Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Ja aikuisella ne keinotkin ovat aika rajuja. Minua narsisti uhkaa heittää kotoa jatkuvasti. Naama punaisena karjuu, että minun pitää lähteä vetämään. Sitten jos lähden, alkaa se imurointi takaisin, rakkauspommitus ja muu. Ainoa onni on se, että näen nykyään kaiken toiminnan läpi ja on myös hyvin ennustettava. Tänä aamuna juuri uhkaili erolla ja kun totesin sen tyynesti olevan paras vaihtoehto, lähti vetämään ja sitten alkoi soitella, kuinka ajaa kohta jotain rekkaa päin. On kiristänyt itsemurhalla jo lukemattomia kertoja. Sitten kun en vastaa noin alhaisiin viesteihin, syyllistää, että en välitä.

Narsisti elää jatkuvasta draamasta.

Juuri tuo. Heidän elämässään pitää olla jatkuvasti draamaa, kun muuten on tylsää. Todella kuluttavaa seuraa, etenkin kun nyhtävät usein ne draaman ainekset läheisistään. 

MInulla oli narsistiystävä, joka tuli elämääni katastrofin hetkellä. Aloin toipua ja saada asioitani kuntoon, hän vaihtoi lennosta sellaiseen uuteen ystävään, jonka elämä takasi hyvät draaman ainekset. Minä olen nyt hyvin rauhassa ja elän tylsää elämääni ihan tyytyväisenä. 

Narsisti on kumma sekoitus aikuista ja lasta. Välillä voi myöntää, että joo, hän on täysi paska, ei kannata häneen tuhlata aikaa. Sitten kun otat ja lähdet niin lupaakin tähdet ja kuut taivaalta, tätä ei toki kestä kauaa eikä mikään lupaus konkretisoidu koskaan. Normaalin ihmisen on vaan niin vaikea ymmärtää tätä. Ja hyvin pitkään voi elätellä toiveita, että se ihminen johon aikanaan rakastui, palaisi vielä.

Narsistit ymmärtävät tekevänsä väärin, eivät he muuten toimisi kodin seinien sisäpuolella kuten toimivat. Eivätkä pitäisi eri naamareita eri tilanteissa.

Ne jotka ovat olleet oikeiden narsistien kanssa tekemisissä, ymmärtävät myös miten tärkeä koko eroprosessin läpikäynti uhrille on. Ja oman, uuden elämän järjestely siihen pisteeseen ettei ole halua eikä mahdollisuutta palata yhteen, vaikka narsisti vilauttaisi sitä naamaria johon uhri aikanaan rakastui.

Vierailija kirjoitti:

Paras keino päästä narsisteista eroon, on pitää kiinni omanarvontunnostaan ja siitä, että vaatii itselleen kunnioittavaa kohtelua.

Tuolla voit päästä eroon ikävästä tyypistä.

Mutta ero on narsisteille epäonnistuminen ja maineen menetys ja sitä he haluavat välttää kaikein keinoin. Eron uhatessa narsisteila on käytössä love bombing menetelmä ja/tai uhkailu sekä mustamaalaus. Love bombing eli rakkauspommitus, saat kuulla mita ihanimpia lauseita, kuinka paljon sua rakastetaan ja halutaan, seksiä on valtavasti ja se on hyvää, jopa parasta mitä avioliiton aikana saanut. Kuollut lahna voi muuttua kuukaudessa täydelliseksi rakastajaksi. Uhkailu lapsilla on toinen tapa. Puolison mustamaalaus pitkäaikaisille kavereille on kolmas. Tällä varmistetaan oma tausta kuntoon, jos ero koittaa. Olen kokenut nuo kaikki.

Narsisti on aina kehunut minun persettäni, siksi annan narsistien vaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä ne narsistit anteeksi osaa pyytää, se ei vaan merkitse yhtään mitään.

Niin, näyttelemistä nekin anteeksipyynnöt on, niin että voi sitten sanoa, että minähän pyysin anteeksi, eikö se riitä?!

Ja sitten pitää asiasta vaieta totaalisesti.  Ovelaa.

Anteeksi pyytäminenhän tarkoittaa sitä, että vilpittömästi katuu tekojaan tai sanojaan, ja myös alkaa korjata niitä aikaansaamiaan seurauksia.  Eikä enää tee tai sano toiselle niin, niin kuin on tehnyt.  

Narskullehan se anteeksipyyntö on vain sana, jonka jälkeen ei tarvitse enää mitään muuta, vastuu jää toiselle, jos uskaltaa vielä asiaan palata.

Täysin tyhjänpäiväistä, ja parempi onkin, ettei mitään anteeksipyyntöjä edes toivo.  Kuka sellaista teatteria kaipaa.  

Narskua kohtaan pitää olla välinpitämätön.  Se ei tietysti ole helppoa, koska panoksethan kovenee, jos niihin ei reagoi.  Siitä huolimatta pitää vain kohauttaa olkiaan.  Narsistin kanssa intteleminen ei johda muuhun kuin helvetin huonoon oloon ja pahaan mieleen.  Sitähän se tavoitteleekin.  Narsisti voi sitä paremmin, mitä huonompi olo kumppanilla on.

Naisnarsistin voi ehkä tunnistaa alussa siitä, että ne on yleensä niitä drama queeneja.  He haluavat huomiota hinnalla millä hyvänsä.  Jos tähän lähtee mukaan, siinä saa sitten sätkytellä.  Toisaalta voi se liittyä myös vain nuoruuteen ja huonoon itsetuntoon, joka voi ajan mittaan sitten muuttua, mutta kannattaa olla varuillaan.  

