Taas kulujen jakamisesta avoliitossa. Miten tekisitte? (aikuinen pari)

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 18:27"]

Olemme  muuttamassa yhteen miesystäväni kanssa ja raha-asioista on tietenkin puhuttu ja yhteisymmärrykseen päästy. Haluaisin kuitenkin kuulla, miten palstalaiset jakaisivat tilanteessamme kulut. Olemme 40+ vuotiaita eikä kummallakaan ole lapsia (eikä niitä tulekaan), sikäli tilanne on erilainen kuin monella muulla täällä asiaa kyselleellä. En myöskään paljasta kumpi meistä on A ja kumpi B, jotta puolueettomuus säilyy :)

Henkilö A: kk-tulot 4800e (brutto), velaton omistusasunto kerrostalossa, ei velkaa

Henkilö B: kk-tulot 3500e (brutto), omakotitalo, josta reilusti velkaa, muttei kuitenkaan liikaa henkilön maksukyvylle, ei muita velkoja

Tarkoitus on siis muuttaa henkilön B omakotitaloon ja A laittaa asuntonsa vuokralle. Molemmat maksavat omat autonsa, vaatteensa, harrastuksensa. Kuinka jakaisitte "yhteiset" menot, eli omakotitalon kulut (sähkö, vesi, vakuutukset, kiinteistövero, jätemaksut yms)? Entäpä esim. pihan laitto (kasvien istutus yms), ruoka, päivittäistavarat, netti jne? Talo on suht uusi, joten isoa remonttia ei tarvitse tehdä vielä useampaan vuoteen. Tällä hetkellä ei ole vaihtoehtona, että A ostaisi osan B:n talosta. Sen aika voi olla myöhemmin. 

Tulikohan tähän nyt kaikki oleellinen info...

[/quote]

Ketjua lukematta, ei tullut kaikki oleellinen info. Jos A laittaa asuntonsa vuokralle, A saa asunnostaan vuokratuloja, jolloin A:n kuukausitulot ovat suuremmat kuin tuossa kerrot.

Itse laskisin siis kummankin todelliset kk-tulot, ja jakaisin asumismenot nettotulojen suhteessa. Lainan lyhennys ei ole asumismeno, vaan säästämistä.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:03"][quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 09:56"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 09:42"]Kyllä vuokratuotto kuuluu puoliksi. Ei ole reilua jos yhteenmuutosta toinen hyötyy huomattavasti enemmän kuin toinen. Se, että kahdesta asunnosta yhteiseksi valitaan B:n asunto, ei saisi siis koitua B:n tappioksi. Jos A ei näe asiaa näin, niin B voi ehdottaa että laitetaankin se talo vuokralle ja asutaan A:n osakkeessa, B:n pitäessä itsellään talon vuokrakulut. Olisiko se ok A:lle? Ja tottakai yhteistä taloutta perustettaessa pitää sopia yhteisen talouden hoidosta! On erittäin naiivi ajatus että raha-asioista sopiminen jotenkin vähentäisi rakkauden määrää. Sovitaanhan esim. siivouksestakin (toivottavasti) yhdessä, eikä kukaan ole huutelemassa kuinka siivoamisella ei ole rakkauden kanssa tekemistä eikä siten siitä saisi etukäteen keskustella kuka siivoaa mitäkin ja pyrkiä tasapuoliseen siivoamiseen... [/quote] Puhuit "hyötymisestä". Ei ole reilua, että toinen " hyötyy" - sanoit. Juuri tuollaista ajattelutapaa ei esimerkiksi ole meidän avioliitossamme. Kuten sanottu tämä toimii vain siinä tapauksessa, että kummallekin on selvää, että avioliitto on elinikäinen instituutio ja puolisoa pidetään arvossa ja kaikki tehdään sen mukaan, että yhteinen perhe voi hyvin.

[/quote]

Eli... sun mielestä on OK että A pitää vuokratuotot itsellään, siinä ei siis sovelleta käsitettäsi elinikäisestä instituutiosta (jossa kumpikaan ei saa miettiä hyötyä, jos oikein käsitin)? Miksi se pätee vain noin päin?
[/quote] Siis meillä on niin, että kaikki rahat, mitä talouteen tulee, pannaan yhdelle tilille. Sieltä käytetään. Sitä ei aleta laskea, osallistuuko kumpikin eurolleen, jos kummallakin on hyvä olla, eikä jää tunnetta, että jää jostain paitsi.

