Kertokaas miten jaksaa elämää yksinäisenä ja yksin vailla ketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin miten tässä taas yrittää jaksaa päivästä ja kuukaudesta toiseen.. on vain perhe.. ja on masennusta ja kavereita nolla elämässä.. ei ketään.

Toisilla ei oo ees perhettä. Jos pää juilii voisit mennä terapiaan. Siit on enempi hyötyä kuin itsesäälistä.

Oon alkanu käymää terapiassa.. oon vaa niin loppu ja yksin

No ei se heti auta ja sitä duunia pitää ittensä kanssa tehä. Ootko tehny?

SINÄ olet SINULLE tärkein ihminen. Ala hemmotella itseäsi ja tehdä mitä haluat. Monilla on kumppani ja perhe mutta ovat silti hirveän onnettomia! Itse olen 47v sinkku ja otin kaverikseni kilpikonnan :D

Sulla on kuitenkin työtä ja terveyttä. Se on paljon. Joillain ei ole niitäkään muiden puutteiden lisäksi, mutta silti on pärjättävä.

No niin on.. oon sekasin ja yksinäinen mun on paha olla.. ketää ei jaksa mua

Oma tupa ja oma lupa. Missään tapauksessa en huolisi tänne ketään. Tuo mies nyt saa olla täällä vielä yhden yön, mutta sitten menkööt kotiinsa.

ensi vuoden päämääräksi otat 1-3 uuden ystävän hankinnan. Aloitat vaikka sillä, että menet johonkin harrastusryhmään. Et odota, että sieltä löydät ystäviä, koska sellainen saa aikaan käyttäytymistä, joka saa ihmiset varuilleen, vaan menet harrastuksen piriiin siksi, että sillä pääset "ihmisten ilmoille" ja kartoitat ja päivität sosiaalisia taitojasi + tietenkin itse harrastuksen aiheena olevia taitoja. Alat lisäksi käymään ulkona päivittäin ja jos alat lenkillä käydessäsi näkemään samaa henkilö

 useamman kerran, nyökkäät hänelle heipat. Menet facebookiin tai johonkin muuhun sosiaaliseen mediaan ja alat tutustua ihmisiin.

Mitä enemmän olet ihmisten parissa ja tutustut avoimesti kaikenlaisiin uusiin ihmisiin ilman ennakko-oletuksia, sitä todennäköisemmin sieltä joukosta löytyy joku, josta voi kehkeytyä ystävä.

oon kai vaa niin masentunut sekopää hullu.. voin niin huonosti etten oikee jaksa enää mitään

muistan itse kun menin facebookiin, niin laitoin vain perheenjäsenille kaveripyynnön, koska ei kiinnostanut tutustua uusiin ihmisiin - edellinen vuosi oli ollut sosiaalisesti minulle aivan liian aktiivista. Kuitenkin sitten yhden perheenjäsenen ystävä teki minulle kaveripyynnön ja sieltä sitten hänen ystävänsä. Alunperin ajattelin etten hyväksy ystäväpyyntöjä, ja näiden kohdalla kuvien perusteella ajattelin ettei meillä mitään yhteistä ole, mutta hyväksyin heidät nyt kuitenkin hetken epähuomiossa. Sitten kerran tapasin tämän perheenjäsenini ystävän ystävän eräässä todella pinen piirin harrastusryhmässä: en yhtään olisi arvannut, että hänellä on sama harrastus eikä hän minusta. Olipa hauskaa, kun todettiin, että ollaan jo faceystäviä. Siitä ystävyytemme syveni sitten hyvin nopeasti, koska tunnettiin jo pintapuolisesti facen kautta.

Sä oot tässäkin ketjussa saanut, taas kerran, hyviä ja ihan konkreettisiakin neuvoja tilanteesi korjaamiseksi. Luetko sä niitä edes ollenkaan? Vai hakkaatko vaan näppis sauhuten aina vain uuden ulinaoksennuksen minuutin välein? Haluatko edes muutosta elämääsi vai haluatko vain ulista lisää ja oikein velloa omassa kurjuudessasi?

