Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

MInulle narsistit on jonkinlainen huvittava haaste. Mielenkiintoista seurata niitä kaikkia temppuja ja manipulaatiota mitä ne aina yrittävät. On minuunkin yritetty mutta ei siitä tule mitään kun osaan olla tarvittaessa aika häijy ihminen.

Ja joo on minussakin narsistin piirteitä. Olen myös autisti, 14/15 oli nettitestin tulos. Ehkä siksi narsistit ei ole minulle ongelma. Yleensä ihmiset ei yritä minun kanssa mitään, jotenkin ne tajuaa ettei se kannata. 

Narsisti liittyy keskimääräistä korkeampaan älykkyyteen. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä muita paremmaksi kun huomaa ymmärtävänsä asioita joita muut eivät tajua

Ei narsismilla ja älykkyydellä ole tekemistä toistensa kanssa. Narsismi on traumareaktio lapsuudessa syntyneeseen pitkäkestoiseen kaltoinkohteluun. Eikä kaltoinkohtelu ole siis ainoastaan fyysistä väkivaltaa. Myös lapsen jalustalle asettaminen on lapselle kaltoinkohtelua. Sellainen toiminta, jossa lasta ei kohdata ihmisenä, vaan joko Jumalasta seuraavana tai sitten maan matostakin arvottomampana. Tai ehkä vaihtelua näiden väliltä. Tällaisesta lähtökohdasta voi syntyä narsisti tai läheisriippuvainen. Molemmilla yhteistä on, että syvällä sisimmässä on lapselle syntynyt kokemus siitä, että hän omana itsenään on arvoton. Siksi läheisriippuvaiset ja narsistit vetävät toisiaan puoleen, kun ovat saman kolikon kääntöpuolet. Narsisti voi ehkä harjaantumattomaan silmään vaikuttaa älykkäämmältä. Tämä johtuu siitä, että normaalisti kehittyneellä ihmisellä käyttäytymistä ohjaa empatia ja moraali, mutta narsistilla se jäi kehittymättä trauman seurauksena. Siksi hän toimii sen mukaan, mikä tuo hänelle itselleen maksimaalisen hyödyn, ja voi vaikuttaa selviytyvän voittajana tilanteesta kuin tilanteesta. Narsisti on kuitenkin traumatisoitunut ihminen, jonka kehitys ja persoona ei ole päässyt kehittymään ja puhkeamaan kukkaan. Hän on kävelevä kuori, ego, ei persoona, ja tuntee vain ohimenevää mielihyvää parhaimmillaan. Pääosin tunnemaailma on negatiivinen ja hän kokee aina olevansa uhri joka tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti läpi työpäivänsä tapahtumia. Korostaen omaa erinomaisuuttaan ja toisten tyhmyyttä, huonoutta jne. Ottaa saamansa palautteen henkilökohtaisina kohtuuttomina hyökkäyksinä eli ei kestä minkäänlaista arviointia saati arvostelua. Puheripuli omista tekemisistä. Vastavuoroisesti ei kysy toiselta mitään, eikä kiinnosta kumppanin kuulumiset. 

Ekosentrinen ja itsekäs, lapsellinen ja jääräpäinen kaikissa tekemisissään. Ei anna periksi väärässä ollessaan vaan kääntää senkin ihmeellisesti kumppanin syyksi / viaksi. 

Erotilanteissa äärettämän kostonhimoinen, irtipäästämätön, vainoaja. Esiintyy erinomaisena ja haluttuna, mutta ei pääse elämässään vuosikausiin eteenpäin tai saa aikaiseksi pysyvää uutta ihmissuhdetta. 

Yhdellä sanalla sanottuna, kun tällaisen yksilön kanssa hoksaa olevansa suhteessa, on viisainta ottaa EXIT heti ja eleettömästi ja varmasti. 

Meilläkin miehellä on oma harrastus tärkeä. Keskustella hänen kanssaan ei voi, koska hermostuu heti. Ikinä ei käydä yhdessä missään esim. baarissa tai tansseissa.

Houkuttele hänet lakanatansseihin =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ei periydy geeneissä, mutta lapsuus narsistivanhemman kanssa altistaa narsismille joko niin, että lapsesta itsestä kasvaa narsistinen tai sitten yliempaattinen, joka löytää itsensä suhteesta narsistin kanssa.

Narsistiset piirteet tuppaavat myös korostumaan iän myötä, kovissa stressitilanteissa tai vastaavasti kun tulee menestystä.

