Mitä NOLOA olet tehnyt SELVINPÄIN?

Pyysin työkaverit kuohuvalle ennen pikkujoulujen alkamista. Mukana oli eräs aika hienohelma ja tiukkis nainen, joka pyysi saada lainata hiustenkiharrinta. Annoin kihartimen vetolaatikosta vessan peilin edessä ja hän jäi vetolaatikko auki laittamaan tukkaan. Kun menin myöhemmin laittamaan kiharrinta takaisin, huomasin että avoimessa laatikossa oli näkyvästi esillä pinkki dildoni. Jonkun ystävän kohdalla ei olisi haitannut, mutta tämän henkilön kohdalla harmitti ja hävetti. Tunsin itseni lähes seksuaaliseksi ahdistelijaksi ja mietin, että oli varmaan naiselle kiusallista ja ällöttävää. 

Firman bileissä tein "käsihommia" työkaverille, istuttiin vierekkäin pöydän ääressä ihan ns. yleisissä tiloissa.

Jättänyt juomatta, vaikka olisi ollut hyvä paikka.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 14:15"]

Mä mokailen jatkuvalla syötöllä mutta tää seuraava on mielestäni liikuttavan hauska.

Olin ensimmäistä kertaa treffeillä nettitutun kanssa. Tilanne oli vähän vaivaantunut ja jäykkä. Siinä sitten kuitenkin urheasti käytiin small talkia tyyliin mitä tekee työkseen ja missä.

Vastapuoli alkoi selittämään IT-työtään ja mainitsi, että työnantaja on NSN.

Mä - ensin selostettuani olevani toimittaja ja tietäväni paljon paljosta - loihe kysymään että jaa mikä NSN, varmaan aika pieni firma kun en oo ikinä kuullutkaan.

"Niin, köh.....Nokia Siemens Networks."

Joo ei...mua rupesi naurattamaan ihan tolkuttomasti oma idioottius. Siinä sitten naama tulipunaisena ja naurua pidätellen koetan selittää jotakin älytöntä.

No ei toi must niin noloa ollut, ammattislangia. Noloa oli ettei mies suoraan sanonut että on töissä Nokialla. 

Toimittajana ärsyttää kun luullaan, että tiedän kaikesta kaiken. Tosin annan sellaisen kaikkitietävän tyypin vibatkin. En oikeasti tiedä, osaan vain yleensä peittää sen jos en jotain tiedä. Joku tilanne sitten paljastaa tämän tietämättömyyden ja on hieman noloa.

Erehdyin menemään lavatansseihin; ei pitäis kun on kaksi vasenta jalkaa.

Tämä on pitkä (ajallisesti) tarina, mutta tosi.

Kaikki hehkutti miten tanssiminen on hauska harrastus, jossa on vielä kaiken lisäksi mahdollisuus löytää seuraa vastakkaisesta sukupuolesta.

No aikani tätä kuunneltuani  otin ja menin johonkin kansalaisopiston tai vastaavan tanssikurssille, jota kesti kevättalven verran.  Tämän lisäksi vielä treenasin ja kuivaharjoittelin ohjeen mukaan kotona.

En nyt varsinaisesti tuntenut itseäni miksikään parkettien partaveitseksi, mutta askelkuviot tuntuivat kuitenkin olevan auttavasti hallussa.

No kesällä suuntasin paikalliselle tanssilavalle ja lunastin lipun illan huveihin. Selvinpäin, parta ajettuna, tukka kammattuna, hampaat pestynä, puhtaat vaatteet päällä niinkuin monessa lähteessä neuvottu oli.

Seurasin aikani toimintaa parketilla ja rohkaisin mieleni mennen hakemaan tanssimaan erästä naista , joka oli jo muutaman pelin ajan istunut yksikseen seinustalla. Tähän asti kaikki meni vielä ihan OK. 