Ei kaikki paskiaiset ole narsisteja, ei tietenkään.  Mutta aika helppo on sitten loppujen lopuksi kuitenkin tunnistaa se huomiota hakeva narsisti.  Tavallinen kuspää voi vielä muuttuakin, mutta narsisti ei muutu, vaan tulee entistä pahemmaksi.

Pahin tietämäni oli mies, joka lähti kotoa pois päiväksi, koska oli lapsensa syntymäpäivät.  Ei kestänyt sitä, että tuli vieraita onnittelemaan lasta ja tuomaan tälle lahjoja.  Kuvioon kuului tietysti se, että lähti itse kehittämänsä riidan seurauksena eli sai siitä muka syyn.  Syyllisti sitten lasta ja vaimoaan siitä, ettei voinut olla edes lapsen syntymäpäivillä läsnä.  Äitinsä sanoi, että tämähän teki sitä jo lapsena, oli suunnattoman vihainen sisaruksilleen, kun näillä oli syntymäpäivä, kiukutteli ja vihoitteli koko päivän ja repi näitten saamia lahjoja ja yritti tehdä kaikenlaista mahdollista kiusaa että olisi mennyt päivä pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras keino päästä narsisteista eroon, on pitää kiinni omanarvontunnostaan ja siitä, että vaatii itselleen kunnioittavaa kohtelua.

Tuolla voit päästä eroon ikävästä tyypistä.

Mutta ero on narsisteille epäonnistuminen ja maineen menetys ja sitä he haluavat välttää kaikein keinoin. Eron uhatessa narsisteila on käytössä love bombing menetelmä ja/tai uhkailu sekä mustamaalaus. Love bombing eli rakkauspommitus, saat kuulla mita ihanimpia lauseita, kuinka paljon sua rakastetaan ja halutaan, seksiä on valtavasti ja se on hyvää, jopa parasta mitä avioliiton aikana saanut. Kuollut lahna voi muuttua kuukaudessa täydelliseksi rakastajaksi. Uhkailu lapsilla on toinen tapa. Puolison mustamaalaus pitkäaikaisille kavereille on kolmas. Tällä varmistetaan oma tausta kuntoon, jos ero koittaa. Olen kokenut nuo kaikki.

Koettu on tuo monta kertaa, jännä juttu kun sitä maailman parasta seksiä ei sitten pitemmän päälle enää olekaan, puheet kyllä on aivan muuta. Siitä huomasin, että alkaa jälleen kerran uudet uhrit kiinnostamaan ja viestit lentelevät joka suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti pitää raastavia monologeja, eli ei siis ole laisinkaan keskustelutaitoinen, aito keskustelu vaatii toisen tunnustamista itsestä eroavaksi, täysipainoiseksi ja järkeväksi ihmiseksi, eikä narsisti ole tähän kykenevä, sillä hän samaistaa kaiken itseensä eikä näe toisia erillisinä yksilöitä, joiden itsemääräämisoikeutta ja erillisyyttä tulee kunnioittaa. Narsistia kannattaa ajatella valtion tavoin, joka asettaa lakeja ja määräyksiä mielivaltaisesti kuitenkaan itse niitä noudattamatta, siis toisin, narsistilla on oikeuksia, muilla pelkkiä velvollisuuksia, ja velvollisuus nimenomaisesti- totella.

Tähän pitää vielä lisätä, että tässäkin tapauksessa kyse koulutetusta, ulospäin siististä isosta yrityspomosta, josta kukaan ei uskoisi näitä juttuja varmaan vaikka itse kuulisi tai näkisi. Ajattelisi, että minä olen turmellut parisuhteen ja ajanut hulluuden partaalle tms. Kun totuus on se, että olen vuosikaudet yrittänyt tehdä töitä parisuhteen eteen kun en ollut narsismia vielä hoksannut. Nyt onneksi ymmärrän, että ei tule muuttumaan kuin pahempaan suuntaan. Huolehdin itsestäni ja rakennan kaikessa hiljaisuudessa uutta, omaa elämää taustalla että pääsen lähtemään ja pysyn päätöksessäni.

Miksi ihmeessä et jo lähde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä ne narsistit anteeksi osaa pyytää, se ei vaan merkitse yhtään mitään.

Niin, näyttelemistä nekin anteeksipyynnöt on, niin että voi sitten sanoa, että minähän pyysin anteeksi, eikö se riitä?!

Ja sitten pitää asiasta vaieta totaalisesti.  Ovelaa.

Anteeksi pyytäminenhän tarkoittaa sitä, että vilpittömästi katuu tekojaan tai sanojaan, ja myös alkaa korjata niitä aikaansaamiaan seurauksia.  Eikä enää tee tai sano toiselle niin, niin kuin on tehnyt.  

Narskullehan se anteeksipyyntö on vain sana, jonka jälkeen ei tarvitse enää mitään muuta, vastuu jää toiselle, jos uskaltaa vielä asiaan palata.

Täysin tyhjänpäiväistä, ja parempi onkin, ettei mitään anteeksipyyntöjä edes toivo.  Kuka sellaista teatteria kaipaa.  

Narskua kohtaan pitää olla välinpitämätön.  Se ei tietysti ole helppoa, koska panoksethan kovenee, jos niihin ei reagoi.  Siitä huolimatta pitää vain kohauttaa olkiaan.  Narsistin kanssa intteleminen ei johda muuhun kuin helvetin huonoon oloon ja pahaan mieleen.  Sitähän se tavoitteleekin.  Narsisti voi sitä paremmin, mitä huonompi olo kumppanilla on.

Naisnarsistin voi ehkä tunnistaa alussa siitä, että ne on yleensä niitä drama queeneja.  He haluavat huomiota hinnalla millä hyvänsä.  Jos tähän lähtee mukaan, siinä saa sitten sätkytellä.  Toisaalta voi se liittyä myös vain nuoruuteen ja huonoon itsetuntoon, joka voi ajan mittaan sitten muuttua, mutta kannattaa olla varuillaan.  

