Ikää 36v ja liikunnasta aina tullut vaan huono olo ja väsymys. Miten saisi itsensä liikkumaan, kun tietää että lopputulos on inhottava olo..

Mulla sama, ja nämä päivät ovat inhottavia, kun lunta tulee niin että lumitöitä on pakko tehdä se 1,5h/pvä. Eipä siinä paljon muuta sitten pystykään, ja lumityötkin illalla että pääsee suihkun jälkeen heti nukkumaan. Eilen otin burana 600, ja lämminvesipullon mukaani sänkyyn.

Susittelen liikkumaan niin kuin sinulle itsellesi passaa. Mä liikun niin että liikun tasan sen verran kuin tuntuu hyvältä.

 Rakastan luonnossa liikkumista, mutta liikun siellä vainsellaisia matkoja jotka vielä menevät kevyestä liikunnasta. Jos luontopolku on vaikeakulkuinen ja sisältää paljon mäkiä, ja on liian pitkä minulle, niin jätän sen väliin ja etsin muuta.

Tuo ihmettely siitä miski toisille ei tule liikunnasta hyvä olo, on sama kuin ihmettelisi sitä miksi toiselle ei tule alkoholista hyvää oloa.

syvän veden jumppa on ollut ainoa, minkä jälkeen on noita endorfiineja ollut.

Tässä pitäisi nyt tietää että millaista liikuntaa ihan rehellisesti harrastat silloin kun harrastat.

Kuulostaa siltä että rapakuntoisena yrität tehdä jotain sellaista mitä oikeat urheilijat tekevät, tai sitten siltä että yksinäisenä masennut kun käyt esimerkiksi lenkillä, eikä ole ketään ystävää jonka kanssa jakaa se.

Oletan että kyse on ihan fyysisestä huonosta olosta. Silloin teet sitä aivan liian rajusti. Joko liian pitkään, tai sitten liian kovilla "painoilla".

Esimerkiksi jos nyt puhutaan lenkistä, ja olet esimerkiksi yrittänyt viittä kilometriä tuntiin, niin lyhennä sitä reilusti, esimerkiksi puoleentoista kilometriin ja pidä sellainen tahti koko ajan yllä että pystyt puhumaan normaalisti ilman katkoja.

Jos tuo tuntuu lenkin jälkeen liian leppoisalta, niin kokeile seuraavana päivänä sitten niin että ensin aamupäivästä yksi puolentoista kilsan lenkki ja sitten iltapäivästä toinen.

Myös ruokavalio voi vaikuttaa tuohon, eli jos et syö monipuolisesti niin esimerkiksi magnesium varastosi voivat olla aika vähissä, jolloin lihakset esimerkiksi voivat alkaa kramppailemaan. Jos et jo käytä, niin käy hankkimassa monivitamiinipurkki ja ota siitä yksi päivässä. Jo ihan parissa päivässä tuollaiset ongelmat pitäisi alkaa kaikkoamaan.

Vaikka kävisit ihan vain kävelylenkillä, niin kevyt venyttely ja lämmittely ennen ja jälkeen lenkin on myös hyvä tapa palautua. On ihan normaalia että kroppa on vähän hellänä kun treenaamisen aloittaa, mutta siitä pääsee muutamassa päivässä eroon.

Tämän lisäksi, noin kahden viikon jälkeen alkaa kroppa myös toimimaan tehokkaammin. Eli kakkendaali alkaa tulla säännöllisesti, sinulla on nälkä säännöllisesti ja kestät pidempiä lenkkejä koska kroppasi alkaa lämmetä säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tässä pitäisi nyt tietää että millaista liikuntaa ihan rehellisesti harrastat silloin kun harrastat.

Kuulostaa siltä että rapakuntoisena yrität tehdä jotain sellaista mitä oikeat urheilijat tekevät, tai sitten siltä että yksinäisenä masennut kun käyt esimerkiksi lenkillä, eikä ole ketään ystävää jonka kanssa jakaa se.

