Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset eivät oikeasti auta. He eivät edes tunnista narsistia. Ihmisiä elää kamalissa oloissa, suhteissa missä on henkistä ja fyysisistä väkivaltaa, pelkoa päivästä toiseen ja tammikuussa heillä alkaa vielä työttömien kuritus. Elämä täyttä helvettiä.
Luojan kiitos ihminen elää yleensä korkeintaan 100 - vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asperger-lapsen isä kirjoitti:
Kovin täällä keittiöpsykologit narsisteiksi ihmisiä luokittelee, vaikka myös asperger, tai siis autismikirjon häiriö sopii kuvaukseen. Ei se vielä narsistiksi tee, jos mielenkiinnon kohteet on kapeat ja haluaa vain niistä puhua.
Mitä sinä täällä vähättelet toisia sen helpon asberger lapsesi kanssa.
Toiset on kokeneet helvetin.
Pahoittelut vähättelystä, minulta pääsi nyt erittäin tyhmä foorumivastaus, ehkä itsekin pitäisi tarkastuttaa pää.
Ei mitenkään tee mieli vähätellä muiden kokemuksia, kun ei ole helppoa ollut asperger-lapsen kanssakaan, i itseasiassa helvetin raskasta. Pahoittelut nyt vielä keittiöpsykologiksi haukkumisesta.
Asperger-lapsen isä kirjoitti:
Kovin täällä keittiöpsykologit narsisteiksi ihmisiä luokittelee, vaikka myös asperger, tai siis autismikirjon häiriö sopii kuvaukseen. Ei se vielä narsistiksi tee, jos mielenkiinnon kohteet on kapeat ja haluaa vain niistä puhua.
Eikä se autistiksi tee, jos elämä on rajoittunut oman ujouden takia ja siksi kyvyt puutteellisia :)
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset eivät oikeasti auta. He eivät edes tunnista narsistia. Ihmisiä elää kamalissa oloissa, suhteissa missä on henkistä ja fyysisistä väkivaltaa, pelkoa päivästä toiseen ja tammikuussa heillä alkaa vielä työttömien kuritus. Elämä täyttä helvettiä.
Aina kun työkkäri laittaa uuteen työpaikkaan niin pelkään, että minulle huudetaan, jos en heti opi työtä ja osaa. Koko ajan pelkään, että joku saa huutoraivo kohtauksen, kun kotona on tottunut, että mies saa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset eivät oikeasti auta. He eivät edes tunnista narsistia. Ihmisiä elää kamalissa oloissa, suhteissa missä on henkistä ja fyysisistä väkivaltaa, pelkoa päivästä toiseen ja tammikuussa heillä alkaa vielä työttömien kuritus. Elämä täyttä helvettiä.
Aina kun työkkäri laittaa uuteen työpaikkaan niin pelkään, että minulle huudetaan, jos en heti opi työtä ja osaa. Koko ajan pelkään, että joku saa huutoraivo kohtauksen, kun kotona on tottunut, että mies saa niitä.
Jos tulee joku virhe niin pelkään työpaikan miesten suhtautumista asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset eivät oikeasti auta. He eivät edes tunnista narsistia. Ihmisiä elää kamalissa oloissa, suhteissa missä on henkistä ja fyysisistä väkivaltaa, pelkoa päivästä toiseen ja tammikuussa heillä alkaa vielä työttömien kuritus. Elämä täyttä helvettiä.
Aina kun työkkäri laittaa uuteen työpaikkaan niin pelkään, että minulle huudetaan, jos en heti opi työtä ja osaa. Koko ajan pelkään, että joku saa huutoraivo kohtauksen, kun kotona on tottunut, että mies saa niitä.
Jos tulee joku virhe niin pelkään työpaikan miesten suhtautumista asiaan.
Olen alkanut myös pelkäämään pitkiä miehiä esim. kaupassa.
