Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Esimerkkejä roskalahjoista joita saatu isovanhemmilta joululahjaksi:
- muoviset ruokalelut, jotka haisee homeelle
- käytettynä penaali, jossa koulutettuja kyllä
- homeeelta haisevia nukenvaatteita
- rikkinäinen nukke
Joo, menivät suoraan roskiin.
T. Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen kuullut tälläisistä itsekin, että ystäväni tyttärille isovanhemmat antaneet joululahjaksi jotain 50 sentin joulukoristeita jne. Meillä vain yksi lapsi, tyttö, jolla vain isänpuoleiset isovanhemmat olleet elossa. Suht järkeviä lahjoja antaneet ja jossain vaiheessa otin tavaksi, että hyvissä ajoin itse pyysin heiltä lahjaksi tiettyä satukirjaa, lippua teatteriin tms. Tai kummilta tietynkokoista yöasua, tai tohveleita. Tytölle nämä lahjat olivat täysiä yllätyksiä, ja aina mieluisia! Miten lapsen lahjan muka voisi pilata se, jos vanhempi tietää sen etukäteen...?
Niinpä.. Ja ehkä vanhempi tietää kuitenkin usein paremmin mistä se lapsi saattaisi tykätä. Mutta meilläkin anoppi haluaa ostaa mukamas nokkelia lahjoja, ajatus siis niissä se että hän näyttää nokkelalta lahjan antajana, eikä se tykkääkö lapsi lahjasta vai ei.
Olet sitten itse anoppina fiksumpi ja yrität antaa lahjaksi mitä tykkää. Mutta voi olla että saat yhtä veemäisen miniän kuin itse olet ollut ja hän valittaa kuinka mielikuvitukseton paska anoppi hänellä on😊 Voi sitä karmaa.
Niin tai sitten ihan vaan yksinkertaisesti kysyn toiveita?
Mikä lahja se silloin on?
minulla ei ainakaan ole kiinnostusta ant lahjaa silloin, kun määritellään, mikä sen lahjan täytyy olla. Jokaine voi hakea sen itsekin silloin kaupsta.
Minä en osta enää mitään lahjoja. Ostakoon vanhempansa älykännykät ja muut tavarat, mitä lapsi tarvitsee. Naristaan turhaan asioista, eikä olla kiitollisia kalliista lahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen kuullut tälläisistä itsekin, että ystäväni tyttärille isovanhemmat antaneet joululahjaksi jotain 50 sentin joulukoristeita jne. Meillä vain yksi lapsi, tyttö, jolla vain isänpuoleiset isovanhemmat olleet elossa. Suht järkeviä lahjoja antaneet ja jossain vaiheessa otin tavaksi, että hyvissä ajoin itse pyysin heiltä lahjaksi tiettyä satukirjaa, lippua teatteriin tms. Tai kummilta tietynkokoista yöasua, tai tohveleita. Tytölle nämä lahjat olivat täysiä yllätyksiä, ja aina mieluisia! Miten lapsen lahjan muka voisi pilata se, jos vanhempi tietää sen etukäteen...?
Niinpä.. Ja ehkä vanhempi tietää kuitenkin usein paremmin mistä se lapsi saattaisi tykätä. Mutta meilläkin anoppi haluaa ostaa mukamas nokkelia lahjoja, ajatus siis niissä se että hän näyttää nokkelalta lahjan antajana, eikä se tykkääkö lapsi lahjasta vai ei.
Olet sitten itse anoppina fiksumpi ja yrität antaa lahjaksi mitä tykkää. Mutta voi olla että saat yhtä veemäisen miniän kuin itse olet ollut ja hän valittaa kuinka mielikuvitukseton paska anoppi hänellä on😊 Voi sitä karmaa.
Niin tai sitten ihan vaan yksinkertaisesti kysyn toiveita?
Mikä lahja se silloin on?
minulla ei ainakaan ole kiinnostusta ant lahjaa silloin, kun määritellään, mikä sen lahjan täytyy olla. Jokaine voi hakea sen itsekin silloin kaupsta.
Lahja lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen kuullut tälläisistä itsekin, että ystäväni tyttärille isovanhemmat antaneet joululahjaksi jotain 50 sentin joulukoristeita jne. Meillä vain yksi lapsi, tyttö, jolla vain isänpuoleiset isovanhemmat olleet elossa. Suht järkeviä lahjoja antaneet ja jossain vaiheessa otin tavaksi, että hyvissä ajoin itse pyysin heiltä lahjaksi tiettyä satukirjaa, lippua teatteriin tms. Tai kummilta tietynkokoista yöasua, tai tohveleita. Tytölle nämä lahjat olivat täysiä yllätyksiä, ja aina mieluisia! Miten lapsen lahjan muka voisi pilata se, jos vanhempi tietää sen etukäteen...?
