Hyvä kunto raskausaikana auttaa palautumaan synnytyksestä.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 09:44"]Kiitos tästä infosta! Piristää mieltä, lähdenpä heti lenkille!
T. ex-urheilija rv22 alkaen sairaalassa vuodelevossa, vessaan jaksan kävellä ilman suurempaa tuskaa. PS. Onneksi, oi onneksi mulla on tässä nämä 3 viikkoa vielä aikaa jumpata! [/quote] Sähän olitkin tän viewtin kojderyhmä. Sitäpaitsi entisenä urheilijana se kroppa ei niin rapakuntoon kerleä menemään vaikka raskauden aikana olisitkin vuodelevossa. Liikut taas kun pystyt. Minä ainakin tunnistan itseni ja kannatan ap:n viestiä. Minua olisi nuorena odottajana voinut potkia rankemminkin perseelle. Olin todella kipeä koko raskauden, mutta jälkeenpäin niin oli kyllä oma vika. Olin alusta asti niiiin raskaana ja kaikki krempat pelotti. Synnytys päättyi sektioon. Raskaus on fyysisesti raskasta synnytyksestä puhumattakaan. Ihan loogista on että kannattaa pitää itsensä niin kuosissa kun vaan mahdollista.

[/quote]

Komppaan täysin edellistä! Mielestäni neuvolassa voisi painottaa liikkumisen monipuolista vaikutusta (tietenkään kaikkeja äitejä syyllistämättä tai pahoittamatta kenenkään mieltä) äidin psyykkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Lisäksi jää vähemmän aikaa syödä herkkuja ;) Niin ainakin itselleni kävi. Odotusaika ja synnytys meni hyvin eikä ylimääräisiä kiloja ole tarvinnut katella -vauvakilot jäi sairaalaan ja jaksaa touhutakin eri tavalla kun on virtaa. Ja jos liikkuminen tekee aluksi tuskaa niin aloittaa pienillä annoksilla. Pääasia, ettei anna itsensä rapautua ja vaipua sängynpohjalle mässypussin kanssa. 

Tsemppiä kaikille :)

Olen aina ollut hoikka, notkea ja reipas. Liikunta ei ole minulle tärkeää, liikun vain tarpeen vaatiessa ( tapetoin, maalaan, ajan nurmikon, nikkaroin, siirtelen huonekaluja yms.)

Painoa kerääntyi  lähes 30kg, ponnistin lapsen toisella ponnistuksella ulos, palauduin nopeasti.

On kyllä varmaan ihan yleisessä tiedossa että liikunta on hyväksi elimistölle joten turha siitä paasata muutenkin usein itselleen liian ankaria raskaana oleville tai äideille.

Tunnen kyllä ihan sellaisenkin jonka synnytykset on olleet tosi vaikeita vaikka nainen on bodypumpin vetäjä ja työkseen teki tätä loppumetreille. Kunto on hänellä hyvä ja ruokavalio terveellinen.

Minä laihaläski  ja raskaana pelkkä läski pyöräytin lapsen minuuteissa, kilot karisi muutamassa kuukaudessa, mieli oli virkeä ja voin hyvin.

Lähtökohtaisesti kunnosta pitäisi aina huolehtia, mutta tuo palautumis asia ei ole ihan noin yksioikoinen.
Olin suurimman osan raskaudesta sairaslomalla. Fyysinen rasitus (siis myös ihan normaalit kotityöt) oli kielletty kipeiden supistusten ja veren vuodon takia ja oksensin viikolle 37 asti ja jouduin käymään useasti tiputuksessa. Eli siis makasin lähes koko raskaus ajan. Synnytys oli melko nopea mutta episiotomia haava oli todella pitkä ja syvä. Eli siis mielettömän kipeä.
Mutta vaikka raskausaikana kunto huononi merkittävästi, aloitin juoksulenkit kolme viikkoa synnytyksestä, kiloja ei jäänyt eikä mitään ylimääräistä vatsanahkaakaan. Lantionpohjan lihakset olivat jälkitarkastuksessa erittäin hyvät. Sain oikein kehuja :D Myös vatsalihakset palautuivat parissa viikossa oikealle paikalleen niin että sain luvan tehdä vatsalihasliikkeitä. Sitäkin neuvolassa ihmeteltiin.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 09:58"]