Miten te jaksatte räknätä näitä? Ja toi yhteinen taloustili huvittaa mua aina vaan yhtä paljon. Jos asioista on jo keskusteltu eikä ole erimielisyyksiä niin ei kai kaiken tarvitse ihan pennoselleen tasan mennä.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 09:58"]

Täytyy myöntää, että vetäisin herneen nenään, jos mieheni (joka omistaa kotimme) alkaisi vaatia minulta sijoitusasuntojeni vuokratuloja käyttöönsä. Ja vetoaisi siis siihen, että koska asumme yhdessä, pitää minun antaa tästä asumisjärjestelystä koituva hyöty (?) hänelle. Miksi ihmeessä pitäisi? Enhän minäkään vaadi, että hänen autonsa on minun käytössäni.

[/quote]

Jos teillä olisi molemmilla omat autot, ja mies laittaisikin oman autonsa vuokralle (ja pitäisi itse rahat) ja alkaisi käyttää aina pelkästään sinun autoasi, niin se olisi sulle ok?

Tai jos teillä molemmilla olisi puutarha, niin puoliso alkaisi syödä vain sinun puutarhasi tuotteita ja möisi omansa (ja pitäisi itse rahat), niin se olisi sulle ok?

Erillisesti hankittu sijoitusasunto on eri asia kuin se, että molemmilla on yhteiseen käyttöön soveltuva asia X, joista aletaan käyttää vain toista. 

[/quote]

Jos mies laittaisi oman autonsa vuokralle ja kulkisi matkansa minun kyydissäni, se olisi OK.

Jos molemmilla olisi oma puutarha, joita mies hoitaisi ja joiden hoitokulut mies maksaisi, niin olisi ihan OK, että hän myisi oman satonsa, vaikka söisi minun puutarhani satoa.

Erillinen sijoitusasunto on asunto, jossa voisin asua, mutta en asu. Miksi se poikkeaa ap:n tilanteesta? Asunto-osakeyhtiöissä ei myydä erikseen asuntoja omaan asumiseen ja sijoittamiseen.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 09:33"] [quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 18:30"] Voi myötähäpeän määrää kun luen näitä juttuja.... [/quote] Sama täällä. Ihmiset muuttaa yhteen ikään kuin se olisi jonkunlainen rahallinen investointi tai kauppasopimus jossa tarkkaan syynätään "eri yhtiöiden sulautumisesta aihetuvat kustannukset". En ennusta pitkää liittoa ja miksi pitäisikään, koska eihän tuossa ole rakkauden kanssa MITÄÄN tekemistä. Tuollainen on alusta loppuun saakka pelkkää eroon varautumista, eli laskeskellaan mitä kannattaa maksaa mistäkin ettei sitten erossa jää tappiolle, mielellään voitolle". Kun mennään yhteen pannaan kaikki varat yhteen kasaan, olemassaolevat ja tulevat (palkat). sitten ne sekoitetaan vispurilla ja sieltä sitten otetaan yhdessä päättäen, olipa sitten kyse rintaliiveistä tai jakoavaimesta. [/quote] On tutkittu juttu, että tuollaisista suhteista eroon päätyvät naiset eivät tajua taloudenhoidosta mitään, koska heillä on koko ajan ollut kahden palkka käytössään. Siksi talousgurut ovat ehdottomasti sitä mieltä, että omat rahat, vaikka niistä osa menisi yhteisen talouden hoitoon. Rakkaus on rakkautta, mutta liitto on ensisijaisesti taloudellinen yhteenliittymä, joten raha-asioita kannattaa miettiä muultakin kuin "yhteiset rahat" -pohjalta. [/quote] Tuo nyt on ihan puppua. Sinä ja sinun talousgurusi.

[/quote]

Ota siis rahasi pois Nordeasta

Kaikki yhteiset kulut  puoliksi. Lisäksi omakotitaloon muuttanut maksaa asumisestaan joka kuukausi 50 %  osuussumman, joka sovitaan  markkinoiden käypän vuokratason mukaan. Mihinkään muuhun systeemiin en lähtisi. Kerrostaloasunnosta saadut rahat ovat myyneen henkilökohtasia varoja.

