Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sanoin että jospa vaikka askartelisit lasten kanssa, äitini oli pakko oäästä ostamaan kaikillr kolmelle ”askartelupaketti”.
Vaikka meillä on lastenhuoneessa kokonainen korkea kaappi jo täynnä sitä askartelusälää.
Oikeasti.
Onko mahdollista, ettei hän oikein osaa askarrella? Siis, ettei hän näe mitä niistä olemassa olevista voisi tehdä? Taito se on sekin.
Voisitko ottaa sieltä esille jotain kokonaisuutta "voisitte tästä askarrella..."?
Aika usein voi tuntua, että "pääsee helpommalla" kun on paketti missä valmiit ohjeet.Hyvä voisi olla myös, jos mummolla taitoa, ottaa esiin lankaa ja välineet ja pyytää opettaa virkkaamaan, neuvomaan, tekemään vohvelitöitä?
Jopas on avuttomia mummoja. Tuo askartelu oli esimerkki. Mummo voi mennä vaikka kävelylle lapsensa kanssa jne. Jos ei yhteistä tekemistä lapsenlapsensa kanssa keksi, niin silloin on kyse puhtaasta haluttomuudesta eikä osaamattomuudesta.
kävelylle lapsenlapsensa kanssa*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sanoin että jospa vaikka askartelisit lasten kanssa, äitini oli pakko oäästä ostamaan kaikillr kolmelle ”askartelupaketti”.
Vaikka meillä on lastenhuoneessa kokonainen korkea kaappi jo täynnä sitä askartelusälää.
Oikeasti.
Onko mahdollista, ettei hän oikein osaa askarrella? Siis, ettei hän näe mitä niistä olemassa olevista voisi tehdä? Taito se on sekin.
Voisitko ottaa sieltä esille jotain kokonaisuutta "voisitte tästä askarrella..."?
Aika usein voi tuntua, että "pääsee helpommalla" kun on paketti missä valmiit ohjeet.Hyvä voisi olla myös, jos mummolla taitoa, ottaa esiin lankaa ja välineet ja pyytää opettaa virkkaamaan, neuvomaan, tekemään vohvelitöitä?
Kirjoitin aiemmin ketjussa, että pyytämällä pyysin opettamaan lapsilleni virkkaamista ja neulomista, koska olen itse vasuri, enkä osaa virkata ja neuloa oikeakätisesti. Ei kuulemma kuulu mummolle. Ja taaaaaas tuli lisää krääsää ja rihkamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyysrajan alapuolella elävä isovanhempi kirjoitti:
Tätä isovanhempaa , yksinäistä sellaista ja ent yksinhuoltajaäitiä vaivaa ainakin mieletön rahapula.
Mutta kiitos vain kauheasti tuestanne. Ostin taas roskia.Voi kunpa kaikki 'köyhät' ymmärtäisivät ajan ja yhdessäolon arvon.
Voisitko ensi kerralla antaa lahjaksi vaikkapa yökyläilyyn luonasi ja leivotte yhdessä/teette pizzaa mitä ikinä, rakennatte majan pöydän alle/parvekkeelle ja nukutte siellä tms?Meidän lapsenlapsi ainakin tykkää tällaisista "seikkailuista" tosi paljon, ja suositaan niitä ja lisäksi sitten maksetaan jotain harrastusmaksuja tms koska meillä on varaa.
Samoin muistuttaisin, ettei kenenkään eikä varsinkaan 'köyhän lapsiperheen' tarvitse ostella aikuisille isovanhemmille yhtään mitään sälää eikä muutakaan. Läsnäolo on tärkein, ja jos eivät isovanhemmat vielä ole päässeet paketinhimostaan eroon, niin nyt on jo korkea aika oppia! (Meillä lapset ihan ok rahoissaan, mutta tuovat joululahjaksi (sovitusti) esim saaristolaisleipää, joulupöydän silakoita, jälkiruokajuustokakun tai ihan vaan kiireisenä vuonna jonkun glögipullon tai kukkasen.
Kuka nyt sille köyhälle viitsii kylään mennä. Mistä ne pitsatarpeet taikoisi. Aika kalliita ovat. Leipäjonoissahan köyhät käy.
Minä laitoin lapsille mukaan aivan kaikki tykötarpeet. Silti se leipominen koettiin "orjatyöksi" ja "komenteluksi". Eli jonkinlainen auktoriteettivamma siinä on taustalla.