Yrittää viedä kaikki keskustelut itseensä, jos puhuu muista niin joko panettelee (useammin) tai kehuu imelän ylenpalttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstatotuuden mukaan narsisteja ei ole! Oikeaan narsismiin vaaditaan diagnoosi, mutta oikea narsisti ei mene lääkäriin. Vaikka joku menisi lääkäriin ja saisi diagnoosin, ei hän ole narsisti, koska meni lääkäriin. Itse asiassa nämä palstakeskustelut muistuttavat paljon keskusteluja puolisoni kanssa.
T. Narsistin vaimo (feikkisitvarmaan)Päin vastoin. Palstatotuuden mukaan kaikki eksät ja nykyisetkin, jotka ovat jotenkin loukanneet av-lumihiutaletta, ovat narsisteja. Eikä diagnoosiin tarvita lääkäriä, mammat kyllä tietää. Ja jos joku ei vaikuttaisikaan narsistilta, hän on sitä kuitenkin, koska on taitava esittämään normaalia. Mutta av-mammojen narsistintorjuntajaosta ei hämätä.
Amen. Ei päivää av:lla ilman ketjua narsistista. Koko narsisti sana ja ilmiökin on kokenut sellaisen inflaation, että aiheuttaa enää korkeintaan kyllästyneisyyttä. Paitsi näiden av:n asiantuntijoiden keskuudessa.
Narsismi on yleisimpiä pään vakavia vikoja maailmassa, joten on selvää, että aiheesta on keskustelua.
Kuinkahan moni yritysjohtaja saisi narsistileiman?
Tai kuinka moni pääministeri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näkyy lapsuudenperheessä hyvin selkeästi tuo hyvä ja paha- lapsi asetelma. Se purkaantui samalla kun äiti erosi miehestään, ja se ukkeli oli yksi asetelman ylläpitäjistä. Mutta, sen sijaan lähiympäristö ei seuraakaan samalla tavalla esimerkkiä ja sen vaikutukset näkyvät edelleen kun oma lapseni syntyi. Kaikki hänen piirteensä on periytynyt jollain ihmeen vippaskonstilla jostain muualta, ja lapsen kaikki ihanat luonteenpiirteet, nauravaisuus ja oppivaisuus on periytynyt siskoltani eli perheen kultalapselta. Kertaakaan lasta ei ole positiivisessa mielessä verrattu minuun. Sen sijaan anoppilassani he ovat pohtineet näitä asioita mikä oli omalle perheelleni hirvittävä järkytys kun he sattuivat kuulemaan näitä ja joku jo jyrkästi kielsi, että lapsi olisi edes näköiseni.
Sinänsä hassua, että minua syyllistetään siitä millainen olin lapsena, koska lapsi ei nyt hirveästi voi itseensä vaikuttaa ja puhun nyt 3-8-vuotiaasta. Silloin olin todella itkuinen ja aggressiivinen, mutta se johtui kaltoinkohtelusta jota sain osakseni hyvin paljon pienenä. Lisäksi aikuisilla oli jokin ihmeellinen tarve hillitä suuttumistani, eli rajojani sai rikkoa aivan vapaasti mutta siihen ei saanut reagoida. Olen nyt lukenut paljon millaista hallaa tuo tekee lapsen psyykeelle.
Onkohan se aikuisten tapa siirtää vastuu pois itsestään vai sitten silkkaa typeryyttä, mutta itse olisin hiljaa ja häpeäisin heidän sijassaan. Joskus pohdin ystäväni kanssa, että olenkohan mahtanut olla samanlainen kaikesta innostuva iloinen luonne kuin lapseni on nyt, mutta se nujerrettiin - itse kun en kotona saanut sen enempää hoivaa kuin turvaakaan, ja sain aika pitkälti näkyä mutta en kuulua. Minulta myös tapettiin hyvin nopeasti ilo ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan olemiseeni, ja hallitseminen päättyi vasta kun muutin toiselle paikkakunnalle. Nykyisin nuo pakolliset sukutapaamiset vain ärsyttävät enemmän. Äitini yritti pari kertaa myös mollata minua ja vetää miestäni näihin mukaan, mutta tyrmistyi nopeasti huomattuaan miten ei onnistunutkaan siinä.