A pitää vuokratulot, mutta maksaa puolet B:n talon peruskustannuksista (kiint.vero, sähköt, vesi, jätemaksut jne, jotka esim. vuokra-asunnoissa sisältyy usein vuokraan). B maksaa oman lainan ja korot sekä puolet talon peruskustannuksista. 

A:n vuokratuloista käteenjäävä osuus ei luultavasti verojen, asunnon yhtiövastikkeen ja B:n talon peruskustannusten jälkeen ole päätä huimaava, että se varsinaisesti voittaisi B:n saaman säästön mikä syntyy, kun tarvitsee enää maksaa puolet talon kustannuksista. Eli siinä mielessä taitaa tilit mennä aika pitkälti tasan.

B maksaa oman lainan korkoineen, koska jossain vaiheessahan se asunto on maksettu ja talon arvo on kokonaan hänen hallussaan. Jos oletetaan, että B:n talo on arvokkaampi kuin A:n asunto niin esim. eron tullessa B on omaisuudeltaan varakkaampi kuin A, mutta A saattaa olla käteisvaroissaan varakkaampi kuin B. Kumpi on siis hyötynyt enemmän?

Toki paras oletus on se, ettei eroa tule ja ettei joka penniä yhteiselossa jaeta viivottimella kahtia :)

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 09:33"] [quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 18:30"] Voi myötähäpeän määrää kun luen näitä juttuja.... [/quote] Sama täällä. Ihmiset muuttaa yhteen ikään kuin se olisi jonkunlainen rahallinen investointi tai kauppasopimus jossa tarkkaan syynätään "eri yhtiöiden sulautumisesta aihetuvat kustannukset". En ennusta pitkää liittoa ja miksi pitäisikään, koska eihän tuossa ole rakkauden kanssa MITÄÄN tekemistä. Tuollainen on alusta loppuun saakka pelkkää eroon varautumista, eli laskeskellaan mitä kannattaa maksaa mistäkin ettei sitten erossa jää tappiolle, mielellään voitolle". Kun mennään yhteen pannaan kaikki varat yhteen kasaan, olemassaolevat ja tulevat (palkat). sitten ne sekoitetaan vispurilla ja sieltä sitten otetaan yhdessä päättäen, olipa sitten kyse rintaliiveistä tai jakoavaimesta. [/quote] On tutkittu juttu, että tuollaisista suhteista eroon päätyvät naiset eivät tajua taloudenhoidosta mitään, koska heillä on koko ajan ollut kahden palkka käytössään. Siksi talousgurut ovat ehdottomasti sitä mieltä, että omat rahat, vaikka niistä osa menisi yhteisen talouden hoitoon. Rakkaus on rakkautta, mutta liitto on ensisijaisesti taloudellinen yhteenliittymä, joten raha-asioita kannattaa miettiä muultakin kuin "yhteiset rahat" -pohjalta. [/quote] Tuo nyt on ihan puppua. Sinä ja sinun talousgurusi.

[/quote]

Ota siis rahasi pois Nordeasta
[/quote] Enpä ole Nordean asiakas ennestäänkään. En minä ainakaan ole niin tollo, että menettäisin kykyni laskea eron jälkeen. Toisaalta emme mieheni kanssa avioituneet erotaksemme.

Avoliitto. Se sisään muuttava ei siis omista mitään siitä talosta.

Käyttökulut eli juoksevat puoliksi. Talon omistaja maksaa kaikki kulut, jotka liittyvät talon arvoon, sen ylläpitoon ja kohenemiseen: isot remontit, pihat, kiinteistöveron ja vakuutukset ym. Kuluttamisesta aiheutuvat menot puoliksi: sähkö, jätemaksu, lämpö, netti jne. Ja mahdolliset maalauskulut, huonekalut, kodinkoneet ja pikkurempat voi laittaa puoliksi, jos ne on asumisesta johtuvia. Lisäksi voi tietysti pyytää toiselta pientä vuokraa, mutta minusta se on jo vähän naurettavaa.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:18"]

Miten te jaksatte räknätä näitä? Ja toi yhteinen taloustili huvittaa mua aina vaan yhtä paljon. Jos asioista on jo keskusteltu eikä ole erimielisyyksiä niin ei kai kaiken tarvitse ihan pennoselleen tasan mennä.