Ja haluaisin korjata nyt yhden asian, ja se on tämä narsistien läheisten leimaaminen tossukoiksi ja kynnysmatoiksi. Narsisteille pinnalliset asiat kuten ulkonäkö, status ja äly ovat yleensä tärkeitä asioita. He haluavat kumppaneikseen ihmisen, joka asettaa heidät ulospäin hyvään valoon. Kumppaneiksi valikoituu herkästi ne kauneimmat, kilteimmät ja menestyvimmät, ei suinkaan kynnysmatot. Se on kuitenkin vuosien manipulaation ja rikkinäisen kiintymyssuhteen tulos, jossa siitä kumppanista tulee juurikin se mauton ja hajuton kynnysmatto. Voit olla malli ja lääkäri, ja silti löytää itsesi narsistisesta suhteesta - tai juuri siksi. Usein kyllä taustalta löytyy myös muita narsistisia suhteita ja lapsuudenperhettä. On ison työn takana tunnistaa tilanne ja muuttaa tuota mallia.

Narsismi syntyy aina lapsuuden kaltoinkohteluista, ja on sidoksissa lapsen symbioottiseen vaiheeseen äidin kanssa. Jos lapsen tunteisiin ei vastata eikä niitä tunnisteta, lapsella ei ole tervettä kasvualustaa eikä samaistumiskohteita. Lasta ei kohdata persoonana. - Tämä on se alku, josta kaikki versoo.

Tämähän on kyllä se vallitseva teoria, mutta eikös siinä haiskahdakin freudilainen perinne ja naisviha? Että niinku äidin vika kaikki tyynni?

Omassa suvussa on narsisteja ja ei-narsisteja. Nuorin narsistisista persoonista oli selvästi narsistinen jo taaperoiässä, kun siskonsa taas ei lainkaan osoittanut narsistisuuden merkkejä. Näytti ihan siltä, että asialle oli geneettistäkin pohjaa, niin selkeästi ja johdonmukaisesti juuri tämä pieni ja suloinen lapsi aina valitsi sen manipuloivan ja riitaa lietsovan toimintamallin, jota muut lapset eivät valinneet koskaan.

En näe tässä mitään naisvihaa. Ihan luontevaa ajatella, että äidin väärinkäytökset vaikuttavat vahvasti lapsen tulevaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti läpi työpäivänsä tapahtumia. Korostaen omaa erinomaisuuttaan ja toisten tyhmyyttä, huonoutta jne. Ottaa saamansa palautteen henkilökohtaisina kohtuuttomina hyökkäyksinä eli ei kestä minkäänlaista arviointia saati arvostelua. Puheripuli omista tekemisistä. Vastavuoroisesti ei kysy toiselta mitään, eikä kiinnosta kumppanin kuulumiset. 

Ekosentrinen ja itsekäs, lapsellinen ja jääräpäinen kaikissa tekemisissään. Ei anna periksi väärässä ollessaan vaan kääntää senkin ihmeellisesti kumppanin syyksi / viaksi. 

Erotilanteissa äärettämän kostonhimoinen, irtipäästämätön, vainoaja. Esiintyy erinomaisena ja haluttuna, mutta ei pääse elämässään vuosikausiin eteenpäin tai saa aikaiseksi pysyvää uutta ihmissuhdetta. 

Yhdellä sanalla sanottuna, kun tällaisen yksilön kanssa hoksaa olevansa suhteessa, on viisainta ottaa EXIT heti ja eleettömästi ja varmasti. 

Meilläkin miehellä on oma harrastus tärkeä. Keskustella hänen kanssaan ei voi, koska hermostuu heti. Ikinä ei käydä yhdessä missään esim. baarissa tai tansseissa.

Houkuttele hänet lakanatansseihin =)

Ei tarvitse, seksiä mies haluaa kyllä joka päivä, se onkin oikeastaan ainoa asia mitä hän haluaa. Minun raskausarvet ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti läpi työpäivänsä tapahtumia. Korostaen omaa erinomaisuuttaan ja toisten tyhmyyttä, huonoutta jne. Ottaa saamansa palautteen henkilökohtaisina kohtuuttomina hyökkäyksinä eli ei kestä minkäänlaista arviointia saati arvostelua. Puheripuli omista tekemisistä. Vastavuoroisesti ei kysy toiselta mitään, eikä kiinnosta kumppanin kuulumiset. 

Ekosentrinen ja itsekäs, lapsellinen ja jääräpäinen kaikissa tekemisissään. Ei anna periksi väärässä ollessaan vaan kääntää senkin ihmeellisesti kumppanin syyksi / viaksi. 

Erotilanteissa äärettämän kostonhimoinen, irtipäästämätön, vainoaja. Esiintyy erinomaisena ja haluttuna, mutta ei pääse elämässään vuosikausiin eteenpäin tai saa aikaiseksi pysyvää uutta ihmissuhdetta. 

Yhdellä sanalla sanottuna, kun tällaisen yksilön kanssa hoksaa olevansa suhteessa, on viisainta ottaa EXIT heti ja eleettömästi ja varmasti. 

