Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katson parasta aikaa, kun narskun maailma murenee. Ei saanut pidettyä minua otteessaan, olin liian älykäs. Ei saa pidettyä nykyistä otteessaan, otti taas liian älykkään. On tehnyt paljon muitakin vääriä valintoja, jotka nyt alkavat tuhota hänen ylemmyttään ja sitä hän ei kestä. Henkinen terveys alkaa rakoilla, fyysinen terveys alkaa rakoilla. Sellaista se karma on... Edelleen syyttää kaikkia muita kuin itseään. Ketään ei enää kiinnosta.
Niinhän siinä käy kun itsereflektio ja itsetutkiskelukin on vain näyteltyä teatteria ihailun saamiseksi. Lopulta kupla puhkeaa ja narsistinen ihminen ei pääsekään sinne fantasioidensa sateenkaaren taakse noutamaan aarrettaan ja ihmisiä ei enää kiinnosta.
Romahtamista lähestyvä narsistisia piirteitä omaava alkaa toistaa itseään entistä tiheämmin. Samat jutut koko ajan, mitään uutta ei tule ja nekin ihmiset jotka olivat ennen hänen hovissaan ihailemassa häntä jatkuvasti kaikkoavat. Hänen unohduksiin jääminen on kaikille muille parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa teidän narsisti(exä)nne ovat alkaneet testata teitä? Kuten sanoneet jotain, minkä tarkoitus on selvästi ollut katsoa, mitä kaikkea olette valmiita sietämään.
Oman suhteen päättymisen jälkeen mieleen alkoi muistua tilanteita ihan seurustelun alkuajoilta, kun exä kommentoi minua negatiiviseen sävyyn ja suhtautui epäilevästi taitoihini ja kykyihini eri asioissa. Silloin nuorena en osannut tietenkään ajatella sitä kritiikkinä, vaan ajattelin vain että hän ei vielä tunne minua. Lisäksi olin lapsuudenkodissa tottunut toisten lyttäämiseen ja vähättelyyn yms., joten olin otollinen uhri.
Nyt pari vuotta myöhemmin tajusin yhtäkkiä, että exähän testasi minua tavallaan jo heti ensitreffeillä, kun kertoi siitä, miten oli iskenyt nyrkillä oveen reiän suututtuaan äidilleen ja miten oli joutunut tappelemaan kylillä kiusaajiaan vastaan ja rökittänyt juuri kaverinsa kanssa pahimman kiusaajansa. Silloin en ollut näistä jutuista moksiskaan, mihin vaikutti varmasti osaltaan myös silloinen ajanhenki; siihen aikaan pidettiin täysin normaalina monia asioita, jotka eivät tänä päivänä todellakaan ole ok.
Tänä päivänä tutustuminen jäisi siihen, jos treffikumppani suorastaan kehuskelisi väkivaltaisilla taipumuksillaan ensitapaamisella.
Sille on vain oma tekeminen ja asioissa toimiminen ainutta oikeaa.
Fyysinen väkivalta tullut selväksi red flagiksi.
Niinpä narsisti/rajatilainen nykymies testaa suhteen alussa toisella tavalla kumppaniaan.
Tämänlaatuiset miehet kertovat täysin omasta päästään keksittyä kuvaa ex-kumppaneistaan kuinka he olivat rajoittavia, hulluja, omitushaluisia ja kotityranneja vaikka totuus olisi täysin toinen. Yleensä tämän sortin tyypit ovat sarjapettäjiä ja suhteesta toiseen hyppijöitä äärimmäisen törkeillä tavoilla.
He oikeasti uskovat omiin keksittyihin tarinoihinsa eli valheesta tulee totuus heidän päässään. He elävät elämänsä aina jossain roolissa mutta eivät koskaan omana itsenään.
Siksi tällaiset tyypit pitää kiertää kaikkien kaukaa vaikka kuinka heidän suustaan tulisikin valuvan hunajaisia ja siirappisia sanoja. Ne ovat oikeasti tyhjää opeteltua näytelmää.