[/quote]

Ei tarvi mennä ihan tasan. Mutta yhteinen taloustili on järkevää muutenkin. Meillä on kaikki yhteistä ja niin myös lainanmaksutili. Sinne siirretään rahaa ja maksetaan aina kaiki laskut. Jos muut tilit olisi erikseen, olisi hyvä maksaa sieltä myös muut yhteiset menot, kuten ruoka. Taloustili tasaa kuukausien menoja. Olisi hyvä, että sinne kertyy rahaa myös yllättäviä menoja varten. Tämä takaa myös sen,ettei tarvi pennejä laskeja tai riidellä kuka maksaa kaupassa

Mielestäni A:n pitää minimissään maksaa puolet juoksevista kuluista (mukaanlukien lainan korot, nekin ovat asumiskuluja eikä mitään omaisuuden kerryttämistä. Myös ylläpidollisiksi laskettavat remonttikustannukset voisi puolittaa. A:n asuntosijoitus ja sen kulut tai tuotot eivät kuulu tähän. Asunto, jossa ei asu, on sijoitus eikä tässä mielessä eroa esim. osakkeista mitenkään. 

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:13"]

Ketjua lukematta, ei tullut kaikki oleellinen info. Jos A laittaa asuntonsa vuokralle, A saa asunnostaan vuokratuloja, jolloin A:n kuukausitulot ovat suuremmat kuin tuossa kerrot.

Itse laskisin siis kummankin todelliset kk-tulot, ja jakaisin asumismenot nettotulojen suhteessa. Lainan lyhennys ei ole asumismeno, vaan säästämistä.

[/quote]

Viitsisitkö miinustaja myös perustella, miksei tämä kelvannut? Ehdottamani systeemi on käytössä omassa avoliitossani, jossa toinen osapuoli on todella paljon suurituloisempi kuin toinen, kummallakin on sijoitusasunto ja lisäksi toinen lyhentää lainaa omistamastaan asunnosta, jossa yhdessä asumme.

Jopa noinkin monimutkainen hässäkkä saadaan rahoitettua oikeudenmukaisesti siten, että kummaltakin lasketaan yhteen kaikki nettotulot (sekä ansio- että pääomatulot) ja yhteiset menot maksetaan noiden tulojen suhteessa. Esim. jos A:n tulot ovat 10-kertaiset B:n tuloihin nähden, hän maksaa yhteisiä menoja 10 kertaa suuremmalla summalla. Näin yhteisistä hankinnoista voidaan keskustella yhdessä ja päättää, mitä hankitaan ja jätetään hankkimatta, koska hankinta rokottaa kumpaakin osapuolta täsmälleen yhtä paljon (suhteessa hänen tuloihinsa), joten kummallakin on yhtä suuri kannustin tehdä hankinta tai säästää sen tekemättä jättämisellä säästyvät rahat. Mikään muu tapa ei tuottaisi yhtä tasapainoisia olosuhteita tehdä valintoja.

Se, että jompi kumpi tai molemmat olisivat velvollisia luovuttamaan toiselle puolet jostakin tulonlähteestä saaduista tuloista, esimerkiksi jos tulonlähde sattuu olemaan sijoitusasunto, olisi aivan absurdia, jos kuitenkaan kaikkia tuloja ei jaeta tällä tavalla puoliksi. Samoin se, että toinen olisi velvollinen maksamaan toiselle vuokraa parin yhteisestä kodista - paitsi silloin, jos ko. osapuoli nimenomaan haluaa asua vuokralla ja toinen puolestaan nimenomaan haluaa asua omistusasunnossa, jolloin järjestely olisi ok (mutta tällainen tilanne on varmaankin käytännössä harvinainen).