Meilläkin miehellä on oma harrastus tärkeä. Keskustella hänen kanssaan ei voi, koska hermostuu heti. Ikinä ei käydä yhdessä missään esim. baarissa tai tansseissa.

Houkuttele hänet lakanatansseihin =)

Ei tarvitse, seksiä mies haluaa kyllä joka päivä, se onkin oikeastaan ainoa asia mitä hän haluaa. Minun raskausarvet ei haittaa.

Ainut asia mistä mies minulle puhuu on seksi, sitä se haluaa joka päivä.

Jos meinaan lähteä, kun nuorin lapsi täyttää 18 - vuotta niin en tiedä käykö se miehelle vai hermostuuko ja minun käy huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kerro kirjoitti:

Minä olen narsisti ja vaimoni myös. Tullaan keskenään toimeen mutta ei juurikaan muiden ihmisten kanssa. Narsistin ainoa järkevä vaihtoehto on pariutua toisen narsistin kanssa. Silloin ei tule satutettua toista. Narsisti ei halua satuttaa mutta se menee siihen jos kumppani on luonteeltaan heikompi. Narsismi on sairaus. Narsisti ei voi itselleen mitään. Sen takia harmittaa miten paljon narsisteja haukutaan. Ja exiä haukutaan erittäin yleisesti narsistiksi vailla mitään totuutta. Narsistista saa parhaimman kumppanin kuhan on narsisti itse.

"Narsisti ei halua satuttaa mutta se menee siihen jos kumppani on luonteeltaan heikompi"

Tämä on juuri se järkyttävän sairas ajatusmalli. Vähän kuin mitä leffoissa on nähnyt, että toisen henkihievereihin pahoinpidellyt narsisti syyttää itkien sitä pahoinpideltyä puolisoaan siitä, että "katso nyt, mitä sinä ajoit minut tekemään, kun teit niin ja näin - olet sellainen ja sellainen" "Sinä sait minut tappaamaan sinut, voi että sentään kun sinä olet sellainen etkä tehnyt kuten minä haluan ja sanon"

Narsisti siirtää kamalasta käytöksestään syyn toisen niskoille eikä ota vastuuta siitä, että on itse tehnyt väärin. Se on ihan sama, millainen se toinen on. "Heikko" tai "vahva". Narsisti on sairas ja sadistinen ja haluaa vahingoittaa. On kuin eläin vailla oikeudentajua ja empatiaa. Tekee kaikkensa siinä onnistuakseen, että saa lannistettua toisen ja painettua alas.

Mutta jos oikeasti olet mitä sanot, ethän sinä ikinä myönnä omia virheitäsi tai pyydä anteeksi. Siis ihan aidosti ja oikeasti. Näytellä kyllä osaat. Vika on aina siinä toisessa kun olet saanut jonkun raivokohtauksen tai kohdellut muita todella ilkeästi ja loukkaavasti.

Narsisti myös pitää heikkoutena ihan eri asioita kuin normaali ihminen. 

Se on vahvuutta, ettei tarvitse yrittää tuhota kaikkia muita, tavoitella jatkuvasti omaa etuaan, pystyy olemaan kostamatta, on kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Se on vahvuutta, että ihminen pystyy asettumaan narsistin temppujen yläpuolelle eikä lähde mukaan henkiseen tai fyysiseen painiin vailla sääntökirjaa.

Narsisti kuitenkin näkee tuon kaiken heikkoutena ja halveksii sitä. 

Naulan kantaan!

Narsisti pitää "vahvuutena" pelottavaa valtaa, fyysistä voimaa, kykyä alistaa toiset (raivoamalla, tappelemalla tai henkisesti), kykyä manipuloida ja saada muut kontrolliinsa kuin koirat. Hän pitää vahvuutena voittamista (keinolla millä hyvänsä), kieroutta, oveluutta ja kykyä valehdella kirkkain silmin hyötyä saadakseen. Kun hän valehtelee ja jos joku ne valheet uskoo, hän pitää sitä toista tyhmänä - ja näkee sen taas itselleen "vahvuutena" ja "voittona".

Ennen kaikkea narsistin "vahvuus" rakentuu sen varaan, että sitä tavoitellaan muita lannistamalla, lyttäämällä ja alistamalla. "Vahvuus" ja hyvä itsetunto eivät rakennu terveellä tavalla, vaan narsisti tarvitsee siihen muiden alistamista. Kaukana terveellä tavalla vahvasta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti läpi työpäivänsä tapahtumia. Korostaen omaa erinomaisuuttaan ja toisten tyhmyyttä, huonoutta jne. Ottaa saamansa palautteen henkilökohtaisina kohtuuttomina hyökkäyksinä eli ei kestä minkäänlaista arviointia saati arvostelua. Puheripuli omista tekemisistä. Vastavuoroisesti ei kysy toiselta mitään, eikä kiinnosta kumppanin kuulumiset. 

