä valonpilkahduksia, eikä ajatukseni pyörineet enää narskun ympärillä ja siinä mitä saan ja en saa tehdä. Ei siitä vapaudestakaan osannut oikein iloita, kun ei uskonut itsekään sen kestävän.

Juuri näin, uhrin itsetunto ja voimavarat on käytetty. Kaverilla kävi juuri näin. Kuten kerroit. Piti varoa kaikkia entisiä läheisiä, ettei paljasta kenelläkään mihin koira on viety hoitoon, kun narsku uhkasi tappaa sen. Olen kuunnellut kaverin juttuja ja täytyy sanoa, että hänen tapauksessaan kyseessä taisi olla psykopaatti, koska käytti väkivaltaa ihan sattumanvaraisesti.

Uhri keräsi vuosia voimia päästääkseen pois.

Viestittelin tuttavan kanssa n. 20 vuoden takaa. Hän parin kolmen viestin jälkeen kysyi suoraan, että mitä sulle on tapahtunut, sä et ole sama ihminen. Missä on se itsevarma anteeksipyytelemätön ja rohkea nainen. Musta tuli kyllä kynnysmatto. Kuitenkin tarinani on sikäli hyvä, että kyllä kynnysmattoudestakin eroon pääsee. Erosta muutama vuosi ja alan tunnistaa itseni.

Mun ystävä kysyi samaa, kun olin ollut narsistin kanssa 2 kk enkä vielä tajunnut.

Sulla oli hyvä ystävä. Sitä ei itse tajua, kun tilanteessa on.

Joo, ja oli toinenkin hyvä ystävä. Hänelle kerroin kahdesta ensimmäisestä oudosta jutusta, jota tapahtui ja siitä, etten oikein tiedä, miten reagoida, koska ne oli kuitenkin toisaalta aika hienovaraisia ja voisi myös ajatella, että itse ylireagoin. Hän alkoi ensin puolustella, että ei se varmaan tarkoittanut ja ehkä se ei nyt vaan tajunnut jne. Sitten todettiin, että paskaa käytöstä ei puolustella vaan aletaan katsoa, onko tilanne tosiaan tämä ja että minä ansaitsen kunnollisen suhteen, jossa minua ei kohdella huonosti. Se on hänen asiansa, jos ei halua arvostaa minua, ei minun arvoni mittari. 

Olen hyvilläni puolestasi. Säästyit monelta surulta ystäviesi ansiosta.

Oudot jutut kuvaa hyvin sitä, mitä tapahtuu. Jos olisin älynnyt luottaa vaistooni, olisin jättänyt suhteen sikseen. Vieläkin muistan ne pienet outoudet ja epäjohdonmukaisuudet useiden vuosien takaa. Ja myös tunteet, mitä ne herättivät. Ensimmäisenä tulee mieleen pari ravintolan illallispöydässä alkanutta riitaa. Ne alkoivat ihan tyhjästä. Hänen energiansa ja jopa asentonsa oli aivan erilainen, hyökkäävä. Ja niin kauan väänsi, että olinkin sitten jo pyåuolustuskannalla. Tai hänen työkavri, joka ei sanonut mulle sanaakaan, kun ekan kerran tavattiin. Oli kuitenkin firman markkinointihenkilö. Olivat juuri olleet työmatkalla ja nämä kaksi olivat jääneet vielä muutamaksi päiväksi työmatkan jälkeen lomailemaan kohteeseen. Syy, miksi en epäillyt suhdetta oli se, että tyyliltään tai olemukseltaan nainen ei ollut yhtään miehen makuun. Näitä on paljon ja olisi vain pitänyt kuunnella pientä ääntä, joka sanoi, että kaikki ei ole ok.

Ainakin mun narsistieksän makuun on ihan jokainen nainen, jonka se saa. No jostain oksennuksen peitossa olevasta kodittomasta en tiedä, mutta jos siis puhutaan alle 160-kiloisista ja jotenkin elossa olevista. Kai sille miehetkin käy, ainakin sellainen olo jäi, vaikka oli kovin homofobinen. 

Sitä pientä ääntä tai kaihertavaa tunnetta KANNATTAA kuunnella. Koska on monia ihmisiä, joiden kanssa sitä ei tule lainkaan. Siksi ei kannata selitellä tyhjäksi sitä, kun se tulee. 

Olisi pitänyt kuunnella.

Olet oikeassa tuon saamisen suhteen. Kovana (!) Playboyn lukijana tietysti vartalo oli tärkeä. Tämä oli jo sellainen syy, että ajattelin, ettei heillä ole mitään. Toisekseen hän myös ihasteli kauniita kasvoja, malleja aivan erityisesti. Tiesi kyllä huippumallit nimiltä. Ja Playboy-mallit. Pitkät hiuksetkin puhuttelivat. Ajattelin, ettei sellainen poikamalli varmaan kovasti puhuttele. Mutta minä tietysti olin pöljä. Jälleen kerran. Varmastikin kaikkiruokainen.

