Sain mieheltä joululahjaksi keittiöveitsen
En juurikaan laita ruokaa, ja keittiöveitsiäkin on entuudestaan. Ihanaa, kun mies oli päättänyt hemmotella minua näin - raadettuani kaikki kolme joulunpyhää yksin keittiöhenkilökuntana hänen sukulaisilleen. Emme asu yhdessä, joten koulujärjestelyt jäivät muutenkin minulle. Mies saapui valmiiseen jouluun, samoin hänen sukulaisensa. Korjaus: Olen autoton, joten mies hampaita kiristellen suostui ajamaan minut Prisman noutopisteelle, jotta saatoin noutaa tilaamani ostokset. Siitäkin tuli huokailuja (ostokset olivat 15 min myöhässä), ja ihan FB:n postasi, että olipa Prisma joulun alla helvetiloinen kokemus.
Meillä seurustelua (asutaan erillään) takana 1,5 vuotta. Taitaa olla, että rakkaudesta ei meidän suhteessa ole kyse vaan olen miehelle järkivalinta. Saako tällaisesta tuntea jotain katkeruutta.
Kommentit (51)
Olen valmis nukkumaan. Luin otsikosta ensin heittiöveitsen. Sitten aivot yrittivät korjata heittoveitsen. Lopulta sain luettua oikein. zzzzzz...
En ymmärrä, miksi ap:n on pakko olla yksissä tuollaisen rehjakkeen kanssa?
Kuulostaa hyväksikäyttäjä äijältä.
Älä tuhlaa aikaa siihen enää.
Hyvä ja käyttökelpoinen lahja. Olisiko kannattanut vinkata mitä toivoo jos summamutikassa ostettu ei kelpaa?
Miksi se on aina nainen joka valittaa lahjasta?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi ap:n on pakko olla yksissä tuollaisen rehjakkeen kanssa?
Kuten joku (mies) jo huomautti, niin eivät kaikki naiset (kuten eivät miehetkään) edes halunne elää tasa-.arvoisessa parisuhteessa...
Vierailija kirjoitti:
Kunnon veitsi maksaa yli 200e joten vähän riippuu saitko mallia ikea vai aidon japanilaisen.
Löysin pakkauksen. Kahden veitsen setti maksoi 9.80 e. Itse ostin miehelle laadukkaan kasmirneuleen sitä merkkiä, jota hän tykkää käyttää. Ei se rahasta kiinni ole, mutta kyllähän tulee fiilis, etten merkitse hänelle sen vertaa, että jaksaisi miettiä sopivan lahjan. Ja mies tienaa yli kymppitonnin kuussa, minä lähes kolme kertaa vähemmän. Silti olin valmis satsaamaan hänen lahjaansa. Vaikka minulla menee lasten lahjoihin iso summa.
Kuulemma ei ole koskaan aiemmin ostanut ex-vaimoilleen mitään. Ja sehän olisikin ollut ok, jos oltaisiin sovittu, että toisillemme emme mitään osta. Mutta ei sovittu. Mies hyvin tiesi, etten saa keneltäkään mitään (vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia), en edes töistä.
Tiedän, että tuntuu ylireagoimiselta, mutta mietin kannattaako jatkaa suhdetta, jos mies ei tämän vertaa arvosta. Epäilen hänen tunteidensa aitoutta ja mietin, käyttääkö hän vaan minun kiltteyttäni hyväkseen. Jos sanoisikin, että näin ei ole, niin en tietenkään jättäisi yhden lahjan takia.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin emäntä sentään sai äitienpäivälahjaksi raivaus-sahan.
Mä muistan niin elävästi yhden äitienpäivän vuosien takaa. Sain ikkunapesurin. Eihän siinä mitään mutta mun piti jakaa se pesuri kahden muun naapurin muijan kanssa. Ukot oli vissiin iltaa istuessaan napantereita siemaillen saaneet oikein kuningasidean. Kimppapesuri.
Missähän lienee koko pesuri nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin emäntä sentään sai äitienpäivälahjaksi raivaus-sahan.
Mä muistan niin elävästi yhden äitienpäivän vuosien takaa. Sain ikkunapesurin. Eihän siinä mitään mutta mun piti jakaa se pesuri kahden muun naapurin muijan kanssa. Ukot oli vissiin iltaa istuessaan napantereita siemaillen saaneet oikein kuningasidean. Kimppapesuri.
Missähän lienee koko pesuri nykyään.
Tällaisen ryhmäkömmähdyksen vielä ymmärtäisi pitkässä liitossa. Mutta kun suhde on tuore (1,5 vuotta), niin eikös rakastunut mies yleensä halua muistaa romanttisesti? Taitaa vaan olla niin, ettei rakkautta ja kunnioitusta ole. Teen itseni pelleksi, jos tällaiseen suhteeseen jään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon veitsi maksaa yli 200e joten vähän riippuu saitko mallia ikea vai aidon japanilaisen.
Löysin pakkauksen. Kahden veitsen setti maksoi 9.80 e. Itse ostin miehelle laadukkaan kasmirneuleen sitä merkkiä, jota hän tykkää käyttää. Ei se rahasta kiinni ole, mutta kyllähän tulee fiilis, etten merkitse hänelle sen vertaa, että jaksaisi miettiä sopivan lahjan. Ja mies tienaa yli kymppitonnin kuussa, minä lähes kolme kertaa vähemmän. Silti olin valmis satsaamaan hänen lahjaansa. Vaikka minulla menee lasten lahjoihin iso summa.
Kuulemma ei ole koskaan aiemmin ostanut ex-vaimoilleen mitään. Ja sehän olisikin ollut ok, jos oltaisiin sovittu, että toisillemme emme mitään osta. Mutta ei sovittu. Mies hyvin tiesi, etten saa keneltäkään mitään (vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia), en edes töistä.
Tiedän, että tuntuu ylireagoimiselta, mutta mietin kannattaako jatkaa suhdetta, jos mies ei tämän vertaa arvosta. Epäilen hänen tunteidensa aitoutta ja mietin, käyttääkö hän vaan minun kiltteyttäni hyväkseen. Jos sanoisikin, että näin ei ole, niin en tietenkään jättäisi yhden lahjan takia.
Porvoossa tuo on ihan normaali toimintaa. Ei syytä huoleen.
Osa on tuossa iässä todella katkeria. Osa taas on sitten onnellisia ja omaa täysin päinvastaisen näkökulman. Herääkin kysymys, voitko sinä vaikuttaa siihen kenen kanssa olet tekemisissä ja miten he sinua kohtelevat? Minusta ihminen joka syyttää kokonaista sukupuolta jostain, on melko lapsellinen, enkä voi antaa noille mielipiteille oikein painoarvoa.