Onko väärin rakastaa omaa naimisissa olevaa exää?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 11:45"]

Melkoista yksinpuhelua siis, enkä odota että kukaan tähän tilanteeseen osaisi varsinaista oikeata vastausta antaakaan. Mutta kuulisin mielelläni mitä mieltä olette tilanteesta, kun en voi tästä kenellekään puhua. Ap

[/quote]siis mitä tukea olet sitten vailla?!Ihan kuin kerjäisit meidän sanovan että mene ja sotke exäsi elämä ja hae hänet takas itsellesi kun kerran niin paljon rakastat?En voi muuta sanoa sinulle kuin että jatka hyvä ihminen nyt eteenpäin elämässäsi,koska kuullostaa siltä että ihan roikkumalla roikut tuossa rakkaudessasi.Jos ei muu auta niin et ole exän kanssa missään tekemisissä ja takaan että menee max vuosi niin etpä rakasta enää mikäli olet vain elänyt elämääsi!Ei noin tyhmä saa olla!

Kiitos 25, harmittaa kun kirjoitin tämän niin sekavasti, ilman allekirjoituksia. On oleellista lukea viestit 1. Ja 9.
Ensimmäinen viesti on tilanne monen monen vuoden takaa. 9. tämä hetki. Ja tämä ei ole kioskikirjallisuutta, ihan totta on.
Ap

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 10:40"]

Voiko rakastaminen olla koskaan väärin ja miksi pitäisi lakata rakastamasta jos ei itse ole edes halunnut lopettaa suhdetta? Ja nyt monen vuoden jälkeen kun ex on naimisissa, pitäisikö tässä tilanteessa jäädä itse yksin vai jatkaa vaan eteenpäin menemällä naimisiin jonkun muun hyvän tyypin kanssa, vaikka tietää ettei koskaan tule rakastamaan ketään toista.

[/quote]Ei varmasti tulekaan tuolla menolla rakastamaan ketään toista eikä tekemään kyllä mitään muutakaan jossei vuosien varrella ole muuta tehnyt kuin istunut kannon nokalla itkemässä exän,perään?!

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 11:42"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 10:55"]Mutta siis teidän mielestä kannattaisi mennä naimisiin jonkun toisen hyvän tyypin kanssa ja perustaa perhe? [/quote] No ei sitä niin vaan mennä naimisiin ja perusteta perhettä Ala vaikka tapailla miehiä ensin

[/quote]Eikö ton nysverön kannattais ylipäätään alkaa elämään ensin ennenkuin mitään miehiä kehiin?

Mä rakastin monta vuotta exääni. En vain osannut irroittaa. Elin kahdestaan lapsemme kanssa ja haikailin hänen peräänsä. Hän vaihtoi naisia useammin kuin sukkia, ja aina hänen uusi suhteensa satutti, ja aina kun erosi olin onnellinen ja ajattelin että nyt palaamme yhteen. Kunnes annoin eräälle kiltille miehelle mahdollisuudeen, aloimme seurustelemaan, muutimme yhteen, ja saimme lapsen. Lapsemme synnyttyä viimeisetkin tunteet exää kohtaan oli kadonnut, ja rakastan nykyistäni aivan älyttömästi. Exän touhut lähinnä säälittää, ja olen onnellinen etten enää uudelleen joutunut hänen uhrikseen. Pelasta itsesi ja päästä irti. Uuden kanssa se on aluksi vähän tahmeaa kaikki, koska ajatukset ovat vain exässä. Mutta pikkuhiljaa muistot exästä häviää ja uusi tuo sulle uusia muistoja.

Onko avioliitto = tukehduta tunteesi?

Onko sun onnellisuus jostain tietystä miehestä kiinni? Elä sitä omaa elämääsi, keskity omiin juttuihisi ja kappas pian huomaat tutustuvasi ihmisiin, jotka saavat sinut viimeistään unohtamaan jonkun toista naista rakastavan miekkosen.

Ei sekään ole väärin, jos et halua mennä naimisiin, mutta siinäkin tapauksessa kannattaa keskittyä elämänsä elämiseen ja sinut onnelliseksi tekevien asioiden tekemiseen, eikä haikailla jonkun muiston perään.

Ryhdistäydy, nainen.

Niin ja ehkä toivonkin että joku sanoisi että tunteemme toisiamme kohtaan ovat oikein, ettei niissä ei ole mitään väärää. Että maailma muuttuisi ja rakkaus "vapautuisi". Hippiaate rulettaa ;)
Ap

Ei hän mikään sinun omasi ole, jos on naimisissakin toisen kanssa.

Rakastaa saa, mutta ei saa rikkoa toisen suhdetta eikä ryhtyä mihinkään varatun kanssa. Suoraan sanoen lapsellisen romanttinen käsitys sinulla kyllä on rakkaudesta. Helppohan se etäältä on "rakastaa", kun voi käytännössä kuvotella kaiken ihanan kohteeseen. Rakkaus ei ole ensisijaisesti tunne. Se on tahtomista ja taitoa. 

