Kodin kuvalehti: Lapsi ei tarvitse lukutaitoa, ettei herkkyys katoa

Mä olen erityisherkkä. Siitä olen kiitollinen, että olin perhepäivähoidossa päiväkodin sijaan. Sellainen kodinomainen ympäristö oli turvallinen ja sopi hyvin. Koulussa pärjäsin ihan hyvin. Meluisa, iso luokka oli toki vähän haastava, mutta opin silti uusia asioita nopeasti ja tykkäsin koulunkäynnistä. Paras tuki herkkyydelleni oli se, että vanhemmat ja opettajat olivat sallivia sen suhteen, eivätkä moittineet liian ujoksi tai hiljaiseksi tms  - se ei kuitenkaan tarkoita mitään ylisuojelua tai että minun ei olisi tarvinnut tehdä mitään jännittävää. He luottivat minuun ja siitä sitten itsekin reipastuin. Itseluottamukseni on nykyisin hyvä. Hiljainen ja herkkä olen edelleen, mutta koen pärjääväni oikein hyvin näiden ominaisuuksieni kanssa. Jos olisin viettänyt lapsuuteni kahdestaan äidin kanssa, veikkaan etten oikein vieläkään osaisi luoda suhteita omanikäisiin.

Jotain hyviäkin pointteja tuossa jutussa oli. Esim. miksi lapsen kaveri ei voisi olla aikuinenkin. Minulla on aina ollut itseäni vanhempia ystäviä, myös lapsuudessa. Ne aikuiskaverit olivat tärkeitä silloin, kun ikätoverit tuntuivat lähinnä riehuvalta laumalta, jonka kanssa ei voinut rauhassa keskittyä kiinnostaviin asioihin - toisin kuin aikuisten kanssa :) Mutta yksi tai kaksi aikuista ei taida ihan riittää tuon ikäisen seuraksi ja opettajaksi kuitenkaan...

Jotenkin huolestuttaa, mitä tuolle tytölle tapahtuu teini-iässä. Kyllä erityisherkkäkin alkaa siinä vaiheessa kaivata samanikäisten seuraa, ihastuksia tms. Mitä tapahtuu, jos hän silloin huomaa viettäneensä koko lapsuutensa äitinsä kanssa leipoen ja nukeilla leikkien eikä samanikäisistä ole muuta kokemusta kuin satunnainen uimareissu? Tuloksena voi olla masentunut, jopa itsetuhoinen nuori.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:59"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:16"] Hei sinä vänkääjä, olet ehkä tuon tytön äiti tai joku muu, joka kokee tarpeelliseksi puolustautua ilman oikeita argumentteja. Tosi seikka on, että 100 vuotta sitten monet suomalaiset pärjäsivät ilman lukutaitoa, nykyään se on välttämättömyys jos haluaa päästä yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Toki lukutaidottomistakin huolehditaan, mutta tosiaan huolehditaan, mihinkään muuhun kuin vammaisten suojatyöpaikkaan ei voi ilman lukutaitoa päästä. Olen varma, että lastensuojelu huolehtii asiasta ja kotikoulu tässä kyseisessä tapauksessa loppuu, mutta rakastavan äidin olisi pitänyt ymmärtää jo aiemmin päästää irti. Tytön pitää päästä kehittymään muiden ikätoveriensa tavoin ja tulla ulos munankuorests. Nyt hän on kaksi vuotta kehityksestä jäljessä. Uskon, että äiti ei ole tehnyt tätä pahalla vaan rakkaudesta, mutta ongelma on enemmän äidin kuin tytön ja äiti projisoi lapseen omia pelkojaan. Pahimmassa tapauksessa joudutaan tekemään huostaanotto äidin ymmärtämättömyyden takia. Meidän lapsemme eivät ole meidän omaisuuttamme vaan meidän pitää antaa heidän kasvaa ja kehittyä omista peloistamme huolimatta aikuisiksi ja auttaa heidät lentämään omilla siivillään ulos maailmaan. [/quote] En ole samaa mieltä. Elämä on isompi asia kuin lukutaito, ja mielestäni tieteessä on havaittu sama. Siksi lukutaito ei ole elämisen edellytys. Kyllä vaikkapa ruuastakin voi nauttia ilman lukutaitoa, näin tapahtuu koko ajan. Syöminen tulee ensin. [/quote] Ja tällä perusteella äiti voi päättää lapsensa syrjäytymisestä jo nyt? Eläimetkin nauttivat ruuasta. Onneksi lastensuojelun velvollisuus on suojella lasta myös tämän omilta vanhemmilta, jos ei muu auta niin lapsi otetaan huostaan.

