Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole aikaa/halua myydä, niin aina voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Joiltakin kirppiksiltä jopa tullaan kotoa hakemaan, jos ei nyt ole liikaa vaadittu olemaan kotona jonakin sovittuna hetkenä.
Mikä taho hakee kotoa halpismuovikrääsän, kiinapolyesterin tai risat kirppiskirjat? 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noi tavarat nyt mitään roskaa ole! Kaikki saa varmasti myytyä, kun vähän näkee vaivaa, ja saaduilla rahoilla voi ostaa lapsille tarpeellista tai haluttua.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että tokihan kaikilla vanhemmilla on ylimääräistä luppoaikaa ja voi alkaa siihen Tori/fb-rumbaan? Mulla ei edes ole lapsia ja silti se ylimääräisten tavaroiden myyminen (tai myymisen yrittäminen) on välillä melkoinen riesa.
Jos ei ole aikaa/halua myydä, niin aina voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Joiltakin kirppiksiltä jopa tullaan kotoa hakemaan, jos ei nyt ole liikaa vaadittu olemaan kotona jonakin sovittuna hetkenä.
Mutta mieluummin nuo lahjat antaisi sitten vaikka joulupuukeräykseen käyttämättä niitä kenenkään kuusen alla. Ihan ylimääräinen reissu sille paketille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää valittako. Sydämettömyys näkyy kasvoistanne ja pilaa kaikki ihmissuhteenne. Isovanhemmat saavat ostaa ihan sitä mitä haluavat tai antaa vaikka eteenpäin ilmaiskrääsää. Teidän tehtävänne on ostaa lapsillenne ne lahjat mitä he oikeasti haluavat. Te olette ne huoltajat. Isovanhemmilla ei ole mitään vastua tai velvollisuutta. Piste.
Ilahtuuko isovanhemmat, jos heille alkaa kuskata säkkikaupalla kaikenlaista tavaraa kirpparilta?
Ei ilahdu, koska isovanhempana en osta koskaa kirpputoreilta mitään vanhaa roinaa. En edes käy kirpputoreilla. Kaupasta ostan uutena lahjat ja kaiken mitä tarvitsen.
Kaffepulla kirjoitti:
Ei ole muiden velvollisuus ostaa sinun lapsille yhtään mitään, Ap. Osta itse. Ne on sinun lapset.
Vanhemmilla on kuitenkin oikeus kieltää tuomasta omaan kotiin ei-toivottua krääsää kuten kaikilla muillakin.
Olen tyhjentänyt autotallia ja tilasin Fidalta noudon. Yllättäen kyydistä jäivät vanha muovikrääsä, pehmolelut, nuken rattaat ja kankainen keinuheppa.
Lasten sukset ja luostimet kelpasi mutta ne ei olleetkaan lahjoina tulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, joille on järkytys se, että on ohnisiä, jotka eivät säilytä kotonaan kuin niitä asioita, joista pitävät. Meillä on samoja kauniita pyyhkeitä 8 kpl ja kauniit lakanasetit x 2. Epäsopivia tai rumia vaatteita ei säilytetä. Lapsi saa toivoa ne lempilelunsa ja saa toiveidensa mukaisen, ei epämääräistä sinne päin krääsää. Opettaa itseasiassa paljon terveempää tavarasuhdetta kuin sinne päin tavaralla-rankaiseminen. Kannan välittömästi ei toivotut tavarat ulos. Yleensä blokkaan ne jo ovelle.
Meidän kotimme ei ole kenenkään kierrätysasema tai jäteasema. En pahoita kenenkään mieltä asialla enkä tee numeroa, mutta minulla ei ole mitään velvollisuutta säilyä roskaa täällä.
Meillä ei ihan noin tiukkaa ole, mutta samoilla linjoilla. Lapsille tuppaa kertymään kaikenlaista, joten yhtään ylimääräistä röhnää ei nurkkiin kaipaa. Kaikki rikkinäinen lentää suoraan roskiin ja niin myös sellainen millä ei leikitä.