Oletan että kyse on ihan fyysisestä huonosta olosta. Silloin teet sitä aivan liian rajusti. Joko liian pitkään, tai sitten liian kovilla "painoilla".

Esimerkiksi jos nyt puhutaan lenkistä, ja olet esimerkiksi yrittänyt viittä kilometriä tuntiin, niin lyhennä sitä reilusti, esimerkiksi puoleentoista kilometriin ja pidä sellainen tahti koko ajan yllä että pystyt puhumaan normaalisti ilman katkoja.

Jos tuo tuntuu lenkin jälkeen liian leppoisalta, niin kokeile seuraavana päivänä sitten niin että ensin aamupäivästä yksi puolentoista kilsan lenkki ja sitten iltapäivästä toinen.

Myös ruokavalio voi vaikuttaa tuohon, eli jos et syö monipuolisesti niin esimerkiksi magnesium varastosi voivat olla aika vähissä, jolloin lihakset esimerkiksi voivat alkaa kramppailemaan. Jos et jo käytä, niin käy hankkimassa monivitamiinipurkki ja ota siitä yksi päivässä. Jo ihan parissa päivässä tuollaiset ongelmat pitäisi alkaa kaikkoamaan.

Vaikka kävisit ihan vain kävelylenkillä, niin kevyt venyttely ja lämmittely ennen ja jälkeen lenkin on myös hyvä tapa palautua. On ihan normaalia että kroppa on vähän hellänä kun treenaamisen aloittaa, mutta siitä pääsee muutamassa päivässä eroon.

Tämän lisäksi, noin kahden viikon jälkeen alkaa kroppa myös toimimaan tehokkaammin. Eli kakkendaali alkaa tulla säännöllisesti, sinulla on nälkä säännöllisesti ja kestät pidempiä lenkkejä koska kroppasi alkaa lämmetä säännöllisesti.

Lisään tähän vielä kun tuli luettua muutama kommentti ja vastauksesi (siis aloittajan vastaus)

Tunnin mittainen kävelylenkki, ylipaino ja sitten lenkin jälkeen huono olo ja kiukku kertoo täysin selkeästi siitä että sinä et saa tarpeeksi kaloreita etkä myöskään monipuolisesti ravintoaineita. Lyön pääni vetoa siitä että sinulla on eri ravintovarvot täysin päin honkia, on ne sitten vaikka niitä vähäisiä raudan määriä. Mutta, ÄLÄ ala itseäsi lääkitsemään itse, vaan menet lääkäriin ja pyydät että ne arvot mitataan.

Jos liikut säännöllisesti myös noilla oireilla, ja sinulla on silti ylipainoa, niin olet nk. laihaläski. Eli sinä et syö tarpeeksi ravintoaineita, ja kehosi yrittää kompensoida sitä sillä että söisit edes tarpeeksi energiaa. Tuo on pidemmän päälle huono juttu, mutta niin meidät on evoluution aikana ohjelmoitu tekemään.

Jos tätä voisi verrata autoon, niin sinun autossa kaikki nivelet ja akselit ovat vailla öljyä ja rasvaa, ja siksi täydellisesti jumissa, kitisten ja paukkuen kun ne yrittävät tehdä työtä. Mutta, sinä lyöt tankkiin tavallisen bensan sijasta raketti polttoainetta että auto jaksaisi samoihin nopeuksiin kuin aikaisemminkin. Mutta! Sen sijaan että lykäisit tankkiin rakettipolttoainetta, sinun tulee vain vaihtaa öljyt ja huoltaa autosi, että voit käyttää ihan tavallista bensaa polttoaineena, ja saat taas vauhdin takaisin.

Oletko ikinä tykännyt minkäänlaisesta liikunnasta, onko mikään laji tuntunut omalta jutulta vaikka lapsena tai nuorena? Kävely on hyvää liikuntaa, mutta pakkopullaa ei vaan väkisin jaksa jatkaa loputtomiin. Onko mahdollisuutta vaikka kokeilla erilaisia lajeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene lääkäriin. Terveellä ihmisellä tulee liikunnan ja suihkun jälkeen hyvä olo.