[/quote]

Vääjäämätön syrjäytyminen lukutaidottomuudesta on kaltevan pinnan väite. Sama olisi väittää, että kävelijät ovat aina uhreja, koska maailma toimii autoilla.

[/quote]

Kävelijän on kuitenkin tässä maailmassa hyvä osata liikennesääntöjen alkeet, jos mielii pysyä hengissä.

[/quote]

Säännöt on eri asia kuin autolla ajaminen. Tarkoitin sitä, että lukutaidoton ei ole aina uhri. Muslimikaan ei ole aina terroristi.

[/quote]

Jos äiti tekee tahallaan (tai ymmärtämättömyyttään, sanoisinpa jopa typeryyttään) lapsestaan lukutaidottoman, niin kyllä tämä lukutaidoton on uhri.

Vaikka äiti ei itse jostain aivan käsittämättömästä syystä arvostaisikaan lukutaitoa, ei hänellä ole MITÄÄN oikeutta riistää lapseltaan mahdollisuutta oppia lukemaan - ja sitä kautta mahdollisuutta kasvaa yhteiskunnan täysvaltaiseksi jäseneksi.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:29"] Surullinen olo tuli lapsen puolesta. Lukeminen on todella tärkeä itsenäistävä taito. Tuli vähän sellainen vaikutelma, että äiti toivoo tämän lapsensa olevan mahdollisimman riippuvainen itsestään. Minkähänlaisia valmiuksia lapsella on ystävyyssuhteiden rakentamiseen, konfliktitilanteiden selvittämiseen, paineen kestämiseen ja yhteisten sääntöjen mukaan toimimiseen? Nämä taidot voivat jäädä pahasti vajaiksi, jos lapsen elämä on yhtä omien mielihalujen mukaan haahuilua. [/quote] Näkökulmakysymys, mutta omasta mielestä Suomessa voisi olla enemmän boksin ulkopuolelta näkeviä. [/quote] Niin minunkin mielestäni, mutta ei lapsen kasvatuksen laiminlyönnin oikeutuksen suhteen.

[/quote]

Siitä vaan viettämään omaa elämää boksin ulkopulella ja kantamaan tästä ratkaisustaan sen mukanaan tomat seuraukset. Se että lykkää lapsen boksin ulkopuolelle (=evää tältä tässä yhteiskunnassa tarvittavia taitoja), on sitävastoin anteeksiantamatonta!

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 08:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 21:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 19:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:51"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 16:51"]

Niin... Lukutaito ei joka kerran paranna kokemusta jostain asiasta. Eikö se nyt ole selvää, kun korrelaatiota lukutaidon ja kokemusrikkauden välillä tuskin on?

Olet toisaalta oikeassa, mutta analyysisi on aika vasemmistolainen.

[/quote]

Sinä nyt itse vedit tuon "kokemusrikkauden" mukaan keskusteluun.

Ei taida olla mitään erityisen vasemmistolaista siinä tiedossa, että suurimman osan länsimaiden historiasta tavallinen kansa on ollut melkein maaorjan asemassa olosuhteiden pakosta, eikä siinä, ettei tuo ole mitenkään tavoiteltava olotila. Joskus 1800-luvulla oltaisiin vielä pidetty radikaalina sosialismina sitä ajatusta, että kaikilla kansalaisilla voisi olla yhtäläiset mahdollisuudet opiskella kykyjensä mukaan, mutta nykypäivänä ei varmastikaan edes kaikista oikeistolaisin oikeistolaispuolue yrittäisi vähätellä opiskelun tärkeyttä.

[/quote]

Niin vedin. Tieto lisää joskus tuskaa.

Tarkoitin lähinnä sitä, miten näit keskustelun hyvin kahtiajakautuneesti. Maalaat vähän liian leveällä pensselillä historiaa :)

Opiskelun tärkeys ei ole universaali. Yhtä vähän on turvavyön kayttö autoissa joka kuskille must.

[/quote]

Mutta muista, että ajotaito on kuskille must. Ei se auto liiku metriäkään, jos kuski ei tiedä, miten auto käynnistyy ja mitä tulee tehdä, että auton saa liikkeelle. Siksi lukutaito ei ole metaforarinnasteinen turvavyölle vaan ajotaidolle.

