Kodin kuvalehti: Lapsi ei tarvitse lukutaitoa, ettei herkkyys katoa

Tai siis tarkoitaan ei mitään sellaista opiskeltu, mihin tarvittavia perusteita hän ei olisi voinut helposti itse lukea ennen korkeakouluun menoaan. 

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 19:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:51"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:27"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 16:51"]

Niin... Lukutaito ei joka kerran paranna kokemusta jostain asiasta. Eikö se nyt ole selvää, kun korrelaatiota lukutaidon ja kokemusrikkauden välillä tuskin on?

Olet toisaalta oikeassa, mutta analyysisi on aika vasemmistolainen.

[/quote]

Sinä nyt itse vedit tuon "kokemusrikkauden" mukaan keskusteluun.

Ei taida olla mitään erityisen vasemmistolaista siinä tiedossa, että suurimman osan länsimaiden historiasta tavallinen kansa on ollut melkein maaorjan asemassa olosuhteiden pakosta, eikä siinä, ettei tuo ole mitenkään tavoiteltava olotila. Joskus 1800-luvulla oltaisiin vielä pidetty radikaalina sosialismina sitä ajatusta, että kaikilla kansalaisilla voisi olla yhtäläiset mahdollisuudet opiskella kykyjensä mukaan, mutta nykypäivänä ei varmastikaan edes kaikista oikeistolaisin oikeistolaispuolue yrittäisi vähätellä opiskelun tärkeyttä.

[/quote]

Niin vedin. Tieto lisää joskus tuskaa.

Tarkoitin lähinnä sitä, miten näit keskustelun hyvin kahtiajakautuneesti. Maalaat vähän liian leveällä pensselillä historiaa :)

Opiskelun tärkeys ei ole universaali. Yhtä vähän on turvavyön kayttö autoissa joka kuskille must.

[/quote]

Mutta muista, että ajotaito on kuskille must. Ei se auto liiku metriäkään, jos kuski ei tiedä, miten auto käynnistyy ja mitä tulee tehdä, että auton saa liikkeelle. Siksi lukutaito ei ole metaforarinnasteinen turvavyölle vaan ajotaidolle.

Kannattaisi olla vähän tarkempi näissä rinnastuksissaan, jos ainoa syy kirjoittaa on oman pikkunäppäryyden esiintuominen.

[/quote]

Ajotaito on yhtä must kuin elämäkin tuossa. Turvavyö on vain työkalu muiden joukossa.

[/quote]

Varmaan haluat täsmentää? Jos ajotaito on yhtä tärkeää kuin elämä, niin miksi ihmeessä myös lukutaito ei sitä olisi? Miksi ajotaito on must, lukutaito väline ja rinnastettavissa turvavyöhön? Logiikkasi ontuu nyt ja pahasti.

[/quote]

Ajotaito on elämä itse siis. Lukutaito ei ole elämälle välttämätöntä kuten se.

[/quote]

Ei, et voi rinnastaa ajotaitoa elämään, mutta lukutaitoa et.

Sinun mukaasi lukutaito ei ole välttämätöntä elämälle. Ajotaitokaan ei ole välttämätöntä elämälle, koska suurin osa universaalia yhteisöä ei autoa osaa ajaa. Eikä ole olemassa mitään absoluuttista totuutta, jonka mukaan ajotaidon ja elämän voisi rinnastaa, jos ei samalla hyväksy sitä, että lukutaito on taito siinä missä ajotaitokin.

[/quote]

Ajotaito oli tuossa kyllä kielikuva. Ajotaidon ja turvavyön suhde on sama kuin elämän ja lukutaidon suhde. Oletuksena oli, että ajotaito on elämää eikä erityistä taitoa.

[/quote]

Harmi, että logiikkasi pettää jopa kielikuvatasolla.

Sinulle ajotaidon ja turvavyön suhde = elämän ja lukutaidon suhde.