Niinpä, ei nämä ole rahakysymyksiä lainkaan. Ja jos oikeasti mummoikäisellä ei ole varaa pitsatarpeisiin, niin aika selvä tapaus että elämänhallinnasta ei hirveästi voi edes puhua.
Olen se, joka eilen mainitsi kummitytön 9 euron hintaisesta korttipelitoiveesta. Sama tyttö mainostaa silloin tällöin aina miten kivaa on käydä mummonsa kanssa eräässä leikkipuistossa. Ei maksa tämäkään huvi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sanoin että jospa vaikka askartelisit lasten kanssa, äitini oli pakko oäästä ostamaan kaikillr kolmelle ”askartelupaketti”.
Vaikka meillä on lastenhuoneessa kokonainen korkea kaappi jo täynnä sitä askartelusälää.
Oikeasti.
Onko mahdollista, ettei hän oikein osaa askarrella? Siis, ettei hän näe mitä niistä olemassa olevista voisi tehdä? Taito se on sekin.
Voisitko ottaa sieltä esille jotain kokonaisuutta "voisitte tästä askarrella..."?
Aika usein voi tuntua, että "pääsee helpommalla" kun on paketti missä valmiit ohjeet.Hyvä voisi olla myös, jos mummolla taitoa, ottaa esiin lankaa ja välineet ja pyytää opettaa virkkaamaan, neuvomaan, tekemään vohvelitöitä?
Kirjoitin aiemmin ketjussa, että pyytämällä pyysin opettamaan lapsilleni virkkaamista ja neulomista, koska olen itse vasuri, enkä osaa virkata ja neuloa oikeakätisesti. Ei kuulemma kuulu mummolle. Ja taaaaaas tuli lisää krääsää ja rihkamaa.
Voisi kai ne lapset ylpistyä, jos oppisivat. Nyt mummo voi säilyttää illuusion, kuinka vain hän osaa, ja muut on toistaitoisia.
Ainakin meillä tätä korostetaan, että mummon osaa ostaa sopivampaa, muiden toiveet on aina huonoja. Vaikka se sitten olisi liian pieniä vaatteita tai leluja, jota ei kestä yhtäkään leikkikertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aika tarkka lasteni vaatteista. Halusin helppohoitoisia vaatteita, jotka pystyi pesemään kuudenkympin pesussa. Halusin, että vaatteet on kestäviä eli ne pysyivät muodossaan eikä saumat alkaneet kiertää. Tärkeimpänä oli vaatteiden mitoitus. Rotevat lapset tarvitsevat erilaiset vaatteet mitä Kaukoidän sirot ikätoverinsa. Yksi tärkeä asia oli myös vaatteiden turvallisuus.
Sama homma täällä, 60 asteessa pääosin lasten pyykit pesen ja siksi en halua vaatekaappiin sitä kestämätöntä halppiskaupan vaatetta kivakiva-kumiprinttipainatuksin, jossa on joku 30 ast pesuohje! Ja arvatkaa vaan mitä tulee lahjaksi. Montaa hetkeä ei halppiskuvat kestä, vaikka itse ne eri pesuun lajittelisin. Nyt esim. joulun ja uudenvuoden välipäiville osuville työpäiville tukeudutaan osittain vakiolastenvahtiimme, ja tiedän että hänen pikku kätöset hoitaa takuuvarmasti jokaisen mummin tuoman lastenvaatteen 60 asteen pesuun, olipa niissä printtikuvia tai ei! Kohta huutaa lapset kun ekat kivakivakumipainatuspaidat tulee lastenvahtimme pyykistä kuvat pois pestyinä ja sen jälkeen huutaa mummi kun olen kiittämätön ja välinpitämätön pyykkäri!
Ihan oikeasti ei lahjaksi lappuja, joissa luvataan viettää aikaa lapsen kanssa. Siitä tulee lapselle vaivautunut ja mitätön olo. Vielä kun nämä lupaukset jäävät usein täyttämättä. Näiden lappujen ja "kahjakorttien" ainoa tarkoitus on kertoa lahjan saajalle, että antajan aika on niin arvokasta että voi sitä tämän kerran lahjoittaa, mutta muuten ei näe lahjan saajaa niin arvokkaana, että viitsisi muutoin tämän kanssa aikaa viettää. Kokemusta on. Lähipiirissä on juuri tällainen "lahjakorttien" jakelija. Hän on niin mahtava persoona, että kaikkien pitäisi arvostaa hänen aikaansa lahjana. Kiitos mutta ei kiitos! Ollaan mieluummin ilman koko tyypin seuraa. Jos meidän kanssa ei muuten haluta viettää aikaa kuin vain pakosta, kun on lahjaksi aikaa annettu, niin eipä paljon minua tai lapsiakaan kiinnosta.