Kannattaisi olla vähän tarkempi näissä rinnastuksissaan, jos ainoa syy kirjoittaa on oman pikkunäppäryyden esiintuominen.

[/quote]

Ajotaito on yhtä must kuin elämäkin tuossa. Turvavyö on vain työkalu muiden joukossa.

[/quote]

Varmaan haluat täsmentää? Jos ajotaito on yhtä tärkeää kuin elämä, niin miksi ihmeessä myös lukutaito ei sitä olisi? Miksi ajotaito on must, lukutaito väline ja rinnastettavissa turvavyöhön? Logiikkasi ontuu nyt ja pahasti.

[/quote]

Ajotaito on elämä itse siis. Lukutaito ei ole elämälle välttämätöntä kuten se.

[/quote]

Ei, et voi rinnastaa ajotaitoa elämään, mutta lukutaitoa et.

Sinun mukaasi lukutaito ei ole välttämätöntä elämälle. Ajotaitokaan ei ole välttämätöntä elämälle, koska suurin osa universaalia yhteisöä ei autoa osaa ajaa. Eikä ole olemassa mitään absoluuttista totuutta, jonka mukaan ajotaidon ja elämän voisi rinnastaa, jos ei samalla hyväksy sitä, että lukutaito on taito siinä missä ajotaitokin.

[/quote]

Ajotaito oli tuossa kyllä kielikuva. Ajotaidon ja turvavyön suhde on sama kuin elämän ja lukutaidon suhde. Oletuksena oli, että ajotaito on elämää eikä erityistä taitoa.

[/quote]

Harmi, että logiikkasi pettää jopa kielikuvatasolla.

Sinulle ajotaidon ja turvavyön suhde = elämän ja lukutaidon suhde.

Nyt unohdat sen universaalin tosiseikan, että turvavyö voi olla olemassa, vaikka ei olisi ajotaitoa, mutta lukutaitoa ei voi olla, jos ei ole elämää. On totta, että ajotaito ei tarvitse rinnalleen turvavyötä yhtään sen enempää kuin elämä tarvitsee lukutaitoa, mutta lausekemaailmassa suhde on yhteismitallinen vasta sitten, jos kun kaikki teoreettiseen lausekkeeseen liittyvät ehdot täyttyvät. Sinulla ne eivät nyt täyty.

[/quote]

Turvavyö saa käyttötarkoituksensa vasta ajaessa. Samoin lukutaito saa käyttötarkoituksensa vasta elämästä. En puhunut mitään turvavyön olemassaolosta. Sehän on mieletön huomiona, sillä metafora vaatii olemassaolottomuutta ollakseen metafora.

[/quote]

Mutta huomaa: edelleenkin pätee se, että turvavyö voi olla, vaikka ei ole ajotaitoa; lukutaitoa ei ole ilman elämää. Siksi vertauksesi ontuu ja pahasti.

Sanot, että turvavyös saa käyttötarkoituksensa vasta ajettaessa, mutta ajaminen on eri asia kuin ajotaito! Turvavyö ei saa käyttötarkotustaan ajotaidossa vaan jossain ihan muussa (itse kirjoitit!), joten et voi verrata sitä siihen, että lukutaito saa käyttötarkoituksensa elämässä.

Et voi metaforien maailmassa käyttää ei-yhteismitallisina rinnakkain kahta eri taitoa. Jos käytät turvavyötä lukutaidon metaforana, sinun tulee ymmärtää, että jopa metaforien maailmassa lausekkeiden tulee täyttää vertailtavuuden kriteerit.

Helpompaahan sinun olisi tunnustaa, että epäonnistuit tässä turvavyöesimerkissä, mutta kiva lukea, miten kiemurtelet epätoivoissasi pois epäonnistumisen kipeästä kohdasta.

[/quote]

Turvavyö voi olla olemassa ilman ajotaitoa ja lukutaito ei ole olemassa ilman elämää, totta. Mutta kyseessä olikin vertauskuva, tarkemmin sanoen paraabeli, eikä looginen esitys aiheesta.Paraabelin ei tarvitse palautua logiikkaan toimiakseen.

Turvavyö saa käyttötarkoituksensa vasta kun ajetaan, lukutaito saa käyttötarkoituksensa vasta kun eletään. Tätä paraabelia ei tuhoa se, että turvavyön olemassaolo on riippumaton ajotaidosta ja lukutaidon olemassaolo on riippuvainen elämästä. Paraabelin tarkoitus on korostaa itse prosessia eikä vertailtavien asioiden yhteensopivuutta.