Käynyt, kaikki kunnossa.

Liikunnan jälkeen olen valmis nukkumaan (ja todella kiukkuinen) ap

Tästä epäilen ettet syö tarpeeksi.

Endorfiinit sun muut ei tule kävelyllä tai pikku pyöräily lenkillä,  vaan vaatii  rasitusta paljon enemmän.

Mutta jos nollasta lähtee niin tuohon voi mennä useempi kuukausi että alkaa nauttimaan. Pikkuhiljaa rasitusta lisää.

Lihaskivuistakin voi nauttia, tietää tehneensä hyvän treenin.

On meitä muitakin. Liikunta tuntuu joko epämiellyttävältä tai sitten ei miltään, mitään iloa en siitä itsestään saa. Hampaat irvessä en viitsi enää yrittää kun ei se toimi kuitenkaan. En vain pysty tekemään päivittäin jotain jota vihaan, vieläpä pitkiä aikoja.

Ja en todellakaan aloita liian raskaalla liikunnalla sillä olen kyllä huomannut että se vasta väsyttää ja harmittaakin. Sopivan raskas vaan harmittaa. Hikoilu tuntuu vastenmieliseltä, uiminen olisi varmaan kivaa muuten mutta en kestä olla vähissä vaatteissa muiden nähden (olen normaalipainoinen jos joku nyt ajattelee että laihduta). Tällä hetkellä ainut liikuntani on hyötyliikunta: pyöräily, ulkoilu ja puutarhanhoito, talvella sitä ei harmillisesti juuri ole. Tulen todennäköisesti kärsimään tästä kun ikää tulee lisää mutta se on sitten. En halua kärsiä läpi elämäni tehden asioita joita vihaan hyvin rajallisella vapaa-ajallani.

Vierailija kirjoitti:

Jos liikuntaa tekee niin että kroppa tykkää, tulee hyvä olo varmaan

En ole tuo aloittaja, mutta samantapainen juttu minulla. Liikunta on pitkästyttävää pakkopullaa, joka ei tuota minkäänlaista iloa ja hyvää oloa. En virkisty vaan väsyn. Ja näin, vaikka en mitenkään erityisesti rehkisi.

Joskus harvoin kun on löytynyt sulkiskaveri, siitä olen saattanut pitää. Enpä oikein muusta. Voi olla, että se olisi nykyään liian raskasta.

Vierailija kirjoitti:

uiminen olisi varmaan kivaa muuten mutta en kestä olla vähissä vaatteissa muiden nähden

Uiminen vasta syvältä onkin. Altaan päästä päähän, käännös, altaan päästä päähän, käännös,... tolkuttoman pitkästyttävää.

Sähköpyörä!

Vuosikymmenien aikana kokeilin kymmeniä lajeja, pakkopulla ei koskaan maistunut.

Nyt liikun lähes päivittäin kun se on nautinto.

Paino puolitui, sokeri- ja verenpainetaudit hävisivät!

Käy ensin lääkärissä tarkistamssa terveys. Siis ihan perustsekkaukset: veriarvot, verenpaine jne. Sain ennen juoksulenkeistä migreenin ja huonon olon, mutta verenpainelääkitys kun asettui kohdalleen, ja se painekin niin juoksu alkoi maistumaan. Arvelen, että lenkin jälkeinen paineen lasku (se tapahtuu kaikille) oli mulla niin hurja, että huono olo tuli siitä. Lääkitystä kokeilleet tietävät, että paineen tipahtaminen äkkiä voi tehdä päänsäryn ja kurjan, suorastaan heikon olon.

Jotkut puhuvat tässä treenin jälkeisistä lihaskivuista. Osalla meistä ne liikunnan kivut eivät ole sellaista "normaalia" lihasten pienistä vaurioista tulevaa tunnetta, mikä johtaa lihasten kasvamiseen. Saamme mm. juuri niiden lihas- ja nivelkipujen voimakasta pahenemista, joita liikunnalla yritetään hoitaa. Ja ei, tilanne ei parane parin päivän kuluttua kun nämä ylimääräiset kivut loppuvat, vaan jatkamalla säännöllisesti vaan jatkuvasti pahentaa oloaan.

