Mieheni tunnusti ettei ole koskaan rakastanut minua
Meillä on ollut viimeaikoina aika vaikeaa ja viikonloppuna saatiin kunnon riita aikaiseksi. Minä sitten jossain vaiheessa rauhoitin tilanteen ja pyysin, että keskustellaan nyt kunnolla asioita selviksi. Kerroin, että minusta tuntuu että mies on etääntynyt minusta kokoajan enemmän. Hän sitten tunnusti, että on tehnyt sen tarkoituksella koska haluaa erota. Hän sanoi että suhde ei ole koskaan ollut oikein häntä tyydyttävä. Mies kyllä välittää minusta omalla tavallaan, mutta ei koskaan rakastunut minuun. Minä olin hänelle ensimmäinen kunnon suhde ja hän ei koskaan osannut päästää minusta irti vaikka olisi pitänyt.
En ole koskaan tuntenut mitään näin kamalaa. Olen pari päivää yrittänyt tsempata itseäni että jaksaisin, mutta saikkuahan minun piti hakea. Nyt sitten avaudun tänne, koska tuntuu että hajoan. Itsetunto on murskana, itsekunnioitus poissa... Tuntuu että elämältä katosi pohja kokonaan, enkä tiedä enää miten jatkaa. Ei minulla ole enää mitään.
Kiitos
Kommentit (48)
Rakkaus ei ole pelkkä tunne. Se on kyky, taito, osaamista. Mieheltäsi puuttuu sitä. Hyvä, että pääset hänestä.
Itsetuntoa ja elämän perustaa/tarkoitusta ei tulisi ikinä rakentaa toisen ihmisen varaan. Elämä tulisi jakaa, ei rakentaa jonkin varaan. Mieluiten sen jakaa jonkun kanssa, jolla on terve itsetunto, itsekunnioitus ja samanlainen elämänperusta kuin itsellä.
4 vuotta on lyhyt aika. Mietippä jos olisitte alkaneet seurustelemaan teini- iässä ja nyt olisitte vaikka 30 vuotiaita, lasten tekoa aloittava pari. Silloin vituttaisi paljon enemmän! Nyt sinulla on vielä suhteellisen helppoa löytää uusi kumppani.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:18"]Kokemusta on samasta asiasta. Jouduin myöntämään itselleni ja miehelle, etten rakasta häntä. Olisi pitänyt tajuta päästää irti aiemmin. Nuoruus ja kokemattomuus syynä, ei mielestäni sikamaisuus tai tahallinen tarkoitus loukata toista. Vaikka loukkaahan se. Kyllä sinä selviät, usko pois. Parempi erota nyt kuin vielä useamman vuoden kuluttua. [/quote] Samoin kävi täällä. N25
[/quote]
Sama täällä. N32
Neljä vuotta. Hohhoijaa. Mulla on takana 15 enkä ole koskaan rakastanut intohimoisesti miestäni. Roikun tässä vaan kiintymyksen takia ja harrastan kiihkeitä sivusuhteita aina, kun sopiva tapaus sattuu kohdalle. Luonnevikainen kun olen.
Valehteliko mies suhteen aikana kuitenkin rakastavansa sinua? Kamalaa... Mielestäni ero ei ole pahin vaan se, että sinulle rakas ihminen on voinut kusettaa päin naamaan monta vuotta. En osasi edes kuvitella...
No jopas on hienotunteinen mies...
Minäkin erosin edellisestä suhteesta neljän vuoden jälkeen. Ei edennyt mihinkään eikä tunteita vaan enää ollut. Oli mielestäni paras ratkaisu kaikkien kannalta, ja toisen ajan tuhlausta. Siitä nyt 10 vuotta, itse olen ollut 8 vuotta onnellisessa ja intohimoisessa avioliitossa ja exäni myös onnellisesti naimisissa ja kolmen lapsen isä. Joskus se ensimmäinen suhde ei olekaan se oikea, ota se oppina ja siirry viisaampana eteenpäin.
Yep. Sattuu pitkään. Eipä kiinnosta vähään aikaan suhteet, ei lyhyet eikä pitkät. Ei onneeksi mitään "saavutettuna" vielä. Vie se pohjan kaikelta. Siksi nykysuhteet onkin helppo lopettaa käsittelemättä, kun ei asioita jaeta, ei rakenneta yhteistä tulevaisuutta niin helpolla.
Jättäjä löysi kyllä uuden heti, oli jo varalla. Mut kun selviäisi omasta jatkuvasti pahevasta olosta.
Ehkä se kun ihastuu johonkin toiseen kovemmin niin luulee tai tietää vanhojen tunteiden olleen jotain muuta.
T:M30+
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:25"]Neljä vuotta. Hohhoijaa. Mulla on takana 15 enkä ole koskaan rakastanut intohimoisesti miestäni. Roikun tässä vaan kiintymyksen takia ja harrastan kiihkeitä sivusuhteita aina, kun sopiva tapaus sattuu kohdalle. Luonnevikainen kun olen.
[/quote]
Hohhoijaa?
Olisiko miehesikin sitä mieltä, että "hohhoijaa"?
Samat ajatukset täälläkin. Mies 30v
Määritelkää rakkaus? Onko se jokin epämääräinen tunne vai tekoja vai ihastumista toisen ulkonäköön?