Jos on varaton parasta olla antamatta mitään ja viettää sitä aikaa ilman, että se leimataan millään lailla lahjaksi. Omilla lapsillani on maailman tärkein ukki, joka ei lahjoja jakele. Ukki on vähävarainen, mutta hänellä on suuri sydän ja aikaa lapsille. Tekevät yhdessä vaikka mitä ja seikkailut ukin kanssa ovat lapsille tärkeitä. Jos ukki rupeaisi nimeämään aikansa lahjaksi, olisi se tosi kurjaa ja vaikuttaisi väleihin ja yhteisen ajan arvostamiseen negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan (eikä omista aikuisista lapsistaan) lainkaan, olivat huonoja vanhempia jo omassa lapsuudessa joten tavallaan ei yllättänyt. Eivät ollenkaan tapaa lapsiamme eivätkä soita, eivätkä vastaa jos heille soittaa. Kerran vuodessa saattavat soittaa jotain asiaa tyyliin ”Irma-isotäti kuoli”, mutta ei yhtään haluta olla lasten elämässä mukana.
Mun mielestä krääsää ostava isovanhempi on silti paljon prempi kuin tää tilanne mikä mulla on. Että lapsenlapset on täysin evvk.
Vierailija kirjoitti:
Ap kerro mitä itse olet viime vuosina antanut isovanhemmille lahjaksi?
Mun äiti on tuollainen maailmanlopun paskanrahtaaja, tosin nyt ei enää niin kun puolisonsakin sanoi, ettei halua tulla meille silloin kun äitini yrittää tuoda tänne pyytämättä jotain. Ei meinaan jaksa kuunnella sitä huutoa mitä siitä syntyy, kun äitini ei kerta kaikkiaan usko, että tänne ei tuoda mitään roskaa ennen kuin huudan kurkku suorana ja pakotan viemään takaisin autoonsa.
HÄnen bravuureitaan on kaikki kirppislöydöt. Oi miten paljon minä tarvitsenkaan eriparisia pitsiliinoja ja tyynynpäällisiä ja peflettejä ja epämääräisen kokoisia pellavaliinoja jne. Kaikki tietysti kauniita ruskean sävyjä tai jotain aivan järkyttäviä printtejä. KErran kantoi yläkerran mummon vanhoja tissiliivejä kassillisen.
Mutta kun kysyit mitä itse annan lahjaksi, niin tänä vuonna annoin museokortin ( oli hänen toiveensa), viime vuonna vein päiväksi kylpylään ja tarjosin ruoat, välillä olen neulonut hänelle unisukat, kun tykkää niitä käyttää.
TOisille isovanhemmille teen joka vuosi piparitalon ja ostan jonkun supervaikean palapelin ( vieläpä juuri sellaiselta tekijältä, josta pitävät), ja näiden parissa sitten viettävät välipäiviä.
Ei se nyt oikeasti ole hirveän vaikeaa niitä lahjoja saada osumaan, jos edes ihan vähän välittää siitä mitä ihmiset haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan (eikä omista aikuisista lapsistaan) lainkaan, olivat huonoja vanhempia jo omassa lapsuudessa joten tavallaan ei yllättänyt. Eivät ollenkaan tapaa lapsiamme eivätkä soita, eivätkä vastaa jos heille soittaa. Kerran vuodessa saattavat soittaa jotain asiaa tyyliin ”Irma-isotäti kuoli”, mutta ei yhtään haluta olla lasten elämässä mukana.
Mun mielestä krääsää ostava isovanhempi on silti paljon prempi kuin tää tilanne mikä mulla on. Että lapsenlapset on täysin evvk.