Niin, te jotka uskotte siihen, että narsismi johtuu narsistin äidin virheistä. Mitä sanotte yllä kerrottuun tarinaan? Onko kirjoittaja nyt väkisin sitten narsisti, kun kertoo, että äitinsä on kohdellut häntä kaltoin? Vai onko äiti sittenkin hyvä, jos kirjoittaja on normaali? Entä kirjoittajan lapsi, josta hän kertoo rakastavaan ja empaattiseen sävyyn? Tuhoon tuomittuko hänkin?
Ei kai kaikista narsistin lapsista tule aina narsisteja, joskus tulee. "Normaali" on häilyvä käsite, ainakin kirjoittaja on selvästi traumatisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsismi ei periydy geeneissä, mutta lapsuus narsistivanhemman kanssa altistaa narsismille joko niin, että lapsesta itsestä kasvaa narsistinen tai sitten yliempaattinen, joka löytää itsensä suhteesta narsistin kanssa.
Narsistiset piirteet tuppaavat myös korostumaan iän myötä, kovissa stressitilanteissa tai vastaavasti kun tulee menestystä.
Ja haluaisin korjata nyt yhden asian, ja se on tämä narsistien läheisten leimaaminen tossukoiksi ja kynnysmatoiksi. Narsisteille pinnalliset asiat kuten ulkonäkö, status ja äly ovat yleensä tärkeitä asioita. He haluavat kumppaneikseen ihmisen, joka asettaa heidät ulospäin hyvään valoon. Kumppaneiksi valikoituu herkästi ne kauneimmat, kilteimmät ja menestyvimmät, ei suinkaan kynnysmatot. Se on kuitenkin vuosien manipulaation ja rikkinäisen kiintymyssuhteen tulos, jossa siitä kumppanista tulee juurikin se mauton ja hajuton kynnysmatto. Voit olla malli ja lääkäri, ja silti löytää itsesi narsistisesta suhteesta - tai juuri siksi. Usein kyllä taustalta löytyy myös muita narsistisia suhteita ja lapsuudenperhettä. On ison työn takana tunnistaa tilanne ja muuttaa tuota mallia.
Narsismi syntyy aina lapsuuden kaltoinkohteluista, ja on sidoksissa lapsen symbioottiseen vaiheeseen äidin kanssa. Jos lapsen tunteisiin ei vastata eikä niitä tunnisteta, lapsella ei ole tervettä kasvualustaa eikä samaistumiskohteita. Lasta ei kohdata persoonana. - Tämä on se alku, josta kaikki versoo.
Tämähän on kyllä se vallitseva teoria, mutta eikös siinä haiskahdakin freudilainen perinne ja naisviha? Että niinku äidin vika kaikki tyynni?
Omassa suvussa on narsisteja ja ei-narsisteja. Nuorin narsistisista persoonista oli selvästi narsistinen jo taaperoiässä, kun siskonsa taas ei lainkaan osoittanut narsistisuuden merkkejä. Näytti ihan siltä, että asialle oli geneettistäkin pohjaa, niin selkeästi ja johdonmukaisesti juuri tämä pieni ja suloinen lapsi aina valitsi sen manipuloivan ja riitaa lietsovan toimintamallin, jota muut lapset eivät valinneet koskaan.
Oma äitini oli narsisti, ja uskon, että siihen vaikutti voimakkaasti se, että hän joutui niin pienenä ottamaan vastuuta, hänen veljensä taas eivät. Tämä siis sodan aikana. Joten pikemminkin patriarkaalinen yhteiskunta voi edesauttaa naisten narsisimia. En näe sen toteamista naisvihana, koska ilmiö on selvästi olemassa. Koska naisilla on suuri valta lapsiinsa, narsismi purkautuu heihin. Myös isät voivat olla narsisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tällainen tyypillistä narsisteille yleensä, mutta tällaiseen minä törmään kotona: Kaikki minun ehdotukseni tyrmätään. Jos ehdotan, että mennäänkö risteilylle, vastaus on ei. Mutta kun meille tulee kaveri kylään, ja sanoo suunnitelleensa risteilyä, mies sanoo että joo, mekin ollaan just suunniteltu samaa. Tai jos ehdotan seinän maalaamista, hän sanoo ei. Sitten tulee anoppi ja kysyy että oletteko ajatelleet tuota seinää maalata, hän sanoo että tietysti ollaan, sehän on kamalan näköinen.
