Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Käykö täällä kaikille kommenteille niin, että ne julkaistaan vasta tarkastuksen jälkeen? Vai oliko kommentissani jokin sana, miksi sitä ei julkaistu?
Oli jotain, miksi sensuroitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei liity narsistin keskustelutyylin vaan juurikin tuohon aikaisemmin mainittuun valokuvassa oloon. Exästäni on muutama kuva, ja kaikista näkee, että hänen hymynsä ei ole millään tavalla aito vaan muistuttaa irvistystä.
Vierailija kirjoitti:
Käykö täällä kaikille kommenteille niin, että ne julkaistaan vasta tarkastuksen jälkeen? Vai oliko kommentissani jokin sana, miksi sitä ei julkaistu?
Saattoi olla joku sana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö täällä kaikille kommenteille niin, että ne julkaistaan vasta tarkastuksen jälkeen? Vai oliko kommentissani jokin sana, miksi sitä ei julkaistu?
Oli jotain, miksi sensuroitiin.
Ei ollut yhtään sellaista sanaa, joka olisi pitänyt sensuroida. Luin tekstin huolella läpi senkin takia. Ei mitään kirosanoja eikä muutakaan loukkaavaa materiaalia.
Vierailija kirjoitti:
AP kuvasi 100% täydellisesti ex-mieheni. Ja olin sen kanssa naimisissa käsittämättömät 20 vuotta.
Tekeekin mieli kysyä miten hitsissä onnistuit noin täydellisesti kuvaamaan exäni? :D No, eipä naurattanut avioliitossa. Minusta tuli näkymätön, hajuton, mauton ja mielipiteensä kadottanut haamu aviovuosien aikana.
Nyt paikkailen itsetuntoani ja ihmettelen treffeillä käydessäni miten niin monet miehet ovatkin ihan normaaleja ja puhuvat normaalisti sekä keskustelevat vuorovaikutteisesti, eivätkä huutoraivoa kuin uhmaikäinen vähän väliä.
Huomannut saman, että raivoamisella yritetään hallita ja syyllistämisellä kaikesta,jopa siitä huutamisesta- kato nyt, mitä sait taas aikaan... yrittänyt lähteä monta kertaa pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
On muuten periytyvää tuo narskuttelu sitten...
Ja oliko se nyt niin, että kun toisia haukkuu, niin tuntisi itsensä hieman paremmaksi?
Jk. yhtään täydellistä ihmistä en ole vielä täällä maailmassa tavannut.
Mitä rakastavampi ja ymmärtävämpi/ armollisempi ihminen on, sitä kehittyneempi ja valmiimpi**
Kannattaa kuitenkin muistaa, että suurinkaan rakkaus ei narsistin käytöstä miksikään muuta. Eikä ymmärrys tai armollisuuskaan.
Rakkaudella narsistia ei voi parantaa, siinä tuhoutuu vain itse.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen kysymys; onko teidän tuntemillanne narsisteilla ns."dokumentti papereita tai kansioita"?
Kolmella tuntemallani narsulla on kaapeissaan tämmöisiä salamyhkäisiä paperikasoja joihin ei saa koskaan katsoa ja ne ovat heille jonkinlainen pakkomielle.
En tiedä paljoa mitä noissa papereissa sitten on paitsi yhdellä henkilöllä on oikeustaisteluista kaikenlaista lippua ja lappua. Tämän henkilön pääasiallinen elinkeino kun tuntuu olevan kaikkien haastaminen oikeiteen ja taisteluja käydään maailman tappiin asti.
Kiinnostaa tietää onko tämä salaperäisten dokumentti tiedostojen keräily yleistäkin?
Niin ja tosiaan nämä dokumentit otetaan välillä puheeksi ja annetaan vaikutelma että niissä on jotakin elämää suurempaa,varmaankin kokevat näin olevan tärkeitä tms.
Narsisti jolla ei itsellä ole puhtaat jauhot pussissa, aikaisempia oikeustaisteluita, rikoksia ja rikosepäilyjä (joista ei tietenkään puhu), haastaa mielellään muita pienemmästäkin asiasta oikeuteen, on valmis käymään taistoa maailman tappiin, vain voitto kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkää selittää kaiken omasta mielestään kiinnostavasta asiasta, muttei anna tilaa toiselle esittää asiasta kysymyksiä tahi muuten pysty vuorovaikutteiseen keskusteluun.