Nyt unohdat sen universaalin tosiseikan, että turvavyö voi olla olemassa, vaikka ei olisi ajotaitoa, mutta lukutaitoa ei voi olla, jos ei ole elämää. On totta, että ajotaito ei tarvitse rinnalleen turvavyötä yhtään sen enempää kuin elämä tarvitsee lukutaitoa, mutta lausekemaailmassa suhde on yhteismitallinen vasta sitten, jos kun kaikki teoreettiseen lausekkeeseen liittyvät ehdot täyttyvät. Sinulla ne eivät nyt täyty.

[/quote]

Turvavyö saa käyttötarkoituksensa vasta ajaessa. Samoin lukutaito saa käyttötarkoituksensa vasta elämästä. En puhunut mitään turvavyön olemassaolosta. Sehän on mieletön huomiona, sillä metafora vaatii olemassaolottomuutta ollakseen metafora.

[/quote]

Mutta huomaa: edelleenkin pätee se, että turvavyö voi olla, vaikka ei ole ajotaitoa; lukutaitoa ei ole ilman elämää. Siksi vertauksesi ontuu ja pahasti.

Sanot, että turvavyös saa käyttötarkoituksensa vasta ajettaessa, mutta ajaminen on eri asia kuin ajotaito! Turvavyö ei saa käyttötarkotustaan ajotaidossa vaan jossain ihan muussa (itse kirjoitit!), joten et voi verrata sitä siihen, että lukutaito saa käyttötarkoituksensa elämässä.

Et voi metaforien maailmassa käyttää ei-yhteismitallisina rinnakkain kahta eri taitoa. Jos käytät turvavyötä lukutaidon metaforana, sinun tulee ymmärtää, että jopa metaforien maailmassa lausekkeiden tulee täyttää vertailtavuuden kriteerit.

Helpompaahan sinun olisi tunnustaa, että epäonnistuit tässä turvavyöesimerkissä, mutta kiva lukea, miten kiemurtelet epätoivoissasi pois epäonnistumisen kipeästä kohdasta.

[/quote]

Turvavyö voi olla olemassa ilman ajotaitoa ja lukutaito ei ole olemassa ilman elämää, totta. Mutta kyseessä olikin vertauskuva, tarkemmin sanoen paraabeli, eikä looginen esitys aiheesta.Paraabelin ei tarvitse palautua logiikkaan toimiakseen.

Turvavyö saa käyttötarkoituksensa vasta kun ajetaan, lukutaito saa käyttötarkoituksensa vasta kun eletään. Tätä paraabelia ei tuhoa se, että turvavyön olemassaolo on riippumaton ajotaidosta ja lukutaidon olemassaolo on riippuvainen elämästä. Paraabelin tarkoitus on korostaa itse prosessia eikä vertailtavien asioiden yhteensopivuutta.

"Niinistö johtaa Suomea kuten Jeesus johtaa opetuslapsiaan."

Voin, siis periaatteessa, verrata Niinistön ja Suomen suhdetta Jeesuksen ja opetuslasten suhteeseen siitä riippumatta, että jälkimmäisiä ei ole olemassa ja Suomen olemassaolo on Niinistön olemassaolon edellytys, mutta opetuslasten olemassaolo ei ole Jeesuksen olemassaolon edellytys. Kahden ilmiön vertauskuvan eli paraabelin tarkoitus on kertoa jotain kahden eri ilmiön välisen suhteen luonteesta (Niinistön johtaminen = Jeesuksen johtaminen), ei vertailla eri ilmiöiden statusta tai loogista vastaavuutta keskenään (Niinistö = Jeesus, Suomi = opetuslapset).

[/quote]

Minusta sinä olet aika epälooginen väittäessäsi, että ajotaito ja ajaminen ovat synonyymeja.

Kirjoitit itse, että "Turvavyö saa käyttötarkoituksensa vasta kun ajetaan, lukutaito saa käyttötarkoituksensa vasta kun eletään." Miksi nyt kirjoitat ajamisesta etkä ajotaidosta?

Päätä nyt, onko ajotaito vai ajaminen se metaforinen ilmaus, koska käyttäessäsi molempia ja vieläpä eri sisältöisissä tarkoituksissa, vedät koko ajan mattoa ajatusrakennelmasi alta.