Keskustelutyyliin voi liittyä väitteet huolenpidosta ja välittämisestä. Näillä sitten oikeutetaan vallankäyttöä, vainoa ja kontrollia. Keskustelua joutuu vähän tarkastelemaan tarkemmin, niin huomaa, ettei narsisti missään vaiheessa ole aidosti tarjonnut mahdollisuutta tulla kuulluksi tai tarjonnut apua, vaikka onkin 'huolensa' vuoksi esim soitellut kaikki sukulaiset läpi ja kysellyt, että onkohan se Elina ruvennut juomaan ja vaatinut tiliotteita nähtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen väkivalta tullut selväksi red flagiksi.
Niinpä narsisti/rajatilainen nykymies testaa suhteen alussa toisella tavalla kumppaniaan.
Tämänlaatuiset miehet kertovat täysin omasta päästään keksittyä kuvaa ex-kumppaneistaan kuinka he olivat rajoittavia, hulluja, omitushaluisia ja kotityranneja vaikka totuus olisi täysin toinen. Yleensä tämän sortin tyypit ovat sarjapettäjiä ja suhteesta toiseen hyppijöitä äärimmäisen törkeillä tavoilla.
He oikeasti uskovat omiin keksittyihin tarinoihinsa eli valheesta tulee totuus heidän päässään. He elävät elämänsä aina jossain roolissa mutta eivät koskaan omana itsenään.
Siksi tällaiset tyypit pitää kiertää kaikkien kaukaa vaikka kuinka heidän suustaan tulisikin valuvan hunajaisia ja siirappisia sanoja. Ne ovat oikeasti tyhjää opeteltua näytelmää.
Ex piti visusti piilossa alkumetreillä sen millainen on sekä esitti herkkää ja satutettua ihmistä. Ex-naisystävä oli kohdellut häntä kaltoin, nainen oli kuulemma jotenkin häiriintynyt ja alkoholikin oli maistunut liikaa. Jep, itsestäänhän se narsku siinä tarinoi ja käänsi omat tekonsa jonkun toisen syyksi. Sitä ei vaan tunnistanut tuolloin.
Henkinen väkivalta hiipi pikkuhiljaa osaksi elämää ja paheni loppua kohden. Nykyään nuo piirteet on helppo tunnistaa ja kiertää kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa teidän narsisti(exä)nne ovat alkaneet testata teitä? Kuten sanoneet jotain, minkä tarkoitus on selvästi ollut katsoa, mitä kaikkea olette valmiita sietämään.
Oman suhteen päättymisen jälkeen mieleen alkoi muistua tilanteita ihan seurustelun alkuajoilta, kun exä kommentoi minua negatiiviseen sävyyn ja suhtautui epäilevästi taitoihini ja kykyihini eri asioissa. Silloin nuorena en osannut tietenkään ajatella sitä kritiikkinä, vaan ajattelin vain että hän ei vielä tunne minua. Lisäksi olin lapsuudenkodissa tottunut toisten lyttäämiseen ja vähättelyyn yms., joten olin otollinen uhri.
Nyt pari vuotta myöhemmin tajusin yhtäkkiä, että exähän testasi minua tavallaan jo heti ensitreffeillä, kun kertoi siitä, miten oli iskenyt nyrkillä oveen reiän suututtuaan äidilleen ja miten oli joutunut tappelemaan kylillä kiusaajiaan vastaan ja rökittänyt juuri kaverinsa kanssa pahimman kiusaajansa. Silloin en ollut näistä jutuista moksiskaan, mihin vaikutti varmasti osaltaan myös silloinen ajanhenki; siihen aikaan pidettiin täysin normaalina monia asioita, jotka eivät tänä päivänä todellakaan ole ok.
Tänä päivänä tutustuminen jäisi siihen, jos treffikumppani suorastaan kehuskelisi väkivaltaisilla taipumuksillaan ensitapaamisella.
Tuo impulsiivisuus ja aggressiivisuus sopisi paremmin Epäsosiaaliseen/antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.
Antisosiaaliset voivat olla todella hurmaavia, mutta kuitenkin sitten myös petollisia.
Eroaa narsismista siten, että heiltä puuttuu narsisteille ominainen ylimielisyys ja sisäinen epävarmuus. Ovat siis narsisteja kovempia.
Mutta toisaalta, ilmeisesti tuo exäsi oli teini-ikäinen poika kun puhui kiusaajista?
