Lue keskustelun säännöt.
Kohtalotoverit - Mikä pettämisessä haavoitti eniten?
09.04.2015 |
Olen tavallinen 35-vuotias kahden lapsen äiti ja elänyt onnellisessa avioliitossa jo yli kymmenen vuotta rakastamani miehen kanssa. Syistä, joista osan ymmärrän ja osaa en, mieheni petti minua (harrasti kerran seksiä) kertaalleen puolisen vuotta sitten entuudestaan tuntemattoman naisen kanssa.
Vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että kaikille voi sattua tuon kaltaisia hairahduksia ja 100% varmasti myös tiedän ettei mieheni ole tuohon naiseen ollut tuon jälkeen missään yhteydessä, huomaan etten täysin ole pystynyt unohtamaan asiaa. Ennen kaikkea huomaan usein ajattelevani, oliko tuo toinen nainen minua jollakin tavalla parempi tai tekikö seksissä asioita, joita minä itse en pysty tarjoamaan. Tämä on piinallinen ajatus, josta haluaisin eroon. Toisaalta sitten taas mietin, miksi tuo ajatus minua piinaa niin paljon siitä huolimatta, että tiedän kyllä mieheni rakastavan minua yli kaiken eikä tätä tärkeintä asiaa tietysti yksi hairahdus muuta mihinkään. Olenko siis toisaalta vähän itsekäs/lapsellinen...?
Jos tämän lukee naisia, jotka ovat myös kokeneet pettämisen, haluaisin teiltä kysyä, mikä teitä pettämisessä eniteen haavoitti ja kuinka pääsitte asian yli? Ja sanotaan nyt vielä etten itse siis missään vaiheessa ajatellut eroa, koska suhteemme kuitenkin perusteissaan on niin poikkeuksellisen hyvä.
Kommentit (22)
Se haavoitti, että mies oli yhden kerran takia valmis uhraamaan kaiken.
Sai lähteä, vaikka periaatteessa muuten ihan hyvä olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:56"]
Sai lähteä, vaikka periaatteessa muuten ihan hyvä olikin.
[/quote]
Itse tein saman päätöksen - ja päädyin ojasta allikkoon. Nyt jos olisin samassa tilanteessa, toimisin täysin toisin. Vinkkini kaikille pettämistilanteessa onkin, että ehdottomasti kannattaa katsoa suhdetta kokonaisuutena. Jos suhde on muuten hyvä, ei se yhteen pettämiseen voi kyllä kaatua.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:57"]
Jos suhde on muuten hyvä, ei se yhteen pettämiseen voi kyllä kaatua.
[/quote]
Periatteessa samaa mieltä, mutta käytännössä on vain niin kovin vaikea antaa anteeksi...
Vaikka tämä tietysti voi ainakin aluksi olla vaikeaa, kannattaa minusta myös miettiä vähän syitä pettämisen taustalla. Joskus pettäminen on tavallaan ihan ymmärrettävää.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:59"]
Joskus pettäminen on tavallaan ihan ymmärrettävää.
[/quote]
HÄH!?!?!?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut yllätti se ettei se oikeastaan kauheasti haavoittanut minua. Olin olettanut että petetyksi tuleminen olisi jotenkin kaamea kokemus, mutta kun se mies sitten surkeana siinä pyyteli anteeksi suunnilleen olemassaoloaankin ja tarjoutui että hän huono ihminen heti pakkaa tavaransa ja lähtee, kun oli yhden kerran kännissä päätynyt jonkun pubiruusun kanssa petiin, niin naurattamaanhan se kaikki dramaattisuus pikemminkin pukkasi. Sanoinkin miehelle että väärin toki teit mutta älä nyt yhtä panoa noin paljon dramatisoi. Mies kriiseili asian kanssa viikkoja, itse en sitä juurikaan enää ajatellut muuten paitsi että seksiä en miehelle antanut ennen kuin oli käynyt sukupuolitautitesteissä, koska ei muistanut koko yöstä mitään, ei edes sitä oliko käyttänyt kumia (todennäköisesti ei).
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 11:04"]
Minut yllätti se ettei se oikeastaan kauheasti haavoittanut minua. Olin olettanut että petetyksi tuleminen olisi jotenkin kaamea kokemus, mutta kun se mies sitten surkeana siinä pyyteli anteeksi suunnilleen olemassaoloaankin ja tarjoutui että hän huono ihminen heti pakkaa tavaransa ja lähtee, kun oli yhden kerran kännissä päätynyt jonkun pubiruusun kanssa petiin, niin naurattamaanhan se kaikki dramaattisuus pikemminkin pukkasi. Sanoinkin miehelle että väärin toki teit mutta älä nyt yhtä panoa noin paljon dramatisoi. Mies kriiseili asian kanssa viikkoja, itse en sitä juurikaan enää ajatellut muuten paitsi että seksiä en miehelle antanut ennen kuin oli käynyt sukupuolitautitesteissä, koska ei muistanut koko yöstä mitään, ei edes sitä oliko käyttänyt kumia (todennäköisesti ei).