Niin varmasti ja synnytykseenkin se auttaa. Minä olen liikkunut aina ihan loppuun asti raskausaikana, pyöräillyt ja kävellyt. Samana päivänä kun supistukset alkoi niin kävin pyöräilemässä kaupungilla ja puistossa isomman lapsen kanssa. Nyt olen raskaana rv 16 ja aion kyllä liikkua ihan loppuun asti jos vaan mahdollista. 

[/quote]

Mutta tuskin se siihen synnytyksen kestoon vaikuttaa tuo kunto, mutta toki synnytys on fyysinen ponnistus jossa hyvä pohjakunto auttaa. Itselle tuli raskauskiloja 8 ja jälkitarkastuksessa painoin tasan saman minkä ennen raskautta. Maha ja kaikki palautui nopeaa ja iho kiinteä. Toisaalta oma äitini kun sai 37v kuopuksensa lihoi raskausaikana jotain 20-30kg, en muista tarkalleen ja synnytyksen jälkeen palautui tosi äkkiä entisiin mittoihin,eikä jäänyt mitään roikkuvaa mahaa tms. Ehkä se on siis myös geeneissäkin jonkin verran!

Pyrin nyt siihen, että raskauskiloja tulisi maksimissaan 10. Juuri kävin 8km pyöräilemässä ja pari kauppakassia takaisin tullessa ja kohta taas kun olen syönyt, lähden lasta vastaan koulusta, siinä tulee 3km lenkki. Toki lepopäiviäkin välillä! :)

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 09:41"]

Kyllä se pitkälti näin on. Sanoisin, että synnytystapa vaikuttaa myös. Oma kokemukseni on, että oppikirjasynnytyksestä palautuu nopeammin 38 vuotiaana, kuin epparista ja käynnistetystäimukuppisynnytyksestä 32 vuotiaana.

[/quote]

Aivan varmasti. Mä olin hyvässä kunnossa, mutta palautuminen oli aika hidasta ja liikunnan sai aloittaa vasta 3 kk synnytyksestä ja vatsoja sai tehdä vasta vuosi synnytyksestä. Käynnistetty, imukuppi, 3. asteen vauriot + 2 litran verenhukka 32-vuotiaana.

Joo totta. Tietenkin hyvä kunto auttaa palautumaa. Hyvä kunto auttaa myös jaksamaan raskauden aikana. Kannattaa AINA olla hyvä kunto niin jaksaa liikkua raskauden aikana, sitten on hyvä kunto ja helppo palautua synnytyksen jälkeen. 

Joo... ekassa raskaudessa pystyin liikkumaan, ei ollut oikeastaan muita vaivoja kuin selkävaivoja. Ennen toisen lapsen raskautta liikuin tosi paljon ja ajattelin jatkaa sitä raskausaikanakin, mutta kävi toisin kuin suunnittelin. Olin hirveän huonovointinen ja sairas koko ajan, ja alun raskas liikunta kipeytti, koska mahan takia tuli heti virheasentoja. Oikeastaan makasin sohvalla koko raskauden ajan.

Ekan lapsen synnytys oli pitkä ja aika vaikea, toivuin tosi hitaasti. Muutaman viikon päästä pystyin kävelemään ehkä max 300 m. Toisen lapsen synnytys oli nopea ja helppo ja olin tosi energinen synnytyksen jälkeen. Mulla oli kipuja (esim. lonkissa), mutta kotiuduttuani siivosin ja hääräsin onnellisena, kun taas pystyin hääräämään. Meillä oli vauvan ensikuukausina tosi paljon yövieraita ja kävimme kotiseutureissuilla. 

