Lue keskustelun säännöt.
Mieheni tunnusti ettei ole koskaan rakastanut minua
08.04.2015 |
Meillä on ollut viimeaikoina aika vaikeaa ja viikonloppuna saatiin kunnon riita aikaiseksi. Minä sitten jossain vaiheessa rauhoitin tilanteen ja pyysin, että keskustellaan nyt kunnolla asioita selviksi. Kerroin, että minusta tuntuu että mies on etääntynyt minusta kokoajan enemmän. Hän sitten tunnusti, että on tehnyt sen tarkoituksella koska haluaa erota. Hän sanoi että suhde ei ole koskaan ollut oikein häntä tyydyttävä. Mies kyllä välittää minusta omalla tavallaan, mutta ei koskaan rakastunut minuun. Minä olin hänelle ensimmäinen kunnon suhde ja hän ei koskaan osannut päästää minusta irti vaikka olisi pitänyt.
En ole koskaan tuntenut mitään näin kamalaa. Olen pari päivää yrittänyt tsempata itseäni että jaksaisin, mutta saikkuahan minun piti hakea. Nyt sitten avaudun tänne, koska tuntuu että hajoan. Itsetunto on murskana, itsekunnioitus poissa... Tuntuu että elämältä katosi pohja kokonaan, enkä tiedä enää miten jatkaa. Ei minulla ole enää mitään.
Kiitos
Kommentit (48)
Äijällä oli kumminkin joku selkäranka, kun sai kakistettua totuuden ulos. Kunnioitti sinua sen verran, että oli rehellinen. Jos ei rakasta, niin ei rakasta. Vähän vaikea syyttää ketään siitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, ap. Mutta ajattele positiivisesti: voit löytää jotain parempaa. Ihmiset eivät yleensä alkujärkytyksen jälkeen jää suremaan päättyneitä suhteitaan ja se johtuu vain siitä, että he yleensä löytävät jotain sellaista mitä eivät aiemmin tajunneet kaivata. Jos nyt ajattelet ihan todennäköisyyslaskennan pohjalta, niin olet ollut markkinoilla n. 10 vuotta ja sinulla n. 20 vuotta tehokasta peliaikaa jäljellä joten on todennäköisempää, että löydät elämäsi miehen sen 20 vuoden aikana kuin sen 10 vuoden aikana. Harmi tietysti jos aioit hankkia lapsia. Silloin sinulle tulee hieman kiire ja miehesi oli itsekäs sika roikkuessaan suhteessa joka ei tule kestämään.
Eli nyt vaan reippaasti ulos tsiigailemaan uusia valloituksia.
Mies sanoi minulle vastaavaa, syynä pitkäaikainen masennus. Lääkityksen vaihdolla tunteetkin palasivat.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:01"]
Miten pitkä suhde takana? Mies21
[/quote]
Vuosia on takana jo neljä. Se tässä onkin kamalaa, kun kuitenkin suht pitkä taival takana. :( Ap
[/quote]
Vaan neljä vuotta, joten nyt rintarottingille ja otsa ylhäällä kohti uusia pettymyksiä. Voimia sulle nyt tähän hetkeen. Elämä on nyt taas sulle avoin ja uusi seikkailu.
Kumpi on pahempi? Mies myöntää ettei rakasta enää tai leikkii rakastavaa mut juoksentelee pitkin kyliä pikkuhoususta toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hm.. Tosi kovaahan teillä menee. Onko tuona "yhdessaoloaikana" ikina tullut tuo asia mieleen, siis vaha aiemmin. Sarahtaa vahan provoltakin ja leimaamisjutuilta mut voihan se olla noonkin.
Onko sitten hankkinu thaikkulin? Ihan vAralle, hankkiihan monet taalla naisista miehenkin varalle.
on ihan tavallista taalla saitilla.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:01"]
Hitto soikoon mikä sika.
[/quote]Niinpä! Toivottavasti ei ole ainakaan julkisella sektorilla töissä. Vaikka ap:n tilanne onkin tosi ikävä, en halua maksaa terveen ihmisen sairausloman palkkaa omista veroistani.
Ap, tsemppiä ja voimahali, vaikken sua tunnekaan! Mulle aikanaan mies sanoi vajaan 10 vuoden ja kahden yhteisen lapsen jälkeen, ettei ole koskaan ollut aidosti onnellinen kanssani, tuntui että kaikelta putoaa pohja pois, ahdisti niin paljon että oksensin ja kierin lattialla ja luulin kuolevani. Pitkään oli ollut hankalaa ja kylmää suhteessamme ja tuon kuoliniskun jälkeen luulin aidosti sekoavani. Saikulle hakeuduin minäkin ja parin viikon jälkeen jo helpotti kun sai rauhassa työstää asiaa. Jotenkin mä selvisin. Loppupeleissä enemmän sattui se harhaan johdattelu joka oli jatkunut vuosia. Ero oli lopulta sitten se vapautus. Itsetuntoa joutui kyllä pitkän aikaa rakentamaan.
Tosta tapahtuneesta on jo vuosia, sen jälkeen opiskelin itselleni mieluisan ammatin, elin rankkaa mutta antoisaa yh-elämää jokusen vuoden, tapasin ihmisen joka kosi ja vei vihille ja antoi mulle vielä lapsenkin. Siitä ekasta vakavasta suhteesta en ole enää katkera vaan nykyisin jo jopa kiitollinen, koettu opetti mulle todella paljon rakkaudesta, mutta ennen kaikkea itsestäni ja arvostuksesta jota jokainen meistä parisuhteessa tarvitsee ja ansaitsee. Selviät kyllä, voimia!!