Ja kun tietäisitte kuinka paljon näinä vuosina olen elänyt. Se 1. Viestin tyttö todella juoksi ja eli, mutta "kioskikirjallisuusmainen" :D sydän eli ihan omaa elämäänsä. Elämä on joskus vaan tälläistä.
Ap (isoäiti jo)

Olet todella lapsellinen isoäiti.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 12:05"]

Mä rakastin monta vuotta exääni. En vain osannut irroittaa. Elin kahdestaan lapsemme kanssa ja haikailin hänen peräänsä. Hän vaihtoi naisia useammin kuin sukkia, ja aina hänen uusi suhteensa satutti, ja aina kun erosi olin onnellinen ja ajattelin että nyt palaamme yhteen. Kunnes annoin eräälle kiltille miehelle mahdollisuudeen, aloimme seurustelemaan, muutimme yhteen, ja saimme lapsen. Lapsemme synnyttyä viimeisetkin tunteet exää kohtaan oli kadonnut, ja rakastan nykyistäni aivan älyttömästi. Exän touhut lähinnä säälittää, ja olen onnellinen etten enää uudelleen joutunut hänen uhrikseen. Pelasta itsesi ja päästä irti. Uuden kanssa se on aluksi vähän tahmeaa kaikki, koska ajatukset ovat vain exässä. Mutta pikkuhiljaa muistot exästä häviää ja uusi tuo sulle uusia muistoja.

[/quote]Mulla on ollut ihan sama tilanne,roikuin vaan exässäni vielä vuosi eron jälkeen ja kuvitteli että hän edelleen rakastaa minua ja palaamme taatusti yhteen.Olin yhtäkuin kuollut,muuta päässä liikkunutkaan kuin entinen mieheni ja olin aina niin onnellinen kun kuulin ettei hänen naisjutuistaan tullutkaan mitään vakavaa.Sitten yhtenä juhannuksena tapahtui ihme,annoin koko entisen olla ja annoin myös mahdollisuuden uusille ihmisille ja miehelle.Kappas vaan nyt meillä on kaksi lasta ja kaikki mallillaan mitä normi-ihmisellä voi olla ja kun katson taaksepäin niin pikemminkin hävettää moinen exien perässä juokseminen,millä ei ole edes ollut tekemistä minkään rakkauden kanssa,ilmeisesti pelkäsin vaan jatkaa elämääni oikeesti yksin.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 12:18"]

Ei hän mikään sinun omasi ole, jos on naimisissakin toisen kanssa.

[/quote]Omaa exää,aika huvittava sana valinta.Tuo sinun "oma"exäsi taitaa olla aika monelle muullekin naiselle se "oma" exä :D

Miksei. Kyllä minäkin muistan ja tulen aina välittämään miehestä jonka kanssa olin 7 vuotta, elämäni suuri rakkaus. Nyt olen ollut jo yli 10 vuotta toisen miehen kanssa ja meillä on lapsia. Nykyistä miestäni rakastan arkisella tasolla ja lapsieni isänä. Mutta kyllä välillä sydäntä vihloo ajatella ex-miestäni. Kerran me täällä eletään tällä ruumiilla ja näillä muistoilla, kyllä niitä saa vaalia. Mutta, silti on hyvä elää tätä päivää eikä saa antaa menneisyyden vaikuttaa siihen miten kohtelet muita ihmisiä.

Mä luulen, että sä olet jäänyt kiinni johonkin mielikuvaan ta tunteeseen. Miski Sählyviesti olla sellaisen kanssa, joka ei halua olla sun kanssasi? Oletko jotenkin itsekiduttaja? Miksi et haluaisi olla sellaisen kanssa, joka haluaa olla sinun kanssasi? Se olisi henkisesti paljon helpompaa.

mun ajatus...sä jäät kiinni sellaiseen, jota et voi saada. Se on turvallista...eu tarvi pelätä mitään, kun on yksipuolisesti kiinni.

toisaalta, et uskalla päästää irti pakkoajatuksestasi exäsi kaikki-ihanuudesta. On helppo olla, kun ei tarvi kiintyä kehenkään.

uskalla tuntea tunteesi ja uskalla huomata ne hyvät ihmiset tässä elämässäsi.

se hyvä rakkaus on molemminpuolista. Sä et voi kai rakastaa kerään muuta, ennen kuin sä tajuat että sun exällä on oma hieno elämä oman kumppanin kanssa.

elä omaa elämääsi. Kohtaa ihmiset, joita siinä on. Nyt.

Oma exä oli kieltämättä hullusti ilmastu. Ja tämä isoäiti tuntee kyllä tosiaan olevansa jotain muuta sukupolvea kuin mihin on syntynyt. Ehkä sitä jota ei vielä edes ole...
Ap

Pikkuisen tyhmä sä olet. Ja hölisetkö näitä kaiken lisäksi tän exäs kanssa? Aivan törkeätä, jos niin teet.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 10:40"]

Voiko rakastaminen olla koskaan väärin ja miksi pitäisi lakata rakastamasta jos ei itse ole edes halunnut lopettaa suhdetta? Ja nyt monen vuoden jälkeen kun ex on naimisissa, pitäisikö tässä tilanteessa jäädä itse yksin vai jatkaa vaan eteenpäin menemällä naimisiin jonkun muun hyvän tyypin kanssa, vaikka tietää ettei koskaan tule rakastamaan ketään toista.

[/quote]

No ensinnäkin,ei ole väärin rakastaa,jos pitää asian omana tietonaan,eikä esimerkiksi yritä rikkoa exän uutta liittoa.Toisekseen,se menee ohi.Ystäväni tuossa muutama vuosi sitten oli vakuuttunut,että vaikka menisi naimisiin jonkun muun kanssa,rakastaisi ikuisesti exäänsä.On sen jälkeen ollut varmaan monia muita "elämää suurempia" rakkauksia.Voihan sitä tietysti jollain tavalla välittää toisesta ihmisestä loppuelämänsä,mutta ei se exän haikailu estä uutta rakkautta tulemasta elämään,kun sen aika on.Käsittele exäkaipuu rauhassa loppuun yksin.

Hankipa ap-huora viimeinkin ihan oma elämä!!!