Vierailija kirjoitti:

Julkaisee omakustanteisia kirjoja.

Esimerkiksi sen elämänkertansa !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa rumaa syyllistää narsistien uhreja siitä, että avaavat tänne kokemuksiaan ja tuntojaan (tuolle YTHS tyypille tämä kommentti siis). Usein narsistit ovat kutoneet seittinsa todella tiukalle uhrin ympärille ja mitä enemmän hän yrittää pyristellä irti, sitä tiukemmalle seitti kiristyy. Kyseessä on totaalinen sosiaalinen, taloudellinen, emotionaalinen ja psykologinen kontrolli. Se, että uhrit kertovat siitä mitä heille tapahtuu, on ensimmäisiä askelia siihen, että tunnistaa ettei kaltoinkohtelu ole oikein. Mitäpä luulet, onko silloin sinun syyllistämisestäsi apua, vai ehkä siitä, että tukee uhrin ajatusta siitä, ettei kaltoinkohtelu ole oikein.

Narsistin kynsistä pääseminen on pitkä tie. Tiedän, koska olen ollut siinä paskassa kaulaani myöden. Vaikka olin koulutettu ja hyvätuloinen, minulle jäi muutama satanen käyttörahaa kuussa ja velkaa oli narsistin ansiosta niin, että suurin osa tuloista meni sen lyhentämiseen. Velka oli vielä sellainen, että en pystynyt realisoimaan sen pääomaa pitkiin aikoihin. Vaati aikamoista venymistä, että pystyin salaa hankkimaan purkuria ja vihdoin oman asunnon, salaa senkin. Siirsin sinne tärkeimpiä tavaroitani niin pikku hiljaa, ettei narsisti huomannut. Ja sitten erään tavallisen, ison riidan päätteeksi kun narsisti taas karjui että haluaa erota ja haluaa minun lähtevän, niin lähdin ja estin hänet joka tuutista.

Voitte uskoa että teki kaikkensa mustamaalatakseen minut ja selvittääkeen missä asun. Se kaikki oli todella raskasta. Puoli vuotta tein vain pakolliset, lopun aikaa nukuin ja yritin kerätä voimiani takaisin. Pikku hiljaa alkoi elämässä näkyä valonpilkahduksia, eikä ajatukseni pyörineet enää narskun ympärillä ja siinä mitä saan ja en saa tehdä. Ei siitä vapaudestakaan osannut oikein iloita, kun ei uskonut itsekään sen kestävän.

Juuri näin, uhrin itsetunto ja voimavarat on käytetty. Kaverilla kävi juuri näin. Kuten kerroit. Piti varoa kaikkia entisiä läheisiä, ettei paljasta kenelläkään mihin koira on viety hoitoon, kun narsku uhkasi tappaa sen. Olen kuunnellut kaverin juttuja ja täytyy sanoa, että hänen tapauksessaan kyseessä taisi olla psykopaatti, koska käytti väkivaltaa ihan sattumanvaraisesti.

Uhri keräsi vuosia voimia päästääkseen pois.

Viestittelin tuttavan kanssa n. 20 vuoden takaa. Hän parin kolmen viestin jälkeen kysyi suoraan, että mitä sulle on tapahtunut, sä et ole sama ihminen. Missä on se itsevarma anteeksipyytelemätön ja rohkea nainen. Musta tuli kyllä kynnysmatto. Kuitenkin tarinani on sikäli hyvä, että kyllä kynnysmattoudestakin eroon pääsee. Erosta muutama vuosi ja alan tunnistaa itseni.

Mun ystävä kysyi samaa, kun olin ollut narsistin kanssa 2 kk enkä vielä tajunnut.

Sulla oli hyvä ystävä. Sitä ei itse tajua, kun tilanteessa on.

Joo, ja oli toinenkin hyvä ystävä. Hänelle kerroin kahdesta ensimmäisestä oudosta jutusta, jota tapahtui ja siitä, etten oikein tiedä, miten reagoida, koska ne oli kuitenkin toisaalta aika hienovaraisia ja voisi myös ajatella, että itse ylireagoin. Hän alkoi ensin puolustella, että ei se varmaan tarkoittanut ja ehkä se ei nyt vaan tajunnut jne. Sitten todettiin, että paskaa käytöstä ei puolustella vaan aletaan katsoa, onko tilanne tosiaan tämä ja että minä ansaitsen kunnollisen suhteen, jossa minua ei kohdella huonosti. Se on hänen asiansa, jos ei halua arvostaa minua, ei minun arvoni mittari. 

Olen hyvilläni puolestasi. Säästyit monelta surulta ystäviesi ansiosta.