Tavoitteellinen, jatkuvasti kehittyvä liikunta on tällaisilla oireilla vain kaukainen haave. Pitää löytää sellainen kauhun tasapaino liikunnan puutteen ja itse liikunnan aiheuttaman pahoinvoinnin välillä. Minimimäärä ja -laatu asioita, joita pystyy tekemään sekä hyvillä mielin että hyvillä voimin ilman, että vointi alkaa kuitenkaan pahentua.

Jotkut ap:n lisävastaukset ketjussa kuulostavat siltä, että hyvällä tuurilla tosiaan ravinto ja ravintoaineet voivat vaikuttaa asiaan, ja että useista eri syistä pieni määrä kevyttä liikuntaa on hänelle vielä liian raskasta. Huonolla tuurilla kyse ei ole tästä, vaan että hän on kanssa näitä ihmisiä, joiden kroppa ei toimi niin kuin oppikirjassa sanotaan, ja lääketiede ja hyvinvointiala on ihan ymmällään.

-12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uiminen olisi varmaan kivaa muuten mutta en kestä olla vähissä vaatteissa muiden nähden

Uiminen vasta syvältä onkin. Altaan päästä päähän, käännös, altaan päästä päähän, käännös,... tolkuttoman pitkästyttävää.

uiminen on kuin meditaatiota. kun uidessa korvat ovat välillä veden alla, varsinkin selkää uidessa, äänimaailma muuttuu. Veden väri, auringon kimallus, pärskeet, aallot, keinuminen, kellunta. Pelkästään uimisen ja vesielementin ajattelu saa minut iloiseksi. Se miltä vesi tuntuu ensin, viileältä ja miten siinä keho on melkein painoton ja liukuu, miltä vesi tuntuu iholla...

Vierailija kirjoitti:

On meitä muitakin. Liikunta tuntuu joko epämiellyttävältä tai sitten ei miltään, mitään iloa en siitä itsestään saa. Hampaat irvessä en viitsi enää yrittää kun ei se toimi kuitenkaan. En vain pysty tekemään päivittäin jotain jota vihaan, vieläpä pitkiä aikoja.

Ja en todellakaan aloita liian raskaalla liikunnalla sillä olen kyllä huomannut että se vasta väsyttää ja harmittaakin. Sopivan raskas vaan harmittaa. Hikoilu tuntuu vastenmieliseltä, uiminen olisi varmaan kivaa muuten mutta en kestä olla vähissä vaatteissa muiden nähden (olen normaalipainoinen jos joku nyt ajattelee että laihduta). Tällä hetkellä ainut liikuntani on hyötyliikunta: pyöräily, ulkoilu ja puutarhanhoito, talvella sitä ei harmillisesti juuri ole. Tulen todennäköisesti kärsimään tästä kun ikää tulee lisää mutta se on sitten. En halua kärsiä läpi elämäni tehden asioita joita vihaan hyvin rajallisella vapaa-ajallani.

Ymmärrän sinua niin täydellisesti! Tähän vielä päälle ne pahenevat kivut, joita aiheuttaa niin fysioterapia, kuntoutus kuin omaehtoinen liikuntakin. Puutarhaan pääsyä odotellessa!

-12

Ala treenaamaan punttisalilla. Saa aikaan paljon paremman olon kuin pelkkä luurangoksi riuduttava juokseminen. Ja yksi syy huonoon oloon on, että sinulla ei ole minkäänlaista energiatankkausta ennen tai jälkeen urheilun. Ei kroppa pelkällä pyhällä hengellä jaksa.