"Niinistö johtaa Suomea kuten Jeesus johtaa opetuslapsiaan."

Voin, siis periaatteessa, verrata Niinistön ja Suomen suhdetta Jeesuksen ja opetuslasten suhteeseen siitä riippumatta, että jälkimmäisiä ei ole olemassa ja Suomen olemassaolo on Niinistön olemassaolon edellytys, mutta opetuslasten olemassaolo ei ole Jeesuksen olemassaolon edellytys. Kahden ilmiön vertauskuvan eli paraabelin tarkoitus on kertoa jotain kahden eri ilmiön välisen suhteen luonteesta (Niinistön johtaminen = Jeesuksen johtaminen), ei vertailla eri ilmiöiden statusta tai loogista vastaavuutta keskenään (Niinistö = Jeesus, Suomi = opetuslapset).

[/quote]

Minusta sinä olet aika epälooginen väittäessäsi, että ajotaito ja ajaminen ovat synonyymeja.

Kirjoitit itse, että "Turvavyö saa käyttötarkoituksensa vasta kun ajetaan, lukutaito saa käyttötarkoituksensa vasta kun eletään." Miksi nyt kirjoitat ajamisesta etkä ajotaidosta?

Päätä nyt, onko ajotaito vai ajaminen se metaforinen ilmaus, koska käyttäessäsi molempia ja vieläpä eri sisältöisissä tarkoituksissa, vedät koko ajan mattoa ajatusrakennelmasi alta.

Tuossa Jeesus/Niinistö -vertauksessa sinulla on koko ajan sama metaforinen verbi eli johtaminen. Entä jos vaihtaisit sen Niinistön johtamistaidoksi ja pohtisit, oletko edelleen yhteismitallinen. Voiko johtaminen olla sama asia kuin johtamistaito? Edes metaforana?

[/quote]

Olen toki, mutta se ei ole olennaista.

Ajamisella koetin selkiyttää ajotaidon merkityssuhdetta, eli sitä, että ajotaito ei ollut taitoa, vaan elämistä.

Kyllä johtamistaitoa voi teoriassa verrata esimerkiksi elämiseen myös. Olen kaiken aikaa sanonut, että kyse ei ollut kirjaimellisesta taidosta, vaan elämiseen rinnastettavasta toiminnasta. Selkeämpää olisi ollut puhua ajamisesta eikä ajotaidosta, myönnetään, mutta ero ei ole olennainen retorisesti.

[/quote]

Ahaa - haluat olla tarkoituksella epälooginen? Merkityssuhteet muuttuvat olennaisesti, jos teet substantiivista yllättäen verbin.

Miksi emme siis puhuisi myös lukemisesta eikä lukutaidosta? Ja havaitsisi, että käytännössä lukeminen on muutakin kuin lukutaitoa. Lukeminen on sama asia kuin eläminen (siis noin niin kuin metaforisesti) ja kas, näin lukutaidosta tulee elintärkeä asia!

[/quote]

Eivät ne muutu, sillä merkityssuhde oli prosesseissa eli didaktiikassa eikä termien yhteensopivuudessa.

Lukeminen voi tietenkin olla esimerkiksi sään lukemista. Mutta olen kaiken aikaa puhunut tekstin luvusta.

Kyllä ne muuttuvat, jos toisella puolella on kaksi erimerkityksellistä termiä (sinulla ajotaito ja ajaminen) ja toisaalla vain yksi (lukutaito). Et voi selittää termiä itsellään (kuten nyt teet ajotaidolla ja ajamisella), jos et samaan aikaan hyväksy samaa lukutaidolle ja lukemiselle.

Ihan näin meidän kesken, didaktiikka ei ole prosessi vaan opetusoppi ja sen kohteena ovat opetustapahtumaan liittyvät kysymykset. Ihan kiva veto heittää se keskusteluun, johon se ei tässä tapauksessa lainkaan kuulu.

[/quote]

Didaktiikka on myös retoriikan osa.

Kyllä voin, sillä merkityssuhde on prosessissa eikä termeissä.

[/quote]

Saisiko lähteen? Minun tietojeni mukaan Hellström on esittänyt, että didaktiikka koostuu retoriikasta ja dialektiikasta, mutta se ei tarkoita, että didaktiikka olisi prosessi.