Tuossa Jeesus/Niinistö -vertauksessa sinulla on koko ajan sama metaforinen verbi eli johtaminen. Entä jos vaihtaisit sen Niinistön johtamistaidoksi ja pohtisit, oletko edelleen yhteismitallinen. Voiko johtaminen olla sama asia kuin johtamistaito? Edes metaforana?

[/quote]

Olen toki, mutta se ei ole olennaista.

Ajamisella koetin selkiyttää ajotaidon merkityssuhdetta, eli sitä, että ajotaito ei ollut taitoa, vaan elämistä.

Kyllä johtamistaitoa voi teoriassa verrata esimerkiksi elämiseen myös. Olen kaiken aikaa sanonut, että kyse ei ollut kirjaimellisesta taidosta, vaan elämiseen rinnastettavasta toiminnasta. Selkeämpää olisi ollut puhua ajamisesta eikä ajotaidosta, myönnetään, mutta ero ei ole olennainen retorisesti.

Äiti ihmetteli, eikö voisi iloita tytön herkkyyden säilymisestä, kun ei ole tarvinnut kilpailla luokassa opettajan huomiosta? Jos herkkyys on sitä, että 9-vuotias tyttö ei saa sanaa suustaan vieraan ollessa paikalla ja pitää parhaana kotona olemisessa sitä, ettei tarvitse oppia mitään, niin onhan kyseessä aikamoinen tragedia lapsen elämässä. Ei tule pärjäämään maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:25"]

Kodin Kuvalehden jutun perusajatus on esitellä kotikoulua.  Keskeistä siinä on se, että noudatetaan opetussuunnitelmaa, menetelmät ja opetuspaikka ovat vapaat. Aivan kuten koulussakin menetelmä on vapaa, esimerkiksi äidinkielessä voidaan viereisissä luokissa käyttää ihan eri oppikirjoja tai kolmannessa luokassa ei käytetä oppikirjoja lainkaan. Ja kuten olemme saaneet tämän päivän Hesarista lukea, Helsingin uuden perusopetusjohtajan idea on laajentaa opetusta myös luokkahuoneiden ulkopuolelle.

Kodin Kuvalehden esittelemän jutun äiti ei noudata opetussuunnitelmaa, artikkelissa korostetaan tätä, ja sitten ihmetellään, että opetusta valvova taho on huolestunut lapsen kehityksestä. Se on heidän velvollisuutensa, koska myös lapsien, joilla on diagnosoitu kehitysviivästymää syystä tai toisesta, kohdalla noudatetaan heille räätälöityä opetussuunnitelmaa ja tiettävästi jutun 9-vuotias tyttö oli normaali. Erityisherkkyys on luonteenominaisuus ja samalla tavalla koulussa huomioitava asia kuin mikä tahansa erityisominaisuus, kuten vaikkapa musikaalisuus tai liikunnallisuus.

Tähän asiaan lastensuojelu on valvovan opettajan toimesta puuttunut, että lapsi ei saa opetussuunnitelman mukaista opetusta. Leipominen ja jooga ja laulaminen sydämestä eivät sitä ole, vaan perheen arvomaailman mukaista elämää, jota voi harrastaa vapaa-aikana. Äiti kertoo facebook-sivuillaan harmistuneena siitä, että häntä pidetään kouluviranomaisten toimesta epäpätevänä opettajana, näin onkin, kotikoulu ei vaadi muodollista pätevyyttä, sitä saa pitää shamaanikurssin käynyt nainen, joka on halunnut aina olla kotiäiti, mutta opetussuunnitelmaa kotikoulunkin pitää noudattaa ja opetussuunnitelmassa määriteltyjen asioiden oppiminen todistaa kouluviranomaisten kanssa yhteistyössä sovitulla tavalla. Kotikoulu ei siis ole kouluvastaisuutta, kuten artikkelin äidin mielipide kuuluu, vaan vaihtoehtoinen oppimismenetelmä.

[/quote]

Voi kun toivoisin, että tässä olisi haastateltu jotain toistakin perhettä. Sellaista jossa vanhemmat ottavat kotikoulun vakavasti ja lapset oppivat jopa lukemaan. Ei kai kotikoulu voi olla koko Suomessa tällainen hörhöjen keino välttyä lapsensa koko opetukselta. 