Ei kaikki paskiaiset ole narsisteja, ei tietenkään.  Mutta aika helppo on sitten loppujen lopuksi kuitenkin tunnistaa se huomiota hakeva narsisti.  Tavallinen kuspää voi vielä muuttuakin, mutta narsisti ei muutu, vaan tulee entistä pahemmaksi.

Pahin tietämäni oli mies, joka lähti kotoa pois päiväksi, koska oli lapsensa syntymäpäivät.  Ei kestänyt sitä, että tuli vieraita onnittelemaan lasta ja tuomaan tälle lahjoja.  Kuvioon kuului tietysti se, että lähti itse kehittämänsä riidan seurauksena eli sai siitä muka syyn.  Syyllisti sitten lasta ja vaimoaan siitä, ettei voinut olla edes lapsen syntymäpäivillä läsnä.  Äitinsä sanoi, että tämähän teki sitä jo lapsena, oli suunnattoman vihainen sisaruksilleen, kun näillä oli syntymäpäivä, kiukutteli ja vihoitteli koko päivän ja repi näitten saamia lahjoja ja yritti tehdä kaikenlaista mahdollista kiusaa että olisi mennyt päivä pilalle.

Toi synttärijuttu on niin tuttu. Aina ja joka juhlapäivänä.

Mun kontrolleri oli alussa kaikkea muuta kuin dramaattinen, enemmänkin päinvastoin. Ja ajattelin, että nyt löytyi aikuinen mies rinnalle. Draama tuli esille humalassa ja hän oli aika usein humalassa. Otti silloin yhteen työyhteisönsä ja kavereittensa kanssa. Kaikki muuttui, kun olimme menneet naimisiin ja lapsi tulossa. Sitä draaman määrää. Se aikuinen mies vain hävisi jonnekin. Oli toki aina paikalla, kun oli tuttujen ja sukulaisten kanssa tekemisissä, kun oli yleisöä.

Enpä olisi arvannut.

Vanhempani ovat olleet naimisissa yli 50 vuotta, ja koko sen ajan isäni on alistanut äitini täydellisesti, eri väkivallan lajeja käytellen. Äiti RAKASTAA kuvailla kaikkia isän vuosien varrella tekemiä kauheuksia, taivastella, päivitellä, paheksua, itkeä, sanoa minulle harkitsevansa eroa, haukkua isää minulle. Voin rehellisesti sanoa, että äidin koko elämän sisältö on masokistinen isälle alistuminen. Kun äiti sanoo, ettei jaksa isän väkivaltaisuutta enää, hän samalla tuntuu sanovan: on minulla tulinen mies, erilainen kuin muut miehet, kuuntelepa nyt kun kerron miten hurja mies minulla on! Äiti oikein nautinnolla painaa päänsä ja lähtee viipymättä suorittamaan isän määräämiä tehtäviä. Kaikki omat menonsa peruu, kuin se olisi kunniakysymys. En ihmettelisi, jos kahden ollessaan äiti polvirukoilisi isää lattialla tämän edessä. Sen verran kulttimeininkiä se alistuminen on.

Samanlainen asetelma oli yhdellä opiskelukaverillani, jolla myös oli narsistimies. Tämä opiskelukaveri kertoili ihan avoimesti pahoinpitelyistä ja muista. Kovasti hän piti yhteiskunnan syynä sitä, ettei saanut terapiapalveluja eikä apua kotiin. Haukkuin YTHS:n psykologeja siitä, että itse oli tämän narsistin kanssa. Kuulemma narsistikin oli sanonut, että YTHS on ihan turha hoitotaho... Vaikka olen tottunut kuuntelemaan äitini tilitystä, oli silti raskasta kuunnella opiskelukaverin samanlaisia juttuja. Hän jossain vaiheessa jopa lakkasi viittaamasta mieheensä tämän nimellä. Käytti vain hellittelynimityksiä: narsku, narskuliini, narsisssi, kontrolleri, hullu. Siis käytti näitä sanoja, kuin tuo mies olisi joku jumala jonka nimeä ei saa lausua. Tai rakas helliteltävä, josta on kiva käyttää omia nimityksiä. Kun mies jätti opiskelukaverini toisen naisia takia, tämä romahti täysin ja hakeutui PTSD-terapioihin ja päätyi lopulta täysin työkyvyttömäksi. Vaikka hänellä on uusi mies, aina kun häneen törmää, jutut käsittelee tuota narsisiti-exää ihanine kamaluuksineen. Koko arki uuden miehen kanssa pyörii exän ympärillä: uusi mies joutuu tekemään kahta työtä, että elättäisi naisen, joka vain makaa kotona hekumoimassa entisiä kärsimyksen aikojaan narsistin armoilla ja laukkaa eri hoidoissa.

Tässä ketjussa näen välillä samanlaisia hahmoja kuin äitini ja opiskelukaverini. Naisia jotka tilittää netissä mielenvikaisesta miehestään kuin jostain pikkulapsesta. Helliä, suorastaan palvovia sanoja, vaikka asiat joita näistä miehistä kerrotaan on sairaita julmuuksia ja vain yksinkertaisesti täysin asosiaalisia, yhteiselämään ja etenkin perhe-elämään sopimattomia käyttäytymisen piirteitä. Ymmärrän, että anonyymi netissä tilittäminen on varaventtiili, jota kautta paineet saa pois. Sitten on taas voimia palata narsistin syliin, kun haettiin lohdutusta ja tsemppausta av:lta. Ymmärrän myös, että moni nainen koettaa defenssinä kääntää asian niin päin, että hän "osaa käsitellä" narsistia. Puhuu narsistista kuin pikkulapsesta, jonka tempaukset osaa ennakoida. Mutta mitä elämää se on, että on itse kasvanut hyppäämään täydellisesti jonkun kusipään narua? Omistanut elämänsä toisen oikuille?