Voisit myös avata käyttämäsi termit merkityssuhde, teoria, paraabeli ja termi. Keskustelussa on ongelmana se, että et suostu pitäytymään logiikassa yleisesti hyväksytyissä malleissa vaan muuttelet niitä lopputuloshakuisesti. Se ei valitettavasti dialogissa ole diskurssin kannalta relevantti vaihtoehto.

[/quote]

Didaktisuus on osa retoriikkaa, kuului väite. Prosessilla viittasin juuri funktionaalis-didaktiseen tulokulmaan (ajotaito ajamisena vs. eläminen metaforana). Didaktisuus on siis tuon parin retorinen lopputuote, "vertauksen opetus".

Merkityssuhteella tarkoitin termien ja merkityksen suhdetta.

Teorialla ymmärrän syntagmaattista tai analyyttista (nomoteettista) todellisuudenkuvausta. Ruokailu on juuri tälle vastakkaista toimintaa.

Paraabeli = (didaktinen) vertaus.

Todella jännä nähdä, mitä Kodin kuvalehti tekee. Pakkohan niiden on reagoida jotenkin siihen, että heidän omallakin keskustelupalstallaan on nyt haastateltua perhettä rankasti kritisoiva ketju. Ihan asiallinen ketju, mutta kuitenkin. Vai yrittääkö lehti vain vaieta hymistelyjuttunsa? Mitähän sanoo tämä jo opettajan jutuista provosoitunut hippiäiti, kun muutkin ihmiset nyt arvostelevat hänen "opetusmenetelmiään". (Joita ei siis ole.)

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 08:17"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 09:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 09:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 08:53"]

Siis en nyt lukenut artikkelia, mutta sanottiinko siinä, että lukemaanopettelu estetään? Mä kyllä ymmärrän, että lapsia kiinnostaa eri asiat eri ikäisinä eikä kaikkia 9-vuotiaitakaan vielä kiinnosta lukeminen välttämättä. Onhan se työläs prosessi, siis ainakin osalle meistä. Ja sit taas just matikka voi olla ihan itsestäänselvää ja helppoa.

En tuomitse siis ap:n kertoman mukaan vielä mitään, lapsi ehtii taatusti oppia niinkin perusasian kuin lukemisen. Miehenikin oppi vasta 3:lla luokalla lukemaan ja on hyvin fiksu ihminen ja osaa lukea ja on AMK tutkinto. Jos nyt pitää vedota, että lapsi oppii huonommin, kun ei oppinut aikaisemmin. 

[/quote]

Lasta ei artikkelin perusteella kannusteta lukemisen opetteluun. Viisas kasvattaja tekisi lukemisesta jännän jutun, lukisi lapselle paljon jne. Jutun mukaan lukeminen on mörkö: sitä vaatii ilkeä opettaja piirustusten sijaan, ja jutussa ihmetellään, miksi muka lukeminen olisi piirtämistä tärkeämpää. Miksiköhän?! Vähän "lorutellaan", mutta siitäkin saa lähteä heti pois, kun piirtäminen onkin heti kiinnostavampaa.

Miehelläsi on täytynyt olla vakavia oppimisongelmia, jos on oppinut lukemaan vasta kolmannella. Hänhän ei ole pystynyt osallistumaan suurimpaan osaan oppitunneistakaan! Hän ilmeisesti on saanut apua ja tukea koulussa, tukea joka tuolta pikkutytöltä puuttuu.

[/quote]

Ei ole, mieheni kävi kolmatta luokkaa 60-luvun alussa :)

[/quote]

Ihmettelen sitä että on sitten vanhana opiskellut, jos on ollut 9v 60-luvun alussa ja myöhemmin käynyt amk:ta. On nyt melkein kuuskymppinen ja n kymmenen vuotta sitten valmistunut amksta (ammattikorkeakouluja kun ei ole ollut kun runsaat kymmenen vuotta). Ei ole häävi oppija ;)

[/quote]

Itse et ole häävi oppija, kun luulet, että amk:ja on ollut 10 vuotta. Tai sitten vaikka osaat lukea niin et ymmärrä asioita. Mieheni meni sisään 1995 ja valmistui 4 vuotta myöhemmin. Perustele tuo "ei ole häävi oppija", siis jos 4 vuodessa valmistuu kuten pitääkin niin missä on oppimisvaikeus? 

