Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Pistäkääpä paremmaksi: keliaakikkolapsi sai sukulaiselta lakuja, koska äiti vain kuvittelee koko "allergian".
Maitoallergikko (anafylaktinen) sai lempihahmojensa teemalla maitosuklaakalenterin. Onneksi tajusin asian ja piilotin tuon pois lapselta, sillä harmitus olisi ollut vielä suurempi, kun hahmot niin mieluisia, mutta ei olisi voinut syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ihan tyytyväinen meidän saamiin lastenvaatteisiin muuten mutta sitä en tajua miksei minulle voi kertoa etukäteen mitä aikoo tuoda ja miksi niiden pitää olla kooltaan niin juuri ja juuri päälle sopivia että usein esikoinen ei mahdu niihin kuin hetken.
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa keskenänne kirjoitti:
Ap, sen sijaan että valitat täällä, kannattaisiko jutella isovanhempien kanssa? Tai kirjoita "joulupukille" lasten kanssa ajoissa ennen ensi joulua ja anna lista isovanhemmille. Mistä ihmeestä he voisivat muuten tietää mitä lapset tarvitsevat tai mitä Sinä heille haluat?
Eiköhän jokainen isovanhempi halua lapsenlapselleen vain hyvää, eri asia sitten on mitä lapsen vanhemmat pitävät hyvinä tai arvostettavina lahjoina. Usein taitaa valittaja olla se, jonka isä tai äiti ei ole juuri kyseinen ei-toivotun lahjan antaja, vaan puolison vanhempi.
Surullista lukea, että täällä pitää valittaa, ihan kuin eivät samaa kieltä puhuvat aikuiset ihmiset kykenisi juttelemaan keskenään.
Täällä on moneen kertaan köynyt ilmi että vanhempi on yrittänyt jopa vuosia puhua asiasta eikä muutosta ole tullut.
Eikä tällainen krääsän kantaja halua lapsenlapselleen tai lapselleen hyvää. Hän ajattelee OMIA tarpeitaan. Ei ketään muuta
Toivon alapeukuttajalta valaisua: miten se tuikkukipon 5 - vuotiaalle ostanut mummo ajatteli sitä lasta? Tai se kirpparilta puoliksi väritettyjä värityskirjoja tuonut? Tai se joka ostaa tahallaan kolme kokoa liian pieniä vaatteita? Ei nuo lahjat ole mitenkään lapsilähtöisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osta enää mitään lahjoja. Ostakoon vanhempansa älykännykät ja muut tavarat, mitä lapsi tarvitsee. Naristaan turhaan asioista, eikä olla kiitollisia kalliista lahjoista.
Äläykännykät ym. vastaavat lahjat eivät ole kaikki samanlaisia, vaikka olisivatkin kalliita. Toinen haluaa puhelimeensa jackliittimen ja joku radion. Joku määrätyn kameran ja joku Androidin käyttöjärjestelmän.
Se on sama kuin toivoisit itsellesi uggin nahkanilkkurit. Tekonahka tai kumisaappaat eivät ole sama asia, vaikka kaikki ne jalkaan laitetaankin ja kaikilla voi kävellä. Pahinta mitä voit tosiaan tehdä on ostaa vielä väärän kokoiset ja väriset ja sitten ryhtyä marttyyriksi kun ei kelpaa.
Mikä ihmisiä vaivaa? Eikö lahjojen ole tarkoitus enää ilahduttaa. Parempi jättää se kännykkä tai saappaat ostamatta kuin ostaa väärää. Antaa sitten vaikka sen suoraan rahana siihen, että toinen voi säästää itse lisää jotta saa sen mieleisen.
Tässä tapauksessa oli ihan oikea merkki ja tietty älypuhelin. Makso 600-800 eur. Ei kelvannut edes vuotta lapselle, kun halusi jo jonkun toisen. Näin se vaan menee. Ei osata olla kiitollisia siitä mitä saadaan lahjaksi. En siis osta enää mitään lahjoja.