Höpöttää vain, eikä näe, kiinnostaako kyseinen asia millään tavoin ketään muuta kuin itse tätä narskua.
Ongelman punainen lanka on tosiaan juuri tuo vastavuoroisuuden ja aidon vuorovaikutuksen puute, vaikka käytös ilmenisikin eri tavoin (puheliaisuus vstn mykkyys).
Ap
Sulla onnyt ihan väärä kuva narsistista. Olet ehkä enemmänkin introvertin piirteitä kuvannut kuin narsistin.
Narsistit on aina esillä ja äänessä ja tietty esittämässä itseään sekä erityisesti kaivamassa kuoppaa yhdelle jos toiselle työkaverille, ja yleensä selän takana.
Et kait vaan ole itse se narsisti??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkää selittää kaiken omasta mielestään kiinnostavasta asiasta, muttei anna tilaa toiselle esittää asiasta kysymyksiä tahi muuten pysty vuorovaikutteiseen keskusteluun.
Höpöttää vain, eikä näe, kiinnostaako kyseinen asia millään tavoin ketään muuta kuin itse tätä narskua.
Ongelman punainen lanka on tosiaan juuri tuo vastavuoroisuuden ja aidon vuorovaikutuksen puute, vaikka käytös ilmenisikin eri tavoin (puheliaisuus vstn mykkyys).
Ap
Sulla onnyt ihan väärä kuva narsistista. Olet ehkä enemmänkin introvertin piirteitä kuvannut kuin narsistin.
Narsistit on aina esillä ja äänessä ja tietty esittämässä itseään sekä erityisesti kaivamassa kuoppaa yhdelle jos toiselle työkaverille, ja yleensä selän takana.
Et kait vaan ole itse se narsisti??
Tämä syyttely ja hyökkääminen ei oikeasti anna mitään keskustelulle.
Kannattaa tosiaan miettiä, mikä noissa muiden ihmisten viesteissä aiheuttaa itsessä tuon reaktion, että pitää heitellä tuota ”ehkä sä oot itse narsisti!!??!” -läppää.
PS. Olen seurustellut narsistin kanssa, mutta ei todellakaan ollut ”aina esillä ja äänessä”. Sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kyllä, kun tilanne niin vaati, mutta niin olen mutta sellainen olen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tähän väliin sanoa, että voisin opetella oikolukemaan viestini. Kiva ettei kukaan ole - ainakaan vielä - tarttunut älyttömiin kirjoitusvirheisiini. T. Aktiivinen kommentoija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkää selittää kaiken omasta mielestään kiinnostavasta asiasta, muttei anna tilaa toiselle esittää asiasta kysymyksiä tahi muuten pysty vuorovaikutteiseen keskusteluun.
Höpöttää vain, eikä näe, kiinnostaako kyseinen asia millään tavoin ketään muuta kuin itse tätä narskua.
Ongelman punainen lanka on tosiaan juuri tuo vastavuoroisuuden ja aidon vuorovaikutuksen puute, vaikka käytös ilmenisikin eri tavoin (puheliaisuus vstn mykkyys).
Ap
Sulla onnyt ihan väärä kuva narsistista. Olet ehkä enemmänkin introvertin piirteitä kuvannut kuin narsistin.
Narsistit on aina esillä ja äänessä ja tietty esittämässä itseään sekä erityisesti kaivamassa kuoppaa yhdelle jos toiselle työkaverille, ja yleensä selän takana.
Et kait vaan ole itse se narsisti??
Tämä syyttely ja hyökkääminen ei oikeasti anna mitään keskustelulle.
Kannattaa tosiaan miettiä, mikä noissa muiden ihmisten viesteissä aiheuttaa itsessä tuon reaktion, että pitää heitellä tuota ”ehkä sä oot itse narsisti!!??!” -läppää.
PS. Olen seurustellut narsistin kanssa, mutta ei todellakaan ollut ”aina esillä ja äänessä”. Sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kyllä, kun tilanne niin vaati, mutta niin olen mutta sellainen olen minäkin.