[/quote]

Ensimmäiset ammattikorkeakoulut aloitettiin vasta 1996, ja nekin kokeiluluonteisesti. Nykymuotoisia ammattikorkeakouluja on ollut vasta 2000-luvun alkupuolelta lähtien.

[/quote]

Ammattikorkeakoulukokeilu alkoi syksyllä 1991.

[/quote]

Hyvä amk:n aikuisena käyneen vaimo.

Tähän kohtaan päätin tämän ketjun lukemisen. En tajua tätä ilkeilyn määrää. Ja kymmeniä yläpeukuttaa. Kun todetaan, että aikuisena käynyt amk koulutuksen, on ollut oppimisvaikeuksia ja varmasti käynyt jonkun perähikiän ammattikoulun.

Ilkeitä ihmisiä.

Olen aikuiskoulutuksessa töissä. Noita 60-luvun koulun käyneitä on meillä paljon. Sellaisia, joita ei koskaan aiemmin testattu. Pidetty vaan tyhminä. Heillä onkin lukihäiriö. Monet näistä on alisuoriutuneet koko ikänsä. Jos on ollut oppimisvaikeuksia silloin, niin niitä on edelleen.

Minusta on hieno saavutus, että aikuinen ihminen jatkaa opiskelua vielä. AMK opinnot ei ole helppoja, kun koulunkäynistä on aikaa. Täytyy oikeasti olla todella fiksu ja tavoitteellinen ihminen.

Ihmettelen näitä ketjuja. Mennään hurmoksessa yhteen suuntaan, tykätään samoista ilkeistäkin kommenteista. Hurmos kääntyy ja lähdetään toiseen suuntaan. Ja aina pitää alkaa riitelemään ja alatyylilläkin haukkumaan (ja tekemään ikäviä tulkintoja) ihan asiallisistakin viesteistä. Ja lauma peukuttaa...

AV näyttää ihmisluonnon pahimmillaan

[/quote]

Luepas sinä puolustaja itse, mihin tuo luulemasi "ilkeily" oli vastareaktio. Tämä "amk:n aikuisena käyneen vaimo" aloitti myöhäisen lukutaidon oppimisen puolustelun toteamalla vain ja ainoastaan, että hänenkin miehensä oppi lukemaan vasta kolmannella luokalla ja on silti käynyt ammattikorkeakoulun. Kyllä tällainen toteamus kuulostaa ilman taustatietoja uskomattomalta, sillä saadaan asia kuulostamaan siltä, että mies olisi suhteellisen nuori ja oppinut tosiaan lukutaidon vasta kolmannella luokalla aikana, jolloin kaikkien täytyy koulussa jo kolmannella luokalla oppia jotain vierastakin kieltä.

Kun asiaa kaiveltiin, niin hän myönsi, ettei miehen koulutie ollutkaan niin suoraviivainen  ja mutkaton kuin hän tuossa puolustuspuheessaan antoi ymmärtää: mies olikin oppinut vasta kolmannella lukemaan kansakouluaikana, jolloin lasten opiskeluun ei välttämättä kuulunut mitään vieraita kieliä kolmannella luokalla eikä koko kansakoulun aikana. Mies ei myöskään ollut nuori ammattikorkeakoulututkinnon hankkinut, vaan ensin tuon takkuilevan koulun alun jälkeen oli työskennellyt vuosikymmeniä matalapalkka-alalla puuseppänä.

Näin tuo vaimo joutui myöntämään, ettei mies ollutkaan suit sait myöhäisen lukutaidon oppimisen hidastamatta tehnyt samaa elämänuraa kuin muut ihmiset. Olisihan se nyt ollutkin vähemmän hohdokasta puolustella tuota tynnyrissä kasvatettua tyttöä oman miehen esimerkillä todeten, että voihan se tyttökin sitten ensin työskennellä vaikka siivoojana kolmekymmentä vuotta ja tarpeeksi rohkaisua kerättyään lähteä opiskelemaan haaveammattiaan, jossa lukutaitoa tarvitaan.

Opintouran ei tarvitse olla kaikilla suoraviivainen ja helppo, mutta ei lasten koulunkäyntiä tule vaikeuttaakaan jättämällä heidät vaille tukea ja suorastaan lukemaan opettamista. Mies kävi kansakoulunsa monta kymmentä vuotta sitten ja ilmeisesti jäi ikävästi silloisessa ympäristössä vaille tukitoimia. Tällä Kodin kuvalehden Ada-tyttösellä koulussa olisi tukea tarjolla ja äiti voisi järjestää sitä varmasti vaikka kotikouluunsakin, mutta ei, äiti on nyt pahoittanut mielensä ja tolkuttaa lapselleen, ettei se lukutaito olekaan niin tärkeää kuin piirtäminen.