Hän suostui lähtemään tanssilattialle ja aloitimme olisko ollut humpan. Alkajaisiksi varoittelin, että en ole hirveän paljon tanssinut joten alkukankeutta saattaa esiintyä, niinkuin esiintyikin.  Tiedä häntä, mutta daami vaikutti kuitenkin huomattavasti kokeneemmalta tanssijalta ja minulta jännityksessä sotkeentui askeleet perusteellisesti pariin kertaan ensimmäisen kierroksen aikana; varpaille en kuitenkaan onnistunut polkemaan.  Toista kierrosta ei sitten tullutkaan, kun daami ilmoitti yks kantaan että taitaa olla parasta kun harjoittelen vielä ihan keskenäni ja purjehti pois jättäen minut yksinäni keskelle tanssilattiaa. 

Kiva olla kaiken kansan huomion keskipisteenä ihan kuin olisin vähintään yrittänyt rai skata naisen siinä kaiken keskellä.  Vetäydyin takavasemman kautta lavalta ulos ja totesin että on tämä niin mukava harrastus, että saavat sitä harrastaa ne jotka ovat sen keksineetkin - ei ole minua varten.

Bussikuski kirjoitti:

Laulanut tyhjää bussia ajaessani kuulutusmikrofoniin karaokea radion säestyksellä, kunnes päätepysäkillä huomannut autosta nousevan vielä yksinäisen matkustajan.

Olen ollut melkein vastaavassa tilanteessa matkustajana! Kun "viimeinen" matkustaja jäi pois kyydistä, bussikuski väänsi nupit kaakkoon ja alkoi tunteella laulamaan iskelmiä. Ilman mikrofonia sentään. Kuski oli keski-ikäinen yrmeän oloinen mies.

Minä sitten siellä takapenkillä kuuntelin konserttia kunnes tuli oma pysäkki. Kun painoin nappia, tuli bussiin niin jäätävä hiljaisuus kuin vain voi tulla radion pauhatessa. Jäin pois niin etten vahingossakaan katsonut kuskia päin, odotin että takavalot häviää näkyvistä ja repesi vasta sitten.

Oli itselle myös aika noloa kun näki toisen "yksityisen" hetken, oli kuin olisi ollut jotain pahuutta tekemässä.

Olin noin 15 kun tämä tapahtui, silloin kaikki nolotti enemmän. Oli kesä ja olin kaupungilla kun iski rankkasade, vettä tuli aivan saavista kaatamalla. Piti kuitenkin juosta bussiin, en muista miksi oli keskellä päivää kiire kotiin. Kastuin aivan läpimäräksi, hiuksista tippui vettä kun pääsin bussiin. Silloin ei vielä nolottanut.

Vajaa 10 km myöhemmin hyppäsin pois bussista, keskelle mitä kirkkainta auringon paistetta. Jossain horisontissa se myrskkypilvi vähän näkyi, mutta ei mitään merkkiä sateesta, pilvetön taivas ja kuivat tiet. Se 500 metriä kotiin tuntui loputtoman pitkältä kun vastaan tuli paljon (kuivia ja pitkään katsovia) ihmisiä. Kivoja noi paikalliset sateet.

Ottanut ensimmäisen hörpyn viinaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin työpaikan järjestämässä koulutustilaisuudessa. Ihmiset juttelivat keskenään ennen kun tilaisuuden virallinen osuus alkoi. Yksi nainen kysyi olenko käynyt näissä koulutuksissa aikaisemmin. Vastasin että joo, olen, montakin kertaa. Entäpä sinä? Ihmettelin kun nainen meni hämilleen eikä oikein vastannut mitään. Luento alkoi ja kukapa olikaan puhuja? Tietysti se nainen jolta kysyin että onko hän käynyt näissä koulutuksissa ennenkin. Nolointa oli, että sama nainen on ollut siellä puhumassa usein ennenkin, mulla on vaan niin huono kasvomuisti, niin eikä nimimuistikaan ole sen parempi.

Minä kuvittelin muistavani huoltomiekkosen, joka on käynyt täällä jo muutaman kerran. Minulla on kasvosokeus, mutta olin aivan varma, että hänet minä kyllä muistan.

Odotin samana päivänä ruokatoimitusta ja huoltomiekkosta (arvatkaa vaan kumpaa odotin enemmän, tietysti ruokakassia XD). Sitten ovella oli joku, menin avaamaan ja katsoin, että ei ole sama tyyppi kuin aikaisemmin tuomassa tilausta. Hetken aikaa seisoin siinä odottaen, että niin tapahtuuko jotain. Sitten miekkonen sanoi, että tulin sen homman x tekemään. Sitten olin että niin niin juu XD.