Jos vain toisella on sijoitusasunto ja pari asuu toisen omistamassa asunnossa, tilanne tasapainottuu oikeudenmukaisesti ihan jo sillä, että sijoitusasunnosta saatava tulo otetaan huomioon sen omistajan tuloja laskettaessa, ja yhteiset menot sitten jaetaan nettotulojen suhteessa. Tällöin "tuloja menettävä" osapuoli (jonka asunnossa pari asuu) maksaa yhteisistä menoistakin pienemmän osuuden. Toki toinen voisi maksaa hänelle puolet asunnon markkinavuokrasta, jolloin hänen tulonsa olisivat suuremmat, mutta silloin hän joutuisi myös maksamaan suuremman osan yhteisistä menoista. Tämä on turhaa asioiden monimutkaistamista kun samaan tulokseen pääsee helpommallakin.

Omakotitalosta mietitään sopiva vuokra, jonka taloon muuttava maksaa omistajalle. Ei tarvitse olla markkinahintainen, mutta ohjeena voi käyttää alueen hintatasoa. Vuokra, jonka taloon muuttava maksaa, on siis puolet tästä vuokrasta. Kaikki asumiskulut laitetaan puoliksi (ruoka, sähkö, lämmitys, netti, vesi, vakuutukset jne jne). Remontit ja perusparannuksen maksaa yksin omistaja. Istutuksista nyt ei kannata ruveta riitelemään, kohtuulliset määrät istutuksia & pihakukkia voi "vuokralainenkin" maksaa, parantavathan ne hänenkin asumisviihtyvyttään.

Näin kumpikin saa omaisuutensa tuottamaan. Asunnon omistaja asuntonsa vuokratulojen muodossa ja talon omistaja talonsa vuokratulojen muodossa. Molemmat joutuvat asumisestaan maksamaan.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:13"]

Ketjua lukematta, ei tullut kaikki oleellinen info. Jos A laittaa asuntonsa vuokralle, A saa asunnostaan vuokratuloja, jolloin A:n kuukausitulot ovat suuremmat kuin tuossa kerrot.

Itse laskisin siis kummankin todelliset kk-tulot, ja jakaisin asumismenot nettotulojen suhteessa. Lainan lyhennys ei ole asumismeno, vaan säästämistä.

[/quote]

Viitsisitkö miinustaja myös perustella, miksei tämä kelvannut? Ehdottamani systeemi on käytössä omassa avoliitossani, jossa toinen osapuoli on todella paljon suurituloisempi kuin toinen, kummallakin on sijoitusasunto ja lisäksi toinen lyhentää lainaa omistamastaan asunnosta, jossa yhdessä asumme.

Jopa noinkin monimutkainen hässäkkä saadaan rahoitettua oikeudenmukaisesti siten, että kummaltakin lasketaan yhteen kaikki nettotulot (sekä ansio- että pääomatulot) ja yhteiset menot maksetaan noiden tulojen suhteessa. Esim. jos A:n tulot ovat 10-kertaiset B:n tuloihin nähden, hän maksaa yhteisiä menoja 10 kertaa suuremmalla summalla. Näin yhteisistä hankinnoista voidaan keskustella yhdessä ja päättää, mitä hankitaan ja jätetään hankkimatta, koska hankinta rokottaa kumpaakin osapuolta täsmälleen yhtä paljon (suhteessa hänen tuloihinsa), joten kummallakin on yhtä suuri kannustin tehdä hankinta tai säästää sen tekemättä jättämisellä säästyvät rahat. Mikään muu tapa ei tuottaisi yhtä tasapainoisia olosuhteita tehdä valintoja.

Se, että jompi kumpi tai molemmat olisivat velvollisia luovuttamaan toiselle puolet jostakin tulonlähteestä saaduista tuloista, esimerkiksi jos tulonlähde sattuu olemaan sijoitusasunto, olisi aivan absurdia, jos kuitenkaan kaikkia tuloja ei jaeta tällä tavalla puoliksi. Samoin se, että toinen olisi velvollinen maksamaan toiselle vuokraa parin yhteisestä kodista - paitsi silloin, jos ko. osapuoli nimenomaan haluaa asua vuokralla ja toinen puolestaan nimenomaan haluaa asua omistusasunnossa, jolloin järjestely olisi ok (mutta tällainen tilanne on varmaankin käytännössä harvinainen).