Minun mielestä kyllä jotku nuoret pojat saattaa välillä mahtailla ja esittää kovista, eikä sen tarvi liittyä narsistiseen häiriöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi olla rajatilapersoona. Nykisin kai epävakaa persoonallisuushäiriö. Ovat pirullisia koska osaavat näytellä niin hyvin mutta piilottelevat heikkoa itseään. Sitten kun purkautuvat niin pettävät ja vaihtavat lennosta ja syyttävät kumppaniaan omista teoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Ketjussa on ainakin yksi aito narsisti, joka määräilee muita ja poistelee itselleen epämieluisia totuuksia....
Narsisti on siis kykenemätön keskusteluun.
Saako kontrolloivaa narsisti/psyko/sosiopaattia kiusata takaisin, kun sellaisen huomaa? Hänellähän ei ole tunne-elämää tai omaatuntoa. Jotenkin hänelle silti menee aina tunteisiin.
Tuosta sinun kommentista näkee miten helposti noita narsistidiagnooseja heitellään.
Oletko sinä se sama tyyppi, joka nimitti jotain tähän ketjuun tyhjän viestin lähettänyttä narsistiksi? Winner oli muistaakseni senkin nimimerkki.
Muistetaan että sana narsisti ei tarkoita diagnoosin saanutta vaan on yleiskieltä. Ymmärrän kyllä että on ihmisiä jotka väkisin haluavat rajata tuon yleiskielisen ilmaisun käyttöä. Mä haluaisin ymmärtää että miksi? Mikä tuossa sanassa on sellaista joka triggeroi?
Ei se ole mitään yleiskieltä. Narsismi on persoonallisuushäiriö ja melko harvinainen.
Narsistiksi syyttely on todella leimaavaa ja voi täyttää kunnianloukkauksen määritelmän.
Kaikki huono käytös ei ole narsismia. Joku voi vaan olla itsekeskeinen tai ilkeä olematta narsisti.
Psykiatri Hannu Lauerma on todennut, että narsismi nimittelyä käytetään usein sanan todellista merkitystä ymmärtämättä, ja sitä harjoittavat usein henkilöt, joilla itsellään on voimakkaita narsistisia piirteitä.
No aito narskuhan tykkää nostella syytteitä ja kunnianloukkaus sopii kuvioihin mainiosti jos ei muusta keksi. Samalla sillä voi peittää omat isommat tai pienemmät rikokset.
Se on vaan lähes aina niin että niiden henkilöiden, jotka koviten huutelevat että ei saa käyttää sanaa narsisti, taustoista löytyy hyvinkin paljon voimakkaan narsistisia piirteitä sisältänyttä käytöstä eritysesti läheisissä ihmissuhteissa ja tämä käytösmalli ollut pitkäaikaista ja toistuvaa. Ei mitään uutta auringon alla siis.
Kyllä mä uskon mieluummin tuota kokenutta psykiatria.
Narsisti projisoi vikansa. Heijastaa muihin ihmisiin kaiken sen mitä itse on. Narsisti voi siis hyvinkin nimitellä toista narsistiksi.
Puheet projisoinnista yms on yl.humpuukia. Narsisti (tai kuka tahansa vastaavassa tilanteessa oleva henkilö) käyttää mitä tahansa tarjolla olevaa tekniikkaa. Asiaan ei liity mitään noituutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla rajatilapersoona. Nykisin kai epävakaa persoonallisuushäiriö. Ovat pirullisia koska osaavat näytellä niin hyvin mutta piilottelevat heikkoa itseään. Sitten kun purkautuvat niin pettävät ja vaihtavat lennosta ja syyttävät kumppaniaan omista teoistaan.
Epävakaan persoonallisuushäiriön omaavalla voi olla todella paljon narsistisia piirteitä. Heillä kuitenkin tunnetilat saattavat heitellä epänormaalin paljon jopa yhden viikon sisällä vaikka mitään ulkoista syytä siihen ei olisi.
Eli maaninen euforia ja depressiivinen tyhjyyden tunne esiintyvät reunalta toiselle yhden viikonkin aikana.
Eivät kykene normaalille ihmiselle tavanomaiseen tunteiden sääntelyyn itse vaan tarvitsevat muita siihen. Kieltäytyvät usein hoidosta ja erityisesti lääkehoidosta vaikka se olisi heidän itsensä ja läheistensä kuten lastensa etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan narsisti on tosi lapsellinen suhteessa omiin lapsiinsa.