Tämä ketju on paikoin kuin narsistin märkä uni. Lukuisat ihmiset kuvailevat narsistien älykkäänhäijyjä temppuja. Sanallistavat hienosti narsistien ylivertaisuuden. Ilmaisevat alistuvansa. Sitä juuri narsistit rakastavat lukea.

Vilpitön kunnioitukseni ja arvostukseni kaikille teille, jotka jätitte narsistin! Se ei ole pelkästään henkilökohtainen päätös vaan myös yhteiskunnallisesti merkittävä teko. Mitä vähemmän narsistien palvontaa, sitä pienempi painoarvo narsistisella käytöksellä laajemminkin. Se millaisia ihmisiä me suositaan, heijastuu vähitellen yhteiskunnan arvoihin, käsityksiin vanhemmuudesta ja parisuhteesta ja laajemminkin käyttäytymissäännöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä ne narsistit anteeksi osaa pyytää, se ei vaan merkitse yhtään mitään.

Niin, näyttelemistä nekin anteeksipyynnöt on, niin että voi sitten sanoa, että minähän pyysin anteeksi, eikö se riitä?!

Ja sitten pitää asiasta vaieta totaalisesti.  Ovelaa.

Anteeksi pyytäminenhän tarkoittaa sitä, että vilpittömästi katuu tekojaan tai sanojaan, ja myös alkaa korjata niitä aikaansaamiaan seurauksia.  Eikä enää tee tai sano toiselle niin, niin kuin on tehnyt.  

Narskullehan se anteeksipyyntö on vain sana, jonka jälkeen ei tarvitse enää mitään muuta, vastuu jää toiselle, jos uskaltaa vielä asiaan palata.

Täysin tyhjänpäiväistä, ja parempi onkin, ettei mitään anteeksipyyntöjä edes toivo.  Kuka sellaista teatteria kaipaa.  

Narskua kohtaan pitää olla välinpitämätön.  Se ei tietysti ole helppoa, koska panoksethan kovenee, jos niihin ei reagoi.  Siitä huolimatta pitää vain kohauttaa olkiaan.  Narsistin kanssa intteleminen ei johda muuhun kuin helvetin huonoon oloon ja pahaan mieleen.  Sitähän se tavoitteleekin.  Narsisti voi sitä paremmin, mitä huonompi olo kumppanilla on.

Naisnarsistin voi ehkä tunnistaa alussa siitä, että ne on yleensä niitä drama queeneja.  He haluavat huomiota hinnalla millä hyvänsä.  Jos tähän lähtee mukaan, siinä saa sitten sätkytellä.  Toisaalta voi se liittyä myös vain nuoruuteen ja huonoon itsetuntoon, joka voi ajan mittaan sitten muuttua, mutta kannattaa olla varuillaan.  

Ei kaikki paskiaiset ole narsisteja, ei tietenkään.  Mutta aika helppo on sitten loppujen lopuksi kuitenkin tunnistaa se huomiota hakeva narsisti.  Tavallinen kuspää voi vielä muuttuakin, mutta narsisti ei muutu, vaan tulee entistä pahemmaksi.

Pahin tietämäni oli mies, joka lähti kotoa pois päiväksi, koska oli lapsensa syntymäpäivät.  Ei kestänyt sitä, että tuli vieraita onnittelemaan lasta ja tuomaan tälle lahjoja.  Kuvioon kuului tietysti se, että lähti itse kehittämänsä riidan seurauksena eli sai siitä muka syyn.  Syyllisti sitten lasta ja vaimoaan siitä, ettei voinut olla edes lapsen syntymäpäivillä läsnä.  Äitinsä sanoi, että tämähän teki sitä jo lapsena, oli suunnattoman vihainen sisaruksilleen, kun näillä oli syntymäpäivä, kiukutteli ja vihoitteli koko päivän ja repi näitten saamia lahjoja ja yritti tehdä kaikenlaista mahdollista kiusaa että olisi mennyt päivä pilalle.

Toi synttärijuttu on niin tuttu. Aina ja joka juhlapäivänä.

Mun kontrolleri oli alussa kaikkea muuta kuin dramaattinen, enemmänkin päinvastoin. Ja ajattelin, että nyt löytyi aikuinen mies rinnalle. Draama tuli esille humalassa ja hän oli aika usein humalassa. Otti silloin yhteen työyhteisönsä ja kavereittensa kanssa. Kaikki muuttui, kun olimme menneet naimisiin ja lapsi tulossa. Sitä draaman määrää. Se aikuinen mies vain hävisi jonnekin. Oli toki aina paikalla, kun oli tuttujen ja sukulaisten kanssa tekemisissä, kun oli yleisöä.

Enpä olisi arvannut.

Kulissien ylläpitäminen omille ja puolison sukulaisille on hyvin tärkeää, kun yleisö poistuu naamio tippuu. Kulissien vuoksi kaikesta muiden kanssa säätämisestä huolimatta haluavat loppuun saakka pysyä parisuhteessa, eivät siis koskaan jätä vaikka kaikki on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä ne narsistit anteeksi osaa pyytää, se ei vaan merkitse yhtään mitään.

Niin, näyttelemistä nekin anteeksipyynnöt on, niin että voi sitten sanoa, että minähän pyysin anteeksi, eikö se riitä?!

Ja sitten pitää asiasta vaieta totaalisesti.  Ovelaa.

Anteeksi pyytäminenhän tarkoittaa sitä, että vilpittömästi katuu tekojaan tai sanojaan, ja myös alkaa korjata niitä aikaansaamiaan seurauksia.  Eikä enää tee tai sano toiselle niin, niin kuin on tehnyt.  