Niinpä.. Ja ehkä vanhempi tietää kuitenkin usein paremmin mistä se lapsi saattaisi tykätä. Mutta meilläkin anoppi haluaa ostaa mukamas nokkelia lahjoja, ajatus siis niissä se että hän näyttää nokkelalta lahjan antajana, eikä se tykkääkö lapsi lahjasta vai ei.
Olet sitten itse anoppina fiksumpi ja yrität antaa lahjaksi mitä tykkää. Mutta voi olla että saat yhtä veemäisen miniän kuin itse olet ollut ja hän valittaa kuinka mielikuvitukseton paska anoppi hänellä on😊 Voi sitä karmaa.
Niin tai sitten ihan vaan yksinkertaisesti kysyn toiveita?
Mikä lahja se silloin on?
minulla ei ainakaan ole kiinnostusta ant lahjaa silloin, kun määritellään, mikä sen lahjan täytyy olla. Jokaine voi hakea sen itsekin silloin kaupsta.
Eli jos sulle kerrotaan että lapsi on innostunut barbeista tai autoista, niin et millään voi mennä ostamaan mitä tahansa barbia tai autoa, koska joku kertoi että ne on toiveena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne viis pakettia ovat yleensä edelleen yhteen laskettuna halvempia kuin se varsinainen toive. Suomalaisista on tullut ahneita, varsinkin lapsista. Esimerkiksi 20 euron lahjaa pidetään halpana. No sen ylimääräisen parikymppisen hankkiminen ei olekaan niin helppoa. Omille lapsille kerroin useaan kertaan ettei minkään arvoista lahjaa saa aliarvioida. Voivat yrittää tienata itse sen rahan jonka arvoinen lahja on. Lahja on maksanut jotakin antajalleen ja kannattaa ennemminkin miettiä miksi lahjanantaja katsoi että tarvitset sellaisen. Mun lapset nyt aikuisia ja tienanneet jo pitkään itse. Jotkut ihmiset ovat lahjaihmisiä, jotkut eivät.
No 20e lahja on siinä mielessä halpa, että se on aika keskiverto lelun hinta. Ei se lasten vika ole, että ne sen hintaisia ovat. Joskus pystyy tekemään kompromisseja. Esim ostin lapsenlapsille toivelistalta popit:it. Ne isot on suhteessa aika kalliita, mutta ostin sellaiset pienet avaimenperät eurolla ja lapset oli iloisia. Sain siis toivelahjan eurolla kun pidin silmät auki ja selvittelin (tai sitten mun lapsenlapset on poikkeuksellisen helppoja)
Että lapselle pitäisi silti ostaa se lelu koska lapsi ei ymmärrä sen arvoa? Ihan hyvä opetus ettei aina saa sitä mitä toivoo. Ja kaikki lahjat jotka tulevat muilta kuin omilta vanhemmilta ovat täysin extraa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en osta enää mitään lahjoja. Ostakoon vanhempansa älykännykät ja muut tavarat, mitä lapsi tarvitsee. Naristaan turhaan asioista, eikä olla kiitollisia kalliista lahjoista.
Kuka keskustelussa on sanonut että mummon pitää hankkia älykännykkä? Ei kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen kuullut tälläisistä itsekin, että ystäväni tyttärille isovanhemmat antaneet joululahjaksi jotain 50 sentin joulukoristeita jne. Meillä vain yksi lapsi, tyttö, jolla vain isänpuoleiset isovanhemmat olleet elossa. Suht järkeviä lahjoja antaneet ja jossain vaiheessa otin tavaksi, että hyvissä ajoin itse pyysin heiltä lahjaksi tiettyä satukirjaa, lippua teatteriin tms. Tai kummilta tietynkokoista yöasua, tai tohveleita. Tytölle nämä lahjat olivat täysiä yllätyksiä, ja aina mieluisia! Miten lapsen lahjan muka voisi pilata se, jos vanhempi tietää sen etukäteen...?