Kertakamaa vain? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, joille on järkytys se, että on ohnisiä, jotka eivät säilytä kotonaan kuin niitä asioita, joista pitävät. Meillä on samoja kauniita pyyhkeitä 8 kpl ja kauniit lakanasetit x 2. Epäsopivia tai rumia vaatteita ei säilytetä. Lapsi saa toivoa ne lempilelunsa ja saa toiveidensa mukaisen, ei epämääräistä sinne päin krääsää. Opettaa itseasiassa paljon terveempää tavarasuhdetta kuin sinne päin tavaralla-rankaiseminen. Kannan välittömästi ei toivotut tavarat ulos. Yleensä blokkaan ne jo ovelle.
Meidän kotimme ei ole kenenkään kierrätysasema tai jäteasema. En pahoita kenenkään mieltä asialla enkä tee numeroa, mutta minulla ei ole mitään velvollisuutta säilyä roskaa täällä.Meillä ei ihan noin tiukkaa ole, mutta samoilla linjoilla. Lapsille tuppaa kertymään kaikenlaista, joten yhtään ylimääräistä röhnää ei nurkkiin kaipaa. Kaikki rikkinäinen lentää suoraan roskiin ja niin myös sellainen millä ei leikitä.
Uskon myös tuohon, että lapsilla on terve suhde tavaraan kun niistä vähistä ihanista pitää huolta. Esimerkkinä: meidän lasten nukeilla ja barbeilla on edelleen silkin sileät hiukset. Ensimmäiset saivat kun olivat 3v nyt ovat 8v.
Toivottavasti et kuitenkaan "roskiin lennätä" niitä ehjiä leluja, joilla omat lapsesi eivät leiki? Niillä kun voi olla oikeasti käyttöä jollekin toiselle lapselle. Ja moni rikkinäinen on mahdollista korjata.
Voi tätä kertakäyttökulttuuria!
No ehjät menee keräyspisteelle ekotorille tai konttiin. Mutta rikkinäinen suoraan roskiin. Kuka haluaa muovilelun, joka on lohkeillut kun on niin huonolaatuista? Ei kukaan. Siitä tulee vain haavoja. Korjaajat dyykatkoot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osta enää mitään lahjoja. Ostakoon vanhempansa älykännykät ja muut tavarat, mitä lapsi tarvitsee. Naristaan turhaan asioista, eikä olla kiitollisia kalliista lahjoista.
Äläykännykät ym. vastaavat lahjat eivät ole kaikki samanlaisia, vaikka olisivatkin kalliita. Toinen haluaa puhelimeensa jackliittimen ja joku radion. Joku määrätyn kameran ja joku Androidin käyttöjärjestelmän.
Se on sama kuin toivoisit itsellesi uggin nahkanilkkurit. Tekonahka tai kumisaappaat eivät ole sama asia, vaikka kaikki ne jalkaan laitetaankin ja kaikilla voi kävellä. Pahinta mitä voit tosiaan tehdä on ostaa vielä väärän kokoiset ja väriset ja sitten ryhtyä marttyyriksi kun ei kelpaa.
Mikä ihmisiä vaivaa? Eikö lahjojen ole tarkoitus enää ilahduttaa. Parempi jättää se kännykkä tai saappaat ostamatta kuin ostaa väärää. Antaa sitten vaikka sen suoraan rahana siihen, että toinen voi säästää itse lisää jotta saa sen mieleisen.Tässä tapauksessa oli ihan oikea merkki ja tietty älypuhelin. Makso 600-800 eur. Ei kelvannut edes vuotta lapselle, kun halusi jo jonkun toisen. Näin se vaan menee. Ei osata olla kiitollisia siitä mitä saadaan lahjaksi. En siis osta enää mitään lahjoja.
Älä kuitenkaan yleistä!
