Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveitä kommentteja täällä ja nimenomaan näiltä lahjan antajilta.
Minä annan lahjoja, koska haluan ilahduttaa läheisiäni, etenkin lapsia. Siksi kysyn itse tai ilahdun, jos saan jonkinlaisen listan, mistä voin valita mitä ostan. Omassa lähipiirissäni ei ole pyydetty iPhoneja tai Pleikkareita vaan maltillisia muutaman kympin lahjoja.
On todella huonoa käytöstä ohittaa lahjatoive, jos se ei ole törkeän kallis tai jotenkin muuten asiaton. Tässä ketjussa lukemani toiveet ovat olleet asiallisia eivätkä ole vaikuttaneet liian kalliilta.
Jos on pakko päästä itse valitsemaan lahja ja ohittaa lahjatoiveet, tee kaikille palvelus ja ole ostamatta mitään. Turha romu ei ilahduta ketään.
Ketjussa näkyy joitakin kommentteja, joista saa erikoisen käsityksen lasten äideistä. Siis tarkoitan sitä, kun joku haluaa pienen lapsensa käyttävän vain tietyn merkkisiä, tietyn valmistajan tekemiä, tietyn värisiä ja tietyn mallisia vaatteita. Jotain rajaa, please! Onko jollakin äidillä joku pakkomielle lastenvaatteista? Onko lapselle haittaa siitä, jos hänellä on joskus päällä erivärinen vaate kuin äidin määräämä tai vähemmän trendikkäästä liikkeestä hankittu? Vähän tuli ikävä olo lukiessani äitien mielipiteitä. Ajattelevatkolasten isät samalla tavalla? Halveksitteko te niitä lapsia, joilla on päällä halvasta kaupasta ostetut vaatteet? Katsotteko te alaspäin heidän vanhempiaan? Teille halpakaupan vaate on kauhistus - jonkun perheen lapsi voi olla iloinen saadessaan joskus uuden vaatteen. Harva uskaltaa ostaa käytetyn netistä, kun sieltä voi tulla mitä vain. Olisiko aiheellista pohtia omaa suhtautumista asioihin? Ymmärrän, että ihmiset haluavat pukea lapsensa kauniisti ja hyvästä materiaalista tehtyihin asuihin. Mutta välitättekö te samalla lapselle asennetta, että muut ihmiset ovat alempiarvoisia? Se, että koulussa huomautellaan toisten vaatteista ja tavaroista, on ala-arvoista käytöstä. Miksi vanhemmat antavat lapsensa käyttäytyä niin? Kaikille pitäisi kotona opettaa hyviä tapoja. Silloin on sopiva huomauttaa vaatteesta, jos vaatteessa on likatahra, jota henkilö ei ole itse huomannut. Tai jos on jotain mukavaa sanomista vaatteesta.
Täällä on kyllä selitetty että vaatteen käytettävyys ja helppohoitoisuus on monelle tärkeitä kriteereitä. Valkoinen esimerkiksi on imo aika huono väri lapselle kaikenkaikkiaan. En ole merkkiuskollinen mutta en ymmärrä miksei voi ostaa toivottuja suomessa valmistettuja vaatteita vaan tilalle tuodaan bangladeshissa huonoissa oloissa valmistettuja vaatteita, tietysti useampi, eli se sama raha millä olisi saanut kestävät (sekä laadullisesti että eettisesti) housut meni sitten useampaan vaatteeseen josta tulee vaan paha mieli.
Bangladeshiläisessä tehtaassa työskentelevä nainen tarvitsee palkan, jota työstä saa. Olosuhteet tehtaassa ovat kenties heikot. Mutta maassa ei ole sosiaaliturvaa. Naisten tilanne on vaikea. Kun nainen käy työssä ja tuo kotiin rahaa, häntä arvostetaan sen johdosta. Hänen palkallaan todennäköisesti ostetaan ruokaa ja ehkä lisäksi autetaan omia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveitä kommentteja täällä ja nimenomaan näiltä lahjan antajilta.