Ei kukaa halua olla munkaa kaveria.. oon ihmisille ilmaa.. töissäki oon yksin ei ne halua musta kaveria.. jotain mussa on vaa vialla.. ihmisenä ku en saa millää läheisyyttä ja naista

Vierailija kirjoitti:

Sä oot tässäkin ketjussa saanut, taas kerran, hyviä ja ihan konkreettisiakin neuvoja tilanteesi korjaamiseksi. Luetko sä niitä edes ollenkaan? Vai hakkaatko vaan näppis sauhuten aina vain uuden ulinaoksennuksen minuutin välein? Haluatko edes muutosta elämääsi vai haluatko vain ulista lisää ja oikein velloa omassa kurjuudessasi?

Haluan muutosta.. eniten haluaisin tyttöystävän mutta mä en kelpaa kellekkään olen jo sen hyväksynyt.

sinä itse teet valinnan: jatkat valitusta tai teet jotain sen suhteen, että hankit ystäviä.

On niin paha olla että haluaisin vaa mennä mullan alle.. ei oo elämäs mitää monta vuotta kaivannu parisuhdetta jonkinlaista isoa muutosta elämää.. mutta koen etten jaksa enää etsiä ja yrittää ku en riitä tälläsenä miehenä vaikka mitä tekisin.. 

Vierailija kirjoitti:

ensi vuoden päämääräksi otat 1-3 uuden ystävän hankinnan. Aloitat vaikka sillä, että menet johonkin harrastusryhmään. Et odota, että sieltä löydät ystäviä, koska sellainen saa aikaan käyttäytymistä, joka saa ihmiset varuilleen, vaan menet harrastuksen piriiin siksi, että sillä pääset "ihmisten ilmoille" ja kartoitat ja päivität sosiaalisia taitojasi + tietenkin itse harrastuksen aiheena olevia taitoja. Alat lisäksi käymään ulkona päivittäin ja jos alat lenkillä käydessäsi näkemään samaa henkilö

 useamman kerran, nyökkäät hänelle heipat. Menet facebookiin tai johonkin muuhun sosiaaliseen mediaan ja alat tutustua ihmisiin.

Mitä enemmän olet ihmisten parissa ja tutustut avoimesti kaikenlaisiin uusiin ihmisiin ilman ennakko-oletuksia, sitä todennäköisemmin sieltä joukosta löytyy joku, josta voi kehkeytyä ystävä.

Ei kukaan oikee halua olla munkaa ystävä.. oon vaikee ihminen ja mulla on diagnooseja.. dysfasia kielellinen häiriö puheen ymmärtämisen häiriö.. oppimisvaikeus

ihmiset on sanonu mulle tapa ittes.. tuut olemaa aina yksin... aina.. ja saat potkut töistä ja vanhemmat ei sua enää jaksa

oon jo miettiny välillä että mitäs jos vaa tapan itseni.. pääsee täältä pois.. ei tarvi miettiä enää tätä samaa paskaa vuodesta toiseen

Vierailija kirjoitti:

oon jo miettiny välillä että mitäs jos vaa tapan itseni.. pääsee täältä pois.. ei tarvi miettiä enää tätä samaa paskaa vuodesta toiseen

Eli siis, sinulla kumminkin on työ, vaikka on noita vaikeuksia.

Pystyt täällä kommunikoimaan aivan ymmärrettävästi, vaikka on vaikeuksia.

Oman ajattelumallisi kautta olet eniten jumissa. Otetaan esimerkki: Donald Trumpista tehtiin USA:n presidentti, vaikka ei ollut mitään edellytyksiä siihen virkaan, ihan vaan koska Donald näin tahtoi. Sinustakin voi tulla vielä vaikka mikä, jos et itse tee itsestäsi huonompaa ihmistä kuin olet.

Naisystävän (tai kenen vaan ystävän) löytämiseen Vauva ei ole anonyymien keskinäisenä jätesäiliönä mikään hyvä paikka. Yleinen ruikutusmieliala varmaankin antaa sen harhakuvan, että täältä jos mistään niitä samanhenkisiä löytää, mutta ei se niin mene.