Narskullehan se anteeksipyyntö on vain sana, jonka jälkeen ei tarvitse enää mitään muuta, vastuu jää toiselle, jos uskaltaa vielä asiaan palata.

Täysin tyhjänpäiväistä, ja parempi onkin, ettei mitään anteeksipyyntöjä edes toivo.  Kuka sellaista teatteria kaipaa.  

Narskua kohtaan pitää olla välinpitämätön.  Se ei tietysti ole helppoa, koska panoksethan kovenee, jos niihin ei reagoi.  Siitä huolimatta pitää vain kohauttaa olkiaan.  Narsistin kanssa intteleminen ei johda muuhun kuin helvetin huonoon oloon ja pahaan mieleen.  Sitähän se tavoitteleekin.  Narsisti voi sitä paremmin, mitä huonompi olo kumppanilla on.

Naisnarsistin voi ehkä tunnistaa alussa siitä, että ne on yleensä niitä drama queeneja.  He haluavat huomiota hinnalla millä hyvänsä.  Jos tähän lähtee mukaan, siinä saa sitten sätkytellä.  Toisaalta voi se liittyä myös vain nuoruuteen ja huonoon itsetuntoon, joka voi ajan mittaan sitten muuttua, mutta kannattaa olla varuillaan.  

Ei kaikki paskiaiset ole narsisteja, ei tietenkään.  Mutta aika helppo on sitten loppujen lopuksi kuitenkin tunnistaa se huomiota hakeva narsisti.  Tavallinen kuspää voi vielä muuttuakin, mutta narsisti ei muutu, vaan tulee entistä pahemmaksi.

Pahin tietämäni oli mies, joka lähti kotoa pois päiväksi, koska oli lapsensa syntymäpäivät.  Ei kestänyt sitä, että tuli vieraita onnittelemaan lasta ja tuomaan tälle lahjoja.  Kuvioon kuului tietysti se, että lähti itse kehittämänsä riidan seurauksena eli sai siitä muka syyn.  Syyllisti sitten lasta ja vaimoaan siitä, ettei voinut olla edes lapsen syntymäpäivillä läsnä.  Äitinsä sanoi, että tämähän teki sitä jo lapsena, oli suunnattoman vihainen sisaruksilleen, kun näillä oli syntymäpäivä, kiukutteli ja vihoitteli koko päivän ja repi näitten saamia lahjoja ja yritti tehdä kaikenlaista mahdollista kiusaa että olisi mennyt päivä pilalle.

Alku on hyvin pitkälti samaa tuon anteeksipyynnön osalta kuin vaimollani. Eka lause on kuin suora kopio hänen suustaan. Montaa anteeksipyyntöä en ole saanut.

Julkinarsistit tai muuten huomiohakuiset käyttäytyvät noin, mutta piilonarsisti ei hae julkista huomiota. Hän hakee sen lähipiiristään. Hän ei tuo välttämättä itseään esille. Piilonarsisti on vaikea havaita. Yleensä se on vasta pitkäaikainen puoliso.

Tiesittekö, narsistin voi tunnistaa myös seksielämästä. Jos itse jäät vaille omia tarpeita tai kumppani ei halua tuottaa sinulle mielihyvää vaan hänen oma mielihyvänsä on aina etusijalla. Toki tämä pätee, varmaan moneen ihmiseen, jotka ovat vain itsekkäitä, mutta narsistin on todella vaikea olla toiselle hyvä. Suhteen alussa ja kriisikohdissa sinut voidaan ottaa huomioon, muuten mennään pelkästään toisen tarpeiden mukaan. Jos pyydät jotain, olet vain liian vaativa. (vaikka se olisi pikku juttu mitä haluaisit).

Meillä oli just sukujuhlat, jonne tuli yllättäen narsistisukulainen. Meidänkin perhe on katkaissut välit häneen 10 vuotta sitten, kun pelkäsimme jo lastemmekin puolesta.

Mitä tekee tämä narsisti, no kävelee hellä hymy kasvoillaan meitä kohti, kädet levällään, "ihana nähdä pitkästä aikaa", - ja kaappaa hämmentyneet lapsemme halaukseen. Lapset siis todella ymmällään, että tämäkö on se arvaamaton ihminen, jota meidän piti varoa, tämähän on tosi lämmin ihana sukulaismies.

Juhla-aterialla narsisti istui viereisessä pöydässä. Kuulosteli koko ajan valppaana. Kun lapseni pudotti haarukan ja sitä etsiessään vahingossa astui sen päälle, narsisti oli jo pompannut seisaalleen, "mä haen sulle uuden". Juoksi pyytämään catering-ihmisiltä uuden haarukan. Samoin hääräsi koko ajan kaatamassa kaikille lisää juotavaa ja heitteli kivoja kommentteja eri keskusteluihin, mitä pöydissä käytiin.

Narsisti oli tullut juhliin yksin, kaikki me tiedettiin että puolisonsa jäi kotiin luultavasti mustan silmän takia tai autosta ulos heitettynä. Kaikki me oltiin ihan jäykkinä ja varautuneita koko juhlien ajan. Miksi se tuli tänne ja esittää suvun nuorelle väelle jotain unelmien sukulaissetää?

Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut, että narsistin olisi voinut heittää pihalle. Me kaikki vain kestettiin häntä. Ja kuten aina, me vaikutettiin ihan hulluilta. Narsisti vaikutti oikein salonkikelpoiselta. Juhlien päätteeksi hän pyöri juhlapaikan parkkipaikalla autolta autolla ja taksilta taksille hyvästelemässä ihmisiä, kuin oltaisiin läheisiäkin ja olisi haikeaa erota.