Jos vain toisella on sijoitusasunto ja pari asuu toisen omistamassa asunnossa, tilanne tasapainottuu oikeudenmukaisesti ihan jo sillä, että sijoitusasunnosta saatava tulo otetaan huomioon sen omistajan tuloja laskettaessa, ja yhteiset menot sitten jaetaan nettotulojen suhteessa. Tällöin "tuloja menettävä" osapuoli (jonka asunnossa pari asuu) maksaa yhteisistä menoistakin pienemmän osuuden. Toki toinen voisi maksaa hänelle puolet asunnon markkinavuokrasta, jolloin hänen tulonsa olisivat suuremmat, mutta silloin hän joutuisi myös maksamaan suuremman osan yhteisistä menoista. Tämä on turhaa asioiden monimutkaistamista kun samaan tulokseen pääsee helpommallakin.

[/quote]

Jos minä tienaisin 10 kertaa enemmän kuin puolisoni, voisi ihan hyvällä mielellä maksaa koko elämisen. Veisin rakkaani myös matkoille. Omilla pikkutuloillaan voisi vaikka ostella kenkiä tai moottrisahoja. Elintason pitäisi ola molemmille sama. En alkaisi laskukoneeksi.

Enkä toisin päin sietäisi pihiä kumppania. Jos minulle tulee 1000€ ja kumppanille 10 000€, olisi melko absurdin pihi kumppani, joka minulta perisi 10 % menoista... Näitähän näkee kyllä. Jopa kodinhoidon tuella elelevä saa maksaa suuripalkkaiselle isojakin osuuksia

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 10:19"]

Jos mies laittaisi oman autonsa vuokralle ja kulkisi matkansa minun kyydissäni, se olisi OK.

Jos molemmilla olisi oma puutarha, joita mies hoitaisi ja joiden hoitokulut mies maksaisi, niin olisi ihan OK, että hän myisi oman satonsa, vaikka söisi minun puutarhani satoa.

Erillinen sijoitusasunto on asunto, jossa voisin asua, mutta en asu. Miksi se poikkeaa ap:n tilanteesta? Asunto-osakeyhtiöissä ei myydä erikseen asuntoja omaan asumiseen ja sijoittamiseen.

[/quote]

Hmm, minusta nuo tilanteet eivät mitenkään olisi ok. Mieshän käyttäisi sinua täysin hyväksi, eli asuisi, kulkisi ja söisi siivelläsi ja tienaisi omilla asunnolla/autolla/puutarhalla sievoisen summan. Ilmeisesti joitakuita ei vaan sitten haittaa moinen hyväksikäyttö. Minua kyllä haittaisi, enkä haluaisi edes elää ihmisen kanssa joka tuollaista haluaisi kustannuksellani harrastaa. Joka tuollaiseen kykenisi hyvällä omallatunnolla olisi jollain lailla häiriintynyt persoona. En voi kuvitella että itse ilkeäisin koskaan moiseen siipeilyyn, enkä siksi sietäisi sitä muiltakaan.

Asunnon suhteen tilanteenne sitten on sama kuin ap:lla, ja minusta on epäreilua että asut miehen asunnossa (jos siis teilläkin on noin) lähes ilmaiseksi, kun voisitte asua sinunkin asunnossasi. Olisiko sinulle ok että muuttaisitte siihen sinun asuntoosi ja mies asuisi siinä pelkän käyttökustannuspuolikkaan hinnalla, ja laittaisi oman asuntonsa vuokralle ja pitäisi rahat? 

En vaan ymmärrä miten ihmiset voisivat pitää noin epäreilua tilannetta ihan hyväksyttävänä. Ei ihmekään että tulee niin paljon katkeria eroja, kun ihmiset suostuvat täysin tallottavaksi. Ja vaikka tilanne olisikin yhdessä sovittu, niin kuten sanottu, kyllä se hyväksikäyttäjältä vaatii melkoista luonnevikaa silmiä räpäyttämättä elää toisen siivellä ja jemmata oma omaisuutensa vain itselleen.

Kumpikn huolehtii oman omaisuutensa kuluista. Jaettavat menot on ne päivittäiset kulut. Samassa yhteydessä on syytä miettiä kuka perii jos toinen kuolee. Avopuolisot eivät peri. Avioliitossa henkilöt perivät toisensa jos ei ole lapsia eli rintaperillisiä. Miten asiat sitten järjestyy jos/kun toinen kuolee? Kukaan ei elä ikuisesti.