Liikuntaa on kolmea erilaista ja kaikki ovat jossain määrin tarpeen jokaiselle (oman kehon ja vaivojen mukaisesti joustaen):

- aerobinen liikunta. Esim. reipas kävely. Puutarhanhoito voi olla kevyttä tai raskasta. Kävelytreenin voi vetää esim. 3 kertaa päivässä 10 minuutin pätkissä, esim. kävelemällä töihin, töistä pois ja illalla vielä yksi lyhyt pyrähdys. Joskus voi kävellä pidemmän lenkin, menee vaikka lintuja tai luontoa katsomaan. Tällainen lyhyt pätkäkävely ei vielä rasita niveliäkään. Jos mahdollista nii pidempiäkin lenkkejä voi lisätä, näin keho vahvistuu. Kävelee silloin vähän hitaammin ja huolehtii sitten palautumisesta, käy saunassa, nukkuu hyvin, ehkä hierojallakin. Jos yhtäkkiä alkaa vetää pitkiä lenkkejä niin keho voi ylirasittua. Olen esim. saanut hyväkuntoisena nuorena lonkkanivelet ärtymään liian pitkillä lenkeillä. Pieni lepo auttoi ja asia korjaantui

- voimaharjoittelu. Sitä ei tarvitse kuin 3 kertaa viikossa ja onnistuu kehon painolla. Kyykkyjä, vatsat, selkälihakset, punnerrukset. Jos on pienet käsipainot voi heilutella niitä. Tärkeintä on kehittää perustaso ja sitten voi korjata omia heikkoja alueita, esim. naisilla käsivoimat on usein heikot. Sormissa ja ranteissa on hyvä olla voimaa, että jaksaa kantaa tavaroita. Jos sohvalta nouseminen ja portaat tuntuvat ikäviltä, 10 kyykkyä silloin tällöin auttaa. Jos vaikka mainostauolla istuu ja nousee sohvalta. Vanhemmiten tämä on tosi tärkeää. Yksi hyvä harjoitus on mennä istumaan ja nousta ylös. Se käy kunnon treenistä vanhemmalle. Jos se käy nuoremmallekin treenistä on syytä tehdä sitä! Jos voimaharjoittelun aloittaa oman kehon painoilla ja tekee vain esim. 6-10 toistoa kolmessa sarjassa niin lihakset eivät mene hurjan kipeiksi. JA ennen kaikkea, kipu katoaa kun treeniä jatkaa. Jossain vaiheessa voi vaikka tehdä kyykyt hyppien tai ostaa painoja, jos muuten ei enää tunnu tehokkaalta.

- venyttely. Tätä voi tehdä jokainen ja tämä on yllättävän tärkeää. Keho jäykistyy ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä pahemmaksi jäykistyminen menee. Ihan perusvenyttelyjä aamuisin ja iltaisin sängyssä, vähän saunassa, istuessa, työn lomassa.

Ja tuo "mennä istumaan" -treeni tarkoittaa sitä, että istutaan lattialle ja noustaan siitä ylös. Jos sen tekeminen vaatii ähinää ja puhinaa, on syytä tehdä sitä päivittäin.

Oletko ap ikinä kokeillut astangajoogaa? Minäkään en pidä kaikista lajeista, mutta tuo on ainoa urheilumuoto, jossa sain mielettömän hyvänolontunteen ensimmäisen tunnin lopussa loppurentoutuksessa. Ja se toistui aina uudestaan joka tunnn jälkeen!

Siinä on vain tärkeää olla itselleen lempeä, ei saa repiä tai pakottaa, eikä katsoa miten muut menevät. Oman kehon ehdoilla, rauhallisesti. Jos ohjaaja on sellainen, että yrittää saada sinut ylittämään liikaa rajojasi, vaihda ohjaajaa/koulua/eri tunnille.

mäkin aloittaessani kävelylenkit VIHASIN sitä! Olin kaksi tuntia lenkin jälkeen vielä tulipunainen ja aivan loppu, makasin vaan sängyssä ja hengittelin ja mietin ettei tästä koskaan tuu mitään. Nyt lenkkeilyä kohta vuosi takana enkä voisi enää kuvitellakkaan päivääkään ilman lenkkiä! Pakko päästä joka päivä 1-2 h lenkille, kipeenä olo on ihan tuskaa kun ei pääse liikkumaan. Kyllä siihen siis tottuu.