Hupaisasti tämä ketju on seitsemän kertaa etusivulla.. Narsistille kun ei riitä yksi keskustelukaan hänen keskustelutavoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja aikuisella ne keinotkin ovat aika rajuja. Minua narsisti uhkaa heittää kotoa jatkuvasti. Naama punaisena karjuu, että minun pitää lähteä vetämään. Sitten jos lähden, alkaa se imurointi takaisin, rakkauspommitus ja muu. Ainoa onni on se, että näen nykyään kaiken toiminnan läpi ja on myös hyvin ennustettava. Tänä aamuna juuri uhkaili erolla ja kun totesin sen tyynesti olevan paras vaihtoehto, lähti vetämään ja sitten alkoi soitella, kuinka ajaa kohta jotain rekkaa päin. On kiristänyt itsemurhalla jo lukemattomia kertoja. Sitten kun en vastaa noin alhaisiin viesteihin, syyllistää, että en välitä.

Narsisti elää jatkuvasta draamasta.

Juuri tuo. Heidän elämässään pitää olla jatkuvasti draamaa, kun muuten on tylsää. Todella kuluttavaa seuraa, etenkin kun nyhtävät usein ne draaman ainekset läheisistään. 

MInulla oli narsistiystävä, joka tuli elämääni katastrofin hetkellä. Aloin toipua ja saada asioitani kuntoon, hän vaihtoi lennosta sellaiseen uuteen ystävään, jonka elämä takasi hyvät draaman ainekset. Minä olen nyt hyvin rauhassa ja elän tylsää elämääni ihan tyytyväisenä. 

Aijjai, voisi olla minun kirjoittamiani joka sana. Nautin tasaisesta elämästäni, jo useampi vuosi ilman narskun vuoristoratoja - ihanaa!

Tämä itsekin joskus kuvaili, että ei voi elää tasaista elämää, tarvitsee ääripäitä, hänen täytyy joko vihata tai rakastaa kaikkea mitä tekee, olipa kyse vaikka tiskaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja aikuisella ne keinotkin ovat aika rajuja. Minua narsisti uhkaa heittää kotoa jatkuvasti. Naama punaisena karjuu, että minun pitää lähteä vetämään. Sitten jos lähden, alkaa se imurointi takaisin, rakkauspommitus ja muu. Ainoa onni on se, että näen nykyään kaiken toiminnan läpi ja on myös hyvin ennustettava. Tänä aamuna juuri uhkaili erolla ja kun totesin sen tyynesti olevan paras vaihtoehto, lähti vetämään ja sitten alkoi soitella, kuinka ajaa kohta jotain rekkaa päin. On kiristänyt itsemurhalla jo lukemattomia kertoja. Sitten kun en vastaa noin alhaisiin viesteihin, syyllistää, että en välitä.

Narsisti elää jatkuvasta draamasta.

Juuri tuo. Heidän elämässään pitää olla jatkuvasti draamaa, kun muuten on tylsää. Todella kuluttavaa seuraa, etenkin kun nyhtävät usein ne draaman ainekset läheisistään. 

MInulla oli narsistiystävä, joka tuli elämääni katastrofin hetkellä. Aloin toipua ja saada asioitani kuntoon, hän vaihtoi lennosta sellaiseen uuteen ystävään, jonka elämä takasi hyvät draaman ainekset. Minä olen nyt hyvin rauhassa ja elän tylsää elämääni ihan tyytyväisenä. 

Aijjai, voisi olla minun kirjoittamiani joka sana. Nautin tasaisesta elämästäni, jo useampi vuosi ilman narskun vuoristoratoja - ihanaa!

Tämä itsekin joskus kuvaili, että ei voi elää tasaista elämää, tarvitsee ääripäitä, hänen täytyy joko vihata tai rakastaa kaikkea mitä tekee, olipa kyse vaikka tiskaamisesta.

Nyt jälkikäteen olen vasta ymmärtänyt missä stressissä elin aiemmin, nyt vuosien päästä pystyn hengittämään rauhallisesti ilman jatkuvaa arvailua milloin mistäkin narsisti suuttuu. Viha ja rakkaus vaihtelevat suuresti, normaalia arkea oli vain silloin, kun narsistilla oli rakkauspommitus tai masennusvaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti pitää raastavia monologeja, eli ei siis ole laisinkaan keskustelutaitoinen, aito keskustelu vaatii toisen tunnustamista itsestä eroavaksi, täysipainoiseksi ja järkeväksi ihmiseksi, eikä narsisti ole tähän kykenevä, sillä hän samaistaa kaiken itseensä eikä näe toisia erillisinä yksilöitä, joiden itsemääräämisoikeutta ja erillisyyttä tulee kunnioittaa. Narsistia kannattaa ajatella valtion tavoin, joka asettaa lakeja ja määräyksiä mielivaltaisesti kuitenkaan itse niitä noudattamatta, siis toisin, narsistilla on oikeuksia, muilla pelkkiä velvollisuuksia, ja velvollisuus nimenomaisesti- totella.

Tähän pitää vielä lisätä, että tässäkin tapauksessa kyse koulutetusta, ulospäin siististä isosta yrityspomosta, josta kukaan ei uskoisi näitä juttuja varmaan vaikka itse kuulisi tai näkisi. Ajattelisi, että minä olen turmellut parisuhteen ja ajanut hulluuden partaalle tms. Kun totuus on se, että olen vuosikaudet yrittänyt tehdä töitä parisuhteen eteen kun en ollut narsismia vielä hoksannut. Nyt onneksi ymmärrän, että ei tule muuttumaan kuin pahempaan suuntaan. Huolehdin itsestäni ja rakennan kaikessa hiljaisuudessa uutta, omaa elämää taustalla että pääsen lähtemään ja pysyn päätöksessäni.