Oudot jutut kuvaa hyvin sitä, mitä tapahtuu. Jos olisin älynnyt luottaa vaistooni, olisin jättänyt suhteen sikseen. Vieläkin muistan ne pienet outoudet ja epäjohdonmukaisuudet useiden vuosien takaa. Ja myös tunteet, mitä ne herättivät. Ensimmäisenä tulee mieleen pari ravintolan illallispöydässä alkanutta riitaa. Ne alkoivat ihan tyhjästä. Hänen energiansa ja jopa asentonsa oli aivan erilainen, hyökkäävä. Ja niin kauan väänsi, että olinkin sitten jo pyåuolustuskannalla. Tai hänen työkavri, joka ei sanonut mulle sanaakaan, kun ekan kerran tavattiin. Oli kuitenkin firman markkinointihenkilö. Olivat juuri olleet työmatkalla ja nämä kaksi olivat jääneet vielä muutamaksi päiväksi työmatkan jälkeen lomailemaan kohteeseen. Syy, miksi en epäillyt suhdetta oli se, että tyyliltään tai olemukseltaan nainen ei ollut yhtään miehen makuun. Näitä on paljon ja olisi vain pitänyt kuunnella pientä ääntä, joka sanoi, että kaikki ei ole ok.

Ainakin mun narsistieksän makuun on ihan jokainen nainen, jonka se saa. No jostain oksennuksen peitossa olevasta kodittomasta en tiedä, mutta jos siis puhutaan alle 160-kiloisista ja jotenkin elossa olevista. Kai sille miehetkin käy, ainakin sellainen olo jäi, vaikka oli kovin homofobinen. 

Sitä pientä ääntä tai kaihertavaa tunnetta KANNATTAA kuunnella. Koska on monia ihmisiä, joiden kanssa sitä ei tule lainkaan. Siksi ei kannata selitellä tyhjäksi sitä, kun se tulee. 

Olisi pitänyt kuunnella.

Olet oikeassa tuon saamisen suhteen. Kovana (!) Playboyn lukijana tietysti vartalo oli tärkeä. Tämä oli jo sellainen syy, että ajattelin, ettei heillä ole mitään. Toisekseen hän myös ihasteli kauniita kasvoja, malleja aivan erityisesti. Tiesi kyllä huippumallit nimiltä. Ja Playboy-mallit. Pitkät hiuksetkin puhuttelivat. Ajattelin, ettei sellainen poikamalli varmaan kovasti puhuttele. Mutta minä tietysti olin pöljä. Jälleen kerran. Varmastikin kaikkiruokainen.

Kuuntelin joskus HG Tudorin videota tästä aiheesta, niitä on muutamakin. Kun normaali ihminen kiintyy siihen kumppaniinsa niin narsisti kyllästyy ja melkoisen nopeasti. Hän tykkää mansikkajäätelöstä, mutta myös suklaajäätelöstä, vaniljajäätelöstä, lakritsijäätelöstä, päärynäjäätelöstä, mehujäästä... jne. Tai ainakin haluaa kokeilla kaikkia kerran, jos ei muuta. Kaikki käy. Monilla tavallisilla ihmisillä on joku tietty tyyppi, tuolle kelpaa mikä vaan mistä saa nyhdettyä jotain. 

Ei se silti tarkoita, etteikö se ihailisi niitä hoikkia/muodokkaita/kauniita naisia, toki. Mutta voi se olla sellaisenkin kanssa, joka ei ole ihan just niin tai joku jota jopa halveksuu. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti väittää että uhri on narsisti.

Tämä on hyvä muistaa, kun eroa alkaa puuhata. Minulle kävi juuri näin. Minä olen nyt sitten drama queen ja vähän liioittelen, taitaa olla jotain mentaaliongelmiakin. Pahaltahan se tuntuu, että ihmiset, joille olen tilanteestani ja tapahtumista kertonut, näin uskovat. He vain näkevät hauskan ja mukavan ihmisen, eivät voi ymmärtää mitä elämä tällaisen kanssa on.

Olen onnellinen ilman näitä ihmisiäkin, sillä olen kuitenkin narsissista vapaa. Jokainen uskoo mitä haluaa. Mutta kehotan miettimään tämänkin asian valmiiksi, niin ei tule yllätyksenä. Yksi ihminen tuntui aivan erityisen ikävältä, kun siirtyi manipuloijan leiriin, mutta enhän minä sille mitään voi. Tai voisin toki. Voisin esittää kaikki dokumentit, jotka tukisivat kertomaani, mutta ei se ole sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa rumaa syyllistää narsistien uhreja siitä, että avaavat tänne kokemuksiaan ja tuntojaan (tuolle YTHS tyypille tämä kommentti siis). Usein narsistit ovat kutoneet seittinsa todella tiukalle uhrin ympärille ja mitä enemmän hän yrittää pyristellä irti, sitä tiukemmalle seitti kiristyy. Kyseessä on totaalinen sosiaalinen, taloudellinen, emotionaalinen ja psykologinen kontrolli. Se, että uhrit kertovat siitä mitä heille tapahtuu, on ensimmäisiä askelia siihen, että tunnistaa ettei kaltoinkohtelu ole oikein. Mitäpä luulet, onko silloin sinun syyllistämisestäsi apua, vai ehkä siitä, että tukee uhrin ajatusta siitä, ettei kaltoinkohtelu ole oikein.