Todella pelottavaa, kun ei tunnista ihmisiä, joita on nähnyt useamman kerran. En pysty hahmottamaan ihmisten kasvoja päässäni. Tai toki voin hahmottaa jotain, mutta ei se vastaa todellisuutta XD itse uskon tietysti mielikuvaani, onhan se niin aidon oloinen.

En kylläkään tuota huoltomiekkosjuttua nolostele, selasin vain ketjua ja kerroin. Eipä varmaan kovin moni tunnista jotain huoltotyyppejä muutenkaan. Olin vain ihan varma, että hänet kyllä muistan.

Äänensä muistan kyllä, kamala nariseva ja valittava ääni XD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työpaikan järjestämässä koulutustilaisuudessa. Ihmiset juttelivat keskenään ennen kun tilaisuuden virallinen osuus alkoi. Yksi nainen kysyi olenko käynyt näissä koulutuksissa aikaisemmin. Vastasin että joo, olen, montakin kertaa. Entäpä sinä? Ihmettelin kun nainen meni hämilleen eikä oikein vastannut mitään. Luento alkoi ja kukapa olikaan puhuja? Tietysti se nainen jolta kysyin että onko hän käynyt näissä koulutuksissa ennenkin. Nolointa oli, että sama nainen on ollut siellä puhumassa usein ennenkin, mulla on vaan niin huono kasvomuisti, niin eikä nimimuistikaan ole sen parempi.

Minä kuvittelin muistavani huoltomiekkosen, joka on käynyt täällä jo muutaman kerran. Minulla on kasvosokeus, mutta olin aivan varma, että hänet minä kyllä muistan.

Odotin samana päivänä ruokatoimitusta ja huoltomiekkosta (arvatkaa vaan kumpaa odotin enemmän, tietysti ruokakassia XD). Sitten ovella oli joku, menin avaamaan ja katsoin, että ei ole sama tyyppi kuin aikaisemmin tuomassa tilausta. Hetken aikaa seisoin siinä odottaen, että niin tapahtuuko jotain. Sitten miekkonen sanoi, että tulin sen homman x tekemään. Sitten olin että niin niin juu XD.

Todella pelottavaa, kun ei tunnista ihmisiä, joita on nähnyt useamman kerran. En pysty hahmottamaan ihmisten kasvoja päässäni. Tai toki voin hahmottaa jotain, mutta ei se vastaa todellisuutta XD itse uskon tietysti mielikuvaani, onhan se niin aidon oloinen.

Vai semmonen naikkonen.

Vierailija kirjoitti:

En kylläkään tuota huoltomiekkosjuttua nolostele, selasin vain ketjua ja kerroin. Eipä varmaan kovin moni tunnista jotain huoltotyyppejä muutenkaan. Olin vain ihan varma, että hänet kyllä muistan.

Äänensä muistan kyllä, kamala nariseva ja valittava ääni XD.

Kyllä mua ainakin saattaisi hieman harmittaa, jos työni olisi käydä tekemässä huoltohommia kaiken maailman naikkosille.

Tämä tapahtui selvinpäin, vaikka olinkin baarissa. Eräässä ravintolassa oli remontin jälkeiset "avajaiset", joissa oli tarjolla mm. nachoja ja muutakin ruokaa. Tämä tilaisuus oli ns. kutsuvieraille (eli baarin vakkarikävijöille oli jaettu pääsylippuja aiemmin). Kutsuvierastilaisuus päättyi klo 21 ja baari avautui kaikelle kansalle. Kaikki tarjoilut oli siis kerätty veks, enkä ollut huomannut tätä. Kävelin baaritiskille ja rupesin popsimaan kulhosta nachoja. Sain vieressäni olleelta mieheltä sen verran pahan katseen, että tajusin niiden olevan hänen juuri tilaamiaan ja maksamiaan nachoja :D