Niinpä.. Ja ehkä vanhempi tietää kuitenkin usein paremmin mistä se lapsi saattaisi tykätä. Mutta meilläkin anoppi haluaa ostaa mukamas nokkelia lahjoja, ajatus siis niissä se että hän näyttää nokkelalta lahjan antajana, eikä se tykkääkö lapsi lahjasta vai ei.
Olet sitten itse anoppina fiksumpi ja yrität antaa lahjaksi mitä tykkää. Mutta voi olla että saat yhtä veemäisen miniän kuin itse olet ollut ja hän valittaa kuinka mielikuvitukseton paska anoppi hänellä on😊 Voi sitä karmaa.
Niin tai sitten ihan vaan yksinkertaisesti kysyn toiveita?
Mikä lahja se silloin on?
minulla ei ainakaan ole kiinnostusta ant lahjaa silloin, kun määritellään, mikä sen lahjan täytyy olla. Jokaine voi hakea sen itsekin silloin kaupsta.
Eli jos sulle kerrotaan että lapsi on innostunut barbeista tai autoista, niin et millään voi mennä ostamaan mitä tahansa barbia tai autoa, koska joku kertoi että ne on toiveena?
Juurikin noin se menee.
Ainoa ratkaisu on ostaa barbien mahdollisimman halpa kopio, polkupyörä tai repäistä ja ostaa tuikkukippo. Ja näiden ostamiseen voidaan nähdä kymmenkertainen vaiva ja hinta ei ole ongelma.
Mutta barbie tai auto on ehdoton nounou. Koska häntähän ei komennella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen kuullut tälläisistä itsekin, että ystäväni tyttärille isovanhemmat antaneet joululahjaksi jotain 50 sentin joulukoristeita jne. Meillä vain yksi lapsi, tyttö, jolla vain isänpuoleiset isovanhemmat olleet elossa. Suht järkeviä lahjoja antaneet ja jossain vaiheessa otin tavaksi, että hyvissä ajoin itse pyysin heiltä lahjaksi tiettyä satukirjaa, lippua teatteriin tms. Tai kummilta tietynkokoista yöasua, tai tohveleita. Tytölle nämä lahjat olivat täysiä yllätyksiä, ja aina mieluisia! Miten lapsen lahjan muka voisi pilata se, jos vanhempi tietää sen etukäteen...?
Niinpä.. Ja ehkä vanhempi tietää kuitenkin usein paremmin mistä se lapsi saattaisi tykätä. Mutta meilläkin anoppi haluaa ostaa mukamas nokkelia lahjoja, ajatus siis niissä se että hän näyttää nokkelalta lahjan antajana, eikä se tykkääkö lapsi lahjasta vai ei.
Olet sitten itse anoppina fiksumpi ja yrität antaa lahjaksi mitä tykkää. Mutta voi olla että saat yhtä veemäisen miniän kuin itse olet ollut ja hän valittaa kuinka mielikuvitukseton paska anoppi hänellä on😊 Voi sitä karmaa.
Niin tai sitten ihan vaan yksinkertaisesti kysyn toiveita?
Mikä lahja se silloin on?
minulla ei ainakaan ole kiinnostusta ant lahjaa silloin, kun määritellään, mikä sen lahjan täytyy olla. Jokaine voi hakea sen itsekin silloin kaupsta.
Eli jos sulle kerrotaan että lapsi on innostunut barbeista tai autoista, niin et millään voi mennä ostamaan mitä tahansa barbia tai autoa, koska joku kertoi että ne on toiveena?
Osta itse lapsellesi, mitä hän haluaa. Jos joku muu haluaa ostaa lapsellesi jotakin niin se on ylimääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne viis pakettia ovat yleensä edelleen yhteen laskettuna halvempia kuin se varsinainen toive. Suomalaisista on tullut ahneita, varsinkin lapsista. Esimerkiksi 20 euron lahjaa pidetään halpana. No sen ylimääräisen parikymppisen hankkiminen ei olekaan niin helppoa. Omille lapsille kerroin useaan kertaan ettei minkään arvoista lahjaa saa aliarvioida. Voivat yrittää tienata itse sen rahan jonka arvoinen lahja on. Lahja on maksanut jotakin antajalleen ja kannattaa ennemminkin miettiä miksi lahjanantaja katsoi että tarvitset sellaisen. Mun lapset nyt aikuisia ja tienanneet jo pitkään itse. Jotkut ihmiset ovat lahjaihmisiä, jotkut eivät.