Uskon myös tuohon, että lapsilla on terve suhde tavaraan kun niistä vähistä ihanista pitää huolta. Esimerkkinä: meidän lasten nukeilla ja barbeilla on edelleen silkin sileät hiukset. Ensimmäiset saivat kun olivat 3v nyt ovat 8v.
Vierailija kirjoitti:
Ne viis pakettia ovat yleensä edelleen yhteen laskettuna halvempia kuin se varsinainen toive. Suomalaisista on tullut ahneita, varsinkin lapsista. Esimerkiksi 20 euron lahjaa pidetään halpana. No sen ylimääräisen parikymppisen hankkiminen ei olekaan niin helppoa. Omille lapsille kerroin useaan kertaan ettei minkään arvoista lahjaa saa aliarvioida. Voivat yrittää tienata itse sen rahan jonka arvoinen lahja on. Lahja on maksanut jotakin antajalleen ja kannattaa ennemminkin miettiä miksi lahjanantaja katsoi että tarvitset sellaisen. Mun lapset nyt aikuisia ja tienanneet jo pitkään itse. Jotkut ihmiset ovat lahjaihmisiä, jotkut eivät.
Kyse ei ole siitä mitä joku lahja maksaa vain minkä laatuinen se on. Kai sinä ymmärrät, että jos ostaa uuden polkupyörän 30€:lla ei se kovin laadukas voi olla? Se ei kestä montaa päivää, koska yhdenkään uuden polkupyörän osat eivät laadukkaina maksa yhteensä 30€. Sen on pakko olla tehty silloin halvimmasta muovista ja huonoimmasta metallista ja renkaatkin jotain muuta kuin kumia.
Joten parempi jättää se pyörä ostamatta ja ostaa sillä 30€ vaikka sitten se oikeasta villasta valmistettu pipo.
Roska on roskaa oli se 10€ tai 1000€. Eikä kaikki todellakaan mieti tarvitseeko joku sitä lahjaa vai ei. Moni ostaa lahjan lähinnä omiin tarpeisiin, koska tarvitaan jotain vietäväksi sinne kylään. He eivät itselleen ostaisi välttämättä koskaan sitä tuotetta omaan käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Ei ole muiden velvollisuus ostaa sinun lapsille yhtään mitään, Ap. Osta itse. Ne on sinun lapset.
Kumpa jättäisivätkin ostamatta, mutta kun ei. Pitää olla monta pakettia ja krääsää täynnä. Soitähän tässä ketjussa on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää valittako. Sydämettömyys näkyy kasvoistanne ja pilaa kaikki ihmissuhteenne. Isovanhemmat saavat ostaa ihan sitä mitä haluavat tai antaa vaikka eteenpäin ilmaiskrääsää. Teidän tehtävänne on ostaa lapsillenne ne lahjat mitä he oikeasti haluavat. Te olette ne huoltajat. Isovanhemmilla ei ole mitään vastua tai velvollisuutta. Piste.
Ilahtuuko isovanhemmat, jos heille alkaa kuskata säkkikaupalla kaikenlaista tavaraa kirpparilta?
Ei ilahdu, koska isovanhempana en osta koskaa kirpputoreilta mitään vanhaa roinaa. En edes käy kirpputoreilla. Kaupasta ostan uutena lahjat ja kaiken mitä tarvitsen.
Löytyyhän kauppojen poistokoreista vaikka mitä kivaa ihan pikkurahalla tuliaiseksi isovanhemmille. Vaikka kivoja posliinikoristeita ja tuikkukippoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien ja sisarusten lasten isovanhemmat eivät ostaneet koskaan kummemmin joululahjoja, koska eivät osanneet ostaa. Suklaarasioita, ehkä joku peli tai kirja, sukkia, käsineitä, alusasuja ym. käytännöllistä ostivat, ja lapset olivat tyytyväisiä. Itse kuunneltiin toiveet ja ostettiin harkinnan mukaan ja sovittiin setien ja tätien kanssa kuka ostaa mitäkin. Muistan lämmöllä niitä jouluja.