Ikäänkuin kaikki minun ehdotukseni ovat huonoja, mutta muuttuvat hyväksi heti kun joku muu on ”puolellani”. Varmaan kuka tahansa vieras kaduntallaaja osaisi heitellä hänelle hyviä ideoita, mutta minun suustani ei vain tule mitään järkevää.
Sillä laillahan voisi siis saada tahtonsa lävitse, että laittaa kaverit vihjailemaan asiasta? Ei sitten kehtaa kieltäytyäkään.
Niin, tai puoliso voisi sanoa sille narskulle, että risteilylle ei ainakaan lähdetä, eikä muuten seiniäkään maalata.
Jos narsku kerran tekee kaiken käänteisesti mitä puoliso haluaa, niin tämänkin pitäisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Ei pyydä koskaan anteeksi omasta aloitteestaan. Narsisti-exä oli kadonnut ryyppyreissulle tavoittamattomiin, vaikka meillä oli tarkoitus viettää yö yhdessä. Pyysi anteeksi perseilyään vasta, kun sanoin, että hänen pitää pyytää anteeksi. Toinen narsisit-exä ei koskaan pyytänyt anteeksi, että oli pettänyt minua. Katkaisin välit kokonaan.
-Väittää omia mokiaan toisten aiheuttamiksi. Olin narsisti-exäni ja tämän kaverin kanssa baarissa. Exä unohti, että olen siellä heidän kanssaan. Sanoi, että unohdus oli kaverinsa syytä ja käski lyömään tätä poskelle. En lyönyt, vaan painuin yksin kotiin. Exä laittoi parin päivän päästä viestiä, että miten meni kotimatka ja alkoi jauhaa siitä millainen loppuilta heillä oli kaverinsa kanssa, joka meni exälleni yötä. En ole enää luojan kiitos tekemisissä näiden ihmisten kanssa.
-Täällä olikin hovin kokoamisesta. Kokoaa itselleen hovin helposti manipuloitavista henkilöistä. Exäni oli porukan vanhin ja nuoremmat pojat kuuntelivat hänen juttujaan palvova katse silmissään. Olin itse samanikäinen kuin exä ja aloin tuota touhua katsellessa tajuta, miten pimeitä exän jutut olivat ja kävi sääliksi, kun nuoret pojat kuuntelevat niitä hulluja juttuja aivan tosissaan. Exäni mielestä mm. alt-righ-liike ja Jordan Peterson olivat mahtavia juttuja, joihin hän perusti elämänarvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset eivät oikeasti auta. He eivät edes tunnista narsistia. Ihmisiä elää kamalissa oloissa, suhteissa missä on henkistä ja fyysisistä väkivaltaa, pelkoa päivästä toiseen ja tammikuussa heillä alkaa vielä työttömien kuritus. Elämä täyttä helvettiä.
Ei viranomainen voi tunnistaa narsistia, koska narsisti käyttäytyy oikein miellyttävästi viranomaisten nähden. Ja pakkohan viranomaisen on perustaa toimensa sille, mitä heidän tietensä tapahtuu.
Narsisti on taitava käyttämään systeemiä hyväkseen, ja tunteiden puuttuminen auttaa häntä esiintymään edukseen. Se omituisia soperteleva hermoraunio on se uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä sodan aikaan tai sen jälkeen syntyneitä narsisteja on Suomi täynnä. He ovat lapsena jääneet paitsi lapsen tarvitsemaa huomiota ja huolenpitoa, elämä oli silloin kurjuutta ja köyhyyttä täynnä, vanhemmat keskittyivät selviytymiseen. Isät saattoivat olla sodassa traumatisoituneita, jotka eivät saaneet apua. Eli ei voi kauhalla vaatia, jos lusikalla on annettu. Tällaiset persoonallisuus häiriöt voivat siirtyä jopa kolmanteen tai neljänteen polveen, jos kukaan suvussa ei tajua ketjua katkaista. Eli hoida itsesi kuntoon, kohtele lapsiasi hyvin ja katkaise ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viranomaiset eivät oikeasti auta. He eivät edes tunnista narsistia. Ihmisiä elää kamalissa oloissa, suhteissa missä on henkistä ja fyysisistä väkivaltaa, pelkoa päivästä toiseen ja tammikuussa heillä alkaa vielä työttömien kuritus. Elämä täyttä helvettiä.