Minä annan lahjoja, koska haluan ilahduttaa läheisiäni, etenkin lapsia. Siksi kysyn itse tai ilahdun, jos saan jonkinlaisen listan, mistä voin valita mitä ostan. Omassa lähipiirissäni ei ole pyydetty iPhoneja tai Pleikkareita vaan maltillisia muutaman kympin lahjoja.
On todella huonoa käytöstä ohittaa lahjatoive, jos se ei ole törkeän kallis tai jotenkin muuten asiaton. Tässä ketjussa lukemani toiveet ovat olleet asiallisia eivätkä ole vaikuttaneet liian kalliilta.
Jos on pakko päästä itse valitsemaan lahja ja ohittaa lahjatoiveet, tee kaikille palvelus ja ole ostamatta mitään. Turha romu ei ilahduta ketään.
Ketjussa näkyy joitakin kommentteja, joista saa erikoisen käsityksen lasten äideistä. Siis tarkoitan sitä, kun joku haluaa pienen lapsensa käyttävän vain tietyn merkkisiä, tietyn valmistajan tekemiä, tietyn värisiä ja tietyn mallisia vaatteita. Jotain rajaa, please! Onko jollakin äidillä joku pakkomielle lastenvaatteista? Onko lapselle haittaa siitä, jos hänellä on joskus päällä erivärinen vaate kuin äidin määräämä tai vähemmän trendikkäästä liikkeestä hankittu? Vähän tuli ikävä olo lukiessani äitien mielipiteitä. Ajattelevatkolasten isät samalla tavalla? Halveksitteko te niitä lapsia, joilla on päällä halvasta kaupasta ostetut vaatteet? Katsotteko te alaspäin heidän vanhempiaan? Teille halpakaupan vaate on kauhistus - jonkun perheen lapsi voi olla iloinen saadessaan joskus uuden vaatteen. Harva uskaltaa ostaa käytetyn netistä, kun sieltä voi tulla mitä vain. Olisiko aiheellista pohtia omaa suhtautumista asioihin? Ymmärrän, että ihmiset haluavat pukea lapsensa kauniisti ja hyvästä materiaalista tehtyihin asuihin. Mutta välitättekö te samalla lapselle asennetta, että muut ihmiset ovat alempiarvoisia? Se, että koulussa huomautellaan toisten vaatteista ja tavaroista, on ala-arvoista käytöstä. Miksi vanhemmat antavat lapsensa käyttäytyä niin? Kaikille pitäisi kotona opettaa hyviä tapoja. Silloin on sopiva huomauttaa vaatteesta, jos vaatteessa on likatahra, jota henkilö ei ole itse huomannut. Tai jos on jotain mukavaa sanomista vaatteesta.
Täällä on kyllä selitetty että vaatteen käytettävyys ja helppohoitoisuus on monelle tärkeitä kriteereitä. Valkoinen esimerkiksi on imo aika huono väri lapselle kaikenkaikkiaan. En ole merkkiuskollinen mutta en ymmärrä miksei voi ostaa toivottuja suomessa valmistettuja vaatteita vaan tilalle tuodaan bangladeshissa huonoissa oloissa valmistettuja vaatteita, tietysti useampi, eli se sama raha millä olisi saanut kestävät (sekä laadullisesti että eettisesti) housut meni sitten useampaan vaatteeseen josta tulee vaan paha mieli.
Bangladeshiläisessä tehtaassa työskentelevä nainen tarvitsee palkan, jota työstä saa. Olosuhteet tehtaassa ovat kenties heikot. Mutta maassa ei ole sosiaaliturvaa. Naisten tilanne on vaikea. Kun nainen käy työssä ja tuo kotiin rahaa, häntä arvostetaan sen johdosta. Hänen palkallaan todennäköisesti ostetaan ruokaa ja ehkä lisäksi autetaan omia vanhempia.
Voi luoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveitä kommentteja täällä ja nimenomaan näiltä lahjan antajilta.