Narsistin kynsistä pääseminen on pitkä tie. Tiedän, koska olen ollut siinä paskassa kaulaani myöden. Vaikka olin koulutettu ja hyvätuloinen, minulle jäi muutama satanen käyttörahaa kuussa ja velkaa oli narsistin ansiosta niin, että suurin osa tuloista meni sen lyhentämiseen. Velka oli vielä sellainen, että en pystynyt realisoimaan sen pääomaa pitkiin aikoihin. Vaati aikamoista venymistä, että pystyin salaa hankkimaan purkuria ja vihdoin oman asunnon, salaa senkin. Siirsin sinne tärkeimpiä tavaroitani niin pikku hiljaa, ettei narsisti huomannut. Ja sitten erään tavallisen, ison riidan päätteeksi kun narsisti taas karjui että haluaa erota ja haluaa minun lähtevän, niin lähdin ja estin hänet joka tuutista.

Voitte uskoa että teki kaikkensa mustamaalatakseen minut ja selvittääkeen missä asun. Se kaikki oli todella raskasta. Puoli vuotta tein vain pakolliset, lopun aikaa nukuin ja yritin kerätä voimiani takaisin. Pikku hiljaa alkoi elämässä näkyä valonpilkahduksia, eikä ajatukseni pyörineet enää narskun ympärillä ja siinä mitä saan ja en saa tehdä. Ei siitä vapaudestakaan osannut oikein iloita, kun ei uskonut itsekään sen kestävän.

Juuri näin, uhrin itsetunto ja voimavarat on käytetty. Kaverilla kävi juuri näin. Kuten kerroit. Piti varoa kaikkia entisiä läheisiä, ettei paljasta kenelläkään mihin koira on viety hoitoon, kun narsku uhkasi tappaa sen. Olen kuunnellut kaverin juttuja ja täytyy sanoa, että hänen tapauksessaan kyseessä taisi olla psykopaatti, koska käytti väkivaltaa ihan sattumanvaraisesti.

Uhri keräsi vuosia voimia päästääkseen pois.

Viestittelin tuttavan kanssa n. 20 vuoden takaa. Hän parin kolmen viestin jälkeen kysyi suoraan, että mitä sulle on tapahtunut, sä et ole sama ihminen. Missä on se itsevarma anteeksipyytelemätön ja rohkea nainen. Musta tuli kyllä kynnysmatto. Kuitenkin tarinani on sikäli hyvä, että kyllä kynnysmattoudestakin eroon pääsee. Erosta muutama vuosi ja alan tunnistaa itseni.

Mun ystävä kysyi samaa, kun olin ollut narsistin kanssa 2 kk enkä vielä tajunnut.

Sulla oli hyvä ystävä. Sitä ei itse tajua, kun tilanteessa on.

Joo, ja oli toinenkin hyvä ystävä. Hänelle kerroin kahdesta ensimmäisestä oudosta jutusta, jota tapahtui ja siitä, etten oikein tiedä, miten reagoida, koska ne oli kuitenkin toisaalta aika hienovaraisia ja voisi myös ajatella, että itse ylireagoin. Hän alkoi ensin puolustella, että ei se varmaan tarkoittanut ja ehkä se ei nyt vaan tajunnut jne. Sitten todettiin, että paskaa käytöstä ei puolustella vaan aletaan katsoa, onko tilanne tosiaan tämä ja että minä ansaitsen kunnollisen suhteen, jossa minua ei kohdella huonosti. Se on hänen asiansa, jos ei halua arvostaa minua, ei minun arvoni mittari. 

Olen hyvilläni puolestasi. Säästyit monelta surulta ystäviesi ansiosta.

Oudot jutut kuvaa hyvin sitä, mitä tapahtuu. Jos olisin älynnyt luottaa vaistooni, olisin jättänyt suhteen sikseen. Vieläkin muistan ne pienet outoudet ja epäjohdonmukaisuudet useiden vuosien takaa. Ja myös tunteet, mitä ne herättivät. Ensimmäisenä tulee mieleen pari ravintolan illallispöydässä alkanutta riitaa. Ne alkoivat ihan tyhjästä. Hänen energiansa ja jopa asentonsa oli aivan erilainen, hyökkäävä. Ja niin kauan väänsi, että olinkin sitten jo pyåuolustuskannalla. Tai hänen työkavri, joka ei sanonut mulle sanaakaan, kun ekan kerran tavattiin. Oli kuitenkin firman markkinointihenkilö. Olivat juuri olleet työmatkalla ja nämä kaksi olivat jääneet vielä muutamaksi päiväksi työmatkan jälkeen lomailemaan kohteeseen. Syy, miksi en epäillyt suhdetta oli se, että tyyliltään tai olemukseltaan nainen ei ollut yhtään miehen makuun. Näitä on paljon ja olisi vain pitänyt kuunnella pientä ääntä, joka sanoi, että kaikki ei ole ok.

