Vanhempani antoivat vain minulle lahjan, puoliso jäi ilman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä tästä joululahjakriisistä :D tästä tuli vielä jälkikäteen puhe ja mies sanoi harmissaan, että hänen vanhempansa antavat aina lahjat molemmille (jos siis olemme siellä). Onko mies nyt vähän lapsellinen vai ovatko vanhempani totaalimoukkia? Pitäisikö minun huomauttaa heille tästä lahjakeissistä?

Aloittaja

Vanhempiesi käytös oli sanojasi lainaten; moukkamaista. Äärimmäisen. Sinun olisi hyvä asiasta puhua.

Itselläni on samanlainen tilanne, mutta huonosti käyttäytyvät vanhemmat ovat miehelläni. Muutimme minun ostamaani taloon. Miehen vanhemmat toivat tupaantuliaislahjan hänelle... Näytti olevan tänä jouluna pakettikin hänelle, mutta niinhän se oli viime vuonnakin...

Mun appivanhemmat puhuu meidön kodista ”Matin asuntona” ja käyttäytyvät koko ajan kuin munä olisin ylimääräinen täällä. Hyvä etteivät peri vuokraa minulta. Minä omistan tämän.

Minä mainitsisin kyllä, tyyliin: niin, tämähän on Matin ja minun yhteinen koti vaikka asunnon omistankin minä.

Kuka aikuinen haluaa joululahjoja, erityisesti kalliita?

Kyllähän pieni muistaminen kertoisi että kuuluu perheeseen.

Anoppini ei ostanut minulle lahjaa. Kaikille muille lastensa puolisoille osti. Ei se minua haittaa yhtään, pääasia on se, että hän ostaa lahjat kaikille lapsenlapsilleen, eikä syrji heistä ketään.

Hommasiko miehesi lahjoja vanhemmillesi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli isovanhempiesi tapa?  Onko vanhempasi ottaneet sieltä mallia ja ajatelleet, että se on se normaali tapa.

Ehkä siis ajattelivat, että he antavat sinulle lahjan (ja sinä lahjot heidät) ja puolisosi vaihtaa lahjoja omien vanhempiensa kanssa.

Toki pidän tuota hyvin outona, mutta perinteitä ja ajattelutapoja on niin monia.  En itse jättäisi miniää tai vävyä ilman lahjaa. Koen sen noloksi. Lapset valitsevat semmoisen puolison kuin haluavat ja minä sitten sen vaan hyväksyn ja otan perhekuntaan kuuluvaksi.  Saman arvoista lahjaa ei välttämättä tarvitse hankkia, mutta edes jotain vaikka pientä tai vaikka parille yhteinen, jos semmoisen keksii.

Vanhempiaan ei voi valita ja joskus niitä nyt vaan ei voi ymmärtää. Ei satu aina parasta A-luokkaa tässä mielessä. Ja usein pojasta/tytöstä polvi paranee, onneksi.

Sinulla on hieno ajatusmaailma. Minusta myös kaikkia kuuluu muistaa jouluna ja on todella noloa jättää yksi ilman lahjaa.

Heh, minun appivanhempani ovat avanneet miehelleni ihan oman tilin jonne voivat siirtää lahjarahaa, koska meillä on yhteinen tili joten eihän niitä sinne voi laittaa!

En itseasiassa edes tiedä miten tuo toimii eikä tiedä mieskään, ei hänellä mitään tunnuksia sinne ole ja sen verran monimutkainen hässäkkä ettei ole jaksanut ottaa selvää ja siellä ne rahat makaavat vuosien ajalta, aina tulee vain viesti että "siirsmme tuonne SINUN omalle tilille vähän lahjarahaa".

Siellä lienee sitten mukava summa kun perinnönjako koittaa (on ainut lapsi), minut on varmaan tarkasti rajattu testamentilla ulos avioikeudestani heidän jälkeensä tulevaan perintöön. :D

Ei näistä kannata niin itseensä ottaa, tekee vain oman elämänsä hankalaksi.

Minä lakkasin saamasta lahjoja kun sain lapsia. Vanhempani, appivanhemmat ja siskoni antavat lahjan lapsilleni, mutta minä annan heille lahjat kuten ennenkin. Mies saa lahjan minulta, vanhemmiltaan ja siskoltaan.