Minullakin muutama kokemus naristeista. Toinen oli hyvin puhelias ja sympaattinen ja toinen erittäin vetäytyvä ja hiljainen. Jälkimmäisestä ylipääseminen oli vaikeampaa ja kesti myös pidempään huomata, että kyseessä on narsisti.. epäilin sitä itse kauan ja näin vuosia jälkikäteen asia on päivänselvä. Hän oli taitava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihollinen kotonani kirjoitti:
Ehkä tärkein asia mikä minua auttoi kaiken sumutuksen, itseni kadottamisen ja asioiden unohtelun jälkeen oli, että aloin pitää päiväkirjaa. Sen avulla sain jollain tavoin seurattua kaiken järjettömyyttä jota todella en sen kaiken uskomattoman touhun ja sumutuksen keskellä nähnyt enää selkeästi. Usein en tosiaan narsun palopuheiden ja huudon jälkeen edes muistanut mistä ihmeestä tässä nyt riideltiin vai riitelikö hän yksin?
Eli, pitäkää ihmeessä salaista päiväkirjaa tai edes jotain muistivihkoa säännöllisesti jos olet tilanteessa että on vaikeuksia päästä irti. Mutta piilota se hyvin narsulta.
Hyvä vinkki. Itsekin aloin tehdä muistiinpanoja, kun tilanne muuttui lapsen syntymän jälkeen aivan järjettömäksi ja sen kaiken keskellä oli mahdotonta pitää mielessä mitä oli tapahtunut edellispäivänä, saati sitten edellisviikolla. Opin senkin että oli tehtävä puhelimeen muistiinpanoja pitkin päivää, edes jokin tukisana nopeasti, sillä muuten en muistanut enää edes saman päivän iltana, mitä kaikkia hulluja tilanteita päivän aikana oli tullut vastaan.
Kannattaa myös äänittää keskusteluja ja riitoja narsistin kanssa. Vaikka niitä ei ikinä tarvitsisi mihinkään muuhun, niin niitä kuuntelemalla pystyy oikeasti kuulemaan, mitä tilanteessa on sanottu - narsisti sumuttaa mennen tullen niin taitavasti, että keskustelun kulusta on muuten mahdotonta pysyä kärryillä.
Itse en puhu enää sanaakaan exän kanssa äänittämättä tilanteita, ja puheluiden tallenteet ovatkin olleet usein tosi silmiä avaavia. Esim. exä vaatii ensin "ABC" ja kahden minuutin päästä väittää ihan tosissaan, että enhän minä ikinä ehdottaisi "ABC". Enkä puhelun jälkeen todellakaan muistanut, että hän puhui näin ristiriitaisesti, mutta sen sijaan olin kyllä niin pää pyörällä kaikesta sumutuksesta, että en osannut yhtään sanoa, mitä hän puhelun aikana oikeasti ehdotti ja vaati.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkää selittää kaiken omasta mielestään kiinnostavasta asiasta, muttei anna tilaa toiselle esittää asiasta kysymyksiä tahi muuten pysty vuorovaikutteiseen keskusteluun.
Höpöttää vain, eikä näe, kiinnostaako kyseinen asia millään tavoin ketään muuta kuin itse tätä narskua.
Ongelman punainen lanka on tosiaan juuri tuo vastavuoroisuuden ja aidon vuorovaikutuksen puute, vaikka käytös ilmenisikin eri tavoin (puheliaisuus vstn mykkyys).
Ap
Sulla onnyt ihan väärä kuva narsistista. Olet ehkä enemmänkin introvertin piirteitä kuvannut kuin narsistin.
Narsistit on aina esillä ja äänessä ja tietty esittämässä itseään sekä erityisesti kaivamassa kuoppaa yhdelle jos toiselle työkaverille, ja yleensä selän takana.
Et kait vaan ole itse se narsisti??
Tämä syyttely ja hyökkääminen ei oikeasti anna mitään keskustelulle.
Kannattaa tosiaan miettiä, mikä noissa muiden ihmisten viesteissä aiheuttaa itsessä tuon reaktion, että pitää heitellä tuota ”ehkä sä oot itse narsisti!!??!” -läppää.
PS. Olen seurustellut narsistin kanssa, mutta ei todellakaan ollut ”aina esillä ja äänessä”. Sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kyllä, kun tilanne niin vaati, mutta niin olen mutta sellainen olen minäkin.
Minullakin muutama kokemus naristeista. Toinen oli hyvin puhelias ja sympaattinen ja toinen erittäin vetäytyvä ja hiljainen. Jälkimmäisestä ylipääseminen oli vaikeampaa ja kesti myös pidempään huomata, että kyseessä on narsisti.. epäilin sitä itse kauan ja näin vuosia jälkikäteen asia on päivänselvä. Hän oli taitava.