Ekosentrinen ja itsekäs, lapsellinen ja jääräpäinen kaikissa tekemisissään. Ei anna periksi väärässä ollessaan vaan kääntää senkin ihmeellisesti kumppanin syyksi / viaksi. 

Erotilanteissa äärettämän kostonhimoinen, irtipäästämätön, vainoaja. Esiintyy erinomaisena ja haluttuna, mutta ei pääse elämässään vuosikausiin eteenpäin tai saa aikaiseksi pysyvää uutta ihmissuhdetta. 

Yhdellä sanalla sanottuna, kun tällaisen yksilön kanssa hoksaa olevansa suhteessa, on viisainta ottaa EXIT heti ja eleettömästi ja varmasti. 

Meilläkin miehellä on oma harrastus tärkeä. Keskustella hänen kanssaan ei voi, koska hermostuu heti. Ikinä ei käydä yhdessä missään esim. baarissa tai tansseissa.

Houkuttele hänet lakanatansseihin =)

Ei tarvitse, seksiä mies haluaa kyllä joka päivä, se onkin oikeastaan ainoa asia mitä hän haluaa. Minun raskausarvet ei haittaa.

Ainut asia mistä mies minulle puhuu on seksi, sitä se haluaa joka päivä.

Jos meinaan lähteä, kun nuorin lapsi täyttää 18 - vuotta niin en tiedä käykö se miehelle vai hermostuuko ja minun käy huonosti.

Olen arponut tuota asiaa, että käykö huonosti, jos yritän lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti läpi työpäivänsä tapahtumia. Korostaen omaa erinomaisuuttaan ja toisten tyhmyyttä, huonoutta jne. Ottaa saamansa palautteen henkilökohtaisina kohtuuttomina hyökkäyksinä eli ei kestä minkäänlaista arviointia saati arvostelua. Puheripuli omista tekemisistä. Vastavuoroisesti ei kysy toiselta mitään, eikä kiinnosta kumppanin kuulumiset. 

Ekosentrinen ja itsekäs, lapsellinen ja jääräpäinen kaikissa tekemisissään. Ei anna periksi väärässä ollessaan vaan kääntää senkin ihmeellisesti kumppanin syyksi / viaksi. 

Erotilanteissa äärettämän kostonhimoinen, irtipäästämätön, vainoaja. Esiintyy erinomaisena ja haluttuna, mutta ei pääse elämässään vuosikausiin eteenpäin tai saa aikaiseksi pysyvää uutta ihmissuhdetta. 

Yhdellä sanalla sanottuna, kun tällaisen yksilön kanssa hoksaa olevansa suhteessa, on viisainta ottaa EXIT heti ja eleettömästi ja varmasti. 

Meilläkin miehellä on oma harrastus tärkeä. Keskustella hänen kanssaan ei voi, koska hermostuu heti. Ikinä ei käydä yhdessä missään esim. baarissa tai tansseissa.

Houkuttele hänet lakanatansseihin =)

Ei tarvitse, seksiä mies haluaa kyllä joka päivä, se onkin oikeastaan ainoa asia mitä hän haluaa. Minun raskausarvet ei haittaa.

Ainut asia mistä mies minulle puhuu on seksi, sitä se haluaa joka päivä.

Jos meinaan lähteä, kun nuorin lapsi täyttää 18 - vuotta niin en tiedä käykö se miehelle vai hermostuuko ja minun käy huonosti.

Olen arponut tuota asiaa, että käykö huonosti, jos yritän lähteä.

Mieheni on vielä isokokoinen eli en kyllä tule pärjäämään, jos mies niin päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ei periydy geeneissä, mutta lapsuus narsistivanhemman kanssa altistaa narsismille joko niin, että lapsesta itsestä kasvaa narsistinen tai sitten yliempaattinen, joka löytää itsensä suhteesta narsistin kanssa.

Narsistiset piirteet tuppaavat myös korostumaan iän myötä, kovissa stressitilanteissa tai vastaavasti kun tulee menestystä.

Ja haluaisin korjata nyt yhden asian, ja se on tämä narsistien läheisten leimaaminen tossukoiksi ja kynnysmatoiksi. Narsisteille pinnalliset asiat kuten ulkonäkö, status ja äly ovat yleensä tärkeitä asioita. He haluavat kumppaneikseen ihmisen, joka asettaa heidät ulospäin hyvään valoon. Kumppaneiksi valikoituu herkästi ne kauneimmat, kilteimmät ja menestyvimmät, ei suinkaan kynnysmatot. Se on kuitenkin vuosien manipulaation ja rikkinäisen kiintymyssuhteen tulos, jossa siitä kumppanista tulee juurikin se mauton ja hajuton kynnysmatto. Voit olla malli ja lääkäri, ja silti löytää itsesi narsistisesta suhteesta - tai juuri siksi. Usein kyllä taustalta löytyy myös muita narsistisia suhteita ja lapsuudenperhettä. On ison työn takana tunnistaa tilanne ja muuttaa tuota mallia.