[/quote]
Lisään vielä pohdintaani siitä miksi ehkä on näin etten pettäminen ollut minulle niin kauhea asia lopulta. Ensinnäkin, en pelkää mitenkään hylätyksi tulemista enkä suhteen loppua. Suhteita alkaa ja loppuu, ei se minulle maailmanloppu olisi vaikka mies jättäisi minut huomenna. Sellaista elämä on, ja minä etsisin sitten muuta tilalle jos niin kävisi. Ei minua kiinnosta ajatella sitäkään oliko se pettämiskumppani sitten parempi sängyssä kuin minä - ihan sama, jos on ja jos mies haluaa minut siihen vaihtaa niin ulko-ovi on aina auki.
En ole naimisiinkaan ikinä suostunut siksi, etten usko mihinkään ikuisiin lupauksiin yhdessäolosta ja rakkaudesta. Ihmisluonto ei ole sellainen että välttämättä pystyisi lupauksia pitämään, joten mieluummin itse olen lupaamatta mitään. 14 vuotta on kuitenkin yhdessä näinkin oltu, mutta tosiaan, voihan se olla että jossain vaiheessa jompikumpi kyllästyy tai löytää toisen tai jotain, ja minulle se on aivan ok, ei pelottava ajatus. Rakastan toki miestä, mutta rakkaus antaa minusta toisen olla vapaa eikä kahlitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, itse olen joko lopen kyynistynyt tai sitten vain 25 vuoden jälkeen alkanut näkemään parisuhteen vähän eri tavalla - minullekaan ei kyllä kovin iso kriisi ollut vaimon uskottomuus, varsinkin kun oli vain kertaluontoinen ja rehellisesti siitä minulle kertoi. En jotenkin vain osaa ajatella, että tuo yksi kerta millään tavalla olisi iso asia tässä neljännesvuosisadan kokonaisuudessa.
Sama ajatus, kuin 2:lla.
On todella karmaisevaa huomata, että tosiaan joku voi olla ihan tuosta noin vaan valmis uhraamaan kaiken kenties vaan muutaman minuutin hätäisellä tökkimisellä. Raivostuttavimpia luettavia täällä ovat juuri nämä (melkein anteeksi annettavat) kännipanot. Ja sitten selitellään, että eihän mies pysty itseään hillitsemään, kun tietyn asteen yli asia etenee. Ja paskat, jokainen pystyy pitämään vaatteet päällä ja lähtemään tilanteesta.
Ja miksi se känny unohtuu juuri sopivasti kotiin, tai akku loppuu tms. kun kaupungilla asioidessa vastaan kävelee joku inttikaveri Pena, jonka kanssa pitää tietenkin heti lähteä parille muistelemaan menneitä (ja kokemaan uutta :/ ?) Ihan harkittu juttu, samoin kuin kondomi taskussa ihan vaan varuilta, kun eihän sitä ole tarkoitus koskaan käyttää...
Ja anteeksiantokin on melkein kuin lupa uudelle pettämiselle, kun "ei se mua jättänytkään, heh heh" vaikka sen pitäisi olla jotain aivan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon nyt vähän rumasti, mutta kyllä minua säälittää ne ihmiset, jotka hysteerisesti pelkäävät toisen uskottomuutta ja mustasukkaisesti kontrolloivat toista. Minulle se kielii vain todella huonosta itsetunnosta ja jostakin käsittelemättömästä pelosta. Itse olen sitä mieltä, että vimoni täytyy itse osata päättää pettääkö vai ei, minä en sitä aio ruveta kontrolloimaan. Minä en häntä omista.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 11:13"]
Sanon nyt vähän rumasti, mutta kyllä minua säälittää ne ihmiset, jotka hysteerisesti pelkäävät toisen uskottomuutta ja mustasukkaisesti kontrolloivat toista. Minulle se kielii vain todella huonosta itsetunnosta ja jostakin käsittelemättömästä pelosta. Itse olen sitä mieltä, että vimoni täytyy itse osata päättää pettääkö vai ei, minä en sitä aio ruveta kontrolloimaan. Minä en häntä omista.
[/quote]
Jos et osaa käsittää toisen pelkoja, etkä halua ymmärtää niin sitten teillä molemmilla on ongelma. Mutta onhan toki paljon naisia(ja miehiä), jotka eivät pelkää puolisonsa pettämistä. Hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko täsmentää, millä tavalla suhteenne "kuitenkin perusteissaan on niin poikkeuksellisen hyvä"? Siis suorastaan poikkeuksellisen?
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 11:10"]
Sama ajatus, kuin 2:lla.
On todella karmaisevaa huomata, että tosiaan joku voi olla ihan tuosta noin vaan valmis uhraamaan kaiken kenties vaan muutaman minuutin hätäisellä tökkimisellä. Raivostuttavimpia luettavia täällä ovat juuri nämä (melkein anteeksi annettavat) kännipanot. Ja sitten selitellään, että eihän mies pysty itseään hillitsemään, kun tietyn asteen yli asia etenee. Ja paskat, jokainen pystyy pitämään vaatteet päällä ja lähtemään tilanteesta.