Kehuskelee heille omilla rahoillaan ja haluaa leveillä heille kuin hölmöimmät teinit.
Ihailua mistä suunnasta vaan.
Ja jutut ovat enemmän tarinoita itsestään kuin esim lapsien kuulumisten kyselyä.Juu, todellakin. On varsin mielenkiintoista kuunnella, millaisia asioita oma 5-vuotiaani kertoo milloinkin isästään. Kun kysyn, mistä lapsi on sellaista päätellyt, hän julistaa tyytyväisenä, että isä on kertonut. Yksi "parhaista" tähän mennessä on, että puolustusvoimissa työskentelevä isä on maailman paras sotilas. "Iskä sanoi itse niin." Jep.
Kyllä, narsisti kerjää hyväksyntää ja ihailua mistä vaan, jopa omilta lapsilta. On valmis jopa sepittämään tarinoita että saa ihailua.
Ainakin vaikeasti narsistiset henkilöthän ovat sisimmässään vielä itse lapsia, he vain ovat kasvattaneet aikuisen ulkokuoren ja opetelleet (oppineet) yleiset ja hyväksyttävät aikuisten tavat toimia. Stressi ja painetilanteessa sisäinen lapsi pukkaa edelleen ulos lapsenomaisena käyttäytymisenä ja ajattelumallina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa teidän narsisti(exä)nne ovat alkaneet testata teitä? Kuten sanoneet jotain, minkä tarkoitus on selvästi ollut katsoa, mitä kaikkea olette valmiita sietämään.
Oman suhteen päättymisen jälkeen mieleen alkoi muistua tilanteita ihan seurustelun alkuajoilta, kun exä kommentoi minua negatiiviseen sävyyn ja suhtautui epäilevästi taitoihini ja kykyihini eri asioissa. Silloin nuorena en osannut tietenkään ajatella sitä kritiikkinä, vaan ajattelin vain että hän ei vielä tunne minua. Lisäksi olin lapsuudenkodissa tottunut toisten lyttäämiseen ja vähättelyyn yms., joten olin otollinen uhri.
Nyt pari vuotta myöhemmin tajusin yhtäkkiä, että exähän testasi minua tavallaan jo heti ensitreffeillä, kun kertoi siitä, miten oli iskenyt nyrkillä oveen reiän suututtuaan äidilleen ja miten oli joutunut tappelemaan kylillä kiusaajiaan vastaan ja rökittänyt juuri kaverinsa kanssa pahimman kiusaajansa. Silloin en ollut näistä jutuista moksiskaan, mihin vaikutti varmasti osaltaan myös silloinen ajanhenki; siihen aikaan pidettiin täysin normaalina monia asioita, jotka eivät tänä päivänä todellakaan ole ok.
Tänä päivänä tutustuminen jäisi siihen, jos treffikumppani suorastaan kehuskelisi väkivaltaisilla taipumuksillaan ensitapaamisella.
Tuo impulsiivisuus ja aggressiivisuus sopisi paremmin Epäsosiaaliseen/antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.
Antisosiaaliset voivat olla todella hurmaavia, mutta kuitenkin sitten myös petollisia.
Eroaa narsismista siten, että heiltä puuttuu narsisteille ominainen ylimielisyys ja sisäinen epävarmuus. Ovat siis narsisteja kovempia.
Mutta toisaalta, ilmeisesti tuo exäsi oli teini-ikäinen poika kun puhui kiusaajista?
Minun mielestä kyllä jotku nuoret pojat saattaa välillä mahtailla ja esittää kovista, eikä sen tarvi liittyä narsistiseen häiriöön.
Narsistit ovat lapsen tasolla vaikka voivat vaikuttaa älykkäiltä. On se uhriutuminen, jolloin ne puhuu kiusaajista vaikka todellisuudessa ovat itse kiusaajia. Näitä on eläkeiässä oleviakin, narsismi on kaikenikäisten tauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Ketjussa on ainakin yksi aito narsisti, joka määräilee muita ja poistelee itselleen epämieluisia totuuksia....
Narsisti on siis kykenemätön keskusteluun.
Saako kontrolloivaa narsisti/psyko/sosiopaattia kiusata takaisin, kun sellaisen huomaa? Hänellähän ei ole tunne-elämää tai omaatuntoa. Jotenkin hänelle silti menee aina tunteisiin.