Suurille ikäluokille tuntuu olevan tärkeämpää se, että lahjoja on paljon kuin se, että ne ovat sopivia. Isäni oli loistava esimerkki siitä, ensin osti aikoinaan mulle mitä ihmeellisimpiä joululahjoja ja sitten kun sain lapsia, heille sen jälkeen. Vaatteita, jotka olivat aina epäsopivia, omituisia koriste-esineitä, astioita jostain halpakaupoista, halpoja leluja, jotka hajoavat heti jne. Samalla rahalla kun osti kymmenen pakettia, olisi saanut yhden hyvän.
Anoppi oli aluksi tällainen myös, mutta on nyt vuosien mittaan rauhoittunut. Tänä vuonnakin on lapsille tosiaan vain sen yhden lahjan ja sellaisen mistä oli oikeasti iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osta enää mitään lahjoja. Ostakoon vanhempansa älykännykät ja muut tavarat, mitä lapsi tarvitsee. Naristaan turhaan asioista, eikä olla kiitollisia kalliista lahjoista.
Kuka keskustelussa on sanonut että mummon pitää hankkia älykännykkä? Ei kukaan.
Kyllä sellainen on ollut joskus toivelistalla. Käytti köhän lapsi sitä vuodenpari, ja sitten se siirtyi vanhemmille tai laatikkoon. En tiedä, en ole kysynyt enää missä se älypuhelin on, kun ei kelvannutkaan. Piti olla niin juuri tietyn merkkinen.
No sille että on huonokäytöksisiä lapsenlapsia ei voi mitään. Virheitä on tehty jo edeltävässä polvessa (kenen toimesta)
Itse en kehtaisi vanhemmilleni moista toivetta ilmoittaa, vaikka heillä on rahaa. Korkeintaan ostettaisiin samaan liikkeeseen lahjakortit, jotta lapsi saisi rahaa kasaan kännykkää varten.
1-2v on kuitenkin aika tavallinen älyluurin käyttöikä monilla. Sitten niissä alkaa tökkiä vähän kaikki. Omanikin on 2v ikäinen ja alkaa olla tiensä päässä. 3310 oli puhelin joka kesti ja kesti, mutta sitä ei ole saanut enää aikoihin.
Ap, sen sijaan että valitat täällä, kannattaisiko jutella isovanhempien kanssa? Tai kirjoita "joulupukille" lasten kanssa ajoissa ennen ensi joulua ja anna lista isovanhemmille. Mistä ihmeestä he voisivat muuten tietää mitä lapset tarvitsevat tai mitä Sinä heille haluat?
Eiköhän jokainen isovanhempi halua lapsenlapselleen vain hyvää, eri asia sitten on mitä lapsen vanhemmat pitävät hyvinä tai arvostettavina lahjoina. Usein taitaa valittaja olla se, jonka isä tai äiti ei ole juuri kyseinen ei-toivotun lahjan antaja, vaan puolison vanhempi.
Surullista lukea, että täällä pitää valittaa, ihan kuin eivät samaa kieltä puhuvat aikuiset ihmiset kykenisi juttelemaan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurille ikäluokille tuntuu olevan tärkeämpää se, että lahjoja on paljon kuin se, että ne ovat sopivia. Isäni oli loistava esimerkki siitä, ensin osti aikoinaan mulle mitä ihmeellisimpiä joululahjoja ja sitten kun sain lapsia, heille sen jälkeen. Vaatteita, jotka olivat aina epäsopivia, omituisia koriste-esineitä, astioita jostain halpakaupoista, halpoja leluja, jotka hajoavat heti jne. Samalla rahalla kun osti kymmenen pakettia, olisi saanut yhden hyvän.
Anoppi oli aluksi tällainen myös, mutta on nyt vuosien mittaan rauhoittunut. Tänä vuonnakin on lapsille tosiaan vain sen yhden lahjan ja sellaisen mistä oli oikeasti iloa.
Mäkin olen ajatellut että tämä on joku sukupolvi juttu. Ehkä sotien jälkeen oli niin köyhää, että oli hienoa saada paljon lahjoja. Nyt taas laatu korvaa ehdottomasti määrän.
Ja edelleen kallis lahja ei välttämättä ole hyvä, eikä halpa huono. Oleellista on se, mitä toivotaan lahjaksi ja mikä aidosti ilahduttaa.