Narsismi syntyy aina lapsuuden kaltoinkohteluista, ja on sidoksissa lapsen symbioottiseen vaiheeseen äidin kanssa. Jos lapsen tunteisiin ei vastata eikä niitä tunnisteta, lapsella ei ole tervettä kasvualustaa eikä samaistumiskohteita. Lasta ei kohdata persoonana. - Tämä on se alku, josta kaikki versoo.

Tämähän on kyllä se vallitseva teoria, mutta eikös siinä haiskahdakin freudilainen perinne ja naisviha? Että niinku äidin vika kaikki tyynni?

Omassa suvussa on narsisteja ja ei-narsisteja. Nuorin narsistisista persoonista oli selvästi narsistinen jo taaperoiässä, kun siskonsa taas ei lainkaan osoittanut narsistisuuden merkkejä. Näytti ihan siltä, että asialle oli geneettistäkin pohjaa, niin selkeästi ja johdonmukaisesti juuri tämä pieni ja suloinen lapsi aina valitsi sen manipuloivan ja riitaa lietsovan toimintamallin, jota muut lapset eivät valinneet koskaan.

En näe tässä mitään naisvihaa. Ihan luontevaa ajatella, että äidin väärinkäytökset vaikuttavat vahvasti lapsen tulevaisuuteen. 

Selvä, et näe siinä mitään naisvihaa. Kertooko se siitä opista, että juuri äidistä johtuu suurin osa tai kaikkikin aikuisen ihmisen ongelmat ja huono käytös? Vai kertooko jotain sinusta, että et näe tässä ongelmaa?

Lapsillahan ON isäkin. Eikä aikuisen ihmisen elämä ole pelkkää lapsuuden seurausta. Edelleen, lapsi ja aikuinen ovat monen muunkin asian vaikutuspiirissä kuin äidin.

Ja viimeisenä: karmeimmillakin äideillä on kuitenkin myös ihan normaaleja, empaattisia lapsia. Jos mietit tuttavapiirisi kolkoimman persoonan, ovatko hänen lapsensa varmasti viallisia? Toki siis vain, jos _äiti_ on kolkko, isällä ei ole merkitystä?

Auttoiko mikään edellisistä havaitsemaan naisvihaa väitteessä, että äitiä on aina syyttäminen?

Se on ikäänkuin pakon sanelemaa kun hän on oma äitini. Olen eka lapsi kolmesta ja kahta muuta kehutaan maasta taivaisiin, minua ei koskaan. Kirjahyllyssäkin on valokuvat kahdesta muusta lapsesta mutta ei minusta. 

Ylipäätään tietynlainen pienissä asioissa esiintyvä itsekeskeisyys ja kyvyttömyys nähdä muita. Puhe on aika pientä verrattuna toimintaan, mutta tutulta kuullostaa.

Yksikin tapailusuhde oli ykkösluokan ääliö, ja se paljastui onneksi nopeasti. Kaikki mitä hän teki tai sanoi oli jotenkin sellaista, että hän toimi kaikenaikaa hyvin arvaamattomasti ja ennakoimattomasti. Jos siis soittaisin nyt kenelle tahansa kaverilleni, että hei, missä olet, ja kaveri vastaa olevansa vaikka Triplassa, ja sanoisin siihen, että olen itsekin tulossa sinne pian. Todennäköisesti kaveri tajuaisi vinkin ja jäisi odottamaan tai sanoisi, että nyt ei ehdi. 

Tämä esimerkki tapahtui tämän miehen kanssa. Hän kertoi olevansa Hansassa. Sanoin tulevani sinne pian, mutta ihan kuin tietoisesti mies skippasi viestini. Kun olin kortteerissa, ja kysyin missä hän on, niin hän vastasi lähteneensä Skanssiin. Ensimmäistä kertaa pidin omana syynäni, etten informoinut tarpeeksi tarkasti, mutta hyvin pian valkeni, ettei hän ottanut menojani ollenkaan huomioon eikä tullut koskaan ottamaan. 

Myöhemmin kun jäin joku perjantai vapaille, niin hän yksin päätti haluavansa olla yksin vaikka tiesi, että viikonlopusta oli puhuttu. Suutuin totta kai tuollaisesta tuuliviireilystä. Seuraavana aamuna hän soitti hyvin maireana, ja halusi sopia eilisen riidan mutta ei vahingossakaan ottaakseen vastuuta tapaamisten perumisesta vaan ilmoittaakseen, että hänellä on tässä poikien ilta ja hän menee sinne. Eli hänen piti olla kaikin tavoin niskan päällä. Lähdin sitten omien kavereitteni kanssa baariin, niin hän pölähti samaan pöytään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja hänen kaverit ihmetteli miksi minua ei ollut näkynyt alkuillasta. 