Tuosta sinun kommentista näkee miten helposti noita narsistidiagnooseja heitellään.
Oletko sinä se sama tyyppi, joka nimitti jotain tähän ketjuun tyhjän viestin lähettänyttä narsistiksi? Winner oli muistaakseni senkin nimimerkki.
Muistetaan että sana narsisti ei tarkoita diagnoosin saanutta vaan on yleiskieltä. Ymmärrän kyllä että on ihmisiä jotka väkisin haluavat rajata tuon yleiskielisen ilmaisun käyttöä. Mä haluaisin ymmärtää että miksi? Mikä tuossa sanassa on sellaista joka triggeroi?
Kadunmies näkee mut lähikaupassa krapulassa ja naama harmaana. Minulla on kuulema syöpä. Kohta koko kylä tietää että kuolen kohta. Sama juttu. Kadunmies ei ole lääkäri. Vain lääkäri voi diagnosoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Ketjussa on ainakin yksi aito narsisti, joka määräilee muita ja poistelee itselleen epämieluisia totuuksia....
Narsisti on siis kykenemätön keskusteluun.
Saako kontrolloivaa narsisti/psyko/sosiopaattia kiusata takaisin, kun sellaisen huomaa? Hänellähän ei ole tunne-elämää tai omaatuntoa. Jotenkin hänelle silti menee aina tunteisiin.
Tuosta sinun kommentista näkee miten helposti noita narsistidiagnooseja heitellään.
Oletko sinä se sama tyyppi, joka nimitti jotain tähän ketjuun tyhjän viestin lähettänyttä narsistiksi? Winner oli muistaakseni senkin nimimerkki.
Muistetaan että sana narsisti ei tarkoita diagnoosin saanutta vaan on yleiskieltä. Ymmärrän kyllä että on ihmisiä jotka väkisin haluavat rajata tuon yleiskielisen ilmaisun käyttöä. Mä haluaisin ymmärtää että miksi? Mikä tuossa sanassa on sellaista joka triggeroi?
Kadunmies näkee mut lähikaupassa krapulassa ja naama harmaana. Minulla on kuulema syöpä. Kohta koko kylä tietää että kuolen kohta. Sama juttu. Kadunmies ei ole lääkäri. Vain lääkäri voi diagnosoida.
Mitä sitten vaikka koko kylä tietäisi? Kannattaako siitä välittää jos itse tietää että on aina toiminut rehellisesti? Silloinhan tuollaisen voi vain ohittaa.
Terveet ja normaalit ihmissuhdetaidot omaavaa harvoin kukaan kutsuu narsistisia piirteitä omaavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa teidän narsisti(exä)nne ovat alkaneet testata teitä? Kuten sanoneet jotain, minkä tarkoitus on selvästi ollut katsoa, mitä kaikkea olette valmiita sietämään.
Oman suhteen päättymisen jälkeen mieleen alkoi muistua tilanteita ihan seurustelun alkuajoilta, kun exä kommentoi minua negatiiviseen sävyyn ja suhtautui epäilevästi taitoihini ja kykyihini eri asioissa. Silloin nuorena en osannut tietenkään ajatella sitä kritiikkinä, vaan ajattelin vain että hän ei vielä tunne minua. Lisäksi olin lapsuudenkodissa tottunut toisten lyttäämiseen ja vähättelyyn yms., joten olin otollinen uhri.
Nyt pari vuotta myöhemmin tajusin yhtäkkiä, että exähän testasi minua tavallaan jo heti ensitreffeillä, kun kertoi siitä, miten oli iskenyt nyrkillä oveen reiän suututtuaan äidilleen ja miten oli joutunut tappelemaan kylillä kiusaajiaan vastaan ja rökittänyt juuri kaverinsa kanssa pahimman kiusaajansa. Silloin en ollut näistä jutuista moksiskaan, mihin vaikutti varmasti osaltaan myös silloinen ajanhenki; siihen aikaan pidettiin täysin normaalina monia asioita, jotka eivät tänä päivänä todellakaan ole ok.
Tänä päivänä tutustuminen jäisi siihen, jos treffikumppani suorastaan kehuskelisi väkivaltaisilla taipumuksillaan ensitapaamisella.