Käsittämätöntä, että "amk-miehen" vaimo puolustelee tällaista!

http://www.lauttakyla.fi/lukijan-sana/112212/rakkaat-kanssakulkijat

Tunnen jollakin tavalla ko. äidin. Vähän erikoisena oon aina pitänyt. Työelämästä ollut pois jo pitkään. Takavuosina julisti paikallislehdessä tekevänsä "miljoonan tai pari" ternimaitokapseleilla ja siirtyvänsä vapaaehtoistyön pariin. Muistan myös lukeneeni facebookista kuinka laittoi futon-sängyn tilaukseen, kylläkin maailmankaikkeudelta. Oheisesta linkistä rouvan kannanotto paikkakunnallamme velloneeseen susipelkoon.

Päädyin tänne taas hakukoneen kautta. Tajusin nyt vasta, miksi tämä Kodin kuvalehden juttu kolautti itseäni niin paljon. Minähän tunnen melkein vastaavanlaisen tapauksen!

Lapsuudessani omassa koulussani oli oppilas, jolla oli ilmiselvä lukihäiriö. Silloin 90-luvulla olisi jo ollut tukitoimet käytettävissä ja niitä tarjottiin lapselle. Hänen sairaanhoitajaäitinsä ei antanut laittaa lastaan tukiopetukseen! Kyseessä ei siis olisi ollut mikään muu kuin se, että lapsi olisi ollut äidinkielen tunneilla pienryhmässä, muuten olisi jatkanut meidän luokallamme. Äiti ei kuulemma halunnut lastaan silmätikuksi ja siksi kielsi tältä tämän kipeästi tarvitseman tuen..

Mitä tästä oli seurauksena? Tämän ikätoverini opintiestä tuli hyvin kivinen. Hän oli edelleen yläkoulussakin samalla luokalla kanssani eikä edelleenkään osannut lukea kuin erittäin kangerrellen, kun jokaisen piti lukea vuorollaan ääneen. Hänellä oli haave poliisiksi ryhtymisestä. Haave kariutui siihen, että hän ei päässyt lukiosta läpi, vaikka yritti kymppiluokan, tavallisen maaseutulukion, aikuislukion ja ties minkä kautta.

Vieläkin ihmettelen, miksi tälle käsistään taitavalle ja kivalle kaverille annettiin tehdä näin. Kaipa kyseessä oli sama asia kuin tässäkin, eli maaseutupaikkakunnalla eivät lastensuojelun tukitoimet toimi niin kuin pitäisi.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 22:09"]

http://www.lauttakyla.fi/lukijan-sana/112212/rakkaat-kanssakulkijat Tunnen jollakin tavalla ko. äidin. Vähän erikoisena oon aina pitänyt. Työelämästä ollut pois jo pitkään. Takavuosina julisti paikallislehdessä tekevänsä "miljoonan tai pari" ternimaitokapseleilla ja siirtyvänsä vapaaehtoistyön pariin. Muistan myös lukeneeni facebookista kuinka laittoi futon-sängyn tilaukseen, kylläkin maailmankaikkeudelta. Oheisesta linkistä rouvan kannanotto paikkakunnallamme velloneeseen susipelkoon.

[/quote]

Huh tuota kirjoitusta: "Pyydän sydämestäni, että tämä pelkohysteria Huittisissa laantuisi, koska tunnen sen kehossani niin voimakkaana eikä se tunnu hyvältä todellakaan!"

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:25"]

Tää on provo.

Kotiopetuksessakin pitää tenttiä opetushallituksen hyväksymälle opettajalle.  Jos lapsi ei opi lukemaan tai laskemaan, kotiopetus loppuu ja sossutäti vie pois.

[/quote]

Ainakin tuo lehtijuttu (uusin KK) on tosi ja itsekin paheksuin jutusta lukemaani pelleilyä. Kun äitikään ei tykännyt olla koulussa ja häntä kiusattiin, ei lapsella voi/saa olla erilaista kokemusta kuin äidillä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:25"]Tää on provo.