Kertakamaa vain? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, joille on järkytys se, että on ohnisiä, jotka eivät säilytä kotonaan kuin niitä asioita, joista pitävät. Meillä on samoja kauniita pyyhkeitä 8 kpl ja kauniit lakanasetit x 2. Epäsopivia tai rumia vaatteita ei säilytetä. Lapsi saa toivoa ne lempilelunsa ja saa toiveidensa mukaisen, ei epämääräistä sinne päin krääsää. Opettaa itseasiassa paljon terveempää tavarasuhdetta kuin sinne päin tavaralla-rankaiseminen. Kannan välittömästi ei toivotut tavarat ulos. Yleensä blokkaan ne jo ovelle.
Meidän kotimme ei ole kenenkään kierrätysasema tai jäteasema. En pahoita kenenkään mieltä asialla enkä tee numeroa, mutta minulla ei ole mitään velvollisuutta säilyä roskaa täällä.Meillä ei ihan noin tiukkaa ole, mutta samoilla linjoilla. Lapsille tuppaa kertymään kaikenlaista, joten yhtään ylimääräistä röhnää ei nurkkiin kaipaa. Kaikki rikkinäinen lentää suoraan roskiin ja niin myös sellainen millä ei leikitä.
Uskon myös tuohon, että lapsilla on terve suhde tavaraan kun niistä vähistä ihanista pitää huolta. Esimerkkinä: meidän lasten nukeilla ja barbeilla on edelleen silkin sileät hiukset. Ensimmäiset saivat kun olivat 3v nyt ovat 8v.
Toivottavasti et kuitenkaan "roskiin lennätä" niitä ehjiä leluja, joilla omat lapsesi eivät leiki? Niillä kun voi olla oikeasti käyttöä jollekin toiselle lapselle. Ja moni rikkinäinen on mahdollista korjata.
Voi tätä kertakäyttökulttuuria!
Toisien lelujen käyttöikä voi olla noin 5 minuuttia ja sen jälkeen siinä ei pysy enää palat yhdessä. Muovi on niin ohutta ja haperoa ettei niitä saa mitenkään liimattua yhteen, etkä voi edes liimata, koska lapsesi saattaa laittaa sen lelun suuhunsa ja sen liiman.
Laadukkaat lelut maksavat. Kiinakrääsä ei. Laatu kestää ja huono laatu ei.
Parhaiten kestävät kuuluisien merkkien tuotteet. Heillä ei ole varaa vetää takaisin kymmeniä tuhansia tuotteita ja pilata mainettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi lapsenlapset ovat jo aikuisia. Vanhin on pyytänyt muistamista lapsilleen vain. Se onkin hyvä. Säästän aina kolikoita jotta voin viedä lapsen lapsenlapsille. Hauskaa katsoa kun pienet tunkevat kolikot innoissaan säästöpossuihin. Kolikkopussi toimii joka lahjana ja aina ovat yhtä innoissaan siitä.
Ilmeisesti ketju täynnä sossupummeja joille muutama älykkäämpi veetuilee:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan rahaa, kun sitä on itsellä kuin roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osta enää mitään lahjoja. Ostakoon vanhempansa älykännykät ja muut tavarat, mitä lapsi tarvitsee. Naristaan turhaan asioista, eikä olla kiitollisia kalliista lahjoista.
Äläykännykät ym. vastaavat lahjat eivät ole kaikki samanlaisia, vaikka olisivatkin kalliita. Toinen haluaa puhelimeensa jackliittimen ja joku radion. Joku määrätyn kameran ja joku Androidin käyttöjärjestelmän.
Se on sama kuin toivoisit itsellesi uggin nahkanilkkurit. Tekonahka tai kumisaappaat eivät ole sama asia, vaikka kaikki ne jalkaan laitetaankin ja kaikilla voi kävellä. Pahinta mitä voit tosiaan tehdä on ostaa vielä väärän kokoiset ja väriset ja sitten ryhtyä marttyyriksi kun ei kelpaa.