Tuo impulsiivisuus ja aggressiivisuus sopisi paremmin Epäsosiaaliseen/antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.
Antisosiaaliset voivat olla todella hurmaavia, mutta kuitenkin sitten myös petollisia.
Eroaa narsismista siten, että heiltä puuttuu narsisteille ominainen ylimielisyys ja sisäinen epävarmuus. Ovat siis narsisteja kovempia.
Mutta toisaalta, ilmeisesti tuo exäsi oli teini-ikäinen poika kun puhui kiusaajista?
Minun mielestä kyllä jotku nuoret pojat saattaa välillä mahtailla ja esittää kovista, eikä sen tarvi liittyä narsistiseen häiriöön.
Exä oli tosiaan vielä teini, kun alettiin olla yhdessä, mutta on kyllä ehta narsisti tai itse asiassa monen ammattilaisen arvion mukaan psykopaatti. Nuorena nämä piirteet ilmenivät eri tavalla, ja hän myös selvästi peitteli todellista minäänsä. Välillä se lipsahteli esiin, mutta hän paikkasi virheensä nopeasti.
Silloin nuorenakin hän esiintyi ensisijaisesti viattomana uhrina (mitä hän tietysti olikin, väkivaltaisen lapsuudenkodin vakavasti vaurioittama uhri) ja toi korostetusti esiin mm. omaa empaattisuuttaan ja hyviä käytöstapojaan. Nyttemmin olen tietysti oppinut, että aidosti empaattinen ja hyväkäytöksinen ihminen ei mainosta olevansa sitä, vaan piirteet näkyvät puheiden sijaan tekoina.
Iän myötä tilanne paheni koko ajan, kunnes lapsen syntymän jälkeen alkoi täysi perheh*lvetti. Muille hän esitti toki edelleen ihanneisää ja -kumppania ja esittää sitä nytkin uudelle kumppanilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa teidän narsisti(exä)nne ovat alkaneet testata teitä? Kuten sanoneet jotain, minkä tarkoitus on selvästi ollut katsoa, mitä kaikkea olette valmiita sietämään.
Oman suhteen päättymisen jälkeen mieleen alkoi muistua tilanteita ihan seurustelun alkuajoilta, kun exä kommentoi minua negatiiviseen sävyyn ja suhtautui epäilevästi taitoihini ja kykyihini eri asioissa. Silloin nuorena en osannut tietenkään ajatella sitä kritiikkinä, vaan ajattelin vain että hän ei vielä tunne minua. Lisäksi olin lapsuudenkodissa tottunut toisten lyttäämiseen ja vähättelyyn yms., joten olin otollinen uhri.
Nyt pari vuotta myöhemmin tajusin yhtäkkiä, että exähän testasi minua tavallaan jo heti ensitreffeillä, kun kertoi siitä, miten oli iskenyt nyrkillä oveen reiän suututtuaan äidilleen ja miten oli joutunut tappelemaan kylillä kiusaajiaan vastaan ja rökittänyt juuri kaverinsa kanssa pahimman kiusaajansa. Silloin en ollut näistä jutuista moksiskaan, mihin vaikutti varmasti osaltaan myös silloinen ajanhenki; siihen aikaan pidettiin täysin normaalina monia asioita, jotka eivät tänä päivänä todellakaan ole ok.
Tänä päivänä tutustuminen jäisi siihen, jos treffikumppani suorastaan kehuskelisi väkivaltaisilla taipumuksillaan ensitapaamisella.
Tuo impulsiivisuus ja aggressiivisuus sopisi paremmin Epäsosiaaliseen/antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.
Antisosiaaliset voivat olla todella hurmaavia, mutta kuitenkin sitten myös petollisia.
Eroaa narsismista siten, että heiltä puuttuu narsisteille ominainen ylimielisyys ja sisäinen epävarmuus. Ovat siis narsisteja kovempia.
Mutta toisaalta, ilmeisesti tuo exäsi oli teini-ikäinen poika kun puhui kiusaajista?
Minun mielestä kyllä jotku nuoret pojat saattaa välillä mahtailla ja esittää kovista, eikä sen tarvi liittyä narsistiseen häiriöön.Exä oli tosiaan vielä teini, kun alettiin olla yhdessä, mutta on kyllä ehta narsisti tai itse asiassa monen ammattilaisen arvion mukaan psykopaatti. Nuorena nämä piirteet ilmenivät eri tavalla, ja hän myös selvästi peitteli todellista minäänsä. Välillä se lipsahteli esiin, mutta hän paikkasi virheensä nopeasti.