Ainakin mun narsistieksän makuun on ihan jokainen nainen, jonka se saa. No jostain oksennuksen peitossa olevasta kodittomasta en tiedä, mutta jos siis puhutaan alle 160-kiloisista ja jotenkin elossa olevista. Kai sille miehetkin käy, ainakin sellainen olo jäi, vaikka oli kovin homofobinen. 

Sitä pientä ääntä tai kaihertavaa tunnetta KANNATTAA kuunnella. Koska on monia ihmisiä, joiden kanssa sitä ei tule lainkaan. Siksi ei kannata selitellä tyhjäksi sitä, kun se tulee. 

Olisi pitänyt kuunnella.

Olet oikeassa tuon saamisen suhteen. Kovana (!) Playboyn lukijana tietysti vartalo oli tärkeä. Tämä oli jo sellainen syy, että ajattelin, ettei heillä ole mitään. Toisekseen hän myös ihasteli kauniita kasvoja, malleja aivan erityisesti. Tiesi kyllä huippumallit nimiltä. Ja Playboy-mallit. Pitkät hiuksetkin puhuttelivat. Ajattelin, ettei sellainen poikamalli varmaan kovasti puhuttele. Mutta minä tietysti olin pöljä. Jälleen kerran. Varmastikin kaikkiruokainen.

Kuuntelin joskus HG Tudorin videota tästä aiheesta, niitä on muutamakin. Kun normaali ihminen kiintyy siihen kumppaniinsa niin narsisti kyllästyy ja melkoisen nopeasti. Hän tykkää mansikkajäätelöstä, mutta myös suklaajäätelöstä, vaniljajäätelöstä, lakritsijäätelöstä, päärynäjäätelöstä, mehujäästä... jne. Tai ainakin haluaa kokeilla kaikkia kerran, jos ei muuta. Kaikki käy. Monilla tavallisilla ihmisillä on joku tietty tyyppi, tuolle kelpaa mikä vaan mistä saa nyhdettyä jotain. 

Ei se silti tarkoita, etteikö se ihailisi niitä hoikkia/muodokkaita/kauniita naisia, toki. Mutta voi se olla sellaisenkin kanssa, joka ei ole ihan just niin tai joku jota jopa halveksuu. 

Tämä olisi ollut hyvä tietää aikoja sitten. Otin huomioon ulkonäössäni hänen mieltymyksensä. Ei se mikään uhraus ollut, ei sen puoleen. Hiukset olisin ehkä leikannut aikaisemmin lyhyemmiksi, mutta kun tiesin hänen pitävän pitkistä, niin pitkäthän ne oli. Seuraajallani olikin malli sellainen lyhyt, vähän pystyyn pöyhitty. Hän aina valitteli, että miksi tietyn ikäiset naiset leikkaavat hiuksensa lyhyiksi.

Noin saa muokattua naisesinettä itseään miellyttäväksi. Kontrolloitua. Horjutettua itsetuntoa, kun kehuu muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti väittää että uhri on narsisti.

Tämä on hyvä muistaa, kun eroa alkaa puuhata. Minulle kävi juuri näin. Minä olen nyt sitten drama queen ja vähän liioittelen, taitaa olla jotain mentaaliongelmiakin. Pahaltahan se tuntuu, että ihmiset, joille olen tilanteestani ja tapahtumista kertonut, näin uskovat. He vain näkevät hauskan ja mukavan ihmisen, eivät voi ymmärtää mitä elämä tällaisen kanssa on.

Olen onnellinen ilman näitä ihmisiäkin, sillä olen kuitenkin narsissista vapaa. Jokainen uskoo mitä haluaa. Mutta kehotan miettimään tämänkin asian valmiiksi, niin ei tule yllätyksenä. Yksi ihminen tuntui aivan erityisen ikävältä, kun siirtyi manipuloijan leiriin, mutta enhän minä sille mitään voi. Tai voisin toki. Voisin esittää kaikki dokumentit, jotka tukisivat kertomaani, mutta ei se ole sen arvoista.

Mua sieppaa, että mua pidetään valehtelijana, varsinaisena satutätinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti väittää että uhri on narsisti.

Tämä on hyvä muistaa, kun eroa alkaa puuhata. Minulle kävi juuri näin. Minä olen nyt sitten drama queen ja vähän liioittelen, taitaa olla jotain mentaaliongelmiakin. Pahaltahan se tuntuu, että ihmiset, joille olen tilanteestani ja tapahtumista kertonut, näin uskovat. He vain näkevät hauskan ja mukavan ihmisen, eivät voi ymmärtää mitä elämä tällaisen kanssa on.

