Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Auttakaa meitä! !v pitäisi saada pois perhepedistä!!!

Vierailija
17.09.2006 |

Meidän tilanne:

Poikamme on kohta vuoden ja haaveilemme jo seuraavasta, mutta itselläni on vauvan tekohalut kaukana kun ei miehen kanssa läheisyyttä juuri ole kun 1-vuotias nukkuu välissämme.

MITÄ TEHDÄ?

Unikoulu? voiko sitä tehdä 1-vuotiaalle?

Olen antanut pojallemme koko elämänsä ajan todella paljon hellyyttä ja rakkautta kun vissiin itselläni on läheisriippuvaisuus tai jotain??? Niin kuin kaikilla äideillä?



Mutta mitä teen? Hyks ohjeet vai mitä ja kokemuksia mikä kannattaa ja mikä ei?



Äiti 05

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Vai ollaanko me sitten ehdottomasti vain niin kovapäisiä, ettei olla opittu työntämään vaunuja oikein..

Siitä se varmaan johtuu. Mulla kanssa kaks ekaa viihtyi vaunuissa tosi hyvin, mutta tämä kolmas, joka siis nukkuu omassa sängyssä kiltisti ei sitten viihdy vaunuissa kuin hetken. Kaikkea ei voi saada, mutta parempi näin!

T: nro 11 (muistaakseni)

Vierailija
2/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

joten enpä osaa auttaa. Millään sitä ei saa omaan sänkyyn.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoisen kanssa meillä tehtiin näin, kuopuksen kanssa en ole vieläkään projektia aloittanut vaikka on jo 2-vuotias. Ehkä ensi vuonna... Sänky on jo odottamassa meidän sänkymme vieressä, mutta yhtään kertaa sitä ei olla edes kokeiltu. Tarkoitus on ensin opettaa nukkumaan siinä ihan meidän sänkymme vieressä, ja siitä siirtää ensin kauemmas meidän sängystämme, sitten huoneen peränurkkaan ja lopulta toiseen huoneeseen.

Vierailija
4/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihana kuulla että tää on ihan normaalia :o)



Kun kerkesin jo ajatella ettei muilla ole vastaavaa ja että lapsi täytyy huutamalla meidtä vierottaa.

Niin asiaa mutkistaa se että poikamme herää pari kertaa yössä kun emme ole vielä nukkumassa niin että hänet täytyy käydä laittamassa takaisin nukkumaan istuma asennosta ja tutti suuhuun. Pitäisikö antaa huutaa vai?

Kateudella kuuntelin ystäviämme joilla pikku vauva nukkuu TÄYDET yöt herääämättä!!!

Miten meidän kannattaisi poika m eistä vierottaa?

Vierailija
5/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tullut yhtäkkiä pojan kanssa... nukkui 6kk ikäisestä 2,5vuotiaaksi asti hyvin omassa sängyssä omassa huoneessa, kunnes nyt puolen vuoden aikana on pitänyt nukuttaa omaan sänkyyn ja silti herää yöllä ja tulee väliin. jos nukutetaan suoraan meijän väliin niin silloin ei kyllä herää yöllä... ärsyttävää kun oli aiemmin niin helppo tapaus.. nyt sit tuli vaikeempaa kun kakkosen la on lokakuussa ...aika surkee ajoitus...

Vierailija
6/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niistä on vaikea oppia pois. Omaa tyhmyyttä. Se laiskuus kostautuu aina jossain vaiheessa, jos olisit syötön jälkeen nostanut vauvan pinnasänkyyn, ei sun nyt tarttis murehtia tätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ostettiin vähän leveämpi sänky. Eka lapsi ei ole oppinut omaan sänkyyn edes huudattamalla. Toinen sai alkunsa muualla kuin meidän sängyssä. Eikä meillä illalla kukaan jaksa lapsia tehdä. Päikkärien aikaan on virkeämpiä tekijöitä. Lapsi nukkuu päikkärit vaunuissa.



Toinen lapsikin on nykyään melkein aina perhepedissä. Vielä mahdutaan. Vain noin kerran viikossa menee hermot, kun pitää joka kyljen käännöllä paikantaa koko poppoo, ettei kukaan jää alle. Mutta ei mulla oo sydäntä huudattaa lapsia omaan kylmään sänkyyn. Isompana sitten.