Puhukaa keskenänne kirjoitti:
Ap, sen sijaan että valitat täällä, kannattaisiko jutella isovanhempien kanssa? Tai kirjoita "joulupukille" lasten kanssa ajoissa ennen ensi joulua ja anna lista isovanhemmille. Mistä ihmeestä he voisivat muuten tietää mitä lapset tarvitsevat tai mitä Sinä heille haluat?
Eiköhän jokainen isovanhempi halua lapsenlapselleen vain hyvää, eri asia sitten on mitä lapsen vanhemmat pitävät hyvinä tai arvostettavina lahjoina. Usein taitaa valittaja olla se, jonka isä tai äiti ei ole juuri kyseinen ei-toivotun lahjan antaja, vaan puolison vanhempi.
Surullista lukea, että täällä pitää valittaa, ihan kuin eivät samaa kieltä puhuvat aikuiset ihmiset kykenisi juttelemaan keskenään.
Täällä on moneen kertaan köynyt ilmi että vanhempi on yrittänyt jopa vuosia puhua asiasta eikä muutosta ole tullut.
Eikä tällainen krääsän kantaja halua lapsenlapselleen tai lapselleen hyvää. Hän ajattelee OMIA tarpeitaan. Ei ketään muuta
Tää ketju kolahtaa muhun TODELLA.
Toi tunne on niin tuttu itselle. Muistan ne lapsuuden joulut, kun paketeista paljastui ihan kummallisia juttuja, joita en ollut toivonut tai pyytänyt. Sieltä tuli jotain kummallisten artistien cd-levyä, pitsiliinaa, ilmaiskalenteria.. Outoja makeisia ja halpoja kiinan krääsäjuttuja, jotka tietty hajosivat nopeasti. Myös kodintekstiilejä, jotka eivät sovi millään tavalla omaan sisustukseen.
Ei sellaisia lahjoja joita olin oikeasti toivonut.
Sitten kun tapasin mieheni ja vietettiin yhteisjouluja, yllätyin SUURESTI kun siellä annettiinkin lahjoja ajatuksella. Jokaisesta lahjasti näki, että nyt on ajateltu saajaa ja saajan persoonaa. Tämä oli minulla aivan uutta. Lahjoja, jotka oikeasti ilahduttaa eikä päällimmäisenä tunteena olekaan kummastus.
Ikävä kyllä vanhempani antavat näitä outoja lahjoja myös lapsillemme. Ikävimpiä niistä ovat:
- Väärän kokoiset vaatteet (joko aivan liian pienet, tai 4 kokoa liian suuret. Esim. 110 cm pojalle 146 cm vaatteita)
- Koululaiselle taaperoikäisen muovinen leikkikeittiö, joka on valmistettu ohuesta kiinan muovista
- Kiinankrääsä kauko-ohjattava auto, joka hajosi säpäleiksi ekalla käyttökerralla
Outoa tässä on sekin, että isovanhemmille on vinkattu kyllä lasten koot ja toiveet. Niitä ei vain noudateta lainkaan, sillä heillä on jokin periaate antaa sitä mitä itse haluaa. Uutena yllärinä tuli myös liian pienet vaatelahjat, jotka on ostettu jo ennen korona-aikaa tehdyltä lomamatkalta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en osta enää mitään lahjoja. Ostakoon vanhempansa älykännykät ja muut tavarat, mitä lapsi tarvitsee. Naristaan turhaan asioista, eikä olla kiitollisia kalliista lahjoista.
Äläykännykät ym. vastaavat lahjat eivät ole kaikki samanlaisia, vaikka olisivatkin kalliita. Toinen haluaa puhelimeensa jackliittimen ja joku radion. Joku määrätyn kameran ja joku Androidin käyttöjärjestelmän.
Se on sama kuin toivoisit itsellesi uggin nahkanilkkurit. Tekonahka tai kumisaappaat eivät ole sama asia, vaikka kaikki ne jalkaan laitetaankin ja kaikilla voi kävellä. Pahinta mitä voit tosiaan tehdä on ostaa vielä väärän kokoiset ja väriset ja sitten ryhtyä marttyyriksi kun ei kelpaa.