Lukutaidon puute on tosiaan vain yksi esimerkki siitä, mikä tuon tytön elämässä on nyt pielessä. Pahinta on se, että lapsi piiloutuu äitinsä kainaloon ja mumisee sieltä, että kotikoulun paras puoli on, ettei hänen tarvitse oppia yhtään mitään! Lapsihan on juuri siinä iässä, kun oppimiseen pitäisi liittyä vielä iiloa ja intoa. Äiti on onnistunut lannistamaan lapsen kokonaan. Silloin on kaikki hyvin, kun saa jatkaa vanhoja leikkejä ja lauluja. Muu on pelottavaa.

Milleköhän luokalle tämä tyttö vielä ehtisi? Ehkä toiselle ja sitten lukutaito tukiopetuksena. Pääsisi vielä kunnon elämään kiinni ja saisi kavereitakin.

En jaksanu lukee koko ketjuu eli en oo varma onko tätä jo sanottu mutta:

tolta äidiltä on kyllä TOSI epäreiluu ja kusista ettei oo opettanu tyttöönsä lukemaan! lukeminen on kuitenkin niin perus asia, ja ilman sitä ei elämässä pärjää enää. Maailma on muuttunu, ja ihan oikeesti siitä ihan perus arjesta ei vaan tuu mitään ellei osaa lukea. Lasta ei tietenkään tossa iässä kiinnosta se lukeminen, kun ei tiiä mitä menettää, eikä osaa kaivata sitä et saa ite lukee kirjoja yms.

mut jos haluu elämässä pärjätä, ees sossupummina ja/tai kotivaimona, on se lukeminen pakko oppii. Vaikka tää tytär ei ikinä tekis töitä tai ois koulussa ja menis vaikka naapurin pekan kotivaimoks, se tarvii silti lukutaitoo. Eihän se voi lähettää tekstiviestejä, tehä ostoksia, ylipäätänsä löytää sinne kauppaan tai vaikka johonki tuntemattomaan osotteeseen jne. Tolla tytöllä on jo nyt menny se herkkyyskausi jollon lukemisen ja kirjottamisen oppiminen onnistuis helposti, ja vaikka se alottais heti tänään nii väitän että se tulee aina tuottaa ongelmii. Tossa iässä on niin vaikee alkaa harjotella niit perusasioita mitkä olis pitäny vuosii sit oppii, eli se kirjotus- ja lukutaidon saaminen edes sille tyydyttävälle tasolle vaatii paljo harjottelua, ja on varmasti tosi turhauttavaa. Äiti ei oo ikinä opettanu tyttöö siihen et asioitten eteen pitää tehä töitä, eikä elämä oo kivaa ja helppoo omassa kuplassa leijailemista. Mitä luulette et käy kun se lukeminen on PAKKO oppii, ja tää tyttö turhautuu ekan kerran elämässä? Ei se tuu jaksaa sitä et yhtäkkii pitääki ponnistella asioitten eteen, ja se ei ookkaan kivaa. Vaikka ois halu oppii, nii varmasti jokanen tietää kuinka perseestä on ku yrität tosissas tehä jotai  asiaa, eikä se onnistu, vaikka käytät monta tuntii sen parissa. Ja miettikää sit ittenne siihen tilanteeseen, mut niin ettette oo ikinä aikasemmin joutunu tekee mitää mitä ette haluu, ettekä ponnistella minkään eteen.

ja jos toi tyttö ei sit opi sitä lukutautoo, se on koko elämänsä äitinsä armoilla. Äiti päättää kaiken mistä tää kuulee, ja oppii vaan sen äidin maailankuvan. Miten tää lapsi saa ikinä muita näkökulmii asioihin, jos se ei kuule niistä? Ei se osaa lukee vaikka kirjoja tai lehtiä missä kerrotaan niitä "vääriä" (äitin mielestä) asioita ja herättää "vääriä" ajatuksia. Ei tiedä oikeuksiaa, jos äiti ei niistä halua kertoa. Pahimmillaan toi voi mennä siihen et tyttö eristyy kokonaan muusta maailmasta, eikä tiedä mistään muusta ku siitä mitä äiti kertoo.