Silloin nuorenakin hän esiintyi ensisijaisesti viattomana uhrina (mitä hän tietysti olikin, väkivaltaisen lapsuudenkodin vakavasti vaurioittama uhri) ja toi korostetusti esiin mm. omaa empaattisuuttaan ja hyviä käytöstapojaan. Nyttemmin olen tietysti oppinut, että aidosti empaattinen ja hyväkäytöksinen ihminen ei mainosta olevansa sitä, vaan piirteet näkyvät puheiden sijaan tekoina.
Iän myötä tilanne paheni koko ajan, kunnes lapsen syntymän jälkeen alkoi täysi perheh*lvetti. Muille hän esitti toki edelleen ihanneisää ja -kumppania ja esittää sitä nytkin uudelle kumppanilleen.
Empaattisuus on näillä näyteltyä ja jollain tapaa ylimenevää. Tuo ihanneisän ja -kumppanin esittäminen on tyypillistä. Teot kuten sanoit puhuvat niin paljon enemmän kuin sanat. Nämä ihmiset eivät muutu eivätkä parane koska heiltä puuttuu itseltään halu ja tahtotila siihen.
Narsisti(-psykopaatin) uhri voi olla sosiaalialan koulutuksenkin saanut ammattilainen. Vierestä seurattu miten eräs tällainen mennyt halpaan, tuosta vaan, kaikki vale uppoaa. Puhuminen ei auta, uhri on täysin hullun lumoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa teidän narsisti(exä)nne ovat alkaneet testata teitä? Kuten sanoneet jotain, minkä tarkoitus on selvästi ollut katsoa, mitä kaikkea olette valmiita sietämään.
Oman suhteen päättymisen jälkeen mieleen alkoi muistua tilanteita ihan seurustelun alkuajoilta, kun exä kommentoi minua negatiiviseen sävyyn ja suhtautui epäilevästi taitoihini ja kykyihini eri asioissa. Silloin nuorena en osannut tietenkään ajatella sitä kritiikkinä, vaan ajattelin vain että hän ei vielä tunne minua. Lisäksi olin lapsuudenkodissa tottunut toisten lyttäämiseen ja vähättelyyn yms., joten olin otollinen uhri.
Nyt pari vuotta myöhemmin tajusin yhtäkkiä, että exähän testasi minua tavallaan jo heti ensitreffeillä, kun kertoi siitä, miten oli iskenyt nyrkillä oveen reiän suututtuaan äidilleen ja miten oli joutunut tappelemaan kylillä kiusaajiaan vastaan ja rökittänyt juuri kaverinsa kanssa pahimman kiusaajansa. Silloin en ollut näistä jutuista moksiskaan, mihin vaikutti varmasti osaltaan myös silloinen ajanhenki; siihen aikaan pidettiin täysin normaalina monia asioita, jotka eivät tänä päivänä todellakaan ole ok.
Tänä päivänä tutustuminen jäisi siihen, jos treffikumppani suorastaan kehuskelisi väkivaltaisilla taipumuksillaan ensitapaamisella.
Tuo impulsiivisuus ja aggressiivisuus sopisi paremmin Epäsosiaaliseen/antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön.
Antisosiaaliset voivat olla todella hurmaavia, mutta kuitenkin sitten myös petollisia.
Eroaa narsismista siten, että heiltä puuttuu narsisteille ominainen ylimielisyys ja sisäinen epävarmuus. Ovat siis narsisteja kovempia.
Mutta toisaalta, ilmeisesti tuo exäsi oli teini-ikäinen poika kun puhui kiusaajista?
Minun mielestä kyllä jotku nuoret pojat saattaa välillä mahtailla ja esittää kovista, eikä sen tarvi liittyä narsistiseen häiriöön.Exä oli tosiaan vielä teini, kun alettiin olla yhdessä, mutta on kyllä ehta narsisti tai itse asiassa monen ammattilaisen arvion mukaan psykopaatti. Nuorena nämä piirteet ilmenivät eri tavalla, ja hän myös selvästi peitteli todellista minäänsä. Välillä se lipsahteli esiin, mutta hän paikkasi virheensä nopeasti.
