Mitä ajattelet ystävästä, joka ilmoittaa sinulle näin: "Minulla oli sinulle konvehtirasia, mutta söinkin sen itse"?

Jatka ystävyyttä hänen kanssaan mutta tee hänelle joskus vastaavanlainen temppu ja seuraa mielenkiinnolla minkälainen on reaktio.

Vierailija kirjoitti:

Hän on a) syömishäiriöinen b) törkeä c) tahditon d) en olisi enää tekemisissä.

Sama kuin olisi soittanut kännipuhelun.

Mitä vielä. Minun yksi kaveri sai ”lahjaksi” puhelimeensa jonkun deittisovelluksessa tutustuneensa tyypin dickpickin ja hän päätti sitten lähettää minulle sen, jotta minäkin saisi ”nauttia” siitä lahjasta.

Kyllä, ne ystävät osaavat yllättää. Joten tuo suklaarasian syöminen on aika pientä. Kannattaa ottaa se sillä, että säästi sinut muutamalta tuhannelta ylimääräiseltä kalorilta.

Ei haittaa yhtään. Pääasia, että oli rehellinen ja saatiin hyvät naurut.

Sanoisin, että ihanaa kun voit nauttia niistä suklaista hänen reisissä ja vyötärössään. Siellä ne näkyvät vielä ensi joulunakin, jos hyvin käy. Oikea ns. gift that keeps giving.

Buahhahhaa!

Huh-hah-hei ja rommia pullo!

Että onpa minulla idiootti "ystävä".

No, onneksi itselläni on älykkäitä ja fiksukäytöksisiä ystäviä.

Olisin kiitollinen, en liho ja kukaan ei mielistele makealle turhalla suklaarasialla. Olisin iloinen että hän sai jotain irti suklaasta. 

Katkera sinulle jostain, ja kuittasi tuollaisella vähäpätöisellä asialla kun ei muutakaan aseita ole! :D Selvä tapaus. Varmasti nainen, about 30v ja tätimäistynyt vasten tahtoaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisn kaverilta että miksi ihmeessä hän kertoo minulle tuollaista.

Nyt ei kysymys ollut kaverista, vaan ystävästä.

Ja mitä ajattelisin, tietysti nauraisimme yhdessä makeat naurut. Ja heittäisimme asiasta läppää.

Minä sanoisin, että minulla oli sinulle 100e lahjakortti, mutta minä käytänkin sen itse.

Mielestäni tuo kuulostaa juuri siltä, että kaveri halusi näpäyttää ap:tä jostain, eli jonkinlainen katkeruus tai kauna takana. Vaikka joku suklaarasia ei olekaan mikään arvokas lahja, niin tarkoitus on kertoa rivien välistä, että sinä et olekaan lahjan arvoinen. Vähän niinkuin heiluttaisi tikkaria ystävän nenän edessä, jonka syökin itse. Tuon olisi kruunannut se, että olisi kertonut antaneensa suklaat toiselle ystävälleen.

Oikeastaan minun reagointini riippuisi tilanteesta. Jos kyseessä olisi ystävä, jonka kanssa oltaisiin paljon tekemisissä eikä kyseessä olisi mikään minun merkkipäivä, en varmaankaan pahastuisi. Mutta jos kyse olisi ystävästä, joka saapuisi vaikka minun syntymäpäiväkahveille tai yökylään pelkän tuollaisen syödyn lahjan ja viestin kera, varmastikin loukkaantuisin.

Kiittäisin henkeni säästämisestä ja pohtisin hiljaa mielessäni, olenko tosiaan niin kamala, että meinasi lahjoittaa minulle suklaata, mille olen allerginen...

Hän halusi kertoa, että oli ajatellut sinua niin paljon, että oli hankkinut lahjan. Hänelle ei ole häpeällistä myöntää, että hän on niin perso suklaalle, ettei pysty hillitsemään itseään.

Voi myös olla, ettei mitään rasiaa ollutkaan. Hän vain ei halunnut myöntää, ettei ollut ajatellut sinua, ja siksi keksi tökerön tarinan.

Nauraisin, koska saattaisin itsekin tehdä samoin jos oikein paha suklaanhimo yllättäisi. Ei kaikkea pidä ottaa liian vakavasti.