Sinulla ei kaapit pursota paskaa, ne isovanhemmat sekaannu joka asiaan ja aiheuta stressiä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan (eikä omista aikuisista lapsistaan) lainkaan, olivat huonoja vanhempia jo omassa lapsuudessa joten tavallaan ei yllättänyt. Eivät ollenkaan tapaa lapsiamme eivätkä soita, eivätkä vastaa jos heille soittaa. Kerran vuodessa saattavat soittaa jotain asiaa tyyliin ”Irma-isotäti kuoli”, mutta ei yhtään haluta olla lasten elämässä mukana.
Mun mielestä krääsää ostava isovanhempi on silti paljon prempi kuin tää tilanne mikä mulla on. Että lapsenlapset on täysin evvk.
NO pakko sanoa, että harvoin se krääsää ostava isovanhempi on muillakaan tapaa kummoinen. Kyllä ne lapset ja lapsenlapset tulee varsin ohitetuiksi kaikin muinkin tavoin kuin vain tässä lahja-asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on tosi haukka tekemään ällistyttäviä roskalavalöytöjä. On minullekin löytänyt pystynaulakon, tauluhyllyt, keinutuolin, pyykkikorit, meikkipeilin, Ikean astiastooni lisäosia ja aivan ihanan retrokaluston parvekkeelle. Päiväpeiton, verhot, räsymatot, vahakankaan.
Hän on tehnyt työkseen sisustuksia vuosia ja bongaa näitä ihanuuksia. Mitään ei tuo, vaan sanoo, että voi tulla hakemaan, jos haluan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan (eikä omista aikuisista lapsistaan) lainkaan, olivat huonoja vanhempia jo omassa lapsuudessa joten tavallaan ei yllättänyt. Eivät ollenkaan tapaa lapsiamme eivätkä soita, eivätkä vastaa jos heille soittaa. Kerran vuodessa saattavat soittaa jotain asiaa tyyliin ”Irma-isotäti kuoli”, mutta ei yhtään haluta olla lasten elämässä mukana.
Mun mielestä krääsää ostava isovanhempi on silti paljon prempi kuin tää tilanne mikä mulla on. Että lapsenlapset on täysin evvk.
Evvk on parempi kuin mitätöinti ja pahantahtoisuus, trust me. Jos eivät ole elämässä mukana, eivät aiheuta pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoitin asiattomaksi koska ap ei vastaa mikä se roska on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan (eikä omista aikuisista lapsistaan) lainkaan, olivat huonoja vanhempia jo omassa lapsuudessa joten tavallaan ei yllättänyt. Eivät ollenkaan tapaa lapsiamme eivätkä soita, eivätkä vastaa jos heille soittaa. Kerran vuodessa saattavat soittaa jotain asiaa tyyliin ”Irma-isotäti kuoli”, mutta ei yhtään haluta olla lasten elämässä mukana.
Mun mielestä krääsää ostava isovanhempi on silti paljon prempi kuin tää tilanne mikä mulla on. Että lapsenlapset on täysin evvk.
Sinulla ei kaapit pursota paskaa, ne isovanhemmat sekaannu joka asiaan ja aiheuta stressiä jatkuvasti.
No tämä on totta ;)
Pilvellä on siis hopeareunus!
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on tosi haukka tekemään ällistyttäviä roskalavalöytöjä. On minullekin löytänyt pystynaulakon, tauluhyllyt, keinutuolin, pyykkikorit, meikkipeilin, Ikean astiastooni lisäosia ja aivan ihanan retrokaluston parvekkeelle. Päiväpeiton, verhot, räsymatot, vahakankaan.
Hän on tehnyt työkseen sisustuksia vuosia ja bongaa näitä ihanuuksia. Mitään ei tuo, vaan sanoo, että voi tulla hakemaan, jos haluan.
Tuo on hyvä malli, olisi kiva anoppi.
Ei tässä ole kyse siitä, ettei käytetty kelpaa, kyllä se kelpaa jos se on sitä mistä lapsi pitää ja muuten käyttökelpoista. Useimmat lapset vaan hiffaavat ne vanhojen esineiden hienoudet vasta myöhemmin, eikä vanhat lelutkaan ole oikein tätä päivää, siis lasten leikkikäytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan (eikä omista aikuisista lapsistaan) lainkaan, olivat huonoja vanhempia jo omassa lapsuudessa joten tavallaan ei yllättänyt. Eivät ollenkaan tapaa lapsiamme eivätkä soita, eivätkä vastaa jos heille soittaa. Kerran vuodessa saattavat soittaa jotain asiaa tyyliin ”Irma-isotäti kuoli”, mutta ei yhtään haluta olla lasten elämässä mukana.