Liikkuminen on totta kai hyväksi ihmiselle, mutta ei se ihan noin yksioikoista ole kuin kuvailit!

Mulla oli aivan älyttömän huono kunto raskausaikana, en liikkunut juuri ollenkaan ja lihoinkin 20 kiloa. Aloin pari kuukautta synnytyksen jälkeen kuitenkin tekemään tunnin päivittäisiä vaunulenkkejä ja kun vauva oli nelikuinen niin olin täysin palautunut.

Eli kyllä mä sanoisin että synnytyksen jälkeinen liikunta on suurimmassa osassa. En kiellä etteikö raskausajan hyvä kunto auttaisi mutta tuskin se yksinään parantaa.

Mulla ollut aina rapakunto ja silti palaudun synnytyksestä nopeaa. Viikon päästä jo olen suht normaali.

Henkiseen palautumiseen tärkeimpiä olla hyvässä fyysisessä kunnossa.

Ja lisättäköön vielä, että olin hirveän huolissani siitä, miten synnytys menee ja miten palaudun, kun olin niin huonossa kunnossa ja paikallani koko raskauden. Mulla oli kyllä synnytyksen jälkeen työ saada peruslihaskuntoa palautettua, ja sillä tiellä olen vieläkin.

3

Hyvä kunto on aina hyödyksi. Oli sitten kyse synnytyksestä, leikkauksesta tai normaalielämästä.
Mä jouduin olemaan melkein täysin liikkumatta keskimmäisen raskauden puolen välin jälkeen, se ei ollut mun päätös.

Kyllä se pitkälti näin on. Sanoisin, että synnytystapa vaikuttaa myös. Oma kokemukseni on, että oppikirjasynnytyksestä palautuu nopeammin 38 vuotiaana, kuin epparista ja käynnistetystäimukuppisynnytyksestä 32 vuotiaana.

Kiitos tästä infosta! Piristää mieltä, lähdenpä heti lenkille!
T. ex-urheilija rv22 alkaen sairaalassa vuodelevossa, vessaan jaksan kävellä ilman suurempaa tuskaa.

PS. Onneksi, oi onneksi mulla on tässä nämä 3 viikkoa vielä aikaa jumpata!

Kaikki on yksilöllistä.

Niin varmasti ja synnytykseenkin se auttaa. Minä olen liikkunut aina ihan loppuun asti raskausaikana, pyöräillyt ja kävellyt. Samana päivänä kun supistukset alkoi niin kävin pyöräilemässä kaupungilla ja puistossa isomman lapsen kanssa. Nyt olen raskaana rv 16 ja aion kyllä liikkua ihan loppuun asti jos vaan mahdollista. 

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 09:44"]Kiitos tästä infosta! Piristää mieltä, lähdenpä heti lenkille!
T. ex-urheilija rv22 alkaen sairaalassa vuodelevossa, vessaan jaksan kävellä ilman suurempaa tuskaa.

PS. Onneksi, oi onneksi mulla on tässä nämä 3 viikkoa vielä aikaa jumpata!
[/quote]

Sähän olitkin tän viewtin kojderyhmä. Sitäpaitsi entisenä urheilijana se kroppa ei niin rapakuntoon kerleä menemään vaikka raskauden aikana olisitkin vuodelevossa. Liikut taas kun pystyt. Minä ainakin tunnistan itseni ja kannatan ap:n viestiä. Minua olisi nuorena odottajana voinut potkia rankemminkin perseelle. Olin todella kipeä koko raskauden, mutta jälkeenpäin niin oli kyllä oma vika. Olin alusta asti niiiin raskaana ja kaikki krempat pelotti. Synnytys päättyi sektioon. Raskaus on fyysisesti raskasta synnytyksestä puhumattakaan. Ihan loogista on että kannattaa pitää itsensä niin kuosissa kun vaan mahdollista.