Minulle soitteli viime vuonna tuttava jouluna itsemurha-aikeissa. Puhuttiin sitten kaikenlaista 5-6 tuntia ja häneltä meni se pahin ohi kun sai kertoa hankalasta tilanteesta edes jollekulle. Tänä vuonna on ihan toinen ihminen ja kaverikin on rinnalle löytynyt. Hankalia jaksoja ja riittämättömyyden tunteita tulee kaikille. Ei elämän olekaan tarkoitus olla ruusuilla tanssimista koko ajan.

Nuo sun "heikkoudet" ovat taas "vahvuuksia", mikäli niitä mitataan johonkuhun toiseen. Jollakulla nuo samat vaivat estävät kommunikoinnin kokonaan, sinä saat itseäsi kuitenkin ilmaistua. Jos haet kaikista asioista negatiiviset puolet, niin se jättää ne hyvätkin asiat, joita sinussa on, varjoon ja itsetuntosi vähättelyyn. Ravista vähän luutuneita ajatusmallejasi ja ala luetella meille asioita, joissa olet oikeasti hyvä.

En kyllä tiedä, jaksanko tällaista yksinäistä elämää enää. Lemmikkini kuoli äskettäin, joten koti tuntuu todella tyhjältä, ja itken lähes koko ajan ikävääni. Olen ollut rakastanut mieheen, joka ei vastaa mun tunteisiin, tuntuu niin turhalta kun olisin valmis antamaan kaikkeni, rakkauteni, ja mietin miten saisin tunteeni sammumaan..itsemurha käy mielessä joskus.. Ei minusta ulospäin uskoisi..olen hyvässä työssä, hyvä palkka, korkeasti koulutettu, viikonloput ja illat menevät itkiessä.

En tiedä mitä tästä elämästä tulee.. ei varmaa mitään

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oon jo miettiny välillä että mitäs jos vaa tapan itseni.. pääsee täältä pois.. ei tarvi miettiä enää tätä samaa paskaa vuodesta toiseen

Eli siis, sinulla kumminkin on työ, vaikka on noita vaikeuksia.

Pystyt täällä kommunikoimaan aivan ymmärrettävästi, vaikka on vaikeuksia.

Oman ajattelumallisi kautta olet eniten jumissa. Otetaan esimerkki: Donald Trumpista tehtiin USA:n presidentti, vaikka ei ollut mitään edellytyksiä siihen virkaan, ihan vaan koska Donald näin tahtoi. Sinustakin voi tulla vielä vaikka mikä, jos et itse tee itsestäsi huonompaa ihmistä kuin olet.

Naisystävän (tai kenen vaan ystävän) löytämiseen Vauva ei ole anonyymien keskinäisenä jätesäiliönä mikään hyvä paikka. Yleinen ruikutusmieliala varmaankin antaa sen harhakuvan, että täältä jos mistään niitä samanhenkisiä löytää, mutta ei se niin mene.

Minulle soitteli viime vuonna tuttava jouluna itsemurha-aikeissa. Puhuttiin sitten kaikenlaista 5-6 tuntia ja häneltä meni se pahin ohi kun sai kertoa hankalasta tilanteesta edes jollekulle. Tänä vuonna on ihan toinen ihminen ja kaverikin on rinnalle löytynyt. Hankalia jaksoja ja riittämättömyyden tunteita tulee kaikille. Ei elämän olekaan tarkoitus olla ruusuilla tanssimista koko ajan.

Nuo sun "heikkoudet" ovat taas "vahvuuksia", mikäli niitä mitataan johonkuhun toiseen. Jollakulla nuo samat vaivat estävät kommunikoinnin kokonaan, sinä saat itseäsi kuitenkin ilmaistua. Jos haet kaikista asioista negatiiviset puolet, niin se jättää ne hyvätkin asiat, joita sinussa on, varjoon ja itsetuntosi vähättelyyn. Ravista vähän luutuneita ajatusmallejasi ja ala luetella meille asioita, joissa olet oikeasti hyvä.

Ei se auta silti saamaan läheisyyttä ja naista.