Ja samaa rataa koko suhde. Pelkkää miehen yksinpuheluna tehtyä valtataistelua, jossa hän syyllisti minua minkä ehtii. Näin, että hän seurustelee taas uuden ihmisen kanssa, ja 

Kovin täällä keittiöpsykologit narsisteiksi ihmisiä luokittelee, vaikka myös asperger, tai siis autismikirjon häiriö sopii kuvaukseen. Ei se vielä narsistiksi tee, jos mielenkiinnon kohteet on kapeat ja haluaa vain niistä puhua.

Asperger-lapsen isä kirjoitti:

Kovin täällä keittiöpsykologit narsisteiksi ihmisiä luokittelee, vaikka myös asperger, tai siis autismikirjon häiriö sopii kuvaukseen. Ei se vielä narsistiksi tee, jos mielenkiinnon kohteet on kapeat ja haluaa vain niistä puhua.

Lista narsistin käytösmalleista:

Mahtailevuus

Huomiohakuisuus

Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä

Väkivaltainen

Empatian puute

Lapsellisuus

Suuruuskuvitelmat

Manipuloivuus

Epärehellisyys

Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä

Impulsiivisuus

Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)

Hovin kokoaminen

Mustamaalaaminen

Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat

Mitätöinti

Stalkkeroiminen

Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen

Valehteleminen

Mustasukkaisuus

Harha-ajatukset

Listan avulla on helppo tunnistaa narsistinen käytös. Mitä useampi seikka osuu yhteen käytöksen kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ei periydy geeneissä, mutta lapsuus narsistivanhemman kanssa altistaa narsismille joko niin, että lapsesta itsestä kasvaa narsistinen tai sitten yliempaattinen, joka löytää itsensä suhteesta narsistin kanssa.

Narsistiset piirteet tuppaavat myös korostumaan iän myötä, kovissa stressitilanteissa tai vastaavasti kun tulee menestystä.

Ja haluaisin korjata nyt yhden asian, ja se on tämä narsistien läheisten leimaaminen tossukoiksi ja kynnysmatoiksi. Narsisteille pinnalliset asiat kuten ulkonäkö, status ja äly ovat yleensä tärkeitä asioita. He haluavat kumppaneikseen ihmisen, joka asettaa heidät ulospäin hyvään valoon. Kumppaneiksi valikoituu herkästi ne kauneimmat, kilteimmät ja menestyvimmät, ei suinkaan kynnysmatot. Se on kuitenkin vuosien manipulaation ja rikkinäisen kiintymyssuhteen tulos, jossa siitä kumppanista tulee juurikin se mauton ja hajuton kynnysmatto. Voit olla malli ja lääkäri, ja silti löytää itsesi narsistisesta suhteesta - tai juuri siksi. Usein kyllä taustalta löytyy myös muita narsistisia suhteita ja lapsuudenperhettä. On ison työn takana tunnistaa tilanne ja muuttaa tuota mallia.

Narsismi syntyy aina lapsuuden kaltoinkohteluista, ja on sidoksissa lapsen symbioottiseen vaiheeseen äidin kanssa. Jos lapsen tunteisiin ei vastata eikä niitä tunnisteta, lapsella ei ole tervettä kasvualustaa eikä samaistumiskohteita. Lasta ei kohdata persoonana. - Tämä on se alku, josta kaikki versoo.

Tämähän on kyllä se vallitseva teoria, mutta eikös siinä haiskahdakin freudilainen perinne ja naisviha? Että niinku äidin vika kaikki tyynni?

Omassa suvussa on narsisteja ja ei-narsisteja. Nuorin narsistisista persoonista oli selvästi narsistinen jo taaperoiässä, kun siskonsa taas ei lainkaan osoittanut narsistisuuden merkkejä. Näytti ihan siltä, että asialle oli geneettistäkin pohjaa, niin selkeästi ja johdonmukaisesti juuri tämä pieni ja suloinen lapsi aina valitsi sen manipuloivan ja riitaa lietsovan toimintamallin, jota muut lapset eivät valinneet koskaan.

Tätä olen miettinyt. Eikö kuitenkin riitä jos joku on lapsen saatavilla? Oma äitini oli aika tunneköyhä. Isommat sisarukset hän omi, ei antanut isän juuri kasvattaa. Mun kohdalla kävi niin, että toinen vanhemmista sisaruksista ja isä taas ottivat mut siipiensä suojaan. Äiti oli etäinen, mutta oli kuitekin kaksi läheistä.