Miksi ihmeessä et jo lähde?

Sinulla ei taida olla kokemusta pahasta narsistista. Niistä suhteista ei niin vain lähdetä, vaan ammattilaisetkin neuvovat valmistelemaan lähdön huolellisesti ja salaa narsistilta. Se on tärkeää paitsi turvallisuussyistä, myös sen varmistamiseksi että narsisti ei pysty imuroimaan uhria takaisin.

Onpa rumaa syyllistää narsistien uhreja siitä, että avaavat tänne kokemuksiaan ja tuntojaan (tuolle YTHS tyypille tämä kommentti siis). Usein narsistit ovat kutoneet seittinsa todella tiukalle uhrin ympärille ja mitä enemmän hän yrittää pyristellä irti, sitä tiukemmalle seitti kiristyy. Kyseessä on totaalinen sosiaalinen, taloudellinen, emotionaalinen ja psykologinen kontrolli. Se, että uhrit kertovat siitä mitä heille tapahtuu, on ensimmäisiä askelia siihen, että tunnistaa ettei kaltoinkohtelu ole oikein. Mitäpä luulet, onko silloin sinun syyllistämisestäsi apua, vai ehkä siitä, että tukee uhrin ajatusta siitä, ettei kaltoinkohtelu ole oikein.

Narsistin kynsistä pääseminen on pitkä tie. Tiedän, koska olen ollut siinä paskassa kaulaani myöden. Vaikka olin koulutettu ja hyvätuloinen, minulle jäi muutama satanen käyttörahaa kuussa ja velkaa oli narsistin ansiosta niin, että suurin osa tuloista meni sen lyhentämiseen. Velka oli vielä sellainen, että en pystynyt realisoimaan sen pääomaa pitkiin aikoihin. Vaati aikamoista venymistä, että pystyin salaa hankkimaan purkuria ja vihdoin oman asunnon, salaa senkin. Siirsin sinne tärkeimpiä tavaroitani niin pikku hiljaa, ettei narsisti huomannut. Ja sitten erään tavallisen, ison riidan päätteeksi kun narsisti taas karjui että haluaa erota ja haluaa minun lähtevän, niin lähdin ja estin hänet joka tuutista.

Voitte uskoa että teki kaikkensa mustamaalatakseen minut ja selvittääkeen missä asun. Se kaikki oli todella raskasta. Puoli vuotta tein vain pakolliset, lopun aikaa nukuin ja yritin kerätä voimiani takaisin. Pikku hiljaa alkoi elämässä näkyä valonpilkahduksia, eikä ajatukseni pyörineet enää narskun ympärillä ja siinä mitä saan ja en saa tehdä. Ei siitä vapaudestakaan osannut oikein iloita, kun ei uskonut itsekään sen kestävän.

Narsisti ottaa usein ihan normaalit asiat sellaisina, että ne ovat hyökkäys häntä kohtaan tai uhrilta kertakaikkiaan väärin.

Mun tapaus haukkui mut maanrakoon, kun olisin halunnut meidän perheenä matkustavan. Sinä kesänä moni tuttavaperhe matkusteli ja kuuntelimme näissä perheiden tapaamisissa matkajuttuja ja olin kyllä vähän kateellinenkin. Rahatilanteemme (niinhän mä luulin) oli sellainen, että ei ollut varaa. Puoliso kysyi sitten toisen matkatarinaillan jälkeen, että olenko pahoillani, kun emme matkustele. Sanoin, että joo, olisi kiva matkustella perheenä. Siitä se riemu repesi. Tuli syyllistäviä tekstareita kuinka haluan tuhota perheen talouden matkailemalla ja olen kateellinen aska, matkailu saastuttaa ja on itsekästä.

Muutama vuosi eteenpäin ja avioero. Miehellä varallisuutta useampi miljoona, rahaa säästössä, sijoitettuna. Katkera avioero, koska oli jättämässä mut puille paljaille. Tällä kertaa ei onnistunut, pidin puoleni lähinnä lasten vuoksi. Nyt puoliso reissaa pitkin Aasiaa ja enää ei ole ongelmaa matkustelun suhteen. Ja se valkaistu hymy kertoo kaiken. Käy uutta kumppania sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras keino päästä narsisteista eroon, on pitää kiinni omanarvontunnostaan ja siitä, että vaatii itselleen kunnioittavaa kohtelua.

Tuolla voit päästä eroon ikävästä tyypistä.

Mutta ero on narsisteille epäonnistuminen ja maineen menetys ja sitä he haluavat välttää kaikein keinoin. Eron uhatessa narsisteila on käytössä love bombing menetelmä ja/tai uhkailu sekä mustamaalaus. Love bombing eli rakkauspommitus, saat kuulla mita ihanimpia lauseita, kuinka paljon sua rakastetaan ja halutaan, seksiä on valtavasti ja se on hyvää, jopa parasta mitä avioliiton aikana saanut. Kuollut lahna voi muuttua kuukaudessa täydelliseksi rakastajaksi. Uhkailu lapsilla on toinen tapa. Puolison mustamaalaus pitkäaikaisille kavereille on kolmas. Tällä varmistetaan oma tausta kuntoon, jos ero koittaa. Olen kokenut nuo kaikki.

Narsisti menettää kiinnostuksensa aika nopeaan, kun ei anna hänelle lähdettä, pitää kiinni omanarvontunnostaan ja vielä lisäksi ihan ilman mitään tunneilmaisuja (se olisi lähteen antamista) listaa uutistenlukijana hänen tekemiään temppuja. 

