Mies tai teinit eivät ostaneet minulle edes pientä huomionosoitusta joululahjaksi kaikesta siitä raatamisesta ja työstä mitä olen perheen eteen tehnyt

Vierailija kirjoitti:

Lopeta marttyrointi. Tee vain se, mistä itsellesi on iloa, älä siksi että kiillottelet kruunua ja toivot palkkioita.

Päivän tähän asti tyhmin vastaus.

Toivottavasti et odottanut lahjaa vastineeksi "kotona raatamisesta". Sen sijaan lahjan "odottaminen"

merkkinä muistamisesta on täysin luonnollista ja todella tylyä, etteivät läheisesi sinua muistaneet.

Aloittaja voisi pyytää kuviteltua naisystäväänsä osallistumaan tasaveroisesti tapetun sian ahmimiseen.

Sanot muille, että ensi vuonna et tee mitään. Lähdet mökille yksin vaikka.

Opeta perheesi tavoille.

Sanon aina miehelle hyvin tarkkaan mitä haluan, ja hän hankkia sen lahjan minulle. Teineiltä en odota lahjoja, mutta vanhempi oli kuitenkin ostanut.

Selkäranka.

Itsekunnoitus.

Päätä mitä ansaitset ja haluat ja toimi sen mukaan.

Mulla ei ole miestä ja aikuinen lapsi ei antanut lahjaa. So what?

Oispa minullakin tuollainen nainen. Olet täydellinen kumppani ja perheen äiti.

Mähän tekisin varmaan niin, et varaisin itselleni hotellihuoneen, lähtisin yksin rentoutumaan ja jättäisin lapun, et siivotkaa sillävälin joulukrääsät pois.

0/5

Parisuhdehistoriaamme mahtuu yksi joulu, jolloin mies ei ostanut mulle mitään.

Otti liian kirjaimellisesti sen kun sanoin, etten mä tarvii mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ostan aina itse itselleni joululahjoja. T. Valis

Minäkin teen näin, mutta onhan se oikeasti vähän surullista, että ostan lahjat muille, ja sen lisäksi itselleni, ettei muille tule paha mieli, kun minä en saanut lahjoja,

Niin kenelle se paha mieli tulee?

Ensi vuonna viisaampana ja annat teinien kouraan rahaa ja sanot, et käykää ostaa äitille jotain kivaa. Ei keittiötarvikkeita tai siivoustarvikkeita.

Ite olet ittes tohon asemaan saattanut. Jos marttyyrius ei enää kiinnosta, vaihtoehtojakin on. Esmes voit välipäiväalesta varata itelles joulureissu Kap Verdelle.

Sä sen valinnan ite teet.

Minäkään en saanut puolisoltani mitään lahjaa, mutta en tosin odottanutkaan että hän olisi hankkinut minulle mitään. Sen sijaan hellyyden- ja rakkaudenosoituksia sain roppakaupalla. Puoliso kiitti jopa lämpimästi jouluateriasta, jonka olin itse valmistanut. Kiitoksenosoitukset lämmittivät kivasti mieltä kun ei oteta kaikkea itsestäänselvyytenä.

Parhaat lahjat tulee kun ostaa itse. Viime vuonna ostin itselleni käsilaukun ja laitoin pakettiin. Tänä vuonna kylpytakki. Pesin sen ja kuivatin kuuman takan kyljessä. Sain illalla kylpytakin päälle joulusaunan jälkeen.

Jospa sinun miehes ei tiennyt, että otat noin suurena työsuoritteena päivittäisen talouden hoidon että siitä pitäisi ihan palkita. Mikä näitä nykyajan nuoria vaivaa, kun ne näin asiaan suhtautuu.

Ihmisille, myös niille läheisimmille pitää sanoa mitä haluaa.

Annan yhden neuvon:

Älä tee mitään siinä toivossa, että joku sinua kiittäisi vuolaasti. Laita joulua vain siinä tapauksessa, että itse pidät sen laittamisesta, ja muiden ilon näkeminen on sinulle tarpeeksi palkkiota. Kukaan ei tule kiittämään ketään siitä hyvästä että kulmat kurtussa laittaa joulua "kun on pakko".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis etkö saanut perheenjäseniltä yhtään joululahjaa?

Jos on näin, niin tosi surullista. Kyllä vanhemmille ostetaan joululahjat. Ja puolisolle.

Jokaisessa perheessä on omat tapansa. Meidän suvussa me aikuiset lopetimme lahjojen hommaamisen toisillemme; sanallinen jouluntoivotus sopii meille paremmin. Aikuisille lapsillemme jokaiselle kimpparahaa, pienemmille sitten leluja jms. Meillä tämä on toiminut.