Asperger-lapsen isä kirjoitti:

Kovin täällä keittiöpsykologit narsisteiksi ihmisiä luokittelee, vaikka myös asperger, tai siis autismikirjon häiriö sopii kuvaukseen. Ei se vielä narsistiksi tee, jos mielenkiinnon kohteet on kapeat ja haluaa vain niistä puhua.

Itselläni on yli 40 vuoden kokemus aiheesta narsistin läheisenä. Väitän tietäväni aiheesta aika paljon, jopa enemmän mitä lääkärit, joilla ei ole yleensä yhtään mitään läheistä kokemusta narsistien sekoiluista ja väkivallasta.

Meillä näkyy lapsuudenperheessä hyvin selkeästi tuo hyvä ja paha- lapsi asetelma. Se purkaantui samalla kun äiti erosi miehestään, ja se ukkeli oli yksi asetelman ylläpitäjistä. Mutta, sen sijaan lähiympäristö ei seuraakaan samalla tavalla esimerkkiä ja sen vaikutukset näkyvät edelleen kun oma lapseni syntyi. Kaikki hänen piirteensä on periytynyt jollain ihmeen vippaskonstilla jostain muualta, ja lapsen kaikki ihanat luonteenpiirteet, nauravaisuus ja oppivaisuus on periytynyt siskoltani eli perheen kultalapselta. Kertaakaan lasta ei ole positiivisessa mielessä verrattu minuun. Sen sijaan anoppilassani he ovat pohtineet näitä asioita mikä oli omalle perheelleni hirvittävä järkytys kun he sattuivat kuulemaan näitä ja joku jo jyrkästi kielsi, että lapsi olisi edes näköiseni.  

Sinänsä hassua, että minua syyllistetään siitä millainen olin lapsena, koska lapsi ei nyt hirveästi voi itseensä vaikuttaa ja puhun nyt 3-8-vuotiaasta. Silloin olin todella itkuinen ja aggressiivinen, mutta se johtui kaltoinkohtelusta jota sain osakseni hyvin paljon pienenä.  Lisäksi aikuisilla oli jokin ihmeellinen tarve hillitä suuttumistani, eli rajojani sai rikkoa aivan vapaasti mutta siihen ei saanut reagoida. Olen nyt lukenut paljon millaista hallaa tuo tekee lapsen psyykeelle.

Onkohan se aikuisten tapa siirtää vastuu pois itsestään vai sitten silkkaa typeryyttä, mutta itse olisin hiljaa ja häpeäisin heidän sijassaan.  Joskus pohdin ystäväni kanssa, että olenkohan mahtanut olla samanlainen kaikesta innostuva iloinen luonne kuin lapseni on nyt, mutta se nujerrettiin - itse kun en kotona saanut sen enempää hoivaa kuin turvaakaan, ja sain aika pitkälti näkyä mutta en kuulua. Minulta myös tapettiin hyvin nopeasti ilo ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan olemiseeni, ja hallitseminen päättyi vasta kun muutin toiselle paikkakunnalle. Nykyisin nuo pakolliset sukutapaamiset vain ärsyttävät enemmän. Äitini yritti pari kertaa myös mollata minua ja vetää miestäni näihin mukaan, mutta tyrmistyi nopeasti huomattuaan miten ei onnistunutkaan siinä.

Vierailija kirjoitti:

Asperger-lapsen isä kirjoitti:

Kovin täällä keittiöpsykologit narsisteiksi ihmisiä luokittelee, vaikka myös asperger, tai siis autismikirjon häiriö sopii kuvaukseen. Ei se vielä narsistiksi tee, jos mielenkiinnon kohteet on kapeat ja haluaa vain niistä puhua.

Lista narsistin käytösmalleista:

Mahtailevuus

Huomiohakuisuus

Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä

Väkivaltainen

Empatian puute

Lapsellisuus

Suuruuskuvitelmat

Manipuloivuus

Epärehellisyys

Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä

Impulsiivisuus

Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)

Hovin kokoaminen

Mustamaalaaminen

Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat

Mitätöinti

Stalkkeroiminen

Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen

Valehteleminen

Mustasukkaisuus

Harha-ajatukset

Listan avulla on helppo tunnistaa narsistinen käytös. Mitä useampi seikka osuu yhteen käytöksen kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on narsisti.

No joo, onhan tuossa kyllä listaa, ja jos jollain aikuisella on nuo kaikki pielessä niin ei kyllä todellakaan kuulosta hyvältä. Alkupäässä vain juttua oli enemmänkin juttujen köyhyydestä ja huonoista vuorovaikutustaidoista ja se viittasi aivan muuhun. Myönnän, en lukenut kaikkia sivuja.