Vierailija
8/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

alusta alkaen ollut omassa sängyssä, tuntenut sen turvalliseksi ja tutuksi, mitään huudatuksia ei edes tulisi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä vähän muutenkin ihmetyttää, kuinka vaikeaksi tilanteen koet, vaikka lapsesi nukkuu varsin hyvin. Ei ihme, etteivät neuvolassa ottaneet tosissaan, kun valitin väsymystä, jos teiniäidit inisevät siellä siitä, kun lapsi pitää pari kertaa kaataa sänkyyn takaisin. Voi hirvittävää, kun on rankkaa. Jotain tällaista ounastelin. Kasva ap muiden tienien kanssa aikuiseksi, ja ähellä sitten vasta niitä lapsia leluiksesi. Ne kun eivät toimi käyttöohjeen mukaan. Ja anna nyt sen jo syntyneen kasvaa omaa tahtiaan, ilman sun etukäteen laatimaasi järjestystä. Herää nyt vähän miettimään tärkeysjärjestyksiä. Ai että sun läheisyydenkaipuu menee lapsen läheisyystarpeen edelle. Kaikille aivottomille niitä lapsia sitten sikiääkin.

Vierailija
10/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voin kertoa kolmen lapsen kokemuksella, että vauvat ovat erilaisia! Ei kaikki suostu nukkumaan omassa sängyssään vaikka mitä tekisi. Yritin esikoisen kanssa vaikka mitä, välillä jopa roikuin sängyn päällä ja imetin häntä (vauva siis omassa pinnasängyssään ylimmällä tasolla), että vain saisin hänet nukahtamaan omaan sänkyynsä. Se oli täysin mahdotonta. Lopulta tuosta tuli jo kaveripiirissä vitsin aihe. Kaikkien muiden vauvat nukkuivat kiltisti. Lopulta 3-vuotiaana sain hänet omaan sänkyyn vain hetkeä aiemmin ennenkuin pikkukakkonen tuli taloon. Pikkukakkosen kanssa meni paremmin. Hän nukkui omassa sängyssään josta oli reuna irti ja laitettu meidän sängyn viereen.

Tätä suosittelen ap:lle.

Pikkukakkonen siirtyi vähän ennen kahta ikävuottaan nukkumaan siskonsa kanssa omaan huoneeseen.

Tämä kolmas on sitten oikea unelma. Nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. Välillä ei tarvitse kuin sänkyyn laittaa niin tuhina alkaa kuulumaan. Yleensä kyllä nukuttelen noin 1 - 2 minuuttia!



Joten voin sanoa, että vauvat ovat erilaisia, sanokoot muut mitä haluavat. Tämä on myös todettu ystäväpiirissäni ja heillä kaikilla on vähintään 2 lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta ekan kohdalla aivan naurettava toteamus. Se oli hiukkasen erilainen vauva kuin ysin omat tai meidän toinen. Ei ollut mitään alkua, mistä asti sitä olisi omassa sängyssä pidetty. Joten kun se ensimmäinen siellä meidän sängyssä nyt joka tapauksessa on, niin ei toistakaan tasapuolisuuden vuoksi viitsi kieltää.



Mutta ysi kulta, muista taas se ikivanha klisee, että lapset ovat erilaisia - jo vauvana.

Vierailija
12/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teilläkin nuorin lapsi oli helpoin. Vain siksi, että oli varmuus tehdä asioita tietyllä tavalla. Esikoistani en saanut koskaan nukkumaan ulos vaunuihin. Mutta äitini, varma hoitaja ja kokenut lasten kanssa, sai saman vauvan nukkumaan. Kun oli ne oikeat otteet.



Päiväkodeissakin sen näkee päiväuniaikaan. Tietyt lapset nukahtavat vain tiettyjen hoitajien nukutettua heidät.



Jos lapsi on perusterve, uskon, että hänet saa helpollakin uneen. Kun vain tietää miten. Ekan kanssa on yleensä niin helteessä, ettei osaa rentoutua ja lapsi ei nuku.



Usein esim. äideillä, joilla ei ole vaihtoehtoja toisiksi hoitajiksi; lapset nukkuu kun lykkää sänkyyn. Ei ole ollut aikaa opettaa lapsia muille tavoille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
17.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ne ovat aika lapsellisen yksinkertaisia. Mutta ehkä sinun tarvitsee yksinkertaistaa elämääsi näin.



Et kai sitten ole lukenut täältä niitä monia kertomuksia kuinka helpon vauvan jälkeen syntyykin vaikea vauva. Ovatko kaikki vaikeat vauvat sitten jostain sairaita? Meillä ainakin on tutkittu minkä on ehditty, eikä mitään ole löytynyt. Eikä meillä toinen lapsi suostu menemään vaunuihin, vaikka ensimmäistä on niissä paljonkin ollut. Vai ollaanko me sitten ehdottomasti vain niin kovapäisiä, ettei olla opittu työntämään vaunuja oikein..