Olen onnellinen ilman näitä ihmisiäkin, sillä olen kuitenkin narsissista vapaa. Jokainen uskoo mitä haluaa. Mutta kehotan miettimään tämänkin asian valmiiksi, niin ei tule yllätyksenä. Yksi ihminen tuntui aivan erityisen ikävältä, kun siirtyi manipuloijan leiriin, mutta enhän minä sille mitään voi. Tai voisin toki. Voisin esittää kaikki dokumentit, jotka tukisivat kertomaani, mutta ei se ole sen arvoista.

Mua sieppaa, että mua pidetään valehtelijana, varsinaisena satutätinä.

Minua sieppaa, että olen paljastanut itsestäni paljon henkisesti ja fyysisesti varsinaiselle satusetä-narsistille, joka satuili ihan kaiken suhteesta, jota ei ollutkaan ja miehestä, jota ei ole olemassakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti väittää että uhri on narsisti.

Tämä on hyvä muistaa, kun eroa alkaa puuhata. Minulle kävi juuri näin. Minä olen nyt sitten drama queen ja vähän liioittelen, taitaa olla jotain mentaaliongelmiakin. Pahaltahan se tuntuu, että ihmiset, joille olen tilanteestani ja tapahtumista kertonut, näin uskovat. He vain näkevät hauskan ja mukavan ihmisen, eivät voi ymmärtää mitä elämä tällaisen kanssa on.

Olen onnellinen ilman näitä ihmisiäkin, sillä olen kuitenkin narsissista vapaa. Jokainen uskoo mitä haluaa. Mutta kehotan miettimään tämänkin asian valmiiksi, niin ei tule yllätyksenä. Yksi ihminen tuntui aivan erityisen ikävältä, kun siirtyi manipuloijan leiriin, mutta enhän minä sille mitään voi. Tai voisin toki. Voisin esittää kaikki dokumentit, jotka tukisivat kertomaani, mutta ei se ole sen arvoista.

Mua sieppaa, että mua pidetään valehtelijana, varsinaisena satutätinä.

Minua sieppaa, että olen paljastanut itsestäni paljon henkisesti ja fyysisesti varsinaiselle satusetä-narsistille, joka satuili ihan kaiken suhteesta, jota ei ollutkaan ja miehestä, jota ei ole olemassakaan. 

Muakin sieppaa sun puolesta.

Näille epäilijöille ja valehtelijaksi epäileville ei tietenkään kannata antaa sen enempää aikaansa ja energiaansa. Ihan hyvä, että oikea karva tuli esille. Narsistihan aika pian hankkii uuden seuralaisen (usein jo suhteen aikana) ja näyttäytyy siis terveeltä, haluttavalta ihmiseltä. Onhan hänellä uusi ihana ihminen rinnallaan! Entinen kumppani taas keräilee sielunsa sirpaleita, ei ehkä enää koskaan uskalla parisuhteeseen. Siitä saavat epäilijät lisää vettä myllyyn, vika täytyi olla tässä uhrissa. Se käyttäytyikin aina niin oudosti, oli jotenkin vetäytyvä ja hissukka. Ei ollut omia mielipiteitä ja ihan outo. Ei se käynytkään missään.

Näin se menee. Turha kertoa, että jos jotain tuli sanoneeksi, niin kotona kuuli, että väärin sanottu, typerästi puhuttu. Ei ollut kotihommilta, työltä ja lastenhoidolta aikaa rientoihin. Ja jos olisi ollut, niin rahaa ei sitten enää ollut, kun joku oli ne käyttänyt omiin harrasteisiinsa.

Tärkeintä on kuitenkin vapaus ja siitä pitää olla kiitollinen joka hetki. Ainostaan itseensä voi vaikuttaa. Jos kostoa ja näyttämistä (aika inhimillisiä ajatuksia) haluaa hautoa, niin paras kosto on menestys ja elämänsä järjestykseen laittaminen. Saavat epäilijätkin uutta mietittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras keino päästä narsisteista eroon, on pitää kiinni omanarvontunnostaan ja siitä, että vaatii itselleen kunnioittavaa kohtelua.

Tuolla voit päästä eroon ikävästä tyypistä.

Mutta ero on narsisteille epäonnistuminen ja maineen menetys ja sitä he haluavat välttää kaikein keinoin. Eron uhatessa narsisteila on käytössä love bombing menetelmä ja/tai uhkailu sekä mustamaalaus. Love bombing eli rakkauspommitus, saat kuulla mita ihanimpia lauseita, kuinka paljon sua rakastetaan ja halutaan, seksiä on valtavasti ja se on hyvää, jopa parasta mitä avioliiton aikana saanut. Kuollut lahna voi muuttua kuukaudessa täydelliseksi rakastajaksi. Uhkailu lapsilla on toinen tapa. Puolison mustamaalaus pitkäaikaisille kavereille on kolmas. Tällä varmistetaan oma tausta kuntoon, jos ero koittaa. Olen kokenut nuo kaikki.