Minä annan lahjoja, koska haluan ilahduttaa läheisiäni, etenkin lapsia. Siksi kysyn itse tai ilahdun, jos saan jonkinlaisen listan, mistä voin valita mitä ostan. Omassa lähipiirissäni ei ole pyydetty iPhoneja tai Pleikkareita vaan maltillisia muutaman kympin lahjoja.
On todella huonoa käytöstä ohittaa lahjatoive, jos se ei ole törkeän kallis tai jotenkin muuten asiaton. Tässä ketjussa lukemani toiveet ovat olleet asiallisia eivätkä ole vaikuttaneet liian kalliilta.
Jos on pakko päästä itse valitsemaan lahja ja ohittaa lahjatoiveet, tee kaikille palvelus ja ole ostamatta mitään. Turha romu ei ilahduta ketään.
Ketjussa näkyy joitakin kommentteja, joista saa erikoisen käsityksen lasten äideistä. Siis tarkoitan sitä, kun joku haluaa pienen lapsensa käyttävän vain tietyn merkkisiä, tietyn valmistajan tekemiä, tietyn värisiä ja tietyn mallisia vaatteita. Jotain rajaa, please! Onko jollakin äidillä joku pakkomielle lastenvaatteista? Onko lapselle haittaa siitä, jos hänellä on joskus päällä erivärinen vaate kuin äidin määräämä tai vähemmän trendikkäästä liikkeestä hankittu? Vähän tuli ikävä olo lukiessani äitien mielipiteitä. Ajattelevatkolasten isät samalla tavalla? Halveksitteko te niitä lapsia, joilla on päällä halvasta kaupasta ostetut vaatteet? Katsotteko te alaspäin heidän vanhempiaan? Teille halpakaupan vaate on kauhistus - jonkun perheen lapsi voi olla iloinen saadessaan joskus uuden vaatteen. Harva uskaltaa ostaa käytetyn netistä, kun sieltä voi tulla mitä vain. Olisiko aiheellista pohtia omaa suhtautumista asioihin? Ymmärrän, että ihmiset haluavat pukea lapsensa kauniisti ja hyvästä materiaalista tehtyihin asuihin. Mutta välitättekö te samalla lapselle asennetta, että muut ihmiset ovat alempiarvoisia? Se, että koulussa huomautellaan toisten vaatteista ja tavaroista, on ala-arvoista käytöstä. Miksi vanhemmat antavat lapsensa käyttäytyä niin? Kaikille pitäisi kotona opettaa hyviä tapoja. Silloin on sopiva huomauttaa vaatteesta, jos vaatteessa on likatahra, jota henkilö ei ole itse huomannut. Tai jos on jotain mukavaa sanomista vaatteesta.
Täällä on kyllä selitetty että vaatteen käytettävyys ja helppohoitoisuus on monelle tärkeitä kriteereitä. Valkoinen esimerkiksi on imo aika huono väri lapselle kaikenkaikkiaan. En ole merkkiuskollinen mutta en ymmärrä miksei voi ostaa toivottuja suomessa valmistettuja vaatteita vaan tilalle tuodaan bangladeshissa huonoissa oloissa valmistettuja vaatteita, tietysti useampi, eli se sama raha millä olisi saanut kestävät (sekä laadullisesti että eettisesti) housut meni sitten useampaan vaatteeseen josta tulee vaan paha mieli.
Bangladeshiläisessä tehtaassa työskentelevä nainen tarvitsee palkan, jota työstä saa. Olosuhteet tehtaassa ovat kenties heikot. Mutta maassa ei ole sosiaaliturvaa. Naisten tilanne on vaikea. Kun nainen käy työssä ja tuo kotiin rahaa, häntä arvostetaan sen johdosta. Hänen palkallaan todennäköisesti ostetaan ruokaa ja ehkä lisäksi autetaan omia vanhempia.
No siellä Bangladeshissa tosiaan tehdastyön vaihtoehto on usein.. Perinteisempi ammatti niin sanotusti.