Kotiopetuksessakin pitää tenttiä opetushallituksen hyväksymälle opettajalle.  Jos lapsi ei opi lukemaan tai laskemaan, kotiopetus loppuu ja sossutäti vie pois.
[/quote]

olisikin provo! tekis mieli mennä ravistelemaan nuita vanhempia. aivan siis älyvapaata!!

Jatkan vielä, että epäilen, onko äidillä rahkeita hoitaa kunnialla tuota kotiopetusta. Liikaa tunnetta ja kaveruutta, kun pitäisi mennä järjellä ja aikuisen vastuunotolla. 11

Kaunis idea äidillä. Ja jossakin toisessa muodossa olisi toteutus paremmin onnistunut. Mutta mitä enemmän juttua luin sitä vahvemmin tuli tunne, että ehkä kyse on kuitenkin äidin arvomaailmasta kuin lapsen hyvästä. Siitä kertoi myös se, että lapsi itse on nukkumaan mennessään ahdistunut kouluasiasta. Opettajana kiinnitin myös erityisen huomion tuohon lukemisasiaan. Se on huolestuttavaa. Lukutaito ei vie leikin mahdollisuutta, mutta avaa jo paljon yhdeksänvuotiaalle uusia ovia. Mikä on lapsen tulevaisuus? Annetaanko hänelle tarpeeksi todellisia mahdollisuuksia? Jutussa mainittiin myös, että äiti saa työttömyyskorvausta. Onko hän valmis ottamaan vastaan kokopäivätyötä? Miten kotikoulun sitten käy?

Näin aikuisiällä osaan arvostaa tavallista peruskoulua. On terveellistä oppia hyväksymään, että ei ole kaikessa taitava ja että välillä muut saattavat nauraa sinulle jonkun typerän asian tai mokan takia (tietenkään kiusaamista ei pidä sietää). Jos näitä asioita ei opi lapsena, voi joutua aikuisuuden kynnyksellä kokemaan niin musertavia pettymyksiä, että niistä ei pääse yli.

Häh? Lukeminen avaa uusia portteja. Oma poikani (pian 9v.) oppi lukemaan viime keväällä ja sen jälkeen ollaan luettu kirjan jos toisenkin. Tuo äitihän tekee suorastaan karhunpalveluksen.

En ole tuota artikkeliä lukenut joten noiden kommenttien perusteella siis teen johtopäätökseni.

Niin ja olen itsekin koulukiusattu. Mutta ei tullut mieleenkään että poikani (ja tyttäreni myöhemmin) kokisi saman kohtalon.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:25"]

Tää on provo.

Kotiopetuksessakin pitää tenttiä opetushallituksen hyväksymälle opettajalle.  Jos lapsi ei opi lukemaan tai laskemaan, kotiopetus loppuu ja sossutäti vie pois.

[/quote]Sitäpaitsi, tiedän steinerkoululaisia,jotka ovat vasta nelosluokalla oppineet lukemaan ja sitten kirjoittaneet L:n paperit

Ei lukemaan ole kiire. Sellaiset vanhemmat, jotka tenttasivat kolmevuotiasta kokoajan tyyliin mitä tuossa lukee on rasittavia. Meillä toinen oppi lukemaan koulussa 7v. ja toinen käytännössä itsekseen 4v. Mutta ärsyttää kun nykyään lukee kaikki iltapäivisin lööpit kaupan kassalla ja kyselytulva punastuttaa kassatädinkin (pienempi lukeva nyt 5v.) Kyllä siinä herkkyys katoaa aikaisin.

Taitaa olla hieman erikoinen perhe. Äiti ainakin. Luin ihmettelen jo ketjussa mainittuja asioita.

Meillä nuorempi oppi itsestään 3-vuotiaana; hoksasi ilmeisesti vaan asian kun meillä luettiin suuria määriä, lapset ovat halunneet. Ei se ole muusta pois, vaan on antanut uusia ulottuvuuksia. Myös erityislapsemme oppi 6-vuotiaana ja ei se meitä ole estänyt leipomasta tai käymästä luontoretkillä. 18: Tämä meidän aikaisiin lukemaan oppinut oli pienikokoinen ja vähän lapsellinen. Lööppiongelma ja uteliaisuus oli todellinen meilläkin. Mutta lapsi on silti ollut herkkä ja avoin uusille asioille, vaikka kirjojen ääressä on viihtynyt aina. Eikä meillä ääneen lukeminen loppunut siihen kun lapset oppivat lukemaan.