Onko väärin rakastaa omaa naimisissa olevaa exää?

Mutta siis teidän mielestä kannattaisi mennä naimisiin jonkun toisen hyvän tyypin kanssa ja perustaa perhe?

"Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan, liian usein huomaat ei se totta ollutkaan." Näin riimitteli Gösta Sundqvist ja oli oikeassa. Mitä sinä oikein kaipaat? Miestä/naista joka ei rakastanut sinua kuten sinä häntä vaan lähti ja nai toisen. Mitä kaipaamista siinä on?

On se aika väärin itseä kohtaan että roikkuu jossakin jo vuosia sitten loppuneessa. Tietenkin voi rakastaa muistoa, mutta mitä tekemistä muistolla on nyky-exän kanssa? Vähän niinkuin olisi "rakastunut" johonkin julkkikseen, jota ei tunne. Kannattaa mennä eteenpäin: pohtia mikä suhteessa meni pieleen, miten siinä itse toimi, surra menneet pois ja antaa uusille asioille mahdollisuus. 

Se on väärin myös, jos pyrkii sotkemaan exän elämää suhteen loppumisen jälkeen ja kutsuu sitä rakkaudeksi. 

Kun tehdäänkin yhtäkkiä aikahyppy vuosia eteenpäin.
Molemmilla onnelliset perheet. Ja todetaan että edelleen rakastetaankin toisiamme. Ollaan koko ajan rakastettu. Mutta lapsien vuoksi ja toistemme uusien puolisoiden kunnioituksen vuoksi jatkamme kuin ennenkin, mutta sisällä repivä ikävä.

Mikä on oikein ja mikä on väärin?
Voiko pettää enempää kuin pettäessään itseään?
Haluaisitko että omat vanhempasi olisivat pysyneet yhdessä sinun vuoksesi, vaikka olisivat syvästi rakastuneita johonkin muuhun kuin toiseen vanhemmistasi?
Haluaisitko elää puolison kanssa joka rakastaa jotakuta toista?
Ja kun itse et haluaisi satuttaa ketään.

Minä ainakin voin sanoa rakastavani ex-miestäni, vaikka ollaan erottu jo kolme vuotta sitten ja hänellä on uusi puoliso ja lapsi. Minulla ei ole uutta miestä, enkä oikein usko että tuleekaan. Exäni tietää kyllä että rakastan häntä edelleen. Minua ei haittaa rakkauteni, minkä sille voi. En voi sitä tahdonvoimalla lopettaakaan, enkä edes halua. Jos joskus rakastun johonkin toiseen, niin hyvä niin, mutta voin hyvin elää näinkin vaikka loppuikäni. Olen ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

Luulen että teet viisaasti 11, ollessasi nyt yksin. Mutta aiotko jäädä yksin ja ilman perhettä jos todella käy niin ettei rakkaus lopu? Vai hyväksytkö vain sen että rakastat toista ja perustat silti perheen toisaalla? Lapsetkin tuovat niin paljon rakkautta elämään.

Siis tunnetasolla haikailet vai onko teillä suhde exän kanssa?

Ensimmäinen: ei toki ole väärin. Mitäpä sitä tunteilleen mahtaa. Älä kuitenkaan ruoki tunnetta yhtään, kiusaat vain itseäsi.

Toinen: on väärin, koska noin elämäsi menee hukkaan. Ja tuollainen mies ei rakkauttasi ansaitse, mokomakin kukko.

Oli niin tai näin, toivon, että pääset elämässäsi eteenpäin ja löydät uuden ihanan miehen, jota rakastaa.

Peukuttajilta kaipaisi sanoja.

13, lukisitko ysin ja kympin "aikahypyn" tähän hetkeen.
Suhdetta ei ole, ei minkääntasoista fyysistä pettämistä, koska rakastamme toisiamme niin paljon. Emme halua vaikeuttaa toistemme elämää ja rikkoa "onnellisia" perheitämme, mieluummin kärsimme. Mutta ei tämä tunnu oikealta näinkään.

Ap, laita viestiesi loppuun, että olet ap. En tajua tästä ketjusta mitään. Onko tässä ap:nkin kirjoituksia mukana?

Totta. 3,5,6,9,10,12,14,15 on ap

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 10:55"]Mutta siis teidän mielestä kannattaisi mennä naimisiin jonkun toisen hyvän tyypin kanssa ja perustaa perhe?
[/quote]

No ei sitä niin vaan mennä naimisiin ja perusteta perhettä
Ala vaikka tapailla miehiä ensin

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 11:02"]Kun tehdäänkin yhtäkkiä aikahyppy vuosia eteenpäin.
Molemmilla onnelliset perheet. Ja todetaan että edelleen rakastetaankin toisiamme. Ollaan koko ajan rakastettu. Mutta lapsien vuoksi ja toistemme uusien puolisoiden kunnioituksen vuoksi jatkamme kuin ennenkin, mutta sisällä repivä ikävä.
[/quote]

Tämä ja seuraava viestisi molemmat typerää romantisointia. Näillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Olet lukenut liikaa kioskikirjallisuutta. Kuulostaa sairaalta

Melkoista yksinpuhelua siis, enkä odota että kukaan tähän tilanteeseen osaisi varsinaista oikeata vastausta antaakaan. Mutta kuulisin mielelläni mitä mieltä olette tilanteesta, kun en voi tästä kenellekään puhua.
Ap

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 11:43"][quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 11:02"]Kun tehdäänkin yhtäkkiä aikahyppy vuosia eteenpäin.
Molemmilla onnelliset perheet. Ja todetaan että edelleen rakastetaankin toisiamme. Ollaan koko ajan rakastettu. Mutta lapsien vuoksi ja toistemme uusien puolisoiden kunnioituksen vuoksi jatkamme kuin ennenkin, mutta sisällä repivä ikävä.
[/quote]

Tämä ja seuraava viestisi molemmat typerää romantisointia. Näillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Olet lukenut liikaa kioskikirjallisuutta. Kuulostaa sairaalta
[/quote]

Lisään vielä. Ex miehesi ei rakasta sinua.
Se on kuvitelmaa

Kioskikirjallisuutta

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 10:55"]

Mutta siis teidän mielestä kannattaisi mennä naimisiin jonkun toisen hyvän tyypin kanssa ja perustaa perhe?

[/quote]

Ei naimisiin pidä mennä minkään "kannattavuuden" takia. Jos joskus rakastut johonkin ihmiseen niin, että haluat perustaa tämän kanssa perheen, ja tämä vastapuoli rakastaa sinua yhtä paljon, sitten on hyvä ajatus mennä naimisiin.

Tämä on totta.
Ap

Rakastaminen ei mielestäni ole väärin. Rakkautta on ihmisessä enemmän kuin vain yhdelle ihmiselle kerrallaan. Rakastumista ja ihastumistakin toisinaan. Mutta itseäsi vain kiusaat niin kauan kuin rakkautesi ex-puolisoa kohtaan on repivää kaipausta, mustasukkaisuutta tämän uudesta elämästä tai oman elämän jarruttelemista siltä varalta että palaisitte yhteen tai uusien omien ihastusten vertailemista häneen.

Sitten kun pääset näistä tunteista yli, olet todella päässyt yli erostanne. Mutta sen jälkeen voi yhä olla jäljellä paljon rakkautta, kiintymystä ja lämpimiä muistoja yhteisestä menneisyydestä. Vaan siinä vaiheessa pystyt nauttimaan omasta elämästäsi tässä ja nyt, haikailematta menneisiin.

Kokemusta on.