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui selvinpäin, vaikka olinkin baarissa. Eräässä ravintolassa oli remontin jälkeiset "avajaiset", joissa oli tarjolla mm. nachoja ja muutakin ruokaa. Tämä tilaisuus oli ns. kutsuvieraille (eli baarin vakkarikävijöille oli jaettu pääsylippuja aiemmin). Kutsuvierastilaisuus päättyi klo 21 ja baari avautui kaikelle kansalle. Kaikki tarjoilut oli siis kerätty veks, enkä ollut huomannut tätä. Kävelin baaritiskille ja rupesin popsimaan kulhosta nachoja. Sain vieressäni olleelta mieheltä sen verran pahan katseen, että tajusin niiden olevan hänen juuri tilaamiaan ja maksamiaan nachoja :D

Ai tämä klassinen brittitarina?

Mies osti rautatieasemalla lehden, kupin teetä ja paketin keksejä ja meni pöytään istumaan. Lehden lukemisen sijaan hän katselikin ikkunasta maisemia. Sitten hän kääntyi takaisin pöytään päin ja huomasi, että vastapäätä oli tullut istumaan toinen mies, joka luki lehteä.

Mies ei sen kummemmin asiaa miettinyt, vaan avasi pöydällä olevan keksipaketin ja otti siitä keksin.

Tällöin vastapäätä oleva mies katsoi häntä merkitsevästi lehtensä yli, laski lehden pöydälle ja otti itsekin keksin paketista. Näin miehet söivät vuorotellen mitään puhumatta toisiaan tuijotellen. Sitten keksit loppuivat ja vastapäätynyt mies nousi pöydästä, otti tyhjän paketin mukaansa, ja pudotti sen teatraalisesti roskikseen.

Pöytään jäänyt mies ihmetteli hetken aikaa, mitä oikein tapahtui, otti sitten hänkin lehtensä ja löysi sen alta ostamansa täysin samanlaisen keksipaketin, jonka oli juuri tyhjentänyt kilpaa toisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli näitä ketjun viestejä lukiessa mieleen, että minä olen jostain syystä sellainen, että alan matkia hyvin nopeasti ihmisten murteita, puhevikoja ja ilmeitä yms. heidän kanssaan jutellessaan/keskustellessaan. En voi sille mitään, koska jos keskityn olemaan tekemättä niin, menee keskustelun aihe ohi. Koska tämä on jatkuvaa ja on herättänyt aika paljon ihmetystä ja myös närkästystä, niin heti, kun huomaan tekeväni tuota, sanon, että en voi sille mitään, ja pyydän anteeksi... Tämä menee siis ihan niinkin pitkälle, että kun joku kertoo oikein elävästi jotakin ja vaikkapa napsauttaa sormiaan, niin minä napsautan myös sormiani... Aika ymmärtäväisiä ihmiset ovat olleet, kun tajuavat, etten piruile.

Mulla sama. Kaksi kertaa tulee mieleen töistä. Kerran aloin matkimaan savolaisen asiakkaan murretta tajuamattani ja kerran jamakalisen asiakkaan englantia. Molemmat katteli vähän ihmeissään mitä touhuan. Jamakalaiselta pyysin anteeksi.

Menin naimisiin.

Venäläinen asiakas reklamoi työsuorituksesta. Olihan siihen aihetta, tokaisin vain että "Sehän on ihan ryssitty." Vanhempi rouva oli onnistunut irroittamaan eräästä esineestä palasen, ja oli huolissaan että mitä hän nyt tekee. Napautin terävällä kädenliikkeellä palasen, ja totesin että "Sehän meni kuin vanhaan naiseen."

Mäkkärin jonossa avovaimoni seisoi edelläni. Katselin ajatuksissani jotain kampanjatarjouksia seiniltä ja pyyhkäisin katsomatta hänen hiuksensa korvan taakse. Järjestys jonossa oli muuttunut, ei ollutkaan minun vaan jonkun muun. Kesti hetken muotoilla anteeksipyyntö sanoiksi.

Sanoin asiakkaalle vahingossa, että onko sulla rahaa pankissa, kun sen pankkikortti ei toiminut. Tyyppi punastui kuin tomaatti XD

Kerran pyysin silloista ihastustani kahville. Ei lähtenyt.

Kerran menin töihin selvinpäin. Kyllä nolotti.