Ei viranomainen voi tunnistaa narsistia, koska narsisti käyttäytyy oikein miellyttävästi viranomaisten nähden. Ja pakkohan viranomaisen on perustaa toimensa sille, mitä heidän tietensä tapahtuu.
Narsisti on taitava käyttämään systeemiä hyväkseen, ja tunteiden puuttuminen auttaa häntä esiintymään edukseen. Se omituisia soperteleva hermoraunio on se uhri.
Monen naisen on pakko odottaa, että nuorin lapsi täyttää 18 - vuotta.
Itse olen päättänyt, että huolehdin loppuelämän vain omasta itsestäni ja teen kivoja harrastusjuttuja esim. käsitöitä sellaisen helvetin olen kokenut.
Voisin ehkä seurustella jonkun miehen kanssa, mutta en kovin iso kokoisen, koska olen oppinut pelkäämään isokokoisia miehiä. Naimisiin en mene enkä muuta samaan asuntoon, pääsen heti miehestä eroon, jos jotain pelottavaa tapahtuu.
Omasta kokemuksestani narsisti ei paljoa kysele uhrinsa asioista, vaan jauhaa ja jauhaa omista asioistaan, joilla voi leveillä. Rikkaat vanhemmat olivat narsisti-exäni kestopuheenaihe. Kaikessa puheessa on muutenkin oudon mahtipontinen sävy. Jos hän tuli vierailulle toisesta kaupungista, niin ilmoitti: "Olen saapunut." Ihan kuin olisi joku keisari, joka saapuu kaupunkiin. Vanhempien omistamat talot olivat "kiinteistöimperiumi" hänen puheissaan. Hän puhui seurueestaan "eliittinä" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsismi ei periydy geeneissä, mutta lapsuus narsistivanhemman kanssa altistaa narsismille joko niin, että lapsesta itsestä kasvaa narsistinen tai sitten yliempaattinen, joka löytää itsensä suhteesta narsistin kanssa.
Narsistiset piirteet tuppaavat myös korostumaan iän myötä, kovissa stressitilanteissa tai vastaavasti kun tulee menestystä.
Ja haluaisin korjata nyt yhden asian, ja se on tämä narsistien läheisten leimaaminen tossukoiksi ja kynnysmatoiksi. Narsisteille pinnalliset asiat kuten ulkonäkö, status ja äly ovat yleensä tärkeitä asioita. He haluavat kumppaneikseen ihmisen, joka asettaa heidät ulospäin hyvään valoon. Kumppaneiksi valikoituu herkästi ne kauneimmat, kilteimmät ja menestyvimmät, ei suinkaan kynnysmatot. Se on kuitenkin vuosien manipulaation ja rikkinäisen kiintymyssuhteen tulos, jossa siitä kumppanista tulee juurikin se mauton ja hajuton kynnysmatto. Voit olla malli ja lääkäri, ja silti löytää itsesi narsistisesta suhteesta - tai juuri siksi. Usein kyllä taustalta löytyy myös muita narsistisia suhteita ja lapsuudenperhettä. On ison työn takana tunnistaa tilanne ja muuttaa tuota mallia.
Narsismi syntyy aina lapsuuden kaltoinkohteluista, ja on sidoksissa lapsen symbioottiseen vaiheeseen äidin kanssa. Jos lapsen tunteisiin ei vastata eikä niitä tunnisteta, lapsella ei ole tervettä kasvualustaa eikä samaistumiskohteita. Lasta ei kohdata persoonana. - Tämä on se alku, josta kaikki versoo.
Tämähän on kyllä se vallitseva teoria, mutta eikös siinä haiskahdakin freudilainen perinne ja naisviha? Että niinku äidin vika kaikki tyynni?