Kuulostaa kurjalta kuitenkin, jos itse koet rakastavasi. Meillä on sentään selvät sävelet, kun kumpikaan suhteessani ei ole päivääkään rakastanut. Tai siis riippuu siitä, mitä se tarkoittaa.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:48"]
Rakkaus ei ole pelkkä tunne. Se on kyky, taito, osaamista. Mieheltäsi puuttuu sitä. Hyvä, että pääset hänestä.
[/quote]
Samaa mieltä. Olin samassa tilanteessa vuosi sitten ja nyt alkaa helpottamaan. Mies totesi, ettei rakasta minua eikä ehkä ikinä pysty rakastamaan, mutta niin oli kk:n päästä uusi nainen kainalossa (tuskin rakastaa tätäkään, 1kk on aika lyhyt aika parantaa monen vuoden haavat, varsinkin, kun oli vielä ex-vaimossaan kiinni). Vituttaa itseni ja tämän uuden puolseta, että ihmisten pitää yleensäkään olla parisuhteessa, jos se on vain ajankulua ja sitä, ettei voi olla yksin.
Tsemppiä. Ansaitset jonkun, joka rakastaa sinua!
Mulla samanlainen suhde takana. Mies ei myöhntänyt koskaan noin suoraan mutta minä TIEDÄN ettei hän rakastanut koskaan. Samalla tavalla myös aloitti etääntymisprosessin. Oltii melkein 3v yhdessä. Mies oli tosi munaton ja vätys muillakin elämän osa-alueilla mutta rakastuneena en sitä tajunnut. Nyt tajuan ja entiseen en todellakaan halua palata mutta yhä se kolaus itsetuntoon vaan sattuu ja sattuu. Ihan hirveää miten jotkut voi hyväksikäyttää noin. Ne ei edes myönnä olleensa aivan kusipäisen itsekkäitä.
Miehesi valehtelee. Tietenkin on rakastanut. Saattaa myöhemmin vielä huomata rakastavansa yhä. Yritä sinä nyt rauhoittua. Jotkut ihmiset sanovat kriiseissä juuri tuollaisia juttuja, kun eivät oikeastikaan kykene silloin tuntemaan mitään positiivista. On kuitenkin häneltä täysin älytöntä kieltää menneisyyttä.
Minähän olen siis 28v ja tämän miehen kanssa kuvittelin hankkivani lapsia. Mistään teinisuhteesta ei koskaan ollut kysymys. Olisikin koska silloin tämä kaikki olisi helpompi hyväksyä. Miehellä takana myös aiempia suhteita. Ap
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 15:39"]
Määritelkää rakkaus? Onko se jokin epämääräinen tunne vai tekoja vai ihastumista toisen ulkonäköön? Kuulostaa kurjalta kuitenkin, jos itse koet rakastavasi. Meillä on sentään selvät sävelet, kun kumpikaan suhteessani ei ole päivääkään rakastanut. Tai siis riippuu siitä, mitä se tarkoittaa.
[/quote]
Rakkaus monella tuntuu siltä kuin oma suhde olisi hyvinkin ainutlaatuinen : "kukaan muu pari ei voi tuntea näin syvästi toisiaan kohtaan". Toki useat sen tiedostaa, ettei näin ole. Mutta rakastumisen tunne on niin voimakas ettei sitä voi olla huomaamatta. Se vaikuttaa mielialaan jatkuvasti positiivisesti (=elämän vaikeudet tuntuvat helpolta), toisen kanssa haluaa olla jatkuvasti, haluaa sanoa ääneen kumppanille ja joissain tapauksissa koko maailmalle kuinka rakastunut ja onnellinen on toisen kanssa. Toinen ihminen tuntuu TÄYDELLISELTÄ. Tälläinen rakkaus kestää max noin 2 vuotta jonka jälkeen rakkaus muuttuu realistiseksi ja syvemmäksi. Mutta yleensä kun puhutaan rakkaudesta niin puhutaan juuri tuosta "hullusta" rakkaudesta.
Ja te ette ehkä ole rakastuneet koskaan toisiinne, mutta eihän sillä mitään väliä ole jos homma toimii!
Sait mitä toivoitkin. Keskustelitte asiat oikein kunnolla selviksi.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 16:05"]
Minähän olen siis 28v ja tämän miehen kanssa kuvittelin hankkivani lapsia. Mistään teinisuhteesta ei koskaan ollut kysymys. Olisikin koska silloin tämä kaikki olisi helpompi hyväksyä. Miehellä takana myös aiempia suhteita. Ap
[/quote]
Suhteilla tarkoitan siis säätöjä. Minä olin ensimmäinen jonka kanssa lähti parisuhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 14:18"]Kokemusta on samasta asiasta. Jouduin myöntämään itselleni ja miehelle, etten rakasta häntä. Olisi pitänyt tajuta päästää irti aiemmin. Nuoruus ja kokemattomuus syynä, ei mielestäni sikamaisuus tai tahallinen tarkoitus loukata toista. Vaikka loukkaahan se.
Kyllä sinä selviät, usko pois. Parempi erota nyt kuin vielä useamman vuoden kuluttua.
[/quote]
Samoin kävi täällä. N25