Asperger-lapsen isä kirjoitti:

Kovin täällä keittiöpsykologit narsisteiksi ihmisiä luokittelee, vaikka myös asperger, tai siis autismikirjon häiriö sopii kuvaukseen. Ei se vielä narsistiksi tee, jos mielenkiinnon kohteet on kapeat ja haluaa vain niistä puhua.

Ystävä kallis, ei täällä ole mitään yhtä yhtenäistä määritelmää. Ja lapsethan ovat aina jossain määrin narsistisia, se kuuluu kehitysvaiheeseen.

Ei kannata ottaa itseensä keskustelua, joka ei mitenkään liity aspergeriin.

En tunne aspergeria kovinkaan hyvin, mutta ymmärtääkseni asperger-ihminen ei ole ilkeä, vaikka tietyissä tilanteissa on helposti ”törppö” sosiaalisesti? Narsistinen ihminen taas on nimenomaan klassisesti paha, siis haluaa muille pahaa ilman mitään ymmärrettävää syytä. Narsistit ovat varmastikin tosimaailman kimmoke saduille, joissa puidaan pahuutta, oli kyse sitten Lumikin tai Tuhkimon äitipuolesta, Sauronista tai Harry Potterista.

Asperger-lapsen isä kirjoitti:

Kovin täällä keittiöpsykologit narsisteiksi ihmisiä luokittelee, vaikka myös asperger, tai siis autismikirjon häiriö sopii kuvaukseen. Ei se vielä narsistiksi tee, jos mielenkiinnon kohteet on kapeat ja haluaa vain niistä puhua.

Mitä sinä täällä vähättelet toisia sen helpon asberger lapsesi kanssa.

Toiset on kokeneet helvetin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä näkyy lapsuudenperheessä hyvin selkeästi tuo hyvä ja paha- lapsi asetelma. Se purkaantui samalla kun äiti erosi miehestään, ja se ukkeli oli yksi asetelman ylläpitäjistä. Mutta, sen sijaan lähiympäristö ei seuraakaan samalla tavalla esimerkkiä ja sen vaikutukset näkyvät edelleen kun oma lapseni syntyi. Kaikki hänen piirteensä on periytynyt jollain ihmeen vippaskonstilla jostain muualta, ja lapsen kaikki ihanat luonteenpiirteet, nauravaisuus ja oppivaisuus on periytynyt siskoltani eli perheen kultalapselta. Kertaakaan lasta ei ole positiivisessa mielessä verrattu minuun. Sen sijaan anoppilassani he ovat pohtineet näitä asioita mikä oli omalle perheelleni hirvittävä järkytys kun he sattuivat kuulemaan näitä ja joku jo jyrkästi kielsi, että lapsi olisi edes näköiseni.  

Sinänsä hassua, että minua syyllistetään siitä millainen olin lapsena, koska lapsi ei nyt hirveästi voi itseensä vaikuttaa ja puhun nyt 3-8-vuotiaasta. Silloin olin todella itkuinen ja aggressiivinen, mutta se johtui kaltoinkohtelusta jota sain osakseni hyvin paljon pienenä.  Lisäksi aikuisilla oli jokin ihmeellinen tarve hillitä suuttumistani, eli rajojani sai rikkoa aivan vapaasti mutta siihen ei saanut reagoida. Olen nyt lukenut paljon millaista hallaa tuo tekee lapsen psyykeelle.

Onkohan se aikuisten tapa siirtää vastuu pois itsestään vai sitten silkkaa typeryyttä, mutta itse olisin hiljaa ja häpeäisin heidän sijassaan.  Joskus pohdin ystäväni kanssa, että olenkohan mahtanut olla samanlainen kaikesta innostuva iloinen luonne kuin lapseni on nyt, mutta se nujerrettiin - itse kun en kotona saanut sen enempää hoivaa kuin turvaakaan, ja sain aika pitkälti näkyä mutta en kuulua. Minulta myös tapettiin hyvin nopeasti ilo ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan olemiseeni, ja hallitseminen päättyi vasta kun muutin toiselle paikkakunnalle. Nykyisin nuo pakolliset sukutapaamiset vain ärsyttävät enemmän. Äitini yritti pari kertaa myös mollata minua ja vetää miestäni näihin mukaan, mutta tyrmistyi nopeasti huomattuaan miten ei onnistunutkaan siinä.

Niin, te jotka uskotte siihen, että narsismi johtuu narsistin äidin virheistä. Mitä sanotte yllä kerrottuun tarinaan? Onko kirjoittaja nyt väkisin sitten narsisti, kun kertoo, että äitinsä on kohdellut häntä kaltoin? Vai onko äiti sittenkin hyvä, jos kirjoittaja on normaali? Entä kirjoittajan lapsi, josta hän kertoo rakastavaan ja empaattiseen sävyyn? Tuhoon tuomittuko hänkin?