Silloin nuorenakin hän esiintyi ensisijaisesti viattomana uhrina (mitä hän tietysti olikin, väkivaltaisen lapsuudenkodin vakavasti vaurioittama uhri) ja toi korostetusti esiin mm. omaa empaattisuuttaan ja hyviä käytöstapojaan. Nyttemmin olen tietysti oppinut, että aidosti empaattinen ja hyväkäytöksinen ihminen ei mainosta olevansa sitä, vaan piirteet näkyvät puheiden sijaan tekoina.
Iän myötä tilanne paheni koko ajan, kunnes lapsen syntymän jälkeen alkoi täysi perheh*lvetti. Muille hän esitti toki edelleen ihanneisää ja -kumppania ja esittää sitä nytkin uudelle kumppanilleen.
Empaattisuus on näillä näyteltyä ja jollain tapaa ylimenevää. Tuo ihanneisän ja -kumppanin esittäminen on tyypillistä. Teot kuten sanoit puhuvat niin paljon enemmän kuin sanat. Nämä ihmiset eivät muutu eivätkä parane koska heiltä puuttuu itseltään halu ja tahtotila siihen.
Mun lasten isä on ihanneisä lähinnä somessa ja omissa puheissaan.
Käytännön tasolle ei ihanneisyys yllä, vaikka toivoisin kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa teidän narsisti(exä)nne ovat alkaneet testata teitä? Kuten sanoneet jotain, minkä tarkoitus on selvästi ollut katsoa, mitä kaikkea olette valmiita sietämään.
Oman suhteen päättymisen jälkeen mieleen alkoi muistua tilanteita ihan seurustelun alkuajoilta, kun exä kommentoi minua negatiiviseen sävyyn ja suhtautui epäilevästi taitoihini ja kykyihini eri asioissa. Silloin nuorena en osannut tietenkään ajatella sitä kritiikkinä, vaan ajattelin vain että hän ei vielä tunne minua. Lisäksi olin lapsuudenkodissa tottunut toisten lyttäämiseen ja vähättelyyn yms., joten olin otollinen uhri.
Nyt pari vuotta myöhemmin tajusin yhtäkkiä, että exähän testasi minua tavallaan jo heti ensitreffeillä, kun kertoi siitä, miten oli iskenyt nyrkillä oveen reiän suututtuaan äidilleen ja miten oli joutunut tappelemaan kylillä kiusaajiaan vastaan ja rökittänyt juuri kaverinsa kanssa pahimman kiusaajansa. Silloin en ollut näistä jutuista moksiskaan, mihin vaikutti varmasti osaltaan myös silloinen ajanhenki; siihen aikaan pidettiin täysin normaalina monia asioita, jotka eivät tänä päivänä todellakaan ole ok.
Tänä päivänä tutustuminen jäisi siihen, jos treffikumppani suorastaan kehuskelisi väkivaltaisilla taipumuksillaan ensitapaamisella.
Mulla ei sinänsä ollut perinteinen narskupiirteinen, että ei edes yrittänyt olla hurmaava tai lämmin ihminen alkuunsa. Jo kuukauden jälkeen löytyi kylmiä piirteitä, jotka ehkä liiaksi sivuutin. Esim. minulla oli epämukavaa olla tietyssä paikassa, mutta hän ei välittänyt, vaikka pyysin monesti, että lähdetään. Lähdin yksin pois ja hän jäi vielä sinne hetkeksi. Kun minulla oli hätää yhdestä asiasta ja olisin vain kaivannut empatiaa ja rauhoittelua, niin olo oli puhelun jälkeen huonompi, kun hän sai tuntemaan, että olisin itse tyhmä ja syyllinen siihen. Tuo samoihin aikoihin siis. Puolen vuoden kuluttua oli ensimmäinen 2h valitussessio, jossa minun kyynelillä ja väsymyksellä ei ollut mitään virkaa. Enpä silloin tiennyt, että nämä alkaisivat toistumaan kerta toisensa jälkeen. Ja että kaikki tilanteet, jossa kaipasin vain lämpöä, sivuutettiin kylmyydellä ja syytöksillä.
Shirly ja Eve lusikassa....