Vanhempani muistavat aina miestä jouluisin ja syntymäpäivinä. Saa myös nimipäiväkortin. Ei mitään kovin kallista kun eivät rikkaita ole, mutta kuitenkin kivoja lahjoja. Miehen vanhemmat hankkivat myös minulle jotain pientä merkkipäivinä.

Ovatko aikuiset ihmiset vielä noin lahjojen perään? Ei ole yhtään outoa, etteivät vanhempasi osta miehelle lahjaa.

Perheet voivat olla lahjojen antamisessa ja toisten huomioimisessa todella erilaisia. Omat vanhempani aina muistivat eläessään jouluna ja syntymäpäivinä sekä meitä lapsia, meidän puolisoita ja lastenlapsia. Mieheni kodissa toisia ei huomioida samalla tavalla ja olen ajatellut sen johtuvat siitä, ettei heitä ole siihen opetettu.

Mieheni äiti lähetti aikoinaan joululahjat miehelleni ja lapsille, muttei koskaan minulle. Kortit hän on aina lähettänyt vain miehelleni. Kun valmistuin maisteriksi, antoivat appivanhemmat rahakuoren, jossa oli mieheni nimi. En oikein ymmärtänyt, oliko se lahja minulle vai miehelleni. Kun olemme heillä kylässä, ruokaa tarjotaan vain miehelleni. Olen monta kertaa itku silmässä lähtenyt pois anoppilasta, koska minä olen siellä kuin ilmaa. Menen sinne kuitenkin aina uudelleen, koska he ovat kuitenkin mieheni vanhempia ja he eivät omalle vajavaisuudelleen mitään voi.

Omien vanhempieni luona meidän lasten puolisot ovat tasavertaisia perheenjäseniä. Heitä kohdellaan kunnioittavasti kuten meitä lapsiakin. Tällaisten isovanhempien kautta on ollut myös hyvä omille lapsille opettaa, miten toisia kohdellaan hyvin ja tasavertaisesti.

Minä ja puolisoni olemme saaneet jouluna anoppiloista joulukortin, ei koskaan mitään lahjoja.

Näin on mennyt liiton alusta saakka.

Omituista, että aikuiset itkevät lahjojen perään, kuin pikkupenskat.

Eräs ex-ystäväni sai yhtenä jouluna lahja-asiasta kohtauksen. Hänen vanhempansa antoivat hänelle ja miehelleen yhteisen lahjan (tyyliin kahvinkeitin). Olivat olleet yhdessä kymmenisen vuotta. Ystäväni huutoraivosi kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, että lahjan olisi omilta vanhemmilta kuulunut tulla vain hänelle, ei miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies saa aina vanhemmiltani ja muilta perheeni jäseniltä synttärionnittelut ja joululahjat. Koskaan en ole saanut miehen perheeltä mitään muistamisia. Mies ostaa veljiensä puolisoillekin joululahjat, en ole koskaan saanut itse heiltä lahjaa.

No niin, nyt anopit ja appiukot vastauksia kehiin.

Miksi jätätte lapsenne puolison lahjoitta, mikäli aikuisten ihmisten lahjominen on teillä tapana?

Voisihan siltä omalta lapselta kysellä vinkkejä mistä tämän puoliso pitää! Ei ole kovin vaikeaa.

Toki voit puhua omien vanhempiesi kanssa.

Tietenkin, kun se häiritsee ja harmittaa.

Puhu.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja puolisoni olemme saaneet jouluna anoppiloista joulukortin, ei koskaan mitään lahjoja.

Näin on mennyt liiton alusta saakka.

Omituista, että aikuiset itkevät lahjojen perään, kuin pikkupenskat.

Äh.

Tuohan on ihan eri tilanne TE olette saaneet sen kortin.

Tuossa tytär sai. Olivat siellä kaikki.

Lueskelin nyt tämän ketjun läpi ja olen koko ajan enemmän samaa mieltä siitä, että vanhempieni lahja oli tosi tökerö ja voi myös olla, että tahallaan ovat ilkeitä puolisolleni. Fiilikset omia vanhempiani kohtaan laskivat tämän keissin myötä. :/ He ovat ennenkin kohdelleet puolisoani epäkohteliaasti. Ensi jouluna mennäänkin sitten miehen vanhemmille, joskus tulevaisuudessa ehkä vietetään vain omassa kodissa :) vanhemmilleni se olisi shokki, mutta minusta se olisi oikein mukavaa.

Ap