Omassa suvussa on narsisteja ja ei-narsisteja. Nuorin narsistisista persoonista oli selvästi narsistinen jo taaperoiässä, kun siskonsa taas ei lainkaan osoittanut narsistisuuden merkkejä. Näytti ihan siltä, että asialle oli geneettistäkin pohjaa, niin selkeästi ja johdonmukaisesti juuri tämä pieni ja suloinen lapsi aina valitsi sen manipuloivan ja riitaa lietsovan toimintamallin, jota muut lapset eivät valinneet koskaan.
Oma äitini oli narsisti, ja uskon, että siihen vaikutti voimakkaasti se, että hän joutui niin pienenä ottamaan vastuuta, hänen veljensä taas eivät. Tämä siis sodan aikana. Joten pikemminkin patriarkaalinen yhteiskunta voi edesauttaa naisten narsisimia. En näe sen toteamista naisvihana, koska ilmiö on selvästi olemassa. Koska naisilla on suuri valta lapsiinsa, narsismi purkautuu heihin. Myös isät voivat olla narsisteja.
Aikamoisia johtopäätöksiä etenkin, kun et ole ollut paikalla. Kyllä, varmasti sodan aikana moni lapsi joutui ottamaan enemmän vastuuta kuin olisi ollut kohtuullista. Mutta kyseenalaistaisin kyllä narsistin kertomuksen asiasta. Oman roolin korostaminen ja muiden mitätöinti on itsessään narsistille äärimmäisen tyypillistä käytöstä. Samoin se, että tuntee olleensa jotenkin ihan erityisen kaltoinkohdeltu, ja oikeutettu hyvitykseen myös ihan muilta ihmisiltä. Juuri tyyliin oman lapsen pitää ymmärtää aivan loputtomiin narsistin käytöstä, koska narsisti yksin piti perhettä pystyssä koko sodan ajan. Ei siis ole narsistin vika, että hän kohtelee lapsiaan kuin vieraita sikoja, vaan päin vastoin lasten tulee omistaa elämänsä narsistin palvelemiselle.
Ei voi tietää, miten asiat oikeasti menivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkää selittää kaiken omasta mielestään kiinnostavasta asiasta, muttei anna tilaa toiselle esittää asiasta kysymyksiä tahi muuten pysty vuorovaikutteiseen keskusteluun.
Höpöttää vain, eikä näe, kiinnostaako kyseinen asia millään tavoin ketään muuta kuin itse tätä narskua.
Ongelman punainen lanka on tosiaan juuri tuo vastavuoroisuuden ja aidon vuorovaikutuksen puute, vaikka käytös ilmenisikin eri tavoin (puheliaisuus vstn mykkyys).
Ap
Kuin akateemisen ohjaajan kanssa keskustelu. Koskaan ei välttämättä koe, että mikään sanottu on saanut vastakaikua, paitsi suostuminen ilmaistöihin. Sekin ehkä vastahankaisesti, jos ohjaaja kokee, ettei työ ehkä ole hänen palkallisen aikansa arvoista. Mitään muita keskusteluja ei tietenkään voi käydä.
Ap. Aloituksesi kuulostaa ihan ex-mieheltäni. Onneksi häivyin jo 15 vuotta sitten. Henkinen alistaminen hiljaisesti oli yhtä helvettiä. Mistään ei puhuttu, kaikki oli kuitenkin minun syytä jne..... Kaikki vaan "annettiin ymmärtää" jotenkin. Oksettaa vieläkin :)
Kahdeksan vuotta elämästi ns. menetin ja elämä on lyhyt. Nyt kaikki ok.
Kehoitan kaikkia tuollaisten ihmisten kanssa olevia ottamaan mitä pikimmin hatkat ja nopeasti.
Viranomaiset eivät oikeasti auta. He eivät edes tunnista narsistia. Ihmisiä elää kamalissa oloissa, suhteissa missä on henkistä ja fyysisistä väkivaltaa, pelkoa päivästä toiseen ja tammikuussa heillä alkaa vielä työttömien kuritus. Elämä täyttä helvettiä.