Sanotaan, että piilonarsistit voivat olla tuhoavampia, kun he ovat taitavia kaasuvalottamaan uhria ja esiintyvät korostuneesti hyveellisinä, hillittyinä ja älykkään oloisina. Mutta sydänhän heillä on läpimätä ja tarvitsevat jonkun johon dumpata moskansa - kuten kaikki narsistit. Jotkut tekevät sen niin että uhrin on helpompi tajuta tekojen moraalittomuus ja ulkopuolisetkin ovat helpommin jyvällä tyypin oikeasta karvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ollut tosi mielenkiintoista lukea, että se "kipinä" ja sähköinen tunnelma ihastumisvaiheessa voikin itse asiassa olla intuitio varoittamassa "vaarasta", kahden tunnelukon kohtaaminen eli meidän tapauksessa uusi narsistinen suhde. Pitäisikin tavoitella jotain muuta, tasaisempaa.
Pidän tätä täysin mahdollisena ja jopa pelkään, että jos ja kun ihastun johonkin uuteen, syynä on juuri se, että alitajuntani tunnistaa taas uuden alistajan.
Omalta kohdaltani täytyy kuitenkin sanoa, että narsistinen kumppanini muodostaa poikkeuksen parisuhde- ja ihastumishistoriassani: en nimittäin ollut häneen millään tavalla ihastunut eikä välillämme ollut minkäänlaista vetovoimaa, vaan koko suhde lähti siitä että hänen kanssaan oli helppo jutella ja ajan myötä tietysti kiinnyin häneen. Eli kipinän puute ja tasainen, keskusteluyhteyteen perustuva suhteen alku ei takaa vielä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä on juuri se syy, miksi näihin suhteisiin jäädään. Ehkä se on masennusta, ehkä se on työstressiä, ehkä sen on vaikea sopeutua isyyteen, ehkä sen testosteronitasot on tippuneet, ehkä sitä ja tätä. Ja kuka voisi rikkoa perheen vain sen takia, että toisella on ehkä masennusta?
Jouduin hetken miettimään oikeasti, olenko kirjoittanut tämän viestin. Selittelin tilannetta itselleni pitkään juuri näillä samoilla epäilyillä, ja kun se muuttui koko ajan hullummaksi ja sairaammaksi, mieleen tuli jo epäilyjä alkavasta muistisairaudesta tai jopa skitsofreniasta. Vasta pakoon päästyäni aloin pikkuhiljaa tajuta, mistä tässä on oikeasti kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ollut tosi mielenkiintoista lukea, että se "kipinä" ja sähköinen tunnelma ihastumisvaiheessa voikin itse asiassa olla intuitio varoittamassa "vaarasta", kahden tunnelukon kohtaaminen eli meidän tapauksessa uusi narsistinen suhde. Pitäisikin tavoitella jotain muuta, tasaisempaa.
Pidän tätä täysin mahdollisena ja jopa pelkään, että jos ja kun ihastun johonkin uuteen, syynä on juuri se, että alitajuntani tunnistaa taas uuden alistajan.
Omalta kohdaltani täytyy kuitenkin sanoa, että narsistinen kumppanini muodostaa poikkeuksen parisuhde- ja ihastumishistoriassani: en nimittäin ollut häneen millään tavalla ihastunut eikä välillämme ollut minkäänlaista vetovoimaa, vaan koko suhde lähti siitä että hänen kanssaan oli helppo jutella ja ajan myötä tietysti kiinnyin häneen. Eli kipinän puute ja tasainen, keskusteluyhteyteen perustuva suhteen alku ei takaa vielä yhtään mitään.
Anteeks kyselen mutta sanoit että hänen kanssa oli helppo jutella niin siis tuntuiko sinusta alkuun että hänen seurassa pystyit olemaan oma itsesi?
Kun, nimittäin, se on mun listalla yhtenä red fläginä että jos en tunne että voin olla oma itseni ni sit mun pitää muistaa juosta pois ja :'( Nyt jos tapaankin sellasen narsun jonka kanssa on helppo olla oma itteni ni en tunnista sitä:(((((((( äääh, nyt kävin miettii että olikohan mun myös silloin alkuun helppo jutella sen kanssa ja olla... en muista:( Lopulta ainaki tuntu etten ole enkä saa olla minä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällainen kysymys; onko teidän tuntemillanne narsisteilla ns."dokumentti papereita tai kansioita"?