No 20e lahja on siinä mielessä halpa, että se on aika keskiverto lelun hinta. Ei se lasten vika ole, että ne sen hintaisia ovat. Joskus pystyy tekemään kompromisseja. Esim ostin lapsenlapsille toivelistalta popit:it. Ne isot on suhteessa aika kalliita, mutta ostin sellaiset pienet avaimenperät eurolla ja lapset oli iloisia. Sain siis toivelahjan eurolla kun pidin silmät auki ja selvittelin (tai sitten mun lapsenlapset on poikkeuksellisen helppoja)
Että lapselle pitäisi silti ostaa se lelu koska lapsi ei ymmärrä sen arvoa? Ihan hyvä opetus ettei aina saa sitä mitä toivoo. Ja kaikki lahjat jotka tulevat muilta kuin omilta vanhemmilta ovat täysin extraa.
Ei, vaan lapsi ei ole ahne vaikka pyytää jotain kallista. Kyllä mä ymmärrän että lapsi kovasti haluaa tylypahka-legosetin (600e). Ei se tee lapsesta ahnetta, aina voi toivoa.
Sitten voi vaikka päätellä että Harry Potter on ilmeisesti kova sana ja ostaa jotain muuta aiheeseen liittyvää Legoa (10-20e). Tai sitten olla tympeä ja ostaa alelaarista vauvanhelistimen (3e), koska se ei maksanut 600e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noi tavarat nyt mitään roskaa ole! Kaikki saa varmasti myytyä, kun vähän näkee vaivaa, ja saaduilla rahoilla voi ostaa lapsille tarpeellista tai haluttua.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että tokihan kaikilla vanhemmilla on ylimääräistä luppoaikaa ja voi alkaa siihen Tori/fb-rumbaan? Mulla ei edes ole lapsia ja silti se ylimääräisten tavaroiden myyminen (tai myymisen yrittäminen) on välillä melkoinen riesa.
Jos ei ole aikaa/halua myydä, niin aina voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Joiltakin kirppiksiltä jopa tullaan kotoa hakemaan, jos ei nyt ole liikaa vaadittu olemaan kotona jonakin sovittuna hetkenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää valittako. Sydämettömyys näkyy kasvoistanne ja pilaa kaikki ihmissuhteenne. Isovanhemmat saavat ostaa ihan sitä mitä haluavat tai antaa vaikka eteenpäin ilmaiskrääsää. Teidän tehtävänne on ostaa lapsillenne ne lahjat mitä he oikeasti haluavat. Te olette ne huoltajat. Isovanhemmilla ei ole mitään vastua tai velvollisuutta. Piste.
Ilahtuuko isovanhemmat, jos heille alkaa kuskata säkkikaupalla kaikenlaista tavaraa kirpparilta?
Vierailija kirjoitti:
minulla ei ainakaan ole kiinnostusta ant lahjaa silloin, kun määritellään, mikä sen lahjan täytyy olla. Jokaine voi hakea sen itsekin silloin kaupsta.
Ahaa, nyt olemme päässeet jäljille. Eli lahjan määritelmä on se, että se on yllätys KAIKILLE muille paitsi antajalle? Myös lapsen (lahjan saajan) vanhemmalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen kuullut tälläisistä itsekin, että ystäväni tyttärille isovanhemmat antaneet joululahjaksi jotain 50 sentin joulukoristeita jne. Meillä vain yksi lapsi, tyttö, jolla vain isänpuoleiset isovanhemmat olleet elossa. Suht järkeviä lahjoja antaneet ja jossain vaiheessa otin tavaksi, että hyvissä ajoin itse pyysin heiltä lahjaksi tiettyä satukirjaa, lippua teatteriin tms. Tai kummilta tietynkokoista yöasua, tai tohveleita. Tytölle nämä lahjat olivat täysiä yllätyksiä, ja aina mieluisia! Miten lapsen lahjan muka voisi pilata se, jos vanhempi tietää sen etukäteen...?
Niinpä.. Ja ehkä vanhempi tietää kuitenkin usein paremmin mistä se lapsi saattaisi tykätä. Mutta meilläkin anoppi haluaa ostaa mukamas nokkelia lahjoja, ajatus siis niissä se että hän näyttää nokkelalta lahjan antajana, eikä se tykkääkö lapsi lahjasta vai ei.
Olet sitten itse anoppina fiksumpi ja yrität antaa lahjaksi mitä tykkää. Mutta voi olla että saat yhtä veemäisen miniän kuin itse olet ollut ja hän valittaa kuinka mielikuvitukseton paska anoppi hänellä on😊 Voi sitä karmaa.