Mutta silti. Kun ne halparytkyt ei kestä kuin yhden pesun, niin miksi ostaa niitä, kun niitä ei kerran haluta. Voihan sitä bangladeshilaista auttaa sitenkin, että kieltäytyy asioimasta halpaliikkeissä ennenkuin tehtaissa olot paranee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikki-ikäiselle sopivan lahjan ostaminen on vaikeaa. Meidän omat lapset oli jo isoja teinejä, kun me luvattiin miehen äidille ostaa hänen puolestaan joululahja viisivuotiaalle lapsenlapselle. Piti olla helppo nakki, mutta ei, siellä me pyörittiin Prisman leluosastolla varmaan puoli tuntia ennen kuin kysyttiin myyjältä apua. Sitä en tiedä oliko lahja mieleinen, mutta myyjän mukaan se oli sinä syksynä suosittu.
Ei se ole yhtään vaikeaa kun ostaa sen mitä on toivottu tai antaa 10-20 euroa rahalahjana.
Ei kukaan oikeasti anna jotain kymppiä joululahjaksi! En tosiaan edes kehtaisi, kun nykyään ei saa kaupasta mitään järkevää alle 50€. Eli jos annatte rahaa niin se käsi riittävän syvälle taskuun ja setelit kuoreen.
Minun lapsille saa vallan hyvin antaa kympin tai kaksi. Ei haittaa eikä ole liian vähän.
Sama täällä, mieluummin kymppi kuin kahdella kympillä roskaa.
Olen lukenut koko ketjun ja pohtinut ilmiötä. En keksi muuta kuin jonkinlaisen vallan- ja kontrollinhalun, mikä näitä roskalahja-mummuja mahtaa ajaa. ”Siinähän toivot mitä toivot, minä se kuitenkin aina päätän, mitä saat. Ja paras olla kiitollinen” ”Ei pidä antaa kaikkea mitä toivoo, alkaa vaan luulemaan itsestään liikoja. Ihan niin kuin liikaa lasta kehumallakin lapsi vain ylpistyy.” ”Sinun onnesi ja arvosi on täysin minun takanani. Minä voin sen antaa tai olla antamatta.”
Voi olla ristiriitaisia tunteita. Luonnostaan kumpuavaa rakkauden tunnetta lapsen lapsia kohtaan, ja samalla huolta ja kiukkua siitä, että tekeekö tuo tunne itsestä heikon ja haavoittuvan, tarvitsevan. Sitten jos nämä lapset ovat oman tyttären, voi vähän vinksahtaneempi mummo kokea sen oman tyttärensä kilpailijana ja häriötekijänä siinä, kun tahtoisi omia lapsen lapset itselleen. Ja jos oma tytär ei ole ollut mummon mielestä ns. tarpeeksi hyvä, voi käydä niin, että ne lapsen lapsetkaan eivät siksi ole tarpeeksi hyviä, heidänkin olemassaolo on jotenkin ihan loukkaus näin erinomaista mummoa kohtaan. Ja jos mummo ei tykkää oman suosikki-poikansa vaimosta, koska tämä ei mummon mielestä ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen, niin heidän lapsetkin voivat joutua tuosta sairaasta myrkyllisyydestä kärsimään.
Tuollainen Mummo voi kokea vääristyneitä viha-rakkaus-tunteita jälkipolviaan kohtaan. Ovathan he hänelle hänen oman itsensä jatkeita (eikä yleensä mitään muuta). Ei osaa ilmaista rakkauden tunteitaan, siksi antaa kasapäin lahjoja. Ei osaa käsitellä ja tunnistaa omia mustasukkaisuuden ja kiukun tunteitaan, siksi antaa lahjaksi huonolaatuisia ja ei-toivottuja lahjoja.
