Äitini 78v aikoo tappaa itsensä

Hae äidillesi ammattiapua. Pian.

Vanhukset usein puhuu tollasia, mutta yleensä se on pelkkää puhetta. Ne jotka oikeesti päättää päivänsä ei siitä puhu ennakkoon.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 17:21"]Vanhukset usein puhuu tollasia, mutta yleensä se on pelkkää puhetta. Ne jotka oikeesti päättää päivänsä ei siitä puhu ennakkoon.
[/quote]

Juuri Hesarissa oli artikkeli itsemurhiin liittyvistä vääristä uskomuksista ja tämä oli yksi niistä.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 17:21"]Vanhukset usein puhuu tollasia, mutta yleensä se on pelkkää puhetta. Ne jotka oikeesti päättää päivänsä ei siitä puhu ennakkoon.
[/quote]

tähän mäkin uskon. Ap

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 17:21"]Vanhukset usein puhuu tollasia, mutta yleensä se on pelkkää puhetta. Ne jotka oikeesti päättää päivänsä ei siitä puhu ennakkoon.
[/quote]
Tämä on yleinen uskomus, mutta ei pidä paikkaansa. Sanon tämän kymmenen vuoden työkokemuksella.

Anoppi on tuota "joutais sitä pois" -hokenut jo 10 vuotta. Oletteko kainuulaisia? Siellä päin tämä kuuluu siihen alueen vanhemmille ihmisille tyypilliseen itsensä vähättelyyn. 

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 18:10"]

Anoppi on tuota "joutais sitä pois" -hokenut jo 10 vuotta. Oletteko kainuulaisia? Siellä päin tämä kuuluu siihen alueen vanhemmille ihmisille tyypilliseen itsensä vähättelyyn. 

[/quote]

Huoh, suomalainen kulttuuri. Voiko masentavampaa olla.

Täytyy tunnustaa että en ymmärrä miksi ei saisi tappaa itseään kun on pitkä elämä takana. Itse haluan vanhana lähteä arvokkaasti enkä suostu paskat vaipoissa makailemaan.

Oma mummo puhunut jo tuota yli 30 v. Joutas pois, ei näe ensi joulua yms. Edelleen täällä on ilonamme...

tuollaista on oma äiti puhunut n. 35 vuotta (siitä saakka kun muistan) ja vielä henki pihisee

Mun molemmat isoäidit jauhoivat samaa.

minunkin mummoni puhui tuollaisia 70-93 vuotiaana. Jotta johan tässä joutaa tuonne hautuumaalle poikansa (kuoli 2v) viereen.

Eikö jokaisella täysivaltaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää omasta elämästään?

Kyllä sinuna ottaisin yhteyttä terveydenhoitoon ja väkisin apua äidilleni.

Siis hakisin apua. Ei toki väkisin.

Aika useat vanhukset höpöttää tuommoista. Oman sukulaisen kohdalla auttoi se, kun annettiin hänelle tekemistä ja käytiin yhdessä ulkona, kirkkokonserteissa, syömässä jne. Elämäniloa pitkiin eläkepäiviin

Kun ihminen vanhenee, sairaudet lisääntyy, itsevarmuus häviää, turvattomuuden tunne kasvaa. Ei se silloin niin ihmeellistä ole, että masentuu ja miettii poistumista kuvioista.

Anna ase hänelle ja katso että onko hän tosissaan jos nuo puheet alkaa ärsyttää. Olen tehnyt niin kun isä alkoi puhuu itsemurhasta. Toin hänelle haulikon, laiton sen pöytään ja sanoin että käyn nyt tunnin verran baarissa. Sitten jutellaan. Tulin takaisin ja isä istui telkkarin edessä ihan niin kuin aina. Sen jälkeen ei enää tarvinnut puhuu aiheesta.

Tuon ikäisellä eläkeläisellä voi olla tosi pienet tulot. Niin pienet, ettei elämisen jälkeen jää rahaa enää oikein mihinkään harrastuksiin, ulkona käymisiin, matkustamiseen, vaatteiden ym. uusimiseen. Vähemmästäkin sitä masentuu etenkin kun tilanne pitkittyy. Pystyisittekö jotenkin selvittämään olisiko kysymys siitä ja pystyisittekö ehkä auttamaan taloudellisesti. Laitettiin aikoinaan isovanhemmille rahastotalletukset (lapset ja lapsenlapset laittoivat, isovanhemmilla taisi lisäki olla jotain ylimääräisiä myytäviä huonekaluja ym. mistä saivat rahaa). Osakesalkut vaikka viidellä osakkeella toinen hyvä vaihtoehto. Sieltä sitten saivat kerran vuoteen muutaman tonnin ylimääräistä kulutusrahaa, piristyivät kummasti. Kannattaa käyttää pankin sijoitusneuvontaa ja katsella vaikka nettipankista etukäteen vaihtoehtoja. Nyt on nimittäin pörssikupla, joten jos ei ymmärrä niin ei omin päin kannata sijoitella. Saattehan te sitten aikoinaan sen sijoituksen perintöinä takaisin ja jos olette jo ehtineet jotain säästää itsellenne niin siinä tulee sitten pientä lisää.

Mummoni puhui samanlaisia, kun dementtia alkoi "puskea päälle". Lopulta lähti ihan luonnollisella tavalla, mutta kyllä me sukulaiset varpaillamme ja huolissamme olimme jatkuvasti. Hän vielä kertoi kuinka aikoisi sen tehdä. Ukki kuoli 20 vuotta ennen mummoa, sitä mummo aina itki, kun hänet yksin tänne maan päälle jätti. Joku selitti joskus, että se on se sairaus, jonka sivuoireena/jatkumona masennukseen on helppo sairastua.