Mikä ihmisiä vaivaa? Eikö lahjojen ole tarkoitus enää ilahduttaa. Parempi jättää se kännykkä tai saappaat ostamatta kuin ostaa väärää. Antaa sitten vaikka sen suoraan rahana siihen, että toinen voi säästää itse lisää jotta saa sen mieleisen.Tässä tapauksessa oli ihan oikea merkki ja tietty älypuhelin. Makso 600-800 eur. Ei kelvannut edes vuotta lapselle, kun halusi jo jonkun toisen. Näin se vaan menee. Ei osata olla kiitollisia siitä mitä saadaan lahjaksi. En siis osta enää mitään lahjoja.
Älä kuitenkaan yleistä!
Olisit pyytänyt sen takaisin. Lapset ja teinit nyt ovat tuollaisia. Eivät aina ajattele kovin järkevästi. Varsinkin jos ympärillä on kova ryhmäpaine. Ei kannatta ottaa henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan tyytyväinen meidän saamiin lastenvaatteisiin muuten mutta sitä en tajua miksei minulle voi kertoa etukäteen mitä aikoo tuoda ja miksi niiden pitää olla kooltaan niin juuri ja juuri päälle sopivia että usein esikoinen ei mahdu niihin kuin hetken.
Ei niistä voida kertoa ilmeisesti siksi, että lahja tarkoittaa sitä, että siitä ei tiedä kukaan. 😀 Tässä ketjussa tullut ilmi. Lapselle annettu lahja voi olla lahja vain, jos sisältö on kaikille lähipiirin ihmisille ylläri.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ketju täynnä sossupummeja joille muutama älykkäämpi veetuilee:D
Mitä tarkoitat? Että vain sossupummit ymmärtävät mitä laatu on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäiti pieraisi lahjapaperiin. Mitä yrittää sanoa tuolla?
Meillä isovanhempi antaa yli 20 vuotta vanhoja matkamuistojaan millä ei ole mitään (tunne)arvoa lahjan saajalle eikä niitä voi käyttää mitenkään. Tai sitten 3 vuotta vanhoja konvehtirasioita. Eli toisin sanoen sitä mitä kaapista ei enää tarvitse. Ja rahaa on tilillä 6 numeroinen summa eli ei ole rahasta pulaa, minkä vielä ymmärtäisinkin. Eli onhan näitä ihmistyyppejä varmasti paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju kolahtaa muhun TODELLA.
Toi tunne on niin tuttu itselle. Muistan ne lapsuuden joulut, kun paketeista paljastui ihan kummallisia juttuja, joita en ollut toivonut tai pyytänyt. Sieltä tuli jotain kummallisten artistien cd-levyä, pitsiliinaa, ilmaiskalenteria.. Outoja makeisia ja halpoja kiinan krääsäjuttuja, jotka tietty hajosivat nopeasti. Myös kodintekstiilejä, jotka eivät sovi millään tavalla omaan sisustukseen.
Ei sellaisia lahjoja joita olin oikeasti toivonut.
Sitten kun tapasin mieheni ja vietettiin yhteisjouluja, yllätyin SUURESTI kun siellä annettiinkin lahjoja ajatuksella. Jokaisesta lahjasti näki, että nyt on ajateltu saajaa ja saajan persoonaa. Tämä oli minulla aivan uutta. Lahjoja, jotka oikeasti ilahduttaa eikä päällimmäisenä tunteena olekaan kummastus.
Ikävä kyllä vanhempani antavat näitä outoja lahjoja myös lapsillemme. Ikävimpiä niistä ovat:
- Väärän kokoiset vaatteet (joko aivan liian pienet, tai 4 kokoa liian suuret. Esim. 110 cm pojalle 146 cm vaatteita)
- Koululaiselle taaperoikäisen muovinen leikkikeittiö, joka on valmistettu ohuesta kiinan muovista
- Kiinankrääsä kauko-ohjattava auto, joka hajosi säpäleiksi ekalla käyttökerralla
Outoa tässä on sekin, että isovanhemmille on vinkattu kyllä lasten koot ja toiveet. Niitä ei vain noudateta lainkaan, sillä heillä on jokin periaate antaa sitä mitä itse haluaa. Uutena yllärinä tuli myös liian pienet vaatelahjat, jotka on ostettu jo ennen korona-aikaa tehdyltä lomamatkalta.