Mun mielestä krääsää ostava isovanhempi on silti paljon prempi kuin tää tilanne mikä mulla on. Että lapsenlapset on täysin evvk.
Evvk on parempi kuin mitätöinti ja pahantahtoisuus, trust me. Jos eivät ole elämässä mukana, eivät aiheuta pahaa mieltä.
Meillä on tollanen samanlainen tilanne eli mun vanhemmat ei pidä yhteyttä. Kyllä se AIHEUTTAA pahaa mieltä, arvottomuuden tunnetta, mitätöidyksi tulemisen kokemusta. Että ei ole omille vanhemmilleen minkään arvoinen ja että omat ihanat lapset ei merkkaa tippakaan vanhemmilleni. Hei ei muista tai tiedä edes lasteni nimiä ja ikiä. Eivät edes ristiäisiin viitsineet tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on tosi haukka tekemään ällistyttäviä roskalavalöytöjä. On minullekin löytänyt pystynaulakon, tauluhyllyt, keinutuolin, pyykkikorit, meikkipeilin, Ikean astiastooni lisäosia ja aivan ihanan retrokaluston parvekkeelle. Päiväpeiton, verhot, räsymatot, vahakankaan.
Hän on tehnyt työkseen sisustuksia vuosia ja bongaa näitä ihanuuksia. Mitään ei tuo, vaan sanoo, että voi tulla hakemaan, jos haluan.
Tuo on hyvä malli, olisi kiva anoppi.
Ei tässä ole kyse siitä, ettei käytetty kelpaa, kyllä se kelpaa jos se on sitä mistä lapsi pitää ja muuten käyttökelpoista. Useimmat lapset vaan hiffaavat ne vanhojen esineiden hienoudet vasta myöhemmin, eikä vanhat lelutkaan ole oikein tätä päivää, siis lasten leikkikäytössä.
Meidän vanhat lelut ja lastenkirjat on sukumökillä. Siellä saa leikkiä ja siellä saa lukea ja saa lainatakin kirjoja, mutta niiden "paikka" on siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan (eikä omista aikuisista lapsistaan) lainkaan, olivat huonoja vanhempia jo omassa lapsuudessa joten tavallaan ei yllättänyt. Eivät ollenkaan tapaa lapsiamme eivätkä soita, eivätkä vastaa jos heille soittaa. Kerran vuodessa saattavat soittaa jotain asiaa tyyliin ”Irma-isotäti kuoli”, mutta ei yhtään haluta olla lasten elämässä mukana.
Mun mielestä krääsää ostava isovanhempi on silti paljon prempi kuin tää tilanne mikä mulla on. Että lapsenlapset on täysin evvk.
Evvk on parempi kuin mitätöinti ja pahantahtoisuus, trust me. Jos eivät ole elämässä mukana, eivät aiheuta pahaa mieltä.
Meillä on tollanen samanlainen tilanne eli mun vanhemmat ei pidä yhteyttä. Kyllä se AIHEUTTAA pahaa mieltä, arvottomuuden tunnetta, mitätöidyksi tulemisen kokemusta. Että ei ole omille vanhemmilleen minkään arvoinen ja että omat ihanat lapset ei merkkaa tippakaan vanhemmilleni. Hei ei muista tai tiedä edes lasteni nimiä ja ikiä. Eivät edes ristiäisiin viitsineet tulla.
No ihan sama tunne tulee siitä kun se oma vanhempi marssii kotiisi kuin miehittämään, ripottelee löytöjään joka paikkaan ja valtaa lapsesi ja jokaisen komerosi.
Plus että siitä on ihan saatanasti työtä, kun lajittelet tuota moskaa pois nurkistasi ja rauhoittelet lapsesi sokeriöverin ja krääsähumalan jäljiltä.
Voin milloin tahansa lähettää sinulle oman ylikävelijäni!
Jopas on avuttomia mummoja. Tuo askartelu oli esimerkki. Mummo voi mennä vaikka kävelylle lapsensa kanssa jne. Jos ei yhteistä tekemistä lapsenlapsensa kanssa keksi, niin silloin on kyse puhtaasta haluttomuudesta eikä osaamattomuudesta.