Mikä ihmisiä vaivaa? Eikö lahjojen ole tarkoitus enää ilahduttaa. Parempi jättää se kännykkä tai saappaat ostamatta kuin ostaa väärää. Antaa sitten vaikka sen suoraan rahana siihen, että toinen voi säästää itse lisää jotta saa sen mieleisen.
Vierailija kirjoitti:
Älkää valittako. Sydämettömyys näkyy kasvoistanne ja pilaa kaikki ihmissuhteenne. Isovanhemmat saavat ostaa ihan sitä mitä haluavat tai antaa vaikka eteenpäin ilmaiskrääsää. Teidän tehtävänne on ostaa lapsillenne ne lahjat mitä he oikeasti haluavat. Te olette ne huoltajat. Isovanhemmilla ei ole mitään vastua tai velvollisuutta. Piste.
Sydämetön olet itse ja jokaikinen muukin, joka pitää yllä tätä touhua, jossa maailman luonnonvaroja käytetään hirveän krääsän tuottamiseen ja kuljettamiseen niin että meretkin hautautuvat muoviin. Meille ei tule krääsää, se on tehty selväksi, ei edes sillä tekosyyllä, että sen tuo joku, joka haluaa pitää itseään anteliaana ja kekseliäänä lahjanostajana.
Ja ei, todella kenelläkään ei ole myöskään velvollisuutta ostaa meille yhtään mitään. Isovanhemmat ovat halunneet ja ovat onneksi niin tolkun ihmisiä, että kysyvät, mitä lapset haluavat ja mikä on vanhemmillekin ok. Kyllä olen kiitollinen näistä tolkun sukulaisista.
Sinä mummi (?), joka ajattelit pitää kotonasi kirjastoa lapsenlapsille: Ihana idea. ❤️
Puhukaa keskenänne kirjoitti:
Ap, sen sijaan että valitat täällä, kannattaisiko jutella isovanhempien kanssa? Tai kirjoita "joulupukille" lasten kanssa ajoissa ennen ensi joulua ja anna lista isovanhemmille. Mistä ihmeestä he voisivat muuten tietää mitä lapset tarvitsevat tai mitä Sinä heille haluat?
Eiköhän jokainen isovanhempi halua lapsenlapselleen vain hyvää, eri asia sitten on mitä lapsen vanhemmat pitävät hyvinä tai arvostettavina lahjoina. Usein taitaa valittaja olla se, jonka isä tai äiti ei ole juuri kyseinen ei-toivotun lahjan antaja, vaan puolison vanhempi.
Surullista lukea, että täällä pitää valittaa, ihan kuin eivät samaa kieltä puhuvat aikuiset ihmiset kykenisi juttelemaan keskenään.
Mites kun se puhuminen ei auta? Jos mummo pyynnöistä ja kielloista huolimatta kieltäytyy tuomasta ehjää ja raahaa vain kirpputoreilta ja alelaarista kaikkea turhaa..
Niinhän täällä moni on sanonut ei auta järkipuhe ja toiveiden kertominen. Ryönää vain tuodaan ovista ja ikkunoista kuusen alle
On ihmisiä, joille on järkytys se, että on ohnisiä, jotka eivät säilytä kotonaan kuin niitä asioita, joista pitävät. Meillä on samoja kauniita pyyhkeitä 8 kpl ja kauniit lakanasetit x 2. Epäsopivia tai rumia vaatteita ei säilytetä. Lapsi saa toivoa ne lempilelunsa ja saa toiveidensa mukaisen, ei epämääräistä sinne päin krääsää. Opettaa itseasiassa paljon terveempää tavarasuhdetta kuin sinne päin tavaralla-rankaiseminen. Kannan välittömästi ei toivotut tavarat ulos. Yleensä blokkaan ne jo ovelle.
Meidän kotimme ei ole kenenkään kierrätysasema tai jäteasema. En pahoita kenenkään mieltä asialla enkä tee numeroa, mutta minulla ei ole mitään velvollisuutta säilyä roskaa täällä.