Kolmella tuntemallani narsulla on kaapeissaan tämmöisiä salamyhkäisiä paperikasoja joihin ei saa koskaan katsoa ja ne ovat heille jonkinlainen pakkomielle.
En tiedä paljoa mitä noissa papereissa sitten on paitsi yhdellä henkilöllä on oikeustaisteluista kaikenlaista lippua ja lappua. Tämän henkilön pääasiallinen elinkeino kun tuntuu olevan kaikkien haastaminen oikeiteen ja taisteluja käydään maailman tappiin asti.
Kiinnostaa tietää onko tämä salaperäisten dokumentti tiedostojen keräily yleistäkin?
Niin ja tosiaan nämä dokumentit otetaan välillä puheeksi ja annetaan vaikutelma että niissä on jotakin elämää suurempaa,varmaankin kokevat näin olevan tärkeitä tms.
Toki siellä voi olla jotain salattavaa, mutta tyhjäkin kaappi voi myös symboloida sille itselleen jotain omaa, kun muu on niin epävakaata. Siellä voi myös olla exiltä pöllittyjä "sotasaaliita" tai muuta mitä hänen heikko egonsa tarvii.
Mun eksä ainakin halusi olla jotenkin "salainen".
Samoin. Ja ei suostunut valokuviin ei sitten millään. Jos kuitenkin tuli tilanne että joku nappasi kuvan ja narsu ehti reagoimaan niin hän otti salaman nopeasti heti aina sellaisen yhden kummallisen ilmeen. Ihan kuin olisi yrittänyt näyttää tunnistamattomalta.
Kerron nyt vielä millasen ilmeen(jos täällä on vaikka joku saman tyypin uhri) Eli semmonen suu mutrulle tiukasti suppuun ja käänsi huulet niin toiselle sivulle ku mahdollista(saako tosta mitää selvää =D). Siis ihan älytön ilme ja luonnoton ja aiiiiina ku joku kuvasi
Vihollinen kotonani kirjoitti:
Ehkä tärkein asia mikä minua auttoi kaiken sumutuksen, itseni kadottamisen ja asioiden unohtelun jälkeen oli, että aloin pitää päiväkirjaa. Sen avulla sain jollain tavoin seurattua kaiken järjettömyyttä jota todella en sen kaiken uskomattoman touhun ja sumutuksen keskellä nähnyt enää selkeästi. Usein en tosiaan narsun palopuheiden ja huudon jälkeen edes muistanut mistä ihmeestä tässä nyt riideltiin vai riitelikö hän yksin?
Eli, pitäkää ihmeessä salaista päiväkirjaa tai edes jotain muistivihkoa säännöllisesti jos olet tilanteessa että on vaikeuksia päästä irti. Mutta piilota se hyvin narsulta.
Lapsuuden kodissa ei ollut mitään yksityistä, kaikki pengottiin. Narsumiehen kanssa myöskään ei olisi ollut mahdollista piilottaa mitään. Hän tutki kaiken, aivan kaiken. Hän ei sitten löytänyt miten voisi nähdä sisimpääni ja kun ei löytänyt, oli jotenkin vihainen. Aiempien exien päiväkirjoja oli saanut lukea.
Jotenkin se tukahdutti, en ole ikinä oppinut kirjoittamaan tunteitani, vaikka juuri se olisi auttanut. Muista aiheista olen kyllä tuottanut paljonkin tekstiä, mutta en itsestäni.
Kyllä kirvelee näin jälkeenpäin kun olisi pitänyt tehdä niin ja noin, eikä sille jälkeenpäin kuitenkaan voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tähän väliin sanoa, että voisin opetella oikolukemaan viestini. Kiva ettei kukaan ole - ainakaan vielä - tarttunut älyttömiin kirjoitusvirheisiini. T. Aktiivinen kommentoija
Samaa olen oikein hämmästellyt omalla kohdallani että kärsivällisiä olette kun ette ole kirj.häröistäni maininneet sanallakaan :)
Koitappa nyt muutta itse itseäsi sen verran että lopetat tuon narsistin lapseksi syntyneen. Syyttelet ja toteat itse seuraavassa hetkessä ettei syyttely auta. Eivät kaikki narsistin lapset ole narsisteja. Häpeä!