Kunhan mietiskelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut koko ketjun ja pohtinut ilmiötä. En keksi muuta kuin jonkinlaisen vallan- ja kontrollinhalun, mikä näitä roskalahja-mummuja mahtaa ajaa. ”Siinähän toivot mitä toivot, minä se kuitenkin aina päätän, mitä saat. Ja paras olla kiitollinen” ”Ei pidä antaa kaikkea mitä toivoo, alkaa vaan luulemaan itsestään liikoja. Ihan niin kuin liikaa lasta kehumallakin lapsi vain ylpistyy.” ”Sinun onnesi ja arvosi on täysin minun takanani. Minä voin sen antaa tai olla antamatta.”
Voi olla ristiriitaisia tunteita. Luonnostaan kumpuavaa rakkauden tunnetta lapsen lapsia kohtaan, ja samalla huolta ja kiukkua siitä, että tekeekö tuo tunne itsestä heikon ja haavoittuvan, tarvitsevan. Sitten jos nämä lapset ovat oman tyttären, voi vähän vinksahtaneempi mummo kokea sen oman tyttärensä kilpailijana ja häriötekijänä siinä, kun tahtoisi omia lapsen lapset itselleen. Ja jos oma tytär ei ole ollut mummon mielestä ns. tarpeeksi hyvä, voi käydä niin, että ne lapsen lapsetkaan eivät siksi ole tarpeeksi hyviä, heidänkin olemassaolo on jotenkin ihan loukkaus näin erinomaista mummoa kohtaan. Ja jos mummo ei tykkää oman suosikki-poikansa vaimosta, koska tämä ei mummon mielestä ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen, niin heidän lapsetkin voivat joutua tuosta sairaasta myrkyllisyydestä kärsimään.
Tuollainen Mummo voi kokea vääristyneitä viha-rakkaus-tunteita jälkipolviaan kohtaan. Ovathan he hänelle hänen oman itsensä jatkeita (eikä yleensä mitään muuta). Ei osaa ilmaista rakkauden tunteitaan, siksi antaa kasapäin lahjoja. Ei osaa käsitellä ja tunnistaa omia mustasukkaisuuden ja kiukun tunteitaan, siksi antaa lahjaksi huonolaatuisia ja ei-toivottuja lahjoja.
Kunhan mietiskelin.
Voi olla myös niin että se oma tytär on liian hyvä. Sellainen jota on vaikea hallita, koska pärjää itsekin. Sellainen joka pääsi karkuun kun ne muut mummo sai sidottua siihen kodin naapuriin. Sellainen kuin mummo olisi halunnut olla muttei ole pärjännyt.
Sama miniän kanssa. Liian pärjäävä ja pätevä.
Mummo tuntee suunnatonta alemmuutta ja häpeää itsestään ja kostaa sitten.
Näin olen päätellyt meillä sen kuvion olevan.
t. myrkyllisen tyrkkymummon tytär, joka pääsi karkuun
Tätä isovanhempaa , yksinäistä sellaista ja ent yksinhuoltajaäitiä vaivaa ainakin mieletön rahapula.
Mutta kiitos vain kauheasti tuestanne. Ostin taas roskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyysrajan alapuolella elävä isovanhempi kirjoitti:
Tätä isovanhempaa , yksinäistä sellaista ja ent yksinhuoltajaäitiä vaivaa ainakin mieletön rahapula.
Mutta kiitos vain kauheasti tuestanne. Ostin taas roskia.
Narsistisesti osaat kuitenkin uhriutua.
Juuri sinunkaltaisesi ei niitä roskia kannattaisi ostella - ja niiden ostelu on luultavimmin suurin syy rahapulaasi. Et osaa käyttää rahaa, etkä muutenkaan hallita elämääsi.
Mitä jos lukisit ketjun ensin.
Todellakaan tässä ei ole ollut köyhyydestä kyse! Se on asia ihan erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyysrajan alapuolella elävä isovanhempi kirjoitti:
Tätä isovanhempaa , yksinäistä sellaista ja ent yksinhuoltajaäitiä vaivaa ainakin mieletön rahapula.