Niin tai sitten ihan vaan yksinkertaisesti kysyn toiveita?
Mikä lahja se silloin on?
minulla ei ainakaan ole kiinnostusta ant lahjaa silloin, kun määritellään, mikä sen lahjan täytyy olla. Jokaine voi hakea sen itsekin silloin kaupsta.
Eli jos sulle kerrotaan että lapsi on innostunut barbeista tai autoista, niin et millään voi mennä ostamaan mitä tahansa barbia tai autoa, koska joku kertoi että ne on toiveena?
Osta itse lapsellesi, mitä hän haluaa. Jos joku muu haluaa ostaa lapsellesi jotakin niin se on ylimääräistä.
Kohtuuden rajoissa ostankin, niinkuin lähipiirinkin lapsille. Ja lähipiirinkin pyrkii ostamaan meille sellaista mistä lapset tykkää. Onneksi ei ole tuollaista mielenosoittajaa kantamassa skeidaa nurkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noi tavarat nyt mitään roskaa ole! Kaikki saa varmasti myytyä, kun vähän näkee vaivaa, ja saaduilla rahoilla voi ostaa lapsille tarpeellista tai haluttua.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että tokihan kaikilla vanhemmilla on ylimääräistä luppoaikaa ja voi alkaa siihen Tori/fb-rumbaan? Mulla ei edes ole lapsia ja silti se ylimääräisten tavaroiden myyminen (tai myymisen yrittäminen) on välillä melkoinen riesa.
Jos ei ole aikaa/halua myydä, niin aina voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Joiltakin kirppiksiltä jopa tullaan kotoa hakemaan, jos ei nyt ole liikaa vaadittu olemaan kotona jonakin sovittuna hetkenä.
A) siellä kotona pitää päivystää kolme tuntia
B) kukaan ei hae jotain romuleluja tai vanhoja lastenvaatteita
Vierailija kirjoitti:
Määrittele roska.
Käytettyä vessapaperia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osta enää mitään lahjoja. Ostakoon vanhempansa älykännykät ja muut tavarat, mitä lapsi tarvitsee. Naristaan turhaan asioista, eikä olla kiitollisia kalliista lahjoista.
Kuka keskustelussa on sanonut että mummon pitää hankkia älykännykkä? Ei kukaan.
Kyllä sellainen on ollut joskus toivelistalla. Käytti köhän lapsi sitä vuodenpari, ja sitten se siirtyi vanhemmille tai laatikkoon. En tiedä, en ole kysynyt enää missä se älypuhelin on, kun ei kelvannutkaan. Piti olla niin juuri tietyn merkkinen.
Ei ole muiden velvollisuus ostaa sinun lapsille yhtään mitään, Ap. Osta itse. Ne on sinun lapset.
🇺🇦🇮🇱
Olen niin onnellinen omasta tilanteestani. Mun lapset ovat melkein kaikki aikuisia joten olen käynyt läpi vanhemmuuden koko lapsuuden ajalta.
Mun lapset eivät ole KOSKAAN saaneet lahjoja muilta kuin meiltä vanhemmiltaan. Jos he toivoivat jotakin niin me täytimme ne toiveet jos ne olivat toteutettavissa. Lapsena he saivat tehdä toivelistan jossa sai olla KOLME toivetta. Ne pyrittiin miehen kanssa hankkimaan. Jos joskus joku toive ei käynyt toteen niin ei se haitannut koska se kaikkein halutuin toive aina täytettiin ja kyllähän me vanhempina tiedettiin aika hyvin jo ennen toivelistojen tekoa että mitä ne toiveet ovat. Nykyään jokainen aikuistunut tai sen kynnyksellä oleva lapsi saa yhden lahjan ja se on aina se toivottu mutta aina ovat yhtä yllättyneitä sillä ei niitä joulutoivelistoja ole tehty vuosiin. Kuunneltu vaan lapsien juttuja ja sieltä poimittu se mitä oikeasti halutaan. Ja meillä on myös aina ollut se juttu että kaikille yhtä monta pakettia. Arvon ei tarvitse olla sama.
Isovanhemmat ovat olleet elossa koko ajan mutta syystä ja monesta poissa meidän normaalista elämästämme. Olemme toki puheväleissä mutta asumme eri maissa.
Niin tai sitten ihan vaan yksinkertaisesti kysyn toiveita?