Haluun nyt korostaa sitä etten tunne tätä perhettä, eli en  voi tietää millanen äiti on kyseessä, mutta JOS siellä perheessä sitä tyttöö jotenki sorrettais tai kohdeltais kaltoin, miten se voi tietää ettei se oo ok? Jos on opetettu pelkät äidin maailmankuva ja arvot, lapsi tietenki olettaa et näin pitääki mennä ja vaikka fyysinen kuritus on ok. Toki noin voi olla tavallisissaki perheissä, mut niissä lapsella on kuitenki  koulu ja sen henkilökunta "suojana", ja voi lukee vaikka netistä siitä mitä vanhemmat saa tehä ja mitä ei.  Toivon tosissani et tohon puututaan, ja viranomaiset pitää huolen et ne peruskoulun asiat alotetaan. Pelottava ajatus et tollanen hyväksyttäis.

up

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:24"]

Voisit myös avata käyttämäsi termit merkityssuhde, teoria, paraabeli ja termi. Keskustelussa on ongelmana se, että et suostu pitäytymään logiikassa yleisesti hyväksytyissä malleissa vaan muuttelet niitä lopputuloshakuisesti. Se ei valitettavasti dialogissa ole diskurssin kannalta relevantti vaihtoehto."

Tässä kans hyvä esimerkki idiootista. Haluat puhua niin, että mahdollisimman moni ois ihan huuli pyöreänä, kun sä puhut ja tuntisi itsensä ihan tyhmäksi. Kun sä olet niin fiksu, kai sen huomaa nyt varmasti? Pidetäänköhän sua useinkin tyhmänä? En ihmettele kyllä yhtään. Mun mielestä sellainen on, joka ilmaisee itseään termein, joita ei ole tarkoituskaan selittää kaikille ymmärrettävästi on astetta tyhmempi, kuin sellainen, joka osaa selittää saman asian niin, että maallikkokin sen ymmärtää. 

[/quote]

Ja sinä olet niitä, joilta puuttuu ironian taju. Tuo oli puhdasoppinen vastaveto kirjoittajalle, joka latelee termejä peräkkäin osoittaen suorittaneensa filosofian 2 op:n peruskurssin ja nyt yrittää päteä palstalla. Harmi, että hän on aikaa sitten sotkeutunut siihen, ettei osaa soveltaa oppimaansa. Ja yhtä harmi, että sinä et ymmärrä vitsejä.

Kieli on ajattelun väline. Kielen taitaminen hyvin tukee ajattelun ja sitä kautta asioiden jäsentämisen kehittymistä. Tätä kautta myös ajattelua itsestä. Luettu ja kirjoitettu kieli tukee tätä kehitystä. Jos naiivisti ajattelisi, että ihminen pärjäisi ilman lukutaitoa ja yleissivistystä niin myöskin ajattelun taso ja älylliset toiminnot kärsivät lukutaidon puutteesta.

Herkkyyskaudet vaihtelevat. Toisilla lukemaan oppiminen sujuu jo 3-vuotiaana hyvin, toisilla 7-vuotiaana. Se jos herkkyyskausi sattuu kolmenvuoden ikään, eikä silloin saa lukemaan opetella, ei tarkoita, että 7-vuotiaana ei lukemaan oppisi. MUTTA, tiedetään myös että 8-9 -vuotiaana lukemaan oppiminen hankaloituu. Toki aikuinenkin voi lukemaan vielä oppia, mutta kamalan syvälliselle tiedonkäsitelyn tasolle ei enää päästä. Taidot kun ovat vähän kerroksittaisia, eli kehittyvät toistensa päälle niin paljosta jää kehityksessä ja sen hienosäädöissä paitsi jos lukemaan oppiminen riistetään lapselta.

Juttua en ole vielä lukenut, mutta hoitaako äiti kotikoululla lasta vai itseään? Kuinka hän aikoo lapsen suojata ulkopuoliselta maailmalta koko lapsen loppuelämän kun estää lasta valmistautumasta kohtaamaan maailmaa..? Miten lapselle käy?