Mutta kiitos vain kauheasti tuestanne. Ostin taas roskia.
Kunnon marttyyrimeininkiä!
Luitko edes ketjua, sisäistitkö lukemaasi?
Ei köyhyys/rahapula edes ole pääpointti tässä ketjussa, eihän lahjojen tarvitse kalliita olla.
Iso osa köyhistä on köyhiä koska eivät osaa käsitellä rahaa. He myös pohauttelevat kaikkea turhaa, koska kaipaavat "piristystä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut koko ketjun ja pohtinut ilmiötä. En keksi muuta kuin jonkinlaisen vallan- ja kontrollinhalun, mikä näitä roskalahja-mummuja mahtaa ajaa. ”Siinähän toivot mitä toivot, minä se kuitenkin aina päätän, mitä saat. Ja paras olla kiitollinen” ”Ei pidä antaa kaikkea mitä toivoo, alkaa vaan luulemaan itsestään liikoja. Ihan niin kuin liikaa lasta kehumallakin lapsi vain ylpistyy.” ”Sinun onnesi ja arvosi on täysin minun takanani. Minä voin sen antaa tai olla antamatta.”
Voi olla ristiriitaisia tunteita. Luonnostaan kumpuavaa rakkauden tunnetta lapsen lapsia kohtaan, ja samalla huolta ja kiukkua siitä, että tekeekö tuo tunne itsestä heikon ja haavoittuvan, tarvitsevan. Sitten jos nämä lapset ovat oman tyttären, voi vähän vinksahtaneempi mummo kokea sen oman tyttärensä kilpailijana ja häriötekijänä siinä, kun tahtoisi omia lapsen lapset itselleen. Ja jos oma tytär ei ole ollut mummon mielestä ns. tarpeeksi hyvä, voi käydä niin, että ne lapsen lapsetkaan eivät siksi ole tarpeeksi hyviä, heidänkin olemassaolo on jotenkin ihan loukkaus näin erinomaista mummoa kohtaan. Ja jos mummo ei tykkää oman suosikki-poikansa vaimosta, koska tämä ei mummon mielestä ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen, niin heidän lapsetkin voivat joutua tuosta sairaasta myrkyllisyydestä kärsimään.
Tuollainen Mummo voi kokea vääristyneitä viha-rakkaus-tunteita jälkipolviaan kohtaan. Ovathan he hänelle hänen oman itsensä jatkeita (eikä yleensä mitään muuta). Ei osaa ilmaista rakkauden tunteitaan, siksi antaa kasapäin lahjoja. Ei osaa käsitellä ja tunnistaa omia mustasukkaisuuden ja kiukun tunteitaan, siksi antaa lahjaksi huonolaatuisia ja ei-toivottuja lahjoja.
Kunhan mietiskelin.
Voi olla myös niin että se oma tytär on liian hyvä. Sellainen jota on vaikea hallita, koska pärjää itsekin. Sellainen joka pääsi karkuun kun ne muut mummo sai sidottua siihen kodin naapuriin. Sellainen kuin mummo olisi halunnut olla muttei ole pärjännyt.
Sama miniän kanssa. Liian pärjäävä ja pätevä.
Mummo tuntee suunnatonta alemmuutta ja häpeää itsestään ja kostaa sitten.
Näin olen päätellyt meillä sen kuvion olevan.
t. myrkyllisen tyrkkymummon tytär, joka pääsi karkuun
Tuo on ihan totta. Jotkut sairaat äidit ovat ihan kateellisiakin omille tyttärilleen, kun heistä tuli niin kauniita ja pärjääviä ym. Myrkyllisessä mielessään ajattelevat kenties, että ”minä annoin kaikkeni tuon kiittämättömån hemmotellun kakaran eteen, ja noin helpolla se on sitten saanut ihan kaiken, täysin minun ansiostani, eikä edes tajua sitä. Minulla taasen oli ihan kaikki vastoinkäymiset ja esteet koko elämänpolkuni mitalla.” Heitä syö se, kun eivät saa hallittua ja kiristettyä ja peloteltua.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa köyhistä on köyhiä koska eivät osaa käsitellä rahaa. He myös pohauttelevat kaikkea turhaa, koska kaipaavat "piristystä".
