Onko väärin rakastaa omaa naimisissa olevaa exää?

Tiedätkö ap, minä olen naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti. Mieheni on elämäni rakkaus ja minä hänen. Siitä huolimatta mun exäni 10 vuoden takaa ei ole päästänyt vieläkään irti vaan luulee, että me kuulumme yhteen. Se ei ole mitään kivaa ja romanttista vaan pelottavaa ja sairasta. Ajattelepa asiaa exäsi kannalta, jos häntä muka rakastat. Tuntuuko kivalta, kun joku ajat sitten ollut ja mennyt vieläkin haikailee perään? Ei tunnu. Kalmii olla jonkun pakkomielteen kohde.

Mietipä tätä.
Jos joku rakastaisi (naimisissa olevaa) sinua, haluaisitko tietää sen?
Jos joku rakastaisi miestäsi, haluaisitko että hän tietää sen?
Kumpi on mielestäsi väärin, vai ovatko molemmat oikein ja miksi?

Oikeastiko ap on jo mummoikäinen?Jotenkin sain vaikutelman teinistä,joka suree ensirakkauttaan,tai muuta yhtä kypsää.Itsekin 18-vuotiaana olin varma,että en ikinä lakkaisi rakastamasta ensimmäistä poikaystävääni,tuntui että kuolen sydänsuruun.Näin 28-vuotiaana hävettää/huvittaa silloinen tunnekuohuni.Jotenkin nyt vaikea uskoa,että oikeasti aikuinen ihminen kuvittelee elämän olevan jotain harlekiinihömppää.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 12:18"]Niin ja ehkä toivonkin että joku sanoisi että tunteemme toisiamme kohtaan ovat oikein, ettei niissä ei ole mitään väärää. Että maailma muuttuisi ja rakkaus "vapautuisi". Hippiaate rulettaa ;)
Ap
[/quote]

Mitään tuteita ei ole.
kulostat vaaralliselta, psykoottiselta

Mistä ap muuten tietää,että tuo "rakkaus" on ylipäätään molemminpuolista?Onko exä sanonut niin,vai onko kyse omasta päätelmästä?Kpska jos olisi,tuskin exä olisi ylipäätään jättänyt ja mennyt uusiin naimisiin. Minkä verran ap on tekemisissä exän kanssa? Aika tunnetusti kultaa muistot,helppohan se on jälkikäteen muistaa vain suhteen hyvät hetket ja rakastaa sitä muistojen ihmistä.Toisaalta,jos tunnetta ei ruoki,se kuolee ajan kanssa.Eli ei saa pitää yhteyttä "kiellettyyn rakkauteen".

Miksi rakkauden pitäisi antaa kuolla. Eikö se ole juuri sitä mihin maailman pitäisi pyrkiä?

Hippiaate rulettee,voi elämä.Hipit,silloin joskus 60-luvulla,harrasivat vapaata rakkautta eli naiskentelivat ympäriinsä.Ei perheiden rikkominen ja "exän rakastaminen salaa vuosikausia" ole mitään hippeilyä,se on jotain mikä edelleenkin kuulostaa kioskikirjallisuudelta.Ei roskaromaaneissa viihteenä ole vikaa,mutta tosielämään niistä ei kannata ottaa oppia.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:23"]

Miksi rakkauden pitäisi antaa kuolla. Eikö se ole juuri sitä mihin maailman pitäisi pyrkiä?

[/quote]

Todelliseen rakkauteen kyllä.Sellaiseen harhakuvitelmarakkauteen,kuin sinulla,ei pidä pyrkiä.Siitä ei ole iloa kenellekään.

Vaarallinen stalkkeri. Käy surku lähipiiriä. Taitaisi olla aika hakeutua (taas) hoitoon

Eihän se väärin ole jos rakastaa ei tosiaan. Mutta hankaloittaa elämää jos et saa vastakaikua, mutta jos saat niin siitä vaan..jos exälläsi on tunteita sinua kohtaan otatte uusinnan. Jos yhdessä päätätte vielä ottaa tilaisuuden niin tuskin hänen avioliittonsa mikään onnellinen onkaan. Ihmiset tekee virheitä ja joskus niitä oiotaankin rankimman kautta. Tsemppiä vaan.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 13:35"]

Eihän se väärin ole jos rakastaa ei tosiaan. Mutta hankaloittaa elämää jos et saa vastakaikua, mutta jos saat niin siitä vaan..jos exälläsi on tunteita sinua kohtaan otatte uusinnan. Jos yhdessä päätätte vielä ottaa tilaisuuden niin tuskin hänen avioliittonsa mikään onnellinen onkaan. Ihmiset tekee virheitä ja joskus niitä oiotaankin rankimman kautta. Tsemppiä vaan.

[/quote]

Tämä oli kyllä viisaasti sanottu :)

Kiitos 55. Tuli jo itsellekin valtavirran mukana vähän tärähtänyt olo. Vaikka itse tietää ettei tee mitään väärää ja että on psyykkisesti tasapainossa. Tunne on molemminpuolinen kuten kirjoitin (9.) mutta olemme piilottaneet sen, koska emme halua satuttaa ketään. Se on vain repivää, eikä tunnu oikealta, vaikka enemmistö täällä selkeästi sitä mieltä onkin ja tuomitsee koko tunteen, kun ei ole tekoja joita tuomita.
Ap

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 12:18"]

Niin ja ehkä toivonkin että joku sanoisi että tunteemme toisiamme kohtaan ovat oikein, ettei niissä ei ole mitään väärää. Että maailma muuttuisi ja rakkaus "vapautuisi". Hippiaate rulettaa ;) Ap

[/quote]Nyt menee jo aika kummalliseksi,oletko ihan täyspäinen?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 11:19"]

Minä ainakin voin sanoa rakastavani ex-miestäni, vaikka ollaan erottu jo kolme vuotta sitten ja hänellä on uusi puoliso ja lapsi. Minulla ei ole uutta miestä, enkä oikein usko että tuleekaan. Exäni tietää kyllä että rakastan häntä edelleen. Minua ei haittaa rakkauteni, minkä sille voi. En voi sitä tahdonvoimalla lopettaakaan, enkä edes halua. Jos joskus rakastun johonkin toiseen, niin hyvä niin, mutta voin hyvin elää näinkin vaikka loppuikäni. Olen ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni.

[/quote]

Tuo boldattu pisti silmääni. Mistä hän sen tietää?

Sinä saat tietysti rakastaa vaikka naapurin lipputankoa, sehän on tietysti sinun asiasi, jos se siis pysyy vain sinun asianasi. Sen sijaan, jos alat sitä rakkauttasi julistaa rakkautesi kohteelle ja varsinkin jos alat rakkauden kohdettasi stalkkaaman, tai muuten vaan häiriköimään, niin se ei olekaan enää ok juttu ollenkaan.

Omassa päässään jokainen saa rakastaa niin paljon kuin haluaa, mutta pitää äärimmäisen tarkoin harkita, että milloin ja kenelle rakastumisestaan avautuu, jos avautuu.

Pysykää vain suomalaisittain hiljaa tunteistanne. Sulaudutte kulttuuriin.

Let it go, let it gooo...

Jos sydän ei vain irrota vaikka järki yrittäisi?

No eihän se väärin ole, ehkä vähän typerää. 

Plus ei se taida enää olla sun oma? ;)

Niinhän se on, ettei sydäntä voi omistaa, ei edes nykyinen. Vapaitahan me ollaan kaikki huolimatta avioliitoista.