Ja jatkan tähän vielä, että sillä oppiiko lukemaan 3- vai 7-vuotiaana ei ole korrellaatiota älykkyyden tai muun osaamisen kanssa. Mutta sillä sitten taas jo on jos lukemaan oppiminen venyy 9-vuoden hujakoille. Tätä on perusteltu kahdella asialla a) kognitiiviset ongelmat jos lukemaan oppiminen venyy 8-9 -vuoteen asti b) kerroksittainen oppiminen, eli lukutaitoa ei pääse hyödyntämään muussa oppimisessa ja kehityksessä (eikä siis pelkästään kouluosaamismielessä).

Ja nyt ei siis puhuta niistä, joilla lukihäiriö tms. Mutta lukihäiriöihin jne on nykyisin apua saatavilla, joten sitä suuremmalla syyllä koulun piiriin tukea saamaan.

Luin vasta nyt tämän Kodin Kuvalehden jutun, ja oli pakko googlata, että onko tästä keskusteltu. Olihan tästä, ja syystä. Järkyttävä tapaus. Tietääkö kukaan, että onko juttu edistynyt jotenkin? Pääseekö tyttö kouluun ehkä ensi syksynä? Syytä olisi.

onpa erikoinen perhe. Taiteellinen ja tunnelmallinen. Mutta kun tämä maailma on niiin kova. Tosin joku mies sanoi,että naisille riittäisi 3 v koulua. Sen verran että osaa lukea tärkeimmät asia ja laskea sen verran että osaa lasken viisi pippuria soppaan. Naisen tehtävä on miehen alamaisena toimiminen: huusholli ja lapset

Surullista ettei todellisuudessa ajatella lapsen parasta. Uusien asioiden opettelu tukisi lapsen luonnollista kehitystä. Kaverivanhemmuuden huipentuma.

Herkkyys? Ja jotta se ei katoa? Lapsi oli varmaan tyttö.

Minun lapseni saa olla lapsi vaikka 89 vuotiaaksi saakka. Minusta on hienoa kun PerttiKinderManiacilla on hauskaa taputellessaan kakkaa hiekkalaatikolla, eikä hänen tarvitse ikätovereidensa tavoin käydä töissä tai esim. mennä armeijaan.

Huhhuh!

olisi ollut jännä kuulla, mitä lastensuojelu tuumasi.

ei taida äidin menetelmillä opetussuunnitelma täyttyä.

Ihan kuin yrittäisit sanoa, ettei oma lapsesi olisi oppinut lukemaan, jos ei omana herkkyyskautenaan (3-vuotiaana) olisi saanut siihen opastusta.

Jep, lapsi oli tyttö ja äiti oli itse kokenut olevansa liian herkkä kovaan maailmaan. Kotikoulu valittiin, koska kouluuntutustumispäivänä muut lapset oli nauraneet tälle lapselle jostain mitättömästä syystä (tosin voi olla, että ne nauroi hermostuksissaan kaikille, sitä tarina ei kerro).

Joka tapauksessa minusta on outoa, että kun opettaja puuttui siihen, että lapsi ei osaa lukea, niin äiti hämmentyy, että miksi tuohon nyt tartuttiin. Osaahan se laskea, miksi ei katsota niitä asioita, joita hän osaa, miksi takertua epäolennaisuuksiin.

Lukeminen on niin paljon iloa tuova taito, että sen rinnalla äidin kotikoulu joogan, ulkoilun ja piirtämisen parissa on aika kalpeaa kamaa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:13"]

Ihan kuin yrittäisit sanoa, ettei oma lapsesi olisi oppinut lukemaan, jos ei omana herkkyyskautenaan (3-vuotiaana) olisi saanut siihen opastusta.

[/quote]

Todennäköisesti into kirjaimiin ja sanoihin olisi aika lailla latistunut, jos vanhemmat olisi kaikin tavoin osoittaneet, että tuo on turha taito, älä tuollaisia kysele, puhutaan muusta.

Juu no eipä kodinkuvalehti paljon panosta tulevaisuuden lukijoihin, jos tuollaisia uutisia markkinoi.