Mutta joo, eivät kyllä irroita ihan tuosta vaan. Pitää olla itse erittän epäkiinnostava ja jopa rasite narsistille. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat olleet naimisissa yli 50 vuotta, ja koko sen ajan isäni on alistanut äitini täydellisesti, eri väkivallan lajeja käytellen. Äiti RAKASTAA kuvailla kaikkia isän vuosien varrella tekemiä kauheuksia, taivastella, päivitellä, paheksua, itkeä, sanoa minulle harkitsevansa eroa, haukkua isää minulle. Voin rehellisesti sanoa, että äidin koko elämän sisältö on masokistinen isälle alistuminen. Kun äiti sanoo, ettei jaksa isän väkivaltaisuutta enää, hän samalla tuntuu sanovan: on minulla tulinen mies, erilainen kuin muut miehet, kuuntelepa nyt kun kerron miten hurja mies minulla on! Äiti oikein nautinnolla painaa päänsä ja lähtee viipymättä suorittamaan isän määräämiä tehtäviä. Kaikki omat menonsa peruu, kuin se olisi kunniakysymys. En ihmettelisi, jos kahden ollessaan äiti polvirukoilisi isää lattialla tämän edessä. Sen verran kulttimeininkiä se alistuminen on.

Samanlainen asetelma oli yhdellä opiskelukaverillani, jolla myös oli narsistimies. Tämä opiskelukaveri kertoili ihan avoimesti pahoinpitelyistä ja muista. Kovasti hän piti yhteiskunnan syynä sitä, ettei saanut terapiapalveluja eikä apua kotiin. Haukkuin YTHS:n psykologeja siitä, että itse oli tämän narsistin kanssa. Kuulemma narsistikin oli sanonut, että YTHS on ihan turha hoitotaho... Vaikka olen tottunut kuuntelemaan äitini tilitystä, oli silti raskasta kuunnella opiskelukaverin samanlaisia juttuja. Hän jossain vaiheessa jopa lakkasi viittaamasta mieheensä tämän nimellä. Käytti vain hellittelynimityksiä: narsku, narskuliini, narsisssi, kontrolleri, hullu. Siis käytti näitä sanoja, kuin tuo mies olisi joku jumala jonka nimeä ei saa lausua. Tai rakas helliteltävä, josta on kiva käyttää omia nimityksiä. Kun mies jätti opiskelukaverini toisen naisia takia, tämä romahti täysin ja hakeutui PTSD-terapioihin ja päätyi lopulta täysin työkyvyttömäksi. Vaikka hänellä on uusi mies, aina kun häneen törmää, jutut käsittelee tuota narsisiti-exää ihanine kamaluuksineen. Koko arki uuden miehen kanssa pyörii exän ympärillä: uusi mies joutuu tekemään kahta työtä, että elättäisi naisen, joka vain makaa kotona hekumoimassa entisiä kärsimyksen aikojaan narsistin armoilla ja laukkaa eri hoidoissa.

Tässä ketjussa näen välillä samanlaisia hahmoja kuin äitini ja opiskelukaverini. Naisia jotka tilittää netissä mielenvikaisesta miehestään kuin jostain pikkulapsesta. Helliä, suorastaan palvovia sanoja, vaikka asiat joita näistä miehistä kerrotaan on sairaita julmuuksia ja vain yksinkertaisesti täysin asosiaalisia, yhteiselämään ja etenkin perhe-elämään sopimattomia käyttäytymisen piirteitä. Ymmärrän, että anonyymi netissä tilittäminen on varaventtiili, jota kautta paineet saa pois. Sitten on taas voimia palata narsistin syliin, kun haettiin lohdutusta ja tsemppausta av:lta. Ymmärrän myös, että moni nainen koettaa defenssinä kääntää asian niin päin, että hän "osaa käsitellä" narsistia. Puhuu narsistista kuin pikkulapsesta, jonka tempaukset osaa ennakoida. Mutta mitä elämää se on, että on itse kasvanut hyppäämään täydellisesti jonkun kusipään narua? Omistanut elämänsä toisen oikuille?

Tämä ketju on paikoin kuin narsistin märkä uni. Lukuisat ihmiset kuvailevat narsistien älykkäänhäijyjä temppuja. Sanallistavat hienosti narsistien ylivertaisuuden. Ilmaisevat alistuvansa. Sitä juuri narsistit rakastavat lukea.

Vilpitön kunnioitukseni ja arvostukseni kaikille teille, jotka jätitte narsistin! Se ei ole pelkästään henkilökohtainen päätös vaan myös yhteiskunnallisesti merkittävä teko. Mitä vähemmän narsistien palvontaa, sitä pienempi painoarvo narsistisella käytöksellä laajemminkin. Se millaisia ihmisiä me suositaan, heijastuu vähitellen yhteiskunnan arvoihin, käsityksiin vanhemmuudesta ja parisuhteesta ja laajemminkin käyttäytymissäännöistä.

Tossa on se juttu, että kun narsisti on siellä kulissin sisällä lapsi niin se herättää monen naisen äidinvaistotm kun mielet tunnistavat alitajuisesti sen dynamiikan. Toinen on raukka repale ja toinen sitten vastaa kutsuun ja alkaa keinoemoksi.

Itse tajusin juosta siinä vaiheessa, kun tuli tunne, että mies haluaisi minusta äidin ja minun kehoni alkoi vastata siihen (rinnat muuttuivat painaviksi ja täysiksi ja sellainen hoivaava huoli narsistimiehestä). Youtuben jossain narsistivideossa oli siitä, että naisilta saattaa jopa erittyä maitoa siinä vaiheessa, kun ovat ylihuolissaan narsistimiehestään, esim. juuri erotilanne, kun narsisti uhriutuu ja uhkaa vievänsä henkensä.

Hormoneja ja kemiaa vastaan pitää taistella tietoisesti ja kuin päihdeaddiktiosta paranemisessa.