Narsisti menettää kiinnostuksensa aika nopeaan, kun ei anna hänelle lähdettä, pitää kiinni omanarvontunnostaan ja vielä lisäksi ihan ilman mitään tunneilmaisuja (se olisi lähteen antamista) listaa uutistenlukijana hänen tekemiään temppuja. 

Mutta joo, eivät kyllä irroita ihan tuosta vaan. Pitää olla itse erittän epäkiinnostava ja jopa rasite narsistille. 

Mistä syystä narsisti voi sitten roikkua vaikken antaisi hänelle mitään? Olen ollut mahdollisimman kuivakka enkä ladellut mitään hellyyksiä, mutta silti joku kauhea yritys saada minut koukuttumaan itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä ne narsistit anteeksi osaa pyytää, se ei vaan merkitse yhtään mitään.

Niin, näyttelemistä nekin anteeksipyynnöt on, niin että voi sitten sanoa, että minähän pyysin anteeksi, eikö se riitä?!

Ja sitten pitää asiasta vaieta totaalisesti.  Ovelaa.

Narsistille se "anteeks" on vain kuin nollausnappi jolla saa taas luvan perseillä lisää ja saa itselleen hyvän mielen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aina miehet vaan naisetkin voi olla pahoja narskuja. Yksi vei jo nuorena rahaa, omaisuutta sieltä mistä sai, kieroillen. Lista on pitkä.

Kaksi ensimmäistä miestään huijasi tyhjätaskuiksi, kun löysi kolmannen oli jo kiva pesämuna ja sai esittää varakasta, kustansi vuoden-pari matkatkin uudelle miehelle ja sen lapsille. Sitten asiat alkoi muuttumaan, pikkuhiljaa kolmaskin mies oli lähes varaton, itsetunto mennyt, kuin haamu. Ensimmäinen mies on vielä niin katkera että en yllättyisi jos akalle tapahtuisi jotain.

Rahajutut on yksi mistä naisnarskun tunnistaa, heitä ei nimittäin voisi vähempää kiinnostaa vaikka mieheltä palaisi heidän takiaan rahaa roppakaupalla.

Joo vähän kummalta vaikutti, kun vaikka minulla on hyvin pienet tulot, naiselle olin kertonut ja olin jo paljon rahaa kuluttanut hänen luonaan vierailuun, niin ei yhtään tuntunut häiritsevän ja tärkeintä oli että minä vaan tulisin sinne ja tänne kun hän haluaa. Kai nyt normaalista ihmisestä vähän tuntuisi pahalta kun toinen kuluttaa vähiä varojaan. Nainen ei juurikaan elettä osoittanut liikuttaakseen itseään minun suuntaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras keino päästä narsisteista eroon, on pitää kiinni omanarvontunnostaan ja siitä, että vaatii itselleen kunnioittavaa kohtelua.

Tuolla voit päästä eroon ikävästä tyypistä.

Mutta ero on narsisteille epäonnistuminen ja maineen menetys ja sitä he haluavat välttää kaikein keinoin. Eron uhatessa narsisteila on käytössä love bombing menetelmä ja/tai uhkailu sekä mustamaalaus. Love bombing eli rakkauspommitus, saat kuulla mita ihanimpia lauseita, kuinka paljon sua rakastetaan ja halutaan, seksiä on valtavasti ja se on hyvää, jopa parasta mitä avioliiton aikana saanut. Kuollut lahna voi muuttua kuukaudessa täydelliseksi rakastajaksi. Uhkailu lapsilla on toinen tapa. Puolison mustamaalaus pitkäaikaisille kavereille on kolmas. Tällä varmistetaan oma tausta kuntoon, jos ero koittaa. Olen kokenut nuo kaikki.

Narsisti menettää kiinnostuksensa aika nopeaan, kun ei anna hänelle lähdettä, pitää kiinni omanarvontunnostaan ja vielä lisäksi ihan ilman mitään tunneilmaisuja (se olisi lähteen antamista) listaa uutistenlukijana hänen tekemiään temppuja. 

Mutta joo, eivät kyllä irroita ihan tuosta vaan. Pitää olla itse erittän epäkiinnostava ja jopa rasite narsistille. 

Mistä syystä narsisti voi sitten roikkua vaikken antaisi hänelle mitään? Olen ollut mahdollisimman kuivakka enkä ladellut mitään hellyyksiä, mutta silti joku kauhea yritys saada minut koukuttumaan itsestään.

Varmaankin sitten miellytät häntä ulkonäöllisesti jonka takia hän haluaa sinut kiivaasti itselleen, ellei muuta kerran ole.