En nyt ihan usko, että iso osa, jotkut toki. Ja samalla köyhyys on sellainen noidankierre, että ihmisestä herkästi tulee voimaton, neuvoton ja lyhytkatseinen, eli mm. rahankäytön suunnittelu voi ontua. Mutta tää köyhyys on tosiaan oma aiheensa, ei liity tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa köyhistä on köyhiä koska eivät osaa käsitellä rahaa. He myös pohauttelevat kaikkea turhaa, koska kaipaavat "piristystä".
En nyt ihan usko, että iso osa, jotkut toki. Ja samalla köyhyys on sellainen noidankierre, että ihmisestä herkästi tulee voimaton, neuvoton ja lyhytkatseinen, eli mm. rahankäytön suunnittelu voi ontua. Mutta tää köyhyys on tosiaan oma aiheensa, ei liity tähän ketjuun.
Kyllä, iso osa. Tekevät tyhmiä lyhytnäköisiä ratkaisuja, vellovat siinä tilanteessaan ja käyttävät rahaa typerästi, koska se tilanne ahdistaa. Loputtomiin tällaista.
Ei hankita kunnon koulutusta, tehdään lapset väärälle miehelle, tehdään liikaa lapsia, ei osata ostaa asuntoa oikeaan aikaan vaan kykitään vuokralla, hassataan ne rahat omituisiin asiohiin kun kuvitellaan että "kaikilla muiden lapsilla on näin ja näin", vaikkei olekaan.
Minunkin appivanhempani olivat juuri päässeet viimein omistusasuntoon, apella hyvä työpaikka. Anoppi syyti velkarahaa ties mihin ja sitten kun olivat saaneet koko tlaon täyteen tavaraa, keksivät että hepä paukkaa yrittäjiksi 400 kilsan päähän.
Sitten taas kaikki myytiin pilkkahintaan pois, yritys meni persiilleen ja nyt anoppi on sitä miletä, että tilanne on oikeastaan minun miniän vika, koska en anna mieheni ostaa heille "vanhuuden asuntoa".
Köyhyysrajan alapuolella elävä isovanhempi kirjoitti:
Tätä isovanhempaa , yksinäistä sellaista ja ent yksinhuoltajaäitiä vaivaa ainakin mieletön rahapula.
Mutta kiitos vain kauheasti tuestanne. Ostin taas roskia.
Täydellinen esimerkki ketjun pointista. Jopa rahapulassa ostetaan turhuuksia, vaikka todennäköisesti lahjan saaja soisi hänen säästävän rahansa eikä ostavan mitään. Kaiken kruunaa marttyyriasenne. 🤦♀️
Vierailija kirjoitti:
Köyhyysrajan alapuolella elävä isovanhempi kirjoitti:
Tätä isovanhempaa , yksinäistä sellaista ja ent yksinhuoltajaäitiä vaivaa ainakin mieletön rahapula.
Mutta kiitos vain kauheasti tuestanne. Ostin taas roskia.Narsistisesti osaat kuitenkin uhriutua.
Juuri sinunkaltaisesi ei niitä roskia kannattaisi ostella - ja niiden ostelu on luultavimmin suurin syy rahapulaasi. Et osaa käyttää rahaa, etkä muutenkaan hallita elämääsi.
Mitä jos lukisit ketjun ensin.
Ihan sivullisena tässä vastaan sinulle. Lukisit myös itse vähän tarkemmin. Henkilö elää köyhyysrajan alapuolella. "Et osaa käyttää rahaa". Luulisin, että tuossa tilanteessa ei edes pysy hengissä, jos ei osaa käyttää rahaa. Toivottavasti ei enää ensi jouluna yritä ilahduttaa sitten enää niillä halvoilla lahjoilla (tuskin nyt roskiksesta on roskia kaivannut) eikä varsinkaan anna sitä viimeistä ropoaan.