Mäkin muistan miten kurjaa oli kun paketeista paljastui ihan vääränlaisia lahjoja. Siis ei ikään sopivia tai sitten muuten ei sopivia. Esim Baby born 12 vuotiaana. En muutenkaan halunnut prinsessoja/nukkeja vaan vauhdikkaita leluja. Niitä en kuitenkaan ikinä saanut vaan kaikkea hörhelöistä. Ensimmäinen minua varten ostettu lahja on hemulilakanat, jotka teininä halusin. Isä osti ne minulle ja ne ovat käytössä edelleen 15v myöhemmin.
Jospa ne isovanhemmat yrittävät viestiä jotakin sillä että antavat sitä roskaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju kolahtaa muhun TODELLA.
Toi tunne on niin tuttu itselle. Muistan ne lapsuuden joulut, kun paketeista paljastui ihan kummallisia juttuja, joita en ollut toivonut tai pyytänyt. Sieltä tuli jotain kummallisten artistien cd-levyä, pitsiliinaa, ilmaiskalenteria.. Outoja makeisia ja halpoja kiinan krääsäjuttuja, jotka tietty hajosivat nopeasti. Myös kodintekstiilejä, jotka eivät sovi millään tavalla omaan sisustukseen.
Ei sellaisia lahjoja joita olin oikeasti toivonut.
Sitten kun tapasin mieheni ja vietettiin yhteisjouluja, yllätyin SUURESTI kun siellä annettiinkin lahjoja ajatuksella. Jokaisesta lahjasti näki, että nyt on ajateltu saajaa ja saajan persoonaa. Tämä oli minulla aivan uutta. Lahjoja, jotka oikeasti ilahduttaa eikä päällimmäisenä tunteena olekaan kummastus.
Ikävä kyllä vanhempani antavat näitä outoja lahjoja myös lapsillemme. Ikävimpiä niistä ovat:
- Väärän kokoiset vaatteet (joko aivan liian pienet, tai 4 kokoa liian suuret. Esim. 110 cm pojalle 146 cm vaatteita)
- Koululaiselle taaperoikäisen muovinen leikkikeittiö, joka on valmistettu ohuesta kiinan muovista
- Kiinankrääsä kauko-ohjattava auto, joka hajosi säpäleiksi ekalla käyttökerralla
Outoa tässä on sekin, että isovanhemmille on vinkattu kyllä lasten koot ja toiveet. Niitä ei vain noudateta lainkaan, sillä heillä on jokin periaate antaa sitä mitä itse haluaa. Uutena yllärinä tuli myös liian pienet vaatelahjat, jotka on ostettu jo ennen korona-aikaa tehdyltä lomamatkalta.
Mäkin muistan miten kurjaa oli kun paketeista paljastui ihan vääränlaisia lahjoja. Siis ei ikään sopivia tai sitten muuten ei sopivia. Esim Baby born 12 vuotiaana. En muutenkaan halunnut prinsessoja/nukkeja vaan vauhdikkaita leluja. Niitä en kuitenkaan ikinä saanut vaan kaikkea hörhelöistä. Ensimmäinen minua varten ostettu lahja on hemulilakanat, jotka teininä halusin. Isä osti ne minulle ja ne ovat käytössä edelleen 15v myöhemmin.
Kertoo sinusta ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ketju täynnä sossupummeja joille muutama älykkäämpi veetuilee:D
Mitä tarkoitat? Että vain sossupummit ymmärtävät mitä laatu on?
Vain sossupummit pyytävät lahjoja lapsilleen muilta. Mielellään suurella jälleenmyyntiarvolla. Osta itse lapsellesi mitä hän toivoo. Älä pyydä ja oleta muilta.
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti et kuitenkaan "roskiin lennätä" niitä ehjiä leluja, joilla omat lapsesi eivät leiki? Niillä kun voi olla oikeasti käyttöä jollekin toiselle lapselle. Ja moni rikkinäinen on mahdollista korjata.
Voi tätä kertakäyttökulttuuria!