Ja miksi se känny unohtuu juuri sopivasti kotiin, tai akku loppuu tms. kun kaupungilla asioidessa vastaan kävelee joku inttikaveri Pena, jonka kanssa pitää tietenkin heti lähteä parille muistelemaan menneitä (ja kokemaan uutta :/ ?) Ihan harkittu juttu, samoin kuin kondomi taskussa ihan vaan varuilta, kun eihän sitä ole tarkoitus koskaan käyttää...
[/quote]
Mä tiedän omasta kokemuksesta että kaikki ei aina pysty. Minä en ole itse pettänyt ketään, koska parisuhteessa ollessa en ole koskaan käynyt juhlimassa ilman miestä, mutta kyllä minun tuli nuorena juopotellessa tehtyä niin kummallisia tekoja että mikään järki ei ollut niitä kyllä hillitsemässä. Ns. nymfomaanikänni sitä liian usein tuli ja sitten aamulla ihmetteli, että en muista mitään, mutta vieressäni on joku yököttävä äijä ja ilmeisesti on tullut pantuakin. Sitten raskauden ja tautien pelko ja kaikki, ja päätös että EI IKINÄ ENÄÄ. Mutta sitten kun taas tarpeeksi otti, huomasi että kävi samoin. Lopulta oli pakko lopettaa se ottaminen koska tajusin etten pysty juovuksissa hillitsemään itseäni mitenkään.
t. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valehtelu oli pahinta. Se sai mut tuntemaan itseni niin TYHMÄKSI, että olinkin mennyt uskomaan kaikki miehen selitykset ja lepertelyt, kun kaikki kuitenkin oli vain valhetta. Tunteet vaihtelivat tietysti paljon sen jälkeen kun pettäminen tuli ilmi, mutta nyt puolen vuoden jälkeen päällimäisenä on tuo valehtelu ja edelleen pidän itseäni erittäin tyhmänä.
En tiedä missä maailmassa muut elävät, mutta itselleni ei kyllä kävisi mielessäkään kertoa miehelleni jostain merkityksettömästä panosta vaikkapa jossain laivalla (en näitä harrasta, mutta muutaman kerran on tullut tehtyä avioliiton aikana).
Kertokaa, millä tavalla suhteenne muuttuu siitä, että kertaluontoisesti naida napsauttaa jotakin tuntematonta eikä tästä kuule enää koskaan? En nimittäin oikeasti tajua logiikkaa.
15 jatkaa:
Unohdin vielä sanoa, että valehtelun lisäksi pahalta tuntui myös se suunnitelmallisuus, millä mies oli näitä pettämisiään viritellyt: hakemalla hakenut panokaveria, liehitellyt toisia naisia, suunnitellut pettämistä jne jne. Meillä siis ei ollut kyse yhdestä kännihairahduksesta, vaan vuosia jatkuneesta, suunnitelmallisesta toiminnasta, jossa kyse oli useista naisista. Kerran annoin anteeksi ja uuden mahdollisuuden, sitten näytin ovea ukolle.
Eli varmasti riippuu tilanteesta ja tietysti henkilöstäkin mikä tuntuu pahimmalta, mutta näin siis mulla.
Ja lisään vielä edelliseen, että ei minulla ainakaan olisi mitään tarvetta saada tietää, jos mieheni olisi tehnyt jotakin vastaavaa. Siinä vaiheessa, jos kyse olisi oikeasti jostakin suhdettamme uhkaavasta (esim. rakastuminen, pitkään jatkuva rinnakkaissuhde) tilanne olisi toinen.
Se oli pahinta että mieheni petti minua ystäväni kanssa. Vieläpä useamman kuukauden suhde. Olen antanut molemmille anteeksi. Vaikka kyllähän kun riitelemme vedän asian esiin.
Minua haavoitti se, että kuuden yhteisen vuoden jälkeen hän oli valmis heittämään kaiken hukkaan... Asuntoa olimme myös käyneet katsomassa jota emme luojan kiitos ostaneet. Äijä sai lähteä kävelemään ja alkoikin seurustelemaan naisen kanssa jonka kanssa petti minua. :D Tieto levisi tietenkin lähipiiriin ja jotenkin se hävetti.. petetyksi tuleminen. Kuitenkin mietin niin ettei minussa ole mitään vikaa, olen aikast kiva paketti :) Hän ei vain osannut arvostaa. Nyt olen onnellisesti uudessa suhteessa, ja huhut kertovat että exä on pettänyt myös nykyistä naistaan. :P
Mies ei ole kolmen vuoden jälkeenkään antanut anteeksi pettämistäni. Menin kaverini kanssa sänkyyn ollessani raskaana. Siis naisen. Olisi kuulemma ollut parempi jos se olisi ollut mies. Epäilee yhä kun tapaan kaveriani, että harrastetaan seksiä.