Eniten tässä lajissa tosiaan hajottaa se, että rakastuin ihmiseen jota ei ole olemassa. Ja hänkin loi minusta kuvan jota ei ole olemassa ja minä olin hetken mukana ruokkimassa sitä, koska olin rakastunut ja luulin että kyse oli "meistä" ja jostain satumaisesta yhteydestä joka oli "me".

Oikeasti ymmärrän nyt että minäkin olin osa tarinaa ja kuvaa jonka hän itse loi itselleen.

Oikeasti hänellä ei ole mitään omaa persoonaa olemassakaan, hän on tyhjä kuori, joka muuntuu moneksi tarpeen vaatiessa.

Kaipaan niin kovasti vieläkin sitä ihmistä jota rakastan ja häntä ei ole olemassakaan. Mitä minä tein väärin? Näitä arpia kantaa lopun elämäänsä.

Tuo naisten jatkuva minä haluan, minä vaadin ja minun kuuluu saada mutta minun ei kuulu antaa muille mitään keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä lajissa tosiaan hajottaa se, että rakastuin ihmiseen jota ei ole olemassa. Ja hänkin loi minusta kuvan jota ei ole olemassa ja minä olin hetken mukana ruokkimassa sitä, koska olin rakastunut ja luulin että kyse oli "meistä" ja jostain satumaisesta yhteydestä joka oli "me".

Oikeasti ymmärrän nyt että minäkin olin osa tarinaa ja kuvaa jonka hän itse loi itselleen.

Oikeasti hänellä ei ole mitään omaa persoonaa olemassakaan, hän on tyhjä kuori, joka muuntuu moneksi tarpeen vaatiessa.

Kaipaan niin kovasti vieläkin sitä ihmistä jota rakastan ja häntä ei ole olemassakaan. Mitä minä tein väärin? Näitä arpia kantaa lopun elämäänsä.

Toi on tärkeä juttu ymmärtää. Narsistilla ei ole samanlaisia kiintymyksen tunteita kuin normaalimmalla yksilöllä. Kumppani on samalla viivalla naapurin Peran, toimiston Tarjan ja lähikaupan kassan kanssa. Vielä sillä erolla, että noita muita kohdellaan vähän paremmin. Normaalimpi tapaus taas kokee perheensä muita läheisemmäksi.

Mun narsisti ei todellakaan erottanut, että kavereiden kanssa ei olla parisuhteessa. Kaverit kohtelivat häntä niin hyvin. Petteri ja Taavi oli niin kivoja, niiden kanssa oli niin kiva viettää aikaa, ymmärsivät häntä. Minä taas en ja olin aina vaatimassa jotain. Minulle taas olisi riittänyt jos olisi kohdellut mua edes hiukan sillä samalla kunnioituksella kuin Petteriä ja Taavia.

Minulla meni tämän ymmärtämiseen 15 vuotta. Sitä ennen olin jo tajunnut kyllä, että hän käsitti perheekseen lapsuutensa perheen. Isää ja äitiä ja sukua palvottiin. Lapset ja minä oltiin kuin joku outo porukka siinä hänen ympärillään. Meitä ei voinut arvostaa, tukea, kunnioittaa, rakastaa.

Sanonpahan vain, että kaikkinensa aika outoja tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aina miehet vaan naisetkin voi olla pahoja narskuja. Yksi vei jo nuorena rahaa, omaisuutta sieltä mistä sai, kieroillen. Lista on pitkä.

Kaksi ensimmäistä miestään huijasi tyhjätaskuiksi, kun löysi kolmannen oli jo kiva pesämuna ja sai esittää varakasta, kustansi vuoden-pari matkatkin uudelle miehelle ja sen lapsille. Sitten asiat alkoi muuttumaan, pikkuhiljaa kolmaskin mies oli lähes varaton, itsetunto mennyt, kuin haamu. Ensimmäinen mies on vielä niin katkera että en yllättyisi jos akalle tapahtuisi jotain.

Rahajutut on yksi mistä naisnarskun tunnistaa, heitä ei nimittäin voisi vähempää kiinnostaa vaikka mieheltä palaisi heidän takiaan rahaa roppakaupalla.

Joo vähän kummalta vaikutti, kun vaikka minulla on hyvin pienet tulot, naiselle olin kertonut ja olin jo paljon rahaa kuluttanut hänen luonaan vierailuun, niin ei yhtään tuntunut häiritsevän ja tärkeintä oli että minä vaan tulisin sinne ja tänne kun hän haluaa. Kai nyt normaalista ihmisestä vähän tuntuisi pahalta kun toinen kuluttaa vähiä varojaan. Nainen ei juurikaan elettä osoittanut liikuttaakseen itseään minun suuntaani.

Naiset ei voi olla narsisteja ja täällä haukutaan vain mies narsisteja t:alapeukuttaja