Köyhyysrajan alapuolella elävä isovanhempi kirjoitti:
Tätä isovanhempaa , yksinäistä sellaista ja ent yksinhuoltajaäitiä vaivaa ainakin mieletön rahapula.
Mutta kiitos vain kauheasti tuestanne. Ostin taas roskia.
Kuulostat minun äidiltäni. Miljoona kertaa käsitelty sitä hänen rahapulaansa ja rahankäyttöään ja ostelee "taas roskia".
Pidimme jopa puoli vuotta kirjaa hänen taloudenpidostaan. Hän käyttää uskomattoman paljon rahaa turhuuteen. Siis ostaa pohauttelee mitä sattuu, varsinkin jos halvalla saa. Ja tuhlaa aina ihan kaiken rahan heti, kun sen saa, aivan kuin se polttelisi taskuja.
Hänellä on kaapissaan alevaatteita, joihin ei ole koskaan mahtunut. Kosmetiikkaa jota ei käytä.
Lapsilleni hän on juuri se joka aina jostaa "jotain pientä", täysin typerää ja tarpeetonta.
Olen miljoona kertaa sanonut, että ei tarvitse tuoda mitään, tee lasten kanssa jotain, mutta ei. Kun sanoin että menkää eväiden kanssa leikkipuistoon, hän karkaa viereiseen ostoskeskukseen ja tyhjentää Tigerin.
Eniten tässä kaikessa inhoan sitä, että hän yrittää pakkomielteisesti saada lapseni omaksumaan samanlaisen elämänasenteen. Esimerkiksi siitä syntyi valtava riita, että halusin lapset hyvään kouluun. Äidistäni se on "liian raskasta". Samaten siitä on riidelty, että lapsia ei viedä kauppaan "piristymään" jokaikisestä "vastoinkäymisestä", vaan lapsen kanssa jutellaan ne pettymyksen ja mielipahan tunteet ja jatketaan ilman tavaralohdukkeita. Samaten siitä on tapeltu, että pitääkö lapsen oppia säästämään ja pitääkö lapsen oppia ylipäätään rahankäyttöä. Sekin on "liian ankeaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyysrajan alapuolella elävä isovanhempi kirjoitti:
Tätä isovanhempaa , yksinäistä sellaista ja ent yksinhuoltajaäitiä vaivaa ainakin mieletön rahapula.
Mutta kiitos vain kauheasti tuestanne. Ostin taas roskia.Narsistisesti osaat kuitenkin uhriutua.
Juuri sinunkaltaisesi ei niitä roskia kannattaisi ostella - ja niiden ostelu on luultavimmin suurin syy rahapulaasi. Et osaa käyttää rahaa, etkä muutenkaan hallita elämääsi.
Mitä jos lukisit ketjun ensin.
Ihan sivullisena tässä vastaan sinulle. Lukisit myös itse vähän tarkemmin. Henkilö elää köyhyysrajan alapuolella. "Et osaa käyttää rahaa". Luulisin, että tuossa tilanteessa ei edes pysy hengissä, jos ei osaa käyttää rahaa. Toivottavasti ei enää ensi jouluna yritä ilahduttaa sitten enää niillä halvoilla lahjoilla (tuskin nyt roskiksesta on roskia kaivannut) eikä varsinkaan anna sitä viimeistä ropoaan.
Kyynel. Sinuna lukisin kirjoituksesta sen, mitä siinä lukee sen jälkeen kun poistat kaiken narsistisen itsesäälin ja draaman.
Entäs lasten ja lastenlasten roskalahjat näille parjatuille isovanhemmille!?!
Meikeistä vielä, en mäkään antaisi lapselle sitä jonkun lahjaksi ostamaa meikkisettiä. Ehkä tiukkapipoista, mutta mielestäni meikkauksen aloittaminen on asia, johon vanhemmat antavat luvan kun oikea aika on.